Tietoa mainostajalle ›

16.5.2014

Unissakävelijän uudet seikkailut

Skidi on erikoistunut yösekoiluun. Erilaisia yöllisiä järjestyshäiriöitä (huutokohtauksista uniseikkailuihin) tyypillä on ollut aina, mutta viime aikoina unissäkävely on taas lisääntynyt. Yksi syy voi olla stressi. Sitä tämän kouluepisodin myötä on piisannut.



Unissa tapahtuvat seikkailut ajoittuvat - kuten unissakävelijöillä yleensä - muutama tunti nukahtamisen jälkeen, puolille öin. Kaava on yleensä sama: tyyppi nousee sängystä, pälpättää itsekseen, lähtee vessaan, alakertaan katsomaan ohjelmia tai harhailee kämpässä osoitteetta, eikä vastaa mitään järkevää kysymyksiin. 

Yhtenä aamuna Skidi heräsi nakupellenä. Yökkäri löytyi kylpyammeesta. 

Tyypillisesti tapahtuneesta ei jää mitään muistikuvia ja hämmästys yöllisten seikkailujen kuulemisesta on aito.

Olin itsekin kuulunut kakarana samaan kerhoon, taipumus ilmeisesti kulkee suvussa. Mutsi on löytänyt minut istuskelemasta milloin eteisestä, milloin keittiön pöydän äärestä. Joskus olen itse herännyt, että miksiköhän minä täällä saunassa seison.

Unissakävely ei periaatteessa ole vaarallista, mutta silti arveluttaa. Olen itse yleensä vielä hereillä kohtauksen tullessa, joten osaan taluttaa tyypin takaisin sänkyyn, mutta vähän jännittää, miten tämä tästä kehittyy. Kesällä piti siirtyä parvisänkyyn, mutta mitähän siitä sitten seuraa.

Koti osataan yleensä tehdä taaperoturvalliseksi, mutta miten ihmeessä unissakävelijäkersa pitäisi huomioida? 

Kuuloni on jo herkistynyt havaitsemaan pikkujalkojen tassutuksen, mutta taidan nyt ainakin alkajaisiksi pistää muutaman yövalon lisää, palauttaa lapsiportin portaikkoon ja laittaa ulko-oven takalukkoon.

Onko teillä samanlainen yökerho? Mitä olette asialle tehneet?

45 kommenttia:

  1. Mun veli nukkui aikanaan avain kiinni pyjamassa kun vanhemmat pelkäsivät etteivät herää jos veli lähteekin pihalle. Pari kertaa se oli saatu kiinni rappukäytävästä hissiä tilaamasta. Itsekin olen jonkun verran aikanaan unissa vaellellut ja nyt sitten jännittää miten käy lapsen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava idea tuo avain pyjamaan kiinni. :D

      Poista
  2. Mä oon lapsena kävellyt unissani ulko-ovesta suoraan pihalle pakkaseen ja mun vanhemmat on heränneet siihen, että ovikello soi. Äiti oli ollut sitä mieltä, ettei siihen aikaan uskalla avata ovea, mutta iskä oli sitä mieltä, että jos joku aamuyön tunteita rimputtaa ovikelloa, sillä saattaa olla hätä.

    Hämmennys oli ollut kuulema aikamoinen kun ovella olinkin seisonut mä, edelleenkin unessa, pyjamassa ja paljain jaloin. Enää en (kai) kävele unissani, mutta stressaantuneena puhun unissani kuulema ärsyttävän paljon..

    -nenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitto, olisin varmaan itse kans kahteen kertaan meittinyt että kuka hitto siellä tähän aikaan rimputtaa!

