Tietoa mainostajalle ›

27.11.2014

Hyllytetyn kolumnin analyysi

Kolumnini jäi eilen ilmestymättä. Hesari hyllytti sen aihevalinnan takia. Avioliittolaki oli liikaa.

Päätoimittaja lähetti pahoittelunsa.
"Helsingin Sanomat ottaa kantaa tasa-arvolakiin pääkirjoituksessaan. Ihan kansanvaltaa kunnioittaaksemme haluamme aivan äänestyksen alla pidättäytyä muista, esim. yksittäisten toimittajien kannanotoista, jotka voidaan tulkita mielipiteelliseksi kyseisessä asiassa.
Tiedostamme, että tilanne on herkkä, ja puhutaan paitsi ihmisoikeuksista, myös omantunnonkysymyksistä tai sellaisiksi koetuista. Siksi haluamme antaa niin lukijoiden kuin kansanedustajienkin päättää ihan itse kannastaan, ilman että he kokevat lehden ajavan jommankumman puolen näkemyksiä tai jopa kampanjoivan puolesta tai vastaan."

Tällä viikolla sattui saman teeman alla toinenkin mediakohu.

Ylen uutisten päätoimittaja Atte Jääskeläinen sai täyslaidallisen niskaansa ohjeistettuaan toimittajia käyttämään avioliittolaista sanaa sukupuolineutraali avioliitto tasa-arvoisen avioliiton sijaan.



Nämä molemmat tapaukset alleviivaavat sitä, miten tulenarka tämä aihe oikeasti on. Mediatalojen on pakko käsitellä tärkeää ja ajankohtaista aihetta, mutta toisaalta ne yrittävät olla provosoimatta liikaa. Kävijöitä ei haluta karkoittaa ei konservatiivi- eikä liberaalisiivestä.

No, yrittäjää päätös tietenkin pännii. Linja tuli puskista. Mitään tabuvaroitusta ei etukäteen annettu,  HS:n mielipidepalstalla aihetta käsitellään jatkuvasti ja arkkipiispaakin on haastateltu. Tein turhaa työtä.

Minun kuplaani ristiriita ei edes näy, sillä en tunne ketään, joka ei kannattaisi perusoikeuksien toteutumista. Tunnen henkilökohtaisesti monta homoseksuaalia ja yhden kahden äidin perheen. Mutta jos asia ei kosketa henkilökohtaisesti, "muunlainen liitto on seksiliitto"-ajattelu saattaa jäädä ainoaksi tulkinnaksi.

Ymmärrän molempien päätoimittajien linjanvetoja. Neutraalina pysyminen tällaisessa tunteita herättävässä aiheessa on törkeän vaikeaa.

Näen kuitenkin tässä yhtymäkohtia ilmastonmuutoskeskusteluun, jossa astutaan näennäisen tasapuolisuuden ansaan. Suomalaisten enemmistö kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia samalla tavalla kuin tutkijoiden enemmistö on yhtä mieltä ilmastonmuutoksen aiheuttajasta. Silti kannattajat ja vastustajat pääsevät ääneen yhtä paljon, tasapuolisuuden nimissä.

Toimittajaystäväni mielestä tämä yliherkkyys kertoo myös siitä, että jotain isoa kulttuurillista muutosta on tapahtumassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ihmiset ovat avoimempia, puolustavat arvojaan, uskaltavat ja haluavat ottaa kantaa oikeudenmukaisuuden puolesta - samalla kun sadan vuoden hiljaisuuden jälkeen opettelevat argumentoinnin alkeita. Mediatalot yrittävät sitten sompailla tämän uuden keskustelutulvan kanssa.

Jännä päivä huomenna. Ehkäpä asiat etenevät ilman minun panostani. Kuten HS siinä pääkirjoituksessaan totesi, lakimuutos on oikeastaan vain tekninen manifesti jo tapahtuneesta muutoksesta. 

Ps. Ohjeet profiilikuvaan täällä. Kysytte kuitenkin.

54 kommenttia:

  1. Tänään oli Aamulehdessä Alexander Stubbin kirjoittama (ja allekirjoittama) "vetoomus" tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Musta oli hienoo, että paikallinen päiväehtikin näin selkeästi asian esitti, eikä taipunut puolueettomuuteen kuten HS ilmeisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääministerin vetoomuksia harvemmin jätetään julkaisematta. :) Kolumnistit - toisin kuin toimittajat - yleensäkin esittelevät avoimesti omia näkemyksiään että siinä mielessä olisin itse valinnut toisin.

