12.10.2014

Päikkärit neukkarissa

Monet vanhempainvapailta palaavat valittavat työelämässä yhtä asiaa: päiväunien poistumista. Yöt saattavat edelleen olla rikkonaisia, jolloin viimeistään iltapäivällä alkaa ramaista. Kotona voi laittaa lastenohjelmaa ruutuun ja kellahtaa itse sohvalle, mutta toimistolla harvemmin kehtaa kopsauttaa otsaa näppäimistöön.

Tässä harvemmin saa itse loikoilla.

Vaikka päikkäröinti liitetään pikkulapsiperheiden touhuksi, on myös olemassa ihmistyyppi, jolle luontainen unirytmi edellyttää päivänokosia. Olen itse huono nukkumaan päiväunia, mutta kesälomalla leppoisa mökkirytmi sisältää tasaisia lepohetkiä. Nukkumisesta harvemmin on kyse - koska kumpikaan lapsi ei enää nukahda -, mutta tässä HS:n jutussa on hyvä pointti: kaikki lepo virkistää, myös se silmien kiinnipitäminen.

Väsymyksen käsittely muilla keinoin kuin levolla on jopa kyseenalaista.

Itse annostelin pitkään (ja käsittelen joskus edelleen) iltapäivän nuupahdukseen sokeria. Kun silmä alkoi luppaista, kävin noutamassa kahviosta jonkun sokeripommin, yleensä irtiksiä. Siinähän ei tietenkään ole järjen hiventä, sillä sokeri ei virkistä paskan vertaa, mutta sainpahan turhien kaloreiden lisäksi ohjelmanumeron. Rimpuilin eroon tästä tavasta vuosi sitten kun aloitin aktiivisen kahvin juonnin. Kahviakin fiksumpaa olisi tietysti käydä ulkona altistumassa päivänvalolle.

Tulevaisuudessa töissä pitäisi jaksaa pitempään, työtehoa kaivataan lisää ja samalla terveyttä pitäisi vaalia. Tämä asettaa aikamoisia paineita työelämän uudistumiselle. Olisikohan jo kymmenen vuoden päästä autopaikan tilalla työsuhdefillari tai -lenkkarit, palaverit lenkkipolulla ja tarpeettomaksi jäänyt neukkari pötkötystilana?

Kuinka moni teistä kaipaisi vartin päikkäreitä työpäivän aikana? Onko joku firma, joka tähän jo kannustaa?

34 kommenttia:

  1. Todellakin! Just se vartti olis passeli. Siinä iltapäivällä yhden ja kolmen välillä meinaa silmät painua väkisinkin kiinni. Monesti olen miettinyt, että ehkä kukaan ei huomaa, jos mä nojaan tähän käteen ja ummistan hetkeksi silmäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torkkuvaan ihmiseen pitäisi vain suhtautua suopeasti että tuossa se nyt on hetken latautumassa. :)

      Poista
  2. Ryhmäperhepäiväkodissa on päikkäriaikaan tällä hetkellä maksimissaan kuusi lasta ja joskus jopa sattuu hetki, kun kaikki ovat yhtäaikaa oikeasti hiljaa ja rauhassa. Se on se hetki kun saa oikaista nukkarin lattialle ja ehkä vähän nukahtaakin. Yleensä "päikkärit" on sen maks. 5min, mutta sekin riittää. Muutamia kertoja oon nukkunut sen vartin verran ja kerran oon nukkunut korvatulehduskierteen aikoihin ihan kunnolla 45 minuuttia, kun oli vain kaksi lasta ja nekin nukahti molemmat ennenku päät osu tyynyyn :D Myös silloin kun toinen on nukutusvuorossa tulee monesti oikaistua sohvalle kun lapset menee nukkumaan. Yleensä siinä ei nuku mutta juurikin se vartin hengähdys ja sohvalla makoilu hiljaisuudessa on tosi jees :)

    VastaaPoista
  3. Sanon aina viikonloppuisin miehelle, että nyt otan kolmen vartin. Painun pötkölleen ja torkun herätyskellon valvonnassa vartin. Ai että tekee hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin laittaisi rahaa pankkiin! Mutta sulle siis tuollainen kolme varttia ei ole liikaa? Mä nukahdan helposti yli tunniksi ja sitten onkin aivan pöllähtänyt olo.

