20.1.2015

Aikuiset kakarat

Yksi aihe nousee säännöllisin väliajoin puheenaiheeksi. Lapsiviha. Tällä kertaa rollaattorimummo oli solvannut lasta ratikassa.


Yksi luonteva selitys on, että mummolla on joku persoonallisuushäiriöitä aiheuttava muistisairaus.  Tai sitten kyse voi olla sitä, että eläkesukupolvien edustajat tuntevat olevansa jotenkin alakynnessä. Yhteiskuntahan on täysin pilalla, kun kirkosta saa erota, homot mennä naimisiin (tämä raivo meni jopa lapsivihan ohi) ja pikkulasten kanssa uskalletaan poistua kotoa, ihan ulkomaan matkoille asti. Ihmiset eivät kasvata lapsia enää väkivallalla hiljaisiksi kuten silloin vanhoina hyvinä aikoina oli tapana.

Mutta mistä on kyse silloin kun dementia tai sukupolvien välinen kuilu ei selitä käytöstä? Onko huutelijoilla ja nettivihaajilla huono itsetunto vai joku pakkomielle? Vai johtuuko tämä nyt siitä samasta geenistä, joka tekee meistä väkivaltaisia? Tällainen ihminen on impulsiivinen - kuin pikkulapsi. (Oh, the irony.)

Olin juuri tänään Radio Helsingissä puhumassa aiheesta lapset ravintolassa. Kuvittelin, että tästä ei enää tarvitse puhua, varsinkin kun monissa ravintoloissa tuntee perheenkin kanssa itsensä erittäin tervetulleeksi. Noh, nettikeskusteluja kahlaamalla löytyi tietenkin suoranaisia väkivallalla uhkauksia, jos lapsi esimerkiksi osuu seisovassa pöydässä aikuisen eteen. Häntähän pitää talloa.

Ymmärrän, että netissä on hirveän helppo mölöttää mitä sattuu ja trollata tahallaan, mutta mikä ihmisestä tekee tuollaisen vajakin ihan naamatusten? Onko suomalainen lapsiviha todella näin voimissaan?

Itse joudun kerran vastaavan tilanteen eteen. Skidi tuli sisälle leikkipuistosta vähän vaisuna. Hän kertoi, että puistossa oli ollut nuoria, jotka olivat huudelleet hävyttömyyksiä hänelle ja kaverilleen.

Lähdin paikalle kameran kanssa. Pyysin n. 18-vuotiaita teinejä poseeraamaan, jotta saisin heistä hyvä otoksen, törkeyksien huutelijat kun ovat täälläpäin niin harvinaisia. Juoksivat karkuun eikä heitä ole sen koommin näkynyt.

Aikuisten kauhukakaroiden käytökseen on pakko puuttua - kuten kolumnin äitikin teki. Keskenkasvuiselle on pakko näyttää, mikä on soveliasta ja mikä ei. Solvaaminen kun kertoo vain ja ainoastaan solvaajasta itsestään. Aina.

49 kommenttia:

  1. Lillukanvarret on lillukanvarsia, mutta...aika harvalla kuuskymppisellä varmaan vielä on rollaattoria :D

    Mutta asiasta. Jos rouva oli yksinään liikkeellä ja rollakin oli mukana ei muistisairaus ole kovin todennäköinen vaihtoehto. Kun kuitenkin ilmeisesti noin muuten osasi toimia ihan koherentisti. Mahdollisesti ihan tavallisia mt-ongelmia taustalla, hyvin harvat iästä riippumatta käyvät noin agressiivisesti lapsia solvaamaan jos on pää kunnossa.

    Harva vanhus alkaa kovin helposti tilittämään tuntemattomille. Heidän sukupolvensa on kaiken muun lisäksi aika hyvin koulittu pitämään mielipiteensä omana tietonaan. Ja jos on fyysisesti kremppaa ei ehkä tee niin mielikään haastaa riitaa itseään vahvempien kanssa, monet heikkokuntoiset vanhukset ihan oikeasti pelkäävät kovaäänisiä ja riehakkaita nykynuoria.

    Lapsiviha..itse en ole vielä kohdannut, mutta toisaalta olemme paatuneita yksityisautoilijoita ja perheeseen on siunaantunut todella rauhalliset lapset. Vähentää niitä konfliktitilanteita kummasti...ja se positiivinen kierre, kun tuntemattomat kehuvat tenavien käytöstä ne vaan petraa entisestään. Vieraiden ihmisten antama negatiivinen palaute vaan lisää sitä pelleilyä koska lapsi on entistäkin epävarmempi ja se yleensä tulee esiin kaikenlaisena reuhkaamisena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän näistä tiedä, mikä taustalla on, pätee niin nuoriin kuin vanhoihinkin. Varmasti on väliä sillä ovatko lapset luonteeltaan aktiivisia vai rauhallisia - meilläkin on suht rauhalliset lapset, nuorempi vähän villimpi tapaus, mutta padin kanssa pärjätään kyllä.

      Poista
  2. Luin linkkaamasi kolumnin niin kyllä se aika vahvasti kielii siitä, että tällä mummolla oli ihan oikeita mielenterveysongelmia tai hän oli dementoitunut eikä lapsiviha edelleenkään kuki Suomessa.