      Hyvä kysymys on, auttaako keskustelu mitään. Eilen eräs kokoomuspoliitikko ilmoitti muuttaneensa kantansa kun joutui henkilökohtaisesti asian kanssa tekemisiin.

      Poista
    2. Taipunut puolueettomuuteen? Voiko oikeasti olla, että jotkut ihmiset eivät osaa arvostaa puolueetonta lehdistöä?

      Poista
    3. Tästähän juuri on kyse. Puolueettomuus on monitulkintaisempi asia kuin voisi äkkiseltään kvuitella. Mediaan eivät pääse kaikki mielipiteet ja näkökulmat tälläkään hetkellä - valintoja ne aina ovat.

      Poista
  2. Kiitos, että siteerasit sähköpostikeskustelussa antamaani vastausta. Toivon, ettei tuo kiireessä jäänyt epätarkkuus, "tasa-arvolaki", häiritse lukijaa. Sen kuitenkin toteaisin, että kirjoituksesi alussa annat väärän todistuksen. Hesari ei hyllyttänyt kolumniasi aihevalinnan takia, eikä avioliittolaki ollut liikaa. Kuten kerroin, lehti ottaa itse kantaa, ja aihetta käsitellään kaikissa kanavissamme laajasti. Mutta sait toki raflaavan lähdön blogitekstiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro toki, mikä oikea todistus on - ellei se tuosta pyytämästäni siteerauksesta tule ilmi. Minulle asia näyttäytyi juuri näin.

      Poista
    2. Mua alkoi nyt todella kiinnostaa, MIKÄ se syy kolumnin hyllyttämiseen oli, jos se kerta ei olut se aihevalinta.

      Ihme päätös, sanon minä.

      Poista
    3. Ai siellä se näköjään tulikin jo jäljempänä.... Tyyli.

      Jos tyyli on syy jättää asioita julkaisematta, kovasti ihmettelen miksi esimerkiksi Soinin kommentteja kuitenkin siteerataan.

      Mut hei, onneksi Yle on viime aikoina julkaissut kaikkea vähemmän kärjekästä ja vielä uutispäällikön roolissa:

      http://yle.fi/uutiset/nakokulma_normihetero_ei_ole_enaa_mitaan/7652664

      Tuo jos joku oli pohjanoteeraus.

      Poista
    4. Tässähän se ristiriita on: vanhemmuutta saa käsitellä räväkästi, vaikka niistäkin varmasti joku loukkaantuu. Tämä oli liian pyhä aihe.

      Mutta kuten jo tuolla totesin ymmärrän, että päätoimittajien tilanne on tukala kun painetta on joka suuntaan. En ole mitenkään katkera, yllätyinpähän vain.

      Poista
    5. Hmm... kokeilepa sitten, kun eduskunta päättää hoitovapaan jakamisesta, saatko varsin räväkän mielipiteesi juuri ennen äänestystä julki Hesarissa.

      Poista
    6. Olen jo kirjoittanut hoitovapaan jakamisesta, ei mikään show-stopperi.

      Poista
    7. Muttet ihan äänestyksen alla. Ajoitushan tässä oli se isoin ongelma.

      Poista
  3. Mikset sitten tähän laittanut tekstiäsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käsitellyt täällä aihetta jo monta kertaa, viimeksi viime viikolla. Ei siis mitään uutta teille.

      Poista
  4. Toinen aiheeseen liittyvä kysymys on että onko avioliittolaki nykyiselläänkään muutenkaan mitenkään ajantasalla. Avioliittoja solmitaan ja niistä erotaan nykyisin ihan eri syistä kuin lain laatimisajankohtana, ihan naisten ja miestenkin välillä. Jos sitä ruvetaan muuttamaan niin voisi muutenkin päivittää nykyaikaa paremmin palvelevaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava näkökulma. Miten muuttaisit sitä?

      Poista
    2. Avioliitto on lain näkökulmasta juridinen sopimus jossa kaksi ihmistä sitoutuu sovitulta osin taloudellisesti ja juridisesti yhdeksi kokonaisuudeksi. Lakia alunperin säätäessä avioliitto johti lähes varmasti myös lapsiin ja heidänkin oikeutensa on lainsäädännössä näinollen turvattu.

