Tietoa mainostajalle ›

3.1.2015

Kukkahattutäti kävi leffassa

Muistatteko karhuherra Paddingtonin? Kyseessähän on sympaattinen tarina marmeladia rakastavasta karhusta, joka lähtee Perun perukoilta Lontooseen etsimään uutta kotia. Siellä hän törmää Brownien perheeseen, joka ottaa hänet luokseen asumaan. Tästä tietenkin seuraa kaikenlaisia kommelluksia.


Tykkäsin itse pienenä tästä tarinasta, joten ilahduin, kun Paddingtonin tarina on vihdoin saatu valkokankaallekin. Pääosassa perheen isänä olisi vielä Downton Abbeysta tuttu Hugh Bonneville. Leffa sopisi loistavasti koko perheen sadepäivän aktiviteetiksi.

Paitsi että leffalle oli lätkäisty ikärajaksi 7 (aikuisen seurassa saa ottaa mukaan nelivuotiaan).

Siis mitäh? Tarinahan on ihan lälly. Mitä pelottavaa siinä nyt voi olla?

No, kaikenlaista erikoistehosteilla ryyditettyä perusräminää. Leffan alussa on kovaääninen maanjäristys ja lopuksi karhua jahtaa eläimiä täyttävä ja nukutuspiikkejä ampuva Nicole Kidman, jonka kynsistä pitää paeta palavan uunin kautta.



Ikärajahan on luonnekysymys. Snadilla on vielä puoli vuotta neloseen, mutta paremmat hermot kuin siskollaan. Molemmilla ipanoilla on myös jo kokemusta sekä leffateatterin kauhukertoimesta että jännityksen hanskaamisesta. Pikku Kakkosen kautta on käyty läpi, että mikään ei tapahdu oikeasti. Ja aina kun tulee jännittävä kohta, saa leffanamin. Sillä päästään vauhdikkaimpien kohtausten yli, oli kyseessä sitten Nalle Puhin "pahko" tai Muumien takaa-ajokohtaus.

Mutta aika vaikeaksi on koko perheen leffassa käyminen tehty.

En viittaa nyt siihen, että aidosti koko perheelle suunnattu tarjonta on aika vähäistä, vaan överiin räiskeeseen.

Miksi oi miksi jokainen satu pitää pilata valkokankaalla? Miksei huumori, jolle nauroin itsekin monta kertaa ääneen, muka riitä? Leffateatteri on ipanoille jo muutenkin kokemus isoine ruutuineen ja tarkkoine äänentoistoineen. Ääni-, musiikki- ja kuvakulmavalinnoilla karsitaan pois ne herkemmät katsojat - ihan ilman ikärajaa.

Ja miksi tarinoihinkin pitää lisätä tarpeetonta jännitystä? Tämä klassikko on kantanut jo monta vuosikymmentä ihan sellaisenaan. Ei se kaivannut Nicolea.

Tuntuu, että kohderyhmät ovat ihan hakusessa. Jos jollekin kumartaa niin jollekin pyllistää. Onko todella niin, että teinitkin pitää saada katsomaan Paddingtonia?

Ehkä elokuvista pitäisi tehdä samanlaisia remixejä kuin musiikista. Director's lälly-cut. Se ei-niin-pelottava ja vähän lyhyempi koko perheen versio, jonka kuka tahansa säikkypetteri uskaltaisi katsoa.

Finnkinokin voisi jeesata. Perheleffojen mökä hiljaisemmalle. Emme ole kuulovammaisia. Niin ja mutsiahan pelottaa eniten se, kestääkö kenenkään rakko mainosten yli.

64 kommenttia:

  1. Aivan samaa mieltä ja nytkö on tämäkin leffa pitänyt mennä pilaamaan? Itseäni ärsyttää, miksi lähes jokaikiseen lastenleffaan pitää väkisin tunkea jotain pelottavaa, vähintään jännittävää. Näin kävi Eemeli ja Iidassa vuosi sitten (kummitukset), Viirussa ja Pesosessa (naapuri lähes katkaisee kukon kaulan kirveellä), Frozen-leffassa on susijahti, jne. Tarvitseeko lapset tosiaan näitä kauhukokemuksia viihtyäkseen leffassa? Epäilen.