    Ja tämä tekstikö sitten ei lisää negatiivista kierrettä, kun yhden mitä todennäköisimmin mielenterveysongelmaisen mummon perusteella leimaat vedät toiseksi vaihtoehdoksi koko "eläkesukupolven" ongelmat..? ;)

    Sinulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut joutuvat dementiaan sairastuneet saattavat laukoa törkeyksiä myös omille lapsilleen tai lapsenlapsilleen ja vaikka se on kamalaa, useimmat ymmärtävät, että tuskin se mummo/pappa sitä oikeasti tarkoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spekulaatio ei ole väittämistä - ja dementiahan oli ensimmäinen ehdotus, ei siis yllätys.

      Analyysistäsi jäi puuttumaan pihvi: mikä mielestäsi nettikommentoijilla on vikana?

      Voi toki myös olla että vika on suomalaisten keskustelutaidoissa. Tuppisuinen ugri ei oikein osata tulkita viestejä saati ilmaista itseään oikein. :)

      Poista
    2. Suomalaiset eivät osaa riidellä oikein. ;) Jos joku loukkaa, niin loukatulla alkaa leuka ja kädet väpättämään ja suusta tulee ulos ensimmäisiä brutaaleja loukkauksia, jotka vaan suuhun pulpahtavat: "Läski!" "Saatana!" "Ämmä!" Muualla maailmassa osataan riidellä verbaalisesti varsin lahjakkaalla tavalla ja hieman jopa perustella mielipidettään tai kantaansa, mutta meiltä pojhoisen maan riitelyyn tottumattomilta se ei luonnistu ollenkaan. Jos riidellään niin solvataan ja kun ollaan solvattu, niin pidetään mykkäkoulua tai nappastaan humalat.

      Eriäivän mielipiteen sanoja ei ole vaan eri mieltä kanssamme, vaan otamme sen hyökkäyksenä ja solvauksena, johon pitää vastata solvauksella. "Vai että sun mielestä juoksevat lapset ei kuulu ravintolaan?? Prkl.. Läski! Menisit himaan syömään siitä! Itse et kuulu ravintolaan senkin possu!" Tämähän on nettikirjoittelua sen perinteisimmässä muodossa. ;)

      Poista
    3. Ja tämä on kyllä taivahan tosi. Väittely koetaan aina henkilökohtaiseksi riidaksi ja ärsyntyneessä mielentilassa kommunikointi ei pysy hallinnassa.

      Poista
    4. Nain se on, minullakin ennen kadet tarisi ja koin kaiken loukkauksena mutta sitten opin tahan valimerelliseen vaahtoamiseen, asiat riitelee, ei ihmiset, nain saadaan keskustelua aikaiseksi ilman etta lahdetaan illallisilta naama norsun sellaisella himaan.

      Poista
    5. Ajelin polkupyörällä pääkaupungin keskustassa, kun kaksi keski-ikäistä miestä näki asiakseen hidastaa auto, laskea ikkunan ja alkaa solvata ja haukkua ajamistani. Kuulemma olin ihan kauhea paska kun ajoin, myönnän, liikennesääntöjen vastaisesti. Jos asia vaivasi niin paljon niin ymmärrän kyllä kansainvälisen käsimerkin tai esim. sa...tan ämmä tai muuta vastaavaa. Mutta että he näkivät vaivan ajaa useamman korttelin ajan rinnallani solvaten ja huutaen miten paska ihminen minä olen, oli jotenkin uskomatonta. Heidän ajamistaan en ollut häirinnyt, en ollut edes lähellä heidän autoaan, joten jäinkin ihmettelemään mistä tämä pipon kiristys johtui; olivatko he kenties kateellisia minun polkupyörästäni kun kerran itse joutuivat istumaan lämpimässä autossa. Onko Suomessa tämmöinen piiloaggressiivisuus joka puretaan sitten vieraisiin lapsiin, vanhuksiin, pyöräilijöihin. Keskustelu, kovaääninen sellainen, on ihan ok, mutta sitten reilusti kuunnellaan myös toista ja vänkätään että saadaan asia puitua. Ehkä voidaan jotenkin sopiakkin kun ollaan aika "keskusteltu" ja kuultu osapuolia. Olet paska, ei ole kyllä reilu argumentti.

      Poista
  3. Ei kannata ruveta puolustelemaan pahantekijää ja keksimään huonoa käytöstä puoltavia seikkoja. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että ihmiset yksinkertaisesti ovat ilkeitä ja itsekkäitä.

    Muutama päivä sitten sporassa arviolta n. 70-80 vuotiaat mummot, 4 kpl, kahdella heistä kävelykeppi, keskustelivat keskenään mm. näin: "Yrittivät SAATANA lähettää minut Ympyrätalosta Töölöön niin minä sanoin että HAISTAKAA PASKA SAATANA, samaa taloa, minä mihinkään Töölöön lähde". Mummot olivat ihan normi-mummoja, ei turkismummoja, mutta eivät köyhäläisiäkään. Kyllä nauratti.

