Tietoa mainostajalle ›

29.3.2015

Virvon varvon

Palmusunnuntai löi pöytään kaksi kriisiä.

Ensinnäkin päiväkodissa ei oltu tänä vuonna tehty virpomisvitsoja. Koska järkytys paljastui minulle liian myöhään ja askarteluvastaava oli yökylässä, jouduin itse hommiin.

Hätä kuitenkin keinot keksi: löysin Skidin askartelulaatikosta kangastilkkuja ja sitä karvaista rautalankaa. Niistä sai aikaan rusetteja. Sanoisin, että vitsoista tuli aika tyylikkäitä jopa.



Toiseksi, kukaan ei tullut meille virpomaan! Ei vaikka olin varautunut noin kolmella kilolla erilaisia sokeripitoisia tuotteita, joita nyt yritän olla syömättä itse. Edellisessä asunnossa virpojia riitti ruuhkaksi asti, mutta tässä uudessa kämpässä kukaan ei edes kävellyt ohi. Hemmetti! Tarvitaanko joku kännykkäsovellus, jossa voisi ilmaista, että tähän osoitteeseen saa tulla toivottamaan tuoreutta ja terveyttä tulevaksikin vuodeksi?

Tämä ehkä auttaisi myös siihen, että jokainen joka kerrassaan loukkaantuu trulliperinteen ja virpomisen sekoittamisesta voisi merkata itsensä kartalle.

Erikoisjoukot lähdössä liikkeelle.

Kertokaapa, miten te virpomiset hoidatte? Sovitteko etukäteen reitin tuttujen kanssa vai käyttekö hutkimassa myös tuntemattomia?

23 kommenttia:

  1. Lapsukaiset ovat vielä pieniä ja kävivät virpomassa neljä lähintä naapuria (ne, joiden kanssa olemme myös tekemisissä ja juttelemme, kun osutaan yhtä aikaa ulkosalle) ja mummulan. Lapset olivat innoissaan koko touhusta. Valitsivat itse noitavaatteensa, askartelivat oksat ja olivat reippaina ovella. Vähintään yhtä tyytyväisenä söivät saadut herkutkin (onneksi eivät jaksaneet vielä aivan kaikkia...) :)

    Meillä on aiemmin käynyt vähänlaisesti porukkaa (viime vuonna ei ketään!) ja herkut on saatu syödä oman perheen kesken. Olen aina silti varautunut isolla kasalla, koska aina ei voi tietää. Aamulla puolitosissani mietin kyltin laittamista tien viereen, jossa lukisi "saa virpoa" :D en laittanut, mutta tänä vuonna virpojia kävikin hurja määrä! Asiaan toki varmasti vaikutti myös se, että aika moni virpoja oli päiväkodista tuttu ;) lapset tuntuivat olevan vähintään yhtä innoissaan meidän ovella käyneistä virpojista kuin omasta virpomisestaan :)

    Ps. Laitoin kulhoon herkkuja, tarroja ja saippuakuplapulloja, joista virpojat saivat valita mieleisensä. Saippuakuplat ja Kinderit olivat yhtä suosittuja.

    PPS. Todellakin tyylikkäät oksat!

    VastaaPoista
  2. Täällä päin maailmaa ei virvota, mutta Halloweenin aikaan talojen pihoilla ja asuntojen ovissa näkyi kylttejä ja lappuja, jotka toivottivat keppostelijat tervetulleiksi. Meistä se oli kiva tapa, eipähän häiritty ketään sellaista, joka ei halunnut juhlaan osallistua.

    VastaaPoista
  3. Mummoni rapussa (iso kerrostalo) on kuulemma alhaalla lappu, johon asukkaat ovat saaneet merkata haluavatko virpojia vai ei. Eli MVP tuosta sun sovelluksesta.

    VastaaPoista
  4. Eipä meilläkään ketään vieraita virpojia käynyt - tuttuja lapsia samalta kadulta vaan ja meidän lapset kävi juuri niissä samoissa taloissa. :) Ensi vuodeksi ajattelin askarrella kadun varteen jonkun kyltin, että "virpojat tervetulleita" tms.