      Poista
  4. Joskus olen miettinyt iltapäivän väsymyksessä, että puolen tunnin juoksulenkki (+siihen päälle pikasuihku) tekisi todella hyvää. Olen saattanut käydä hetken ulkona jaloittelemassa tai hakemassa kahvin vähän kauempaa kuin oikeasti olisi tarvis. Väsyttävintä on jonkin verran lounaan jälkeen, siinä klo 13-14 aikoihin. Aamulla aivot käyvät tehokkaimmin, mutta silloin on usein palavereita yms.

    Raskaana ollessa tuli torkuttua pieniä hetkiä työtuolissa. Silloin kun väsymys oli huipussaan, ei tarvinut kuin vähän nojata selkänojaan, niin uni tuli. Saatoin havahtua siihen, kun joku aukaisee oven ja jatkaa töitä virkeämpänä :D

    Tiedän muuten yhden firman, jossa on eräänlainen lepohuone, johon saa mennä loikoilemaan, nukkumaan hetkeksi tai sitten muuten vain rötväilemään. Käsittääkseni siellä saa tarvittaessa ottaa koneenkin mukaan sohvalle, jos tekee muuten vain mieli tehdä töitä eri asennossa. Mutta siis ilman konettakin saa huoneeseen mennä pitämään taukoa. Aivan loistava idea!

    Kannattaisin siis ehdottomasti pientä liikuntatuokiota kesken päivän (meillä töissä olis muuten kuntosalikin, mutta sitä saa käyttää vasta työpäivän jälkeen), pieniä unia tms, joka nyt itse kullekin olisi hyväksi. Myös palaveri lenkkipolulla voisi olla aika avartava ja tehokas kokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Olen pohtinut että toisin duuniin jotkut goretex-lenkkarit joissa voisin mennä Keskuspuistoon tallustelemaan kun uhkaa uni tulla.

      Poista
  5. Kyllä. Ihan oikeasti kaikkein pahinta töihinpaluussa oli päikkäreiden loppuminen. Noihin aikoihin esikoinen saattoi vielä kevyesti herättää öisin tunnin-parin välein. Kyllä oli iltapäivisin töissä vähän väsähtänyt tunnelma. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain pienehköä lohtua saa siitä että suurin osa aikuisista tekee duuninsa unideprivaatiossa...

      Poista
  6. Aijjettä, todellakin saisin enemmän aikaiseksi jos saisin ottaa pienet päikkärit siinä iltapäivällä! Varsinkin, kun tää elämä on muuten sitä kroonista univelkaa.
    Lapsi aina protestoi päiväkodin nukkariaikaa vastaan. Totean vain, että äiti kyllä mielellään menisi töissä nukkariin torkuille. :)

    VastaaPoista
  7. Kyllä juu. Olen palannut useamman kerran perhevapailta töihin lapsen ollessa reilun vuoden ikäinen, ja enemmän tai vähemmän heräilyähän nuo yöt ovat vielä silloin olleet.

    Sinänsä olen jaksanut huomattavasti paremmin työarkea kuin sitä kotiarkea pienten lasten kanssa. Mutta se fyysinen, univelasta johtuva väsymys! Se on kyllä ollut noina töihinpaluun aikoina aina aivan järkyttävä. Kahvin avulla olen sitten rämpinyt ne iltapäivän tunnit, mutta jotenkin terveellisemmältä tuntuisivat vaikkapa vartin torkut.

    Omassa työssäni voin melko vapaasti käydä vaikka kymmenen minuutin kävelyllä keskellä päivää, mutta läheskään kaikissa duuneissa sellainen ei ole mahdollista. Kyllä ovat kovilla työssä käyvät ihmiset, jotka joutuvat heräilemään yöt pitkät!

    Sen verran vielä ikävöin vanhoja kunnon päiväuniaikoja, että viikonloppuisin pyrin vetämään ainakin yhdet makoisat tupluurit. Joko kuopuksen kanssa tai ihan omin nokkineni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo, että monessa duunissa aivojen buuttaaminen on vaikeaa. On jotenkin aika älytöntä että ay-liikekin keskittyy kaikkeen muuhun paitsi työntekijöiden hyvinvointiin, joka on jo työnanatajankin voitto.

