14.11.2014

Auttamisen ammattilaiset

Sähköpostiini putkahti taannoin kohtuullisen omituinen kysymys: "Haluaisitko lähteä käymään meidän varastolla?"

Minttu, Phocahispida ja meikkis
Kysyjänä oli UNICEFin Suomen toimisto, joka halusi esitellä Kööpenhaminassa sijaitsevaa keskusvarastoa muutamalle suomalaiselle perhebloggaajille. Koska lennot kuitattiin UNICEFille lahjoitetuilla Finnair-pisteillä eikä yksikään lapsi jäisi ilman poliorokotusta matkani takia, ilmoittauduin mukaan. Mukava bonus oli, että matkaseuranani olisivat iloiset Ilman sinua olen lyijyä -blogin Phocahispida (juttu reissustamme täällä) ja Mami Go Go:n Minttu.

Perille päästyämme huomasin aika nopeasti, että kyseessä ei ollut mikä tahansa verkkokellari. Oletin näkeväni meluisan, paniikissa laatikoita pakkaavia ihmisiä täynnä olevan hallin. Ei sinnepäinkään. Vaikka tällä hetkellä maailmassa on käynnissä jopa viisi pahimman luokan kriisiä, tunnelmaa loi lähinnä pakkausrobottien ja trukkien unelias hurina.

Mies töissä lyhyellä pakkauslinajstolla.

Pitkälle automatisoitu ja viimeisen päälle suunniteltu tuotantolinjasto, jonka avulla vihkot, hygieniatrvikkeet, huovat ja vesikanisterit löytävät tarvitsijansa, on saksalaisen prosessiosaamisen taidonnäyte: toisesta päästä tulee sisään tasaisella tahdilla erilaisia tarvikkeita ja toisestä lähtee ulos avustuspaketteja, yhteensä 40:ä erilaista. Lähin mielikuva oli eräänlainen hätäavun Ikea - mutta laadusta tinkimättä.


Suosikkini on metallilaatikosta ilmestyvä koulu!

Tuotekehitys on kiinteä osa toimintaa


Oletko kuullut UNICEFin innovaatioista? En minäkään. Emme ole kohderyhmää.

Hätäapupakettien lisäksi on tarvittu muitakin täsmätuotteita, joita vapaa markkinatalous ei spontaanisti synnytä. UNICEF onkin kehittänyt itse monia kohdemaissa tarvittavia tuotteita.

Osa tuotteista on vanhoja klassikkoja, kuten vesipumppu, osa taas edustaa modernia teknologiaa.

Lähtökohtana on aina ongelmanratkaisu kuten esimerkiksi tilanne, että kaikki rokotteet vaativat katkeamattoman kylmäketjun, mutta siinä vaiheessa kun maan sähköverkko on murskana, jääkaapit lopettavat toimintansa. Piti siis kehittää aurinkopaneelilla toimiva jääkaappi.

Tuotekehitystä voi nähdä myös pakkausdesignissa. Kuvitelkaapa itse tilanne, jossa apupaketteja pitää olla mahdollista jakaa ja annostella nopeasti, kaoottisissa oloissa ja mahdollisesti lukutaidottomien tai täysin eri kieltä puhuvien ihmisten toimesta. On kohtuullisen vaativa viestintähaaste saada paketeista universaalisti ymmärrettyjä.

Tuotekehityksen hienoin kulminoituma on kuitenkin vuosikymmenten saatossa hioutunut palveluketju.

Kriisiprotokolla on kristallinkirkas. Kun maanjäritys halkaisee saaren tai taifuuni pyyhkäisee satatuhatta kotia perheineen mereen, aikaa kauhisteluun ei ole. Kun hätäapupyyntö saapuu, on toimittava.

Ensimmäiset 72 tuntia keskitytään saamaan kohteeseen puhdasta vettä (=vedenpuhdistustabletteja ja vesiastioita) ja terveyspakkauksia, jotka sisältävät muun muassa antibiootteja ja muita lääkkeitä, saippuaa, suolasokeriseosta sekä hygieniatarvikkeita.

Kahden viikon sisään roudataan paikalle teltat, hätäapuravinto, rokotteet ja koulutarvikkeet. Koska arki on saatava alkamaan uudestaan.