    VastaaPoista
  5. Ekaa kertaa aikuisiällä olin jopa ostanut munia, koska tällä kertaa oven olisi noidan sijaan sijaan avannut (krapulaton) kiltti kolmekymppinen täti. Kukaan, siis KUKAAN, ei tullut mua virpomaan. Jäätävä pettymys.
    -H

    VastaaPoista
  6. Meilläkin kävi muutama tuttu, joiden luona vastavuoroisesti omat lapset kävivät. Lisäksi kävivät parissa tutussa talossa, jossa guaranteed positiivinen vastaanotto. Oon kuullut tosi monelta, että heidän pettymyksekseen virpojia ei käynyt - varmaan tosiaan täytyy pystyttää kyltti :)

    VastaaPoista
  7. Meillä nuorin 11 v kävi virpomassa naapurustossa. Tietää jo paikat minne kannattaa mennä. Keskimmäinen 15 v meni vielä "sympatiasta" mukaan ettei pikkusiskon tarvitse mennä yksin...ei varmaan enää ensi vuonna suostu...

    Olin varautunut virpojiin mutta ketään ei tänäkään vuonna tullut... Taitaa olla niin että tältä alueelta on lapset kasvaneet sen verran että eivät enää virvo. Harmi juttu !

    VastaaPoista
  8. Mulle tuli tänä vuonna yllärinä jostain uutisesta että ei saisi virpoa kuin tuttuja!? Ei me kyllä käyty kuin neljässä paikassa mutta kun aina ei olla kotona niin sitten lähdetään menemään ovi ovelta.

    VastaaPoista
  9. Itse itäsuomalaisena en ymmärrä ollenkaan tätä noitahommaa. Meillä oli lapsena tapana virpoa aina vaan isovanhemmat ja kummit, eikä sillon pukeuduttu miksikään. En myöskään muista että meillä olisi kotona käynyt virpomassa ketään tuntemattomia. Nyt kun asutaan Helsingissä, niin olen vähän hukassa tämän perinteen kanssa. En osaa patistella omia lapsia pimpottelemaan vieraiden ovikelloja ja kun ketään sukulaisia ei täällä asu, niin eipä virvottu ketään. Eikä meilläkään käynyt kukaan. Eipä tosin ois ollu mitään tarjottavaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös sukua Itä-Suomesta ja olemme lähteneet siitä, että virvotaan ihan normivaatteissa. Esikoinen inhoaakin kaikenlaista pukeutumista, mutta kuopus teki tänä vuonna erinomaisen selväksi, että hänkin haluaa pukeutua noidaksi. Mitä siinä sitten: yhteisön painetta on joskus vaikea vastustaa.

      Poista
  10. Meillä muksu oli kyllä askarrellut virpomisvitsan päiväkodissa. Siis yhden. Eli ei paljon auttanut, kyllä niitä jouduttiin vääntämään kotona tovi. Ja totesin että nykyään on tosi vaikea löytää edes perushöyheniä ja muita kohtuuhintaisia askartelutarvikkeita kun Tiimareita ei enää ole.

    Me käytiin pienemmän, 5v, kanssa lähipiirin taloista niissä joiden asukkaat tunnetaan edes morjestustasolla tai joista tiesin että joku ihana mummeli odottaa ikkunassa että virpojia tulisi. Isompi, 8v, oli sitten kavereineen kierrellyt enemmänkin, esim kerrostaloalueella rimputelleen ihan vieraidenkin ovia;) Yhdessä oli kuulemma ollut "joku ulkomaalainen setä joka ei tiennyt mitä on virpominen"

    VastaaPoista
  11. Jeps, hyvältä näyttää nuo koristelemasi oksat ja minäkin tajusin vasta tänä vuonna, että oksia voi koristella mitä moninaisimmilla asioilla. Piippurassiksi oma poikani kutsuu tuota koristeltua metallinarua. Minä taas tykkään kaikenlaisesta näpertelystä ja värkkäsin pojalle 16 oksaa höyhenistä ja munista, jotka löysin yläkaapista (ostan aina pääsiäisen jälkeen jämäkoreista ale-hintaan). Oksat haettiin yhdessä. Ekaluokkalainen kulki kaverinsa ja kaverin isoveljen kanssa niin pitkään kuin vitsoja riitti ja se karamellin määrä oli melkoinen (menee säännöstelyyn). Nyt jo ilmoitin, että jos poika ensi vuonna haluaa mennä virpomaan, niin oksat pitää koristella itse. Äiti kyllä hommaa koristeet. Nuo kangastilkut on muuten tosi hyvä idea. Meille tuli vitsa, jossa oli vappuserpentiiniä koristeena. Eli vain mielikuvitus on rajana :).

