Tietoa mainostajalle ›

22.4.2014

Tasa-arvoa päiväkotiin

Olen lueskellut sivustoa tasa-arvoisesta varhaiskasvatuksesta. Ja huokaillut syvään. Vähän hommaa näyttäisi vielä olevan.

Sivusto on osa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa hanketta "Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa – tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa". Aineisto kerättiin mm. videoimalla kolmen pääkaupunkiseudun päiväkodin arkea.

Valkkasin havainnoista kolme kohtaa, jotka tuntuivat erityisen pahoilta. (k) = kasvattaja.

Aloitetaan klassikolla. Tämän olen kohdannut kertaalleen myös kuopuksen päiväkotiryhmässä (sijainen).
"Lapsiryhmän nuorin, Oona, harjoittelee hoivaleikkiä yhdessä Saritan (k) kanssa. He ovat kotileikkihuoneessa, jossa on muun muassa leikkikeittiö ja nuken sänky sekä muita leluja. Oona pyrkii kuitenkin toistuvasti viereiseen huoneeseen, jossa Kimmo ja Sami leikkivät autotalolla. Sarita ohjaa Oonan jokaisella kerralla takaisin hoivaleikkiin paitsi sanallisesti, myös kädestä pitäen taluttamalla."
Jatketaan perinteikkäällä apulaisroolituksella.
"Jumppatuokio salissa on päättymässä. Kaikki lapset ovat leikkineet niin isoilla kuin pienillä palloilla. Pirjo (k) kutsuu lapsia kanssaan siivoamaan jälkiä. Emmi ja Kaisa aloittavat siivoamisen samalla kun Benjamin ja Simo ryntäävät puolapuille kiipeilemään. Pirjo toteaa Emmille ja Kaisalle: ”No pojat voi kiipee viel sil aikaa ku me siivotaan nää”."
 Lopuksi vielä pukemistilanne.
"Päiväkodin eteisessä ollaan pukemassa. Sari (k) istuu tuolilla ja auttaa Kimmoa pukemaan. Laura tulee jonottamaan vuoroaan Kimmon taakse. Kun tulee Lauran vuoro, on Sarin toiselle puolelle ilmestynyt Ilkka, jota hän ryhtyy auttamaan. Sari pyytää Lauraa hakemaan kengät eteisestä ja sanoo auttavansa häntä sen jälkeen. Laura poistuu pikkueteiseen hakemaan kenkiä. Sillä aikaa Sari auttaa jonossa ensimmäisenä ollutta Kimmoa uudestaan sekä jatkaa Ilkan auttamista. Verneri lähestyy kasvattajaa. Sari kurottautuu jo häntä kohti auttaakseen, mutta kääntää sitten suuntansa kohti Lauraa, joka odottaa kenkiensä kanssa. Sari kuitenkin kääntyy takaisin ja alkaa auttaa Verneriä. Sen jälkeen hän auttaa Lauraa."

Kiva. Piti ihan ottaa yhteyttä tekijäryhmään ja kysyä, ovatko nämä esimerkit nyt vain ne pahimmat kärjistykset? Että eihän tilanne nyt oikeasti ole tällainen? Tutkija (VTM) vastasi, että esitetyt havainnot vastaavat noin puolta siitä havaintomäärästä, jonka voi luokitella toiminnan kehittämiskohteiksi. Ja tietysti tässä oli vain kolme päiväkotia.

Video on armoton työkalu. Vähän jäi karmimaan, mitähän kaikkea - epätasa-arvoa sun muuta epä-alkuista - videolle tallentuisi meidän perheemme elämästä? Emmehän ole kumpikaan kasvattamisen ammattilaisia. Vedän vanhemman roolia korvakuulolta, omasta kodista omaksutuilla malleilla, omilla traumoilla ja subjektiivisilla uskomuksilla höystettynä. Kahta samaa sukupuolta olevaa lastakin voi kohdella epäreilusti.

Lisäksi heräsin siihen, etten ole koskaan vielä kasvatuskeskusteluissa älynnyt ottaa puheeksi ryhmädynamiikkaa ja tasa-arvoa. Sivuston linkin lähettäminen päiväkodinjohtajalle oli hyvä alku.

