Tietoa mainostajalle ›

30.12.2014

Hyvinvointiostoksilla

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat täynnä kauniita ja jaloja ajatuksia oman hyvinvointinsa lisäämisestä. Ongelmia tulee vasta sitten, kun ajatukset pitäisi konkretisoida toiminnaksi.


Kun aloitin lenkkeilyn, tajusin miten vähän ymmärsin esimerkiksi sykealueiden merkityksestä kuntoiluprojektissani. Toisaalta 5:2 dieetin myötä olen havainnut, että tajuan ruoan sisältämistä kaloreista todella vähän. Subjektiivinen arviointi on aina noh... subjektiivista ja täten mahdollisesti täysin pielessä. Vain selkeästi mitattavissa olevia asioita voi seurata.

Olenkin ollut kiinnostunut hyvinvointirannekkeista. Siis näistä ranteessa killuvista rinkuloista, joiden pitäisi auttaa elämään järkevästi piiskaamalla saavuttamaan liikuntatavoitteet, vaatimalla annosten raportointia, raportoimalla unenlaadusta ja hälyttämällä, jos istuminen kestää liian kauan. Olisiko unta, ruokailua ja liikkumista silmälläpitävästä kapineesta oikeasti hyötyä?

Pukki oli kuullut voivotteluni ja toi minulle ranteeseen viimeisintä teknologiaa.

Olin aluksi innoissani - tästä lähtä lähtisi uusi elämä!

Sitten iski realismi. Onhan minulla kalorilaskurit, heiaheiat ja sykemittarit olleet käytössä ennenkin. Jaksan raportoida tasan niin kauan kun kaikki menee hyvin. Kirjaaminen kosahtaisi ekaan koko perheen flunssaan. Kun alkuhuuma haihtuisi, alkaisin laiminlyödä koko kojetta. Lopuksi hukkaisin sen kuten hukkasin edellisenkin.  

Ikävä totuus on, että asenteesta se on kiinni. Olen yksinkertaisesti laiska. Tarvitsisin jatkuvasti PT:n potkimaan itseäni takapuolelle ja kokin lataamaan eteeni salaattia.


Enkä oikeastaan kaipaa dataa liikkumisen ja mielialan välisestä yhteydestä tai halua jakaa kaikille suoritteitani. Lisäksi tiedän oikein hyvin, milloin olen nukkunut päin persettä. Jos jostain kumman syystä olisin asiasta epävarma, voin aina kysyä puolisoltani.

Lisäksi näissä tietokoneissa on myäs ulkonäköongelmia. Vaikka tykkäänkin insinööreistä, en halua näyttää sellaiselta. Polarin möhkäle ranteessani näyttäisin siltä, että olen maastapoistumiskiellossa tai lomalla sairaalasta.


Minä kaipaan tekosyiden poistamista. Kävin vaihtamassa suomalaisen käsituotteen ruotsalaiseen jalkatuotteeseen: Icebugin nastalenkkareissa askel ei lipsu talvellakaan. Jos en enää uskallakaan pyöräillä, uskallan ehkä juosta. Käsituote kuuluu oikealle urheilijalle, jolla on tavoitteita. Minä en ole sellainen.

Mukaan tarttui myös unelmankevyt, sateen- ja tuulenpitävä kuoritakki ja jumppahousut, joissa näyttää laihalta. Jos joku tietää, miltä tiskiltä saa selkärangan, käyn heti noutamassa.

Kertokaapa, onko teillä näistä mitään kokemuksia? Teinkö oikein vai väärin?

40 kommenttia:

  1. Oikein teit, ja icebugit ovat vielä erittäin oivallinen valinta. Möin hiljattain pois oman Polarin sykemittarini, koska se *ahdisti*.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tunnistan ton sykemittariahdistuksen! Mä kyttäsin lähinnä sitä, että pysyykö mittari päällä, jostain systä mulla pätki toi mittaus vähän väliä. Nyt kun tunnen ihan fiiliksestä ja hengityksestä sykealueet on paljon vapaampi olo.

