Tietoa mainostajalle ›

25.2.2015

Siinä kävi niin

Tunnustan. Olen ovienpaiskoja.

Modernin naisen raivolle - sellaiselle kämmenpohjissa kihelmöivälle, korvissa kohisevalle ja nielun kuivattavalle tykytykselle - on hirvittävän vähän soveliaita purkautumisteitä. Tavaroiden paiskominen on ikävää, sillä ne tuppaavat menemään rikki, ja huutamisessa taas pitäisi olla jotain asiaa. Joskus tarvitaan simppeli fyysinen toimenpide. Ovi.


Massiivipuiset ulko-ovet ovat paiskomiseen parhaimpia - riittävän raskaita, niissä on jämäkkä kahva ja loppupamauksessa on ääniraitoina ihanasti postiluukun metallista kolinaa että ovikellon helähdystä. Samalla pääsee poistumaan asunnosta ulos vetämään happea ja etsimään hallintaa kostoa vannovista liskoaivoista.

Sisäovissa efekti on paljon huonompi: kevyt ovi ei ehkä sulkeudu kunnolla ja lopputuloksena olet jumissa jossain huoneessa. Tärkeintä olisi yrittää saada mukaan vähintään läheisten taulujen tai verhojen heilahdus.

Kiitänkin Koti-insinööriä lämpimästi tämän biisin sanoituksesta.

 

Koska välillä siinä tosiaan käy niin, että ihminen löytää itsensä sieltä pihalta esimerkiksi ilman kenkiä. Ja avainkin on kaikessa tohinassa jäänyt sisälle. Sitten sitä joutuu muina miehinä pimpottelemaan ovikelloa ja pahimmassa tapauksessa pahoittelemaan omaa käytöstään, että pääsisi takaisin sisälle. Jos siis joku suostuu enää avaamaan.

Kyllä tästä biisi piti tehdä. On ilo tarjota taiteelle inspiraatiota!

50 kommenttia:

  1. Ystäväni kertoi aikoinaan tehostaneensa parisuhderiitaa heittämällä mukin seinään. Hän kuitenkin korosti tehneensä sen mahdollisimman rakentavalla tavalla: Valitsemalla rumimman mukin ja tähtäämällä ohi miesystävästä. Siitä huolimatta ovien paiskominen lienee maltillisempi mielenosoitus. Ja loppuu kai ne rumat mukitkin jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä startegia! Olen kertaalleen vähän koeluontoisesti yhden mukin myös mäjäyttänyt lattiaan, mutta siitä tuli kamala sotku. Ei nähdäkseni yhtä hyvä kuin ovi.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Arvasin et diggaat. Olen kyllä vähän päässyt eroon tästä tavasta jonka mestari teini-ikäsenä olin. Mutta valehtelisin jos väittäisin että se pamaus ei olisi edelleen tyydyttävintä ikinä.

      Poista
  3. Aijjai :D Toivottavasti liskoaivosi saivat helpotusta ;)

    VastaaPoista
  4. en aijo pakkokuunnella rakkaan miehesi kappaletta joten sanat jäävät hämärän peittoon, tosin tökeröä pakkomainontaa...ootko aatellu mennä mainostoimistoon töihin ku oot noin laskelmoiva, kiero ja luova ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan ilmainen youtube-linkki joten rohkeasti vaan kuuntelemaan. Pahimmassa tapauksessa tykkäät biisistä ja haluat ostaa levyn - ja kas, olet elättänyt kotimaista artistia ja saanut levyn josta pidät. :) Ei kovin paha.

      Poista
  5. Haha, joskus mietinkin, että minkälaisia tarinoita on sanoitusten takana. Tää oli hyvä - pisteet muusallekin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niitä. :) Se on aina vähän pelottava hetki kun kuulee uusia biisejä. Onneksi solisti sanoittaa suurimman osan.

