15.8.2014

Koulun alku väsyttää

Aika monelta kanavalta on muistutettu, että koulun alku saattaa väsyttää lasta.

Noh. Perheessämme on kyllä ollut väsymystä liikkeellä, mutta Skidi on elämänsä kunnossa.

Ekaluokkalainen on aivan fiiliksissä. Tyyppi on ollut lähinnä pahoillaan siitä, että koulussa vain leikitään. Hän olikin äärimmäisen tyytyväinen, kun kuuli, että vihdoin perjantaina saadaan lukujärjestys ja ensi viikolla on jo aineita. Hän meni kouluun, ei pelaamaan lapsellisia nimileikkejä.

Hän siis nukkuu sikeästi 10 h putkeen ja yöseikkailutkin ovat vähentyneet.

Minä sen sijaan olen aivan kanveesissa.

On kirjojen päällystämistä, erilaisia lomakkeita, kellon opettamista, Wilma-tunnuksia, vanhempainiltoja, kerhoilmoittautumisia, läksyjen tarkistamista, uuden aamurutiinin sisäistämistä ja koulumatkan opettelua. Lisäksi jaamme Koti-Insinöörin kanssa vitutuksen vienti- & hakukeikasta kahteen eri mestaan, jotka ovat aivan eri suunnissa. (Kukaan ei ilmeisesti ole pohtinut sekuntiakaan koulun, päiväkodin ja työelämän yhteispeliä.)

Myös Snadi on täysin kypsä. Hän raivoaa joka aamu, että sisko menee KOKO päiväksi johonkin ERI paikkaan kuin HÄN. Ja lähtee puolimatkasta sinne vielä YKSIN. Tästä kriisistä on seurannut vaihe, jossa jokaiseen asiaan vastataan ei. Ja silloin kun ei vastata ei, tiedustellaan "milloin minä pääsen kouluun?"

Sitten olisi vielä remontin loppusuora ja parin viikon päästä muutto. Sitä varten tarvinnee pakata. Lisäksi lapset ovat kesän aikana kasvaneet järkyttävästi, joten kaikki leggingsit ovat capri-mallia, sukat ovat kadoksissa ja molempien jalka on kasvanut numerolla. Tiedossa on siis akuutti lastenvaatesäätö.

Että juu, koulun alku voi väsyttää. Ekaluokkalaisella kuitenkin menee aivan loistavasti muuhun perheeseen verrattuna.

73 kommenttia:

  1. Muistan myös tuon vaiheen, kun esikoinen aloitti koulun. Minä olin aivan poikki koko ekan viikon. Tuntui, etten selviä tästä koululaisen vanhemman roolista. Sitten se helpotti. Ja nyt kun lapset ovat jo viides- ja kolmasluokkalaiset, kaikki menee rutiinilla. Ja nyt ne ovat ne lapset, joita jo vähän väsyttää. Tänä aamuna tuli kysymys, että vieläkö sinne kouluun pitää tänäänkin mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, hyvä tietää, että muillakin on silmät ristissä tämän koulun takia. :) Sulla on kyllä jo aika ihana tilanne.

      Poista
  2. Vaikka olen äitiyslomalla kotona, tuo kahteen eri paikkaan kuskaaminen on raastavaa. Kun siis onhan se ihan mahdottomuus saada kaksi lasta samassa kunnassa samaan päivähoitopaikkaan... Vuoden päästä edessä on varmaan ihan täysi hajoaminen, kun tää homma menee kuitenkin niin, että eskoinen eskariin, toinen päiväkotiin ja kolmas perhepäivähoitajalle. Äh. Joskus olisi kiva, kun jossain joku miettisi perheitä kokonaisuutena, eikä vain sitä yhtä kersaa kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO ÄLÄ! Itsellekin on tullut yllätyksenä miten vähän vanhempien työssäkäynti merkkaa, vaikka ne vaikuttavat suoraan kunnan verotuloihin. Jos perheen kaipaamat palvelut olisivat hallussa kokonaisuutena, olisi paljon helpompi myös suunnitella tulevaa. Ja missä ovat kaikki sähköiset palvelut? Miksi Wilma ei ole päiväkoti-ikäsisille? Miksi vitussa täytän sadatta vuotta peräkkäin samoja yhteystietolappuja? Paljonko aikaa säästyisi henkilökunnalta kun ei tarvitsisi kopioida, mapittaa ja muistutella niistä? AAAAAAAAAAA.