    Kävimme katsomassa viimeisimmän Helinä-keijun ennakkonäytöksen ja kirjoitin siitä arvioin tänne, jos sallit jaan linkin. Ei tarvinne sanoa erikseen, että tuli vähän sanomista siitä Möröstä. http://antakeearmoo.blogspot.fi/2014/12/leffassa-helina-keiju-ja-mika-mika.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama minua ärsyttää. Ovatko skidit niin jännitysaddikteja että leffa ei myy jos kauhau ei esiinny tasaisin väliajoin. Missä on lasten feelgood-osasto? Tämän leffan hauskimmat kohdat, joille räkätettiin silmät kyynelissä, olivat juuri sen "karhu Lontoossa" -konseptin kommellukset.

      Poista
  2. Aivan! Samaa olen ihmetellyt kovasti itsekin. Olisi niin mukava antaa elokuvateatteri-elämys lapsellekin mutta mitään tarpeeksi lällyä ei ole tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meitä ei vain ole tarpeeksi paljon. :( Laitan kuitenkin tämän postauksen Finnkinolle tiedoksi, jotta voivat kehityspaltsussaan pohtia miten saataisiin ihmisiä leffaan.

      Poista
    2. Mahtavaa! Kiitos kaikkien saamattomien lällyjen puolesta. :)

      Poista
  3. Samat oli tuntemukset kun kävin Matildan kanssa katsomassa Helinä-keijua. Miksi ihmeessä keijuleffassa on niin kamalat äänentoistot että jopa keijutkin pelottavat? Eri puolilta salia kuului vähän väliä että "pelottaa".Ja mörkylit täyttävät koko valkokankaan.
    No, Disneyn elokuvatuotantoon emme varmaan voi mitään mutta Finnkino voisi hiljentää ääniä edes sen verran että mummit kestävät tuoda lapsenlapsensa leffateatteriin. Samaten Finnkino voisi jättää lyhytlainamainokset pois lastenleffoista. Onhan siellä myös aikuisia mutta silti.

    Eikö millekään voi mitään?

    t. mummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helinän deletoin nuorimmaisen keijufanin kohdalta ihan jo trailerin perusteella. Pitäisiköhän tarjolla olla jokut erikoiskuulokkeet niille, jotka kaipaavat kipua tärykalvoille.

      Poista
  4. Ah, kiitos varoituksesta. Meillä asuu täysillä eläytyvä tokaluokkalainen, ja eipä tarvitse tätäkään mennä katsomaan. Kaikki pelottava ja traaginen itkettää ja pelottaa ja ulvottaa, ja olemme leffojen osalta lähinnä barbileffalinjalla. Sarjoja tosin katsoo.

    Ja äänenvoimakkuus, emme tosiaan ole kuuroja, paitsi leffan jälkeen.

    Auttaisikohan palaute Finnkinolle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kannattaa katsoa kotiversiona sitten että voi kelata järistykset.

      Kyllä palaute auttaa jos meitä on riittävästi. Laitan tämän postauksen tiedoksi Finnkinolle, jos haluavat asiaa pohtia!

      Poista
  5. Meidän 8-v on aina inhonnut kovia ääniä. Joten hän istuu leffassa Peltorit korvilla. Mä olen siihen jo tottunut kaikki kanssaihmiset eivät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olisi kiinnostavaa tietää, miten päin tämä oikein on: en oikeastaan tiedä ketään, joka rakastaisi kovia ääniä.