      Poista
  6. Ovien paiskominen aikuisten toimesta oli lapsena minusta ehkä pelottavinta ikinä. En tietenkään kyllä koskaan osoittanut sitä. Edelleen säpsähdän ja ahdistun, kun kuulen oven paiskautuvan kovaa kiinni. Toivottavasti teidän lapset ei ole yhtä herkkiä, mutta kannattaa ehkä miettiä tätäkin puolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raivo on extreme-tunne, joten sen ilmaisemiseen on hyvin vähän ei-pelottavia keinoja. Kuten tuolla yllä jo totesin olen huomattavasti vähentänyt teini-iästä. :)

      Poista
  7. Hyvä tarina biisin takana!
    Kannatan kyllä tuota ulko-oven paiskomista - ainakaan nykyiset puristelevystä tehdyt sisäovet ei oikein kestä paiskomista. Siskoni sai sellaisen halkeilemaan yhden raivarin aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, siskohan on ihan pro. Se kevyen oven aiheuttama onneton lehahdus ei oikein toimi.

      Poista
  8. Loistava tarina, löysin niin sieltä teini-ikäisen itseni :D :D :D Kyllä korvien kohina lakkasi kun pamautti menemään :) Onneksi ei oo tämä tapa periytynyt omalle jälkikasvulle. Kerran tippui kello oven päältä pamautettuani ja rikkihän se harmikseni meni... Ja biisikin oli hyvä ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, odotan innolla mitä omien kersojen teini-ikä tuo tullessaan. Olen nykyään anger managementissa paljon parempi, osaksi koska tuo vahingonkorvausvastuu on mukana: jos jotain menee rikki, joutuu ITSE ostamaan uuden...

      Poista
  9. Tyynyyn huutaminen on hyvä aggression purkukeino. Se myös pelästyttää koko perheen perinpohjin.....ekalla kerralla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo, totta! Tuossahan ei tarvitse olla asiaa, voi vain mölistä. :D

      Poista
  10. Liskoaivot, tsih - todellakin :D Itse en ole ovien paiskoja mutta muistuipa mieleen kaveri joka joskus teinivuosina hermostui dvd-soittimeen joka ei toiminut ja veti pirulaisen hyllystään, sitten hyppi sen päällä :D
    Oma itsehillintä on aika hyvää jo näin reilu 4-kymppisenä, kolmen pojan perheessä, mutta yllättäen liskoaivot muistutti olemassaolostaan pari viikkoa sitten kun hävisin monta kertaa putkeen miehelle sanapelissä. Suu vaahdossa irvistellen raivosin ja suolsin kaikki kirosanat ilmoille mitä osaan, puhelinta hakkasin kypsästi sohvaan ( oli pakko perkeleen kapinetta rankaista jotenkin ). Kyllä 8-vuotiaan ilme oli kovin hämmästynyt, otti kuitenkin ihan lungisti kun totesin että näin äidilläkin menee joskus hermot, ei olis tietysti tarvinnut noin rumasti kiroilla :)
    Muutaman pelin voittoputki siippaa vastaan oli myös balsamia haavoille.

    Vesterinen löytyi jo alkuaikoina kun kaveri tuntee porukoita :) Tykätään ja täähän tuo lisää mielenkiintoa kuunteluun!

    t. Meeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mäkin oon huono häviäjä!! Mut sattuuhan noita kilahtamisia joskus, olen huomannut hormonitilanteella ja väsymysindeksillä olevan osuutta asiaan. ;) Mun superrauhallinen pikkuveli heitti eräänä aamuna maitopurkin seinään koska se ei auennut suosiolla.

      Poista
  11. Taiteen muusana toimiminen on aina kunniakasta :D joskus muinoin ennenkuin ymmärsin parisuhteista mitään, suutuin serkulleni ja heitin kengällä. Serkku väisti ja kenkä lensi ikkunaan joka hajosi. Sen jälkeen olen turvautunut lähinnä huutamiseen mikä ei englantilaiselle puolisolle toimi niin hyvin kun ei ne solvaukset tule englanniksi ihan selkäytimestä. Ehkä kokeilen seuraavalla kerralla ovien paiskomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, yleensä noista sitten jossain määrin oppii ihan kokemuksenkin myötä pidättäytymään. :)
      Ps. Ai kamala, miten kaksikielisessä parisuhteessa riidellään? Ottaahan sitä toistakin päähän kun toinen alkaa solkata jotain kummallista kieltä kun riidellä pitäisi. ;)