      Poista
    2. Mä puolestani olin ihan ikionnellinen, kun tokaluokkalainen toi kotiin reppuvihkon sähköisten tunnusten sijaan. Vihaan Wilmaa ja Helmeä ja kaikkia niitten kavereita sekä ihan eritoten päiväkodin tenavanettiä vai mikä se nyt oli. Niin paljon helpompaa täyttää kynällä se lappu, jonka kersa iskee mulle kouraan. Jos siis sattuu löytymään kynä.

      Poista
    3. Jos ne sähköiset palvelut olis hyvin suunniteltu ja niin ne hakkais lappushown mennen tullen (Wilma oli kyllä vähemmän paska kuin kuvittelin). Sama juttu kuin verkkopankissa, ei mulla ole enää paluuta pankkijonoon.

      Poista
    4. Meillä lapset aloitti päiväkodissa ja kun kahteen otteeseen täyttelin niitä alkukaavakkeita ja lomakkeita (taidettiin kolmeen eri lappuun täytellä ne hoitoajatkin), niin aikaa meni pari tuntia. jee. ja koska en koskaan enää kirjoita mitään käsin, mun käsiala on tosi hirveä. että onnea vaan sille virastoihmiselle, joka yrittää sitä tekstiä tulkita. Jos olisin saanut näpytellä koneella, olisi ajatus juossut paremmin, homma ollut nopeammin ohitse ja kaikki olisi jo valmiina sähköisessä muodossa. Tarttis tehdä jotain jossain! Siinä kun miehen kanssa mietittiin lasten luonteenpiirteitä ja käyttäytymistapoja yön hiljaisina tunteina erinomaisen väsyneinä, muuttolaatikoiden keskellä ja pähkäiltiin, että mikäköhän meidän neuvola voisi olla, niin kyllä pikkasen rasitti se lomakerumba.

      Poista
    5. Meillä päiväkodissa tulee palautetta vanhemmilta sekä lappujen puolesta että niitä vastaan. Konkreettisia paperilomakkeita saa aina kinuta takaisin viikkoja palautuspäivän jälkeen, "olisi niin helppo kun voisi vaan koneella täyttää". Toisaalta meillä menee kuukausitiedotteet sähköpostitse, mutta "ei niitä oikein ehdi lukea, tuliko meille jotain sähköpostia vai?" Että osalle sopii paperiset viestintäkeinot, osalle sähköiset. (Olen katsonut parhaaksi vielä tulostaa yhden kuukausitiedotteen ilmoitustaululle, jolloin ainakin huomaavat että sellainen on "ilmestynyt".) Mitään noita Tenavanettejä ja muita meillä ei ainakaan vielä ole käytössä, henkilökunnan käytössä toki on kaikenlaiset ohjelmat, joihin lasten tiedot ja varhaiskasvatussuunnitelmat kirjataan.

      Ei niitä kaikenlaisia lappuja onneksi ole ihan näin paljoa pitkin vuotta, tässä alussa vaan. Ainakin meillä pk:ssa, kun pitää täytättää perustietolomakkeet ja valokuvauslupalaput ja ruokavaliolaput ja muut vuosittain uudestaan (hyvin harvoin vanhemmat muuten muistavat ilmoittaa meille esim. puhelinnumeronsa vaihtumisesta, mikä olisi kuitenkin aika tärkeää!).

      Mutta muistan omasta koulun aloituksestani sen verran, että olin niin onnellinen kun ekana päivänä opettaja antoi läksyjä! Olihan se vain yksi pieni väritystehtävä, mutta siitä puhuttiin kuitenkin läksynä ja se oli tehtäväkirjassa! Minusta fiksusti tehty opettajalta, toimi ainakin minun kohdallani. :)

      Poista
    6. Mä olen tietysti jo työni puolesta niin verkko-orientoitunut, että en näe mitään mieltä täyttää nimiä, henkilötunnuksiaja osoitteita, koska ne tosiaan ovat jo päiväkodilla tiedossa. Ja vähänkö olisi helppoa vain laittaa pari kertaa vuodessa kysysmys, onko nro muuttunut. Minä siis vain päiväkodin johtajana ilmoittaisin, että kaikki tiedotteet tulee spostiin / löytyvät verkosta ihan sillä perusteella, että nyt on kuitenkin jo 2000-luku pitkällä.

      Poista
    7. Usko vaan, niin jokaisella koululuokalla on ainakin meidän koulussamme yksi tai kaksi vanhempaa, jotka totaalisesti kieltäytyvät kaikesta verkkoasioinnista. Tähän mennessä olen saanut syiksi seuraavia: ei ole konetta, ei ole nettiliittymää, ei ole aikaa aukaista konetta, on sähköallergia, paperinen on nopeampi allekirjoittaa/täyttää, ei osaa käyttää wilmaa. Teitä huoltajia on niin moneksi, että aina joku pillastuu teki miten vain.

