Tietoa mainostajalle ›

25.3.2015

Koululainen 1 - Äiti 0

Skidin ensimmäisestä kouluvuodesta on nyt takana kolme neljännestä. Olen valmis nostamaan paniikkinappulan pohjasta. Meillä asuu täysverinen koululainen, jolle ei kilahtele Wilma-merkintöjä enää viikoittain unohtuneista liikkakamoista ja tekemättä jääneistä kotitehtävistä.

Olisi sillä oma huonekin, jossa on kirjoituspöytä ja tuoli ja jopa lukemiseen tarkoitettu säkkituoli.
Mutta ei, eteisen lattia on hyvä.

Jopa se kammoamani koulumatka on sujunut yllättävän hyvin - ipana osaa ihme kyllä liikkua yksin suhteellisen turvallisesti - jopa silloin kun muut menevät punaisia päin, hän ei (ainakaan vielä) mene. En osannut arvata, että tunnollinen ja vastuullinen puoli korostuu näin paljon. Ilmeisesti myös keskittymiskyky on paljon parempi kuin arvelin.

Lisäksi koulu vaikuttaa moitteettomalta. Vaikka oppilaita on paljon, luokkakoot ovat pieniä, luokanopettaja on osoittautunut tolkun ihmiseksi, joka osaa ottaa huomioon eri tasoiset oppilaat, iltapäiväkerho on laadukas ja bonuksena koulussa toimii aktiivinen vanhempainyhdistys, joka järjestää säännöllisesti erilaista ohjelmaa. Vanhempia pidetään hyvin luupissa siitä, mitä teemoja koulussa milloinkin käsitellään.

Kun kuulin, että opettaja jää kesällä äitiyslomalle, kysyin Skidiltä, haluaisiko hän vielä hakea siihen toiseen kouluun, johon kaikki eskarikaverit menivät. Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä. Kuulemma ei ole väliksi, elleivät kaksi tyttökaveriakin hae sinne.

Koulun vaihto ei olisi enää paluu vanhaan vaan uusi muutos. Ja taas viesti siitä, että lasten sosiaaliset suhteet ja toiveet eivät merkitse mitään. Juurtuminen uuteen kouluun on jo tapahtunut, joten tällä setillä mennään.

Jos muutos päiväkotinappulasta koululaiseksi onkin sujunut hienosti, metamorfoosi koululaisen vanhemmaksi on vaatinut vähän enemmän voimia. 

Aamulla on oltava skarppina - kasiin vai ysiin? Onko tänään liikkaa? Sisä vai ulko? Luistinten sijainti on pidettävä passiivisessa muistissa ja lukupassin kuittaukset ajan tasalla. Ja jos pyydän soittamaan kouluunpääsyvahvistuksen koulun pihalta, olisi hyvä muistaa laittaa omaan puhelimeen äänet päälle. Muuten inboxiin tulee hyvin marailusävyinen viesti. Ja tärkein sääntö on se, että koulun pihalla ei enää pussata.

Seuraava koulupaniikki onkin näköpiirissä kolmen vuoden päästä, kun Snadi aloittaa reppuelämän. Ja siinäpä saakin sitten pohtia, että haetaanko tuohon niityn toiselle puolelle vai samaan kouluun siskon kanssa. Ja se uuvatti nyt ei ainakaan selviä ikinä ajoissa minnekään.

Tässähän onkin hyvää aikaa kehitellä ennakkoluuloja ja paniikkia, kun heti aloittaa!

31 kommenttia:

  1. Ihan vaan kolmen koululaisen kokemuksella...aamuja helpottaa kun katsoo jo illalla seuraavan päivän tavarat ja menot valmiiksi. Täyttelee lippulaput, laittaa liikkakamat valmiiksi jne.
    Mulla ainakin käy niin että jos en illalla jaksa katsoa omaa, miehen ja lasten kalenteria paniikki on aamulla valmis.

    Niin ja vielä tuosta koulun valinnasta. Meillä on kaikki lapset olleet samassa koulussa vähän kauempana vaikka periaatteessa oltaisiin kahden nuorimman kanssa voitu hakea lähempänä olevaan kouluun. Musta on kyllä ollut helpompaa että alakoulussa lapset on samassa koulussa... tutut opettajat ja toimintatavat jne.

    Tosin meillä nyt on ollut jo kaksi vuotta tilanne että kaikki lapset on eri koulussa, mutta sillähän ei ole niin kamalasti väliä enää sitten kun isommat on yläkoulussa ja lukiossa.