    Entäs sitten Viikin kauppakeskuksen Chicosin vessassa. Olimme 7 v tyttöni kanssa samassa vessassa, minä tulin eka ulos ja tyttö perässä, niin lihava keski-ikäinen ämmä paineli tyttöäni kohti ja tönäisi hänet pois tieltä. Jäin aivan sanattomaksi, ja aloin tärisemään. En saanut muuta tehtyä kuin huudettua perään että "saatanan läski". Noloa, mutta en tärinältäni keksinyt muutakaan.

    Lentokoneessa. Tyttöni paukautti pari kertaa kiinni ruoka-alustan ja olin juuri sanomassa, että äläpä remppaa, kun minun edessäni, ei siis tytön, vaan minun edessäni oleva n. 35 v mies kääntyi ja räjähti aggresiivisesti tytölleni "LOPETA, SÄ HÄIRITSET". Kumarruin eteenpäin ja sanoin, että olisit voinut sanoa minulle, etkä räyhätä lapselle, johon vastaus tuli "NO SEURAAVAKS SANON SULLE". Pidin huolen, että äijän, joka istui siis minun edessäni, penkkiä tasaisin väliajoin tönittiin, kun minun tarvitsi kaivaa laukkua koko ajan. Äijä oli riuku ja minun mies taas ei ole ihan siitä pienimmästä päästä, joten ei uskaltanut enää sanoa mitään. Kovaan ääneen sitten selitin kuinka säälittäviä on pienet miehet, jotka ei uskalla muille uhota kuin naisille ja lapsille. Äijän naisystävä istui tyttöni edessä posket punaisina ja riuku-äijä tärisi penkissään.

    Kadulla taas pientä ja siroa tyttöäni eivät aikuiset väistä. Etenkään naiset, nuoret eivätkä vanhat. Vaikka osuisi laukku naamaan, niin ei tule anteeksipyyntöä vaan pyyhälletään kiireesti eteenpäin.

    Suomalaiset noin yleisesti ottaen ovat mielestäni mulkkua sakkia. Vaikea uskoa että jo niin monet sukupolvet ovat aktiivisesti reissanneet ulkomailla, mutta käytöstavat ja muiden ihmisten kunnioittaminen eivät vaan tartu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. peukuttaisin, jos voisin. omien lasten osalta tällaista ei onneksi (niiden huomauttelijoiden) ole, koska lähtökohtaisesti ympärilläni on nykyään sellainen aura, että kukaan ei lähesty hyvässä eikä pahassa. mutta opiskeluajoilla, vuonna 1994 muistaakseni, matkustin ratikassa yliopistolta töölöön, kun hyvin pukeutunut mummo tuli kertomaan minulle, että minulla on ruma tukka ja rumat korvat ja nenä. että sellaista.

      wandis

      Poista
    2. Ano 9:03: Mitäpä luulet, kannattaakohan huonoon käytökseen vastata huonolla käytöksellä? Luuletko, että reagoimisesi lentokoneessa (tahallinen töniminen ja ”riuku-äijän” pilkkaaminen kovaan ääneen) tartutti tyttäreesi peräämäsi "käytöstavat ja muiden ihmisten kunnioittamisen"? Tai onko mielestäsi sopiva tapa reagoida toisen huonoon käytökseen tyttäresi kuullen, että huudat perään "saatanan läski"? Mitä malleja mahtaa tytär imeä itseensä äitinsä käytöksestä?

      Mitä jos seuraavan kerran pysäyttäisit huonosti käyttäytyvän ihmisen ja sanoisit asiallisesti, että et hyväksy tällaista käytöstä, varsinkaan pientä tytärtäsi kohtaan? Oppisikohan tyttäresi sitten itsekin jatkossa kohtaamaan vastaavat tilanteet ilman provosointia?

      Nyt tilanteeseen syytön "Äijän naisystävä", joka istui tyttäresi edessä ”posket punaisina”, keräsi melko varmasti häpeää ja kiukkua itseensä. Luultavasti kertoo määränpäässä, kuinka lentokoneessa hänen takanaan istui ”mulkkua sakkia”. (Lainausmerkkien sisällä on lainauksia tekstistäsi).

      Varmasti sekä kauppakeskuksen että lentokoneen tilanteet aivan aiheesta suututtivat sinua, mutta ko. huonosti käyttäytyvät ihmiset eivät ole vastuussa sinun käytöksestäsi vaan vain sinä itse olet.

      Poista
    3. Olenko sanonut että he ovat vastuussa minun käytöksestäni? En ole. He ovat vastuussa omasta käytöksestään PIENTÄ LASTA KOHTAAN. Minä reagoin typerästi toista typerää aikuista kohtaan. He reagoivat AGGRESSIIVISESTI PIENTÄ LASTA KOHTAAN. Koetapa tajuta ero.

      Poista
    4. Eipä siinä ole isoa eroa, vaikka niin luulet. Väkivalta on väkivaltaa ja typerä käytös on typerää käytöstä. Näytit mallin tytöllesi, miten aikuisille puhutaan kun ollaan suuttuneita, niikö?