      Poista
    8. Minulla on sama kokemus partiosta: ryhmään mahtuu pari vanhempaa, jotka lukevat sähköpostinsa hyvin satunnaisesti. Toisiin perheisiin taas paperilla jaetut tiedotteet eivät mene perille. Omien hermojeni säästämiseksi olen tavannut jakaa kaiken sekä sähköisenä että paperilla. ;)

      Poista
    9. Uskon kyllä, ymmärrystä ei vaan heru. Jossain vaiheessa se lappujen täyttely loppuu, ajan kysymys.

      Poista
  3. Meillä sama juttu. Lapsonen on fiiliksissä, mutsi ihan rättipoikkiväsynyt ja stressaantunut. Eka päivän jälkeen poika ilmoitti miten helppoa koulun alueelta olisi karata ja siitähän se stressi minulla ponkaisi pilviin. Käyrä laski vasta eilen vanhempainillassa, kun tajusin miten kiva ope pojalla on ja kun sanoin siitä hänellekin ja hän kommentoi, että niin on ja hän tykkäisi olla kokoajan luokassa. Ehkä välituntienkin merkitys jossain kohdassa kirkastuu. Aamut on kylläkin nyt ihan luksusta, kun aloin 6h työpäivät ja nukkua saa neljänä aamuna vaikka puoli kasiin. Tai vaihtoehtoisesti kakki kotihommat hoituvat aamuisin ja illat on sitten vapaampaa. Tätä pitää jatkaa vielä tokakin luokka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kaikki kotihommat, ei kakki kotihommat :)

      Poista
    2. Kakki kotihommat. :D

      Skidinkin ope vaikuttaa kyllä kivalta, oli tosi kiva jos ensivaikutelma pitäisi paikkansa. Ehkä se tästä.

      Poista
  4. Mä jaan sun lapsen fiilikset koulun alusta. Muistan vielä itse, miten paljon ärsytti se "pehmeä lasku" siinä ekan luokan alussa. Pari viikkoa taisi olla. Superlyhyitä päiviä, ei läksyjä eikä mitään kunnon koulua. Sit lähti homma käyntiin ja siitä saakka olen tykännyt käydä koulua. :) En oo päässyt vieläkään hommasta irti vaikka jo pari tutkintoa on takataskussa.

    Jos pääsette muuttamaan remontoituun uuteen kotiin, niin se on tietysti hyvä tilanne kuitenkin. me muutettiin ensin ja nyt aloitellaan remonttia. voi kiesus, ei oo elämä mallillaan, mut ehkä tää opettaa lunkisti ottamisen jaloa taitoa... älä ees kysy millasissa vaateyhdistelmissä meidän perhe esiintyy julkisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin ehkä just se kersa, joka sitä pehmeää laskua kaipasi. Nimimerkki En ollut päiväkodissa enkä eskarissa ja sen kyllä huomasi. :D

      Haha, voin kuvitella ton vaatestailin kun kaikki on jätesäkeissä ja pesukone ei ole kytketty. Me just päätettiin että mitään remppaa ei enää tehdä muuton jälkeen. Mieluummin lykätään muuttoa. Ei vaan pysty.

      Poista
    2. Itse olin kanssa silloin 30 vuotta sitten ihan täpinöissäni menossa kouluun. Pehmeä lasku oli hieman liiankin pehmeä, ehdin viikossa tottumaan, ettei koulussa tarvitse tehdä mitään ja osaan jo kaiken. Siitä ajatuksesta ei sitten koskaan oikein oppinutkaan eroon. Toivottavasti nykykoulussa otetaan huomioon myös ne lapset, jotka osaavat lukea kouluun mennessään ja joilla olisi intoa oppia uutta. Oma intoni katosi tosiaan viikossa. :P

      Poista
  5. Kuulostaa tutulta, tosin meilläkin nyt jo 3. ja 5. luokkalaiset, jotka voi jättää aamusin kaksistaan kotiin (muistutuksena, että yrittävät olla tappelematta koko aikaa) ja osaavat tulla kotiin itse, syödä välipalaa ja tehdä jopa läksytkin. Mutta muuten... meilläkin muutto osuu tähän samaan ajankohtaan ja miksei toi sää voi olla sama aamulla ja iltapäivällä. Kohta varmaan tulee viestiä opettajalta, että lapsilla on liian vähän päällä. Ei vaan nyt äidin keskittymiskyky pysty kaikeen ;)

    Rose

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei pysty ei. Joku takuu pitäisi myös olla että keväällä ostetut kumpparit menisi syksylläkin.