    VastaaPoista
  12. Meillä oli varauduttu virpojiin 12 Kinder-suklaapatukalla, neljällä Kinder-munalla ja kuudella Pätkiksellä. Meillä kävi kolme (3) virpojaa. Happy days ahead! (Ei tosin tänään, koska paastopäivä.)

    VastaaPoista
  13. Meillä virvotaan vasta pääsiäislauantaina. Oikeastaan nykyään on sekoittunut kaksi perinnettä. Itäisessä perinteessä on virvottu palmusunnuntaina. Täällä Länsi-Suomessa taas trulleillaan. Eli pääsiäislauantaina pukeudutaan noidiksi ja kierretään ovelta ovelle. Kun itse olin lapsi meillä oli tapana laulaa "Lensi maahan enkeli". Ei siis koskaan annettu mitään virpomisvitsoja tai lausuttu loruja. Meitä oli iso lössi naapuruston kakaroita ja kierrettiin joka ainoa talo vissiin parin kilsan säteellä, ahneita kakaroita kun otiin :D Omien lasten (6v,4v ja 7kk) käydään varmaan lauantaina mummut ja isomummut virpomassa.

    VastaaPoista
  14. Meillä kävi ystäväperheen mukulat virpomassa. Onneksi olivat ainoat, koska unohdin koko himputin palmusunnuntain ihan täydellisesti ja kaapista löytyi tasan yksi pieni karkkipussi! Normaalisti kyllä tykkään virpojista, niistä tulee niin hyvä mieli, mutta meidänkään asuinalueella ei ole oikein virpomisikäisiä lapsia, mutta eilen kyllä parille naapurille sanoin ihan suoraan, kun pihalla nähtiin, että meille saa kyllä tulevaisuudessa tulla virpomaan, kun asiasta tuli puhetta. Itse pentuina kierrettiin maalla n. parin kilometrin säteellä lähitalot (reilu kymmenen taloa) ja vain kerran saatiin lähtöpassit, kun naapurin isännällä oli armoton krapula eikä ketään muuta kotona :D

    VastaaPoista
  15. Meillä kävi viime vuonna yhdet virpojat iltapäivällä, mutta mä olin ahneuksissani jo kerennyt syömään ainoot suklaamunat. Tänä vuonna varauduin paremmin, muttei yhtään virpojaa tullutkaan :/
    Mä kysyn aina etukäteen tutuilta, että saadaanko lasten kanssa tulla virpomaan, jotta osaavat varautua ja ovat sunnuntai aamuna pukeissa :D Itse lapsena kierretiin koko asuinalue ja virvottiin tutut ja tuntemattomat, mutta omia lapsia en kyllä uskaltais päästää tuntemattomien ovien taakse, just kun kaikki ei siitä tykkää.

    VastaaPoista
  16. Minäkin olen itäsuomalainen ja yli kolmekymppinen ja me kyllä virvottiin joka pääsiäinen pupuksi tai noidaksi tai joksikin pääsiäishahmoksi pukeutuneena. Ja muitakin kuin tuttuja. Mutta lähinnä ehkä kuitenkin oman kodin lähellä olevien talojen asukkaita.

    Mulla onkin siis vahva veikkaus, että tyylipuhdas pääsiäinen elää vahvasti vain harvojen keskuudessa. Kun kerta maailma on saattanut kansainvälistymisen (ja erasmus-vaihtojen) myötä kaiken sorttisia ihmisiä lakanoiden väliin (myös itä- ja länsisuomalaisia keskenään), on tämä perinne sekoittunut iloisesti niin idässä kuin lännessäkin. Siis ihan Suomen sisälläkin.

