Tietoa mainostajalle ›

11.1.2015

Oikea laji ei riitä

Olemme aloittaneet lasten harrastuselämän suhteellisen myöhään. En ole nähnyt päiväkoti-ikäisen aktiivisessa harrastamisessa pointtia (lajeja kun on ihan omasta takaa), mutta kouluikäisen jaksaminen on jo ihan eri tasolla. Koulu vie suurimman osan energiasta, mutta parille harrastukselle on jo tilaa.


Tarjontaa - sekä liikuntaa, musiikkia että taidetta - on runsaasti, mutta valinnan tekee tietenkin vanhempi, omista lähtökohdistaan.

Skidille on ollut vaikea löytää mieleistä liikuntaharrastausta. Joukkuepelit ja kilpailuhenkisyys eivät ole kiinnostaneet edes lähtökohtaisesti ja tanssiryhmäkokeilutkin ovat jääneet muutamaan kertaan.

Selkeitä syitä kiinnostuksen puutteeseen ei löytynyt. Lapset eivät ole järin osaavia tai halukkaita analysoimaan, mikä lajissa tökkii, mutta sivulauseesta se selvisi. Siellä ei ollut ketään kivaa.

Sen lisäksi, että kevätesityksen askelkuviot eivät jääneet päähän, tanssitunnilla ei ollut aikaa tutustua kehenkään.


Tosiaan. Ei ollutkaan kyse lajista, vaan seurasta. Tai sen puutteesta. On vaikea sanoa, kumpi on merkityksellisempää: sosiaalisuus vai itse laji.

Muistaakseni minä halusin pianotunnille vain siksi että paras kaverinikin oli menossa. En ollut pimputtamisesta kauhean kiinnostunut, joten se jäi vuoden sisään. Partiota taas kokeilin yksin. Toista kertaa ei ikinä tullut.

Koulun liikuntakerhosta (jonne tyyppi meni hyvin pitkin hampain) löytyi hyvä kombo. Ihan tavallisessa jumppasalissa liikkuminen oli leikkiä, joka ei erityisesti tähdännyt mihinkään, ja paikalla oli kavereita.

Toivoa on. Tästä rohkaistuneena palasin urheilun juurille. Skidi aloittaa keväällä samassa yleisurheiluseurassa, johon itsekin teininä kuuluin - yhdessä parhaan ystävänsä kanssa.

Yleisurheilu on siitä kummallinen laji, että siitä harvemmin on sellaisenaan aikuisiän harrastukseksi, mutta toisaalta se tarjoaa hyvän pohjan harrastaa jatkossa mitä vain. Hiekkakasaan pomppiminen, keppien heittäminen ja täysiä juokseminen kun on hauskaa ihan muuten vain.

Ja jos ei sekään nappaa niin ei väkisin. Kai sitä voi toistaiseksi harrastaa kavereitakin.

Kertokaapa, millä tavalla teidän perheessä on ne kiinnostavat lajit löydetty?

32 kommenttia:

  1. Meidän esikoinen kokeili kaikenlaisia harrastuksia 3-vuotiaasta asti aina puoli vuotta/vuosi kerrallaan: balettia, yleisurheilua, hip hoppia, uimakoulua, ratsastusta, viulunsoittoa, kuoroa, suunnistusta, partiota - you name it! Vasta nyt 10-vuotiaana on löytänyt harrastukset, joita ei mistään hinnasta haluaisi lopettaa: koulun liikuntakerhon, pianonsoiton, luistelun ja näytelmäkerhon. Nämä ei löytyneet kavereiden kautta vaan pikemminkin tyttö on aina innostanut kaverinsa mukaan omiin harrastuksiinsa. Kuopuksen kanssa juuri lopetettiin toinen harrastus ja yksi jäi jäljelle. Poika haluaa koulupäivien jälkeen olla vaan rauhassa kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monipuoliselta kuulostaa! Joku näytelmäkerhon tapainen ilmaisujuttu olis kyllä kiinnostava kokeilu. Lapset on myös hyvin erilaisia tässäkin suhteessa: siinä missä yksi ei saa illalla unta jos päivä on ollut liian laimea, toiselle riittää aktiviteetiksi pulkkailu päiväkodilta himaan.