      Poista
    2. Ylipäätään takuu, että kaikki kengät olisivat sopia / kestäisivät vaikka sen 6 kk ;)

      Rose

      Poista
  6. Ei muuta kuin tsemppiä! Ajatus, mikä mulla nousi tästä päällimmäiseksi on, kuinka yllättävistä asioista se kitka tai hankaluudet saattaakaan nousta. Teillä kaikki varmasti henkisesti valmistautuneet esikoisen kouluun lähtöön, mutta kukaan ei muistanutkaan pohjustaa pienemmälle, mitä muutoksia on tulossa. Siis oliko sisarukset tähän asti samassa hoitopaikassa? Jos oli, niin tuohan on hurja itsenäistymisetappi kuopukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oli samassa paikassa. Aina tää paatti jostain vuotaa.

      Poista
  7. Meillä 5v siirtyi eskarilaisten kanssa samaan ryhmään tarhassa vaikka ei vielä ole eskarissa. Pitää joka päivä muistuttaa, että sä et vielä ens syksynä mene kouluun vaan vasta kahden vuoden päästä. Pitää vaan toivoa, että intoa piisaa vielä sittenkin, kun se koulu oikeasti joskus alkaa :) Ja voin jo kuvitella kitinän ensi syksynä, kun 'kaikki kaverit on jo koulussa, mutta mä vasta eskarissa...'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lapsi kerran on tarpeeksi kypsä, niin miksipä häntä ei voisi päästää kouluun vuotta aiemmin? Ei se ole mitenkään tavatonta :)

      Poista
    2. Se on loppujen lopuksi aika iso päätös, mekin harkittiin. Ongelma on fysiikka. Kun on kahta päätä lyhyempi muita niin välkällä ja liikuntatunnilla jää helposti yksin.

      Poista
  8. Kuulostaa tutulta: meilläkin ekaluokkalainen on ihan fiiliksissä, pikkusisko kiukkuinen kun ampiainen ja äiti suunnilleen burn outin partaalla ekan kouluviikon jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..ja bonuksena tuli lukujärjestys jossa KOLME kahdeksan aamua. Ei vittu.

      Poista
  9. Huoh, meillä vähän sama meno. Ekaluokkalaisella ei ole hätäpäivää, ja heti ekana päivänä tuli läksyjäkin (jotka äiti pilasi, kun sanoin sille, että ei kai nyt ekana päivänä mitään läksyjä tullut, mene leikkimään. Enkä antanut sen tehdä matikankirjasta tehtäviä eteenpäinkään. Sit illalla tihrusti sängyssä itkua että onkohan se ope vihainen huomenna ku mä en ole tehnyt läksyjä... Laitoin kaverille tekstaria että hitto tuliks näille läksyjä - ja poikansa oli näyttänyt että todellakin oli tullut... Hah! No, tyttäreni sai tehdä sen helpon tehtävän onneksi aamulla). Minä sen sijaan olen aivan puulla päähän lyöty (varmaan tuosta läksyepisodistakin voi päätellä). Ihan hirveesti uusia liikkuvia osia tullut tähän arkeen nyt kyllä, ja kun töissäkin pitäisi miettiä jotain uusia prosesseja, niin takki on aika tyhjä. Toivottavasti tää arki tästä asettuu pikkuhiljaa tai mä lähden Fidzille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikko! Mä oon kans aika valmis Fidzille. Siellä olis varmaan paljon kivempi päällystää kirjojakin. ;)

      Poista
  10. Helsingissä ekaluokkalaisen aapinen oli käytetty ja siten jo päällystetty ja se tehtäväkirja saatiin vasta eilen, eli tänään sitä kontaktimuovia hankkimaan (en tietenkään aiemmin tajunnut). Muita kirjoja ei vielä ole.

    Aamuisin lapsi menee kouluun itsekseen, mutta siihen saakka on vanhempi kotona. Matka on lyhyt, silti kaksi suojatietä ilman valoja. Koulusta suoraan iltapäiväkerhoon, missä voi olla vaikka viiteen saakka. On siis hakurumba sama kuin päiväkodista tai eskarista ennenkuin annetaan lupa tulla yksin tyhjään kotiin.

    Vanhempainillasta ei ole tietoakaan ja lomakkeet ja kouluun sekä opettajaan tutustuminen tapahtuivat jo keväällä.