    Tavat taitavat siis poiketa ihan vaan perheiden kesken...? Tuli mieleen, että voisiko se johtua vain vanhempien sosiaalisuuden asteesta (tai lasikuudesta?) virvotaanko tuntemattomia vai tuttuja? Mutta tokkopa se haittaa? Kukin tyylillään. :)

    VastaaPoista
  17. Kannatan kännykkäsovellusta! Meillä lapsi 5v. laittoi aitaan kyltin johon kirjoitti: "Tulkaa-virpomaan" ja piirsi pääsiäismunien kuvia. Ketään ei tullut, ja lapsi oli ihan pettynyt. Lapsi kävi kyllä naapurissa ja ystävien luona virpomassa.

    VastaaPoista
  18. Meillä taas tilanne on päinvastainen. Virpojia on niin paljon, että mikään määrä palkkoja ei riitä. Alueella asuu pelkästään lapsiperheitä ja lapsia on arviolta vajaa sata, ja suurin osa lapsista kiertää kaikki talot tässä pienellä alueella. Olen vastarannan kiiski, mutta en oikein tykkää ideasta, että mennään vaikkapa kymmenen lapsen laumoissa, yksi virpoo ja antaa oksan, ja kaikille pitää antaa kuitenkin palkka. Ja näitä isoja porukoita tosiaan riittää toinen toisensa perään. Tätä ei kai saisi sanoa ääneen, mutta me ollaan nyt jo parina vuonna lähdetty ihan tarkoituksella pois kotoa tai ruuvattu ovikellosta patterit pois :-D mielummin ostan niilläkin rahoilla sitten pääsiäismunia omille lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen pitänyt periaatteena, että yksi oksa aina yhtä palkkaa vasten. Eli en anna palkkaa heille, joilta ei oksaakin vastineeksi heru. :D

      Poista
  19. :D Karvainen rautalanka on piippurassia!

    VastaaPoista
  20. Mä olen kotoisin itäisemmästä Suomesta mutta asustellaan nykyään lännen puolella. Molemmissa asuinpaikoissa on virvottu palmusunnuntaina ja noidiksi pukeutuneena - siis omassa lapsuudessa 20+v sitten tuolla idempänä että nykypaikkakunnalla tällä hetkellä sekä omat että naapuruston mukulat. Ja on kierretty kaikki lähitalot, niin tutut kuin vähän tuntemattomammatkin. (Tosin omien lasten kanssa tänä vuonna ekaa kertaa virpomassa, ja kierrettiin vain kolme naapuria. Tasan sen verran kun lapset jaksoivat oksiakin askarrella. ;D Ja mä en kyllä heidän puolestaan oksia askartele, vaikka muutoin askartelusta ja näpräämisestä tykkäänkin ja harrastan jopa ilman lapsiakin sitä. Jos haluavat virpoa niin itse pitää nähdä myös se oksien tekemisen vaiva - toki avustettuna vielä kun ovat päiväkoti-ikäisiä.)

    Täällä naapurit varoitteli viikko sitten, että kannattaa varata ISO määrä "palkkaa" virpojille. Kiersivät kuulemma viime vuonna todella paljon. Noh, tänä vuonna meillä kävi kourallinen virpojia, palkoista meni ehkä 1/4-osa. Vähän toivon, että jotkut tulisi ensi lauantaina virpomaan niin ei tarviisi tuota kaikkea suklaata omaan napaan ahtaa. ;)

    VastaaPoista
  21. Mulla oli pienimuotoisesti varattu palkkasuklaamunia mahdollisille virpojille, mutta ei soinut ovikello ei :( Ensi vuodeksi laitan kyllä lapun oveen että saa virpoa, ja varaan sen mukaisesti sitten vähän paremmin vielä palkkoja. Sinkkutäti jotenkin kauhiast ilahtuis jos lapsukaiset kävis virpomassa, niin saisi koristeltuja oksia tulppaanikimppujen sekaan (koska itse en todellakaan jaksa askarrella).

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...