      Yhteiskunta on kuitenkin muuttunut. Ehkäisymahdollisuuksien myötä lapsetkin ovat ihan oikeasti valinta eivätkä välttämätön seuraus 'aviollisista velvollisuuksista'. Naisen asema on parantunut sellaiseksi ettei avioon ole pakko mennä sosiaalisista tai taloudelisista syistä. Miehen ei katsota automaattisesti olevan vastuussa perheen elatuksesta. Ylipäänsä avioliitto on muuttunut normista valinnaksi.

      Suurin osa avioliiton solmivista ei tee sitä turvatakseen elatustaan tai taatakseen lapsilleen kunnolliset ja yleisesti hyväksytyt kasvuolot. Suurimmalla osalla taustalla vaikuttavat ensisijaisesti tunteet sitä puolisoa kohtaan ja halu osoittaa sitoutumista juuri tähän kyseiseen ihmiseen. Samanlaista sitoutumista osoittaa vaikkapa yhteinen asuntolaina, mutta samanlaista arvolatausta siinä ei ole kuin avioliitossa.

      Mielestäni ei ole juridisesti perusteltua että avioliitto on yhä tälläinen muinaishenkinen YYA-sopimus. Yleisessä diskurssissa sen merkitys on irronnut perheen turvaamisesta ja siirtynyt vahvasti kahdenvälisen suhteen painottamiseen. 'Tahdon' voi sanoa todella heppoisin perustein ja rakastumispäissään ja sitä katsotaan vain vähän pitkään. Jos vastaavan tempun tekisi vaikkapa asuntolainan kanssa niin sitä ei voisi selittää sillä että kumppania nyt sattuu rakastamaan.

      Nykytilanteessa olisi perustellumpaa että avioliitto ei olisi juridisesti näin raskas. Jonkinlaisen taloudenjakosopimuksen sitten voisi käydä erikseen solmimassa jos kumppanin kanssa haluaisi jakaa myös nämä vastuut, mutta nykytilanteessa olisi perustellumpaa että ns. oletusavioliitto ei olisi nykymallinen "olemme kaikessa yhtä" vaan enemmänkin nykymallin avioehtosopimuksellisen avioliiton omainen.

      Poista
    3. Avioliiton taustalla on yleensä nykyään tunteet joo. Omalta osalta se ainakin oli myös nimenomaan juridinen sopimus siinä vaiheessa, kun lapsia alettiin miettiä. Kyllähän avioliitolla edelleen nimeomaan turvataan taloudellistakin tilanntta, jos vaikka puoliso sattuu kuolemaan. En siis ihan ymmärrä pointtiasi? Enkä sitä, että mitä tarkoitat avioehtosopimuksellisen avioliiton omaisella? Jäin oikeasti miettimään tätä :)

      Jos huoli on siinä, että 'joutuu' jakamaan omastaan puolison hyväksi, niin voihan sen avioehtosopimuksen tehdä. Ja sen asunnonkin voi omistaa esimerkiksi 30:70 suhteessa, jos niin halutaan.

      Minusta on ihan hyvä, että avioliitto on juridisesti raskas. Näkisin, että se nimenomaan vähentää näitä 'hei, mennäänks naimisiin, kun se olis varmaan tosi fantsua' -liittoja?

      Poista
    4. Minusta pitäisi lähteä siitä, että avio-oikeutta ei ole, jos siitä ei erikseen sovita. Ei ole yksi eikä kaksi tapausta, jossa ensin mies on maksanut asunnon kertaalleen ja sitten eron jälkeen joutuu ostamaan jo kerran maksamansa asunnonpuolikkaan eksältään.

      Poista
    5. Alunperin avio-oikeus oli ihan perusteltu koska naimisiin mentiin nuorina ja eroaminen oli todella poikkeuksellista. Nykyään avioero koskettaa todella monia ja avioituessa omaisuuttakin on yleensä jo jonkin verran kertynyt. Siksi avioehtosopimuksellisen avioliiton omainen järjestely jossa eron sattuessa jaetaan vain yhdessä hankittu yhteinen omaisuus olisi mielestäni reilumpi oletusmalliksi kuin nykyinen jossa lähtökohtaisesti kaikki arvotetaan ja jaetaan puoliksi eron sattuessa riippumatta siitä mistä omaisuus on alunperin lähtöisin.

