Tietoa mainostajalle ›

25.6.2014

Heteroseksuaalinen omatunto on puhunut

Tänään on kuunneltu heteroseksuaalien omantunnon ääntä. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei saanut taakseen lakivaliokunnan enemmistöä.

Kuva: Nyt-liite Tosin tämä data on virheellinen: kaikki homoparit eivät mene naimisiin senkään jälkeen.

En itsekään vielä pari vuotta sitten tiennyt, mitä tämä lakialoite oikeastaan pitää sisällään. Avioliitto tai rekisteröity parisuhde, mitä väliä? Sitten päätin perehtyä aiheeseen ja lukaisin läpi perusoikeudet.

"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." 

Siinäpä se tarvittava info oli. Aika selkeää.

Millainen sitten olisi "hyväksyttävä peruste"? Jos lakeja säätävä poliitikko ihan tieten tahtoen äänestää sivistysvaltion henkeä vastaan, soisi perusteiden olevan painavia. Kuten arvata saattaa, vastustajien argumentit olivat raikas tuulahdus suoraan hapansilakkapurkista.

Hirvisaaren mielestä vakiintuneita käsitteitä ei pidä muuttaa.
Östman komppasi, että avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio.
Niikon mielestä taas adoptiotilanteessa lapsella pitää olla ensisijainen oikeus isään ja äitiin.

Noh. Tasa-arvon toteutumista on toki vastustettu maailman sivu millä tekosyyllä milloinkin, mutta lasten oikeuksiin vetoaminen oli mielestäni erityisen huteraa.

Ihanko aikuisten oikeasti lapsilla pitäisi olla erityinen oikeus pippelillä varustettuun isään ja pimpillä varustettuun äitiin? Että viis siitä vaikka tappaisivat toisensa, kunhan lapsen perheessä on vanhempina oikea kromosomiyhdistelmä? Eikö silloin ihan ensimmäiseksi pitäisi kieltää avioero ja yksinhuoltajuus? Ja hyvänen aika: mitä, jos toinen vanhemmista kuolee? Pitää äkkiä ujuttaa lesken käsikynkkään puuttuva sukupuoli!

Vai luulevatko nämä ydinperhehömelöt, että homopareille aletaan avioliitto-oikeuden myötä jakaa lapsia oikealta ja vasemmalta? Ehkä he eivät vain tiedä, millainen seikkailu adoptioprosessi on. Tässä monivaiheisessa ja pitkässä hakuprosessissa perhe joutuu raskaaseen syyniin. Kymmenen vuoden jonotus ei ole maailman kätsin tapa päästä leikkimään perhettä.

Jos omaatuntoaan ihan tosissaan kuuntelee, oikeus turvalliseen lapsuuteen on se kirkkaasti tärkein arvo. Ja sen voi tarjota mikä tahansa tasapainoinen, perheeksi luettava kokonaisuus, joka ei välttämättä koostu sukulaisista eikä varsinkaan riipu lisääntymisvälineistöstä.

Suomalaisilla on toki muutenkin vähän tuuletettavaa perinnetontilla. Kun vilkaisee tilastoja vanhempainvapaiden pitämisestä ja naisen sukunimen valitsemisesta perheen yhteiseksi nimeksi (saati lasten sukunimeksi) tai lukee havaintoja päiväkotien tasa-arvotilanteesta, näyttää siltä, että Suomi on dynaaminen edelläkävijä lähinnä stereotypioiden vaalimisessa.

Tasa-arvossa ei ole sijaa omantunnon tulkinnoille. Sitä joko kannattaa tai ei kannata. Toivottavasti syksyn käsittelyyn mennessä kansanedustajien heteroseksuaalinen omatunto olisi päivitetty nykyaikaan.

129 kommenttia:

  1. Ja tuohon adoptio-asiaan vielä se että adoptioon tarjottavien lasten määrä ilmeisesti vähenee koko ajan, eivätkä kaikki maat edes luovuta lapsia adoptoitaviksi ei-heteropareille. Joten en usko että vaikka adoptio-oikeus tulisikin voimaan niin näitä täysin ulkopuolisten joukosta homoparin adopotoimia ihmisiä tulisi kovin monia vuositasolla olemaan. Enemmän varmasti helpottaisi perheiden sisäisiä adoptioita jos ja kun niille olisi näissä perheissä tarvetta.

    Näissä keskusteluissa tuntuu änkyröiltä aina unohtuvan se että nämä sateenkaari-ihmiset ovat laajassa kirjossaan silti vähemmistö. Vähemmistö vähän niinkun tarkoittaa sitä että heitä on...vähemmän? Yleensä vähemmistöjen olojen parantaminen tuottaa pienellä vaivalla paljon henkilökohtaista iloa ilman että valtaväestö edes huomaa mitään eroa omassa olemisessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri näin. Jos tasa-arvo on jonkinlainen aatteellinen johtotähti tässä maassa (kuten soisin olevan), ei sitä voi soveltaa vain valikoivin osin ja niihin seksuaalisuuden muotoihin, joista itse sattuu diggailemaan..

      Poista
  2. Kiitos tästä tekstistä. On ollut aika surullista lukea ihmisten kommentteja sosiaalisessa mediassa kyseisestä aloitteesta.
    t: kahden pienen pojan sateenkaariperheen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen nähnyt somessa lähinnä myötätuntoa. Mutta mä elänkin ylimodernissa kuplassa. Tsemppiä teidän perheelle, toivottavasti elämä muuttuu joskus helpommaksi.

      Poista
    2. Suurin osa kommenteista on toki ollut myönteisiä, mutta ne negattiviset vaan jää päähän pyörimään. Ja onneksi meidän elämä on helppoa, ympärillä pelkästään hyväksyviä ihmisiä. Toivoisin että kaikilla muillakin olisi yhtä hyvä tilanne kuin meillä.

      Poista
  3. Tämä oli kyllä ihan käsittämätön päätös...Mitä hemmetin väliä sillä nyt vastustajille on, jos joku homopari voi mennä naimisiin rekisteröidyn parisuhteen sijaan? En oikeasti mitenkään tajua - tämä muuttaisi siis vain nimiasiaa (pystyy hakemaan nytkin yhteistä sukunimeä) eikä käytännössä helpota adoptiota yhtään! Ymmärrän, kun vastustetaan vaikka lapsilisien leikkauksia tai asuntolainan korkovähennysoikeutta tai miljoonaa muuta asiaa, koska se on ns. joltain pois / luopumista jostain saavutetuista etuuksista/oikeuksista. Mutta nämä muutokset eivät veisi KENELTÄKÄÄN mitään oikeuksia tai taloudellisia etuuksia, joten täh? Mikä mättää??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. En tosiaan tiedä mikä mättää. Tyhmyyttä on niin monenlaista.

      Poista
    2. mä taas en ymmärrä, mikä riemu siinä NAIMISIINmenossa on? Samat oikeudet ja velvollisuudet kaikenlaisten virallisten liittojen solmijoille on saatava, mutta onko teidän mies-/naisparien pakko päästä naimisiin, jos se on terminä toisille niin no-no? eikö tästä voi joustaa? vai ruetaanko nimittämään myös avioliittoa rekisröidyksi suhteeksi. Mä en suht liberaalina heterona todellakaan näe, että miks hitossa pitää tuohon termiin takertua? asiat on paljon tärkeämpi saada kuntoon. On hitonmoista jeesustelua väittää että "liiton /suhteen" nimi on joku ihmisoikeuskysymys.

      Poista
    3. mun pointti on siis siinä, että keskitytään tärkeämpien asioiden toteuttamiseen ekana eikä tungeta käärmettä pyssyyn - samat oikeuden ja velvollisuudet homo- ja heteropareille. Kun tämä termi-kysymys on niin hiton pyhä lehmä osalle kansanedustajista, Hoidetaan se "parisuhteen nimi"asia kuntoon sitten myöhemmin, kun kaura on kypsynyt

      Poista
  4. Asiallista tekstiä taas kerran, täytyy valitettavasti ottaa esille sekin tosiasia ettei eri sukupuoltakaan olevat vanhemmat ole välttämättä hyviä ja turvallisia vanhempia lapselle, kuten esimerkiksi 8-vuotiaan Eerikan murhatapaus todistaa sen
    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Kun ei se vanhemmuus ole siitä seksuaalisuudesta kiinni.

      Poista
  5. No niinpä. Noita vasta-argumentteja ja logiikkaa siellä takana on tositosi vaikea ymmärtää. "Homoparit voivat mennä naimisiin -> seuraavaksi suomalaiset menevät naimisiin kissojen kanssa". Siis missä se syy-seuraus -suhde tässä oikein on?!

    Itseäni jäi kiinnostamaan Anne Holmlundin kommentti siitä, että lakialoite ei ollut "teknisesti valmis". Siis mikä se puute oli? Miksi sitä ei kerrota? http://yle.fi/uutiset/lakivaliokunnan_puheenjohtaja_avioliittoaloite_oli_teknisesti_puutteellinen/7319078

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henk koht en pysty lukemaan mitään, mitä Holmlund suustansa tuottaa. Oletan että tämä lainsäädäntö on monimutkainen juuri siksi, että monessa muussakin asiassa on sukupuoli suoraan tai epäsuorasti läsnä ja tämä lisäisi painetta kaikkien muidenkin viittausten selkiyttämiseen. Tai jotain.

      Poista
  6. Holmlund tarkoittaa, että hän vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, koska on niin patakonservatiivi, umpimielinen ja empatiakyvytön. Siksi Holmlund verhoaa sen tekniseen puutteeseen. Lakivaliokunnan duuni olisi laittaa ministeriö töihin mahdollisten puutteiden korjaamiseksi. Lainsäätäjät eivät voi olla sitä mieltä, että tasa-arvoa ei voida toteuttaa, koska epäkohdan korjaaminen vaatisi virkamiehiä hoitamaan työnsä eli valmistelemaan laki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän täsmennyksestä. :) Näinhän se juuri menee: on arvo -> arvo on niin tärkeä että se halutaan lakiin -> laki tehdään.

      Poista
  7. Tässä adoptiokysymyksessä unohdetaan aina se, että adoptio on lastensuojelua. Siinä ei haeta aikuisille lapsia, vaan lapsille koteja. Jokaiselle lapselle haetaan aina paras mahdollinen koti, parhaat mahdolliset vanhemmat. Lainsäätäjän ei pitäisi lähtökohtaisesti sulkea yhtään perhettä pois.

    Pystyn kuvittelemaan tilanteita, jossa nämä parhaat mahdolliset vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Esimerkiksi sijaisvanhemmissa on myös samaa sukupuolta olevia pariskuntia. Heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta adoptoida kotonaan jo mahdollisesti vuosia asunutta lasta, jos tämän yhteys biologisiin vanhempiin katkeaa kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio tuo adoption perimmäinen tarkoitus.

      Poista
  8. Olin kuuten ihan järkyttynyt, kun luin vahingossa jotain Iltasanomien kommenttiboksia asiasta. Se oli täynnä kauheita kommentteja. Oma some kun taas oli täynnä järkyttyneitä kommentteja siitä, miten tämä päätös voi olla mahdollinen. No, ainakin voin olla onnellinen siitä, että vaikka osa suomalaisista on ääliöitä (anteeksi vaan, en keksi muuta sanaa kuvaamaan ihmistä joka vastustaa jotain, joka edistää tasa-arvoa eikä edes suoraan kosketa häntä), olen onnistunut itse ympröimään itseni mukavilla ja empaattisilla ihmisillä.

    VastaaPoista
  9. Ihana kirjoitu ja olin hyvin pettynyt minäkin äänestystulokseen. Ja ihan kokemuksesta voin sanoa, että kyllä, tälle leskelle on suositeltu uuden miehen hakemista nopsaan, jotta pojalla olisi miehen malli. Siis haloo!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just. Toivottavasti tämä neropatti ei ollut kukaan läheiseksi luokiteltava.

      Poista
    2. Aargh! Mitähän se "miehen malli" oikein tarkoittaa? Eikö pojasta siis kasvakaan miestä ellei perheessä ole miespuolista vanhempaa "näyttämässä mallia", miten kivekset laskeutuvat tai äänenmurros alkaa tms.?

      Poista
  10. Itse en odottanut äänestykseltä mitään muuta tulosta, en ollut niin toiveikas.

    Meille pariskuntana “periaatteessa” riittä rekisteröity parisuhde. Minulle tärkeimmät oikeudet (juridinen todiste parisuhteesta) siinä riittävät. Mutta mutta. Rekisteröity parisuhde outtaisi meidät molemmat aina joka paikassa (työhakemukset jne.) eikä meistä kumpikaan halua tuota pakko outtausta. Kaikille ihmisille ei meidän parisuhteen luonne kuulu. Varsinkaan kun niin monelle ihmiselle on mahdottomuus nähdä stereotypioita pidemmälle.

    Sateenkaariperheet on myös kyettävä turvaamaan vaikka tuskin meistä sellaista ikinä tulee, mutta samalla kertaa on heidän arki saatava turvattua. Nyt kerralla koko paketti kuntoon!

    Ei voi olla niin että pelkästään uskoa tunnustava heteropari jolla on 2,5 lasta, farmari auto, kissa, koira ja 200 000 velkaa rivarkämpästä saa yksinoikeuden “perhe” tai “avioliitto” konstruktioihin.

    VastaaPoista
  11. Hei, takerrun tämän tärkeän asian lillukanvarsiin, mutta itse ymmärsin tuon Nytin piirakkakuvion siten, että "100 prosentin varmuudella homoja menee naimisiin", ei niin, että "100 % homoista menee naimisiin".

    JohannaH

    VastaaPoista
  12. Entä jos vaihdetaan tässä tapauksessa sana avioliitto sanaksi pariliitto? Vastustus vähenisi huomattavasti, uskon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä muissa asioissa voisi olla eri nimitys? Naisten ajokortti olisi ajelukortti, yli 70ke tienaavat olisivat Veronmaksajia isolla veellä, yli 70-vuotiaana naimisiin menevät solmisivat vanhuudenturvaliiton? Ei eri sukupuolta olevilla pariskunnilla ole yksinoikeutta juridiseen termiin avioliitto. Ennen termi äänioikeus koski vain miehiä, kun naiset saivat oikeuden äänestää, ei sille keksitty uutta termiä. Miesten äänioikeus ja naisten vienoäänioikeus?