      Poista
  3. Täällä toinen portsari! Ei huolta, 12 vee unissakävelijä ei ole loukannut itseään (nukkui välillä kerrossängyn yläpedillä), osaa tulla portaat alas, tuntee siis paikat kuin unissaan, heh. Joku varjelus näillä on. Hauskaa oli, että kun otettiin koko perhe kiroilutarkkailuun ja käytettiin kiroilupurkkia (20snt/kirosana), niin laps rupesi kiroilemaan unissaan. Perkeleet vain kaikui öisin...:D
    T. vakkari-lellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole todellista toi unikiroilu - siinä on varmaan kuulijoilla naurussa pitelemistä! :D

      Poista
  4. Mä oon sinä käsityksessä ettei parvisänky, portti tai lukittu ovi paljon unissakävelijää hidasta, ne kun toimii samoten kuin hereilläkin. Omakohtainen kokemus on vähäistä, mitä nyt olen omia alusvaatteitani mikrottanut ja muuta pientä kivaa. Ystäväni sen sijaan on kymmenvuotiaana kävellyt hotellista ulos asti ulkomailla, mutta veli on saanut tytön kiinni heti hotellin ulkopuolelta.

    Että jos nilkkaan kettinki ja sängynpäätyyn kiinni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku tällanen häkkiratkaisu tietty olis varmin. Yllättävän vähän on vaihtoehtoja markkinoilla. ;)

      Poista
    2. Tiedän äidin joka nukutti taaperoa koiran kangas häkissä koska lapsi osasi tulla pois pinnasängystä ja touhuili öisin kaikkea hauskaa ihan hereillä. Se on vähän kuin teltassa nukkuis, vetoketju ulkopuolella:)

      Poista
  5. Kyllä, taipumus yöriehumisiin kulkee suvussa. Kyllä, stressi pahentaa sitä. Meillä kotona jo kolmannen polven riehuja. Puhun riehujasta siksi, että meillä nuo episodit ovat vielä sitä ikävämpää kauhukohtausmuotoa. Ja ei, kukaan meistä ei ole päässyt niistä iän myötä eroon, vaan äitini, minä ja poikani kaikki reagoimme paineeseen alkamalla riehumaan öisin, tietyssä unisyklin vaiheessa eli alkuyöstä. Ja siihen liittyy sitten myös vaihteleva määrä unissakävelyä, etenkin pojallani.

    Kauheasti ei näihin ole apuja löydetty... Lähinnä hyväksymisen mallilla mennään. Varsinkin kun poikani on kehittänyt jonkin sortin nukahtamisongelman noiden vilkkaiden painajaistensa takia. Vilkas mielikuvitus, herkkä tuntemaan, riehuvainen öisin - tällaisia me vaan ollaan. Itseäni auttaa, kun muistan puhua kaikista mielessä pyörivistä asioita miehelleni, myös rentoutumistekniikoista olen löytänyt itselleni apua. Mutta koitapa saada 11v poikaa kuuntelemaan jotain rentoutusnauhaa 20min ;D Äitin pajatus tuntuu toimivan siinä parhaiten, ainakin kun joku tilanne on päällä.

    Poikaani en ikinä uskaltaisi laitta yläsänkyyn nukkumaan. Itsekin olen 14-vuotiaana katkaissut solisluuni pudotessani parvisängystä, jonka tikkaita olin siirtänyt edellisenä iltana. Poikani on löytynyt isänsä kotona käytävästä soittamasta ovikelloa, kun oli lähtenyt demoneitaan pakoon keskellä yötä, mutta satuttanut hän ei ole tämän taipumuksen vuoksi itseään, onneksi. Takalukko ja nukkumisjärjestelyt sellaiseksi vaan, että mitään kurjempaa ei satu, niin äiti ja isä saa nukuttua huoleltaan. Jos saa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi hyväksymisen malli on varmasti tarpeellinen. Meillä tää tuntuu olevan kausittaista, elämästä nyt ei ylipäätään ole mahdollista rakentaa niin tasaista ettei aina välillä olisi jollain tapaa kierroksilla.

      Mä vielä harkitsen sitä parvea. Toisaalta Skidi on kyllä hyvin "hereilläolevan" oloinen eli tulee rappuset alas ihan normaalisti ja näyttää siltä että tietää mitä on tekemässä.

      Poista
  6. Meillä esikoinen 10v on ajoittainen unissakävelijä. Ihan pienestä pitäen nuo ovat vuotta nuoremman pikkuveljensä kanssa olleet unissaan kovia "keskustelemaan" kun samassa huoneessa nukkuivat. Nukkuivat silloin kerrossängyssä ja lasten isän kanssa kuunneltiin nauruntyrskähdyksiä tukahduttaen kun puhuivat ihan pöljiä täysin unessa toisilleen ja kikattivat ja ärjyivätkin välillä.