    Hämmennystä aiheuttaa viestinnän puute, wilmatunnukset saadaan viimeistään ensi viikolla, mitähän siellä koulussa tapahtuu???? Kun 7v kertoilee aika rajattuja ja/tai värittyneitä tarinoita ;)

    Innostunut lapsi, ja kovaa vauhtia itsenäistyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta tosiaan on se että ipana on innoissaan. :) Kierrätys on kyllä kätsää, nää sai upouudet, jotka meni jo kolmessa päivässä repussa nuhjuisiksi...

      Poista
  11. Sama. Oon niin väsy ettei jaksa juuri avautua. Lisäksi ykkösluokkalaisella ei ole iltapäiväkerhopaikkaa, joten puhelin soi töissä jatkuvasti; milloin on jääny lukkojen taa ulos ja milloin sillä tekee mieli vain soitella....Onneksi isompi tulee vähän myöhemmin koulusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ekaluokkalaiselle ei riittänyt kerhopaikkaa? Hyvä luoja miten perseestä.

      Poista
  12. Ihana postaus. :-) Meilläkin ekaluokkalainen esikoinen, joka aivan fiiliksissä ja eka päivänä oli ihmeissään, kun ei tullut läksyä. No tokana päivänä onneksi tuli läksyä, matikasta. Äiti oli ihan ihmeissään läksyistä - jo nyt! Pikkuveli kateellisena katsellut vieressä läksyjen tekoa. Aikas liikkistä! Toivottavasti kouluinnostus säilyy.

    Meillä kanssa kuopus on vastustellut päiväkotiin menoa, kun siellä kuulemma on tylsää. Yhtenä aamuna sanoi myös, että olisi kiva, jos isovelikin tulisi samaan paikkaan. On tainnut jäädä kuopuksen huomioiminen vähän liian vähälle.

    Tsemppiä äidille koulunaloitukseen :-)
    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kuopukset jotenkin aina unohtuu siihen huomioidaan kun ehditään -kategoriaan. O_o Perjantaina kävin näyttämässä Snadille henkilökohtaisesti että mihin se sisko oikein aamulla lähtee, tuntui vähän selkeyttävän tätä ymmärryksen mustaa aukkoa.

      Poista
  13. Edelleen symppaan sua siitä, kun lapsi joutui eri kouluun kavereiden kanssa. Sama meillä. No yksi tyttö asuisi ähellä meitä ja sovimme jo vanhempien kanssa aamuista, joita voisimme hoitaa yhteisvoimin. Olisivathan tyttö ja poikamme paitsi samassa koulussa, myös samalla luokalla.

    No tänään tuli lukujärjestys ja komena aamuna viidestä menevät eri aikaan kouluun, koska ovat eri pienryhmissä. Ja tämä ryhmäjako voimassa koko lukuvuoden.

    Huoh!

    Tätä äitiä väsyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Skidi totesi, että on tämäkin koulu ihan kiva, mutta ensi vuonna hän haluaisi sitten kyllä jo siihen toiseen kouluun. Mitäs tohon nyt sitten sanoo.

      Tää pienryhmämeno oli mulle yllätys. Ei tällaista jakoa mun kouluaikana ollut. Ja mikä hienointa, se tosiaan perustuu vaan johonkin mielivaltaa eikä esimerkiksi vanhempien toiveisiin aamujen alkamisesta. En voi käsittää.

      Poista
    2. Tiedän kärkkään tyylisi, mutta särähti opettajana tuo mielivalta korvaan. Jaon perustana on varmaan ollut lähinnä sellaisia kriteereitä, ettei esimerkiksi yhteen ryhmään tule kaikkia tukea tarvitsevia oppilaita. Kai kuitenkin annoit palautetta tuosta pienryhmäjaosta? Voi olla, ettei koulussa ole ajateltu asiaa, tai sit vaihtoehtoisesti opettajalle tulisi niiden toivomusten jälkeenkin niin paljon säädettävää ja palautetta, ettei vanhempien toiveita siksi kysytä, kun kaikkia ei voida toteuttaa kuitenkaan.

      Pienryhmäopetus on musta kyllä tosi hyvä juttu, sitä on vaan huomattavasti helpompaa huomioida yhdeksää kuin kahdeksaatoista uutta oppilasta tunnilla. Pääsee vähän nopeammin tutustumaankin oppilaisiin :)

      Poista
    3. Pysyn näkemykseni takana: varhaiskasvatuksesta sivistystoimen asiakkaaksi siirtyminen on ollut muutos karuun suuntaan. Minulle homma näyttäytyy kaikin puolin mielivaltaisena (oppilaaksiotosta lähtien). Varmasti pienryhmät ovat hirmukivoja mutta eikö tukiopetus ole erikseen? Ja mitä tuntisuunnitteluun tulee niin kolme kahdeksan aamua aamu-uniselle ekaluokkaiselle on kidutusta. Jos oppimistuloksista ihan oikeasti oltaisiin huolissaan niin nukkuminen pitäisi olla tapetilla paljon isommin.