      Kirkolta pitäisi poistaa vihkimisoikeus. Kaikille avioliitto maistraatissa. Ne jotka haluavat uskonnollisen tilaisuuden voivat maistraatin päälle sellaisen järjestää oman uskontonsa tapojen mukaisesti.

      Poista
    2. Ymmärrän aloittajan pointin siinä mielessä, että kaikkia rekisteröityjä parisuhteita kutsuttaisiin pariliitoiksi. Tosin veikkaan, että nämä synnittömässä ydinperheavioliitossa eläjät eivät haluaisi muuttaa statustaan ollenkaan. :)

      Poista
    3. Rekisteröity parisuhde on mahdollista vain kahden samaa sukupuolta olevan välillä. Vai meinaatko, että kaikki maistraatissa solmitut liitot olisivat jatkossa rekisteröityjä parisuhteita ja niitä voitaisiin kutsua myös pariliitoiksi?

      Poista
    4. Juu, tarkoitin että avioliitto nimenä poistuisi kokonaan ja jäisi vain joku ei-arvolatautunut, neutraali nimi. Mutta tämä nimiasian pohtiminen vie kuitenkin ydinkysymystä tasa-arvosta väärille raiteille: oli vaihtoehtoja sitten yksi, kaksi tai 15, sääntöjen pitäisi olla kaikille samat.

      Poista
    5. Kiitos, Madde, kiteytit juuri sen, mitä minäkin halusin anonyymille vastata :)

      -Niina

      Poista
  13. Jos kahden naisen tai kahden miehen välinen liitto on eriniminen kuin avioliitto, se voi hyvinkin aiheuttaa syrjintää esim. työnhaussa. Siksi sama nimitys liitolle puolison sukupuolesta riippumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Lisäksi kaksi erillistä järjestelmää on turhaa byrokratiaa.

      Poista
  14. Tuota, tarkoitukseni ei ole provosoida, mutta ihanko oikeasti työnhaussa kysytään ihmisen siviilisäätyä? Saako sitä edes kysyä? Ymmärrän hyvin, että on paljon ihmisiä, joille tieto "tämä ihminen elää rekisteröidyssä parisuhteessa" olisi punainen vaate, mutta missä tilanteissa tällainen tieto tulee kenenkään ulkopuolisen (paitsi viranomaisen) tietoon? Ehkä jossain pankkilainahakemuksessa? Vitsi, ei vaan ole kokemusta. En muista, että kukaan Kelaa lukuunottamatta olisi koskaan kysynyt multa, olenko naimisissa vai en, ja Kela nyt ei ymmärrä ihmisiä muutenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ainakin helsingin kaupungilla työntekijöiden tietolomakkeissa kysytään siviilisääty, en kylläkään tiedä miksi. En tiedä työnhakuprosesseista että tuleeko siellä missään vaiheessa ilmi.

      Poista
    2. Ihmettelin samaa. Minulta on joskus työhaastattelussa kysytty perhesuhteista mutta viittaus (minun tapauksessani miespuoliseen kumppaniin) on riittänyt ja aivan hyvin olisin voinut vastata sukupuolineutraalisti vaikka "joo, puoliso löytyy" tai "joo, parisuhteessa olen". Sitä, onko perhesuhteet relevantti kysymys työhaastattelussa, en tiedä, riippuu varmaan asianhaaroista, tai sitten ei, mutta se onkin jo ihan toinen keskustelu. Kysyä sitä käsittääkseni saa, ainoastaan siitä lastenteosta ei saa udella millään tavalla.

      Ansioluetteloon en ole mainintaa perhesuhteista koskaan laittanut enkä laita.

      JohannaH

      Poista
    3. Olen täyttänyt muutamia nettirekryjä vuoden sisään ja kyllä sitä siviilisäätyä muistaakseni joskus kysytään. CV:henkin olen sen tainnut kirjoittaa. Nyt mietin että miksi ihmeessä.

      Poista
    4. Multa ei varmaan työnhaussa ole koskaan kysytty siviliisäädystä, mutta esimeriksi asuntoa vuokratessa on. Ihan ymmärrettävää, että vuokranantajaa kiinnostaa, millainen porukka asunnossa säännöllisesti oleilee (esim. minä vuokrasin asunnon yksin, mutta toisella paikkakunnalla asuva mieheni on hänkin täällä usein). Asuntoa hakiessa täytin lomakkeen, jossa siiviläädyksi oli tarjolla muiden vaihtoehtojen lisäksi avioliitto ja rekisteröity parisuhde, joten hakija saattaa joutua kertomaan seksuaalisen suuntautumisensa, vaikka sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä asunnon vuokraamisen kanssa.

      Jotkut lakia vastustavat argumentoivat, että "avioliitto on vaan sana", mutta on jäänyt vissiin noilta kymmeneltä lakivaliokunnan jäseneltä ymmärtämättä, että joskus asiat tosiaan on kiinni sanoista: tietty sanamuoto voi altistaa syrjinnälle.

      (Sivuhuomio: Vakiintuneiden käsitteiden muuttamista vastustava Hirvisaari edustaa puoluetta Muutos2011. Öh.)

      Poista
    5. Lomakkeista: voisihan ne vaihtoehdot olla: (1) yksinasuva, (2) avoliitossa, (3) avioliitossa / rekisteröidyssä parisuhteessa. Jos se siviilisääty tarvitsee tietää, niin avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen voisi niputtaa yhdeksi ja samaksi.

      Mä ainakin kerron cv:ssä parisuhteen ja lasten lukumäärän ihan vain siksi, että työnantajat ymmärtävät, että lapset on nyt tehty enkä ole ihan just jäämässä äitiyslomalle. Olen katsonut tämän asian ilmoittamisen minulle myönteiseksi asiaksi suhteessa uuteen työpaikkaan. Se on sitten eri keskustelu, että saisiko tuollaiset yhtään mitään vaikuttaa (no ei!), mutta työelämä nyt vaan on sellaista, että kolmekymppinen lapseton nainen ei ole se ykkösrekry.

      Poista
    6. Siviilisääty varmaan kiinnostaa työnantajia jos työ on sen luonteista että tarvitsee matkustella tai jos työpiste vaihtelee. Parisuhteellinen ei niin helposti siirry työn perässä toiselle paikkakunnalle.

      Ainoa syy mikä näin äkkiä tuli mieleen.

      Poista
    7. Minusta edes tuota matkustamista tai työpisteen vaihtumista ajatellen ei tarvitse kysellä siviilisäätyä. Kyllähän sitä ihminen jo työpaikkaa hakiessa ja viimeistään sen saadessa joka tapauksessa joutuu pohtimaan, että onnistuuko esim. matkustaminen tai paikkakunnan vaihtaminen vai ei.

      Poista
    8. Perhesuhteet ja mm. uskonto ja poliittinen suuntautuminen eivät ilman perusteltua syytä ole asioita, joita saa nostaa esille työhaastattelussa. Silti niin usein tehdään, mutta vastaamasta voi kohteliaasti kieltäytyä (esim. kysymällä perusteluja tämän tiedon merkitykselle työn kannalta).

      Poista
    9. Mutta eihän siviilisääty oikeasti kerro vielä mitään vaan sen perusteella voi tehdä vain oletuksia (usein vääriä)! Esim. parisuhteessa olevat tekevät reissutyötä ja ylitöitä siinä missä sinkutkin, tosin naisilla lapset yleensä rajoittaa ainakin matkustushalukkuutta. Fiksu työnantaja kysyy suoraan haluaako hakija matkustaa ja miten usein eikä yritä lukea vastausta rivien välistä cv:stä!
      Myös se, että cv:ssä lukee lapsien määrä ei tarkoita, etteikö niitä voisi haluta vielä lisääkin tai etteikö perheellisellekin voisi tapahtua ns. vahinko. Tietenkin työnantajaa kiinnostaa jääkö hakija pian äitiysvapaalle, mutta toisaalta voihan työntekijä hakea muitakin töitä ja vaihtaa paikkaa vaikka 4 kk kuluttua palkkaamisesta. Ei näitä asioita voi ennustaa.

      Tuotakaan en ymmärrä miksi pitää edes eritellä onko avoliitossa tai avioliitossa, koska eihän se avioliitto ole tae vielä mistään! ;) Se, että pitäisi valita avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen väliltä johtaa väistämättä ainakin joissakin tilanteissa syrjintään ja ihmettelen vain miksi vuokranantajaa, työnantaa tms pitäisi kiinnostaa kenen kanssa ihminen onn parisuhteessa.

      Poista
    10. Verottajaa kiinnostaa onko ihminen virallistetussa parisuhteessa ja tätä kautta se kiinnostaa myös palkanlaskentaa. Se onko parisuhde rekisteröity vai avioliitto ei ole oleellista. Avoliiton merkitystä en ymmärrä, sillä ei käsittääkseni ole mitään juridisia seurauksia mihinkään suuntaan?

      Poista
    11. Verottaja saa tietää asian suoraan ihan väestörekisteristä ja palkanlaskennan ei tarvitse tietää siviilisäätyä. Palkasta vähennetään verokortin mukainen ennakonpidätys + työntekijämaksut ja lisäksi maksetaan työnantajan lakisääteiset sivukulumaksut eikä niihin prosentteihin vaikuta pätkääkään onko naimisissa vai ei tai onko lapsia vai ei. Nimim. teen palkanlaskentaa työkseni

      Poista
    12. Itse en ole koskaan maininnut CV:ssä perhesuhteistani. Syy on se, että kuva, jonka haluan CV:ssä antaa itsestäni, liittyy ammattitaitooni. Lasten (ja jopa nimien ja ikien) luoetteleminen synnyttäisi lukijassa mielikuvan myös minusta äitinä, ja nähdäkseni se on toisarvoista työtä hakiessa. Olen pärjännyt hyvin ja saanut yleensä paikat joita olen hakenut, joten ainakin omalla kohdalla ratkaisu on toiminut. Taannoin oli tutkimus, missä miesten "perheytymisen" todettiin parantavan heidän menestystään työelämässä. Optimiratkaisu oli 3 lasta. Naisten kohdalla ei parantanut ;) Eli lapseton kolmikymppinen voi olla hyvin kilpailukykyisessä asemassa "jo lapset tehneeseen" nähden. Työnantaja tietää, että pienten lasten äidit ovat myös paljon poissa töistä hoitamassa sairaita lapsiaan, näin se vaan menee (niin minäkin olen).

      Poista
  15. Niikon perustelun naurettavuus korostuu, jos tuntee adoptiolain. Lain mukaan adoptio on jo nyt mahdollinen joko avioliitossa oleville TAI YKSINÄISILLE henkilöille. (Ks. esim. http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kansainvaliset-adoptiot/) Lapsi voikin jo tällä hetkellä tulla adoptoiduksi ilman äitiä ja isää. Jos tämä oikeasti Niikkoa huolestuttaa, herran kannattaisi ehkä paneutua tämän ongelman pohtimiseen sen sijaan, että vastustaa sen varjolla ihmisten tasa-arvoa ja tasavertaisuutta. Ellei sitten ehkä olisikin kyse siitä, että hän yrittää verhota homofobisuutensa jalkapuolen tekosyyn avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tästä täsmennyksestä! Homofobiastahan on todennäköisesti kyse ihan kaikkien selitysten kohdalla.

      Poista
    2. Tästä piti itsekin tulla kommentoimaan. Minulla on adoptoitu pikkuserkku, jonka äiti adoptoi hänet yksin. Pöyristyttävää adoptioprosessissa oli se kohta, kun tulevan äidin taustoja tutkittiin sen varalta, ettei hänellä vaan suinkaan ole tyttöystävää! Että yksi nainen on hyvä vanhempi, mutta jos niitä oliskin kaksi, niin olisihan se ihan kauhea...

      Poista
    3. En haluaisi uskoa, että Jennin kommentti on totta, mutta toisaalta tähän aihepiiriin liittyen on tullut törmättyä aivan liian moniin muihinkin epäkohtiin, jotka herättävät samanlaisia ajatuksia... :´(

      Poista
  16. Myös transsukupuolisten henkilöiden oikeudet avioliittoon ovat mielenkiintoisia. Tein tästä tapauksesta (http://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/2012/20124828) hetki sitten analyysin koulussa. Tiivistettynä avioliitossa lapsen isänä ollut henkilö oli vaihtanut sukupuolensa (= käynyt leikkauksessa ja elänyt naisena), mutta ei voinut avioliitossa ollessaan tehdä väestörekisteriin virallista muutosta. Syy siihen löytyy avioliittolaista ja laista transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta. Avioliitto kun on eri sukupuolta oleville, saa sukupuolen vaihtaa puolison luvalla, jolloin liitosta tulee rekisteröity parisuhde (ja ilmeisesti tämä vaikuttaa sitten jotenkin siihen lapseenkin, kun ei voi olla kahta äitiä). En ole aivan varma, mutta ilmeisesti tapauksessa kyse henkilöstä, joka tämän tekstin kirjoittanut: http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124338-lehdistotiedote-koskien-eitn-ratkaisua-asiassa-h-v-suomi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin lisäyksenä siis vielä, että olisi hän saanut itsensä merkittyä naiseksi, mutteivät vaimon kanssa halunneet rekisteröityä parisuhdetta ja siksi siis elää edelleen virallisesti miehenä, vaikka henkiseltä ja fyysiseltä sukupuoleltaan on nainen.

      Poista
  17. Mun mielestä tässä asiassa pitäisi nostaa ehdottomasti haloo siitä, että edes aloitteen kannattajat eivät vaivautuneet olemaan paikalla, kun asiasta äänestettiin! Kuinka tää asia voi mennä eteenpäin mikäli aloitetta ei tueta loppuun saakka. Eduskuntavaalit taitaa olla liian lähellä.. t. Jane

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä ainoastaan Juvonen ei ole tarjonnut poissaololleen mitään järkevää selitystä.