    Uusia vaiheita tässä koulu-uralla meilläkin tiedossa tänä vuonna, kun vanhin tyttö kirjoitti tänä vuonna ja miettii opiskeluun hakemista, keskimmäisellä alkaa vika vuosi yläkoulussa, joten lukion valinta ajankohtainen ja nuorimmalla alkaa vika vuosi alakoulussa, joten yläkoulun valinta sekin ajankohtainen. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlainen säntillisyys helpottaisi elämää jos sitä vaan jaksaisi toteuttaa. :) Mä teen illalla hommia kahteentoista enkä uhraa ajatustakaan aamuheräämsielle - en itseni enkä muiden. Onneksi itse koululainen on paremmin kartalla jo esim. omista vaatteistaan.

      Tällä kokemuksella kouluvalintaan vaikuttaa myös persoona, joten katsotaan nyt ensin millainen ihminen Snadista on tulossa. Toisaalta se saman koulun etu ei välttämättä ole kovin suuri sillä sen varaan ei voi laskea että menisivät samaa matkaa ja toisaalta yhteistä taivalta olisi vain kaksi vuotta.

      Poista
    2. Joo en minäkään tähän pysty en edes tällä 11 vuoden kokemuksella koululaisista... =)

      Ja kyllä varmasti juuri näin. Tilanteet on erilaisia eri lasten kanssa.
      Ei meilläkään lapset aina kulkeneet yhdessä, joinakin aamuina kyllä. Tosin olihan siitä helpotusta kun keskimmäinen kulki ekana vuonna nuorimmaisen kanssa alkuaikoina bussilla niinä päivinä kun ei itse päässyt lapsia kouluun viemään. Sen jälkeen ovat kyllä kulkeneet ihan omatoimisesti tuon reilun parin kilometrin koulumatkat.

      Poista
    3. Meillä sama pohdinta. Jouduttiin siihen kouluun mihin te halusitte ja koulumatka meiltä on tosi pitkä. Mutta ajatus siitä, että esim. lauantaipäiviään joutuisi käyttämään kahden eri koulun lauantaikoulupäiviin on aika karmiva. Mielestäni koulut aika vapaasti päättää niiden ajankohdan. Eli taidetaan vaan tuupata seuraavakin lapsi samaan kouluun.

      Poista
    4. Tämä eteläisen Espoon kouluverkko ei ihan pysy väenstönkasvun tahdissa... Meillä ei noita lauantaikoulupäiviä ole ollut - onko teillä niitä siis paljonkin?

      Poista
    5. Lauantaikoulupäivillä tehdään sisään ylimääräisiä lomapäiviä. Eli eri kouluissa voi olla eripituiset syyslomat noin niinkuin esimerkiksi. Tai vaikka se helatorstain jälkeinen päivä on toisilla koulua ja toisissa kouluissa vapaata.

      Poista
  2. "Ja taas viesti siitä, että lasten sosiaaliset suhteet ja toiveet eivät merkitse mitään." Kai ne nyt vähän jotain kuitenkin merkitsee? En ole kykenevä esittämään kritiikkiä, koska minulla ei ole lapsia, mutta olen kyllä toisaalta itse ollut joskus lapsi. Kyllä tuo toteamus pahalta tuntui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisit ymmärtää väärin? Olen nimenomaan sitä mieltä että ystävyyssuhteet merkitsevät ja siksi koulua ei nyt ruveta enää vaihtamaan.

      Poista
    2. Mäkin ymmärsin väärin ton lauseen tuolla kirjoituksen keskellä - tai en oikeastaan yhtään ymmärtänyt ennenkuin nyt Katja selvensit sitä tässä. En tajunnut lainkaan kirjoituksessa mihin se viittasi ja mitä se tarkoitti. Vaikka olen siis seurannut tätä koulukeskustelua kyllä. :) Että siis JOS koulua vaihdettaisiin niin SE olisi uusi viesti siitä, että lapsen sosiaaliset suhteet eivät merkitse - mutta koska merkitsevät, niin ei vaihdeta? Mutta ei auennut tekstistä.

      Poista
    3. Tarkensin vähän tuota tekstiä jos oli jäänyt epäselväksi. En itse osannut lukea siitä mitään muuta kuin sen että koulun vaihto ei olisi enää paluu vanhaan vaan uusi muutos.

