Tietoa mainostajalle ›

5.5.2015

Eläköön mum body!

Mum bodyn tunnistaa peittävistä kaavuista.
Vanhemmat - tai heidän vartalonsa - ovat olleet tällä viikolla uutisvirrassa, näennäisen positiivisessa valossa.

Ensinnäkin oli kuninkaalliset vauvauutiset. Pressikuvassa esiintyi 10 tuntia sitten synnyttänyt Catherine. Hän oli hämmästyttävän upean näköinen, meikattu ja kiharrettu, nilkat hoikat ja hymy huulilla. Oli keltainen leninki ja korkokengät.

Sitten isät saivat synninpäästön: muotiin on tullut ns. isävartalo, dad body. Miehen kropan ei tarvitse olla täydellisen trimmattu vaan pyöreälle, isälliselle vartalolle ollaan kuulemma suopeita.

Uutiset alleviivasivat hienosti toisiaan.

Perinteisesti synnyttänyt nainen on saanut olla standardien ulkopuolella, räjähtänyt ja väsynyt, mutta yhä useammin näkee uutisia, joissa perheenlisäysuutisen keskeinen sisältö onkin tuoreen äidin ulkonäköarvio.

Nihkeää. Leppoisa dad body -trendi tuskin ikinä laajenee koskemaan äitejä, vaikka nimenomaan äidin kuntoutuminen saattaa olla pitkä ja raskas projekti. Lisäksi osa maailman ihmisistä saa edelleen olla iloisia, jos jäävät kyseisestä toimituksesta henkiin. Vastaava pressitilaisuus olisi jäänyt minultakin tekemättä, ainakin esikoisen kanssa. Pyörryin synnytyksen jälkeen joka kerta kun yritin nousta seisomaan: verenpaineeni oli 100/50 ja hemoglobiini 95.

Ja vaikka miehiä kohtaan ollaankin näennäisen suvaitsevaisia, ei ole periaatteessa mitään hienoa siinä, että arvioiden ja luokittelujen ulkopuolelle ei jää enää mikään ihmisryhmä. Maailman menosta saavat osansa myös lapset.

Catherinea ei tietenkään voi edes rehellisesti kadehtia. Kuninkaallisen vauvan esittely on mediatapaus, josta ei voi kieltäytyä. Tulevalla kuningattarella on ollut ja on jatkossakin käytettävissään aivan erilaiset tukijoukot kuin normimutsilla - sen lisäksi, että hän on upea nainen, joka ei olisi näyttänyt hirveältä vaikka hänen päällään olisikin ollut marjapuuronpunainen sairaalakaapu ja hikiliiskaiset hiukset ponnarilla.

Nostetaan sunnuntaina malja mum bodylle - kaalinlehdille rintsikoissa, raidoille vyölaukussa, rypäleille pohkeissa ja maksisiteille pikkareissa. Iloitaan siitä, että meidän ei ole pakko hymyillä synnytyksen jälkeen kameroiden edessä, jos ei huvita.

37 kommenttia:

  1. Kiitos Katja! Juuri näin!!!

    VastaaPoista
  2. Just näin! Mutta on myös mahdollista näyttää ihan luonnollisestikin hyvältä synnärin jälkeen. Itse tunsin vauvan saatuani itseni vähintäänkin huippumalliksi. Hiukset kiilsi, oli pisimmät ja paksuimmat kuin ikinä, iho hehkui, minä hehkuin, rinnat olivat uskomattoman hyvät kun maito nousi... Kilot olivat raskauskiloja, jotka lähtivät samantien kun vauva poistui kehosta. Että kyllä olisin hyvinkin voinut poseerata lehdistölle synnärin jälkeen. Se rupsahdus, se tuli sitten paljon myöhemmin, ja rytinällä tulikin. Palauduin nimittäin entiselleni.. ;) Raskaushormoneissa on taikaa nääs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki on mahdollista olla hehkeä aina. :) Mut väitän että suurin osa kokee vartalossaan tapahtuneet muutokset synnytyksen jälkeen vähän epämiellyttävinä.

      Poista
  3. Täytyy sanoa, että olen ihaillut monesti kuvaa joka itsestäni on otettu heti synnytyksen jälkeen. Näytän mielestäni paljon nuoremmalta siinä. Hetken mietinnän jälkeen tajusin, että se johtui koko yön kestäneen synnytyksen jälkeen turvonneista silmänalusista, jotka olivat pyöreydellään poistaneet kaikki iän tuomat uurteen silmäkulmista. Mutta tulipahan ainakin hyvä kuva :D

    Mutta siihenpä ne hyvät kuvat (itsestäni) siltä reissulta jäikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei muuta kuin kehyksiin se otos! Mä onnistun kyllä näyttämään vain ihan karsealta ja kasvotkin ilmensi lähinnä yllättyneisyyttä.