      Poista
    2. Blogista saa käsityksen että PS-ryhmänä otti Juvosen pois äänestyksen ajaksi ja nosti tilalle henkilön joka äänestää varmasti vastaan, kuten PS ryhmänä on päättänyt. http://www.arjajuvonen.fi/blogi

      Poista
  18. Sen paremmin mitään kommentoimatta tuohon avioliittojuttuun -mulla ei ole oikein mielipidettä.
    Mutta tuo tuuletus. Aikoinaan mies kävi kaikissa kolmessa raskaudessa mukana äippäneuvolassa aina kun ehti. Joka odotuksessa eri neuvolantäti ja tällä perusteella tiedän että vain 1/3 äitiysneuvolan tädeistä puhuu myös isälle ja huomioi että sitä vauvaa odottaa koko perhe.
    Esikoisen kanssa lastenneuvolassa mies turhautui, jos olimme molemmat paikalla isä oli ilmaa. Minulle puhuttiin ja kerrottiin -mies oli jollain sivutuolilla nurkassa ja suoraa katsekontaktia neuvolantädiltä ei koskaan. Lastenneuvolaan jos mieheni menee, hän menee yksin lapsen kanssa ilman minua. Ja onkin kiitettävästi hoitanut sitäkin puolta, jopa niin että nykyinen lastenneuvolan täti kiitteli miestä harvinaisesta aktiivisuudesta. On nimittäin useampi vuosi kun olen ikäkausitarkastuksessa lapsen kanssa ollut -ei oikein onnistu nykyisen työkuvion kanssa oikein mitenkään. Miehelle taas luonnistuu, on sen verran lyhyt matka töistä.
    Paras oli kuitenkin päiväkotitäti, meillä on ollut lapsia kolmessa eri päiväkodissa. Ihan vain muuton takia vaihdettiin ja sitten viimeksi vaihdettiin yksityiseltä kunnalliselle (joka on kunnallisena huomattavasti parempi ainakin täällä periferiassa). Mutta eräässä päiväkodista katsoi hoitaja tarpeelliseksi varmistaa minulta, vaikka isä oli allerkijoittanut jotain esim. lomapaereita ettei lapsi tule hoitoon, että onko asia todella näin. Näitä oli muitakin ja kyselyt loppuivat aika nopeasti kun totesin pienellä huvittuneisuudella mieheni olevan täysin oikeustoimikelpoinen henkilö ja vastaavan ihan itse siitä mitä allekirjoittaa.
    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen todella onnellinen että edes jossain asiassa pelkästään sukupuolensa vuoksi oletetaan olevan parempi. Tämähän on lähes kaikissa muissa asioissa miehille arkipäivää eikä heitä häiritse ollenkaan että silloin naiset ovat niitä sivussakatsojia.

      Poista
    2. No nämä ovat juuri erinomaisia esimerkkejä suomalaisesta näennäismodernista ajattelusta. Periaatteessa isä on huoltaja siinä missä äitikin, paitsi että ei ole.

      Poista
    3. Hei meiilä on ihan sama kokemus, isä oli sopinut vasukeskusteluajan, jolloin hoitaja tarkasti minulta äidiltä että olenhan tietoinen asiasta ja se sopii minulle (olisinpa tajunnut kysyä että tekeväthän isien kanssa aina myös vastaavan varmistuksen jos äiti on sopinut osallistuvansa vasukeskusteluun). Ja kun kyseisessä keskystelussa oli sovittu joitain käytännön asioita lasten hoitopäivään liittyen, niin nekin tarkastettiin vielä minulta! Totesin vain että jos isän kanssa olette asiasta puhuneet niin asia on sillä selvä.

      Poista
  19. Itse olen kanssasi ihan tasan samoilla linjoilla, blogiinikin aiheesta tuohtuneena kirjoitin tietysti. Olen satavarma, että tämä lakialoite menee läpi, se on vain ajan kysymys. Hölmöähän sitä on vastustaa, kun se kuitenkin menee läpi ihan millä hetkellä tahansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai se menee läpi kunhan saadaan sukupolvi vaihtumaan politiikassa.

      Poista
  20. Moi Katja!

    Olen lukenut blogiasi aina silloin tällöin ja tykkään rehellisestä mutta muita kunnioittavasta tyylistäsi. Tämä teksti sai minut kuitenkin surulliseksi. Vielä surullisemmaksi tulin sitä seuraavista kommenteista.

    Onko niin, että homoliitoista ei mielestäsi saa keskustella? (Minun käsitykseni keskustelusta on se, että mukaan mahtuu monenlaisia mielipiteitä eikä ketään lytätä.) Ymmärrän kyllä että sinä ja moni muu olette sitä mieltä, että homojen, lesbojen, heterojen ja transseksuaalien liitosta pitäisi käyttää samaa nimitystä ja siihen pitäsi liittyä samat oikeudet. Mutta ilmeisesti ainakin lakivaliokunnassa ja muutenkin suomessa on ihmisiä, joden mielestä on kyse eri asiasta tai ainakin he haluavat punnita asian tarkkaan ennen päätöksentekoa.

    Ymmärrän pointin siitä, että naisten äänioikeudella ei ole eri nimeä kuin miesten, mutta sitten taas moottoripyöräkortilla on eri nimi ja status kuin autokortilla. (No vertaus oli ehkä huono, mutta ymmärtänet pointin.) Eli kysehän on keskustelusta, onko samaa sukupuolta olevien välinen liitto sama vai eri asia kuin eri sukupuolta olevien ja missä määrin. Enkä näe siinä mitään pahaa, että asiasta keskustellaan, mutta kun kovin peräänkuulutetaan suvaitsevaisuutta on surullista lukea, että ne, jotka haluaisivat pitää nämä kaksi erillään, leimataan homofoobikoiksi ja vihaajiksi. Ja heitä toki saa nimitellä ja arvostella.

    Ja sen haluan vielä sanoa, että mielestäni siviilisäädyn kysely esimerkiksi työhaastattelussa ei ole tarpeellista tai tasa-arvoista, mikäli sillä ei suoraan ole vaikutusta työstä suoriutumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni perusoikeudet ovat aivan yksiselitteiset. Keskustella saa ja niin tietysti pitääkin tehdä, jotta sivistys leviäisi, mutta poliitikkojen selitykset tässä asiassa olivat täysin ala-arvoisia ja edustivat lähinnä vain laiskaa ajattelua.

      Poista
    2. Millä tavalla ei-heteroliitto sitten eroaisi _valtion näkökulmasta_ heteroliitosta? Henkilökohtaisella tasolla erilaisia närästyksenaiheita varmasti löytyy, mutta juridisella tasolla johon tässä nyt ollaan vaikuttamassa en ole vielä itse keksinyt mitään merkittävää syytä miksi kahden aikuisen välistä liittoa pitäisi jotenkin alkaa spesifioida puoliskojen kromosomiyhdistelmien jakautumisen mukaan.

      Suurimmalla osalla homoliittojen vastustajista se vastustus yleensä nojaa johonkin henkilökohtaiseen epämukavuuden tunteeseen eikä siihen, että homoliitot aiheuttaisivat jotain konkreettista haittaa kenellekään. Eivät homot, transseksuaaliset tai aseksuaalit ole sen ihmeellisempiä ihmisiä kuin heterotkaan joten en ymmärrä miksi heidän pitäisi saada jotain erityiskohtelua ja alleviivausta seksuaalisille mieltymyksilleen.

      Itse olen hetero ja olen hyvin onnellinen siitä että enemmistöön kuulumisen tuoman suojan ansiosta sänkypuuhani eivät ole kenenkään muun kiinnostuksen kohteena. Soisin tämän seksuaalisen anonymiteetin mahdollisuuden ilomielin ihan kaikille muillekin aikuisten välisille seksuaalisuuden muodoille. Mielestäni se saako viisarini värähtämään mies, nainen vai molemmat ei ole asia joka kuuluisi kenellekään ulkopuoliselle, ja tällä hetkellä avioliitto-rekisteröity parisuhde erottelu pakottaa suhteensa virallistavat ei-heterot tekemään tästä julkista. Mielestäni aikuisten ihmisten seksiasiat eivät ole sellainen asia, jonka julkinen kertominen antaa minkäänlaista sellaista lisäarvoa jolla voisi perustella eri nimityksen hetero- ja ei-heteroliitoille. Moottoripyörä ja auto ovat hyvin erilaisia kulkuneuvoja ja niillä yleensä ajetaan julkisilla paikoilla ja niiden holtioton käyttö voi vaarantaa ulkopuolisia. Se kömmitkö iltaisin miehen vai naisen kainaloon ei vaaranna ketään, paitsi ehkä jonkun ahdasmielisen mielenrauhan, mutta sen suojeleminen ei taas mielestäni ole valtion lainsäädännön tehtävä.

      Poista
    3. No minä en ole valtio, mutta ilmeisesti liitoissa on eroa, jos kerran ne eivät vielä ole sama asia. Ainakin olen samaa mieltä tuon alemman kirjoittajan kanssa lasten asemasta, vaikka varmasti löytyy myös paljon huonoja heterovanhempia.

      Käsittääkseni kukaan ei ole kyselemässä kenenkään seksielämästä vaan homoseksuaalit ovat itse ottaneet asian aika julkisesti puheeksi. Ylipäätään se, että minä olen virallisesti avioliitossa, viestii, että harrastan säännöllisesti seksiä. Miksi sitä halutaan lomakkeissa kysyä? Minusta henkilökohtaiseen seksielämään vetoaminen ei ole riittävä peruste. Monet muut perusteet ehkä.

      Ja eniten ehkä ihmetyttää se, että tasa-arovista avioliittoa vastustavat leimataan foobikoiksi, ahdasmielisiksi, vihaajiksi, rajoittuneiksi jne. Tälläkö heidät saadaan muuttamaan mielensä? Tuskin. En usko, että monikaan vastustaja vastustaa pelkästään ilkeyttään vaan taustalla on aito huoli jostakin. Ehkä tälle asialle pitäisi tehdä jotain positiivista? En usko, että nimittely antaa yhtään paremman kuvan avioliittolain kannattajista...

      Poista
    4. Mitä tarkoitat sillä, että homoseksuaalit ottavat itse seksuaalisuutensa puheeksi? Heteronhan ei tarvitse heteronormatiivisessa maailmassa korjata millään tavalla esimerkiksi oletusta puolison sukupuolesta.

      Tasa-arvoista avioliittoa vastustavat leimataan fobisiksi ihan siksi että heillä ei ole mitään argumentteja epätasa-arvoisen näkemyksensä tueksi. Se, että ei tykkää homoista, ei ole mikään syy kohdella näitä normaaleja ihmisiä eri tavalla kuin valtaväestöä. Fobiaa on myös mahdotonta liennyttää järkiargumenteilla, koska se on täysin tunnevetoista ja irrationaalista.

      Poista
    5. No käsittääkseni ei kukaan ole pakottanut seksuaalivähemmistöjä esiintymään mediassa ja järjestämään kampanjoita ja kulkueita, joissa korostetaan heidän seksuaalista mieltymystään. Jos he ovat tähän valmiita julkisesti, mitä haittaa maininta paperissa "rekisteröidyssä parisuhteessa"? Ja jos ja kun homoudesta halutaan yhtä normaali juttu, kuin heterous, miksei sitä voi sitten avoimesti myöntää, miksi se halutaan piilottaa nimikkeen alle?

      Vielä en ole tavannut yhtään tasa-arvoisen avioliittolain vastustajaa, joka olisi sanonut perustelukseen, ettei tykkää homoista. Mielestäni on kaksi ihan eri asiaa vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia ja vastustaa homoja ihmisinä. Varmasti sellainen ihminen, joka tätä kyseistä lakialoitetta vastustaa, voi silti arvostaa homoja ihmisinä, työskennellä heidän kanssaan, olla jopa ystävä.

      Mutta siinä olen samaa mieltä, että poliitikkojen päättäjinä pitäisi perustella kantansa selkeämmin ja järkevin perusteluin.

      Poista
    6. Noh, mielenosoituksessa yleensä ollaan jotain asiaa edistämässä, tässä Pride-tapauksessa erään vähemmistön ihmisoikeuksia, ei ajamassa homoutta valtaväestön seksuaaliseksi suuntautumiseksi.

      Netissä on valtavasti keskustelijoita, jotka toteavat argumentikseen, että homoseksi ällöttää. Mutta olisi kyllä kiinnostavaa tietää, millainen olisi se ei-homofobisen ihmisen järkevä argumentti tasa-arvoa vastaan. En ole sellaista vielä nähnyt.

      Homous on jo nyt ihan normaali, biologinen juttu - se, että suomalaiset lainsäätäjät eivät vielä ole tässä asiassa seuranneet muiden Pohjoismaiden esimerkkiä, on juuri se kysymys, mitä tässä postauksessa käsittelin.

      Poista
    7. Ai että oikein ovat tuomassa seksuaalisuuttaan esiin?

      Kun Tove Jansson osallistui linnan juhliin yhdessä Tuulikki Pietilän kanssa, niin suomalainen media kohahti: tässä on jotain muutakin kuin ystävyyttä. Nämä naiset olivat kuitenkin tuossa vaihessa olleet yhdessä parisenkymmentä vuotta. Aika harva pitää parisuhteensa näin pitkään piilossa.

      Poista
    8. En väittänytkään, että homoutta ajettaisiin valtaväestön suuntautumiseksi mielenosoituksilla. Sanoin vain, että aika estottomasti monet haluavat esitellä suuntautumistaan. Tove ei ilmeisestikään kuulunut niihin.

      Harmi, jos argumenttina on vain, että homoseksi ällöttää. Minua ällöttäisi ihan heteroseksikin, jos vahingossa sattuisin jonkun muun seksielämää näkemään. Mutta luulen, että kun on kovin vahva mielipiteissään, ei mikään vasta-argumentti ole tarpeeksi hyvä. Sama pätee sekä puolustajiin, että vastustajiin. Itse yritän ymmärtää myös kanssani eri tavalla ajattelevia ja juupas-eipäs-väittelyn sijaan löytää (järki)perusteluja molemmille näkemyksille.

      Mitä tarkoitat Katja, kun sanot, että homous on biologinen juttu? Normaalia se voi olla kulttuurissamme, mutta biologinen?