66 kommenttia:

  1. Sellasta. Tähän varmaan pitäis osata sanoa jotain nasevasti kärkevää, mutta mä vaan lysähdin kasaan. Kuumaliimalla on vallitsevat normit näemmä istutettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On. Enkä uskalla väittää olevani näiden kuumaliimausten yläpuolella. :(

      Poista
  2. Kävikö aineistosta ilmi onko epätasa-arvo aina tyttöihin kohdistuvaa vai myös poikiin? "ei-poikamaisilla" pojilla on myös aika hankalaa näiden sukupuoliroolien välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttömäisillä pojilla on päiväkodissa helppoa: heidät nostetaan jalustalle: "Voi kun kaikki muutkin pojat olisivat yhtä kilttejä ja rauhallisia!" Huonompi puoli tässä on se, että tällainen poika ei opi, miten remuavan poikasakin touhuihin pääsee mukaan.

      Poista
    2. Mulle vastasi kysymykseen Milla Paumo. Voin kysyä, ehtisikö hän vastata tässä blogissa esitettyihin kysymyksiin!

      Poista
    3. Tyttömäiset pojat eivät välttämättä ole "kilttejä ja rauhallisia", vaan esimerkiksi pukeutuvat välillä pinkkiin prinsessamekkoon. Tähän ei tarhan henkilökunta aina osaa suhtautua ammattimaisesti, vaikka kellään muulla ei olisi asian kanssa mitään ongelmaa.

      Poista
    4. Voi luoja, onko sinusta Riitta rauhallinen poika sama asia kuin tyttömäinen? Onko myös rauhallinen aikuinen mies naismainen? Jopas on asenne! Anna kun arvaan, omasi on näitä adhd vesseleitä?

      Poista
    5. Minulla on kiltti ja rauhallinen poika, joka nostettiin päiväkodissa jalustalle. ;)

      En ymmärrä, mitä tuolla heitolla adhd:sta ajat takaa. Normaalien poikien normaali remuaminen on jotain ihan muuta kuin aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, joka ilmenee joko hyperaktiivisuutena adhd) tai päiväunelmointina (add). Tällainen vekara ei yksinkertaisesti pysty keskittymään, jos ympärillä on liikaa hälinää vaan joko pistää hulinaksi (adhd) tai hyytyy ja katoaa omaan maailmaansa (add).

      Poista
    6. Eivät kuulemma vastaa kuin "virallisia kanavia" pitkin tulleisiin kyselyihin - sääli. :(

      On tosi surullista jos ujo ja rauhallinen = tyttömäinen. Ja on hyvä kysymys ohjataanko poikia väkisin remuamaan samalla tavalla kuin tyttöjä ohjataan hoivaamaan?

      Poista
    7. Ikävää, että koet noin. Minusta tyttömäisyys ei ole pojassa sen huonompi ominaisuus kuin poikamaisuus tytössä. ;)

      Minun kokemukseni on, että rauhallista poikia ei ohjata remuamaan, mutta tällainen jalustalle nostaminen ei myöskään ole hyvä asia. Ujoa poikaa ei yhtään myöskään rohkaista osallistumaan vauhdikkaampiin leikkeihin, vaan hän jää helposti varsin yksinäiseksi.

      Poista
    8. Sepä se on onkin se ongelma. Missä määrin pitäisi ohjata lasta pois omalta mukavuusalueeltaan, jotta lapsi oppisi pärjäämään niiden valtavirran tyyppien kanssa. Onko hyvä, jos sitä rauhallista ja esim. taiteellista poikaa ihaillaan ja tuetaan vain siinä omassa osaamisessa ja sitten se onkin ihan ulkona muiden poikien kuvioista?

      Poista
    9. Pakko vielä vastata tähän vaikkakin yli viikkoa myöhässä.