      Ja jotenkin kaipaan enemmän tällaista menoa.

      Poista
    4. Luuletko Katja, että ne luokalla olevat adhd/asperger-lapsukaiset osaavat muilla tunneilla keskittyä, jos pääsevät silloin tällöin tukiopetukseen? Heitä voi olla hyvässä lykyssä viisikin.

      Poista
    5. En ymmärrä kysymystä? Tukiopetustunti näyttäisi olevan lukkarissa ihan joka viikko samoin kuin se pienryhmäjakotunti.

      Poista
    6. Vantaalla ainakin ykkösluokkalaisilla on viisi jakotuntia viikossa, mikä tarkoittaa sitä, että lukujärjestykseen pitää saada aamu- ja iltapäiviin järjestettyä kymmenen puolikkaan ryhmän tuntia, koska keskellä päivää niitä ei voi laittaa. Tämä tarkoittaa väkisinkin aamuheräämisiä ainakin joinain päivinä, sillä ei liene reilua, että toisella ryhmällä alkaisi aina esim. yhdeksäktä ja toisella aina kahdeksalta. Ryhmäjako ei voi perustua vain vanhempien toiveeseen vaan sillä saattaa olla jokin ryhmän toimivuuteenkin liittyvä peruste.

      Poista
    7. Katja: jos luokalla on viisi (tai edes kolme) levotonta vekaraa, niin heidät on hyvä sijoittaa jakotunneilla eri ryhmiin. Tuen tarvetta on muunkin laista kuin oppimisvaikeuksia.

      Poista
    8. Oman lapseni koulussa lukkari vaihtui joulun jälkeen niin, että syyslukukaudella kahdeksaan tullut ryhmä tuli kevätlukukaudella myöhempään ja toisin päin. Tätä opettaja perusteli kahdeksan aamujen tasapuolisella jakautumisella. Muuten kiva, mutta juuri kun olin oppinut lapsen lukkarin (eikä siihen mennyt kuin neljä kuukautta), se vaihtuikin ja koko kevätlukukausi meni sekoillen, että moneltako se koulu nyt oikein alkoikaan.

      Poista
    9. Riitta, en osaa ottaa kantaa siihen miten ylivilkkaita pitäisi luokassa käsitellä tai mitä kaikkea tukea he kaipaavat. Ajan iltavirkkujen asiaa.

      Musta on omituista, miten kaikki epäsuorasti myöntävät että kahdeksan aamut ovat epämiellyttäviä ja rangaistusluonteisia, mutta kukaan ei kyseenalaista, miksi helvetissä niitä edelleen on.

      Poista
    10. Ei niitä joka paikassa ole! Meidän lasten koulussa koulu alkoi aina aikaisintaan klo yhdeksän. Me vanhemmat lähdimme kotoa 7.30. Joskus lapset lähtivät kyydissä koululle silti. Joskus jäivät keskenään kotiin. Eskareille ja ekaluokkalaisille oli aamupäivähoito, muttei tokaluokkalainenkaan niin kauhean iso vielä ollut jäämään yksin kotiin ja odottelemaan, milloin pitäisi lähteä. Matkaa oli kolme kilometriä, ei valaistusta. Maalla asuttiin. Niin paljon tuli valituksia vanhemmilta, että suostuivat aloittamaan opettajat kahdeksalta.

      Poista
    11. Ja sitten vanhemmat pilasivat kaiken. :)

      Poista
    12. Mä kannustan ottamaan siihen opettajaan yhteyttä ja kysymään noista ryhmänjakoperusteista ja muistakin. Koulu on kuitenkin kasvatuskumppani ja sen opettajan kanssa pitäisi pystyä vetämään yhtä köyttä :) Osalle asioista varmasti on perusteluja, mutta jos esittää hyvät perusteet tehdä toisin, niin luulisin että ne huomioidaan.