      Poista
  2. Pätkä innostui tanssimissesta, koska kaverikin kävi samoilla tunneilla.
    Luistelu tuli jostain ihan puun takaa, ja sinne se haluaisi mennä kaatuilemaan joka ikinen päivä, vaikka olisi ainoa tyyppi koko hallissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onks toi tanssi joku muu kuin se satubaletti?

      Onks S:lla hyvä tasapaino luonnostaan? Meillä meni eka luistelukerta suhteellisen päin persettä joten kolme vee ilmoitti ettei tartte enää kokeilla. Ja se on todella päättäväinen tän suhteen. O_o

      Poista
  3. M pelas vuoden fusista ja se oli sen mielestä ihan jees, mutta todellinen kipinä näytti kuitenkin puutuvan. Sit se rupes itse mua painostamaan, et haluaa kokeilla kiipeilyä. Mä lähestyin asiaa ensin taloudellisesta näkökulmasta ja ajattelin et sellaisen lajinhan täytyy maksaa aivan tolkuttomasti. vastaus lapselle oli se "katsotaan nyt". prinsessa jankutti ja jankkas ja mä sanoin et kuusvuotiaat ei varmaan saa edes kiipeillä. Lopulta annoin periksi ja me mentiin kokeilemaan... tyttö rakastaa harrastustaan ja K odottaa et se täyttää viisi, että pääsee mukaan siskon kanssa kiipeämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää olis kova meilläkin! Miten homma teillä toimii, onko joku seura vai käytkö aina mukana? Synergiaetuja tietty sais jos elvyttäis tämän lajin itsekin ja kaivais valjaat ja mankat esiin. :)

      Poista
  4. Meidän viisi vuotias neiti aloitti juuri uinnin omasta halustaan, sitä ennen tanssi puolitoista vuotta, mutta oikiastaan ei tykänny siitä muuten kun siellä oli kaveri samassa ryhmässä. Nyt ennen joulua ilmoitti hyvin selkeästi, että ei aijo enää tanssia vaan mennä uimaan. No onneksi saatiin paikka (seki on muuten hirviää hommaa, että vanhemmat seuraa kelloa minuutin tarkkuudella ja ilmottautuu nettiin kilpaa, myöhästy 10min ja se ryhmä täytty jo???
    No uinti alko eilen ja en tiiä jännittikö neitiä, mutta ainaki äitiä. Ja hyvin meni, tosin kommentoi autossa, ettei se ollu niin kivaa kun luuli...mutta näillä mennään tämä kevät. Ilmotti kyllä myös tässä hiljattain, että ens syksynä lähtee luistelukouluun, joten itellä sillä näitä ideoita riittää ja hyvä niin. Oon sitä 70-luvun sukupolvea ja niitä pohjoisen seutuja, joissa vaihtoehtoja oli tanhu tai pioneerit. Jälkimmäisestä vanhemmat nousi puihin kun kerroin missä olin ollu, enkä saanu mennä toista kertaa, vaikka sieltä saiki karkkia ja hienon tarran ;D No ei musta perinnetanssien ystävääkään tullu vaikka jenkan opinki siinä noin kolmessa kerrassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toihan on ihan optimia jos ipana itse ehdottaa jotain! Sitten ei tosiaan tarvii muuta kuin olla valppaana sormi enterillä. :D

      Poista
  5. Vanhemmitenkin kokonaisuus näyttää olevan isossa osassa. Sopivan kivaa ja hyviä tyyppejä ympärilllä riittävästi ja ohjaaja ei ole ihan täys mulkku, niin jo riittää harrastusta pitkäksi aikaa. Ja jos noita kaikkia parantaa pikkuisen niin vielä pidemmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei sovi unohtaa isoa kuvaa. Harrastuksissa voi olla tietynlaista turvaverkkoa myös jos ja kun elämä heittelee.