      Meillä on poika, joka perusluonteeltaan on sopeutuvainen, joskin tempperamenttinen, tykkää riehua ja askarrella, tutustuu helposti, tottelee useimmiten jne. Arvatenkin mitään ongelmia ei ole ikinä hoidossa ollut. Leikkii kaikkea ja kaikkien kanssa, tarvittaessa myös yksin. No sitten, tyttö. Tyttö onkin tempperamenttinen rasavilli omantien kulkija, joka kyllä hoitaa nuket toisella kädellä ja toisella "puhuu puhelimeen" samalla ajaessaan pyörää. Kun aikuisen silmä välttää, menee hän hyppimään sohville, sängyille, etsimään kaapeista mielenkiintoista esineistöä, houkuttelee muita myös kanssaan aarteen etsintään... ei hyvä. Omatoiminen hän kyllä on (myös) pukeutumisen ja ruokailujen suhteen. Tämän hetkisessä hoitopaikassa häneen ei ole osattu suhtautua ollenkaan, joka päivä saan kuulla negatiivista palautetta. Hän ei ole kategorisesti tyttömäinen. Minulle on vihjailtu, etten ole osannut kasvattaa tyttöä, mutta kotona meillä ei ole kurin suhteen mitään ongelmaa ja säännöt ovat selvät. Minusta taas tuntuu, että päivähoidossa ei vahdita lapsia tarpeeksi ja tehdä rajoja selviksi.

      Tyttö onkin saanut silmätikun aseman ja usein hän on syypää jokaiseen sotkuun. Ikääkin on jo melkein neljä vuotta.

      Ainiin, ja nämä lapset, jotka tyttöni kanssa riehuvat. Heidän vanhempansa eivät ole kuulemma saaneet mitään palautetta. Arvaako kukaan kumpaa sukupuolta nämä kaksi muuta "riehujaa" edustavat?

      Poista
  3. Voi apua. Vastaavia havaintoja olen kyllä tehnyt itsekin - tytär ei saanut olla joulukuvaelmassa paimen, koska vaan pojat saavat olla paimenia ja tytöt ovat enkeleitä jne. Että melkoinen työsarka on kyllä tämän asian kanssa vielä! Surullista ajatella, että meidän lapset kasvatetaan vielä ihan samaan muottiin kun meidätkin, ehkä lapsenlapset elävät jo toisenlaisessa maailmassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse sain nuorena opena karvaasti kokea sen, että vaikka itse kuinka yrittäisi toimia sukupuolisensitiivisesti (siinä tietenkään täysin onnistumatta, mutta yritys hyvä...), niin ympäröivä yhteisö myös ylläpitää voimakkaasti sukupuolirakenteita; Minä annoin nimittäin kakkosluokkalaisteni valita itse nimenomaan joulukuvaelmaessa roolinsa ja tuli poikaenkeli. Sain kyllä myös negatiivista palautetta siitä, kuinka tällaisilla tuetaan kiusaamista ja korostetaan toisen erilaisuutta kielteisesti (kyseessä "tyttömäinen" poika, anteeksi sananvalinta...). Ja nämä kommentit tulivat toisilta vanhemmilta / yhteisön aikuisilta. Ja lisähuomiona vielä; poika enkelinä ei lisännyt minkäänlaista kiusaamista...

      Poista
    2. No höh! Jos lähdetään siitä, että Raamatussa enkelit ilmestyivät yleensä nuoren miehen hahmossa.

      Tuo kiusaaminen on aika erikoinen kommentti. Jos lapsi on sinut itsensä kanssa, niin mikään tuollainen ei aiheuta kiusaamista. Sitten jos äiti pakottaa vaikka käyttämään isosiskon vanhaa punaista takkia, jost poika ei yhtään tykkää, tilanne on jo toinen.

      Poista
    3. Uh, joulukuvaelma: pojilla oli kaikki aktiiviset puheroolit, tytöt olivat penkillä istuvia enkeleitä. Teki mieli kirkua.

      Ja kyllä: nämä näkemykset ovat niin syvään juurtuneet aikuisiin, että eivät edes näe sitä, mistä mahdollinen kiusaaminen lähtee.

      Poista
    4. Älkääs nyt, minä olen tyttö, ja esittänyt ala-asteella joulukuvaelmassa arkkienkeliä. Ja pyhäkoulussa kerran Joosefia, tosin vastahakoisesti koska sillä oli ruma kaapu.