      Poista
    9. Pisteet sinulle Illi, kun yrität tuoda tasa-arvoisen keskustelun periaatteita esille. Olen pannut merkille, että aika usein tämmöiset vahvat tunteita herättävät yhteiskunnalliset ja moraalikysymykset ovat sellaisia, joihin sallitaan vain yksi kanta juuri mainitsemastasi syystä (mikään vasta-argumentti ei ole tarpeeksi hyvä). Katja sietää mielestäni aika hyvin myös vastakkaista ajattelua (pisteet siitä Katjalle) mutta samaa ei voi sanoa kaikista bloggaajista.

      Poista
    10. Lokakuussa 2011 maanviljelijät osoittivat mieltään eduskuntalolla. Toivatko he estottomasti esiin ammattinsa, halusivat äänensä kuuluville jostain epäkohdasta, iloitsivat elämästä ja ryhmän tuomasta vertaistuesta? Jos nyt sanoisin, että he vain toivat ammattinsa/elinkeinonsa estottomasti esille, vastaisi se Illin näkemystä Pride-kulkueesta.

      Pride-marssiin osallistuu myös lukuisia heteroita. Mitä seksuaalisuutta heterot tuovat (estottomasti) esille ollessaan mukana?

      Mulla on vaikeuksia ymmärtää miten Pride-kulkue ja mediassa esiintyminen johtaisi loogisesti siihen, että samaa sukupuolta olevien parien suhteen virallistaminen laissa pitää olla eri niminen.


      Poista
    11. "Vastaisi se Illin näkemysta Pride-kulkueesta" Kiitos, madde, että parin kommentin perusteella tiedät täysin näkemykseni. :) Luulen, ettet ihan ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Suosittelen ehkä lukemaan mun kommentit ja mielellään koko keskusteluketjun uudestaan ja kysymään vaikka, jos jotain jäi epäselväksi, sillä sitä minäkin yritän tässä tehdä. Kysellä ja keskustella asiasta eri näkökulmista.

      Poista
    12. Luin koko ketjun. Tässä lainaukset:
      "No käsittääkseni ei kukaan ole pakottanut seksuaalivähemmistöjä esiintymään mediassa ja järjestämään kampanjoita ja kulkueita, joissa korostetaan heidän seksuaalista mieltymystään."
      "Sanoin vain, että aika estottomasti monet haluavat esitellä suuntautumistaan."

      eli Pride-kulkueessa korostetaan seksuaalisuutta ja estottomasti esitellään suuntautumista. Haluaisitko tarkentaa/korjata näitä? Miten tekemäni analogia ja päättely on virheellinen?

      Poista
    13. Nuo olivat vastauksena siihen, kun joku sanoi, että seksuaalivähemmistöt eivät halua erottua joukosta ja pitää parisuhteensa salaisuutena sen turvin, että avioliitto-nimitys olisi kaikille sama. Ihmettelin vaan, että jos näin on, miksi monet ovat valmiita sukupuolista suuntautumistaan esittämään jukisesti.

      En tarkoittanut tällä sitä, että mielenosoitusten ja kulkueiden ensisijainen tarkoitus olisi korostaa seksuaalista suuntautumista. Tottakai mielenosoituksia yleensä pidetään sen takia, että saadaan muutosta johonkin asiaan. Näkemykseni Pride-kulkueesta on kyllä paljon moniuloitteisempi ja itseasiassa tämä oli ensimmäinen kerta, kun edes mainitsin sanan Pride-kulkue. Pisti vaan silmään, että luokittelit näkemykseni Pride-kulkueesta tietynlaiseksi, kun en ollut varsinaisesti siitä edes puhunut.

      Poista
    14. Hyvä, että tarkensit, sillä kirjoittamasi kuulosti juuri siltä. Yhdistin käyttämäsi termin "kulkue" Pride-kulkueeseen. Mitä kulkuetta mahdoit tarkoittaa?

      Osa haluaa elää mahdollisimman normaalia elämää ja kertoo parisuhteestaan/homoudestaan julkisesti. Jotkust tekevät sen julkisesti televisiossa, lehdessä, työpaikan kahvipöydässä tai vaikka sukujuhlissa. Osa taas on syystä tai toisesta visusti kaapissa ammattinsa, perhesuhteidensa tai jonkun muun syyn vuoksi.

      Ns. pakko-outtaaminen erillisen juridisen termin muodossa on minusta väkivaltaa valtion toimesta.

      Poista
    15. Hmmm... aika estottomasti tuovat esiin seksuaalisuuttaa... no höpsis. Varautuneempia homot ovat kuin useimmat heterot: useimmat heterot tuovat esimerkiksi esiin puolisonsa sukupuolen ja sitä myöten oman seksuaalisen suuntautumisen, puhumalla miehestään tai vaimostaan. Jopa ensi kohtaamisella.

      Poista
    16. "No käsittääkseni ei kukaan ole pakottanut seksuaalivähemmistöjä esiintymään mediassa ja järjestämään kampanjoita ja kulkueita, joissa korostetaan heidän seksuaalista mieltymystään. Jos he ovat tähän valmiita julkisesti, mitä haittaa maininta paperissa "rekisteröidyssä parisuhteessa"? Ja jos ja kun homoudesta halutaan yhtä normaali juttu, kuin heterous, miksei sitä voi sitten avoimesti myöntää, miksi se halutaan piilottaa nimikkeen alle?"

      Se että jotkut julkisesti tuovat erilaisuuttaan esiin saavuttaakseen tasa-arvoisen aseman on hyvä syy pitää yllä epätasa-arvoa? Pitäisikö tämän lisäksi olla erilaisia nimekkeitä eri kansallisuuksien välisille avioliitoille? Tai riittävästi eri pituisten naisten ja miesten liitoille? Miksi näitäkään asioita piilotellaan yhden avioliitto-nimekkeen alle?

      Suunnilleen 10% ihmisistä muistaakseni kuuluu seksuaalivähemmistöihin, Suomessa tämä tarkoittaisi puolta miljoonaa ihmistä. Ihan niin montaa ei Helsingissäkään ole tainnut olla julkisesti marssimassa, joten uskaltaisin sanoa että läheskään kaikki seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät ole julkisesti tuomassa itseään esille asian tiimoilta.

      Tällä avioliitto-nimikettä heteroiden erityisoikeudeksi petaavalla ihmisjoukolla tuntuu aina olevan se kanta, että homot ovat kyllä ihan ok, MUTTA... ja sen muttan jälkeen sitten tuleekin hirveä litania täysin ennakkoluuloille pohjaavaa sontaa. Sen takia ei näissä keskusteluissakaan jaksaisi ihan miljoonaa kertaa jauhaa niitä samoja asioita. Heteroiden(kin) välisiä perversioita löytyy sellainen kirjo että en ymmärrä miksi raja hyväksytyn ja ei-hyväksytyn seksuaalisuuden välille pitää vetää siihen koiras-naarasliitäntään, ja tämän asian ympäriltä ruveta rakentamaan raja-aitoja.

      Poista
  21. Tämä kommenttina keskusteluun lapsien asemasta sukupuolineutraalissa avioliitossa.

    Esimerkiksi Jari Sinkkonen ja Liisa Keltinkangas-Järvinen ovat puhuneet molempien vanhempien tärkeydestä. Lainaus Keltinkangas-Järvisen kirjasta Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. "Lapsen kehityksen tärkeimmät ihmissuhteet ovat hänen vanhempansa. Isällä ja äidillä on erilainen rooli lapsen kehityksessä, kummallakin on oma erityistehtävänsä. Tätä isän ja äidin erilaista merkitystä lapselle on nykyajan vaikea hyväksyä."

    Tällä en tarkoita, että avioerot pitäisi kieltää tai leskien pitäisi hankkia uusi puoliso samantien. Eikä tarkoitus ole myöskään syyllistää perheitä, joissa molempia vanhempia ei ole. Mutta ideaalitilanteessa lapsella on eri sukupuolta olevat vanhemmat, joilla on kummallakin oma merkityksensä lapsen kehityksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tutkimuksilla on osoitettu että sateenkaariperheiden lapset voivat ihan yhtä hyvin kuin heteroperheidenkin lapset? Eivät lesbot tai homot ole eristäytyneet toisesta sukupuolesta, yleensä heillä on sisaruksia, vanhemmat ja ystäviä joista sitä toisenkin sukupuolen mallia on tarjolla.

      Harva lapsi kasvaa ideaalioloissa nytkään ja sateenkaariperheitä on ilman virallista avio-oikeuttakaan. Ei se avio-oikeus mitenkään merkittävästi tule lisäämäään sateenkaariperheiden määrää, ne jotka sateenkaariperheen perustavat todennäköisesti perustaisivat sen ilman avioliitto-oikeuttakin. Silloin vaan lasten oikeudet ei-viralliseen vanhempaan ovat heikommat joten kuolemantapausten johdosta turvallinen tuttu aikuinen voi pahimmassa tapauksessa menettää kaikki oikeutensa lapseen ilman mitään virallista oikeutta saada niitä takaisin. Epäilisin tämän olevan traumaattisempi kokemus lapselle kuin se että taloudessa ei välttämättä ole asunut miestä/naista.

      Poista
    2. Hei Anonyymi27. kesäkuuta 2014 23.35, olen kanssasi samaa mieltä, että kyllä mies ja nainen vanhempina olisi ehdottomasti ideaali tilanne lapselle!

      Anonyymi28. kesäkuuta 2014 0.56 :lle haluan sanoa, että sateenkaariperheistä on tehty useita hyvin suppeita tutkimuksia, jotta saataisiin tietynlaisia tuloksia. Mitään negatiivista ei yleensä julkaista. Siksi haluaisinkin nähdä laajan ja oikeasti puolueettoman tutkimuksen siitä, miten lapset voivat niin hetero, kuin sateenkaariperheissä.

      (Tämä kommentti oli tarkoitettu tähän jatkoksi, siksi tuossa alla lukee, että olen poistanut kommentin.)

      Poista
    3. Illi, sinun mielipiteesi ei vain ole kovin pätevä argumentti. Ideaali tilanne on vain silloin kun vanhemmat ovat *vastuullisia*, heterous ei sitä automaattisesti tarkoita. Esimerkiksi tässä australialaistutkimuksessa todettiin, että homoparien lapset voivat vähintäänkin yhtä hyvin kuin heteroparien lapset.

      Poista
    4. Miksi juuri mies ja nainen vanhempina olisi ideaalitilanne lapselle? Millä tavalla se on ideaalisempi tilanne kuin rakastavat, huolehtivat ja vastuuntuntoiset henkilöt vanhempina, jotka kaiken lisäksi rakastavat toisiaankin?
      Ymmärrän että jos vanhempi itse on eri sukupuolta kuin lapsensa, hän SAATTAA kokea hankalana tai kiusallisena selittää eri sukupuolta olevalle lapselleen toisen sukupuolen biologisia ominaisuuksia, esim. mitä lapselle tulee tapahtumaan murrosiässä jne. Mutta en usko että tämä on niin suuri ongelma, että sen vuoksi olisi syytä "pakottaa" kaikille lapsille kaksi erisukupuolista vanhempaa. Muutenhan tosiaan tulisi kieltää myös yksinhuoltajuus!
      Palatakseni vielä kahteen ensimmäiseen kysymykseeni: Mielestäni ideaalitilanne lapselle olisi, että hänen vanhempansa rakastaisivat sekä häntä että toisiaan ja sen lisäksi olisivat hänen biologiset vanhempansa. Siinä mielessä olen samaa mieltä että eri sukupuoliset vanhemmat ovat ideaalitilanne. Mutta koska puhutaan adoptiosta (jossa vähintään toinen vanhemmista on joka tapauksessa ei-biologinen), en voi ymmärtää miksi vanhempien sukupuoli olisi tärkein ideaalitilannetta määrittävä kriteeri.

      Poista
    5. Luulen, että monia vastustajia mietityttää mm. kysymys, millainen on sateenkaariperheiden lasten suhde toiseen biologiseen vanhempaan. Haluaisinkin kuulla jonkun sateenkaariperheen edustajan kokemuksen tästä. Paljon puhutaan siitä, että onhan hyvä, että lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa, mutta en ole vielä kuullut kokemusta, miten se toinen biologinen vanhempi on läsnä lapsen elämässä. Tähän voi vastata tietysti, että samoin kuin avioeroperheissä, mutta haluaisin kyllä kuulla jonkun konkreettisen kokemuksen siitä, sillä tiedän monia lapsia, jotka ovat kärsineet vanhempiensa avioerosta. Onko sateenkaariperheiden lapsilla asiat paremmin?

      Poista
    6. Ensimmäinen anonyymi jatkaa:
      Toki vastuulliset, rakastavat vanhemmat kuuluvat tähän ideaalitilanteeseen, mutta näitä vanhempia on niin hetero-, kuin homo vanhemmissakin. Argumenttina se ei vie keskustelua kumpaakaan suuntaan, sillä erilaisia vanhempia löytyy niin homoista kuin heteroistakin.

      Eri sukupuolta olevat vanhemmat vaikuttavat lapsen kehitykseen eri tavoin. Mies ja nainen ovat erilaisia vanhempia ja toteuttavat vanhemmuutta eri tyyleillä, joka lapsille hyödyksi. Esimerkiksi isän läsnäololla on vaikutusta lapsen sosiaaliselle kehitykselle ja sukupuoli-identiteetin muotoutumiselle.

      Jos samassa taloudessa ei asu molempia sukupuolia olevia vanhempia, on varmasti läheisillä miehillä tai naisilla suuri merkitys, mutta tuskin se korvaa läheistä suhdetta omaan vanhempaa.

      Ideaali vanhempia hän ei tässä kukaan ole, mutta ajatuksena on pohtia lapsen parasta. Molempia näkemyksiä tukevia tutkimuksia löytyy kyllä.

      Poista
    7. Ideaali ja ideaali... kun puhutaan adoptiosta, ei tilanne lähtökohtaisesti ole ideaali. Kuten ylempänä kirjoitin, niin adoptio on lastensuojelua ja lapsille haetaan aina paras mahdollinen koti. Joissakin tilanteissa se paras mahdollinen koti on sellainen, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Nämä voivat olla esimerkiksi sellaisia tapauksia, että lapsi jo asuu tässä perheessä sijaislapsena.