      Poista
  2. Pitää siitä sykemittarista olla innostunut että sitä jaksaa räplätä ja tutkailla dataa. Jos ei jaksa niin se ahdistaa vain. Mulla on sykemittari mutta se on ihan karvalakkimalli koska tiedän että hifimpi alkaisi ahdistamaan. Teit oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Ja sit se on taas yksi laite joka vaatii aikaa, jota ei ole.

      Poista
  3. Sykemittaria ei tarvitse kukaan, joka liikkuu huvikseen, mieltä ja kuntoa kohottaakseen. Ei tarvitse edes puolitavoitteellinen aktiiviharrastaja.
    Sitten on tietysti laji "hieman pöhköt puolitavoitteelliset aktiiviharrastajat" joista alkaen sykemittareista on jos ei hyötyä niin vähintäänkin iloa. Sinänsä sykkeen tai sykerajojen tietämisestä on etua monille, yhtenä selvänä ryhmänä (tämän kuullut työterveysihmisiltä) kolmi-nelikymppisille liikunnallisiksi itsensä mieltäville miehille. Näillä kun on tapana tehdä treenit sata lasissa: pelataan tosissaan sählyä, lenkillä käydessä juostaan täysiä ja hiihtäessä haetaan räkä poskelle. Näillä ihmisillä peruskunto voi olla häkellyttävän huono, ja se paranee nopeimmin esim. huolehtimalla sykemittarin kanssa lenkillä, että pari kertaa viikossa tulee pysyttyä letkeässä meiningissä.
    Mutta perussykkeen voi pitää peruskuntoa kohottavalla tasolla vielä miellyttävämmin lähtemällä hölkkälenkille kaverin kanssa ja pitämällä huolen siitä, että puhutaan koko reissu.
    Mutta hyvä valinta. Parempi huolehtia siitä että pääsee ulos ja lenkille kuin siitä, että tietää sykkeensä, kun ei mene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, lahja tuli juuri hieman pöhköytyneeltä Koti-insinööriltä, joka tosiaan jaksaa veivata oman mittarinsa kanssa. Mua perusmittari jeesasi alkuun muutama vuosi sitten, mutta tässä olisi ollut kaikki herkut ja 24/7 surveillance. ;)

      Poista
  4. Minusta sinun pitäisi selvästi tunnistaa, oletko ensisijaisesti fiilisliikkuja, jolle liikunnan pitää tarjota pieniä elämyksiä, vai oletko tavoitteellinen liikkuja, jolle liikunta on väline jonkun muun saavuttamiseksi. Tyypillisesti fiilisliikkuja saa kiksejä vaikka mahtavista juoksumaisemista ja auringosta, ja tavoitteellinen taas pystyy motivoitumaan kuntosalilla ympäristössä, joka ei tarjoa minkäänasteisia "elämyksiä". Eikä jaottelu ole näin mustavalkoinen, mutta se selittää, miksi aloittelijoiden into tyssää siihen ekaan kuntosalitreeniin. Lajivalinta ratkaisee.

    En usko että olet laiska. Et vain ole löytänyt vielä sitä omaa lajiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallistun ehkä fiilisliikkujan puolelle, mutta veikkaan että tosiasiassa olen tavoitteellinen löhöäjä, jolle tulee liikkumisesta hyvä fiilis. :D Työmatkapyöräily on mulle just se oikea laji, mutta talvisin saan siitä pelkkää vitutusta ja kauhua.

      Poista
  5. Minusta se teitkö oikein vai väärin riippuu täysin siitä pahoittiko lahjan antaja vaihdosta mielensä. No joo, olen ehkä vähän ekstremisti tässä suhteessa, en ole koskaan vaihtanut saamiani lahjoja, vaikka syytä olisi usein ollutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tämä on koulukuntaero. Mä olen palauttanut ja vaihtanut lahjoja koko aikuisikäni - ja joissain tapauksissa myös laitan itsekin kuitin paketin mukana jos on vaara että tuli väärä. Mulle tärkeintä on että lahja on saajalle tarpeellinen.