      Poista
    5. Me oltiinkin näköjään seurakunnan tyttökerholaisina aikamoisia edelläkävijöitä, kun 70-luvulla vetäistiin tyttöporukalla Tiernapojat :D

      Poista
  4. Muutama videoiduissa päiväkodeissa työskentelevä kasvattaja oli tutkimuksen valmistuttua radiossa (muistaakseni Eve Mannun ohjelmassa) ja kaikki sanoivat olleensa itsekin osin hyvin yllättyneitä tuloksista. Ihan varmasti etenkin noi äänekkäämpien poikien nopeammat auttamiset tulee luonnostaan, koska niin pääsee helpommalla. Sen ohjelman voi varmaan vielä kuunnella Areenasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohjelma taisi olla tässä: http://areena.yle.fi/radio/1768852

      Poista
    2. Kiitti! Olisi tietty pitänyt tsekata Ylen anti.

      Poista
  5. Oma lapseni oli ryhmänsä kanssa mukana tutkimuksessa ja aiheen tiimoilta istuttu vanhempainilta oli kyllä aika silmiäavaava. Ryhmän omilla aikuisilla oli pallo hyvin hallussa, mutta jokainen sijainen veti aina askelta taakse päin ja päiväkotiryhmissähän sijaiset tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

    Lapsen ryhmälle tämän projektin myötä kehitettiin esim. roolipelejä, joissa vahvistettiin myös hiljaisten pääsyä keskeiseen rooliin. Yksi iso haaste tuollaisessa pääsääntöisesti alle kolmivuotiaista koostuneessa ryhmässä oli myös se, että jokaisen ei on yhtä tärkeä ja että jokaisella tulee olla oikeus fyysiseen koskemattomuuteen niin halutessaan (ei siis, että aikauiset koskevat lasta vaan että puututaan tilanteeseen jossa lapsi koskee toista vaikka toinen ei haluaisi). Täytyy toivoa, että tämä materiaali nyt saa huomiota. Lapsen vaihdettua isompien lasten puolelle sen kyllä hyvn huomasi, että nämä asiat eivät ole mitenkään itsestäänselviä.

    VastaaPoista
  6. Tasa-arvoinen kohtelu on selkärangasta tuleva tapa toimia, joka on opittu tai ei ole. Jokainen tekee asiat useimmiten niin kuin on tottunut tekemään, ellei siihen aktiivisesti pyri tekemään muutosta.

    Pelottavaa mitä videolta paljastuisi, jos kotona sellainen kuvattaisiin. Myönnän että lapsia tulee kohdeltua epätasa-arvoisesti paljonkin. Syynä varmaankin se, että pääsee helpommalla. Toivoisin kuitenkin, että päiväkodissa ei yritettäisi päästä helpommalla. Kotonakin siihen tietysti tulisi pyrkiä, aina ei vaan paukut riitä.
    Pitäisikö istua alas kotona ja laatia tasa-arvosuunnitelma aikatauluineen ja seurantoineen, ehkäpä sitä sitten itsekin aktiivisesti pyrkisi tekemään muutosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä veikkaan, että mun heikko kohta on varmasti kovaäänsien kuopuksen tarpeiden nopeampi täyttäminen. Veikkaan, että ei mene vieläkään oikein vaikka olen kiinnittänyt huomiota.

      Poista
  7. Minusta päiväkodin pohjimmainen ongelma on se, että sinne hakeutuu töihin sellaisia naisia, jotka viihtyvät itse oikein hyvin perinteisen naisen hoivaavassa roolissa. Sitä on aika lailla mahdoton muuttaa.. en minä haluaisi itseni kaltaisten naisten joutuvan päiväkotiin töihin. Kun itse viihtyy omassa roolissaan. sitä tiedostamattaan ohjaa lapsia. eritoten tyttöjä, sellaiseen rooliin, minkä itse kokee hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jäin miettimään että onkohan lastentarhanopettajat / - hoitajat jossain määrin myös omaksuneet työroolin, jossa vielä hoivaavuus korostuu. Kun lasten kanssa työskentelevät voivat vapaalla olla hyvinkin rempseitä. No tämä tosiaan ihan hakuammuntaa.