      Laki sallii jo 1) naisparien hedelmöityshoidot ja 2) perheen sisäisen adoption. Varsinkin hedelmöityshoitojen kohdalla voi olla perusteltua miettiä, että pitääkö ehdoin tahdoin "tehdä" isättömiä lapsia (tosin silloin yksinäisiltä naisilta pitäisi myös hedelmöityshoidot kieltää), mutta tästä ei nyt olla päättämässä.

      Poista
    8. Sateenkaariperheiden lapset ovat yleisimmin peräisin edellisistä suhteista (lapsilla on isä), keinohedelmöityksestä luovutetulla anonyymillä siittiöllä (ei isää) tai tutun kanssa tehty (on isä). Yksi puute nykylainsäädännössä on lain määritelmä, että lapsella voi olla vain kaksi vanhempaa. Jos naispari saa lapsen miespuoleisen ystävän/tuttavan avustuksella, on naispari usein lapsen primäärikoti ja ei-biologinen äiti adoptoi lapsen. Näin lapsella on viranomaisten näkökulmasta kaksi äitiä. Koska kahden vanhemman määrä on täysi, lapsen isää ei ole olemassakaan lain ja viranomaisten näkökulmasta vaikka hän olisi osa lapsen elämää. Joskus lapsi on saatu yhdessä miesparin kanssa. Näissä tapauksissa puhutaan kolmi- ja neliapilaperheistä. Jos ajatellaan esimerkiksi perintöoikeutta, on tässä lapsen oikeuksien kannalta paljon parantamisen varaa. Sekä tietenkin isän oikeuksista lapseen, jos vaikka osapuolet riitautuvat, niin isän puolia ei kukaan pidä, koska häntä ei ole olemassakaan.

      Poista
    9. ”Mies ja nainen ovat erilaisia vanhempia ja toteuttavat vanhemmuutta eri tyyleillä, joka lapsille hyödyksi. Esimerkiksi isän läsnäololla on vaikutusta lapsen sosiaaliselle kehitykselle ja sukupuoli-identiteetin muotoutumiselle.”
      Millä tavoin mies ja nainen toteuttavat vanhemmuutta eri tyyleillä? Jokainen ihminen yksilönä on erilainen vanhempi, mutta mikälaisia yleistyksiä on mahdollista tehdä sukupuolen perusteella? Ihan vilpittömästi kysyn ja kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, koska en kykene ymmärtämään, miten sukupuolen perusteella voidaan määritellä miten ihminen ”toteuttaa vanhemmuuttaan” :)
      Ja mitä tarkoittaa ”isän läsnäololla on vaikutusta lapsen sosiaaliselle kehitykselle ja sukupuoli-identiteetin muotoutumiselle?” Tämä on minusta outo argumentti. Kyllähän jokaisen ihmisen läsnäololla tietysti on vaikutusta lapsen sosiaaliselle kehitykselle. Toisaalta taas joskus isän (tai äidin) poissaololla voi olla jopa positiivisempi vaikutus kuin läsnäololla olisi.

      Poista
    10. Esimerkiksi tässä puhutaan isän merkityksestä
      http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit-fi/kuukauden_teema/isat_kasvatuskumppaneina

      Poista
    11. Tuossa thl:n linkissä ei vastata kysymyseeni millään tavalla. Siinä korostetaan TOISEN VANHEMMAN tärkeyttä ja että on tärkeää että myös toinen vanhempi osallistuu ja on läsnä lapsen elämässä. Siinä ei millään tavalla kerrota miksi lapselle olisi tärkeää että toinen vanhemmista on mies ja toinen nainen.

      Poista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Yksi asia minua on pitkään hämmentänyt: miksi samat ihmiset, jotka kannattavat homojen välisen avioliittolain toteutumista, suhtautuvat islaminuskoon hyvin myönteisesti ts. eivät salli minkäänlaista kriittikstä keskustelua aiheesta.
    Havainoni pohjana on siis oma empiirinen kokemukseni työpaikaltani Helsingin ylipoistolla...
    Itse suhtaudun erittäin myönteisesti homosesuaalisuuteen, mutta islaminuskoa kammoksun (olen asunut 13 vuotta Arabiemiraateissa. T: Saara

    VastaaPoista
  24. Kiitos Katja taas kerran hyvästä kirjoituksesta! Sivusin aihetta itsekin omassa blogissani ulkosuomalaisen näkökulmasta.

    http://tahdonasiat.blogspot.com/2014/06/paremmasta-maailmasta.html?showComment=1403896623058

    VastaaPoista
  25. En saanut vastattua tuohon kommenttiin pariliitosta. Siinäpä nimi lakiin, jota minäkin voisin kannattaa. Nykyistä lakiehdotusta en kannata juuri tästä määritelmäsyystä. Avioliityo nyt vain tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa, miksi määritelmä/perinne pitäisi rikkoa, mitä hyötyä siitä olisi kenellekään? Mitä haittaa olisi erinimistä? Omena on eri asia kuin päärynä, molemmat hyviä hedelmiä. Miksi pitäisi lyödä kaikki samaanlaariin, kun erilaisia ollaan. Luovutaan samoin tein nimistäkin, nehän erottavat ihmiset toisistaan. Sitten voisi olla vaikka se rekisteröity suhde sana työhakemuksiin. En ole tosin ikinä törmännyt, että siviilisäätyäni olisi töihinhakiessa kysytty, eihän se liity työn tekemiseen mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo saattaisi kyllä hyvinkin olla ratkaisu, joka voisi kelvata enemmistölle.

      Poista
    2. Niin, tällä hetkellä avioliitto on määritelty naisen ja miehen väliseksi. Vertaus omenaan ja päärynään on mielestäni ontuva, koska omena ja päärynä ovat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan erilaisia, maku, muoto ja väritys poikkeavat toisistaan. Avioliitto on sanana käsite, joka voidaan tarvittaessa määritellä uudestaan. Sitä voisi kysyä myös niin päin, että mitä haittaa siitä on kenellekään, jos avioliitto -käsitteen määritelmää muutetaan tai siis laajennetaa? Tämäkin on sellainen asia, jos avioliiton määritelmää laajennetaan koskemaan myös homopareja, niin se ei vaikuta mitenkään heteroparin avioliittoon. Enemmistölle ei tule mitäään muutosta avioliittoon. Vähemmistölle se taas luo mahdollisuuden, jota aiemmin ei ollut. Aikaisemmin avioliitto ei liittynyt kirkkoon/uskontoon mitenkään, se oli vain perheiden välinen sopimus eri sukujen kumppanuudesta/omaisuuden jaosta. Yleensä myöskään avioparin keskinäinenkin suhde oli vähän niin ja näin, siis rakkauden ja toisesta pitämisen suhteen. On se aviollitto myös muuttunut ajan kanssa...

      Mun mielestä olisi selkeämpää, jos kaikki ihmiset voisivat halutessaan olla avioliitossa toisen ihmisen kanssa. Koska se on vain sopimus omaisuuden jaosta mahdollisten kuoleman / eron kohdatessa, tuo tietyt lakisääteiset velvollisuudet ja oikeudet, eivät ne tee eroa sille mitä sukupuolta asianomaiset ovat. Se, että naapurin pariskunta on jotain muuta kuin me, niin se ei vaikuta minuun ja mieheeni mitenkään.

      Töiden hakemiseen tai tekemiseen avioliitto/pariliitto/rekisteröity suhde tms. ei vakuta mitenkään. Miten siviliisäätyni vaikuttaa töiden tekemiseen? Jos esim. työn kuvaan kuuluu matkustelu tai toimipaikkojen välillä kulkeminen se yleensä mainitaan ilmoituksessa, koska se on yleensä aika merkittävä osa ko. työntekemistä, niin silloin pitää jo ko. työtä hakiessa miettiä että sopiiko se omaan elämään vai ei, ja tehdä OMAT johtopäätökset siitä. Töitä on kuitenkin erilaisia, on säännöllistä 8-16 työtä, on vuorotyötä, matkustusta vaativaa työtä jne. Jokaisella on myös omat toiveensa työn suhteen, ja ne eivät yleensä liity sivilisäätyyn, tietääkseni?

      Poista
  26. Erotellaanpa tämä biologisuus tänne erikseen.
    Katja: Homous on jo nyt ihan normaali, biologinen juttu - se, että suomalaiset lainsäätäjät eivät vielä ole tässä asiassa seuranneet muiden Pohjoismaiden esimerkkiä, on juuri se kysymys, mitä tässä postauksessa käsittelin.
    Illi: Mitä tarkoitat Katja, kun sanot, että homous on biologinen juttu? Normaalia se voi olla kulttuurissamme, mutta biologinen?

    Täss voidaan nähdä kaksi tasoa: 1. mistä homous johtuu 2. miten homoja kohdellaan riippumatta siitä mistä homous mahdollisesti johtuu.

    1. Emme tiedä mistä homous johtuu. Tiedämme, että sitä on aina ollut ihmisyhteisöissä. Homoseksuaalista käyttäytymistä on myös havaittu useilla eläinlajeilla (yli tuhannella). Jonkun tutkimuksen mukaan pitkien veljessarjojen nuoremmilla veljillä on suurempi todennäköisyys olla homoja ja olen myös lukenut, että äitien masennus raskausaikana korreloisi positiivisesti poikalapsen homouden kanssa. Tunnen useita homomiehiä, jotka ovat kertoneet tunnistaneensa erilaisuutensa 5-7 vuotiaana. Siinä iässä ja 50-70-luvun pikkupaikkakunnalla ei homoudelle välttämättä ole vielä ollut antaa nimeä. Murrosiässä viimeistään he ovat ymmärtäneet, että erilaisuus liittyy seksuaalisesta kiinnostuksesta omaan sukupuoleen. Minusta tämä kertoo siitä, että on synnynnäisiä eli biologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat seksuaalisuuteemme. (huom. en pidä seksuaalisuutta binäärisenä)

    2. Miten homoja tulisi kohdella yhteiskunnassa ja lainsäädännössä ei riipu siitä mistä homous johtuu.

    Ehkä tässä on (osaksi) ydin tasa-arvoista avioliittolakia kannattavien ja vastustavien näkökannoille? Mistä Illi (ja Anonyymit) ajattelette homouden johtuvan? ja miksi sillä on merkitystä aviolittolainsäädännön suhteen?

    VastaaPoista
  27. Keskustelu on näköjään hiljennyt ja ehkä hyvä niin, mutta löysin maddelle ja muille mun mielestä aika hyvä tekstin, joka ei ole foobinen vaan perustelu sille, miksi avioliitto on vain miehen ja naisen välinen. Teksti on pitkä, mutta oikean kuvan saamiseksi kannattaa lukea ainakin siihen asti, että alkaa vastaväitteitä ja vastauksia.

    http://raapustus.net/?id=118

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teksti ei ehkä ole foobinen, mutta muut laatupuutteet kyllä korvaavat sen foobisuuden puutteen mainiosti.

      Teksti ihan suoraan irvailee sille että rakastumisen, sitoutumisen tai muutkaan tunteet eivät ole riittävän hyvä syy hankkiutua avioon. Mitkähän sitten olisivat niitä riittävän hyviä syitä avioitua? Vai muuttuvatko nuo tunteet tarpeeksi hyviksi syiksi kunhan ne vaan kohdistuvat vastakkaiseen sukupuoleen? Epäilen aniharvan heteronkaan menevän naimisiin vain ja ainoastaan siksi että pääsisivät tekemään lapset virallistetun suhteen suojissa.

      Samoin insestisuhteiden vertaaminen homosuhteisiin on melkolailla ontuvaa, insesti on äärimmäisen marginaalinen ilmiö joka herättää lähes kaikissa lähtökohtaisesti inhoa. Ei anna kirjoittajasta kovin hyvää kuvaa kun pitää kaivaa esimerkkeihin jotain näin marginaalista osoittamaan että jos nyt annettaisiin ihmisten tunteidensa mukaan naida niin katsokaa mitä siitä vielä seuraisi. Miksei samantien ottanut esimerkiksi nekrofiliaa? Ei siitäkään kukaan kärsi...

      Viimeisen osan selitys siitä että heteroliitto tarvisee uusintamiskykynsä vuoksi erityissuojaa, jota ei tarvitse antaa muunlaisille liitoille on mielestäni vanhentunut. Esiteollisessa ja vielä teollisessakin yhteiskunnassa avioliitto perusteli olemassaoloaan noilla perusteilla, mutta nyt modernissa ja postmodernissa yhteiskunnassa on avioliittoon liittynyt muitakin kysymyksiä kuin perinnönjako ja lasten asema. Se ovatko nykylapset syntyneet avio- vai avoliittoon ei enään ole mikään kynnyskysymys, molemmissa vanhempien oikeudet ja lasten asema on turvattu muulla tavoin.

      Avioliitto löydettynä asiana on myöskin nykyvalossa hiukan kinkkinen asia, monet yhteiskunnat ja alkuperäisyhteisöt toki perustuvat mies-naisparisuhteelle, mutta se mikä suhteen virallistaa on kyllä ihan ihmisten välisistä sopimuksista kiinni. Lisäksi jos lähdetään hyppelemään polulle joka perustuu olemassa oleville yhteiskuntamalleille ja niistä löytyville parisuhdemalleille niin Suomessakin vallitseva suht tasa-arvoinen mies-naissuhdemalli on kuitenkin aika marginaalissa. Miksei samantien oteta paria pykälää kohti keskiaikaa ja siirrytä siihen että morsian ostetaan tai ryöstetään? Toimiihan se muuallakin.

      Näiltä kristillisten arvojen avioliittoa puolustavilta on tuntunut jääneen huomaamatta se, että se krisitillisiä arvoja kunnioittava avioliitto alkaa olla aikamoinen liito-orava noin muutenkin. Onhan niitä olemassa, mutta harvoin nähty. Siksi tämä peitsenkalistelu aivioliiton erityisaseman puolesta tuntuu monesta tavallisesta ihmisestä niin omituiselta ja monesti silkalta kiusanteoltakin.

      Poista
    2. Yritin koota yhteen erityisesti Illin tasa-arvoista avioliittoa vastustavia argumentteja. Voi olla, että joku unohtui, mutta ehkä Illi itse täydennät. Tekstistä tuli aika pitkä, joten postaan sen kahdessa osassa.