      Poista
  6. Minusta on nykymaailmassa typerää mystifioida lahjat niin, ettei niitä voisi vaihtaa. Ylipäätään minusta on käsittämätöntä että minunkin appivanhempani järjestään vähät välittävät rautalangasta vääntämästäni toiveesta "ei lahjoja", koska he eivät yksinkertaisesti osaa ostaa minulle mitään toivomaani ihan siitä syystä että eivät ole vaivautuneet koskaan edes tutustumaan minuun. Jos se on vaikeaa läheisillekin, jotka tuntevat minut hyvin, miksi ei voi uskoa. Tavaraa ei pidä asettaa millekään jalustalle, oli se lahja tai ei, ja turhaa tavaraa ei kovin moni nurkkiinsa toivo. Ugh, olen puhunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, olen samoilla linjoilla. Opin kieltäytymään tavarasta hamstaushullun mutsini kanssa! Nähdäkseni minulla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan kamaa, jota en tarvitse, koska turha roina ahdistaa.

      Poista
  7. Aktiivirannekkeista ei ole kokemusta ja sykemittarinkin unohdan useimmiten matkasta, mutta icebugit on parasta ikinä! Itse en pääsisi koko talvena ollenkaan lenkille kahden ison koiramme kanssa ilman niitä. Puhtaasta rakkaudesta icebugeihin siis sanoisin että nappiin meni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijettä, yritän päästä huomenna testaamaan! Noihan tosiaan toimi myös kävelylenkillä.

      Poista
  8. Vähän samanlaisia fiiliksiä poden Polat Loop aktiivisuusrannekkeeni kanssa jonka pukki toi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Jos et voi palauttaa niin testaa! Voihan sen tietty laittaa aina huutikseen jos ei nappaa, mutta tuo M400 oli vaan minulle aivan liian hyvä. Se ansaitsee paremman kantajan.

      Poista
  9. Jos sykkeen seuraaminen ei pitemmänpäälle kiehdo niin varmasti nuo piikkilenkkarit on parempi vaihtoehto. Niitä sopivia tahteja ja tuntumaa siihen mikä nyt on mikäkin sykealue voi hakea vaikka lainamittarilla. Sattuneista syistä noita mittareita kun tuntuu olevan itse kunkin kaapeissa pölyttymässä. Melko äkkiä oppii ne omat suunnileen sopivat tahtinsa ja suunnileen sopiva yleensä riittää tätiliikkujalle vallan mainiosti. Tavotteelliset urheilijat voi sitten hifistellä enemmän.

    Ainoa mittari mitä itse olen jaksanut käyttää oli jonkun lehtitilauksen kylkiäisenä tullut askelmittari muutama vuosi takaperin. Auttoi lisäämään sitä arkiliikuntaa kun ei ollut päivän aktiivisuuden arviointi pelkästään oman (valitettavan optimistisen...) pään varassa. Nyt kun arkiliikunnasta on tullut, noh...arkea niin ei tarvitse sitäkään mittaria enää roikottaa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin juuri. Nyt kun mainitsit niin mullahan ON askelmittari jossain nimenomaan pölyttymässä. Ehkä yritän kaivaa sen esiin!

      Poista
  10. Mä tykkään nyt kohta jo viikonverran mun fitbitistä, ja on siitä ollut hyötyäkin. Tiedän nukkuvani huonosti, nyt tiedän miten huonosti kun siitä kellosta katsotusta reilusta yhdeksästä unitunnista on oikeesti nukuttu kunnolla kuusi.Ja se askelmittari... mä sain ihan hirveet kiksit kun tajusin että liikkumaton sohvaperuna tienaa päivittäisissä askareissaan jo sen 8-9 tuhatta askelta ja käveleekin huomaamattaan 5-6km, siis oikeesti tekemättä mitään suunnitelmallista :) Ehkä mulla sittenkin on toivoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se fitbit kuuluu mun kirjoissa niihin nätteihin malleihin, jonka palauttamista olisin harkinnut vähän pitempään. valvooko se ruokailua jollain tavalla?