      Poista
  14. Tosi kiva kuulla että ekaluokkalaisella menee hyvin! :)

    VastaaPoista
  15. Skidin iskän kirjoista jäi kontaktimuovia, voin hyvin muistella päällystystaitoja Skidin kirjojen kanssa.

    t. Skidin koulumatkoja murehtiva mummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retromuovit! Saat mielellään päällystysnakin. :)

      Poista
  16. Heips, olen uusi lukijasi..kauhean työläältä kuullostaa koulun alku siellä, huh! Mun nuorempi aloitti viime vuonna Steiner-koulun josta olen niin onnellinen. Kaikki menee rauhaisaan tahtiin ja mitään ylimääräisiä säätämisiä ei ole:) Jaksamista sinne arkeen. t. äiti Turusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mukaan! Kerropas vähän lisää siitä Steinerista - miten siellä homma toimii?

      Poista
  17. Moi, osaan asioista mulla on sulle helpotuksen sanoma. ;)

    -On kirjojen päällystämistä,/ Kirjoja ei tartte päällystää, kyllä ne kestää muutoinkin.
    -erilaisia lomakkeita, / häh? Ei meillä ollu. Mitä lomakkeita? ei niissä liene muuta kuin että saa lapsen muistamaan antamaan ne. yleensä kyllä maikat muistaa kysyä..
    -kellon opettamista, / miksi? onko ip eri paikassa? eikö ohjaajat sano milloin pitää lähteä kotiin? ;) ei ole välttämätöntä koulun käynnin kannalta osata kelloa vielä ekalla.
    - Wilma-tunnuksia, / sama salasana ja sposti kuin muihinkin niin muistaa
    - vanhempainiltoja, / ei ole pakko mennä. saat samat tiedot paperilla jokatapauksessa.
    - kerhoilmoittautumisia, / miksi? eikö siis ole sitä ip:tä? vai haluaako tenava välttämättä?
    - läksyjen tarkistamista, / läksyjen tekoon menee 2 min ja niiden tarkistamiseen 1 min.
    - uuden aamurutiinin sisäistämistä / no tähän ei ole helpostusta. uusi sisäistämisen vaihe tulee kun aamut ovat pilkkopimeitä.. kuten päivä ja iltakin. :)
    - ja koulumatkan opettelua / pelätä saa päivittäin, eikä siihen totu :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei helpottanut. :) Lomakkeiden palautuksen, vanhempainiltojen, läksyjen tarkistamisen, kerhoilmoittautumisten ja aamurutiinien *muistaminen* on se pahin nakki. Kovalevy käy jo ennestään kuumana. Näistä vain Wilma-tunnukset sai selaimeen. :)

      Poista
    2. No onpas harmi. :( Vanhempainiltoihin ei siis ole pakko mennä. Saat ne siellä tiedottettavat asiat myös paperilla, eli läsnäolo ei ole välttämätöntä. Eli ei siis tartte muistaa. :-) Läksyjen tarkistamiseen menee todellakin minuutti ja se on kiiinnostavaa, sen tekee mielellään. Eli sen myös muistaa. Kerhoilmot tehdään kerran.. jos muistaa. ;)
      Aamurutiinit, aamupala, hampaiden pesu ja tärkein on vaatteiden päälle pukeminen ja repun selkään laittaminen. Lapsi muistaa nuo kaikki, sun ei tartte.
      Helpottiks ny? Ees vähä?

      Poista
    3. Ei ole meillä tullut mitään vanhempainiltatiedotetta paperilla. Päiväkodista tuli, muttei enää koulusta. Oletus vissiin on, että jos ei pääse paikalle, niin näitä asioita ei tarvitse tietää.

      Poista
    4. Kuten jo sanoin, mulla ei ole enää muistia jäljellä. :) Mutta mä siis ihan haluan mennä vanhempainiltoihin, koska haluan tavata opettajia ja muita vanhempia.

      Poista
    5. Läksyt ovat lapsen ja opettajan välinen asia. Ei niitä tarvitse vanhempien tarkistaa ellei nyt ole jotain oppimisvaikeuksia joiden vuoksi lapsi tarvitsee lisätukea.

      Poista
    6. Ei varmasti tarvitsekaan, mutta aion osallistua ihan siitä syystä että ne todennäköisesti ovat Skidille liian lällyjä. Tarkistaminen motivoi tekemään ne.

      Poista
    7. Kyllä kasvatustieteen professoritkin kehoittaa olemaan kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä (jos ei läksyistä, niin muuten). Tässä aika hyvä haastattelupätkä http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/professorin-neuvo-vanhemmille-kysy-lapselta-mita-jannaa-koulussa-tapahtui/4246378
      Lonka on tosi fiksu nainen, tuollaisia tyyppejä koulu ja kasvatustiede sekä etenkin opettajankoulutus tarvitsisi enemmän!