      Ei muutosta tarvittaisi siksi että "fantsuliitot" olisivat joku iso ongelma. Ei ne älyllisesti rajoittuneet maailmasta katoa lakeja muuttelemalla. Lakia tarvitsisi muuttaa koska avioliiton merkitys ja solmimisolosuhteet sekä -syyt ovat kokeneet todellisen muodonmuutoksen. Lasten tullessa kuvioihin on voi nykymuotoinen avioliitto olla juridisestikin hyvä ratkaisu, mutta uskaltaisin väittää että valta osa solmituista nykyliitoista ei liity lapsiin yhtään millään tavalla.

      Siksi olisi perusteltua että avioliitto vastaisi juridisestikin tätä nykyistä mielikuvaa kahdenvälisestä rakkaudellisesta järjestelystä.

      Poista
  5. Eiköhän se tuosta siteerauksesta tule ilmi. Kunnioitamme kansanvaltaa ja lukijoidemme omaa kykyä päättää henkilökohtaisesta kannastaan. Sinun tai minun mielipiteesi asiassa ei ole nyt se, joka tuo yhteiskunnalliseen keskusteluun olennaista lisäarvoa. Vastapuolen implisiittinenkin leimaaminen vaikkapa "luolan perillä asujiksi" on halpahintaista argumentointia. Näinä päivinä tuo saattaa jopa kääntyä tarkoitustaan vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että tätä aihetta pitää käsitellä silkkihansikkain, on juuri tämän postauksen pointti. Jos tyyli on väärä, sen voi sanoa suoraan.

      Poista
  6. Minäkin tunnen homoja ja sateenkaariperheitä. Silti (siksi?) minusta keskustelu tämän asian ympärillä on ollut karmeaa, siis lain puolustajien puolelta. Minusta asiattomuudet eivät kuulu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Juu, ja eikä niitä voi puolustella sillä, että joku lain vastustaja on verrannut homoja niihin, jotka haluavat mennä lemmikin kanssa naimisiin. Asiallinen keskustelu taitaa olla törkeän vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä nähnyt lain vastustajien puolelta yhtäkään argumenttia, joka ei perustuisi uskomuksiin, vakaumukseen tai ennakkoluuloihin. Näihin on vaikea vastata asiallisesti, varsinkin kun se henkilökohtainen kokemus on niitä ainoita harvoja asiaa ajattelemaan laittavia triggereitä. Varmasti suomalaisen keskusteluhistorian vaikein aihe.

      Poista
    2. Komppaan anonyymia. Minusta on ollut ikävää nähdä, miten sinänsä hyvä asia saa fiksut ihmiset alentumaan käsittämättömään räkytykseen, alatyyliseen nimittelyyn ja henkilökohtaisuuksiin. "Vastustajan" tasolle alentuminen ei yleensä paranna omankaan argumentoinnin tasoa. Näkisin, että tässä keskustelussa helposti unohtuu, että ihmiset tottuvat muutoksiin eri tahdissa riippuen monista taustatekijöistä. Helsinkiläisille kolmekymppisille hlbti-tuttavapiiri on itsestäänselvyys. Suurten kaupunkien ulkopuolella eletään vielä pitkälti aika erilaisessa maailmassa. Väistämättömiä muutoksia ei välttämättä vastusteta aktiivisesti, oma suhtautuminen on vain vielä hakusessa. On hyvä, että tuokin maailma on pikku hiljaa muuttumassa ja mielet vähitellen avartumassa, mutta ei se tapahdu haukkumalla ja pilkkaamalla. Uskomukset, vakaumukset ja ennakkoluulot ovat ihmisten arkiajattelun peruskauraa, eivätkä ne katoa napista painamalla tai pakottamalla. Ajan kanssa kyllä, ja oudon tullessa tutummaksi.

      Poista
    3. Erinomaisen hyvä kirjoitus anonyymi 14.26.