    Nyt muutaman vuoden tyttö on kävellyt ajoittain. Lähtee liikenteeseen yleensä noin tunti-puolitoista nukahtamisen jälkeen ja kun menee nukkumaan aikaisin, niin ollaan me vanhemmat vielä hereillä silloin. Usein tuo menee joko pikkusiskonsa tai pikkuveljensä huoneeseen, räppää valot päälle ja menee räpläämään jotain tavaroita. Välillä etsii äkäisenä jotain toisten vaatekaapeista, kodinhoitohuoneesta tai kylppäristä. Joskus käy valuttamassa vettä keittiössä. Pari kertaa on löydetty tyttö silmäneulakädessä ja "ompelee" jotain vaatetta. Myös vaatteet häneltä lentää unissaan pois. Jonkun kerran on löydetty tytön jäliltä vessanpöntöstä hänen alkkarit, pienimmän veljen puhtaita vaippoja jne...

    Oon ittekin miettinyt, että mitä jos tyttö jossain vaiheessa alkaa kävellä unissaan myös myöhemmin yöllä niin että myö vanhemmatkin ollaan jo nukkumassa eikä herätä. Jos lähtee ulos tai tekee jotain muuta sellaista, mistä ei oo sit toivottuja seurauksia. Vaikka jättää sen veden valumaan hanasta ja tulppa on kiinni tms. Mutta mitään kummempia varotoimia ei ole vielä tehty.

    Ja en tiedä mistä tuo unissakävely meillä tulee, koska minä itte eikä myöskään mies ole koskaan kävelty unissamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, teillä on monipuolista menoa! Noi yölliset keskustelut on taatusti viihdyttäviä.

      Meillä jeesaa tosi paljon mun yökukkuminen kun olen vielä hereillä ja saan ohjattua tyypin takas sänkyyn, mut en ollut edes tulut ajatelleeksi mitään noita vesihanajuttuja. Jaiks.

      Poista
  7. Meillä laitettiin ulko-oveen ylimääräinen haka oven yläosaan, johon lapset eivät ylety. Tämä haka sitten yöksi kiinni, niin eivät pääse yöllä ulos. Vanhempi lapsista nimittäin kerran oli menossa unissaan keskellä yötä ulos, onneksi mies heräsi kolinaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä vinkki, jos ei ole turvalukkoa!

      Poista
    2. Kannattaa tosissaan laittaa ovi takalukkoon tai hakanen oven yläosaan. Mun sisko kerran heräsi rappukäytävässä. Alasti.

      Poista
  8. Yövaloja tarpeeksi. Helpottaa myös unissakäveijä lasta, ettei kompuroi, mutta myös aikuista. Rankkoja ne ovat. Pahimpina aikoina patja lapsen sängyn viereen lattialle, että ehtii heti lapsen noustessa istumaan, rauhoittelemaan lasta, silittelemään takaisin sänkyyn. Ja jotta koko porukka saisi oikeasti nukuttua vähän laadukkaampaa unta. Ei tarvitse itsekään nukkua ihan niin koiran unta, kun kuulee heti, milloin tyyppi nousee istumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitiypakkauksessa pitäisi tulla muutamat yövalot!

      Poista
  9. Meillä myös 7-vuotias unissakävelijä. Lähinnä hän käy öisin pissalla mitä mielenkiintoisemmissa paikoissa. Esim. leikkihellan päällä tai tuolilla :) Isänsä on kuulemma ollut lapsena niin villi öisin, että äitinsä oli jo kiikuttanut pojan psykiatrille. Edelleen mies puhuu unissaan. Että suvussa menee meilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, teillä siis aika vahva sukulinja yöseikkailijoita!