      Poista
  8. Aaaargh, että saikin näkemään punaista! Kommenteissa oli paljon hyviä pointteja, mutta tää oli kyllä sellanen kiehuva verenpaineennostattaja heti tähän aamuun.

    VastaaPoista
  9. Olipas tosi konkreettisia esimerkkejä! Juuri tuota hain takaa, kun pohdin omassa blogissani sitä, että Suomessakin tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri tavoin, mutta huomaamattomammin ja ehkä huomaamattakin kuin Algeriassa, jossa nyt olemme. Täällä nimittäin verenpaineeni nousi, kun miehen sisko ei millään tahtonut hyväksyä sitä, että tytön huoneen seinät oli maalattu vaaleansinisiksi - tytön OMASTA toiveesta. Hänen mielestään kun tytön huoneessa on pakko olla vaaleanpunaiset seinät. Ei, auttanut, vaikka kuinka selitin, että tyttö ei pidä vaaleanpunaisesta. Täällä Algeriassa tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri lailla ihan tietoisesti, mutta Suomessa tuo on usein tiedostamatonta toimintaa kasvattajien taholta. Itse opetan kyllä pojatkin tekemään esim. kotitöitä, mutta silti toisinaan mietin, kohtelenko kumminkaan aina poikia ja tyttöä tasa-arvoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, lienee muutenkin haastavaa kasvattaa lasta maassa, jossa kulttuurit törmäävät tässä suhteessa aika totaalisesti?

      Poista
  10. Tuosta jonotustilanteesta tuli mieleen vastakkainen esimerkki niiltä ajoilta, kun pidin tietokoneluokassa teekkareille harjoituksia ja kiertelin koneelta koneelle neuvomassa siinä järjestyksessä, mitä opiskelijat nostivat kättäylös. Tyypillisessä ryhmässä oli muutama teekkarityttö ja paljon poikia. Ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa, kun tytöt yrittivät päästä jonon ohi räpyttämällä silmiään ("voisitkö ihan äkkiä tässä välissä katsoa tätä...").

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ope oli reilu. On väärin myös näitä tyttöjä kohtaan antaa signaali, että ulkonäköä kannattaa käyttää hyödyksi. Se on hyvin kaksiteräinen miekka.

      Poista
    2. No siis. Minä olin se opettaja. Tyttöjen vaistomaisesti käyttämä silmienräpyttelytekniikka ei minuun tehonnut.

      Poista
    3. Itsekin käytin tota jonon ohi menemistä amk:n tietotekniikkatunneilla, koska opettaja neuvoi pääasiassa vain miesoppilaita. Ainut tapa saada huomio oli tarttua hihasta kiinni ja pyytää ohimennen tarkistamaan joku muutaman sekunnin huomiota vaatinut asia. Silmiä ei räpytelty, vaan vaadin sen opetuksen, jota en muuten saanut.

      Sivuhuomio: Voisikohan "tyttöjen vaistomaisesti käyttämä silmienräpyttelytekniikka" olla seurausta nimenomaan siitä, että opettajat keskittyvät ohjaamaan poikia? Katjan poimimissakin esimerkeissä Sari (k) auttoi kaikki muut ennen Lauraa. Tytöille myös helpommin opetetaan, ettei vaatiminen ole kaunista käytöstä, joten jäljelle jää mahdollisuudet a) odottaa nätisti vuoroaan, jota ei ehkä koskaan tule b) yrittää ohimennen ystävällisesti (eli sinun tulkintasi mukaan silmiä räpytellen) pyytää apua.

      Poista
    4. Tilanne minun pitämissäni harjoituksissa oli ihan selvä. Kiersin opiskelijat siinä järjestyksessä, kun kädet nousivat ylös ja usein ne muutamat tytöt yrittivät päästä jonon ohi. Voi tietenkin olla, että toisissa harjoitusryhmissä miespuoliset harjoitustenpitäjät ohittivat tytöt ja siksi he olivat oppineet pyytämään, ettei pelkkä oman vuoron odottaminen kannata.

      Ei sillä, ihan hyvähän se on työelämää silmällä pitäen opetella pitämään huoli siitä, että tulee nähdyksi.