      Poista
  3. Onnea sille, että paniikkinappulan käytöstä voit jo luopua. Täällä mennään yhä totaalipaniikissa milloin minkäkin asian suhteen. Lapsi on äitiään paljon fiksumpi tässä asiassa ja kajauttaa välillä, että "lopeta jo (vouhottaminen)". Juurikin tänä aamuna pohdin mielessäni, että paljonko mun omaa elämää parantaa tämä murehtiminen ja panikoiminen. Ei sitten yhtään. Mutta miten olla panikoimatta? Lobotomiako?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se panikoimattomuus tulee musta sen luottamuksen kautta että kttä kaikki järjestyy vaikka itse onkin ihan epäorientoitunut. :)

      Poista
  4. Mulla on kaksi uuvattia, toinen lukiossa ja toinen alakoulussa. Ne ei KOSKAAN ehdi mihinkään, eivät muista kamojaan, läksyjä tai mitään muutakaan. Sitten hännänhuippuna onkin ihme tyyppi, joka on ilmeisesti synnytyslaitoksella vaihtunut, syksyllä koulunsa aloittava särmä. Takuulla muistaa itse liikkakamat ja retkipäivät. Ihme juttu, kun samalla tavalla on kaikki kasvatettu. Tai siis annettu kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä - mun tapauksessa se jäpättäminenkin on kauhean tekopyhää kun itsekin olen ihan samanalainen unohtelija. Mutta mitä tästä opimme: aina kannattaa ensin panikoida ja sitten vasta lopettaa kun huomaa sen turhaksi. ;)

      Poista
  5. Onnittelut vähän stressittömämpään tulevaan. :) Kuulostaa hyvältä kyllä nuo pienet luokkakoot, varmasti koululaisillekin mukavampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No ainakin ekaluokkaisille se on tärkeää kun niihin koululaistaitojen opetteluun menee paljon aikaa. Suomessahan ryhmät ovat onneksi ihan maltillisen kokoiset.

      Poista
  6. Samoilla fiiliksillä menty. Muutos vanhempana pikkulapsen vanhemmasta koululaisen vanhemmaksi otti koville. Ehkä jopa enemmän koville kuin sille ekaluokkalaiselle. Ja tosi hyvin meilläkin sujunut, jos nyt noita luistinten/liikkapussien/pelipäivien ym unohtelua ei lasketa. Ja sitä että kerran poika myöhästyi koulusta koska äiti unohti töistä soittaa että saa lähteä ja kerran se soitettiin koulun pihasta takaisin että hei sä meetkin sinne vasta kahden tunnin päästä (oli kuulemma "vähännnoloo...")

    Meillä (nyt tokaluokkalaisella) käytössä puhelimessa päivittäinen hälytys silloin kun kouluun pitää lähteä, samoin myös tracking apps sille missä muksu kulkee. Ehkä hätävarjelun liiottelua ja ylisuojelua mutta kummasti rauhoittaa vanhempien mieltä kun puhelimestaan voi tarkistaa että lapsi on siellä minne sen pitikin mennä.

    Meillä seuraava ekaluokkalainen elokuussa 2016. Olisko kumminkin niin että panikointi kakkoslapsen kanssa ei ole enää niin pahaa??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä että vanhemmathan tässä jonkun pehmeän laskun tarvitsisi. :) Mutta en osaa sanoa tuosta panikoinnin vähenemisestä, veikkaan että riippuu paljon persoonasta. Onneksi epäilen aina pahinta. :D

      Poista
  7. ...ja talvella kun oli hiihtoa/luistelua, ainoa toimiva tapa, jotta poika muisti ottaa liikuntavälineet mukaansa, oli se että luistimet tai sukset sijoitettiin ulko-oven eteen niin ettei siitä päässyt kulkemaan ottamatta vehkeitä mukaansa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä auttoi ope, joka laittoi mahtavasti viestin vielä edellisenä iltana että huomenna sitten luikat mukaan. <3

      Poista
    2. Opettaja ei halua opettaa luokkaa, josta iso osa on jättänyt välineet kotiin...

      Poista
    3. Joo - myös vanhemmat voi unohtaa ja siksi hyvä että muistutellaan. Mutta meillä keissi oli se että töihin lähtiessäni muistutin n. viisi kertaa poikaa ottamaan luistinkassin (joka oli repun vieressä) eteisen lattialta mukaan, myös välioveen oli teipattu lappu MUISTA LUISTIMET :) Mutta silti ne unohtui ;) Poika kun on vähän haahuilijaluonne. Kerran se unohti repun kotiin, paiskasi oven kiinni ja huomasi että reppu jossa avaimet ja puhelin on siellä sisäpuolella. Kerran unohtui myös ulko-ovi koko päiväksi apposen auki :O Mutta tää on tätä harjoittelua. Sitten kun joutui koulun hikiluistimilla luistelemaan niin ehkä oppi vähäsen....Isompana saa kyllä itse huolehtia, nyt alemmilla luokilla on katsottu perään ja muistuteltu mutta kyllä nykyään musta vähän liikaa tarvii vanhempien vahdata että kaikki muistetaan. Jos omaa kouluaikaa miettii kun ei ollut wilmoja tai helmiä niin piti vaan itse muistaa että huomenna on liikunnassa sitä ja sitä ja huolehtia oikeat välineet mukaan. Mun vanhemmat ei ainakaan hulehtineet siitä.