      Poista
  10. Jänskättää millainen yöhiippailija omasta lapsesta mahdollisesti vielä kehkeytyy, toistaiseksi on tyytynyt vain puhelemaan unissaan. Itse olen vaeltanut öisin (ihan yli 20-v asti varsinkin vieraissa paikoissa nukkuessa) onneksi ilman vakavia seuraamuksia, mutta sisko tuli pienenä rytinällä alas kerrossängyn yläpedistä kun "laski liukumäkeä" unissaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eih. Joissain lastensängyissä muuten on liukumäki. Olen ihmetellyt miksi. Nyt tiedän.

      Poista
  11. Siskoni käveli myös pienenä paljon unissaan, mutta ei loukannut itseään vaikka nukkuikin yläsängyssä, koska liikkui unissaan yhtä sujuvasti kuin hereillä. Ulko-ovea meillä ei saanut takalukkoon, joten pari kertaa hän meni vessaan pyrkiessään ulos. Onneksi vanhemmat ains heräsivät askeliin ja oven ääniin jahakivat karkulaisen sisälle. Eli oman perheen kokemuksella portaat ja kerrossängyn tikkaat eivät haahuilijaa haittaa, mutta ovet ja ikkunat kannattaa lukita huolella. Siskon kävelyreitti päätyi yleensä ennemmin tai myöhemmin vessaan, joten kun vessan ovi jätettiin auki ja valot päälle lenkkeily lyheni tavallisiksi vessareissuiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä ulos asti pakeneviahan on aika paljon! Joku exit-valo lattiaan sängyn ja vessan välille otetaan harkintaan...

      Poista
  12. Oletko ajatellut, että oma suhtautumisesti lapsen tulevaan kouluun, voisi vaikuttaa merkittävästi myös lapsen suhtautumiseen? Ehkä lapsi ei stressaisi asiaa niin kovasti, jos se ei painaisi äitiäkään, tai ainakaan jos äiti ei näyttäisi omaa stressiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatellut. En näytä stressiäni.

      Poista
  13. Mun äiti viritti mun huoneen oven ulkopuolelle tuoleja ym. ansoja, joita siinä ei päiväsaikaan ollut, jotta olisi herännyt räminään jos lähden kävelemään yöllä. Tämä sen jälkeen kun olin kävellyt ulos lukitusta ulko-ovesta ja lähtenyt fillaroimaan naapuriin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sanaton. Unissaan fillarointia!

      Poista
    2. Olin mä siinä vaiheessa jo puoliksi hereillä, mutta aivan tokkurassa :)

      Poista
  14. Helkkarin pelottavaa tollanen autopilotti-meininki, kun näitä lukee! :-o

    Olin muutama vuosi sitten parikymppisenä ystäväpariskunnallani kylässä. Nukuin olkkarin sohvalla ja heräsin kun aamukuudelta soi ovikello. Bestikseni poikaystävä siellä bokserisillaan pyrki takaisin sisälle, kun oli kävellyt unissaan rappuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä! Toisaalta olen ihan tyytyväinen että Skidi on toistaiseksi pysynyt ihan himassa.

      Poista
  15. Minä ja veljeni kuljeskelimme lapsena unissamme. Koska meillä oli yksikerroksinen talo, riitti että vanhemmat lisäsivät ulko-ovien yläreunaan säpin, joka laitettiin iltaisin kiinni. Tosin jompikumpi meistä oli kai etsiytynyt kylmiöön yöllä ja toinen etsinyt vanhempien yöpöydän laatikosta myrkkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O_o o_O Kylmiöön. Myrkkyä. Nämä tapaukset jäänevät elämään.

      Poista
  16. Eikä tämä välttämättä pääty lapsuuteen - minä olen haahuillut unissani ihan näin aikuisenakin. Kerran heräsin aamulla siihen, että sängystä puuttui peitot ja ihmettelin, että miksi mies on mennyt sohvalle nukkumaan (olenko taas kuorsannut? :) ja miksi se on ottanut myös mun peiton... Siellä sohvallahan ne peitot oli, mutta samalla muistin, että mies on työmatkalla Saksassa. Mun pyjamahousut löytyi saunasta.