      Poista
    2. Meidän tapauksessa myös sähkövatkaimen käyttö tai imurointi lasketaan kovaksi ääneksi :D

      Poista
    3. Kiitos Riikka vinkistä! Meidän kohta 4-v ei enää kaipaa peltoreita imurin tai sähkövatkaimen takia. Mutta monessa muussa tilanteessa kyllä. Täytyy pakata ne mukaan, kun ekan kerran uskalletaan leffaan.

      Poista
    4. Varaudu terhi sitten ihmetteleviin katseisiin :D

      Poista
  6. Juuri näin. Meillä lapset istuvat peltorit päässä leffassa. Siis silloin harvoin kun sinne uskaltavat lähteä (4v ja 8v). Loppukesällä harmitti kun ranskalainen minisankarit tuli pitkänä elokuvana valkokankaalle ja siitäkin täysin harmittomasta hyönteisohjelmasta oli pitänyt tehdä jännittävä k7 elokuva. Joulupukin tuomana uskallettiin se nyt kotona katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yhdyn tähän! Ruohonjuuritasolla oli Snadin suosikkiohjelma, mutta leffa sitten pitkä ja ikärajoitettu väkivallan ja ahdistuksen perusteella. Great.

      Poista
  7. Oma tenava meni pienenä ihan ylikierroksille lähes kaikeasta lapsille tarjolla olevasta elokuvamateriaalista. Ne räjähdykset, juokseminen ja kaikenkattava sähellys jotenkin pisti pollan ihan solmuun vaikka ikärajan puolesta olisi pitänyt olla ihan sopivaa viihdykettä...

    No telkkaria ja viedoita kutienkin haluttiin katsoa, joten lopputulemana lapsi päätyi ruutuviihdykkeenä katsomaan ruotsalaisia rakennusohjevideoita. Niissä ei ainakaan tapahtunut mitään liian nopeatempoista ja kaoottista, mutta jännitystä riitti kun seurattiin että minkälainen kasvihuone tai putkiasennus lopulta sitten tuleekaan. Ehkä tosta tulee isona remonttireiska :D

    Rauhallisemmista mutta ihan jonkinlaisen juonenkin omaavia elokuvia kaipaaville voisin vinkata ranskalaisen animaatioleffan Sammakoiden ennustus. Leffassa on myös jännitystä, mutta mielestäni taso on paremmin lapsille sopiva kuin useimmissa valkokankaille saatetuissa räjähtää-jahtaa-uhkaa-ahdistaa konseptin tuotoksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten symppis reiska! Mä en oikeasti voi uskoa että suurin osa kersoista kaipaa nimenomaan ahdistusta jännitykseksi. Paddingtonissa oli kohtaus (näkyy tarilerissa) jossa nalle laskee kylpyammeella portaat alas: kohtaus oli oikealla tavalla jännä, kun kolme veekin tietää miten vaikea pulkkaa on ohjata, saati sitten kylpyammetta. :)

      Poista
  8. Olipas ajankohtainen postaus - mietin ihan samaa eilen, kun katselin olisiko mitään katsottavaa 3-vuotiaalle. Mielensäpahoittaja näyttää menevän edelleen ;) Lasten Sunnuntai -teemapäivissä on niinikään aika usein (vaan) K7-leffaja. Postimies Pate ei koskaan tullut meidän kaupunkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvin vähän on mitään. Nämä Mielensäpahoittajan kaltaiset "koko perheen" leffat eivät ole ainakaan meidän kolmivuotiaan mielestä kauhean kiinnostavia. ;)

      Poista
  9. Kertakaikkisesti samaa mieltä. Oma 7-vuotiaani kuuluu näihin herkkiin lapsiin ja aina täytyy katsoa tosi tarkkaan, millaisesta leffasta on kyse.