      Poista
  6. Esikoinen oli talven aikana (6v) oppinut kuljettamaan palloa futiksessa, kaveri ei ja sitten jalkapallo olikin niin hauskaa, että kun kysyin, haluaisiko pelata joukkueessa, syttyi silmiin valot 'äiti VOISINKO mä???' ja sillä tiellä ollaan nyt 10 vuoden päästä. :-) Edelleen pojan suuri intohimo tuo futis. Keskimmäinen oppi 3v ulkojäillä luistelemaan, sitten vein luistelukouluun (se oli taitoluistelukoulu, kuten kävi ilmi). 2 vuotta kävi siellä, mutta intoa ei ollut mihinkään valmennusryhmiin joten nyt lajina on ringette, jo pian 7 vuotta. Kolmas sitten on futarinehkä ihan siksi kun on kasvanut futiskentän laidalla. 3v aloitti ja nyt on ikää 8, suurta innostusta myös hänellä.

    On mielenkiintoista nähdä ja tarkkailla, mikä ketäkin lasta kiinnostaa ja vähän ehkä tuuppiamjohobkin suuntaan, mutt kyllä mun mietlestä meillä lapset ovat itse harrastuksensa valinneet. Ja sääntönä meillä on, että vastahakoisesti kenenkään eintarvitse harrastaa, mutta toki kausi pelataan loppuun ihan joukkueenkin takia. (ja jjoo kyllä, itse olen palloilulajien ystävä ja se on ehkä vaikuttanut lastenkin lajivalintaan,,,)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi lohdullista huomata että ei tässä voi mitenkään metsään mennä jos vain harrastusryhmän vetäjä on laadukas eikä esim, tuhoa liikuntaan liittyvää intohimoa. Lajeja voi vaihtaa ja sitä oikeaa lajia saa etsiä ihan keski-iässäkin. :)

      Poista
  7. Jalkapalloa on pelattu höntsäten ilman intohimoa, uima- ja hiihtokoulussa on käyty, lähinnä koska äiti halusi :D Kaikissa on ollut kyllä myös ihan kivaa :)
    Muskariin mentiin, kun kaverikin oli, nyt kaveri on jäänyt pois, mutta poitsu haluaa jatkaa ja on soitinvalmennuksessa. Tanssia harrastaa, koska se on ihanaa, mutta on kiikunkaakun jatkaako, koska on ainoa poika ryhmässä ja tytöt kiusaa.
    Oikea intohimo ja taidot pääsivät esille vahingossa, kun kaveri houkutteli koripalloon, siinä taitaa olla se oma juttu meidän pojalle.

    Juniori tulee perässä ja haluaa kokeilla kaikkea mitä velikin, on nyt siis muskarissa ja tällä viikolla alkaa tanssi. Ensi kesänä saattaa mennä jo jalkapallokoululuun, kun tuntuu olevan enemmän intoa siihen lajiin kuin veljellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on teilläkin kokeiltu monipuolisesti kaikenaista! Ja tsempit pojalle jos jaksaisi tanssissa! Muskari on kyllä hyvä startti vähän kaikkeen. Ehkä suomalaisten pisa-tulosten taustalla onkin musiikkiliikunta eikä perusopetus. ;)

      Poista
  8. Esikoinen, joka oppi kävelemään vasta vähän yli 1-vuotiaana ja on aina ollut tosi varovainen eikä motorisesti (karkea- tai hieno-) kovin lahjakas, yllätti kaikki oppimalla n. 1,5-vuotiaana potkimaan aivan törkeän hyvin palloa. Hän on siitä lähtien ollut kaikista palloista kiinnostunut, joten oli aika luontevaa laittaa hänet aloittamaan fudiksessa heti kun hänet 3-vuotiaana sinne suostuttiin ottamaan. Sitä ennen kävi muutamia kertoja jossain liikuntakerhossa, ajattelimme sen toimivan hyvin tuon motorisen puolen vahvistamiseksi, ja hän sitten oppikin tekemään mm. kuperkeikan alle 3-vuotiaana. Tekee sen nyt 3,5-vuotiaana suvereenisti esim. parketilla. Mutta ei vieläkään ihmeemmin kiipeile.