    Lapsi nukkuu edelleen pinnasängyssä ja eniten tuossa isojen lasten sänky -asiassa mua jännittää juurikin tämä unissakävelyn periytyminen. Tuo edellämainittu ulko-oven yläreunaan asennettu hakanen on ainakin hyvä idea, parvekkeen oveen pitäisi kehittää jotain vastaavanlaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mahtavaa miettiä mitä ihmettä sitä on oiekin ajatellut! Mä nukun onneksi aika sikeästi nykyään, mulla loppui teini-ikään haahuilu.

      Poista
  17. Mulla oma kohtasia kokemuksia, mä olen vieraissa paikoissa alkanut vaeltamaan, kerran heilutin ulko-ovea ja huusin että tarviiko vielä tuulettaa... paikan emäntä mainasi saada jonkun kohtauksen kun luuli murtovarkaaksi... Mutta mulla ei ole loppunut nuo lapsuuteen vaan ei tästä montakaan vuotta ole aikaa kun lähdin entisen koirani kanssa ulos klo3.00 kauniina alku syksyn yönä... Muuten hyvä mut laskeuduin kahdet portaat ja yhden tienkin ylitin ja asuna pikkuhousut ja toppi.. Onneksi mun mies oli herännyt, ja tietää että sanotaan ettei nukkuvaa saa herättää, seurasi vaan minne menen ja etten satuta itseäni. Sen takia tämän tiedänkin, koska heräsin onnellisena omasta sängystäni enkä luonnollisesti muista tapahtuneesta mitään. Mä odotan että meidän poika olis seuraava manteliperiä, omaa samanlaisen mielikuvituksen ja luonteen kuin minä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä yölenkkeilytaipumuksista kannattaa siis kertoa siipalle hyvissä ajoin! Nukkuvan muuten saa ymmärtääkseni nykytietämyksellä jo herättää, mutta jos se ei ole tarpeellista niin ohjaus takas petin riittää.

      Poista
  18. Mä olen kans pienempänä ollut yökävelijä ja mulla oli kerrossänky, jossa kirjoituspöytä alla. Joskus hereillä ollessa kikkailin kiiveten pöydän kautta ylös, mutta pääasiallisesti käytin portaita. Sain kuitenkin kuulla, että lähes aina unissakävelyni paluureitti oli pöydän kautta sänkyyn. Mulla oli siis lähinnä valojen päälle sytyttelyä ja sohvatyynyjen keoksi kasaamista yms.
    Perhetutulla pojalla oli kuitenkin ollut vähän noloa, kun riparilla oli herännyt kuraisissa sukissa sängystään. Tyypillä oli tapana nukkua sukat jalassa...

    VastaaPoista
  19. Hei. Meidän tyttö käveli unissaan ja oli ilmeisesti tulossa vanhempien makuuhuoneeseen. Erehtyi ovesta ja putosi kellarinrappuset. Putosi pehmeästi ja onneksi tuli vain muutama mustelma. Olihan se hirveää herätä siihen kolinaan. Lapsi itki myös hysteerisesti. Muutoin unissaan touhuili ja näperteli. Kannattaa tehdä koti mahdollisimman turvalliseksi.

    VastaaPoista
  20. Miun mies puhuu unissaan, silloin kun on stressaantunut. Teksti on yleensä ihan järkevää, hän saattaa unissaan ohjeistaa työmiehiä (on työnjohtajana raksalla), pohtia henkilönostimen hydrauliletkun korjausta tai ravistella lakanoita, "koska niissä on betonia"... Tämä on nyt vielä aika mietoa, mutta muutaman kerran hän on myös pissannut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, kuten liinavaatekaappiin, pesukoneeseen, keittiön pöydän alle ja minun kenkääni... :) Tilanne on hirveä, sillä siinä vaiheessa kun havahdun tilanteeseen, vahinko on jo tapahtunut ja ei auta muuta kuin ohjata ukko takaisin sänkyynsä ja siivota paikat, sillä mieheni EI herää, vaikka häntä yrittäisi herätellä vaan on jopa aggressiivinen... Onneksi (koputtaa päätä) tätä ei ole ollut nyt pariin vuoteen ja toivon todella, että tilanne pysyisi stabiilina.