Reilun kuukauden jälkeen alkaa jälleenrakennus. UNICEF osallistuu erityisesti koulujen rakentamiseen ja kunnostukseen sekä vesihuollon järjestämiseen. Tässä vaiheessa paketit eivät enää riitä, tarvitaan insinöörejä ja koulutusta.

Hallinto maksaa - ja se onkin koko pointti



Usein kuulee arvostelua siitä, että avustusjärjestöjen kautta apu ei mene lyhentämättömänä perille. Tämä tarkoittaa, että jos lahjoitan UNICEFille kympin, vain 7,5 euroa menee kohteeseen. Epistä?

Vaatimus nollakuluista on absurdi. Jos haluan lahjoittaa polio-rokotteen aasialaiselle lapselle, en voi marssia apteekkiin, ostaa rokotetta, postittaa sitä Kuala Lumpurin Matkahuoltoon ja pyytää virkailijaa toimittamaan sitä jonnekin, jossa ehkä joku paremman tiedon puutteessa söisi sen. Mutta pääasia, että ei mennyt kuluja?

Organisaatiolla on tarkoitus. Se on koko tehokkaan avun edellytys!

Ensinnäkin on oltava valmiudessa: neuvoteltava alihankkijoiden kanssa ja pidettävä yllä varastoa. Unicef on yleensä ensimmäisenä paikalla, koska he ovat melkein kaikissa maissa pysyvästi paikalla. Tämän ansiosta katastrofeista saadaan tilannekartoitus valtiolle ja medialle aikailematta.

Ja kun katastrofi tapahtuu, kaikki on valmista: arvioidaan ja kommunikoidaan tarpeet, paikannetaan avuntarvitsijat, lähetetään paikan päälle oikeanlaisia apupaketteja ja aloitetaan jakelu. Tavoitteena ei ole pelkästään pitää lapsia hengissä. Tavoitteena on saada romahtanut, kriisissä rypevä maa takaisin jaloilleen, huolehtimaan itse lapsistaan. Kuntoutus tähtää tässäkin toimintakyvyn palauttamiseen.

Oikea auttaminen vaatii kovan luokan tuotekehitystä sekä prosessi- ja johtamisosaamista, josta suomalaisinsinööri lentäisi persiilleen.



Paras tapa auttaa ja samalla vähentää hallintokuluja on ryhtyä kuukausilahjoittajaksi. Ebola-uhrit eivät tarvitse villasukkia vaan ammattimaista apua. UNICEFilta sitä saa, vieläpä pikkurahalla.

Säännöllisen kassavirran merkitys on jokaiselle yrittäjälle itsestäänselvä: kun rahoitus on kunnossa, voin keskittyä työhön. Säännöllisyys lisää hankintojen suunnitelmallisuutta ja ennustettavuutta, parantaa neuvottelumahdollisuuksia ja vähentää markkinointikampanjoiden tarvetta.

Kaiva siis kuvetta, hyväosainen länkkäri. Se on ainoa, mitä voit tehdä.

27 kommenttia:

  1. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta paikalta! Kiintoisa postaus, ja hyvä pointti myös tuo että nollakulut organisaatiossa olisivat mahdottomuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli *todella* vaikuttava mesta. Muutaman poliitikonkin voisi sinne muiluttaa. ;)

      Poista
  2. Kiitos tästä postauksesta, se oli erittäin hyödyllinen ja silmiä avaava! Olen itsekin joskus miettinyt noita hallintokuluja, ja tämän luettuani tuli vähän sellainen facepalm -fiilis. Siis TOTTA KAI hallintoa tarvitaan, jos asiaa hetken analysoi. Ja erinomaista että Unicef tekee tällaista PR-työtä, sillä tämä jos mikä lisää ihmisten ymmärrystä aiheesta. Kaikin puolin hyvä juttu siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulle tuli toi aivan sama fiilis - tää fakta on jotenkin jäänyt ymmärtämättä. Tuli lähinnä hämmästys että miten hitossa noi kulut on niin alhaiset!