      Poista
    2. Mun mies tietää, että oon vihainen kun alan puhua suomea ;) (hän ymmärtää kyllä suomea melko hyvin, mutta yleensä kommunikoidaan englanniksi. Suomeksi on helpompi raivota. Mikään ei oo niin ärsyttävää, kun suutuksissa sanojen sekaisin meneminen. Mies ei onneks välttis huomaa, vaikka hermoilenkin kieliopillisesti epäpuhtaasti:D )

      Poista
    3. Oi toi sanojen sotkeminen on NIIN raivostuttavaa raivotessa. Pistää ihan uusille kierroksille koko raivoomisen.

      Poista
    4. Oi toi sanojen sotkeminen on NIIN raivostuttavaa raivotessa. Pistää ihan uusille kierroksille koko raivoomisen.

      Poista
  12. Tyydyttävin raivon ilmaisu ikinä oli paiskata marenki suoraan miehen otsaan. Meillä oli vieraita, mies heitti typerän seksistisen kommentin. En ajatellut vaan nappasin tarjoilulautaselta marengin, heitin ja osuin parin metrin matkan päästä tosiaan keskelle otsaa. Marenki hajosi tyydyttävästi kappaleiksi ja vieraat hiljeni. Olen yleensä hyvin rauhallinen ja keskusteleva, sekä kahden kesken ja varsinkin jos läsnä on muita, joten tuo tapaus on jäänyt hyvin mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh, on varmasti jäänyt molemmille mieleen! Onko vitsejä kuultu enää?

      Poista
    2. Ei ole onneksi yhtä huonoja tullut :) Ja miestä ei siis sattunut ollenkaan

      Poista
  13. Minä olen löytänyt itsestäni lapsen vaatteiden lattiaan paiskojan.. Yhdistyy tilanteeseen, jossa ne eivät millään ole menneet lapsen päälle. Ei sitten millään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös. Tähän yhdistyy minulla kovaääninen verbaalinen kommenttiraita tilanteesta.

      Poista
    2. Tunnistan. Tähän yhdistyi n. vuosis sitten myös puettaessa rimpuilu ja jatkuva pakoon juokseminen. Voi hyvä luoja että olin kyllästynyt siihen etenkin aamuisin. Itse asiassa se taisi loppua juuri siihen että paiskasin kaikki vaatteet takaisin vaatekaappiin, kaapin ovet kiinni ja menin sänkyyn hengittelemään.

      Poista
    3. Luin, että "sänkyyn heittelehtimään" ja ajattelin, että kappas, joku muukin harrastaa sitä :D

      Poista
  14. Tunnustan...täällä toinen ovien paiskoja... tosin nykyisin aika harvoin.
    Joskus on pakko kanavoida raivo johonkin... ;)

    Nuorempana olin enemmänkin tavaroiden heittelijä... heitin murkkuna systeriäni halolla... ei osunut kuin vähän jalkaan ja tuossa parinkympin korvilla ollessani heitin broidia krokettimailalla, sekään ei osunut...

    Valitettavasti olen onnistunut siirtämään tämän ovien paiskomistavan perintönä myös vanhimmalla 18 v tyttärelleni. Onneksi toi kamojen heittäminen ei ole mennyt eteenpäin...;)
    Kahden nuoremman tytön osalta en ole vielä samaa taipumusta huomannut...

    Biisikin oli hyvä... sanat ja tykkäsin myös skitta soundista !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah... nythän mä vasta tajusin.. Näköjään Vesterisen toinen kitaristi on tuttu tuolta nuorimman tytön musiikkiopistosta... =)
      Espoo on pieni kaupunki...!

      Poista
    2. Heh! Kumpi? Molemmat ovat skittamaikkoja.