      Poista
    5. Kun oman lapsen kohdalle sattuu aggressiivinen aikuinen, niin eipä siinä tärinältään paljon ehdi miettimään miten käyttäytyy. Jälkiviisaus on aina vaan jälkiviisautta.

      Tässä keskustelussa ei myöskään ollut tarkoitus puhua siitä, miten vanhemmat reagoivat mulkun sattuessa omalle kohdalle, vaan siitä että niitä lapsivihamielisiä mulkkujahan tässä maassa riittää.

      Eli olisi pitänyt jättää omat reagoinnit kertomatta, kun kaikki lukijat eivät sitten kykene pitäytymään varsinaisessa aiheessa.

      Poista
    6. Mutta kun se sun tärinä ei ole mikään puolustus. Ehkä se ruipelo mieskin ei tärinöiltään ollut pystynyt olemaan hiljaa? Mistä sinä tiedät hänen taustansa?

      Jos joku ylipainoinen tönäisee tytärtäsi (mikä on tietenkin väärin), niin yhtä väärin on että sinä haukut häntä läskiksi. Tuskin se töniminen olisi tarttunut tyttäreesi, mutta ajatus että suutuksissaan voi huudella muille ala-arvoisia kommentteja varmasti tarttuu. Pian hänkin on huutelemassa vieraille. Vai onko sekin sallittua, kunhan vieras on se joka käyttäytyy huonosti ensin?

      Poista
    7. Tässä anonyymi, joka kirjoitti klo 12:36 leimatun kommentin. Muut sen jälkeen tulleet kommentit ovat muiden anonyymien kuin minun kirjoittamiani. En aio tätä kommenttia enempää osallistua asiaan.

      Poista
    8. Olen täysin samaa mieltä kuin Anonyymi 12:36. Ja lisään vielä, että lasten käyttäminen oman huonon käytöksen tekosyynä on kyllä törkyden huippu!

      Poista
    9. Tällaiset lapseen kohdistuvat konfliktit ovat todella haastavia sosiaalisia tilanteita, joita ei arjessa tule treenattua. Totta kai olisi järkevämpää keskustella asiasta rauhallisesti ja alentumatta samanlaiseen urpoiluun kuin vastapuoli mutta ymmärrän hyvin niitäkin joilta se ei aina onnistu. Yritän itse niellä kiukkuni senkin takia, että a) suurin osa on väärinkäsityksiä ja b) antaisin lapselle tulevaisuudelle paremmat eväät puolustaa sekä itseään että toisia huonostikäyttäytyviltä ihmisiltä. Mä tosin sorrun myös sarkasmiin, joka menee perille kohtuullisen huonosti.

      Poista
    10. 13:50 Tyttäreni ei muista muuta kuin miehen joka huusi hänelle rumasti, ja naisen joka tönäisi niin että sattui. Ihan sama kuinka huono päivä aikuisilla oli, sitä ei lapsiin kosteta. Kostakoot vertaisiinsa, jos on aivan pakko jakaa huonoa oloa ulkopuolisiin.

      Poista
    11. "Jos joku ylipainoinen tönäisee tytärtäsi (mikä on tietenkin väärin), niin yhtä väärin on että sinä haukut häntä läskiksi. "

      Itseasiassa ei todellakaan ole. Tässä taidetaankin nyt päästä suomalaisen mielenlaadun ytimeen. Se, että n. 80-90 kiloinen ihmineen tönäisee n. 23 kiloisen ihmisen pois tieltään, ei todellakaan ole verrattavissa siihen, että toinen 70 kiloinen haukkuu tätä tönijää läskiksi.

      Jos tätä ei ymmärretä, niin en ihmettele enää suomalaista lapsiviihaa ollenkaan. Täällähän perinteisesti fyysistä väkivaltaa ei pidetä minään ja rangaistukset ovat naurettavia vaikka toinen halvaantuisi pahoinpitelyn seurauksena.

      Poista
  4. Huonosti käyttäytyviä ihmisiä löytyy ihan jokaisesta ikäluokasta.
    Ja myös niitä, jotka eivät yhtään kestä sitä jos kauniisti sanoo jotakin ko. henkilön tai henkilön lapsen käytöksestä. Hyvä kun ei turpiin tule jos uskaltaa jotain sanoa.
    "MInä itte" mentaliteetti tuntuu todellakin rehottavan.

    Olen samaa mieltä kuin Anonyymi 9:03, on se kumma että hyvät tavat ei vaan millään tartu suomalaisiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tässähän oli kyse siitä, että mies ensimmäisen kerran asiasta "huomauttaessaan", tekee sen puoliksi huutaen aggressiivisesti ja suoraan lapselle. Kun ollaan lomamatkalle menossa hyvin fiiliksin, niin voisi kuvitella, että löytyisi niitä hermoja ENSIMMÄISEN kerran huomauttaessaan, sanoa EDES NORMAALILLA ÄÄNENSÄVYLLA, normaalisti käyttäytyen, eikä uhkaavasti. Kyse pienestä lapsesta ja tarjotinpöydän paukattamisesta - ihan oikeasti. Jotain suhteellisuudentajua täytyisi olla. Lapsilta odotetaan ihan kaikkea, aikuisilta ei mitään. Huutaa saa ja käyttäytyä huonosti ketä kohtaan vaan uskaltaa... Mutta kun ei nuo risukädet uskalla edes uhota vertaiselleen, eli toiselle miehelle vaan vihan saa tuntea nahoissaan pieni lapsi.

