Tietoa mainostajalle ›

14.4.2014

Hyvän mielen postaus

Valeäiti kirjoitti kehupostauksen mammabloggaajille. Sain kunnian olla yksi kehutuista. Vaikka alkuun vähän nolotti, tuli hyvä mieli. Oikeastaan yllättävän hyvä mieli.

Sitä, millainen ihminen peilistä katsoo, pohtii (jos ehtii pohtia) lähes poikkeuksetta itsekseen. Siinä on pienehkö subjektiivisuuden vaara. Sitä tulee ajatelleeksi, että on lähinnä tyhmä ja laiska ja saamaton kun taas unohtui täyttää se päiväkodin lomalappu ajoissa ja ikkunoissakin näyttää olevan maitolasia, kun ei vaan pysty pesemään.

Minä ainakin näen vain ne asiat, joita en ehdi tai osaa tehdä. Päällimmäisenä on riittämättömyyden tunne: mielen päällä on to-do lista asioista, jotka ovat tekemättä, ei tyytyväisyys onnistuneesta kolumnista tai yrittäjyyden, leipätyön ja ruuhkavuosien jokseenkin vesitiiviistä yhdistämisestä.

Sitten kun joku sanoo sinusta jotain kivaa, on heti huono omatunto, että miten se nyt tolleen liioittelee. Kauheeta.

On oikeastaan ihan sama, pitääkö kehu nyt aivan sataprosenttisesti paikkansa - se on kehujan itseoikeutettu näkökulma eikä siitä kannata kiistellä.

Miten hemmetissä kehujen vastaanottaminen edes voi olla näin vaikeaa? Ehkä se johtuu kehujen harvinaisuudesta, kehupulasta. Uskallan väittää, että ihmisten hienojen luonteenpiirteiden ja tekojen huomaamisesta ei ole kyse, puutetta on vain näiden havaintojen ääneen sanomisesta.

Nyt tehdään muutos.

Laita siis hyvä kiertämään: sano tällä viikolla joka päivä vähintään yksi kehu jollekulle julkisesti! Ei ole vaikeaa. Vähintään se puoliso on ansainnut sen. Oma mutsi tai anoppi, joka hoitaa räkäisiä ipanoita, vaikka saa satavarmasti itsekin sen räkätaudin? Naapuri, työkaveri, ystävä? Kersoille voi antaa jonkun extratunnustuksen.

Ja kun viikon on jengiä ihan hulluna kehunut ja ilahduttanut, saattaa omakin mieli olla aika hyvä. Ehkä siitä kehumisestakin on tullut tapa. Ja kas: maailma on taas vähän valmiimpi.

Ps. Lupaan kehua jokaisen kommentoijan!

44 kommenttia:

  1. Se on tämä suomalainen mielenlaatu ja vielä tarkentaen, että länsisuomalainen mielenlaatu. Muutaman itäsuomalaisen kaverin kanssa on välillä vaikeuksia päästä samalle taajuudelle juurikin tämän asian takia. Idässä tuntuvat osaavan arvostaa itseään ja ottavat asian rennommalla otteella, mutta lännessä juurikin ajattelutapa on tuo en osaa, en ehdi -tyylinen. Ja kun sitten tapaa jenkkiä ja kaikki on niin great ja perfect niin johan sitä alkaa epäilemään sanojan mielenterveyttä vaikka se hyvältä tuntuukin. Kannatan tuota kehumista lämpimästi. Itsekin sitä opettelen ja taitaa tässä opiskelussa mennä vielä tovi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas! Olen kyllä enemmän itäsuomalaista syntyperää, mutta ehkä se neljäsosa vaikuttaa eniten. :D

      Henkka, kiva kun ehdit kommentoida usein ja olet ollut messissä niin pitkään.

      Poista
    2. Ja heti pohdin, että mitä hiivattia oikein tarkoitat, kun viime aikoina, varmaan vuoden ajan olen kommentoinut tosi harvoin. Messissä kyllä :)

      Poista
  2. WORD!! Kehupula todellakin, varsinkin meillä Suomessa. Semmoinen lisäys vielä, että kehun pitää olla aito (sen sanojan mielestä, kuulija saattaa olla turhan itsekriittinen). Silloin siitä saa parhaat kiksit. Taidan aloittaa jo tänään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hyvä puoli tässä suomalaisuudessa on, että harvempi kehuu ellei ole aidosti kehun takana. :D

