28.1.2015

Perhetilinpäätös 2014

Välillä tuntuu, että elämässä ei tapahdu mitään. Kaikki päivät kulkevat samaa rataa samojen rutiinien ryydittämänä. Tässä työ-päiväkoti-koti -kolmion sisällä sokeutuu edistykselle. Lasten edistykselle.

Muutoksia ei tietenkään tule viikoittain, mutta vuoden tarkasteluväli on jo avartava: vuoden sisään on tapahtunut valtavasti kaikenlaista sekä iso- että pikkusiskossa. On sanottu hyvästi ja tervetuloa ainakin seuraaville asioille.

Hyvästi!
  • Vaipat. Vihdoin! Luulin, että tämä show ei ikinä lopu. Päiväkuivuus oli saavutettu jo vuosi sitten keväällä, mutta yöt menivät vaipalla. Asia ratkesi cold turkey -menetelmällä: yövaippa vain otettiin pois ja annettiin vahingon muutaman kerran tulla. Uudeksi rutiiniksi tuli yöpissitys ennen omaa nukkumaanmenoa, sen jälkeen on ollut rauhallista. Hallelujaa.
  • Kaikki alle metrin mittaiselle tarkoitetut vaatteet ovat jääneet pieniksi. Tämä tarkoittaa sitä, että Snadille alkaa olla se yleisin näköala ihmisten takapuolet.
  • Pinnasänky. Tämä siirtymä pelotti tälläkin kertaa. Mutta ei, Snadi nukahtaa laidattomaankin sänkyyn viidessä minuutissa eikä kömmi yöllä viereen.
  • Päiväunet. Näitä nukkuvat vain aikuiset. Viikonloppujen ohjelma on suunniteltavissa ilman katkoksia.
  • Höyhensarja. Skidillä meni 20 kiloa vihdoin rikki. Kyllä siinä kestikin.
  • "Äiti mulla on vähän paha olo..." Kukaan ei enää yrjöä autoon!!!!!!

Tervetuloa!
  • Koulu-koulumatka-iltapäiväkerho-läksyt-reppu-kasinaamut-wilma. Huh. Koulun aloittaminen edellyttää skarppaamista koko perheeltä. Eniten tottumista on ollut siinä, että koulu alkaa tiettyyn aikaan, eskariinkin kun sai vielä valua aika rauhassa noin yhdeksältä.
  • Rautaleegot. Skidillä on vaihtunut koko eturivistö ylähäältä ja alhaalta, mikä tekee koko naamasta jotenkin ison tytön oloisen. Kädetön hammaskeijun uuvatti on toki hukannut minihampaista puolet.
  • Hiihto. Koko perhe on todistettavasti ollut suksilla yhtä aikaa. Ei ehkä ihan vielä tarvitse lähteä hiihtovaelluksille, mutta jostain täytyy aloittaa. Ps. Myös luistimilla ollaan käyty, mutta se ei mennyt ihan putkeen. Snadi ilmoitti viiden minuutin jälkeen, että kiitos, nyt voidaan mennä kaakaolle ja pullalle ja äiti oli ihan samaa mieltä.
  • Ravintolaruokailu. Pystymme käymään ravintolassa syömässä aivan rutiinina, leikkipaikka helpottaa mutta ei ole pakollinen. Erityisen onnellinen olen siitä, että voimme käydä jopa japanilaisessa ja kaikki nirsoilijat (= Skidi ja Koti-insinööri) löytävät sieltä mieleistä syötävää. Nyt voisi kokeilla muitakin etnisiä.
  • Itsenäisyys lisääntyy. Molemmat lapset voi nykyään jättää kaverin luo leikkimään tai synttäreille juhlimaan ilman vanhempia. Yöhoitokin on aika helpoksi mennyt. Aikamoista!
  • Yhteiset leikit. Vaikka ikäeroa on neljä vuotta, ipanat tulevat älyttömän hyvin toimeen keskenään. Isompi määrää, mutta pienempi on opetellut jo neuvottelemaan ettei hänen tarvitse aina olla koira.
Tästä vuodesta ei vielä tiedä, mutta edessä on ainakin 10 viikon kesäloman selvittäminen leireineen ja ehkä ärrä-juhlat. Ja jos se menisi vielä jakeluun, että ihmisestä ei voi tulla isona käpytikkaa eikä siihen itku auta.