    Kuopus joutuu venailemaan vielä vuoden ennen kuin on sopivan ikäinen mihinkään, mutta luulen että hänen kanssaan voitaisiin kokeilla tanssia. Hän suhtautuu musiikkiin aika tunteella ja heittäytyy sen vietäväksi, tanssii aina ihan sieniäsyöneen näköisenä, like nobody is watching. Hän on myös motorisesti taitava ja vahva, joten joku voimistelujuttu voisi kanssa sopia hänelle. Täytyy valita jompi kumpi sen mukaan, mitä silloin sattuu lähialueella olemaan sopivasti tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset osaa kyllä yllättää. Välillä tuntuu, että kaikki mitä luulet lapsistasi tietäväsi on harhaa. Onneksi improvisointi on sallittua. Esikoisen varovaisuus ei päde esim kiipeilyseinällä mutta sitten pulkkamäki voi olla liian jännä.

      Poista
  9. Meillä tyttö aloitti 3-vuotiaana telinevoimistelun, on aina vilkas, ja tarvitsee menoa ja meininkiä. Rakasti jumppaa jo silloin ihan pienenä. Jalkapalloa kävi myös kokeilemassa n 5-vuotiaana (itse kun olen entisiä futareita), mutta se ei ollut meidän hienohelman laji ;). Muutama vuosi sitten telinevoimistelu vaihtui joukkuevoimisteluun. Siinä on tökkinyt homman tiukkuus, tyttö tykkää jumpata, mutta ei niin että joku sanoo miten pitää jumpata ;D. No, jumppaa edelleen olisi halunnut jatkaa, mutta kävipä niin kurjasti, että joukkue hajosi, eikä šeuralla ollut tarjota muuta tilalle. Uimakoulua on käynyt aina välillä, aiemmin on ollut samaa auktoriteettiongelmaa, mutta nyt uimakoulut sujunut ihan ok, ja jatkaakin sitä nyt keväällä. Luistelukoulu on vielä harkinnassa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopisiko tytöllesi sirkus?

      Poista
    2. Tunnistan auktoriteettiongelman, vetäjät ovat hyvin usein väärässä. :) Joku omaehtoinen näytelmäkerho voisi olla teille hyvä, siellä on monipuolisia roolejakin tarjolla, käsikirjoittajasta ohjaajaan. :)

      Poista
  10. Meillä on kokeiltu lapsi-vanhempi -jumppaa ja liikkaria kaverin kanssa. Niistä tykättiin kovasti. Jalkapalloa kokeiltiin puoli vuotta. Nyt 6-vuotiaana ei ole halunnut mihinkään ohjattuun harrastukseen. Ollaan käyty sitten uimassa ja luistelemassa silloin tällöin. Poika on halunnut tehdä omia projekteja ja leikkiä kotona kaverin kanssa eskarin ja päiväkodin jälkeen. Nyt sain luvan kevääksi ilmoittaa hänet muutaman kerran kestävään tiedekerhoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tässä kiirettä ole. Tiedekerho kuulostaa kyllä loistavalta - mikä taho järjestää?

      Poista
    2. Näin minäkin olen ajatellut ja lapsen omat leikit ovat mielekkäitä. Tämä sopii myös minulle - pidän siitä, että illat ovat aikatauluttamattomia eikä ole kauhea kiire.Tämän viikon poika ja naapurin kaveri ovat leikkineet ulkona ja sisällä seikkailijaa ilmeisesti arktisella alueella, koska pihalle on ilmestynyt lumisuojia :)

      Kerhoja koordinoi ja järjestää LUMA-keskus. Ohessa linkki nyt keväällä alkaviin kerhoihin. (http://www.luma.fi/tapahtumat/?c=lapsille-ja-nuorille).



      Poista
    3. Suurkiitos anonyymi vinkistä ! Meidän neiti meni ihan pähkinöiksi, kun varovasti kysyin, että kiinnostaisko :) Meillä on joku kemia-kausi muutenkin menossa. En edes yritä arvailla, mistä se on napattu repertuaariin...

      Poista
  11. Skidihän on selkeästi taiteellisesti lahjakas ja teillä Espoon kuvataidekoulu on nurkan takana WeeGeen tiloissa - kokeilisin sitä? Tekevät tosi mielenkiintoisen näköisiä juttuja siellä.
    Meidän esikoispoika valitettavasti innostuu aivan kaikesta, mitä se pääsee kokeilemaan. Niinpä sitä ei enää päästetä kokeilemaan mitään uutta. Sori. Ei mahdu vanhempien kalenteriin enää mitään lisää sen nykyisten harrastusten lisäksi (fudis, pingis ja uimahypyt)
    -Krista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uimahypyt on kyllä mahtava harrastus - ja siihen kiipeilyynkin olis varmaan intoa?