      Poista
    3. Petri Kivimäki... ei ole tytön varsinainen opettaja mut on yhden bändin opettaja, jossa tyttö on ollut välillä esityksissä solistina.
      Tyttö opiskelee tuolla pop jazz laulua jo kolmatta vuotta ja on aina innokas esiintymään jos mahdollisuus tarjoutuu. =)

      Poista
    4. Kiva juttu! Esiintymistaidosta on muuten elämässä paljon hyötyä.

      Poista
  15. Voi taivas.. Kiitos vertaistuesta, taas. Oon nyt viikon verran kuunnellu kun 4-vuotias komentaa ja kiehuu ja kuohuu pikkuveljelle ihan mun äänellä, mun (typerillä) sanonnoilla ja ihan kauheesti huutaen.. Komentaminen päättyy yleensä mojovaan oven paiskaamiseen. Voin kertoa että samaan aikaan hävettää ja ihmetyttää että mites tästä nyt pois opitaan. Vinkkejä..? Ihana kohta biisin kertsissä tuo "huuuuudan"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, parhaat parodiat tulee juurikin lapsilta. Vinkkejä ei ole, paitsi ehkä jälkiseuraamusten käsittely. Mä käyn yleensä kiltisti pyytämässä anteeksi (etenkin kaikilta alaikäisiltä osapuolilta) kaikista hermojen menetyksestä. Me ollaan kaikki niin nollasta sataan -sakkia että ei ole muita vaihtoehtoja.

      Poista
  16. Hyvä biisi :) Lapsuudenkodissa oli ihan mahtava täyspuinen ulko-ovi jonka sai pamahtamaan tosi lujaa. Bonuksena siinä oven vieressä sellanen keraaminen koriste jota korjailtiin sitten liimalla ehkä n. 20 kertaa kun se aina tippui. Enkä ollu ainoa ovien paiskoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eih, koriste-parka! :D Joo, jotenkin tää taipumus tuntuu kulkevan suvussa. O_o

      Koti-insinööri kiittää kehuista!

      Poista
  17. Ovien paiskominen tekee toisinaan hyvaa eika siita kukaan mene rikki, maailmassa tulee monia ovia eteen ja paikottuina, ihan loisto biisi!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Jos sattuu olemaan kuumakalle on hyvä oppia kanavoimaan raivonsa jollain tavalla ja ovi on aika hyvä uhri. :)

      Poista
  18. Meillä on lapsuudenkodissa yläkerrassa painava väliovi, ilmeisesti jonkin sortin palo-oveksi suunniteltu. Sen karmi on edelleen säpäleinä, mun raivarista lienee nyt jokseenkin tarkasti 25 vuotta aikaa :D

    -NiinaS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa voida jättää kädenjälkensä maailmaan. Omalla tavallaan. :)

      Poista
  19. Mä paiskon äärest harvoin, usein heitän jotain johonkin. Koskaan en ole mitään hajoittanut, kerran tosin osuin isäntää kasseille tohvelilla en toki tähdännyt häneen. Lapsi paiskasi oven kiukuspäissään ekan kerran kolmi vuotiaana, katsottiin miehen kanssa toisiimme ja purskahdettiin nauruun 😁. Kun suutun niin huudan niin että kitapurjeet näkyy, siitä ei vaan pääse eroon.

    Mutta biisi oli mahtava. Kevyttä sisäpiiripiruilua =)

    VastaaPoista
  20. Mä paiskon äärest harvoin, usein heitän jotain johonkin. Koskaan en ole mitään hajoittanut, kerran tosin osuin isäntää kasseille tohvelilla en toki tähdännyt häneen. Lapsi paiskasi oven kiukuspäissään ekan kerran kolmi vuotiaana, katsottiin miehen kanssa toisiimme ja purskahdettiin nauruun 😁. Kun suutun niin huudan niin että kitapurjeet näkyy, siitä ei vaan pääse eroon.

    Mutta biisi oli mahtava. Kevyttä sisäpiiripiruilua =)

    VastaaPoista
  21. Onkos nyt varmaa, ettet tarjonnut perspiraatiota inspiraation kylkiäiseksi :D

    Ihana biisi <3

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...