      Poista
    8. Tottakai koulunkäynti kiinnostaa, mutta ei se silti ole vanhemman asia huolethtia, että lapsella on aina läksyt tehtyinä ja oikeat tavarat repussa. Lapsen pitää opetella huolehtimaan näistä asioista itse. Siinä opettelussa on ihan oleellista, että lapsen pitää voida myös epäonnistua, unohtaa ja kantaa seuraukset.

      Jos läksyt jäävät säännöllisesti tekemättä ja sukset tarkoituksella hiihtopäivinä kotiin, niin sitten lapsi tarvitsee tavanomaista enemmän valvontaa.

      Poista
    9. Ehkä ei kuitenkaan tarvi osata huolehtia kaikesta itse aivan ekalla kouluviikolla? Kyllä huolehtiminen ja tarkistaminen on minunkin mielestäni vanhemman tehtävä koulutaipaleen alussa etenkin.

      Poista
    10. Mun mielestä toi on nimenomaan vanhempien rooli. Kaikki uusi vaatii opettelua ja musta olisi tosi outoa jos vanhemmat ei auttaisi alkuun. Kyllä se ehtii epäonnistua myöhemminkin, monta kertaa.

      Poista
    11. "– Vanhemmat aina kysyvät lapsilta, että oletko tehnyt läksyt. Miksi he eivät kysy, että mitä jännää siellä koulussa oli tänään ja mitä uutta olet oppinut?"

      Eli siis... läksyt eivät ole se juttu, mistä vanhempien Lonkan mukaan pitäisi ensisijassa olla kiinnostunut.

      Poista
  18. Kuulostaa niin tutulta! Myös Wilma-kriisi. Meillä on vielä sellainen uusperhekätevyys, että molemmissa perheissä vain huoltajat pääsevät Wilmaan, pyynnöistä huolimatta kun muille kuin huoltajille ei voida myöntää tunnuksia. o_O Samoin kaikki laput tulee yleensä vaan yhtenä ja sitten pitää ruinata kopiot erikseen koulusta jne.

    Mulla on pysyvästi sellainen kovalevyjuminen olo, ihan kuin olisi lähdössä matkalle ja ihan varma, että jotain on unohtunut. Toisaalta tähän kyllä tuntuu tottuvan, hävettää vaan välillä töissä kun tuntuu, että aivokapasiteettia ei irtoa työhön kuin maksimissana puolet. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hear hear. Aamufillaroinnin aikana yritän karistaa sen "onkohan jumppakassin sisältö ok" -jumin.

      Poista
    2. Nyt en ymmärrä - miksi perheessä pitäisi olla muilla kuin huoltajilla omat tunnukset? Eikö nyt ole jotakuinkin helppoa antaa uusperheen uusvanhemman tietää biovanhemman salasana, jos uusvanhemman halutaan kuittaavan ja kirjoittavan viestejä? Voihan viestit sitten allekirjoittaa erikseen? Minä ja mies ainakin käytämme ihan samaa tunnusta ja samaa salasanaa - miksei niin sitten voisi tehdä silloinkin, vaikka toinen olisin "uusvanhempi"?

      Poista
  19. En ole uskaltanut kokeilla moista, ko. koulussa ollaan aika tarkkoja sääntöjen kanssa. :/

    VastaaPoista
  20. Hauskaa, että sulla on erilainen agenda. Yleensä ne vanhemmat, jotka äkäilevät ekaluokkalaisen lukkarista, valittavat, miksi koulu ei ala joka aamu kahdeksalta. Osa on myös valmis tuomaan koululaisen koulun pihaan työmatkalla siinä seitsemän maissa.
    Aamuhoito toki ratkaisisi ongelman. Sen haluaisin tietää, kuka aamutoimintaa järjestää, koska jos se olisi ip:n järjestävä taho, jäisi päivään kätevä koulupäivän mittainen hyppy työntekijöille.
    Ja vaikka olisi kuinka iltavirkku, on ekaluokkalaiselle vaikea jaksaa 12-14 väliset tunnit, koska lapset ovat vielä päiväkotirytmissä, jossa levättiin tuo aika.

    Tämänkin kirjoituksen kommentit on yhtä karua luettavaa kuin keväinen "miksi emme saa valita koulua lapsellemme". Toisaalta se avaa vanhempien ajatusmaailmaa ja ilmeistä tuskaa koulun alkamisen tiimoilta. Täytyykin ensi vuotta varten miettiä, miten avaa vanhemmille sitä, missä asioissa koulu pystyy palvelemaan ja missä asioissa pitää tyytyä instituution ja laitoksen tarjoamaan palvelutasoon.



    -ope

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...