      Joo, tämä taidepuoli on totta, ollaan kesälomalle taas varaamassa viikon kurssia. Tässä on taustalla se että yritän kannustaa Skidiä löytämään liikunnan saralta jotain, kuvataiteet se on jo löytänyt ja saa toteuttaa niitä intohimoja koulun kerhossa ja himassa.

      Poista
  12. Meillä on nyt vain uitu, lähti ihan siitä kun ajattelin uimataito on hyvä oppia enkä osaa itse opettaa enkä ole uimari (kammo jäi kouluajoista!). Poika tykkää, mutta toisaalta hän on siitä helppo tapaus, että lähtee mihin vain ennen kuin saan edes kysymystäni esitettyä loppuun. Luistelemassa ollaan myös käyty, mutta todellakin harrastusmielessä eli mitään seurameininkiä ei ole. Kaikkea kivaa olisi, mutta tosiaan aika rajoittaa. Nykyään on niin paljon aktiviteettiä, että jostain on aloitettava vaikka poika olisi varmaan valmis kaikkeen.

    VastaaPoista
  13. Tyttö on käyny tanssitunnilla 3-vuotiaasta ja on ilmeisesti tykännyt, mitä nyt välillä narisee ettei halua mennä, mutta sitten onkin ollut kivaa eikä halua lopettaa. Nyt meinaa mennä katsomaan kiinnostaisko taekwondo. Musiikkia harrastetaan ihan kotipiirissä, molemmat lapset on kovia laulamaan. Mitään soittimia ei tosin meillä harrasteta.
    Ongelmaksi meillä on nyt muodostunut koulun liikunta. Tyttö vihaa pallopelejä eikä niihin osallistu. Ilmeisesti nykyään saa istua kentän laidalla - mun aikan joko pelasit tai itkit ja pelasit. Se sitten näkyy todistuksessa ("tyydyttävä") ja opettajan terveisissä. Pikkuveli pelaa fudista, ja aina meillä on kotona pomputeltu palloa ja pihalla leikitty sillä, mutta ei kun ei. Kaveritkin pelaa korista ja sählyä ja fudista ja vaikka mitä mutta tyttö ei "todellakaan" halua aloittaa mitään pallopeliä. No näillä mennään.
    Poika alotti just poikien tempputanssin, ja ainakin ton ekakerran jälkeen oli ihan liekeissä siitä. Tätä ennen oli parkourissa, joka lopetettiin tanssin tieltä, tykkäsi kyllä siitäkin, mutta kysyi multa ennen tätä tanssia että onhan siellä sitten paljon 4-vuotiaita :) Parkour-ryhmä oli 4-6 ja ilmeisesti häntä vähän ärsytti kun ne isommat osas paremmin...

    VastaaPoista
  14. Meillä neiti taputti itsenäisesti musiikin tahtiin puolivuotiaana ja hytky aina kun tuli musiikkia. Meni tanssikouluun 2 1/2 eikä ole sen jälkeen pois tullut. Sama yksilö rakastaa palloja ja halusi pallokouluun 4 vuotiaana vaikka kaikki muut oli 5-6 vuotiaita. Oli vähän vaikea kieltää kun oli kantanut palloja pihamaaliin heti kun osasi kävellä ja vielä teki tuuletukset päälle. Yksilö on nyt 5 vuotias ja odottaa innolla koska saa aloittaa ratsastuksen. Ja syksyllä oli iso kriisi kun neiti ei mahtunut temppukoulun ryhmään. Lisäksi käymme luistelemassa ja uimassa ihan omin päin. Hän nyt vaan sattuu olemaan sitä tyyppiä joka haluaa koko ajan touhuta jotain. Kaikki jutut ovat lähteneet käyntiin neidin omasta halusta. Olen välillä miettinyt pitäiskö tekemisen määrää rajoittaa, mutta huomannut että neiti kärsii enemmän tekemätyömyydestä kuin liiasta tekemisestä. Siis tämä on todellakin luonnekysymys!