    Eräs miespuolinen ystäväni on taas oikeasti vaarallinen itselleen ja muille, sillä hän on mm. yrittänyt kuristaa vaimonsa unissaan ja lyönyt nyrkin peilistä läpi. Siihen on kuitenkin auttanut joku unilääke, sillä todettiin, että pikku riippuvuus jostain lääkkestä on pienempi paha kuin väkivaltaisuus itseä ja muita kohtaan...

    VastaaPoista
  21. Koulujutusta olis kiva kuulla lisää, jos on jotan kerrottavaa. Menikö valitus läpi? Kumpaan kouluun lapsi menee?

    VastaaPoista
  22. Veli puhui pienenä unissaan ja aviovaimon mukaan keskustelee vieläkin varsin sujuvasti, vaikka on aivan unten mailla.. :) Hän myös käveli pienenä paljon, nykyisin ei niinkään sitä harrasta. Veli on painellut mm. ulos, laittanut kahvinkeittimen päälle ja hellakin oli mennyt joskus. Onneksi isä oli sattunut heräämään. hän myös nukahteli aivan ihme paikkoihin, pää puurolautaselle jne. Kerran etsimme häntä vaikka mistä, kunnes löytyi kylpyhuoneesta isän saunatakin alta seisomassa aivan umpiunessa... :D oli (ja on edelleenkin) varsin aktiivinen ja touhukas persoona, joten kai ne sitten siirtyi ja jatkui unissa ne puuhat.. :D Mitään ratkaisuehdotusta ei valitettavasti ole.. :)

    VastaaPoista
  23. Mun lapsuudenkodissa taisin olla ainut, joka nukkui yönsä hyvin. Isosisko sai kauhukohtauksia, joten äiti heräsi yleensä siihen, kun sisko kirkuu suoraa huutoa painajaisten kourissa. Siitä sitten tönii isän hereille, että mene nyt kattomaan, mikä siellä on hätänä (kun ääni on sellanen, että äiti itsekin on paniikissa, eikä kykene heti itse toimimaan). Pikkuveli taas höpötti ja seikkaili unissaan pitkin taloa, joskus uloskin ja vanhemmat heräsivät oven kolahdukseen jne... Aamupalapöydässä oli kiva sitten kuunnella keskustelua siitä, minkälainen yö on ollut, kun itse on vaan nukkunut sikeästi :D

    Nuo pikkuveljen yölliset seikkailut jatkuvat edelleen (nyt 30vee), esim. suojannut unissaan olohuoneen taulut vessapaperilla, kun "katosta on valunut maalia". Paljon on naurettu myös yhtä työreissua Euroopassa, kun tyyppi oli herännyt keskellä yötä bokserisillaan selittämästä jotain käsittämätöntä hotellin respassa.

    Nyt oma poikani on 3-vuotta ja pieniä merkkejä on yöllisistä seikkailuista ilmassa. Välillä höpisee ties mitä ja välillä ampasee vauhdilla sängystä keittiöön päin, siinä vaiheessa yleensä ehdin perään. Että valitettavasti näyttäisi mun suvusta periytyvän (äitinikin muistaa lapsena öisin ollensa kova touhuamaan ja "järjestelemään" tavaroita, esim. sisarusten kenkiä), vaikka itselläni (tai miehelläni) ei taipumusta tuohon olekaan.

    VastaaPoista
  24. Mä oon kävellyt unissani muksuna vintin huteria tikkaitakin (mun huone siis oli tuolloin vintillä) alas useita kertoja ihan onnistuneesti eli tuskin se parvisänkykään sen vaarallisempi on. ;)

    VastaaPoista
  25. Meidän lapsi saa myös kauhukohtauksia .Huutaa äitiä ja tuijottaa tyhjyyteen hirvee hiki päällä. Ja kyllä, kohtaukset liittyy stressiin. Ne alkoivat kuin puskista eskarivuoden alussa. Ensin en tajunnut, että mitä tapahtuu, mutta sitten opin jo toimimaan oikein. Ja myöhemmin tajusin, että lapsella oli samantyyppisiä öisiä kohtauksia myös pienenä, pikkusisaruksen synnyttyä. Eli selvästi stressi laukaisee kohtauksen. Toisella lapsella toistaiseksi vain unissa puhumista.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...