      Poista
    2. Valvoo jos jaksaa aina laittaa sinne sovellukseen mitä on tullut syötyä, en jaksa kun ei kiinnosta riittävästi, tai siis osaan ilman sovelluksiakin :)

      Poista
  11. Luin juuri Charles Duhigg: Tapojen voima, Miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme. Selvitti pari asiaa, liittyy myös sun tähän postaukseen. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kuulostaapa kirjalta johon pitää perehtyä! Kiitti vinkistä!

      Poista
  12. Icebugit on loistavat! En ole juoksemiseen tarkoitettuja käyttänyt, mutta niitä tavallisia jo vuosia. Pelastaa jopa näin nuoren ihmisen hengen kun liikkuu hiekottamattomilla teillä. Ainoa huono puoli on niitten aivan törkeä hinta, koska ei niillä kuitenkaan montaa talvea tallata kun nastat kuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli Stockalla 40% alessa, siksi raaskin. Mä muuten ymmärsin että niitä nastoja voi lisätä? Niitä kun saattaa myös tippua kovassa käytössä.

      Poista
  13. Oma Jawbone UP on ollut tiiviissä käytössä viimeiset 3kk. Itselle tärkeimmät ominaisuudet ovat askelmittari, unianalyysi (kun voi viedä vähän pidemmälle ja miettiä miksi uni joskus onnistuu ja joskus ei), väliliikkumisen muistutus kesken työpäivän (takapuoli ylös penkistä tunnin välein), veden juomisen trackaaminen (puuh, miten vähän olenkaan juonut), sekä "hellä herätys" (on oikeasti vähemmän inhottavaa herätä kevyen kuin syvän unen aikana). Lisäksi kaltaiseni tyhjäpää hyötyy säännöllisistä muistutuksista esim. lääkekuurin aikaan. UP24 on mielestäni varsin kaunis kapistus, eikä tunnu yhtään insinööriltä. :) Mutta hei ja hoi, kaikilla meillä on omat motivaattorinsa, minulle se on data.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jawbone on nätti, sitä voisi käyttääkin! Mäkin tykkään datasta kunhan sitä ei tarvitse itse tuottaa. :D Ootko saanut siitä apua siihen pohdintaan et miks uni ei tule?

      Poista
    2. Mulle unensaaminen ei ole koskaan ollut ongelma, nukahdan säännöllisesti 4-6 minuutin sisällä (mikä sekin on tullut nyt todistettua), mutta itselle yllätys oli, miten unen laatu heittelee todella paljon ja miten se taas vaikuttaa väsymyksen tunteeseen. Unen kokonaispituus ei olekaan se tärkein juttu, vaan nimenomaan syvän unen kesto. 6,5 tunnin unet, jotka ovat koostuneet pääasiassa syvästä unesta riittävät mainiosti, kun taas 8 tuntia rikkonaista, pääosin kevyttä unta aiheuttaa aamu/päiväkooman. Selkein tähän vaikuttava asia on (itselle) liikunta: kun on väsyttänyt itsensä riittävästi fyysisesti päivän aikana, on uni syvempää. Tämän olisi joku osannut varmasti kertoa ilmankin ranneketta, mutta itse piti huomata omin silmin. :)

      Poista
  14. Mulla on ollut puoli vuotta käytössä Fitbit, enkä pois antaisi. Se ei laske sykkeitä, mutta kyttää askeleita ja nukkumista. Ja jos jaksaisin, voisin kertoa sille syömiset/juomiset/urheilut. Mutta kun en jaksa. Se on tarpeeksi pieni ja nätti (eli musta), jotta jaksan sitä sietää. Siihen saisi reilulla kympillä ostettua värikkäämmänkin rannekkeen. En tahdo. Parilla sataa siitä saisi tehtyä korunkin (fitbit.com -> Tory Burch).