      Hosuli, kuulostat helposti innostuvalta, energiseltä ihmiseltä. :)

      Poista
  3. Tämä oli mulla mielessä ihan juuri siihen liittyen kun kuulin yhden naisen sanovan ettei lapsia pitäisi kehua, koska sitten ne alkavat kuvitella itsestään liikoja.
    Mitä hittoja?? Kun lastenhan juuri kuuluukin olla kaikkivoipaisia, supertaitavia, parhaita ja ihanimpia! Kehun omiani sumeilematta, itseäni samoin. Ja miehelle sanoin aamulla että kyllä olet taas hienosti terottanut veitset, tosi syvä haava tuli sormeen heti päivän aluksi:)
    Mutta siis silleen....että kyllä minusta pitää kehua pienimmästäkin syystä.
    Ei se ole imartelua (se on vähän yäk), vaan ihan muuta.
    Piilomajan Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ihmettä. Ymmärrän kyllä sen, että ei pidä johtaa harhaan, mutta lasten kehuminen on lähinnä positiivisen kautta ohjaamista.

      Ja Kati, kylläpäs osaat hienosti suhtautua viiltohaavoihin - kadehdittavan positiivinen asenne! :D

      Poista
  4. Se on kumma miten sitä omaa puolisoa onkin niin paljon helpompi moittia kuin kehua! Täytyykin ottaa kunnon kehuspurtti tällä viikolla ja kehua koko lähipiiri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä!

      Rosa, hienoa että lähdet mukaan, lähipiirisi on onnekas!

      Poista
  5. Juuri hetki sitten pohdin sitä, miten itsensä määrittääkin niin helposti kaiken sen kautta, mikä on kesken, tekemättä ja rempallaan. Kehossa, mielessä, töissä, kodin nurkissa tai ihmissuhteissa. (http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/04/07/viikot-veden-lailla-ne-soljuu/)

    Aiheeseen sopi mielestäni mainiosti Anja Laurilan ajatelma:

    "Lähdin lapsuuteni kodista selässäni reppu
    ja repussani mitta.
    Sillä mitalla mittasin itseäni ja aina oli tulos;
    ei riitä, ei riitä!
    Kauan uskoin mittaani.
    Sitten löysin uuden. Se sanoi; riittää, riittää hyvinkin!
    Silloin tajusin, että mittani oli virheellinen.
    Sen ainoa lukema oli, ei riitä.
    Vein sen takaisin ja äitini hämmästyi; Ei se virheellinen ole!
    Se on perintömitta, kulkenut suvussa aina."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava löytö tuo runo! Kiitos, että jaksat blogata, kirjoitamme ilmeisen usein samoista aiheista!

      Poista
  6. Kehumisia on tullu mietittyä paljonkin kasvatukselliselta kannalta. Ja Valeäidin kannustamana kirjotin blogientryn (mutten sittenkään kirjottanut itsestäni ;). Ja mitä valeäidin postaukseen, allekirjotan jokaisen (sinustakin) sanotun sanan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala!

      Lydas, olet paitsi lahjakas juoksija myös ihanan energinen persoona. On kiva tuntea sinut.

      Poista
  7. Saapa nähdä tuleeko tämä kahdesti kun sain ensimmäisellä yrityksellä selaimen tilttiin :) Itse tein hiljattain päätöksen, että kehun enemmän ihmisiä töissä ja vielä päin naamaa. Usein sitä tulee kehuttua työkaverin ideoita kaikille muille paitsi työkaverille. Samoin olen ottanut asiakseni kiittää yhteistyökumppaneita. Siitä tulee itsellekin parempi mieli kun keskittyy siihen mikä on hyvin eikä nillitä epäkohdista, jotka vielä usein ovat pieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Työssä onnistuminen on yksi suurimpia tyydytyksen lähteitä, joten uskon että sinusta tulee aika suosittu työkaveri!