      Eri nimi liitolle on ok, koska:
      - moottoripyöräkortilla on eri nimi ja status kuin autokortilla
      - ilmeisesti liitoissa on eroa, jos kerran ne eivät vielä ole sama asia
      - homoseksuaalit ovat itse ottaneet asian aika julkisesti puheeksi, Jos he ovat tähän valmiita julkisesti, mitä haittaa maininta paperissa "rekisteröidyssä parisuhteessa"?

      madde: Näihin on kaikkiin jo argumentoitu usean kirjoittajan toimesta, joten annetaan olla.

      Lapsista:
      - Ainakin olen samaa mieltä tuon alemman kirjoittajan kanssa lasten asemasta, vaikka varmasti löytyy myös paljon huonoja heterovanhempia. (alempana oli viittaus Sinkkoseen ja Keltinkangas-Järviseen ja Mutta ideaalitilanteessa lapsella on eri sukupuolta olevat vanhemmat, joilla on kummallakin oma merkityksensä lapsen kehityksessä.)
      - sateenkaariperheistä on tehty useita hyvin suppeita tutkimuksia, jotta saataisiin tietynlaisia tuloksia. Mitään negatiivista ei yleensä julkaista. Siksi haluaisinkin nähdä laajan ja oikeasti puolueettoman tutkimuksen siitä, miten lapset voivat niin hetero, kuin sateenkaariperheissä.
      - Luulen, että monia vastustajia mietityttää mm. kysymys, millainen on sateenkaariperheiden lasten suhde toiseen biologiseen vanhempaan.

      madde: Näihin on vastattu mm. linkittämällä tutkimus ja viittaamalla muihin tutkimuksiin. Jos ja kun tiedeyhteisö ja vertaisarviointi ovat sitä mieltä, että tehdyt tutkimukset ovat päteviä, niin voisitko tarkentaa mikä näiden tutkimusten ongelma on? Vaikka linkatun tutkimuksen: http://www.theage.com.au/victoria/tick-for-samesex-families-20130605-2npxf.html#ixzz35vX3RNvz

      Lisää löytyy esim. tämän wiki-artikkelin lähdeluettelosta: http://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_parenting
      Suomen sateenkaariperheiden elämästä ja lainsäädännöstä löytyy paljon tietoa täältä: http://www.sateenkaariperheet.fi/

      Poista


    3. http://raapustus.net/?id=118
      Linkkasit tämän, koska se on "mun mielestä aika hyvä tekstin, joka ei ole foobinen vaan perustelu sille, miksi avioliitto on vain miehen ja naisen välinen."
      Ko. teksti keskittyy porttiteoriaan eli ettei ole loogisia perusteita kieltää avioliittoa monen ihmisen välillä sekä sisarusten kesken ja lapsen/vanhemman välillä, jos samaa sukupuolta olevien avioliitto sallitaan. Lisäksi todetaan, että avioliitto on luonnonjärjestykseen kuuluva asia, jonka erityisaseman esivalta vahvistaa. Lisäksi tekstissä todetaan, että naisen ja miehen muodostama perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, joka tarvitsee suojaa ja erityisoikeuksia lainsäädännön taholta.

      Miten eri sukupuolta olevien avioliitto ja perhe heikkenee/kärsii, kun avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä sallitaan? Miten yhden naisen ja yhden miehen välinen avioliitto heikkenee/kärsii, jos avioliitto sallitaan monen ihmisen välillä? Lähisukulaisten seksisuhteen kieltämiseksi/ei-tukemiseksi on biologisia perusteita.

      Lisäksi haluan muistuttaa, että yhden naisen ja yhden miehen avioliitto ei välttämättä ole "heteroliitto" kahden heteron välillä. Omassa lähipiirissä on ainakin 7 avioliittoa, joissa toinen tai molemmat puolisoista on biseksuaaleja. Lisäksi tunnen useita avioliitossa olleita ja sittemmin homoutensa löytäneitä/hyväksyneitä.

      Keskustelusta
      - Itse yritän ymmärtää myös kanssani eri tavalla ajattelevia ja juupas-eipäs-väittelyn sijaan löytää (järki)perusteluja molemmille näkemyksille.
      - Suosittelen ehkä lukemaan mun kommentit ja mielellään koko keskusteluketjun uudestaan ja kysymään vaikka, jos jotain jäi epäselväksi, sillä sitä minäkin yritän tässä tehdä. Kysellä ja keskustella asiasta eri näkökulmista.

      madde: Yllä on kommetteja ja kysymyksiä sinulle ja muille halukkaille vastattavaksi.

      Tuntuu, että argumenttien premissit on niin eri tasolla, että lähtökohdan tarkempi selvittäminen yhteisen pohjan löytämiseksi olisi paikallaan. Siksi kysyin aiemmin mistä sinä ja muut tasa-arvoista avioliittoa vastustavat ajattelette homouden johtuvan? Onko homo valinnut olla homo? Onko kaikki homot eheytettävissä? Onko homouden syillä merkitystä avioliittolainsäädännöstä keskusteltaessa?

      Lisäksi kerro miten avioliittosi muuttuu, kun laki tasa-arvoisesta avioliitosta menee läpi?

      Poista
    4. Minäkään en onnistunut löytämään Illin linkkaamasta tekstistä mitään järkevää perustelua homoliittojen vastustamiselle.

      Kirjoittaja esitti perustelut sille miksi sukulais- ja moniavioliitot tulisi sallia samalla kun homoavioliitotkin. Mielestäni hänen esittämillään perusteilla edellä mainitut liitot tulisi sallia. (Muita perusteita näitä vastaan saattaa toki olla, mutta se on asia erikseen).

      Eihän tämä kuitenkaan ole mikään perustelu sille miksi homoliittoja ei tulisi sallia.
      On valitettavaa että homoavioliittojen sallimisen jälkeenkin edelleen on olemassa epätasa-arvoa ja vähemmistöjä joilta avioliitto-oikeus puuttuu, mutta ei se ole mikään syy olla parantamatta yhden vähemmistöryhmän oikeuksia!

      En myöskään ymmärtänyt tuota selitystä avioliitosta luonnollisena, ”löydettynä” asiana. Jos kuka tahansa pariskunta voi ”mennä naimisiin laista riippumatta”, eli toisin sanoen muodostaa parisuhteen (ilman että sillä on mitään tekemistä vallitsevan lain kanssa) niin kysehän on vain yksilöiden välisestä sopimuksesta/yhteisymmäryksestä , jolloin samanlainen ”omankädenoikeus” koskee tietysti kaikkia pareja sukupuolesta, sukulaisuussuhteista, seksuaalisuudesta yms. riippumatta. (Ja tietysti myös lukumäärästä, kun ei takerruta kirjaimellisesti sanaan PARIsuhde). Se ei ole mitenkään rajattu vain mieheen ja naiseen, eikä se tietysti voikaan olla jos sitä ei ole laissa määritelty vaan perustuu ihmisten omiin tuntemuksiin, eli ns. ”löytämiseen”.

      Kirjoittajan mielestä avioliittoa ei tulisi määritellä laissa, multa silti siihen pitäisi sisältyä esim. laki perintöoikeudesta. Miten tämä olisi mahdollista? Pitäisikö siis kenellä tahansa (miehestä ja naisesta koostuvalla) pariskunnalla olla oikeus ”löytää” avioliitto, ja sen jälkeen voida vaatia itselleen laissa määriteltyjä avioliittoon kuuluvia oikeuksia? Miksi ei tällöin samoja oikeuksia voisi vaatia samaa sukupuolta oleva pariskunta, jos hekin kokevat ”löytäneensä” avioliiton? Jos avioliitto todella on pariskuntien luonnollisesti ”löytämä” asia, niin eihän silloin lailla voi olla oikeutta määrätä, että avioliiton oikeudet kuuluvat vain tietynlaisille pariskunnille.

      Minusta kyllä tässä tekstissä perusteluna käytettiin juurikin homofobiaa: Kirjoittaja asetti sukulais- ja moniavioliittojen vastustajat samalle viivalle homoavioliittojen vastustajien kanssa osoittaakseen että ainoa peruste vastustukselle on ns. fobia :)

      Poista
    5. Vastaan ensin ensimmäiselle anonyymille.

      Anonyymi kirjoitti: ”Samoin insestisuhteiden vertaaminen homosuhteisiin on melkolailla ontuvaa, insesti on äärimmäisen marginaalinen ilmiö joka herättää lähes kaikissa lähtökohtaisesti inhoa.”
      Samaa voisi sanoa homoudesta. Homoseksuaalit ovat edelleen aika pieni vähemmistö ja vielä muutama vuosikymmen sitten tämäkin ilmiö herätti suuressa osassa kansaa inhoa. Marginaalinen ilmiö ja inho ei kelpaa homoliittojen puolustajille perusteluksi. Miksi sitä saisi käyttää jotain toista ihmisryhmää kohtaan? Ja tässä kohtaa muistutan, että kyse oli aikuisista, vastuullisista, oikeasti rakastuneista ihmisistä, ei lasten hyväksikäytöstä.

      Poista
    6. Madde: Yritän vastata lyhyesti, mutta tästä tulee väkisinkin pitkä, kun asiakin on iso.

      Mihin pyrit keräilemällä argumenttejani? En oikein ymmärtänyt. Osa niistä jää aika irrallisiksi asiayhteydestään irrotettuna. Ne eivät kaikki myöskään olleet suoranaisia perusteluita homoliittoja vastaan vaan kommentointia keskusteluun. Itse asiassa en pidä mitään niistä varsinaisena argumenttinani homoliittoja vastaan. (Ja jos ihan tarkkoja ollaan en ole missään kohtaa suoraan sanonut vastustavani homoliittoja.)

      Mitä tutkimuksiin tulee, kyllä, niitä on linkitetty, mutta yhtä paljon löydän netistä vastakkaisia tuloksia. Myöskään asiantuntijalausunto, johon itsekin viittasit ei kelvannut sinulle perusteluksi. Siispä tieteen osalta tästä asiasta voidaan myös olla montaa mieltä ja siksi sinun valitsemasi tutkimukset eivät vakuuttaneet.

      Kysyit, mistä ajattelen homouden johtuvan. Tutkitusti siihen on useita vaikuttavia tekijöitä, mutta ”homouden geeniä” ei ole olemassa, se on todistettu kaksostutkimuksilla. Eli kukaan ei synny absoluuttiseksi homoksi. Mutta koska vaikuttavia tekijöitä on monia, voidaan jossain määrin lapsen kasvuun tietoisesti vaikuttaa. Onko tarkoituksenmukaista kasvattaa lasta homoksi tai heteroksi siinä määrin, kuin siihen voidaan vaikuttaa? Tämä kysymys on väistämätön, kun puhutaan tasa-arvoisesta avioliittolaista.

      Luulen, että osa homoista ei ole valinnut olevansa homo, mutta uskon myös, että on niitä, joille se on oma valinta. Luultavasti enemmistö ei ole itse vaikuttanut asiaan. Samoin uskon, että kaikki homot eivät ole eheytettävissä. Surullista on kuitenkin se, että eheyttämiset halutaan kieltää kokonaan, vaikka ihmiset ovat kokeneet saavansa apua tällaisilta leireiltä eikä niille missään nimessä pakoteta ketään. Jos joku homo ei halua olla homo ja haluaa apua tilanteeseen, en ymmärrä miksi se pitäisi kieltää.

      Minusta kyse on yksinkertaisesti siitä, mihin raja vedetään. Tarkoittaako avioliitto muitakin kuin yhden miehen ja yhden naisen välistä liittoa? Jos mukaan otetaan myös kahden naisen ja kahden miehen liitot, pitäisikö mukaan ottaa myös kolmen tai neljän henkilön liitot? Entäpä miksi kaksi toisiansa rakastavaa aikuista veljestä eivät voi mennä naimisiin? Eihän se eroa homoliitosta, sillä he eivät voi saada biologisia jälkeläisiä. Jos homoseksuaalien liitot sallitaan, en näe syytä, miksei sallittaisi monen henkilön liitot tai sukulaisliitot. Tämä kaikki aiheuttaa sen, että koko avioliiton käsite pitää määritellä uusiksi. Mistä oikeastaan on kyse? Mihin rajat vedetään ja miksi?

      Mitä tulee seurauksiin, olen varma, että tällaisen lain läpimeneminen muuttaa väistämättä yhteiskuntaa. Mitä tuo muutos tuo sisällään, sitä en tiedä, mutta juuri siksi minusta tällaista asiaa pitää harkita ja tutkia tarkkaan, jotta muutos olisi positiivinen kaikille. Yhdysvaltojen Massachusettesin osavaltiossa homoliittojen salliminen on aiheuttanut mm. muutoksia koulujen opetussuunnitelmiin, yleisen ilmapiirin kiristymistä, syrjintää ja jopa ilkivaltaa ja väkivaltaa toisinajattelevia kohtaan. Suomessa on jo nyt havaittavissa nimittelyä ja pilkkaa niitä kohtaan, jotka vastustavat homoliittoja. Miksi heitä saa nimitellä? On monia, joiden uskonto kieltää homoliitot. Tiedän kyllä, ettei suomen yhteiskunta pyöri minkään uskonnon mukaan, mutta oikeuttaako se vihaan ja pilkkaan niitä kohtaan, jotka vakaumuksensa takia ajattelevat eri tavalla? Eikö Suomessa kuitenkin ole uskonnonvapauslaki ja syrjiminen vakaumuksen perusteella on kielletty? Samalla kun ajetaan tietyn ihmisryhmän oikeuksia, tuntuu, että toisia saa sitten haukkua. No se antaa väistämättä tietynlaisen kuvan niistä, jotka oikeuksia ajavat…

      Mielestäni tässä asiassa on vielä liikaa avoimia kysymyksiä, jotka pitäisi ensin selvittää ennen kuin asiasta ruetaan tekemään lakia.

      Poista
    7. Viimeiselle anonyymille:

      Ymmärtääkseni tekstissä ei ollut kyse siitä, että yksittäinen pariskunta ”löytäisi” avioliiton vaan että yhteiskunnallisesti ja maailmanlaajuisesti avioliitto ja siitä mahdollisesti syntyvä perhe lapsineen on löydetty, eli ollut aina olemassa ilman, että sitä oltaisiin jotenkin erikseen määrätty. Se on siis luonnollinen osa ihmiskunnan historiaa toisin kuin sateenkaariperheet, joka on moderni ilmiö.