    Kummi vei eilen leffaan (ainoa mahdollinen tuntui olevan Muumit Rivieralla) ja lapsen suurin huoli oli, että tuleeko siinä leffan alussa taas se kamala iso silmämainos... joten siinä kohdalla oli jo mennyt yli jossain leffassa ;-)

    Mutta ehdottomasti: lisää lällyjä leffoja, niin meidän perhekin lähtee kohti teatteria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä pitäisi melkein olla joku mahdollisuus katsoa ne pahimmat kohdat etukäteen jotta tietäisi onko paha. Ja sitten koko leffasta sellainen latuprofiilin kaltainen kuvaus että tietää onko jännitys pistemäistä vai kestääkö joku mörkökohtaus 10 minuuttia. :)

      Musta Muumit Rivieralla oli aika keskinkertainen leffa. Mutta mä en rakasta muumeja muutenkaan.

      Poista
  10. Aivan samaa mieltä! Ihmettelin kun Hesarin jutussa kerrottiin että Nicole esittää pahista, ja minä mietin että mitä ihmeen pahista kun ei niissä kirjoissa mitään sellaista ollut. Tosi tosi tyhmää että ei uskalleta luottaa hyvään tarinaan, huumoriin ja dialogiin, vaan pitää olla "kauhua". Disney on tosiaan pilannut monet muuten ihan hyvät lastenelokuvat. Mutta joo, ehdottomasti palautetta Finnkinolle äänenvoimakkuudesta. Kovilla äänillä saa kaiken vielä pelottavammaksi. Minä olen ottanut earit mukaan leffaan jo 15 vuoden ajan muutenkin, mutta jos ne nyt edes lastenleffoissa voisi laskea volyymiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä. Maahanmuuttajateemastahan saa irti vaikka mitä hauskaa. :)

      Poista
  11. No joo. Tämähän on vähän sitä saa mitä tilaa-tilanne. On tutkittu, en nyt jaksa linkittää, mutta te kaikki tiedätte: elokuvien/tv-sarjojen leikkaus on paljon nopeampi kuin esim. 5 vuotta sitten. Koittakaapa katsoa esim. vanhaa kunnon Maija Poppasta - haukotus. Minuuttiin pitää saada enemmän toimintaa, äksöniä että nykyjampan kiinnostus pysyy hereillä- Ja tämä kiitos musiikkivideon ja pelien.

    JA jos ajatellaan tavis-3- vuotiasta, se on niin been there, done that: KENEN LAPSELLE EI TÖRKÄTÄ SITÄ stanan TABLETTIA JOKA KÄÄNTEESSÄ?
    Tässä kuulkaa kukkahattutädit kasvatetaan sukupolvea joka a. ei jaksa keskittyä b. jolle pitää olla toimintaa koko ajan c. joka tottuu veriseen väkivaltaan koko ajan. (ei ehkä maman perheessä, mutta näyttäkää mulle perhe jossa yli 9-vuotiaita lapsia/poikia, ja mää näytän niiden k 16-pc/playstation/whatever- pelit, jotka on hankittu vanhempien luvalla. Ja siinä sitten kasvaa pikkusisarukset katsomalla niitä pelejä)

    (Off topic: olin taannoin lasten tanssikoulun esityksessä, monen ikäisiä, monta esitystä, kesti vajaan 2 t. Yleisössä vilkkui kännykät kun Aikuiset Vanhemmat eivät jaksaneet esityksiä katsoa vaan olivat netissä)

    Ja tämä asiahan ei muutu miksikään ennen kuin rahaa kuluttavat vanhemmat lopettavat sen rahan kuluttamisen. Älkää menkö katsomaan niitä elokuvia, älkääkä missään tapauksessa ostako sitä oheiskrääsää millä massit tehdään. Ei ole pakko mennä leffateattereihin, niitä voi katsoa sohvaltakin.

    (ja voi että vituttaa että piti mennä pilaamaan tuo paddington)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä elokuvien boikotoinnissa on se ongelma että ohjelmanumeroksi leffassa käynti olisi lomilla hirmu hyvä, kotona kököttämisestä saa tarpeekseen jo yhden päivän jälkeen. Yritän siis toistaiseksi mieluummin vaikuttaa siihen volyymiin jos nyt Disneyn tuottajakaartia en voi muuttaa.