      Poista
  11. Minulle päiväkodin hoitaja kertoi iloisesti mitä ryhmässä oli tehty sillä viikolla. Ilmeni, että tytöt olivat tehneet käsitöitä (virkkaamista) pienellä porukalla. Kysyin, milloin poikani porukka virkkaa. Hoitaja katsoi minua ihmeissään ja sanoi: "Niin ehkä osa pojistakin haluaisi kokeilla." Huoh. Ja muuten, on aivan eri asia, että nuori nainen käyttää ripsien räpyttelyä tehokeinona kuin että aikuiset kasvattavat lapsista kapean roolin ripsienräpsyttelijöitä, autonajajia, hoivaajia, käsityöläisiä tai urheilijoita sen mukaan, mitä sukupuolta nämä ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ja ei ole. Tyypillinen harjoitustenpitäjä on nuorehko mies, tuskin hän sen enempää tiedostaa päästävänsä tytöt jonon ohi kuin päiväkodin naispuolinen työntekijä päästävänsä pikkupojat jonossa pikkutyttöjen ohi.

      Poista
    2. Voi ei, eihän virkkaaminen ole enää pitkään aikaan ollut vain tyttöjen harrastus.

      Poista
  12. Voi tää on se aihe josta nousee karvat niin pystyyn ja voit vaan arvata miten kärjistetyt nämä erot on anglikaanisessa kulttuurissa... tytöt kun on järjestään "äidin pikku apulaisia", osaavia ja toimeliaita ja pojat, no mutta "pojathan on vaan poikia"

    Mutta että Suomessakin nämä samat asenteet on edelleen niin syvässä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on hyvin näennäismoderni maa. :(

      Poista
    2. Olen lukenut pojilleni Viisikko-kirjoja ja jessus, että niissä sitä vasta onkin sukupuoliroolit "kohdillaan"... Itse en sitä lapsena huomannut. Ja toinen ihan kotimainen esimerkki on Miina ja Manu-kirjat. Manu on rohkea koheltaja ja Miina aina niin järkevä opastaja...

      Poista
  13. Aiheesta on eriitäin hyvä kirjakin "Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan" Kirjassa tätä päivähoidossa alkavaa "erottelua" käsitellään myös koulumaailmassa sekä työelämän näkökulmasta. Kirjoittajat Lisa Marklund & Lotta Snickare, ovat perehtynyeet Ruotsissa tehtyihin vastaavan laisiin tutkimuksiin. Suosittelen lukemaan, jos aihe kiinnostaa.

    -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut, muistaakseni joskus blogannutkin. Ehkä vähän ahdistaa, että sekin on julkaistu jo melkein 10 vuotta sitten ja mikään ei ole muuttunut.

      Poista
  14. No hyvä, että tämä tutkimus on tehty ja kehtaiskohan sitä tosiaan linkittää oman päiväkodin työntekijöille..
    Itse todistin viime vuonna juuri valmistuneen nuoren lastentarhanopettajan leikkitilannetta nukkekodilla kahden pienen työn kanssa: "Oli aamu. Perheenjäsenet nukkuivat. Äiti heräsi ja herätti lapset ja laittoi aamupalaa ja laitteli lapsia kouluun yms. Mitä teki isä? No oli tietysti kylvyssä koko leikin ajan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ainakin lähetin päiväkodin johtajalle joka lupasi perehtyä. Kyselen peräänkin vielä jossain vaiheessa!

      Poista
  15. Päiväkodin vasukeskustelussa hoitaja kertoi, että 5-vuotias tyttäreni ei ollut niin kiinnostunut pukeutumisleikeistä kuin muut tytöt ja että hän oli kiinnostunut siitä, miten asiat toimivat. Kyseli kuulemma paljon siitä miten tietyt autot ja laitteet toimivat. Hoitaja pohti syitä tähän ja kysyi vasukeskustelussa että "onko lapsen isä kenties insinööri?". Vastasin: "Ei ole. Mutta äiti on."

