6.8.2014

Ajatuksia hyppytornin juurelta

Olin eilen ulkoaltaalla vanhemmuuden ytimessä. Skidi halusi hypätä kolmosesta. En kannustanut, todellakaan. En ole itse kokenut mitään vetoa hyppiä uima-altaaseen yli 30 cm korkeudelta, mutta ipana vaikutti päättäväiseltä ja suoritti sovitut kymmenen treenihyppyä matalammalta.


Se kiipesi määrätietoisesti torniin, mutta reunalla iski epäröinti. Se katsoi ensin tyttökaveriaan ja sitten minua. Nyökkäsin. Sitten se otti nenästä kiinni ja hyppäsi. Molskis.

Hieno hyppy. Ja riemu: "Äiti, NÄITKÖ???? Minä keräsin rohkeuteni!"

Näinhän minä. Veden läiskähdellessä tasaiseen tahtiin pohdin kaikenlaista rohkeuteen liittyvää.

Minäkin olin kerännyt rohkeuteni ja päästänyt sen hyppäämään. Pitääkö ipanaa opettaa pelkäämään mahaplätsiä vain siksi, että minä pelkään? Pitäisikö mieluummin opettaa välttämään mahaplätsi? Tai että mahaplätsin jälkeen iho menee aivan punaiseksi, mutta kyllä se siitä. Että yritä vaan, koska se onnistumisen aiheuttama euforia on sanoinkuvaamaton.

Lapsista onneksi tulee sellaisia ihmisiä kuin tulee, persoonan, kasvatuksen ja ympäristön yhteisvaikutuksena. Äiti, uimataito, tyttökaveri, oma tahto - kaikkia tarvitaan. Voin yrittää opettaa impulsiivista harkitsemaan ja arkaa rohkaisemaan mielensä, mutta valinnan on oltava oma. Milloin uskaltaa hypätä korkealta, maistaa uutta ruokaa tai kieltäytyä tekemästä niinkuin äiti sanoo.

Hyppyjä kolmosesta tulee matkan varrella itse kullekin. Minun osani on odottaa altaan reunalla kusi sukassa, saanko käydä sukeltamassa pohjasta mahaplätsillä veteen laskeutuneen kersan.

Joskus pitää pistää silmät kiinni ja joskus tulee mahaplätsi. Mutta toisaalta saa kiljua riemustakin. Korkeita hyppytorneja sulle, Skidi.




24 kommenttia:

  1. Vau, mikä tyttö!

    Meillä lapset ehdottomasti kielsivät minua hyppäämästä kolmosesta... metristä sain luvan, kun oikein anelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Sensuuri pelaa siis myös toisinpäin! :D

      Poista
  2. Rohkeaa (kummaltakin ;))!

    Minä hyppäsin ensimmäisen kerran esiteininä kolmosesta koska halusin olla yhtä rohkea kuin muut. Uimalasit oli tietty kaulassa ja nehän läsähti kasvoille veden voimasta varsin mukavasti. Toisen en olekaan hypännyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole ihan varma olenko ikinä hypännyt kolmosesta. Jos olenkin niin ei se ainakaan mikään riemukas kokemus ollut kun ei ole tarvinnut hypellä.

      Poista
  3. Hieno teksti, joka kuvasi täydellisesti omaa tunnelmaa. Esikoinen 16vee aloittaa erikoislukion 500 km päässä. Nenästä kiinni vaan!

    VastaaPoista
  4. Mahtava kirjoitus! Hyvin tiivistetty ja tunnelmallinen kuvaus, tosiaan, välillä täytyy vain laittaa silmät kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Olen huomaavinani, että näitä tilanteita tulee tihenevään tahtiin!

      Poista
  5. Kaiken muun allekirjoitan, mutta mahaplätsi..? Sehän on makopritsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis MIKÄ? :D Mistäpäin olet, jos saa kysyä?

      Poista
    2. Makopritsistä puhuttiin ainakin Turun seudulla, kun olin lapsi. Mahaplätsi on kyllä paljon kuvaavampi, etymologisesti läpinäkyvämpi :)

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus! Ihan kurkkua kuristaa, kun yksveen äitinä miettii, miten lähellä alkavat olla ne hetket, kun pitää jo pikkuisen uskaltaa päästää irti, mahaplätsienkin uhalla.

    Satu T

    P.S. Sattumalta oli telkkari auki tässä joku päivä, kun sun Blogistania-jakso tuli uusintana. Oli kiva saada sulle ääni, eleet jne., kun on tekstejä lueskellut aika pitkään :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se jo aika aikaisin alkaa, muistaakseni tämä fiilis tuli ekaa kertaa päiväkodin pihalla. :) Pitääkin vinkata tuosta Blogistaniasta!

      Poista
  7. Hah! Meillä saman ikäinen tyttö pohti hyppäämistä Tapiolan hyppytornin 3m. No, mä tokasin että jos haluat äiti hyppää ekan hypyn sun kanssa käsikädessä. �� Se lupaus piti lunastaa... onneksi mun ����� Onneksi mun piti hypätä vaan se yksi, sitten hyppikin 15 kertas yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säästyin ilmeisesti paljolta kun mukana oli Skidin paras tyttökaveri! Mutta siitä se sitten lähti, riemulla ei ollut rajaa. :)

      Poista
  8. Emmää hyppää, ja varmasti siksikin tuo on mun lepparibiisi :)

    VastaaPoista
  9. Hyvä meno!! Tuo biisi on muuten yksi parhaista Suomi-biiseistâ mitä on.

    VastaaPoista
  10. Mahtavaa itsensä kokoamista nuorelta neidiltä! Ja tuo kappale se vain jaksaa aina koskettaa syvältä. En ole mikään musiikintuntija, mutta siinä on kaikki kohdallaan: teksti, melodia, laulajan ääni...

    VastaaPoista
  11. No niin on ♡ Niiden muutkin biisit on, mut ei kestä autokuuntelua kun lapset on kyydissä . Lee van cleef on paras :) Harmitti hiukan kun sain levyn hommattua itselleni ja se oli auton soittimessa kun mies ajoi maasturimeeun perään. Siinä sitten irroitteli akunkenkiäkin ja ei voi mittää-levy jäi soitttimeen, joskus vuonna nakki ja makkara :/ Ei harmittanut ei...

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...