      Poista
  12. Lastenleffojen pitää noudattaa samaa kaavaa kuin aikuistenleffojen, jotta saadaan mahdollisimman paljon ja pian elokuvien kuluttajia lisää myös isompien elokuville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tossa on pieni logiikkaongelma: jos kersoja ei voi viedä leffaan ikärajan tai överiyden takia, ei se edistä elokuvakulttuuria.

      Poista
  13. Aikuiset tehneet leffat itsellensä... Jotain kaipuuta omaan lapsuuteen ehkäpä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näinhän se tietty on: aikusiten tekemiähän kaikki lasten tuotteet ja palvelut ovat.

      Poista
  14. Hyvä kun varoitit, ei sitten tarvitse mennä katsomaan herkän 5v:n kanssa Paddingtonia... Sääli, se vanha tarina olisi ollut juuri meidän kohdemateriaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Ehkä sen voi katsoa sitten ku tulee kotijakeluun?

      Poista
  15. Niin samaa mieltä. Risto Räppääjät, jotka juuri tulivat telkkarista, tuntuvat olevan vähemmän pelottavia. Tosin äänen voimakkuus leffateatterissa saattaa niissäkin olla liian kovalla. Me ollaan annettu palautetta joka kerta leffan jälkeen äänen voimakkuudesta (jo pelkästään sillä leffoista saadaan pelottavia).

    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Risto Räppääjät on kyllä hyviä! Kolme vee ei vain ehkä jaksa Ristosta vielä kiinnostua.

      Poista
  16. Kerronpa minäkin, että samaa mieltä. Jos vaikka sitä Finnkinoa kiinnostaisi. Mä pidän korvatulppia leffoissa. Ongelma on vaan se, että karkkien syöminen "kuuluu" silloin tyhmästi. Kerran oltiin miehen kanssa kahdestaan päivänäytöksessä. Pyydettiin laskemaan äänenvoimakkuutta. Ja ah, olipa kerrankin mukavaa leffassa. Meidän lähes 5-vuotias jännittää ihan hirveästi jo Oktonautteja ja Petteri Kaniinia joten ehkä 10-vuotiaana sallitut leffat sopii. Joulun aikaan tuli telkkarista Rölli. Liian jännä. Ja myös se nyt pyörivä Risto Räppääjä on meille liian jännittävä. Ei kauheesti tartte tosiaan leffassa käydä tän lapsen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai äänenvoimakkuuden laskeminen on ihan helppo juttu? Jaha, no ehkäpä puhun asiasta ens kerralla lippukassalla. Ja juu, Rölli oli liian paha meilläkin! Räppääjät menee kyllä kun on musiikkia.

      Poista
    2. Meidänkin 5-vuotias pelkää Petteri Kaniinia ja yritti katsoa Rölliä isoveljen kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Risto Räppääjistä sen sijaan tykkää valtavasti. 7-vuotias ei juonen puolesta enää pelkää leffoja, joihin ikänsä puolesta pääsee, mutta ei halua leffaan just volyymin vuoksi.

      Kiitos siis Katja, jos laitat tästä Finnkinolle viestiä - meitä on selvästi monia, jotka ovat tästä samaa mieltä!

      Poista
  17. Tunnettehan sen ilmaisen desibelimittari-appsin (haku sound meter)? Sen kanssa ensi kerralla leffaan ja palautteeseen sitten "kovia faktoja" äänenvoimakkuuksista..

    VastaaPoista
  18. Mun 4v ei ole koskaan käynyt leffassa. Syy: nyt 12-vuotias isoveli on edelleenkin sitä mieltä, että äänet ovat liian kovalla. Ja se on sentään normaali teini, joka istuu suurimman osan vapaa-ajastaan kuulokkeet korvilla. Lisäksi 3d-leffojen lasit aiheuttavat ainakin hälle päänsärkyä.