    VastaaPoista
  16. Voi niinpä, niinpä. Mulle nämä päiväkotihommat on jotenkin sydämen asia, vaikkei omia lapsia olekaan. Tuntuu niin käsittämättömältä, miten epäreilusti lapsia voidaan (yleensä ilman pahaa tarkoitusta mutta kumminkin) kohdella. Millaiset seuraukset sillä on? Huh huh mitä juttuja, pelottaa. Tutkimusten mukaan tyttöjä ohjataan hoivarooliin, mutta pojat taas jäävät usein paitsi hellyydestä. Ei oo reilua.

    Olisin kans suositellut tuota Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan -kirjaa, siinä on samoja tutkimustuloksia Ruotsista. Valitettavan totta siis ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin halunnut poimia mukaan vielä yhden esimerkin siitä, kuinka piilosleikissä kukaan ei tajunnut että tyttökin leikki piilosta -> hoitaja luuli että se oli vaan jäänyt jumiin jonnekin patterin väliin. :O

      Poista
  17. Sanoisin että suurin osa noista on ihan sitä, että niitä dominoivampia lapsia huomioi helpommin kun niitä hiljaisia. Ja se vaan on ihan fakta, että pojat on raisumpia kun tytöt (erittäin raisusti yleistäen).
    Meillä töissä kun otettiin tuo tasa-arvoistaminen puheeksi, se tehtiin mielestäni aivan naurettavaksi. Kohta tämä homma menee päiväkodeissa niin, ettemme saa kutsua lapsia tytöiksi tai pojiksi, vaan he ovat henkilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammattitaitoinen työntekijä huomaa ja huomioi myös ne hiljaisemmat lapset - ihan sukupuoleen katsomatta.

      Poista
    2. kyllä näin on, mutta olemme silti ihmisiä kaikki. Me hoitajatkaan emme toimi aina kuin robotit, vaikka ammattitaitoisia olemmekin (ainakin suurin osa).

      Poista
    3. Hmm... parempi olisi, jos ette koskaan toimisi kuin robotit. Niillä kun ei ole minkäänlaista tilannetajua.

      Poista
    4. Mä ymmärrän kyllä hyvin sen, miten vaikea tällaisista tiedostamattomista toimintatavoista on päästä eroon. Itse kannatan tätä "tehdään mieluummin liikaa kuin liian vähän" -metodia.

      Poista
  18. ^Jaa että hiljaisia ohjataan enemmän hoivaleikkeihin ja siivoamaan, vai? Ei kyse ole ainoastaan pukemisessa auttamisesta.

    Suuri epäkohta on myös se, että poikien hoivaleikkejä karsastetaan edelleen. Pojillakin täytyy olla oikeus herkkyyteen ja hoivaamiseen.

    VastaaPoista
  19. Lasten kanssa työskentelevänä voin sanoa, että (liian usein) kyseessä voi olla myös tilanteen helpottaminen - ryhmät ovat liian suuria ja taakkaa keventääkseen työntekijät menevät sieltä mistä helpoiten sillä hetkellä pääsevät - hoidetaan ne melskaavat ensin alta pois. Varhaiskasvatuksen laadun sijaan tavoitellaan isoja yksiköitä ja kustannustehokkuutta, mikä valitettavasti näkyy sitten myös siinä arjen pyörittämisessä.

    Tämä siis sen lisäksi että aikuisilla on paljon opittavaa sukupuolisensitiivisestä kasvattamisesta. Ajatus on monille vielä vieras eikä se tule esiin koulutuksessa ollenkaan. Sen lisäksi harmittavan moni on valmis litistämään tytöt pikku apulaisiksi ja pojat villiviikareiksi - näin on "aina ollut".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, että sukupuolisensitiivinen kasvattaminen on varmaan monelle vieras. Löytyy niitä, jotka eivät edes tule ajatelleeksi asiaa, ja sitten varmasti on myös niitä, jotka kuvittelevat, että sukupuolisensitiivisyys on jotain hihhulointia ja sukupuolen kiistämistä kokonaan. Luullaan, että sukupuolisensitiivisyydellä tarkoitetaan sitä, minkä joku muukin jo kommenteissa mainitsi, että ei ole tyttöjä ja poikia vaan henkilöitä (miksi ei muuten ihan vaan lapsia?) ja mitä lehtiartikkeleissakin on esitelty, että lapsen sukupuolta ei kerrota kenellekään ja jopa kiistetään sukupuolten olemassaolo.