      Poista
    4. Mun mielestä valtamedia on ollut liiankin kohtelias vastustajia kohtaan - enkä nyt tarkoita niitä, jotka eivät osaa muodostaa mielipidettä. Kuten tuolla alla jo kirjotiin, mä en näe mitään syytä minkä takia oman vakaumuksensa takia (ja tämä siis vielä täysin henkilökohtainen tulkinta, koska kirkon johto on jo ilmoittanut kannattavansa tasa-arvoa) toisia ihmisryhmiä alistamaan pyrkiviä ihmisiä pitäisi kohdella silkkihansikkain, varsinkin kun emme kansana hyväksy ihmisoikeusloukkauksia missään muuallakaan maailmassa. Se on tekopyhyyttä. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä ottaa asioista selvää jos haluavat, mutta hehän eivät antaudu mihinkään järjelliseen keskusteluun. Ennakkoluulot kuuluvat todellakin ihmiselämään mutta sitä varten on media, lainsäädäntövalta ja tuomistuimet, että henki käy varmasti selväksi jokaiselle. Joskus pitää pakottaa ruotuun.

      Poista
    5. Samaa mieltä Katja!

      Poista
    6. Kirkossa ylintä päätösvaltaa käyttää kirkolliskokous, eivät piispat. Ja kirkolliskokous suhtautuu paljon piispoja nihkeämmin tasa-arvoiseen avioliittolakiin (ks. alla).

      Minusta on oikein hyvä asia, että monet piispat ja papit ovat tehneet oman kantansa tiettäväksi, mutta tästä on vielä matkaa siihen, että samaa sukupuolta olevat pariskunnat saisivat kirkkohäät. Omalta osaltani ajattelin toimia niin, että sekin päivä vielä nähdään, mutta se päivä ei ole tänään.

      Poista
    7. Se onkin kirkon ihan oma sisäinen projekti ja siitä tämä laki ei säädä.

      Poista
  7. Ja välillä tuntuu, että asiassa kuin asiassa sitä, että voisi olla legitiimi keskusteluun osallistuja, täytyy perustella sillä, kuinka monta homoa, muslimia, vammaista, aborttiin päätynyttä tai startup-yrittäjää tuntee.

    Sori, nyt mullakin meni tunteen puolelle...
    edellinen anonym

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tässä asiassa näkisin että se henkilökohtainen tunteminen on lähinnä sen merkki, että omaa ajatteluaan on pitänyt haastaa humaaneista lähtökohdista, ei minkään uskonnon tai tavan kautta.

      Poista
  8. Minä puolestani näen keskustelussa taas kerran suomalaista kaksinaismoralismia: ollaan trendikkään liberaaleja sukupuolineutraalin avioliiton puolustajia, mutta annas olla, jos joku antaa pojalle pinkin paidan tai vauvanuken. Taitaa jäädä käyttämättä, siitähän voi tulla homo. Not In My Family.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleiseen elämänkokemukseen ja henkilökohtaiseen tuntumaani vedoten arvioisin, etteivät tasa-arvoisen avioliittolain kannattajat vastusta myöskään kohtalaisen sukupuolineutraalia kasvatusta.

      Poista
    2. Samaa mieltä. Meidän pojalla on kaksi vauvanukkea, keijutyllejä ja vaaleanpunainen oli hänen lempivärinsä, kunnes päiväkodissa oppi kavereilta, ettei vaaleanpunaisesta kuulu poikien tykätä. Nyt on käytössä enää hänen itsensä valitsema sydämillä koristeltu pyöräilykypärä, jota moni päiväkodin isompi tyttö on minulle ihmetellyt. En muuten itse tykkää kauheasti vaaleanpunaisesta, enkä uskoisi ostavani sitä kauheasti tytöllekään.

      Poista
  9. Tuo YLEn linja ei tosin koske sitä "hyi ällöä" näkökulmaa, kuten vaikkapa tämä uutinen osoittaa http://yle.fi/uutiset/nakokulma_normihetero_ei_ole_enaa_mitaan/7652664.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Hyvin pinnallisilta linjanvedot vaikuttavat puolin ja toisin.

      Poista
  10. Minä tulin seurakuntavaaleissa valituksi seurakuntaneuvostoon ja ensimmäiseksi varajäseneksi yhteiseen kirkkovaltuustoon. Ja olen yksi kansalaisaloitteen allekirjoittajista. Samassa ryhmässä on muutamia konservatiiveja ja heidän kuplasssaan ei tasa-arvoista avioliittolakia kannateta.... tai oikeastaan kannattajat ovat kiltisti hiljaa.