      Poista
  8. En tiedä perhevapaista tuon taivaallista, mutta pääsykokeisiin lukiessa ja opintojen aikana otin kyllä ahkerasti päiväunia. Oikiksessa piti lukea tolkuttomia määriä tenttikirjoja ja luin useimmiten kirjaston lukusalissa. Jos silmät alkoivat valua kiinni, en hakenut kahvia, vaan otin huivin tai takin pöydälle tyynyksi ja laitoin silmät kiinni. Nukahdan helposti, joten onnistuin kirjastossakin nukkumaan pöytään nojaten helposti 10-15 min kerrallaan. Yleensä heräsin itsestään hetken kuluttua tai olin pyytänyt kaveria herättämään vaikkapa vartin päästä. Yleensä torkkujen jälkeen pää oli aivan virkeä ja lukeminen sujui jälleen.

    En ymmärrä miksi työelämässä suhtaudutaan torjuvasti päiväunien nukkumiseen. Jos vaikka kellokorttityöpaikassa voisi leimata itsensä omalle ajalle ja ottaa tirsat, niin kyllä itselläni työteho kasvaisi ainakin paljon enemmän kuin pahaa kahvia kitaten. Mielestäni olisi ihan kohtuullista pitää työaikaan sisältyvä kahvitaukokin vaikkapa omavalintaisesti sohvalla maaten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Toivottavasti sun kyky nukahtaa helposti säilyy - on nimittäin aika korvaamaton apu perhevapailla, jos niitä joskus eteen tulee. ;)

      Poista
  9. Päikkärit on kyllä pelastus silloin jos on huonosti nukuttu yö takana.
    Nyt ei enää nuo lasten yöheräilyt kuormita kun lapset on jo isoja, mutta muistan kyllä että heidän olleessaan pieniä oli monta kertaa iltapäivän palavereissa tuskaa pysyä hereillä. Jos jotain tekee niin silloin ei niin pahasti uni yllätä...

    Usein kyllä otin silloin pienet torkut Pikku Kakkosen aikaan, koska muuten en olis pysynyt hereillä loppuiltaa.

    Nykyään on helppoa, teen töitä kotona, jos kovasti alkaa väsyttämään iltapäivällä, pidän pienen "kahvitauon" ja otan 5-15 minuutin torkut. Kännykkä vaan herättämään niin uniaika jää sopivan lyhyeksi.

    Luin muuten joskus neuvon, että jos on kovin väsynyt esim. pitkällä automatkalla kannattaa juoda ensin kuppi kahvia ja sitten mennä autoon nukkumaan vartiksi. Sen vartin jälkeen herää automaattisesti kahvin kofeiinin avulla ja on pienten unien takia levänneempi olo. En tiedä toimiiko kun ne itse kahvia juo, mutta tätä varmaan kannattaa kokeilla. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tajusin et sikshän mä rakastan mun perjantaipäiviä, jotka käytän oman firman pyörittämiseen. On aivan mahtavaa säädellä työntekoa jaloitteluilla, kotitöillä ja silmien kiinni pitämisellä.

      Poista
  10. Tää on nyt maailman ankein tunnustus, mutta ykkösen ollessa vähän yli vuoden ja heräillessä vielä öisin, otin välillä 10-15 minsan torkut työpaikan vessassa. Se oli ainoa mahdollinen paikka ja väsymys niin karmiva. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että on yleisempää kuin uskotkaan! Sen lisäksi että jengillä pitäisi olla sähköpöydät, jolloin pöydän ääressä voisi seistä, tuolien pitäisi taipua lepoasentoon!

      Poista
    2. Mä mietin raskausaikana, että varaan vaan pokkana jonkun neukkarin tunniksi ja meen vetään sikeitä. Tuskin kukaan ois ees huomannut. Siellähän mä olisin ollut tärkeänä jossain conffa-puhelussa. Muka.

      Poista
    3. Olen ottanut torkkuja toimiston vessassa eikä mulla edes ole lapsia! Antakaa mennä pienten vanhemmat. :)

      Poista
    4. Mä olen nukkunut työpöydän alla, (silloisessa) omassa työhuoneessa. Tietty on aina pieni riski et joku kävelee sisään mutta oli niin sen arvoista.

      Poista
  11. Mä teen työt enimmäkseen etänä, ja harrastan kaikkea: aivoriihtä metsäkävelyllä, tapaamisia vesijuoksemassa ja päiväunia kun nukuttaa. Toisaalta saatan myös herätä yöllä neljältä tekemään töitä ja nukahtaa taas parin tunnin päästä. Tällainen sopii mulle mahtavasti, oon kaikista tehokkain kun töitä voi tehdä silloin tällöin ja omassa tahdissa. En voisi kuvitella meneväni töihin jossa pitää istua toimistossa, huh mikä hirveä ajatus!

