Tietoa mainostajalle ›

4.5.2014

Valaita sateessa

Huusin kaksivuotiaalle. Tiuskin Skidille. Kirahtelin ukolle. Olin kerrassaan sietämättömällä tuulella. Ja kaikki vain siksi, että en ollut päässyt viiteen päivään kunnolla liikkeelle. Onneksi Koti-insinööri tajusi tilanteen ja ohjasi ovesta ulos.

Joskus on vain parasta mennä rantaan ja heitellä kiviä veteen.

Vedin hupun syvälle päähän. Satoi. Vedin keuhkot täyteen ilmaa. Jossain lähistöllä kasvoi poppeli, joka makeutti ilmaa tuoksullaan. Keväässä on valon jälkeen parasta se kun tuoksut palaavat. Ihmisten pitäisi käyttää nenäänsä paljon enemmän. Kun kersat eivät tiedä kumman tyyny on kumman, ne haistavat. Pitäisikin perustaa hajukoulu, jossa jengiä opetettaisiin nenän käyttöön. Sen nimi olisi "Haista ite".

Hehe. Ensimmäinen bisnesidea ja vasta viisi minuuttia mennyt. Lupaa hyvää.

Halusin eroon autoista, joten suuntasin syrjemmälle. Hiekka rouskutti omiaan jalan alla. Mustarastas jaksoi livertää, vaikka sillä ei ollut huppua. Onkohan se koskaan pahalla päällä? Mitä mustarastas tekee, jos sen tekee mieli tallata munat rikki ja paskoa päälle? Yksi aamuyö se karjui takapihalla niin lujaa, että epäilin ryppyä rakkaudessa.

Sade voimistui koko ajan. Vettä valui alamäkeä pitkin. En väistänyt. Toinen lenkkari kastui. Joskus on kiva tehdä typerästi, ihan tahallaan. Syyllisen osoittaminen on kerrankin helppoa. Aina ei ole.

Tuli mieleen yksi luonto-ohjelma, jossa miekkavalaat jahtasivat harmaavalasta ja sen poikasta. Ei niitä voi siitä syyttää.

Luonto-ohjelmissa on muuten se kummallinen puoli, että ikinä ei tiedä, onko jutussa onnellinen loppu. Anton Siiliseltä ei ikinä jää mysteeri ratkaisematta. Kersa katsoo minua aina kysyvästi, kun norsunpoikanen eksyy hiekkamyrskyssä. On pakko vastata, että en yhtään tiedä, miten tässä käy. Noilla ei tule vettä hanasta.

Vettä. Vettä alkoi valua otsalle. Takki päästi vettä myös olkapäistä. Aivan sama. Nyt kävellään.

Rakastan muuten valaita. Olen ihan varma, että emme tajua niistä vieläkään mitään - ihmiset nyt ylipäätään eivät ole niin fiksuja kuin kuvittelevat.

Muistan, kun näin häämatkalla kaskelotin. Miksi se ei vain tullut ja heilauttanut pyrstöllään turisteja täynnä olevaa kumivenettä nurin? En ole ihan varma, olisinko itse voinut vastustaa kiusausta. Siksi ne onkin niin hienoja eläimiä.

Käännyin kotiin päin, ylitin tien. Auto noudatti suojatiesääntöä. Heilautin kättä. Joidenkin mielestä ei pitäisi heilauttaa. Minusta se on vain merkki, että hei jes sä huomasit ja mä menen nyt.

Leikkipuistosta näkee jo meidän kodin. Miksiköhän en käy useammin kävelyllä, noin ennakoivasti. Miksi kaikki paitsi pyöräily ja lenkkeily on muka ajantuhlausta. Kävelemään voi lähteä ihan niissä vaatteissa mitä päällä on. Aikaa menee puoli tuntia, kun takki on tyhjä ja pää täynnä. Mental note tästä.

Kotiportti. Ikkunasta näkyy yöpuvussa hilluvat ipanat. Hyvä. Ilta on edennyt ilman minua.

Anteeksi vain. Äiti on nyt taas hetken normaali.