    VastaaPoista
  15. Sirkusta ehdottaisin minäkin! Meidän muksut on käynyt vauva-, taapero- ja perhesirkuksessa ja kaikissa noissa on ollut tyytyväiset muksut. Sirkuksessa on mun mielestä sopiva kombo kaikkea, liikuntaa, musiikkia, esiintymistä, ryhmähommia jne. Toki meillä on maailman paras sirkusope, joka huomioi jokaisen lapsen yksilöllisesti! Ja haastaapa mukavasti mukaan myös vanhemmat, kaks kärpästä yhdellä iskulla :)

    VastaaPoista
  16. Vanhin ( nyt 18 v) halusi 3 v vanhana balettiin, jankutti siitä niin kauan että pääsi. Vein tytön myös luistelukouluun 6 v ja sille tielle jäi, luisteli 16 v asti aktiivisesti. Kävi myös partiossa, mutta joutui jättämään sen ajanpuutteen vuoksi, kuin myös uimisen, luistelu kun vei kaiken ajan. Lopetti luistelun lukioon mennessään ja sen jälkeen on käynyt salilla ja lenkkeillyt.

    Keskimmäinen 15 v. meni vanhimman perässä balettiin ja luisteluun, mutta suurin intohimo hänellä on ratsastus. Sinne halusi 6 v vanhana ja laitoin kokeilun jälkeen jonoon ja aloitti ratsastamisen 7v vanhana, käy edelleen 1 krt /vko ja myös hoitamassa heppoja. Luisteli tuolta 5 v aina nyt vuodenvaihteeseen asti. Motivaatio loppui kun olisi pitänyt panostaa ihan hirveesti ja etsiä jostakin poika pariksi jäätanssiin. Tyttö siirtyi nyt sitten tanssimaan 3 krt/vko ja ratsastaa siis edelleen.

    Nuorin 11v, samat kuvio balettia ja luistelua. Laulutunnit tuli pari vuotta sitten lisäksi, koska itse sinne halusi väen vängällä... Nyt siis luistelee (jäätanssia) 5 krt viikossa + 1 krt baletti ja 1 krt tanssi.

    Moninaiset on kuviot olleet, mutta itse on lapset halunneet harrastuksiinsa. Lopetettu on jos on mennyt liian vaikeeksi tai motivaatio on loppunut.

    Luistelua en suosittele jos lapsi ei ole kilpailuhenkinen ja itse sitä todella halua...ja ole myös lajilahjakas. Karsinta ja kilpailu on kovaa tässä lajissa ja harjoitusmäärät jo alakouluikäisillä suuret. Lisäksi vanhempien taloudellinen panostus lajissa on kova, luistelumaksut nousee helposti tuhansiin euroihin vuodessa.

    VastaaPoista
  17. Suunnistus! Siinä sekä mieli että kroppa saa haasteita ja etenkin matemaattisesti lahjakkaalle on tarpeeksi haasteita. Keväällä suunnistuskouluun ja sopii myös koko perheen lajiksi. Ja iltarasteja on vaikka joka illalle kesällä tarjolla.

    VastaaPoista
  18. Seitemänvuotiaalle ehdottomasti partio! Siellä sudenpentuohjelmassa (7-9-vuotiaalle) saa niin laajan kattauksen harrastusmahdollisuuksista, että sieltä voi helposti napata jonkun myöhemmälle iälle, jos pelkkä partio ei riitä jatkossa. :)

    On suunnistusta, leikkejä ja joukkueliikuntaa monipuolisesti, itsensä ylittämisen kokemuksia, leipomista ja ruuanlaittoa (myös metsäolosuhteissa), luonnontuntemusta ja -suojelua, ensiapua, uintia ja vesillä liikkumisen taitoja (kanootti, soutuvene, merimerkit ja purjehdus, pelastus ja heikot jäät), kädentaitoja monipuolisesti (nikkarointi ja veistely samoin kuin maalaus, savi- tai muovailutyöt), media- ja toimittajataitoja ja esiintymistaitoja, sekä ymmärrystä yhdessä tekemisestä ja maailmankansalaisuudesta.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...