    VastaaPoista
  12. Vastaukset
    1. Oho, toi "niinpä" hyppäsi hassuun paikkaan. Oli tarkoitettu tähän Katjan kommenttiin: "On jotenkin aika älytöntä että ay-liikekin keskittyy kaikkeen muuhun paitsi työntekijöiden hyvinvointiin, joka on jo työnanatajankin voitto."

      Poista
  13. Meillä ei taukopaikan sohvalla (tai sen puoleen vessassakaan) pysty nukkumaan kun käyttäjiä on muitakin, mutta mun entinen iso työpöytä käytävällä on alkanut toimimaan lepopaikkana... ja eikös sitä sanota että kovalla nukkuminen tekee hyvää selälle :D Ja olen siis paikan esimies, eikä mua haittaa että joku vähän välillä lepää. Työntekijät tekee suorittavaa työtä, joten energiatasot ei mitenkään pysy yhtä hyvinä läpi päivän.

    VastaaPoista
  14. Kyllä! Juurikin tänään 20 minuuttia koomasin työpaikan sohvalla, mikä on ihan sallittua ja muutamat (lähinnä lapsiperheelliset) ihmiset sitä harrastavat. Meillä on olemassa jopa hiljainen huone, jonka käyttötarkoituksena on rauhoittuminen/nukkuminen/hiljainen työ. Se oli jo varattu, joten nukuin ihan koko toimiston keskellä sijaitsevalla sohvalla. Tuli tarpeeseen!

    VastaaPoista
  15. ^Yo. viestiin vielä lisäys, että kotona 2,5 vuotias vieläkin yöllä heräilevä lapsi ja toinen, totaalista koomausta aiheuttava mahassa.

    VastaaPoista
  16. Nosiis. Mäkin kävin pimeässä vessassa ottamassa mikrotirsat, varsinkin silloin kun odotin esikoista ja siinä raskauden alussa kun oli se väsymys päällä. Mä en polta röökiä, joten en käynyt röökitauoilla ja siksi koin että parin minuttin vessatirsat oli ihan ok! Haha! Tosin työkaverit saatto luulla että olen kakalla, mutta ihan sama.

    VastaaPoista
  17. Mun entisessä työpaikassa oli rentoutushuone, jossa oli musiikkia, lehtiä ja hierontatuoli - siis sellainen sähköllä toimiva tuoli johon saattoi valita erilaisia hierontaohjelmia. Huoneen sai varata sähköisestä kalenterista puoleksi tunniksi kerrallaan (nimettömänä, heh), ja oven sai lukkoon. Ihan mahtavaa. Raskauden loppuvaiheessa kävin siellä ihan rehellisillä nokosilla tuolissa.

    VastaaPoista
  18. Raskaana ollessani käänsin iltapäiväkooman aikaan puhelimen sihteerille, kerroin tekeväni ajattelua vaativaa hommaa, laitoin oman toimistoni oven lukkoon ja menin lattialle 'lukemaan rapskaa'. :D -Sari-

    VastaaPoista
  19. Vessatorkut taitaa olla paljon luultua yleisempi ilmiö. Täkäläisessä lehdessä oli oikein juttu siitä mitä kaikkea ihmiset vessassa puuhailevat työpäivän aikana:
    http://www.levif.be/actualite/insolite/coups-de-fil-prives-sieste-et-masturbation-les-nouvelles-habitudes-des-travailleurs-aux-toilettes/article-normal-316823.html
    3% kyselyyn vastanneista ilmoitti käyneensä työpaikan vessassa nokosilla. Vessaa näytettiin käytettävän niin monenlaisiin aktiviteetteihin, että käyköhän siellä enää kukaan sillä varsinaisella ydinasialla?

    VastaaPoista
  20. Meidän uuteen toimistoon tulee lepohuone - jotain iloa IT-alastakin siis. Huonetta jopa suunnitellaan ja torkkuja katsotaan ihan hyvällä. Nykytoimistossa ei vaan yksinkertaisesti ole tilaa riittävästi.

    Luulisin, että tietyillä aloilla on jo havahduttu siihen, että työntekoa esittävä ei todellisuudessa kovinkaan paljon hommia tee. Parempi siis mahdollistaa kaikki työntekoa edistävä ja esteitä poistava toiminta.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...