    Minä tein kantani heti tiettäväksi, mutta kun on tarkoitus samaan ryhmään sopia, niin en ryhtynyt nimittelemään luolassa-asujiksi, tms. Tämä asia kun tuskin tulee eteen muutoin kun kirkolliskokousedustajia valittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en näe mitään syytä minkä takia oman vakaumuksensa takia (ja tämä siis vielä täysin henkilökohtainen tulkinta, koska kirkon johto on jo ilmoittanut kannattavansa tasa-arvoa) toisia ihmisryhmiä alistamaan pyrkiviä ihmisiä pitäisi kohdella silkkihansikkain, varsinkin kun emme kansana hyväksy ihmisoikeusloukkauksia missään muuallakaan maailmassa. Mutta kukin tyylillään.

      Kolumnin lause kuului seuraavasti: "Lapsikortin pelaaminen on lähinnä kömpelö yritys erottua homofobisesta, fiilispohjalta tapahtuvasta argumentoinnista. Aika synkän luolan perällä pitää asua, jos kuvittelee, että homopareilla ei jo olisi lapsia. Sen lisäksi, että hedelmöityshoidot on keksitty, adoptoida voi myös ilman parisuhdetta."

      Poista
    2. Kirkossa ylintä päätösvaltaa käyttää kirkolliskokous, jossa enemmistö (2/3) on vaaleilla valittuja maallikoita. Viimeiseen kolmannekseen kuuluvat kaikki piispat ja pappien edustajat, jotka myös valitaan vaaleilla.

      Seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuustojen jäsenet (kuten minä) taas valitsevat kirkolliskokouksen maallikkojäsenet. Piispat ja papit ovat keskimäärin paljon liberaalimpia kuin seurakuntaneuvostot, mutta kun kirkon kannasta päätetään, he ovat vähemmistössä.

      Poista
    3. Se tässä kirkkokerhossa onkin hassua että niiden "hengellisten" johtajien mielipidettä ei kuunnella ollenkaan vaan vouhkataan vain omien tulkintojen kautta. Itse valitsin jo kauan sitten että en ole moisessa touhussa mukana, ja toivoisin että seuraavaksi kirkko erotetaan valtion toiminnoista kokonaan.

      Poista
    4. Tämä lähtee ihan jo Lutherilta. Ajatus on, että meillä jokaisella henkilökohtainen suhde Jumalaan eikä siihen tarvita mitään pappeja tai paaveja väliin. Kirkko ei kuitenkaan voi toimia niin, että jokainen tekee mitä lystää, vaan yhteiset säännöt on oltava. Ne säännöt laatii kirkolliskokous, jossa on maallikoilla vahva edustus.

      Ongelmallista tässä on lähinnä se, että seurakuntavaaleissa vain vajaa 20 % äänioikeutetuista äänestää ja että konservatiivit käyvät uurnilla muita aktiivisemmin. Minua äänestäneissä on monta sellaista ihmistä, joka sanoi äänestävänsä ensimmäistä kertaa elämässään seurakuntavaaleissa.

      Katolisessa kirkossa hengellisillä johtajilla (paavit, kardinaalit) on ylin päätösvalta, mutta ei se tätä meidän kirkkoamme liberaalimpi ole.

      Poista
  11. Omat käsityksesi avioliittolain vastustajista vaikuttavat hyvin ennakkoluuloisilta. Samoin kun toivot heidän tutustuvan johonkin homoon - itsekin tunnen itse asiassa aika monta - suosittelisin sinulle tutustumista johonkin sukupuolineutraalin avioliiton vastustajaan, ja oikeasti kuuntelemaan mistä hänen kannassaan on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja menetit muuten juuri yhden lukijan. Kommenttiesi perusteella tuskin minua tulet kaipaamaankaan, sellaista leimaamista tässä ketjussa. Luulisi, että "rakkauden" ja "tasa-arvon" kannattajat osaisivat kohdella myös vastustajiaan näistä periaatteista käsin.

      Poista
    2. “Anti-intellectualism has been a constant thread winding its way through our political and cultural life, nurtured by the false notion that democracy means that 'my ignorance is just as good as your knowledge.'”