      Poista
    2. Mut palautettiin illalla maan pinnalle. Hehkutin miehelleni samaa asiaa kotiin päästyäni ja sain kuulla, että hän oli käyttänyt otoksessa "beauty filtteriä", joka siis poistaa ihon epätasaisuuksia kuvissa. Thanks.

      Kaunis ajatus sinänsä mieheltä. Nyt niitä kuvia kehtaa näyttää ihmisille, mutta olis voinut jättää mulle kertomatta, kun sentään luulin näyttäväni hyvältä ;)

      Poista
    3. Eih! Mut siis pointsit silti: sulla on hehkeää todistusaineistoa. :D

      Poista
  4. Komppaan edellistä anonyymiä - mun olo oli synnytyksen jälkeen suorastaan hehkeä! Kas kun kontrasti siihen puserrusta edeltävää olotilaan oli niin huikea. Kättärille lähti tonnin painava pierevä muumi, joka ei ollut muutamaan kuukauteen nähnyt varpaitaan tai saanut äitiyshousujakaan revittyä enää mahan päälle. Huippuna viimeiset työpäivät ennen äitiyslomaa, jolloin jouduin kesken päivän leikkaamaan legginsseihin lisää tilaa keittiösaksia apuna käyttäen. 24 tunnin rutistus, ja voilá, legginssit roikkuivat päällä, bosarit kasvoivat silmissä ja vyötärö näytti siinä hinkkien alla (omiin silmiin) minipieneltä. Ensimmäinen suihku synnytyksen jälkeen ja tunsin itseni maailman ihastuttavimmaksi olennoksi heti minin jälkeen. Tosiaan vasta myöhemmin totuus paljastui ja nyt en enää menisi kameroiden eteen, vaikka maksettaisiin. t. silmäpussieläin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kontrastina voi tosiaan pitää myös sitä pierevää muumia ja siihen nähden melkein mikä tahansa on parannus. :D Tää munkkin kasvamisesta iloitseminen on muuten mulle aivan tuntematonta maaperää kun itselläni kauniin C:n jälkeen imetysliivin koko oli F.

      Poista
    2. Samanlainen hinkkikoko täälläkin, mutta mä rakastin niitä maidonnoususilari-F:iä silti =)

      Poista
    3. Yyyh, mulla ei ole yhtään hyvää muistoa: vaatteet ei istuneet, niska tuli kipeäksi ja mikään liikunta ei onnistunut - oli vaikea jopa käyttää kantoreppua. Juu ei kiitos. Onneksi ei enää sitä ongelmaa. :)

      Poista
  5. No johan taas löytyi uusi body-normi johon pitäisi sopeutua. Oli se sitten mum body, beach body tai mikä hiton body tahansa, jopa tämä blogi - kaikessa ns rosoisuudessaan tai todellisuusmaisuudessaan - osallistuu jonkun bodyn tavoitteluun ja sen ihannointiin: voihan itku kun taas pitää 5:2 ja isit vaan saa rupsahtaa.. Synninpäästönä sanotaan sitten että voi voi otetaan malja sille että rupsahdettu on. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä ihan tavoita kommentoijan mielentilaa. Mutta se, että kerään jenkkakahvoja neljä vuotta synnytyksen jälkeen ei varsinaisesti liity enää äitiyteen. Toisaalta yritän pitää itseni normaalipainoisena siksi, että a) eläisin pitempään kuin omat vanhempani ja b) jaksaisin olla sellainen vanhempi, joka haluan olla.

      Poista
  6. Mun pitää kyllä sanoa, että en yhtään ihmettele herttuattaren hehkeyttä siinä vauvaa esitellessä. Mä olen kans niitä, jotka ei yhtään turvonnut edes viimesilläni heinäkuun helteissä (edes esikoisesta) ja olin hyvinkin pirtsakkana kaupassa jo seuraavana päivänä synnytyksestä. Suihku ja meikki tekee paljon. Se maharönttä tietty oli, mutta sehän peittyy kun pitää vauvaa viltissä sylissä ;) Olokin oli mitä mainioin molempien synnytysten jälkeen, olin nukkunut edellisen yöni hyvin ja synnytykset olivat suht helppoja. En ymmärtänyt miksi mun olisi pitänyt näyttää 80-luvun Itä-Saksalaiselta kuulantyöntäjältä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole vaan tyytyväinen että sun ei tarvitsekaan tietää. T. Just se kuulantyöntäjä :D