      Poista
  3. Loistava postaus ja todella mielenkiintoinen, kiitos siita! tuo nollakulujen mahdottomuus olisi hyva takoa paahan monille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mielenkiintoinen reissu! Ihan sikana kaikkea faktaa tarttui hihaan, voisin postata toisenkin jutun vaikkapa suomalaisten auttamisprofiilista. :)

      Poista
  4. Kiitos,

    teit helpoksi kuukausi lahjoittajaksi liittymisen :)
    t. katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos näin! Mulle tuli tosi hyvä mieli että olen aikoinani ruvennut kk-lahjoittajaksi.

      Poista
  5. Erinomainen juttu! Yleensä keskityn vain eläinten avustamiseen (koska ihmiset on aiheuttaneet kaikki niiden hankaluudet, ihmisen pitää myös auttaa) mutta tämän jutun takia on helppo alkaa lohkoa Unicefillekin jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Mä itsekin käivn verkkopankissa katsomassa keille kaikille multa emnee rahaa: unicefin lisäksi wwf, sos lapsikylä, amnesty ja greenpeace. Mitäs noista eläinsuojelujärjestöistä suosittelisit?

      Poista
  6. Erittäin hyvä postaus: supertärkeä aihe, valaiseva näkökulma, tuttuun tyyliisi selkeästi ja osuvasti kirjoitettu. Kiitos tästä ja hyvä Unicef!

    VastaaPoista
  7. Tämä ei liity UNICEFiin, vaan järjestökenttään yleisesti. Kyllä hallinnollisten kulujen suuruuden saa kyseenalaistaakin! UNICEFin kohdalla apu on ilmeisesti usein (?) konkreettista katastrofiapua, mutta kyllä esimerkiksi kehitysyhteistyökentällä tapahtuu paljon kurjaakin. Länkkärien palkat tuntuvat suhteettoman suurilta verrattuna paikallisten kollegojen palkkoihin (ja kuitenkin asiantuntemus on usein paikallisilla), hallinnollisista kuluista repeää luksukseen, rahaa valuu vääriin taskuihin, paikallisilta ei aina juurikaan kysellä, onko apu relevanttia / mikä toimisi jne. En halua kuulostaa kyyniseltä, mutta "kentällä pyöriminen" ja alan opiskelu on kyynistyttänyt. Eli kyllä lahjoittajan vastuu on myös perehtyä valitsemansa järjestön toimintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Pienet hallinnolliset kulut kertovat tehokkaasti toimivasta organisaatiosta.

      Poista
    2. Minäkin toivoisin enemmän tutkivaa journalismia ja vertailua liittyen noihin hallintokuluihin, eli millä avustusjärjestöillä ne ovat suuret ja miksi? Olisi helpompi sitten valita mille järjestölle rahaa antaa. Esimerkiksi eettisiä vaatevalmistajia ja reilun kaupan ruokaa on jo helppo löytää, miksi ei sitten myös avustusjärjestöjä? Muuten kyllä erittäin hyvä kirjoitus, itsekin olen mm. yrittänyt anopille vääntää rautalangasta miksi kuukausilahjoittaja on niin elintärkeä, vaikka kuinka tekisi mieli lahjoittaa vaan katastrofien yhteydessä.

      Poista
    3. Totta kai saa ja pitää tarkistaa järjestön filosofia. Viittasin lähinnä siihen että nollakulujen vaatiminen on naurettavaa. Kaikilla järjestöillä pitäisi olla avoimesti saatavilla tiedot, mihin rahat käytetään ja pyydettäessä toimitettava viimeisin tilinpäätös ja toimintakertomus..

      Avustusjärjestöt ovat kyllä luupin alla ja esim. UFF:n maine on huono juuri journalistien paljastusten takia. Mutta toki tutkittua juttua olisi kiva lukea enemmänkin! - LongPlay voisi tulla apuun. UNICEFin hallintokuluja nostaa ymmärtääkseni vielä se, että esimerkiksi Suomen valtion antama kehitysapu menee suoraan kattojärjestölle, toisin kuin muissa Pohjoismaissa.

      Poista
    4. Oli pakko tahan lisata, etta avustusjarjestöt eivat ole ainoita jotka kayttavat paikallista asiantuntemusta edullisin kustannuksin ja kotimaasta lahetetyt työtenkijat nauttivat sitten aika isoja etuja ja palkkoja, nainhan toimii myös ulkoministeriö. Jokainen voi varmaan arvailla mika on maan- ja kielentuntemus paikalla asuvilla suomalaisilla ja maan kansalaisilla versus lahetetyilla....