      Poista
    2. Eli tässä tapauksessa ei sanottu kauniisti. Ja kun ihmiset ovat vieläpä niin kärsimättömiä nykyään, että 10 sekunnissa reagoidaan. Itse on juuri aikeissa puuttua tilanteeseen, mutta se "minä itse" tyyppi reagoi jo luolamiehen impulsiivisuudella.

      Poista
    3. "Mutta kun ei nuo risukädet uskalla edes uhota vertaiselleen, eli toiselle miehelle vaan vihan saa tuntea nahoissaan pieni lapsi."

      Mua naurattaa jotenki tässä koko jutussa tää "uhoais edes vertaiselleen, eli toiselle miehelle". Nainen ei siis ole miehen kanssa vertainen jos tulee sanaharkkaa? En oikein ymmärrä tätä. Ja sit nää "mun mies on vahva ja se toinen oli ihan riuku". Aika luolamieshommaa tollanen meininki et jos ei oo isokokoinen äijä nii ei voi sanoa mitään ja sit taas jos on massaa nii uskaltaa vähä uhota. Aikamoista. Pahimpia on musta nää naiset jotka turvautuu siihen, et oma mies on isokokoinen. Ja mitä sitten? Vetääkö se isokokoinen miehesi oikeesti turpaan jos tappelu tulee sun ja jonku toisen välille? Eiköhän pitäis aikuisten pitää keskustelut sillä tasolla, ettei kenenkään tarvii mittailla mahdollista nyrkkitappeluvastusta siinä vaiheessa ku joku asia aiheuttaa sanomista.

      Poista
    4. Minä kun olen aina tyytyväinen, jos aikuinen antaa palautteen suoraan lapselleni eikä mussuta minulle. Tässä tapauksessa olisin luultavasti ajatellut, että ei ihme, ettei lapsi osaa käyttäytyä, kun äitikään ei osaa.

      Poista
    5. Missä kohtaa lapsi ei osannut käyttäytyä?

      Poista
    6. 14.33: Fyysisesti vertaiselleen. Sitä tarkoitin. Mieheni oli sitä mieltä, että "riuku" olisi lyönyt minua ellei hän olisi ollut paikalla. Me emme olleet aggresiivisia, vaan "riuku", joka puristeli nyrkkejään penkillä posket punaisina täristen.

      En kyllä voisi kuvitella, että jos tuntisin lapsen laittavan kahdesti penkissäni, saatikka vieressä istuvan penkissä olevan tarjottimen kiinni, että kääntyisin naama punaisena huutamaan. En huutaisi myöskään aikuiselle, joka tekisi niin.

      Poista
    7. Öh... olen hämmentynyt... en varmaan osannut ilmaista itseäni oikein.

      Olen siis samaa mieltä kuin Anonyymi johon viittasin eli ei lapselle tolla tavalla saa huutaa. Ja että monet suomalaiset eivät osaa käyttäytyä ollaan sitten antamassa palautetta tai ottamassa sitä vastaan.

      Tarkoitus ei siis ollut arvostella mitenkään. Pahoittelen jos asia näin ymmärrettiin.

      Itselle on kolmen lapsen kanssa (18, 14 ja 11 v tytöt ) vuosien varrella sattunut lukuisia tapauksia jossa on saanut aikuisilta vastaavaa raivopalautetta, tosin myös monta kertaa avuntarjouksia, kun lapsi on esim. saanut kilarit kaupassa.

      Poista
  5. Huonosti käyttäytyvä ihminen on eri asia kuin impulsiiivinen ihminen. Olen itse impulsiivinen enkä ikinä, milloinkaan käyttäytyisi noin ihmisten ilmoilla, en edes kotiseinien sisällä. Myös lapseni on impulsiivinen enkä hyväksy häneltä huonoa käytöstä ja toisten ihmisten mollaamista ollenkaan. Huomauttaisin vielä, että impulsiivisuus luonteenpiirteenä ei ole huono asia. Impulsiiviset ihmiset saavat yleensä paljon aikaan. Omaa mieltä voi hoitaa niin monella tavalla ja mummolla oli väärät keinot käytössä. Jos itsellä on kamalan paha olo kannattaisi mennä juttelemaan ammattilaiselle tai vaikka aluksi huutaa se oma paha olo tyynyyn siellä kotiseinien sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan totta. Mulla on myös taipumus toimia ensin ja harkita sitten, mutta olen yrttänyt opetella tästä mallista pois. Nelikymppisenä voin jo sanoa että ihan hyvin tässä on iän myötä oppinut rauhoittamaan itsensä.

      Poista
  6. Mun mielestä Suomessa on ihan yleisesti ihmisviha, eikä mikään lapsiviha. Saa sitä aikuisetkin niskaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvin olla. Ollaanhan me ehkä tässä harvaanasutussa maassa keskimääräistä epäsosiaalisempia ja tarvitaan paljon henkilökohtaista tilaa. Kaupungissa nyt valitettavasti pitäisi sietää ihmisiä, tykätä ei tarvitse.