      Mulle sukupuolisensitiivisyys on sitä, että sukupuoli ei rajoita sitä, mistä lapsi voi olla kiinnostunut ja miten hänen tulee käyttäytyä ja kenen kanssa leikkiä. Silti sukupuoli saa näkyä uloskinpäin, joskin sen ei tarvitse näkyä ja on oikeasti sääli, että pukemalla lapsen tyttömäisesti/poikamaisesti, lasta myös kohdellaan eri tavoin.

      Poista
  20. Sanonpahan minäkin pari ajatusta asiaan!
    Onneksi perheemme osalta päiväkotiajat ovat takana, vaikka on paljon hyvää sanottavaa niiltä yli kymmeneltä vuodelta, jonka aikana meidän katras vietti aikaansa päiväkodin tätejä rassaamalla... :)
    En kannata kirjaimellista enkä liian herkästi annettavia "ADHD-diagnoosejakaan", vaikka meillä on isän malli paljon enempi lapsille läsnäoleva kuin itse antamani äidin malli -olosuhteidenkin pakosta, mutta myös tarkoituksellisesti. Meillä ei ole miesten ja naisten töitä muuta kuin pakottavista syistä...osaan vaihtaa auton renkaatkin, mutta minun pulkannaruilla ei avata eikä kiristetä muttereita. Muuten kyllä huolehdin autoon liittyvistä jutuista pääasiassa. Mieheni saattaa myös korjata ompelukoneella yhtä sun toista ja itseäni ei kiinnosta pätkääkään, kun aikanaan piti taistella rättikässässä koneen kanssa jne jne. Se tekee, joka osaa ja innostuu...

    Pointti number one: Vaaleanpunaiset ja -siniset vauvojen vaatteet kiellettävä, koska synnäriltähän se alkaa se sukupuoliroolien korostaminen.
    Lapsi saa käyttää senvärisiä vaatteita, kuin itse haluaa.
    Case: meillä vanhin lapsista tyttö ja perässä liuta poikia, joten peruspunaisia sukkia ym hyödynnettävää on siirtynyt myös pojille. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun päiväkotipäivän jälkeen joku pojistani itki, kun toiset haukkuvat hänen sukkiaan "tyttöjenvärisiksi". KRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR!!!!!!!!!!! (näkee punaista!)
    Ilokseni olen huomannut nyt juniorini kohdalla (1.lk), että hän saattaa laittaa kouluun kokopunaisen kollarihupparin ja kysyessäni poikien kommenteista, olen saanut vastauksen: "Ei kukaan sanonut mitään!".

    Pointti number two: Vanhempi ei aina tiedä lapsensa parasta! Ainakaan kysymättä...
    Case: Kuudesluokkalainen poikani kertoi, että hänen luokkatoverinsa joutui rättikässään, koska äiti pakotti. Taustalla se, että pojan isosiskot olivat halunneet mennä tekniseen kässään ja mikä-lie-hyper-super-sukupuolisensitiivi-äiti päätti pojan tahtoa vastaan, että dodii, sä meet sitten rättikässään... Hei,halooooooooo... meni kyllä tuolla mutsilla liian pitkälle, jos oma poika ei saanut ollenkaan vaikuttaa asiaan ja päästä toivomaansa tekniseen kässään....

    Annetaanhan kaikkien kukkien kukkia, please! Ja se ei silti tarkoita sitä, että sukupuolet pitäisi unohtaa ja kokonaan kätkeä... :)
    Kyllä tämä maa on vielä hyvin kaukana oikeasta tasa-arvosta, vaikka silti edellä monia maita ollaankin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus toisen kappaleen alkuun:
      En kannata kirjaimellista sukupuolisensitiivisyyttä enkä liian...

      Poista
  21. Tämän lisäksi olen huomannut itse miten lapset saavat erilaista kohtelua päiväkodeissa pukeutumisen ja perheen oletetun varallisuuden mukaan. Korostuu vielä entisestään alueilla, joilla suurinosa perheistä on vähävaraisia.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...