      Poista
    5. Aika läheltä avustyötä seuraavana seuraavana kritiikissä on aihetta. Asia muuttuu kuitenkin vain sillä, että Suomen päässä kysellään järjestöjen menorakennetta ja asiaa tutkitaan. Täydelliseksi mikään ei tule, mutta suositan paljon sitä, että ennen lahjoittajaksi ryhtymistä aina pyytää lisätietoja. Se on ainakin selkeä viesti järjestöille, että tästä ollaan kiinnostuneita.
      Mitä tulee ulkomaantyöntekijöihin, niin täältä katsoen näen sitä, että joskus muualta tullut henkilöstö on paikallaan valvomassa, että apu ihan oikeasti menee perille asti. On myös järjestöjä/tahoja, jotka suuntaavat avun esimerkiksi suoraan valtioille tai paikallisille toimijoille (etenkin jos puhutaan isoista summista). Valitettavasti kokemus on osoittanut, että rahaa uppoaa myös paikallisiin välikäsiin ja korruptioon. Ulkomaalainen henkilöstö maksaa, mutta jos muutamasta miljoonasta jää satojatuhansia sen avuntarvitsijan ja avunantajan välillä jonkun ministerin autoon, niin sekään ei ole hyvä.
      Lisättäköön lopuksi näin maanantain piristykseksi, että onneksi omassa työssäni näen myös paljon sitä, että ihmiset saavat avun. Ihan oikeasti, se auttaa jaksamaan näiden vähemmän ideaalien tilanteiden keskellä.

      Poista
  8. Olisi myös mielenkiintoista tietää kuinka moni suomalaisista lahjoittajista on naisia ja miehiä. Yleensähän siitä naisen 0,70 sentistä riittää perheelle ja avustuksiin mutta miehen täys-eurosta ei riitä kuin itselle. Mut sehän onkin vaan hyvää taloudenhallintaa, päättäväisyyttä ja johtajuutta, kun taas naisen auttamishalu leväperäisyyttä, tuhlaavaisuutta ja mitä tahansa negaa mies ikinä pienessä päässään keksiikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin tehdä näistä profiileista toisen postauksen!

      Poista
  9. Hyvä ja valaiseva kirjoitus, kiitos siitä !
    Hiukan jäi mietityttämään tämä heitto... se oli varmaan huumoriksi tarkoitettu ...
    " Oikea auttaminen vaatii kovan luokan tuotekehitystä sekä prosessi- ja johtamisosaamista, josta suomalaisinsinööri lentäisi persiilleen."

    Luulen että yleisesti ottaen insinöörit ymmärtävät kohtuu hyvin logistiikkaa, johtamista ja tuotekehitystä... oliskohan kuitenkin niin että "humanistit, kauppatieteilijät jne" enemmänkin "lentävät persilleen" kun tälläisistä asioista tulee puhe... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä Katja viittasi tuolla heitolls koti-insinööriinsä. ;)

      Poista
    2. Niin, pointtini oli että systeemit on niin hienosti suunniteltu että sniidu suomalaisinsinöörikin osaisi arvostaa. Humanistit eivät lennä persiilleen mistään. ;)

      Poista
  10. Kiitos huolenpidosta, ihan on takamus ehjänä, vaikka on tullut tuohon kansainvälisen katastrofiauttamisen logistiikkaan tutustuttua. Suomalaisinsinöörien vahvuus noilla kentillä on se, että me ei kaivata montakaan hierarkiakerrosta tai ohjelmajohtajaa siihen, että asiat tapahtuu. Osataan ihan vaan simppelisti sopia ja suunnitella, kuka tekee mitäkin ja sitten tehdään se. Kokemukseni mukaan tämä on erityisen tärkeää juuri avustus- ja kehitystyössä. Maailmanpankin johtokunnan Pohjoismaiden ja Baltian maiden edustaja Satu Santala olisi hyvä haastateltava tästä aiheesta. Saisitkohan blogivieraaksi? Satu kun bloggaa itsekin.

    T. Suomalaisinsinööri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos näin! Tuo middle-managementin tarve varmaan vaihtelee kulttuureittain.

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...