      Poista
  7. Mä olen pitkän aikaa kummastellut, kun nuoria arvostellaan huonosta käytöksestä. Mun kokemuksen mukaan juuri me aikuiset käyttäydymme huonosti muita ihmisiä kohtaan. En yleistäisi lapsivihaksi, enemmänkin kyseessä taitaa olla lapsiperheviha, mutta kuten jo sanottu ylempänä, täällä jyllää ihmisviha. Nämä samat vihaiset ihmiset sitten valittavat keskustelupalstoilla, kuinka tylyjä heitä kohtaan ollaan...

    Itse olen ratkaissut asian niin, etten välitä huonosti käyttäyvistä kanssakulkijoista. Olen ystävällinen ja kohtelias heillekin. Tenaville yritän selittää, että kellä tahansa voi olla huono päivä ja silloin mukavakin ihminen voi käyttäytyä huonosti. Se ei ole sallittua, mutta tietoisuus siitä, että itse ei ole tehnyt väärin on uskoakseni tärkeintä.

    Jossain on silti menty metsään, kun joudumme ylipäänsä pohdiskelemaan, onko tällainen vihaisuus enemmän sääntö kuin poikkeus. Onneksi sentään yhteisöllisyys on trendikästä ja ehkä meidän lastenlapsemme saavat kasvaa Suomessa, jossa tallojat ja huutelijat eivät lurki joka kadunkulmassa ja ravintolassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on varmasti oikein hyvä lähestymistapa. Ei huomiota huonosti käyttäytyvälle, sama sääntöhän lapsillekin on. Ja mä uskon kanssa että tää meno tästä pikkuhiljaa muuttuu kunhan vain lapsiperheet jatkavat poistumista olohuoneistaan.

      Poista
  8. Julkinen lasten inhoaminen, jopa viha-sanan käyttäminen on tollasten pari-kolmekymppisten keskuudessa tällä hetkellä mun kokemukseni mukaan ihan mainstreamia, jopa hyväksyttävää. On ihan jees sanoa vihaavansa vitun räkänokkia ja toivovansa niille pahaa.
    Ei siinä, saahan sitä inhota, vihatakin (mä inhoan sydämeni pohjasta useaa ihmisryhmää), mutta mielestäni raja menee siinä kun tämä sisäinen viha näytetään tälle lapselle. Lapsi ei ymmärrä, eikä hänen pidäkään ymmärtää, että joku voi pitää häntä äärettömän luotaantyöntävänä vain koska hänellä on kymmeniä vuosia vähemmän elämää elettynä. Lapsen ei pidä tätä asiaa tietää. Inhot ja vihat pidetään omana tietona eikä niitä mölytä ympäriinsä - niitä ei edes näytetä ilmeilemällä tai äänensävyillä.
    Lapsissa ärsyttää kuulemma eniten (ihan noin eksistoinnin lisäksi tietty) niiden äänet, tuijotus ja tyhmät jutut. Kuinkakohan moni uskaltaisi julkiärsyyntyä kehitysvammaisista sporassa? Pyörätuolit vie tilaa, kuolaaminen ällöttää ja koko ajan pitää kuunnella jotain vitun mölinää.
    Lapset on vaan sosiaalisesti lainsuojattomampia.

    Ja mitä näihin meuhkaajarouviin tulee, mun kokemukseni (laaja) mukaan ne on syystä tai toisesta mielenterveysongelmaisia ja epästabiileja. Lapset on tällöin helppo kohde ja niitä on ympärillä riittävästi. Teinit saavat osansa myös.
    Ei kai siinä auta kuin napakasti pyytää mielenterveysongelmaista käyttäytymään ja kertoa että hänen puheensa eivät sosiaaliseen käytösnormistoon nyt kuulu. Sanomisesta tuskin on mitään hyötyä, mutta mä olen kokenut sen ainoaksi toimintatavaksi. Sitten kerrotaan lapselle että ihmisiä on monenlaisia ja joskus voi sairastua silläkin tavalla että ajatukset ja puheet muuttuvat ihan höpöiksi ja että se ihminen ei sille itse mitään voi. Kaupungilla kun kulkee paljon, törmää näihin tapauksiin väistämättä usein. Mielestäni on tärkeää että lapselle jää muistijälki siitä että vanhempi on häntä puolustanut, hänen tukenaan tässä tilanteessa ollut ja että kollektiivinen ymmärrys siitä että huutelija on väärässä ja ajattelultaan sairas on syntynyt.
    (Kauheen epäkoherenttia tekstiä, anteeksi, teen kolmea asiaa samaan aikaan :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun keskiluokkaiseen ja -ikäiseen kuplaan ei kauheasti näy muu kuin sen oman kuplan mainstream, mikä on mun mielestä menossa suvaitsevaisempaan suuntaan. Ja suvaitsevaisuudella tarkoitan nimenomaan sitä, että ei ilmaise niitä omia inhojaan (onhan niitä) avoimesti. Mutta ehkä sivistys on niin ohut harso tässä luolaihmisen pinnalla että siihen repeilee reikiä milloin mistäkin syystä.