15 kommenttia:

  1. Tämäpä oli hieno ja levollinen päätös tälle sunnuntaille. Kiitos.

    Ja kävely. Se vasta on hieno tapa ottaa hetki itselle. Pyrin tekemään niin säännöllisesti. Kerran kiukuttelin kun en ollut harrastanut liikuntaa, että kauhean laiska akka. Minulta kysyttiin, että etkös sä ole käynyt kävelyillä. Vastasin että joo, mutta eihän sitä lasketa. Ja sitten tajusin, että pitäisi laskea. En vaan itse ole osannut ajatella liikuntana toimintaa, joka ei ole vimmaista suorittamista. Nyt yritän muuttaa asennetta, ja hyväksyä liikuntana myös sen parituntisen pääntyhjennyskävelyn. Koska ehkä kaiken ei aina tarvitse olla suorittamista ja tavoitteellista pusertamista. Ei ollut sinun tekstisikään, ja silti siitä tuli hirveän hyvä olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On. Kävely on matalimman mahdollisen kynnyksen liikuntaa, joka tarjoaa kuitenkin sen saman tarvittavan hetken omille ajatuksilleen kuin mikä tahansa muukin laji. :)

      Poista
  2. Hienoa ja todella toimivaa. Tekisin itsekin tuota kävelyterapiaa useasti jos voisin. Kertokaas pienten lasten yksinhuoltajat kuinka tyhjennätte päänne, kun kävelylle ei voi noin vain lähteä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys - toivottavasti joku osaa vastata!

      Poista
  3. Niin tuttua ja fiksu mies sinulle. Omassa elämäntilanteessa, totaaliyksinhuoltajana, pitää nuo omat "jäähyilyt" aikatauluttaa lähinnä työmatkapyöräilyyn. Monen monituiset kerrat on kyllä tehnyt mieli laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä vähän vetämään happea. Mutta pian on sekin aika käsillä, kun voi, kun ipana aloittaa koulun. Pitää alkaa kesällä harjoittelemaan, ensin 10 min ja siitä sitten pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyöräily on <3. Sehän se munkin mielenterveyden salaisuus on. Nyt vaan oli vapun takia liian pitkä tauko.

      Poista
  4. Ihana, ihana, ihana postaus! Kiitos! :)

    VastaaPoista
  5. Ihanan sekava hoopo kirjoitus :) Ja niin tuttua! Ehkäpä tämä motivoi minua tarpeeksi, attä saan vihdoinkin sen toivotun toisen vakiourheilutunnin fiksattua viikkoon (eka on ollut koko ajan, ja se on se henkireikä).

    Onneksi voi aina lähteä kävelylle, ja onneksi on niin fiksuja miehiä, että ne paiskaa meidät joskus pihalle!

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On myös välillä ihana kirjoittaa sekavia. Suosittelen fiksattuja tuokioita. Puoliso yleensä kiittää myös parantunutta ilmapiiriä.

      Poista
  6. Kiitos Katja! Tuli itsellekin rauhallisempi fiilis.

    VastaaPoista
  7. Mun eilisen juoksulenkin aikana satoi ensin rakeita ja sitten vettä. Sade lakkasi, kun pääsin kotiin. Silti mieli lepäsi. :)

    VastaaPoista
  8. Hieno kirjoitus! Kävelystä - tykkään siitä todella, ja onneksi on koira, niin on pakko kävellä vähintään 1,5 t päivässä (jos jaetaan lenkit miehen kanssa). Sitä ei voi ohittaa ajattelemalla, että ei nyt ehdi, koska pitää tiskata/tehdä yks työ koneella yms. Muuten ei tulisi kyllä joka päivä lähdettyä lenkille.

    VastaaPoista
  9. Tästä kirjoituksesta ihan haistoi sen kuinka hartiat laskeutui niskasta normaaliin kohtaan. Kävely tekee ihmeitä!

    VastaaPoista
  10. Hieno, hieno tuokiokuva. Ihanaa verbaalis-visuaalista ilotulitusta. Fanitan! Ja kävelen.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...