      Poista
    8. http://www.suomenmaa.fi/politiikka/hirvaskoski_avioliittolaki_ei_ole_epätasaarvoinen_6795020.html#.UwyrkcajZXw.facebook

      Tässä on hyvä juttu.

      Poista
    9. Illi. Taustalla tätä keskustelua seuranneena mun täytyy kommentoida oma kokemukseni osavaltiosta jossa homoavioliitto on arkipäivää. Ihan varmasti täälläkin aiheesta löytyy jos jonkinlaista tutkimustulosta, mutta omassa ja lasteni arjessa se, että Washingtonin osavaltiossa homoavioliitot laillistettiin 2012 on vain ja ainoastaan johtanut siihen että homoavioliitot laillistettiin.

      Omasta mielestäni on pelkästään hienoa että omat lapseni saavat kasvaa yhteiskunnassa, jossa ei erotella ihmisiä sen enempään seksuaalisen suuntautumisen kuin värinkään perusteella. Lasteni luokkatovereina on lapsia joiden vanhemmat ovat Japanista, Puolasta, Brasiliasta, Intiasta, Kiinasta, Englannista, Suomesta ja täältä Yhdysvalloista. Lisäksi on lapsia joilla on äiti ja isä, äiti ja äiti, isä ja isä tai vain yksi vanhempi. Omista lapsistani nousee toivottavasti se ensimmäinen sukupolvi, joka oikeasti ei edes osaa kyseinalaistaa erilaisia perhemalleja sen enempää kuin eri kansallisuuksia tai ihonväriä.

      Kertaakaan en ole törmännyt täällä syrjintään niitten kohdalla jotka asiaa vastustivat, vaan maailmaan mahtuu mielipiteitä. Osin tämä johtuu varmasti siitä, että asumme alueella jolla noin 80% ihmisistä ei käy kirkossa eikä ilmoita tunnustavansa mitään uskontoa. Itse kuulun siihen 20% joka käy kirkossa, lapset seurakunnan kesäleireillä ja sunnuntaisin pyhäkoulussa.

      Poista
    10. Hienoa, että on paikkoja, jossa tuo toimii. Toivon, että mihin ratkaisuun Suomessa päädytäänkin, se voitaisiin tehdä kaikkia kunnioittaen. Alunperin, kun lähdin Katjan tekstiä kommentoimaan, tarkoitukseni ei ollut rueta vastustamaan mitään tai ketään, vaan yritin peräänkuuluttaa edes hiukan ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta myös niitä kohtaan, jotka ovat toista mieltä.

      Poista
    11. Homoja ja muita seksuaalivähemmistöhin kuuluvia on se kymmenisen prosenttia kaikista. Insestitapauksista ei ole tilastoja, mutta se ei kuitenkaan ole läheskään yhtä yleistä kuin homous.

      Insestitaipumuksia on kaiken lisäksi tutkittu melko paljon ja on löydetty paljon erilaisia suojamekanismeja joiden on selvästikin tarkoitus estää sisäsiittoistuutta, esimerkiksi yhdessä kasvaneet lapset eivät pääsääntöisesti tunne seksuaalista vetoa toisiinsa vaikka sukulaisuussuhdetta ei edes olisi. Vastaavia homostelulta suojelevia mekanismeja ei ainakaan vielä ole löydetty, joten voisi arvella että homostelu on harmittomampaa ja luonnollisempaa kuin insesti?

      Perhemalleja on globaalisti niin paljon, että en nyt menisi liikaa painottamaan kahden heteron yhteistä mallia ainoana oikeana. Monissa kulttuureissa joissa mies on perheen elättäjä ja nainen hoitaa lapset ei mies kovinkaan aktiivisesti osallistu lastensa elämään, vaan kaikki lapset kasvavat naisten ympäröiminä. Ihan ihmisiä niistäkin lapsista kuitenkin tuntuu tulevan.

      Etkö Illi pidä mitenkään...ristiriitaisena sitä että itse peräänkuulutat hieman ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta _vakaumuksestasi_ johtuvaa nuivuutta kohtaan samaan aikaan kun melko isoakin ihmisryhmää pidetään toisen luokan kansalaisina syistä joiden itsekin myönnät olevan ainakin osittain heidän omien valintamahdollisuuksiensa ulkopuolella?

      Poista
    12. Missä vaiheessa olen puhunut _vakaumuksestani_? Ja en ymmärrä miten homot olisivat toisen luokan kansalaisia. Edelleen mielestäni kyse on siitä, millaiseksi avioliiton sisältö halutaan määrittää. Kannattaa lukea tuo viimeisin laittamani linkki:

      http://www.suomenmaa.fi/politiikka/hirvaskoski_avioliittolaki_ei_ole_epätasaarvoinen_6795020.html#.UwyrkcajZXw.facebook

      Poista
    13. Kyse on *perusoikeuksista*, lue nyt hyvä ihminen tuo siteeraus jutun alusta. Kaikista niistä ihmisryhmistä, joille ei taata samoja perusoikeuksia, tehdään kakkosluokan kansalaisia. Jos taas avioliitto halutaan pitää täysin kirkon oman kerhon palveluksia, kirkko pitää erottaa valtiosta, sillä valtio ei voi harjoittaa syrjintää. Se on rikos.

      Poista
    14. Illi, olet puhunut vakaumuksestasi mm. 7. heinäkuuta 18:47 laittamassasi kommentissa. Jätät myös johdonmukaisesti vastaamatta kysymyksiin joita sinulle yritetään esittää, vaikka aiemmin peräänkuulutit keskustelua.

      Katja, kirkko ja valtio on virallisesti erotettu toisistaan jo joskus satoja vuosia sitten, kirkkoilla on edelleen oikeus vihkiä jäseniään viralliseen avioliittoon mutta se ei uhkaa ei-kirkollisia vihkimisiä millään tavoin eikä suoraan liity avioliittolainsäädäntöön ainakaan homoliittojen osalta. Jokainen lahko saa vastaisuudessakin itse päättä kenet heidän jumalansa on valmis siunaamaan...

      Poista
    15. Niin, ja vastineeksi Illin linkkeihin ja niissä ahkerasti viljeltyyn retoriikkaan:

      http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2014/05/tasa-arvoinen-avioliitto-ja-epasovelias.html

      Poista
    16. Illi: Mihin pyrit keräilemällä argumenttejani? En oikein ymmärtänyt.

      Kokosin niitä yhteen, koska et vastannut aikaisempiin kysymyksiini vaikka peräänkuulutit keskustelua. Siksi ajattelin koota ne yhteen ja jatkaa siitä.

      Poista
    17. Illi: Onko tarkoituksenmukaista kasvattaa lasta homoksi tai heteroksi siinä määrin, kuin siihen voidaan vaikuttaa? Tämä kysymys on väistämätön, kun puhutaan tasa-arvoisesta avioliittolaista.

      Väitätkö, että olemassa olevista homoista osa on kasvatettu homoiksi? Kuinka suuren prosenttiosuuden, ihan heittoarvio riittää. Vai väitätkö, että sateenkaariperheissä lapsista kasvatetaan homoja?

      Poista
    18. Ei-heteroseksuaalit ovat toisen luokan kansalaisia siksi, että heillä ei ole mahdollisuutta luoda samalaista yhteiskunnan arvostamaa perhettä kuin heteroseksuaaleilla. Ainoa ero heteroseksuaaleihin on se että he eivät ole heteroseksuaaleja. Kohdatessasi satunnaisen ihmisen ei ole mitään mistä voisit yhdellä tai kahdellakaan silmäyksellä sanoa, mitkä ovat hänen seksuaaliset mieltymyksensä. Onko seksuaalisuus oikeasti ihmisessä niin määrävä ja kaikenläpäisevä ominaisuus että sen perusteella voidaan rajoittaa ihmisten oikeuksia perustaa perhe? Tai säilyttää perhe, joitakin vuosia sitten pinnalla olleessa kirkkoherra Aallon tapauksessa pariskunta jatkoi yhdessäeloaan sukupuolenkorjauksesta huolimatta, mutta kiitos lainsäädännön kymmenien vuosien avioliitto ei voinut jatkua kahden naisen välillä. Tämä henkilökohtaisesti herätti minut ymmärtämään miksi avioliitto on eri asia kuin rekisteröity parisuhde ja miksi kaikilla toisiinsa sitoutuneilla pareilla pitäisi olla mahdollisuus avioitua, ihan housujen tai hameen sisältöä katsomatta.

      Koska avioliittoon mennään sen yhden ihmisen kanssa, sen yhden ihmisen jonka kanssa haluat olla yhdessä niin vasta- kuin myötämäessäkin. Eivätkä ne sen ihmisen lisääntymisvärkit, niiden toiminta tai puute enää siinä tilanteessa ole se kriittisen oleellinen asia.

      Poista
    19. Madde: en väitä, sillä en tiedä, mutta ihan vilpittömästi kiinnostaisi biologian ja kehityspsykologian kannalta tietää, missä määrin kasvatuksella voidaan vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen. Esimerkiksi murrosikäinen saattaa tuntea kiinnostusta omaa sukupuoltaan kohtaan. Tämä on yleistä, eikä tarkoita, että hänestä aikuisena tulisi homoseksuaali. Mutta kiinnostaisi tietää onko sillä vaikutusta, jos hänelle tässä iässä sanotaan, että olet varmaan homo, kun tunnet noin tai toisaalta, et välttämättä ole homo, vaikka tunnet noin. Se, onko sillä sitten merkitystä yhteiskunnan kannalta, kumpi hänestä tulee, on sitten ihan eri asia.

      Anonyymille vielä, että en ole puhunut omasta vakaumuksestani mitään, vaan yleisesti vain siitä, että Suomessakin on monia, joilla on jonkin sortin vakaumus.

      Mielestäni yritin kootusti tuossa yllä vastailla ainakin madden kysymyksiin. Onko vielä joku, johon olen järjestelmällisesti jättänyt vastaamatta? En ihan kaikista tiedä, onko kysymys osoitettu nimenomaan minulle ja joku on voinut mennä vahingossakin ohi.

      Kysymys teille: mitä luulette, miksi moni suomalainen vastustaa edelleen tätä avioliittolakia, vaikka sen teidän mukaanne pitäisi olla ihan normaalia ja luonnollista? Mitä luulette olevan todelliset syyt? Ja miten heidän mielensä saisi käännettyä?

      Poista
    20. Suurin osa julkituoduisa syistä vastustaa avioliittolakia on tähän asti ollut mallia "koska minä en ole homo enkä halua olla niin ei tätä voi sallia", tämä taas vahvasti viittaisi älylliseen laiskuuteen joka estää ottamasta asioista selvää muuten kuin niistä lähteistä jotka jo valmiiksi tukevat omaa ennakkokäsitystä.

      Osan nihkeydestä varmaan myös selittää se että homoseksuaalisuus on ollut poissa sairaus- ja rikosluokituksista vasta verrattain vähän aikaa. Jos olet kasvanut aikuiseksi ympäristössä jossa homoseksuaalisuus oli lähtökohtaisesti sairasta ja/tai rikollista niin asiaan ei todennäköisesti ole kovin paljoa silloinkaan perehtynyt. Omasta mielestäni se että homous on näistä poistettu on ihan riittävä vakuus siitä että kyse ei ole mistään turmiollisesta ja vaarallisesta asiasta, lakeja ei kuitenkaan kovin heppoisin perustein muutella kuten tästäkin väännöstä on huomattu. Ennakkoluuloihin voi helpoiten vaikuttaa valistuksella, ja sitä tässä on tehtykin ansiokkaasti kuten nykyisistä asenteista voi huomata. Jos tätä lakia olisi ehdotettu 80-luvulla niin tälläisiä keskustelujakaan ei olisi päästy käymään, koska koko ajatus olisi tuntunut niin absurdilta.

      Oma lukunsa tietty ovat ihmiset, joiden mielestä joku korkeampi voima on määrännyt että homot eivät ole ok. Mitäpä siihen kukaan ulkopuolinen voi enää sanoa muuta kuin että Suomi ei ole uskonnollinen valtio joten Jumala pitäisi ehkä pitää lakikeskustelujen ulkopuolella?

      Poista
    21. Sillä että seksuaalisuuttaan pohtivalle nuorelle sanotaan olet/et ole varmaan homo, on minusta vain ja ainoastaan se vaikutus, että jos nuori huomaakin olevansa muuta kuin mitä hänen sanotaan ”varmaan olevan”, hän saattaa ahdistua koska kokee olevansa vääränlainen. Jos hänelle sen sijaan sanotaan (ja annetaan yleisesti yhteiskunnassa ymmärtää) että mitä ikinä oletkin, se on ok, hän on todennäköisemmin sinut seksuaalisuutensa kanssa. Enkä kyllä hetkeäkään usko että homovanhemmat yhtään enempää kuin heterovanhemmatkaan olettavat lastensa olevan homoseksuaaleja saati että sanoisivat heille ”olet varmaan homo”.
      Uskon kyllä että ympäristö vaikuttaa seksuaalisuuden muotoutumiseen, mutta ei niin että siihen pystyisi kukaan millään tapaa tietoisesti vaikuttamaan, vaan että luonto hoitaa asian. Esimerkiksi niin, että jos omilla vanhemmilla sisaruksilla on jo paljon lapsia eikä ympäristön resurssit välttämättä riittäisi uusien jälkeläisten ravitsemiseen, on edullisempaa että nuoremmasta sisaruksesta tulee homoseksuaali, eikä hän itse lisäänny vaan keskittyy huolehtimaan sisarustensa lapsista.

      Poista
    22. Voitko Illi perustella vielä seuraavaa (ylempää lainattua) mielipidettäsi: ”kyllä mies ja nainen vanhempina olisi ehdottomasti ideaali tilanne lapselle”
      En ole saanut vielä mistään järkevää vastausta, miksi olisi tärkeää tai ideaalista, että lapsella olisi eri sukupuolta olevat vanhemmat.
      Se, että lapset kärsivät vanhempien avioerosta ei ole verrattavissa homovanhempiin. Avioerossa lapset kärsivät vanhempien erosta, ei siitä, että se vanhempi, jonka luokse he jäävät, edustaa vain yhtä sukupuolta.