      Poista
    2. Sivistynyt ihminen osaa peittää inhonsa.

      Poista
  9. hei Katja,
    nyt ihan eri asiaa: unicef -jutun kohdalla "lupailit" että voisit kirjoittaa suomalaisista lahjoittajina. Ethän unohda sitä, olisi erittäin kiinnostava aihe.
    ja suomalaisten nuorten ja aikuisten käytösongelmiin, olen todennut, että älypuhelin sopii erittäin hyvin suomalaisille. Enää ei tarvi missään odotustilassa snoa yhtään mitään kellekään kun aina voi räplätä sitä kännykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä yritän saada jossain vaiheessa tän tehtyä!

      Ja kyllä, kännykkä on monen pelastus. :D Ei tarvitse kommunkoida kuin kosketusnäytön kanssa.

      Poista
  10. Kyllä sitä voi ihan vapaasti vihata vaikka aivan kaikkia maailman ihmisiä, mutta perseillä ei siitäkään huolimatta tarvitse. En minäkään pidä banaanista, mutta en silti tunne hedelmäosastolla tarvetta repiä banaaneja hyllystä. Olen jopa ostanut banaaneja lapsilleni. Aikuisen ihmisen täytyy kyetä toimimaan omasta impulsseistaan, aggressioistaan ja antipatioistaan välittämättä, ja mikäli ei siihen kykene, olisi henkilökohtaiselle kasvulle aika paljon tilaa.

    Ja jep, jos siihen toisen impulssiivisen aggressiiviseen käytökseen vastaa käyttäytymällä yhtä huonosti (esim. kommentoimalla toisen ulkonäköä), ei kyllä voi jälkeenpäin taputella itseään olalle hienosta suorituksesta. Vittuilu on vaikea taitolaji, mutta sen perusteet olisi hyvä hallita edes siinä määrin, ettei omaa lastaan puolustaessaa syyllisty täsmälleen samaan kuin se vastapuolikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaan banaanivihasi. :D Mutta juu, näin juuri. Veikkaan että aika moni haluaisi silloin tällöin rewindata jonkun tilanteen - mutta niitähän oppii käsittelemään ihan kokemuksen kautta.

      Poista
    2. Itse olen sitä mieltä, että jos lapsi kohtaa aiheetonta huutamista tai jopa fyysistä koskemattomuutta loukataan, niin sitä puolustetaan miten uskalletaan. Ei sellaiseen pysty varautumaan, sillä tilanteet ovat yllättäviä, tulevat aivan puun takaa.

      Jos aikuinen käyttäytyy huonosti lasta kohtaan, niin kyllä hän ansaitsee ihan yhtä huonon kohtelun takaisin. Jättää ehkä ensi kerralla sitten toimimatta yhtä typerästi.

      Nämä nillittäjäthän ovat juuri niitä, jotka eivät uskalla puuttua mihinkään ns. tositilanteeseen, vaan purkavat mielipahaansa puolustuskyvyttömiin. Juopporemmi kierretään varovasti kaukaa ettei vaan hipaista, mutta jos 5 v. seisoo mummon/äijän tiellä, niin kyllä silloin uskalletaan töniä. Elämä on hyvin paljon juurikin niitä viidakonlakeja.

      Poista
    3. Se, minkälaista kohtelua ihminen ansaitsee, ei välttämättä ole juuri oikea tapa jolla juuri sitä ihmistä kannattaa käsitellä.

      Jos lasta kohtaan paskamaisesti käyttäytyvän aikuisen käytökseen vastaa huutamalla perään että saatanan läski, se ei opeta sitä huonosti käyttäytynyttä aikuista käyttäytymään jatkossa paremmin, siitä ei tule yhtään parempi mieli itselle (paitsi toki jos "Pääsinpähän sanomaan!"-tarve tyydyttyy "saatanan läskillä"), eikä se varsinkaan opeta lasta selviytymään niistä tilanteista. Nakkikiskalla nyrkkejä heiluttavaa tyyppiäkään ei ole yhtään parempi se jannu, joka vetää takaisin turpaan.

      Ja joo, tottakai tunnekuohu on valtaisa etenkin silloin kun epäreiluus kohdistuu omaan lapseen, ja onhan se niinkin, että veemäisiä tilanteita ei valitettavasti pääse harjoittelemaan kuin muissa veemäisissä tilanteissa. Mutta silti sen lastaankin puolustavan aikuisen kannattaisi ihan oikeasti miettiä, miten lastaan ja itseään kannattaa puolustaa. Yleensä se aggressiivisin tapa ei ole paras.

      Olen itse huomannut, että aika usein vaikeissa tilanteissa tulee kyllä heti mieleen, mitä kannattaisi sanoa tai tehdä, mutta itsesensuuri iskee päälle. Vaatii aika paljon duunia jotta oppii ylittämään sen kynnyksen, että toiselle ihmiselle saa sanoa suoraan silloin kun on tullut kohdelluksi epäreilusti.