12 kommenttia:

  1. Mun 7-vuotias kyllä yrjösi loppusyksystä autoon. Ei ollut vatsatauti, vaan ilmeisesti flunssan alku ja tukkoisuus teki tepposet ja pahan olon. Haju oli tietysti ihan kamala ja auto meni sisäpesuun 170 euroa. Nykyisin jokaiselle matkustajalle on oma yrjöpussi käden ulottuvilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut 7 vuotta yrjöpusseja autossa + talouspaperirulla + vaihtovaatteet. Noh, en uskalla niistä luopua edelleenkään, mutta huomattavaa on, että kukaan ei ole viime vuoden aikana sitä tarvinnut.

      Flunssa on muuten paha, silloin oksetuksella saattaa olla tekemistä myös välikorvan paineen kanssa.

      Poista
  2. Hienoja virstanpylväitä! Nuo kaikki kyllä helpottavat elämää. Tai ehkä ei se 20 kiloa. Meillä on samanlaisia höyhensarjalaisia ja jouduttiinkin esikoiselle laittamaan kouluterkkarin kehoituksesta öljylisää, kun ekaluokka alkoi alle 20-kiloisena. Mutta eipä tuolla ollut myöskään 120cm rikki tuolloin. Nyt on molemmat saavutettu ja Pikkuveli tulee kovaa vauhtia perässä. Erityisen tärkeä on se 120cm kesään mennessä, jotta pääsisi vihdoin ja viimein isompien laitteisiin Linnanmäellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo 120 sentin rajan ylitys on tähän asti toiminut hyvänä suostutteukeinona syömisten suhteen, mutta sitten tämä meidän hujoppi kuusi vuotisneuvolassa olikin jo yli tuon maagisen rajan. Siinä meni se ässä.

      Poista
    2. Särkänniemessä on laitteita, joiden pituusraja on 140 cm. Siinä uusi tavoite.;)

      Poista
    3. Kyllä, komppaan tuota syömishoukuttelua! Lintsillä päästiin ekaa kertaa yhdessä Vuoristorataan, olipa hauskaa!

      Taitaa muuten Lintsilläkin olla noi hurjimmat laitteet jollain isommalla pituusrajalla. Mutta ne jää kyllä multakin kokeilematta.

      Poista
    4. Olin minä itsekin ekalla alle 120 cm ja 20 kg. Nyt on mittaa keskimääräisen naisen pituuden verran ja kiloja ihan ylimääräisiäkin ;) Nykyään vaan tuntuu, että heti epäillään allergioita tms,jos kasvaa hiukan eri tahtiin kuin suurin osa ikätovereista.

      Poista
    5. Täällä taas ekaluokkalainen 135 cm ja 30 kg. Tunsin itseni isoksi, aivan liian isoksi. Sittemmin pituutta tuli vielä 40 cm lisää. Jossain vaiheessa ala-astetta olin luokkansa pisin, opettaja mukaan lukien...

      Poista
  3. Meidän 3v haluaa olla millon mikäkin: orava, talitiainen, perhonen, höyryveturi. Vastaukseni on yleensä :"ehkä seuraavassa elämässä" :) En tosin tiedä, minkälainen karma oravalla on. Hauskaa niillä näyttää ainakin olevan, eikä dieetistä tietoakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, epämääräisesti vain nyökkäilen näille toiveille. Tuntuu olevan vielä aivan hakusessa se, että ihmislapsista tulee aikuisia ihmisiä...

      Poista
  4. Mulla oli kivellinen taateli suussa, kun luin ton viimeisen lauseen. Että kai sulla jokudisclaimeri on, että et vastaa lukijoiden tukehtumiskuolemista. Oli nimittäin lähellä. :D

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...