    Mulla on ongelmana se, etten harrasta liikuntaa. Tuo ranneke kuitenkin motivoi liikkumaan. Jos päivässä ei ole kymppitonni askelta rikki, saatan vähän siivota. Ihan mitä vain, jotta saan paremmat lukemat kuin mies :) Tää on meinaan kilpailua mulle. Fitbitin kautta voi seurata ja haastaa kavereitaan. Ja kannustaa tai piinata niitä.

    http://eioopakkojoseitaho.blogspot.fi/2014/08/isoveli-valvoo-aka-fitbit.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Fitbitin voisin ottaakin ranteeseen, näitä suomalisia möllyköitä en. Hei kiinnostava toi migreeni-aspekti! Ja jos molemmilla on samanalaiset niin kilpailuhan on erinomainen motivaattori. :)

      Poista
  15. Mulle sykemittarista oli lyhyen aikaa apua juoksemista opetellessani. Lähdin aina liian kovaa, ohitin kaikki lenkkeilijät, se oli sellaista oksensin ojaan tyyppistä menoa ja sitten ihmettelin miksi en jaksa juosta ja kehity. Mittarin pulssiraja auttoi pitämään vauhdin sopivana ja sain pidennettyä matkaa. Saman opettelun voi tehdä ilman sykemittari noudattamalla puolimaratoniohjelmia. Nykyään minulle riittää älypuhelimen ohjelma, josta saan matkan ja ajan. Tosin nyt juoksut on lyhyitä akillesjännevaivan vuoksi. Nastalliset lenkkarit ovat ehdottomat ja hyvät myös talvipyöräillessä eli varmasti kahdesta vaihtoehdosta se tarpeellisempi.
    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama. Myönnän sykkeen mittauksen hyödyllisyyden kyllä silloin alkuun. Tosin tarvitsin niitä sykerajoja tulkkaamaan sen pt:n, pelkkä data ei auttanut.

      Poista
  16. Äitini osti aktiivisuusrannekkeen. Hän halusi lisätä on liikuntaansa. Valitettavasti ranneke on paljastunut pasiivisuusrannekkeeksi. Äiti saa päivän aktiivisuutensa täyteen viimeistään puolilta päivin ja askeletakin tulee ihan ilman yritystä 40000päivässä... Joo äitini on maanviljeliä.

    VastaaPoista
  17. Tunnistin itseni tästä välittömästi ja teit mielestäni just oikean liikkeen!

    Parilla frendilläni on aktiivisuusranneke ja koin jotenkin ahdistavaksi ajatuksen että ranneke raportoi jokaisen kroppani tuottaneen liikkeen tai liikkumattomuuden. Vähän härpäke jotenkin naurattikin :D Mut kaverit tykkää ja hyvä niin, mä kaivan mieluummin ne lenkkarit ja tuulipuvun ( laihentava malli olis kyllä ihan kiva lisä tähän saumaan ) ja lähen ilman mittareita liikkeelle. Tiedän että homma rokkaa kun v***tus on jäänyt lenkkipolulle / hiihtoladulle / tanssisalille / kun pää on kevyt ja hymy herkässä himaan palatessa.

    Tuokoon tuleva vuosi meille liikunnan iloa lisää mittareilla tahi ilman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän toivotukseen voi yhtyä täysin sydämin! :)

      Poista
  18. Aloita se crossfit. Sä oot just niin hullu, että vannon, että susta tulee himoliikkuja (tunnille kun pääsee jo aamukuudelta.) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän, että tykkäisin, mutta mulla ei ole aikaa hurahtaa enää mihinkään extraan. Ja mua ei saa ikinä illekään tunnille aamukuudelta, you crazy woman.

      Poista
  19. Mulla jäi se muutoksenhallintakirjakun lukematta, innostus lopahti jo kirjan oston jälkeen

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...