    Eli: volaa alemmas, trailerit ko. leffaan sopiviksi ja vähemmän 3d-päänsärkyä, jolloin toi viereinen Finnkino saisi tästä 5-henkisestä perheestä vakioasiakkaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi traileri- ja mainosasia muuten ON ärsyttävä: vartti pelkkään sontaan. Voi helvetti. Maksan mielelläni lipusta enemmän, jos raina vain alkaisi heti.

      Poista
  19. Mainokset ja trailerit vois poistaa kokonaan alle kouluikäisille tarkoitetuista leffoista. Ipana jaksaa keskittyä leffaan tunnin. Jos ekat 20 minuuttia on muuta sillisalaattia, tyyppi kyllästyy itse leffaan sen 40 minuutin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sinne leffaan tartte mennä silloin kuin se alkaa. Suomessa vaan kaikki menee - ulkomailla jengi valuu sen 10 minuuttia "alkamisajan" jälkeen tähdäten siihen itse leffan alkuun.

      Poista
  20. Ihan samaa mieltä. Monta leffaa on pilattu sillä että ihan hauskaan tai mielenkiintoseen juoneen on väkisin pitäny lisätä pahiksia ja takaa-ajoa. Ihan kuin tarina ei vois olla mielenkiintonen ja katsomisen arvoinen ilman..varsinkin lasten leffat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Ja tämä pätee myös aikuisten leffoihin. En itse jaksa katosa silmitöntä väkivaltaa yhtään.

      Poista
  21. Mä en myöskään ymmärrä, miksei hauskuus riitä lastenleffoissa. Takaa-ajot ja muut pelottavat tilanteet on usein niin hurjia, että mä en aikuisenakaan tykkää ainakaan alvariinsa sellaisa katsella, ja meidän 8-vuotiaalle on K7-leffat melkein järestään liian kamalia. Luulisi, että kun aikuinen menee leffaan lapsen kanssa, niin sekin asennoituu niin, ettei ole hakemassa mitään toiminta- /trilleripläjäystä, vaan vähän rauhallisempikin jaksaisi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kyllä sinne mennään ihan lasten tueksi. Oma viihtyminen on ihan toissijainen seikka ja plekkää plussaa jos niin sattuisi käymään. ;)

      Poista
  22. Lapsille suunnatut leffat on aina olleet juoniltaan kauheita. Klassikkosaduista nyt ei tarvitse edes sanoa mitään (Punahilkka tai Hannu ja kerttu..) ja esimerkiksi Disneyn leffoissa kuoli ennen vanhaan aina äiti/isä tai muu läheinen. Mieleen tulee myös vanha leffa Maa aikojen alussa, jossa sekä äiti kuolee että T-Rex jahtaa koko leffan ajan. Nykyhetki ei siis ole juuri aiempaa pahempi. Viimeisin Helinä-leffa oli kuitenkin ihmeellinen kokemus. Keijuhahmot suunnattu alle kouluikäisille, mutta leffasta tehty täysin turhaan liian jännä ja lopuksi myös surullinen. En tiedä kenen sitä pitäisi mennä katsomaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Sadut ovat järjestään kamalia, mutta toisaalta annan sen herkemmin anteeksi kun maailma ja ongelmat olivat silloin aika erilaisia. Nykyään olisi varaa olla ihan lälly.

      Poista
    2. Toisaalta ennen satuja vaan luettiin, jolloin jäi paljon myös kuuntelijan oman mielikuvituksen varaan. Nykyään äänet ja kuva tuo lisäjännitystä satuihin, joita herkempi voisi ehkä kuunnella kotona luettuna.