      Poista
    4. Periaatteessahan lapseen kohdistuvalla loukkaamisella voisi perustella ihan minkä käytöksen tahansa, jos tuota läskiksi huutelun perustelua pidettäisiin varteenotettavana. "No siinä kävi nyt niin että tempasin sitä vähän nekkuun, kun oli riittävän rimpula ja mulla oli tunnekuohu, kun töni mennessään meidän lasta". Joo, todella vittumainen tilanne, mutta ihan oikeesti, onko "mua harmitti" koskaan hyvä syy huonolle käytökselle, saati väkivallalle?

      On surkeaa, jos ihminen provosoituu, kun provosoidaan. Kaikille käy välillä niin, mutta osa tajuaa sentään hävetä. Maltin menettäminen on häviämistä.

      Poista
  11. Jutun pointti oli se, että isokokoinen aikuinen tönäiseen pienen hennon lapsen tieltään. Ei siitä kuinka vastata fyysiseen aggressioon sivistyneesti.

    Suomessahan todellakin itsepuolustuksesta on mahdollista saada isompi tuomio kuin päällehyökkäyksestä. Uhrin syyllistäminen on vahvasti suomalaisten verissä. Jos tunkeutuu jonkun kotiin ja asukas tempasee pesäpallomailalla, voi hyvinkin käydä niin että hän saa tuomion, mutta tunkeutuja ei. Syyllisen ymmärtäminen on täällä hyvin pitkälle kehittynyttä.

    Tässäkin tapauksessa sen sijaan, että kauhisteltaisiin sitä, miten voi joku aikuinen TÖNIÄ lapsen pois tieltään, niin keskitytään siihen miten äiti on siihen reagoinut. Kommentoijien mielestä siis kauheaa ei ole se, että iso, painava aikuinen tönäisee kevyen lapsen vessassa, vaan se, että tönijälle on huudettu loukkaus perään.

    VastaaPoista
  12. "Jäin aivan sanattomaksi, ja aloin tärisemään. En saanut muuta tehtyä kuin huudettua perään että "saatanan läski". Noloa, mutta en tärinältäni keksinyt muutakaan."

    Niin, vaikuttaisi tuon alkuperäisen tekstin mukaan, että hän on "tajunnut hävetä", eli anonyymi 23.54 ei ole puolestaan "tajunnut" lukemaansa.

    VastaaPoista
  13. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015012319069965_uu.shtml

    Keski-ikäisellä mieshiihtäjällä meni hermo uusia suksiaan testanneeseen 6-vuotiaaseen poikaan viime sunnuntaina.

    Lehden mukaan mies oli karjunut pojan hiihtävän väärään suuntaan. Miestä oli ärsyttänyt myös äidin suksettomuus. Poika ja lastaan ohjeistava äiti olivat ehtineet liikkua ladulla vain 50 metriä, eikä äiti ollut vielä ehtinyt saada omia suksiaan jalkaan. Äidin tarkoituksena oli ollut valvoa, kuinka poika selviytyy uusien, aiempia pidempien suksiensa kanssa.Väärästä hiihtosuunnasta ja suksettomuudesta suivaantunut suksisankari survaisi äitiä täydellä voimalla sauvansa terällä hauislihakseen. Ilkan sivuilla julkaistussa kuvassa näkyy, että äidin käsi oli mustelmilla vielä neljä päivää välikohtauksen jälkeen. Teon jälkeen mies oli suksinut nopeasti tiehensä.

    Miehen tiedetään karjuneen muillekin perheille, ja hänestä on tehty rikosilmoitus.
    Lähde: Ilkka

    VastaaPoista
  14. Toivotaan nyt ihan ensimmäiseksi että äiti otti sivistyneesti iskun vastaan eikä provosoitunut ja huutanut perään loukkauksia. Se olisi ollut paljon pahempaa kuin sauvanisku käsivarteen.Ja lapsihan ilmiselvästi ei osannut käyttäytyä, kuten ei äitinsäkään, kun meni vieläpä rikosilmoituksen tekemään. Kumma ettei ne käytöstavat tartu ja väistetä sekunneissa kun "MINÄ ITTE" tulee päälle.

    VastaaPoista
  15. Tuossa alkuperäisessä artikkelissa rollaattorimummosta ratikassa minusta pelottavampaa kuin itse (selvästikin jossain määrin sairas) rollaattoritäti oli se, miten kommenttiosasto täyttyi tyypeistä, joiden ensimmäinen oletus oli, että lapsi on nyt jotenkin ilveillyt ja siten ilmeisesti ansainnut nämä kommentit ja seuraava oletus, että laiska äiti laiskan lapsensa kanssa istui invapaikoilla eikä välittömästi antanut tädille tilaa, jonka täti olisi ansainnut ja kylläpä nuoret äidit ovat törkeitä, blaablaa.

    Siis.. WTF? Siellä _kommenttiosastolla_ se todellinen lapsiviha näkyi, ei suinkaan siinä rollaattoritädissä, joka kuvauksen perusteella vaikuttaisi psyykkisesti sairaalta.

    Olen NIIN kiitollinen siitä, että ainakin toistaiseksi 6- ja 4-vuotiaat lapseni ovat kohdanneet vain hyvin käyttäytyviä asiallisia ihmisiä.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...