      Poista
  7. Ensimmäisen, yli vuorokauden kestäneen synnytyksen ja runsaan verenvuodon (ilman nykyaikaista sairaalaa olis tainnut käydä heikosti) jälkeen en todellakaan näyttänyt tai tuntenut olevani hehkeä. Toisen, 20h nopeamman ja muutenkin paljon helpomman, synnytyksen jälkeen näytin ja tunsin oloni hyväksi. Olihan niitä kiloja vielä mahassa ja pöhötystä kasvoissa, mutta silmät sädehti ja hiukset kiilsi. Toipuminen oli muutenkin toista luokkaa. Imetin rannalla puun juuressa viikko synnytyksestä kun esikoisen jälkeen kävelin kunnolla vasta kuukausi synnytyksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten hyvä pointti: mäkin olisi kuollut esikoisen synnytykseen, tod näk myös lapsi. Kiitos hyvinvointiyhteiskunta.

      Poista
  8. Sama täällä! Esikoisen synnytyksessä vuosin verta noin 1,5 litraa ja hemoglobiini oli mahtavat 86. Eli lehdistötilaisuuden pitäminen ei tod olis onnistunut.

    Kuopusta synnytin puolet esikoisen ajasta ja tikkien / verenvuodon määrä oli olematon. Nousin heti synnytyksen ja ensi-imetyksen jälkeen suihkuun ja olin elämäni voimissa :D ja todellakin näytin omasta mielestäni laihalta, kun se 4 kg oli mahasta pois :). Jaksoin käppäillä potilashotelliin, jonne on n. 15 minuutin kävelymatka, ja aivan reipasta vauhtia mentiin :).

    Tuskan hetket alkoikin vasta kotiutumisen jälkeen, kun kaikki kivunlievityksen vikatkin huurut oli poistuneet... Ja ei puhuta mitään maidonnoususta, jälkivuodosta tai kuumista aalloista. Kai ne kuninkaalliset niistäkin kärsii sit salaa kotona ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olis ollut mahtava lehdistötilaisuus kyllä, kalpeana sairaalapetistä keskimääräistä kovemmissa kipulääkeissä. :D Tokan lapsen kanssa olis ehkä onnistunut jos olis saanut nukkua kunnolla edes pari tuntia (synnytys alkoi yöllä).

      Poista
  9. Ekan lapsen syntymän jälkeen ei olis paljon poseerattu, mutta toisen ja kolmannen kanssa ei olis ollu mitään ongelmaa. Synnytykset oli helppoja ja oon ollu siinä vaiheessa vielä jossain oksitosiineissa todella energinen ja pirteä jne. Se jäätävä väsy iski sitten vasta viiveellä parin päivän päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että uudelleensynnyttäjänä Cathereine oli tajunnut asian olevan just näin: äkkiä haneen täältä sairaalasta, ennen kuin väsymys ja muut hohdokkaat tuntemukset iskee!! Hänhän ehti olla sairaalassa vaan pari tuntia, kun prinsessa jo syntyi. Ei silloin ehdi pahasti vielä väsyä. Bebekin on ihan väsy ja syö ekana päivänä 4 tunnin välein. Isoveli George ei saa kovinta kateutta vauhtiin, kun äiti on poissa vaan yhden päivän.

      Siis äkkiä meikkajat paikalle, pakkelit naamaan, tukka kikkaralle, löysä mutta hartioista hyvin istuva kolttu päälle, vauva mahan eteen ja pariksi minuutiksi kameroiden eteen. Ja sit täysi löysyys päälle himassa ;)

      -Niina

      Poista
    2. Totta! Tähdet olivat kyllä suosiolliset verrattuna näihin lähipiirin 72 tuntia kestäneisiin synnytyksiin jotka päättyvät silti hätäsektioon.

      Poista
  10. Ihan samaa mieltä! Vastasynnyttäneisiin ulkonäköpaineiden kohdistaminen on verrattoman dorka temppu ihan jo ideanakin. Kate on ihana, ja hehkeänä vastasyntynyt pikkumimmi sylissään hän symboloi ainakin minulle toivoa ja tulevaisuutta. Siksi toi silmäpussien, nilkkojen ja vyötärön paksuuden kyttääminen nyppii, koska ei Katen ole tarkoituskaan olla mikään mittatikku uusille äideille vaan hyvää mieltä luova symboli ja ikoni, jonka työ on juuri siitä syystä näyttää tuolta. Sillä on lastenhoitaja, personal trainer, kokki, vaatturi ja terapeutti 24/7 käytettävissä ja niin kuuluu ollakin, koska hän valaa massoihin toivoa aina näyttäytyessään raikkaana ja iloisena (vaikka olis just repinyt perseensä - kirjaimellisesti). Itse ainakin nautin tuosta Katen ja vauvan ensiesiintymisestä pelkät hyvät fibat ja symboliikan ja pidän siitä kaukana ajatuksen siitä, miltä reaalimaailman synnytyslaitosasiakkaat näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirränpä kommentin oikeaan paikkaan:

      Tykkään sun raikkaasta näkökulmasta - Kate on tosiaan vähän kuin satuolento, jonka on tarkoituskin olla arjen standardien yläpuolella! Munkin ensireaktio oli kapeakatseinen MITÄ HELKKARIA ja KORKKARIT?? (kirjoitin ensireaktiosta pari riviäkin). Mutta olishan tästä omaan napaan pällistelystä voinut etääntyä vähän kauemmaksikin ja ajatella, että vastasynnyttäneellä on myös oikeus olla kaunis. Eikun meikit ja kukkamekko mukaan synnärille. Jos lapsivesien lähtiessä vääntäis päähän ranskanletit, niin saisko vauvan lisäksi prinsessakiharat?

      Poista
    2. Just näin! Ja mun pointti siis myös että on *aivan sama* miltä näyttää synnytyksen jälkeen ihan yhtä lailla kun on aivan sama oletko lääkkettä synnyttänyt alatie-luomuherttuatar vai kaikki mömmöt käyttänyt sektio-sotanorsu. :)

      Poista
  11. Nyt on ihan pakko olla tosi irvokas, mutta hei- ihan oikeesti- ei sen Katen kaikki anatomiset seikat ole ehkä ihan kuvauskunnossa ollut siinä sairaalan ulko- ovella, vaikka aivan uskomaton leidi onkin! :D Lie se kuitenkin hitusen pakottaa alapäätä kuninkaallisellakin. Jospa Kate on niin fiksu, ettei kurkkaile sinne hetimiten, kuten vauva.fi- legendaaristen ketjujen äipät

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä, ja sitäkin yrjötti alkuraskaudessa. ;)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  12. Unohdit lopusta että niitä rypäleitä voi olla myös hanurissa! :D

    VastaaPoista
  13. mun synnytykset (3) ovat olleet niin nopeita (4-6h) että en ole ehtinyt silleen väsähtää niissä. kaikista 20 raskauskilosta luovutin hikisesti vauvan painon, nyt (2,5 vuotta kuopuksen syntymästä) olen saanut pois 10 kg lisää.

    mutta olen melki-catherine, kuopuksen syntymäaamua seuraavana päivänä olin jo ALKOSSA ostamassa punkkua. mietipä sitä viiniä suosittelevan myyjän ilmettä, kun sanoin että "mä synnytin eilen vauvan enkä oo juonut siis 9 kuukauteen punkkua niin etsi mulle nyt joku tosi hyvä".

    wandis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Varmaan luokitteli sut sekakäyttäjien iloiseen kohderyhmään. :D

      Poista
    2. siis mita! eiks sulla ollu kotona odottamassa pullo punkkua, verinen pihvi ja sinihome juusto! ;-)
      TiaB

      Poista
  14. Edellisellä ja viimeisellä kerralla synnärillä mietin, että tää on paikka, jossa naiset ovat rumimmillaan. Jengillä on sellainen hassu utuinen onnenhehku naamalla, mutta kaikki muu näyttää ihan karmealta: epämääräiset pömppömahat, vaaputaan kuin ankat, tukat on miten sattuu, naamat näyttävät siltä, ettei olla nukuttu kunnolla viikkoon (eikä ollakaan) ja kaiken kruunaavat haljut lököttävät sairaalavaatteet. Nauratti, mutta en kehdannut kenellekään veistellä mitään ruokajonossa. En hurraisi sen hetkiselle mum bodylle, koska en niistä +15 kg ja turvotuksista hirveästi pitänyt, mutta ehkä pikkuhiljaa voisin hurrata lapsenteosta selvinnelle vartalolleni. Hurraa myös sille, että iän myötä tulee näköjään armollisemmaksi omalle ulkonäölle. Onnentunteita saan esimerkiksi siitä, että vanhat farkut mahtuvat jalkaan muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, vaikka peilistä katsoo vuosi vuodelta ryppyisempi tyyppi.

    VastaaPoista
  15. Itsellä oli aivan loistava olo sairaalasta kotiin päästyä synnyyksen jälkeen. Jos ei olisi ollut niin sitä olisin esittänyt, että olisivat päästäneet pois sieltä :D Ei jäänyt edessitä kuuluisaa maharöllykkää..ja sitähän joutui melkein pyytelemään anteeksi toisilta :( Vielä neljän vuoden jälkeenkin suoraan sanottuna v...tuttaa kuulla niitä kommentteja ettei minua uskoisi äidiksi..seuraavalla kerralla taidan vetää yhdeksän kuukautta roskaruokaa naamaan telkkarin edessä istuen niin ei samaa vahinkoa pääse tapahtumaan :D

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...