      ― Isaac Asimov

      Suurimmalla osalla tämänkin lain vastustajista jotka suunsa ovat avanneet tuntuu olevan faktat niin hukassa että vaikka kuuntelikin mistä heidän kannassaan on kyse niin ei se silti kovin rationaaliselta vaikuttanut. Ilkeintä mitä heistä olen kuullut sanottavan on ollut pääasiassa heidän mielipiteidensä faktapohjan arvostelua ja pyyntöjä katsoa asiaa toisenkin osapuolen kannalta. Lain kannattajien taas on syytetty mm. tuhoavan perheen, olevan luonnonvastaisia, ällöjä ja joissain tapauksissa vielä vetävän jumalan vihan Suomen päälle.

      Koita siinä sitten hakea sitä keskusteluyhteyttä.

      Poista
    3. Oikeastaan ennakkoluulot ovat vahvistuneet todeksi tätä "keskustelua" seuratessa. Vastustajien kommenteilta (hauveleiden kanssa naimisiin menosta jne) ei ole oiekin voinut välttyäkään tämän näennäisen tasa-arvon nimissä. Toistaiseksi en ole yhtä ainutta ratioperustetta kuullut vaan lähinnä pelkkää oman ei-mihinkään perusuvan vakaumuksen vänkäämistä vailla mitään perspektiiviä esim siihen, miksi muissa Pohjoismaissa sama laki on hyväksytty ja elämä jatkanut ihan mallillaan.

      Tässä mediassa ei pääse pelkällä mölinällä läpi.

      Poista
  12. Menetit toisenkin lukijan. Fanaattisuus mihin tahansa suuntaan ällöttää. Toivottavasti Hesarikin miettii, millaisia kolumnisteja käyttää, jos lehden asiallinen linja on noin vaikea hyväksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että tämä selvisi jo tässä vaiheessa. Olen fanaattisesti nyt ja tulevaisuudessa tasa-arvon puolustaja. Kolumnistit valitaan enimmäkseen ei-kovin-neutraaleista kirjoittajista.

      Poista
  13. Heh, ylläoleviin viitaten: et varmaan jää suremaan noita kahta lukijaa :'D Ymmärrän sen, että tietynlaisesta ympäristöstä tulevilla ihmisillä voi olla uudesta laista outo olo, mutta en sitä, että oman oudon olon perusteella halutaan evätä toisilta tasa-arvoiset oikeudet. Mielestäni sitä ei tarvitsekaan ymmärtää.

    Kiitos tästä kirjoituksesta, toivoo bisse yh-äiti.

    Tässä teksti joka käsittelee valheellista tasapuolisuutta mediassa:
    http://yle.fi/uutiset/asiantuntijoita_turhauttaa_painiminen_palstatilasta_kriitikoiden_kanssa_tunteisiin_vetoava_mielipide_voittaa/7615589

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vapaassa maassa jokainen saa valita kenen kanssa menee naimisiin ja mitä blogeja lukee. :)

      Tuo oli hyvä kirjoitus. Keskustelen mielelläni aiheesta kuin aiheesta, mutta pelkän oman vakaumuksen ja ennakkoluulojen käyttäminen perusteena pudottaa pohjan pois koko keskustelulta. Kaikki mielipiteet eivät ole saman arvoisia.

      Poista
  14. Minä en tule ikinä suvaitsemaan homoavioliittoja. Minä olenkin muslimi.
    Te kristityt olette kadottaneet oman Jumalanne, mutta toivon sydämestäni, että ainakin jotkut palaavat islamiin. T: Zaynab

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen valtion avioliittolailla on melko vähän tekemistä sen kanssa mitä kristityt suvaitsevat ja mitä eivät. Kirkko ja valtio on täällä erotettu toisistaan useampi sata vuotta sitten.

      Joillakin uskontokunnilla on vihkimisOIKEUS, ei velvollisuutta joten he saavat vastaisuudessakin siunata tai olla siunaamatta ihan omien opinkappaleidensa mukaan. Vihkimisvelvollisuus on vain maistraateilla.

      Poista
  15. Minulla, kirrkkoon kuulumattomalla suvaitsevaisella tyypillä on "vastapuolta" ymmärtävä argumentti: Raamatun mukaan kirkollinen vihkiminen on miehen ja naisen välinen liitto.
    Eli jos on lukenut joskus Raamattua, pystyy kyllä käsittämään sen toisenkin mielipiteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta tuo ei pidä paikkaansa: laki ei vaikuta kirkkojen vihkimisoikeuteen. Nyt vain rekisteröity parisuhde lakkaa olemasta.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...