      Poista
  23. Tuo äänenvoimakkuus on muuten jännä juttu, kun Finnkinon nettisivuilla on oikein maininta, että "koko perheen ja lasten elokuvat esitetään hiljemmalla äänenvoimakkuudella aikuisille tarkoitettuihin elokuviin verrattuna". Siis ihan oikeestiko?! En kyllä ole käynyt katsomassa aikuisten elokuvia aikoihin, mutta lasten elokuvissa (viimeksi Lentsikat 2) sekä 5 v. tenava että minä istuimme molemmat earit korvissa. Earit onkin nykyisin vakiovarustus elokuvissa popcornien ja limpparitörpön lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas! Ollaanko me sitten jotenkin herkkäkorvaisia? Ja suurimman osan mielestä mökän pitää olla konserttitasoa.

      Poista
  24. Ylemmälle kommentoisin, että useat klassikkosadut on kirjoitettu alunperin aikuisille. Minäkin suosittelen Risto Räppääjiä! Aikuinenkin jaksaa katsoa, mutta silti on tehty täysin lasten ehdoilla.

    VastaaPoista
  25. Olen niinikään ihmetellyt pakollisia taistelukohtauksia sekä lasten että aikuisten leffoissa, ja tullut siihen tulokseen, että konservatiiviset leffasedät arvelevat että pojat ja miehet eivät jaksa katsoa yhtäkään leffaa ilman räiskintäkohtausta. Väärässähän he ovat, mutta kuka sen uskaltaisi vallankahvassa keikkuvalla sovinisti-konservatiiville sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä ehkä pitäisi tehdä ihan tutkiva juttu ja soittaa läpi noita tuotantoyhtiöitä että teattereita. Pakkohan tämän on johonkin dataan perustua.

      Poista
  26. Kiva että löytyy muitakin samalla tavoin ajattelevia! Me ollaan lasten teatteriesityksissäkin tosi tarkkaan mietitty minkä ikäisenä voi mennä katsomaan ettei vaan oo liian jänniä kohtia. Elokuvia ei oo katottu paljon, usein ne on tuottaneet pettymyksen. Kuten "Elias, pieni pelastuslaiva", joka kirjana on kiva, mutta piirrettynä aika pelottava. Jännityksen lisäksi en voi ymmärtää miksi niihin lastenelokuviin pitää laittaa niin paljon kiusaamiskohtauksia, missä isompi ilkkuu pienemmälle ja tuntuu että ne kohtaukset kestävä loputtoman kauan, eikä lopussa tule mitenkään ilmi että kiusaajat olisivat tehneet väärin. Esim. tuossa Eliaksessa ja Cars- elokuvissa on sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hyvä pointti tuo kässäri ja kiusaamiseen puuttuminen! Olen huomannut ihan saman että todella monessa tarinassa asiat jäävät ihan selvittämättä ja itse sitten papatan kuin pormestari siinä vieressä että noinhan ei sitten kenellekään saa tehdä ja jos tekee, niin pitää kertoa aikuiselle. OMG.

      Poista
  27. Suosittehan paikallista? Ihan periaatteellisistakin syistä? Kino Tapiolassa ensi-illassa ei ollut turhia mainoksia ja äänetkään eivät olleet liian kovalla.

    T:Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kino Tapiola on <3. Katsotaan aina sen tarjonta ekaks.

      Poista
  28. Itsekään en tykkää käydä leffoissa, koska ne äänet on niin kovalla, että pää halkee. Samoin ne kammottavat 3D-lasit aiheuttaa ihan hillitöntä päänsärkyä + mun mielestä ne 3d leffat näyttää nillä laseillakin jotenkin suttusilta?
    Kerran oltiin pikkusiskon synttäreiden kunniaksi äitini ja siskojen kanssa leffassa, jossa ei ollut ketään muuta kuin me. Äiti kävi sitten huikkamassa leffan alussa työntekijöille, että ääntä pienemmälle, kyllä me kuullaan :D Onneksi meni sillä kertaa toive perille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin nyt tässä julkisesti tunnustaa jotakin: en ole ikinä käynyt 3d leffassa. There, I said it. :)

      Poista
    2. Jes, en mäkään!! :)

      T:Johanna

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...