      Poista
    23. Viittasin siinä aiempaan kommenttiin, jossa puhuttiin Jari Sinkkosesta ja Liisa Keltinkangas-Järvisestä ja heidän lausunnoistaan. Olen myös vähän opiskellut kehityspsykologiaa ja järjestelmällisesti siellä puhutaan isän ja äidin tärkeydestä. Luotan tässä asiassa asiantuntijoihin, joilla on vankka kokemus. Jos tarkkoja ollaan, mielestäni ideaalitilanne on, että lapsi saa kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa. Enkä tarkoita sitä, että esimerkiksi yksinhuoltajien tai eroperheiden lapset voivat automaattisesti huonommin, mutta paras lapselle olisi saada olla omien vanhempiensa kanssa edellyttäen tietysti, että vanhemmat ovat rakastavia ja vastuullisia.

      Esimerkiksi olen aina halunnut lapsia, mutta jos en olisi löytänyt miestä, tuskin olisin ryhtynyt hankkimaan lapsia keinohedelmöityksellä, sillä minun mielestäni (ja tämä on tietysti vain henkilökohtainen mielipiteeni) lapsella on oikeus vanhempiin eikä päin vastoin. Itselleni se olisi ainakin ollut itsekästä haluta lapsi vain koska minulla on oikeus siihen välittämättä siitä, onko lapsellani isää.

      Ja mitä tuohon useaan kertaan mainittuun australialaistutkimukseen tulee, siinä heteroperheiden tilastot oli kerätty puolueettomista terveyskartoituksista. Sen sijaan homoperheiden tiedot kerättiin kyselylomakkeilla, joihin vastasivat ne vanhemmat, jotka halusivat vastata. Lisäksi homovanhemmat tiesivät vastaavansa samaa sukupuolta olevien lasten hyvinvointitutkimukseen. Niinpä tutkimus ei perustunut satunnaisotantaan, mikä on mielestäni laadukkaan tutkimuksen merkki tämäntyyppisissä tutkimuksissa. Lisäksi tutkimus perustui vanhempien näkemykseen lastensa hyvinvoinnista. Sen takia sanoinkin jo aiemmin, että haluaisin saada oikeasti laajan ja puolueettoman tutkimuksen aiheesta.

      Poista
    24. Lähes kaikki lasten hyvinvointia mittaavat tutkimukset palaavat lopulta siihen, että eniten merkitystä on sillä että vanhemmat (tai huoltajat, tai mitkälie..) ovat vastuullisia ja rakastavia. Miksi ei vaan voisi hyväksyä sitä että tuo on se merkityksellisin ominaisuus huoltajissa, ei se mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa on tai ovatko he itse synnyttäneet hoitamansa lapset.

      Yksinhuoltajienkin lasten elämä on helpottunut huomattavasti kun yksin lapsen saaneilla ei enää ole samanlaista stigmaa kuin ennenmuinoin. Voisi siis päätellä että epäonnistumisen stigma aiheutti suuren osa yksinhuoltajienkin lasten ongelmista ennen kuin syntisyysaspekti ja huonon naisen maine sekä äpäryyden käsite saatiin hälvenemään. Voisin veikata että sateenkaariperheidenkin kohdalla kehitys olisi saman suuntaista. Lisäksi huonossa sateenkaarisuhteessa olevien kynnys hakea ja saada apua ongelmiinsa madaltuisi jos perheoikeudet olisivat lähempänä nykyisten heteroperheiden oikeuksia.

      Lapsella on oikeus vanhempiin, mutta en ole vielä ymmärtänyt miten sateenkaariperheiden perhekuvioiden virallistaminen _huonontaisi_ tätä nykytilannetta? Nykyisinkin hedelmöityshoidoissa käytettyjen sukusolujen alkuperä on tiedossa ja lapsella on viimeistään 18-vuotiaana oikeus saada tiedot biologisista vanhemmistaan. Solujen luovuttajilla sen sijaan ei ole oikeutta kysellä onko heidän lahjoituksistaan edes tullut lasta kenellekään.

      Itse en näe biologisten vanhempien olevan oleellisesti parempia kuin ei-biologisten. Tuttavaperheelläni on neljä lasta jotka on saatettu alkuun keinohedelmöityksellä sen jälkeen kun perheen isä oli todettu hedelmättömäksi. En tiedä onko lahjoittaja ollut heille tuttu vai ei, mutta lapsia on rakastettu omina koko heidän elinikänsä ja mielestäni se isä joka heidän kanssaan viettää aikaa on merkittävämpi kuin se isä jonka spermasta he ovat saaneet alkunsa.

      Poista
    25. Kiertoisitko vielä MITÄ olet kehityspsykologiaa lukemalla oppinut isän ja äidin (sukupuolten) merkityksestä? Minusta riittävä vastaus ei ole että asiantuntijat ovat tätä mieltä.
      Ylempänä mainittu lainaus Keltinkangas-Järviseltä esimerkiksi ei valaise asiaa millään tavalla (”Isällä ja äidillä on erilainen rooli lapsen kehityksessä, kummallakin on oma erityistehtävänsä”).

      Koska lapsella on oikeus vanhempiin, eiko ole hyvä asia, että lapsellä on kaksi (samaa sukupuolta olevaa) vanhempaa, sen sijaan että niitä olisi vain yksi, tai ei yhtään, tai että (biologisia) vanhempia on kyllä kaksi mutta toinen ei kuitenkaan ole läsnä?

      Poista
    26. Illu kommentoi minulle: Madde: en väitä, sillä en tiedä, mutta ihan vilpittömästi kiinnostaisi biologian ja kehityspsykologian kannalta tietää, missä määrin kasvatuksella voidaan vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen. Esimerkiksi murrosikäinen saattaa tuntea kiinnostusta omaa sukupuoltaan kohtaan. Tämä on yleistä, eikä tarkoita, että hänestä aikuisena tulisi homoseksuaali. Mutta kiinnostaisi tietää onko sillä vaikutusta, jos hänelle tässä iässä sanotaan, että olet varmaan homo, kun tunnet noin tai toisaalta, et välttämättä ole homo, vaikka tunnet noin.

      --
      Jos sanomisella olisi vaikutusta. Jos yhteiskunnan asenteilla olisi vaikutusta. Jos omien vanhempien asenteilla olisi vaikutusta. Jos kouluopetuksella olisi vaikutusta, ei tässä maassa olisi yhden yhtä yli 20 vuotiasta homoa.

      Sen sijaan tässä maassa on monia itsemurhan tehneitä homoja, päihdeongelmaisia homoja, avioliitossa olevia homoja sen sijaan, että he olisivat voineet olla oma itsensä ja elää tavallista elämää homona.

      Mun nuoruudessani 80-luvulla ainoa lesboikoni oli Makepeace eikä sekään ollut lesbo. Silti ympäri maata kasvoi nuoria naisia, jotka kokivat olevansa lesboja.

      Poista
    27. Lapsi rakentaa minäkuvaansa ja itsetuntoaan erityisesti vanhempiinsa peilaten. Tietyssä ikävaiheessa (n.5-6-vuotiaana) lapsi ymmärtää olevansa joko tyttö tai poika ja samaistuu samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa. Lapsi ottaa mallia ja seuraa vanhempaa ja rakentaa omaa nais-/ mieskuvaansa. Lapsella on myös vaiheita, kun hän "ihastuu" vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan ja hakee tältä hyväksyntää. Sen perusteella lapsi muodostaa kuvan vastakkaisesta sukupuolesta. Nämä kaikki ovat pohjana myöhemmille ihmissuhteille. Tietysti sukulaisilla ja tuttavilla voi olla isokin rooli lasten elämässä, mutta ne eivät korvaa vanhempien antamaa esimerkkiä. Ongelmat varhaislapsuuden ihmissuhteissa ja isän tai äidin puuttuminen kokonaan saattaa pahimmillaan vaikuttaa koko loppuelämään esimerkiksi erilaisina sitoutumisongelmina tai ongelmina oman seksuaalisuuden ja minäkuvan kanssa. Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa käydä vaikka kirjastossa.

      Mitenköhän kirjoittaisin tämän niin, että ymmärrätte... Yhteiskunnan asenteella, sanomisilla ja kouluopetuksella voi minun mielestäni ihan hyvin olla suurikin vaikutus, vaikka olisikin muita, vielä enemmän vaikuttavia tekijöitä. Olen ymmärtänyt, että useiden miesten homouteen on vaikuttanut isän puuttuminen tai huono isäsuhde. Yhden tällaisen ihmisen olen tavannutkin. Eikö siis isän asenteella ole silloin ollut vaikutusta? Useimmiten vanhempien asenteilla voi olla lapseen vaikutus, jota vanhemmar eivät edes ymmärrä. Toisaalta on varmasti herkempiä lapsia, joihin juurikin nämä yhteiskunnan tai vanhempien asenteet vaikuttavat suoremmin. Onko homoseksuaaleja tulevaisuudessa enemmän siksi, että siitä on tullut "muodikkaampaa" kuin mutama vuosikymmen sitten. En siis väitä, että asenteet olisivat ainoa vaikuttava tekijä, ja niiden avulla voitaisiin "parantaa" jokainen homo vaan haluaisin tietää, mikä merkitys niillä oikeasti on. Ja en näe siinä mitään pahaa, että joukko asiantuntijoita puolueettomasti tutkisi asiaa ilman mitään ennakko-olettamuksia. Monien tutkimusten ongelma on juuri siinä, että on tietyt tulokset, joita odotetaan ja niihin suoraan tai epäsuoraan myös pyritään.

      Enkä missään nimessä halua evätä tavallista elämää homoilta, mutta en usko, että kukaan on vetänyt itseään hirteen sen takia, ettei pääse naimisiin vaan on "tyydyttävä" rekisteröityyn parisuhteeseen. Suomi on edelläkävijöiden joukossa homojen oikeuksissa joka tapauksessa maailman maiden joukossa. Ja kuten jo aiemmin sanoin, minun mielestäni kyse on siitä, että avioliitto käsitteenä koskee vain miestä ja naista ja sen laajentaminen tuo mukanaan monta avointa kysymystä.

      Poista
    28. http://yle.fi/uutiset/ennakkoluulot_piinaavat_seksuaalista_suuntautumistaan_etsivia_nuoria/7360939

      Ei se homona eläminen vieläkään helppoa ole.

      Illin ylemmästä kommentista paistaa läpi se ajatus, että homous olisi kuitenkin jollain tavoin ehkäistävissä ja ennenkaikkea se, että se olisi hyvä jollain tavoin ehkäistä jos ja kun tämä olisi mahdollista. Homoudelle on keksitty vuosien varrella mitä ihmeellisimpiä syitä, monesti juuri vanhemmista, heidän puutteestaan tai käytöksestään johtuvia. Silti mikään näistä teorioista ei ole kestänyt lähempää tarkastelua. Lisäksi homoutta on esiintynyt ja esiintyy ympäri maailman ihan riippumatta siitä onko se sallittua, pitkin hampain hyväksyttyä, kiellettyä vai suorastaan hengenvaarallista. Eikö tämä riitä paljastamaan sen, että homous johtuu jostain ihan muusta kuin siitä onko lapsella ollut isäsuhdetta tai siitä kuinka positiivisesti homouteen suhtaudutaan.

      Tällä hetkellä kun homoasiat ovat pinnalla ja seksuaalisen suuntautumisen esiintuominen on etenkin heterolaatikon ulkopuolelta jossain määrin uutta ja ihmeellistä on nuorison joukossa varmasti jonkin verran niitä jotka yrittävät olla homoja ihan vain siksi että se on siistiä. Ihminen ei kuitenkaan muutu homoksi vaan homoa esittämällä, joten homojen todelliseen määrään tällä tuskin on vaikutusta. Eiväthän vuosikausia heteroavioliitossakaan eläneet homot ole muuttuneet heteroiksi. Eiköhän nuorisomme ole turvassa.

      Avioliitto-käsitteen osalta olet siis sitä mieltä että homot Suomessa ovat jo tarpeeksi tasa-arvoisia joten heidän asemaansa ei tarvise enää parantaa? Ihmiset vetävät itseään hirteen mitä ihmeellisimmistä syistä, joten aika uskaliasta väittää ettei tämä asia olisi kenellekään niin iso. Mitä jos oma sisaruksesi, lapsesi tai muu läheisesi olisi taaperosta asti haaveillut avioliitosta, mutta aikuistuttuaan toteaisi olevansa umpihomo? Olisiko se sitten vaan paskaa tuuria, mene rekisteritoimistoon ja sitten nauttimaan muista oikeuksistasi?

      Avioliitto on ihmisten keskenään, kansallisen lainsäädännön sisällä määrittelemä instituutio jota on muutettu jo nykyisellään monta kertaa. Suurin osa muutoksen aiheuttamista kysymyksistä palaa siihen voidaanko taata että naimisiin menevät homot olisivat esimerkillisiä ihmisiä ja halunneet mennä naimisiin puhtain sydämin. Nämä ovat asioita joita ei voi heteroistakaan tietää, joten en ymmärrä miksi ne yhtäkkiä muuttuisivat niin merkityksellisiksi homopareilla.

      Poista
    29. Eipä tähän ole lisättävää.
      Sen sijaan linkkaan iloisen homouutisen:
      http://yle.fi/uutiset/lastenohjelmista_tuttujen_mimin_ja_kukun_nayttelijat_rekisteroivat_parisuhteensa/7364166
      miksi he eivät saisi solmia avioliittoa Suomen lain mukaan?

      Poista
  28. Olinpas hämmästynyt noista tutkimustuloksista! Me olemme sitten ilmeisesti melkoisia harvinaisuuksia, kun mies on vanhempainvapaalla ja jää näillä näkymin hoitamaan lasta vielä kotihoidontuella, ellei muksua sitten laiteta päivähoitoon heti vanhempainvapaan ja isyysloman jälkeen. Olemme myös sopineet, että naimisiin mentyämme otamme koko perheen käyttöön minun sukunimeni. Ei se sitten ole ihmekään, kun kanssaihmisiä nämä meidän valinnat kovasti kummastuttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi tilastot tosiaan selittää paljon. Elän itse tässä samassa harvinaisuusjoukossa, mutta toki se vaati aktiviisuutta ja keskustelua jo ennen lapsen syntymää.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...