      Poista
    4. Minä olen jo onnistunut opettamaan lapselle, että äidin muistamisten varaan ei laske, vaan muistaa ihan itse.

      Poista
    5. Meillä silleen, että tyttö muistaa paremmin kuin äitinsä. Muistuttaa muakin tämän tästä että kirjota nyt se nimi sinne lappuun... Kun ei vaan voi muistaa.

      Poista
    6. Koululaiselle voi jo sanoakin, että minulla on hei nämä omatkin asiat muistettavina. Muista nyt sinä omasi. Edes osa niistä.

      Poista
  8. Eikös Espoossa laiteta sisarukset samaan kouluun, eli toisen kanssa ei enää pääsisi valitsemaan? Näin olen antanut itseni ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä pakosti laiteta, se menee pikemminkin niin päin että sisarusperusteella on etuoikeutettu pääsemään johonkin kouluun.

      "Mikä on oppilaan lähikoulu?
      Koulutulokkaan lähikoulu on jokin hänen asuinpaikkansa mukaisen oppilasalueen kouluista. Lähikouluksi ei aina voida osoittaa maantieteellisesti lähintä koulua. Lähikoulupäätöksen tekee aluepäällikkö.
      Itäisen Leppävaaran oppilasalueella Etelä-Leppävaarassa ja Perkkaalla asuvat
      syksyn 2014 koulutulokkaat voivat ilmoittaa lähikoulutoiveekseen myös Laajalahden koulun. Laajalahden koulun oppilaspaikat täytetään kuitenkin ensisijaisesti Tapiolan oppilasalueen oppilailla. Laajalahden koulussa syksyllä 2014 aloittavien koulutulokkaiden nuoremmilla sisaruksilla on perusopetuksen oppilaaksiottoa koskevien linjausten mukainen sisarusperuste Laajalahden kouluun, jos vanhempi sisko/veli on koulussa lähikoulupäätöksellä."

      Poista
  9. kiva kuulla hyvää tuosta koulusta, kun esikoinen toivottavasti sinne syksyllä tallustaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on ollut positiivinen yllätys, ainakin tämän luokan kohdalla. Pidän erityisesti siitä että kiusaamisesta on puhuttu ja siihen suhtaudutaan vakavasti.

      Poista
  10. Mahtavaa! Odotamme juuri tietoa esikoisen koulupaikasta, kolahtaa postiluukkuun ihan näinä päivinä. Todennäköisesti Tinttis ei pääse siihen kouluun, mihin muut eskarikaverit ovat menossa (vaikka hienon "koulupolkuidean" piti nimenomaan varmistaa, että eskariryhmä siirtyy sellaisenaan, mutta eipä kunnan ideat toimi, ei) ja jännitämme nyt kovin tätä tilannetta. Ovat siis eskareiden kanss akäyneet jo tutustumassa kouluun, johon muut ryhmästä menevät, mutta kun me asumme "harmaalla alueella" ja ykkösluokalle on nyt niin paljon hakijoita... Kiva kuulla, että teillä ilmeisesti samantyyppinen tilanne on kääntynyt positiiviseen suuntaan! Tsemppiä kevääseen!

    VastaaPoista
  11. Sama täällä.
    Etukäteen äiti panikoi ja lapsikin hiukan ahdistui,kun parhaatkaverit meni eri kouluun (vai meidän lapsi pääsi kaikkien hakemaan kouluun).
    Alkuun tehtiin pienryhmävaihtoja, jotta kouluun kulkeminen aamuisin sujuisi paremmin, tuntuu jälkikäteen todelliselta hätävarjelun liioittelulta.

    Uusia kavereita löytynyt ja luokan henki vaikuttaa todella hyvältä, ekaluokkalaiset tytöt ja pojat leikkivät yhdessäkin paljon, opettaja on innostunut ja oppimistuloksiakin havaittu ;)

    Ja äitiä erityisesti ilahduttaa,kun koulusta ja iltapäiväkerhosta on kuitenkin kommunikointia kotiinkin päin. Oli sitten kyseessä positiivinen tai negatiivinen asia.

    Parannusta kaivataan lapsen omatoimiseen muistamiseen. Jumppakamat, retkieväät, koulun alkamisaika ovat vanhemman vastuulla. Läksyistä oppinut vähitellen huolehtimaan itse.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...