      Erinomainen elämänasenne muutenkin tuo ilon kautta eteneminen. Hienoa, että osaat perspektiivin säilyttämisen taidon. :)

      Poista
  8. Joskus aikaisemmin olet kirjoittanut (muistaakseni) huijarisyndroomasta ja sellainen olo tuli kyllä heti, kun sain myöskin blogitunnustuksen. Olen vieläkin vähän puissa siitä, enkä ole sitä kyennyt vielä käsittelemään blogissani, koska jos joku uskoo minuun, tulee olo, että olen luvannut liikoja. Mutta taisit nyt rohkaista minua, on aina huojentavaa kun on joku johon viitata. Ja muuten, otsikosta tulin heti hyvälle mielelle, mutta se johtui osittain siitä että luulin postauksen käsittelevät Taidon ja käsityön viikkoa (Tänään on Taidon päivä!). Ihmettelin itsekin, minten mulle nyt tuollainen mielleyhtymä tuli, mutta johtuu ilmeisesti siitä että vuosi sitten järjestimme Taitoviikon tempauksena käsityön hyvän mielen osoituksen. Minulle hyvä mieli = käsityöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huijarisyndrooma on läsnä täälläkin, ei hätää! Vaivaa kuulemma lähes kaikkia lahjakkaita naisia. :)

      Olet Helena aikaansaava tyyppi, sekä käsityö- että tempausosastolla, tuohon ei kuka tahansa kykene. :)

      Poista
  9. Otan haasteen vastaan ja lupaan kehua lähipiiriini kuuluvia tilaisuuden tullen ainakin viikon ajan. Pidempäänkin jos se tuntuu hyvältä! :)
    Ehkä kehujen vastaanottamisen vaikeus johtuu siitä, että sitä jotenkin pelkää, että toinen alkaa luulemaan itserakkaaksi, jos siihen sanoo vain kiitos! Pitää olla kiitollinen ja vähän nöyrä, eikä vain sanoa kiitos, jos joku erehtyy kehaisemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu!

      Sinäkin olet jaksanut blogata jo monta vuotta - se vaatii rohkeutta. Arvostelulle altistuminen kasvattaa nahkaa mutta myös perspektiiviä. Kiitos että kommentoit vaikka kiirettä piisaa!

      Poista
  10. Helposti tulee vähäteltyä kehujan sanoja, mutta itse kun kehuu toista niin oikein ärsyttää semmonen tuhahtelu ja "no en mää nyt niin hyvä " -hölinä. Pitäisi aina muistaa ottaa kehut kehuina! Sillä saa hyvänmielen kehujallekin.

    Meillä täällä Kanadassa neuvolan seinällä on ohje lasten kehumisesta : kymmenen positiivista kommenttia yhtä negatiivista kohden. Kyllä jäpättäjän omatuntoa kolkuttaa joka kerta sen nähdessä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Kehuja on saattanut rohkaista itseään kehumaan jo jonkin aikaa ja sitten vastaanotto on yhtä punastelua. :D

      Sinulla on blogissasi taito tiivistää, ja olla silti merkityksellinen. Toivottavasti jatkat kirjoittamista.

      Poista
  11. Tosi suomalainen asenne kehuihin on se, että jää miettimään "vittuiliko tuo minulle?".

    Ei minua kyllä (juuri) kukaan täällä kehu (valokuvista viimeksi lauantaina). Pakko kehua itse itseään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä kehun: olen kaivannut arkitehdin sarkastisia ja napakoita kirjoituksia ja hauskoja näkökulmia maailmaan, kiva että jatkoit taas!

      Poista
  12. Sain tähän kerran hyvän neuvon eräältä kollegalta: kiitä kohteliaisuuksista ja positiivisesta palautteesta yhtä luontevasti kuin kiittäisit hyvästä kupillisesta teetä! Ilahtuneena, kiitollisena, yllättyneenä ja nauttien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että jaoit tämän täällä! Se, että ihmisellä on fiksuja kollegoita tarkoittaa, että hän itsekin on fiksu. :)

      Poista
  13. Mahtava viikkohaaste! Pitää kyllä ehdottomasti paikkansa, että kehumisesta tulee itsellekin hyvä mieli. Sinua haluaisin kehua siitä, että kirjoitat niin loistavaa ja mielenkiintoista blogia, että tällainen vapaaehtoisesti lapsetonkin odottaa kieli pitkällä postauksia! Eipä paljon paina vaa'assa jotkut likaiset ikkunat, jos ihmisellä on noin upea taito kirjoittaa mielenkiintoisia, hauskoja ja teknisesti taitavia tekstejä.

    Nostan tosiaan hattua mammabloggaajille. Itseni on välillä vaikea ymmärtää, miksi joku välittäisi tuon taivaallista vaikka nyt noista ikkunoista, mutta itse säästynkin ihan kaikelta Myyttiseen Äitiyteen liittyvistä ulkopuolisista ja myös päänsisäisistä vaatimuksista. Mutta toki tunnistan tuon ajatuksen riittämättömyydestä, kun ei osaa keskittyä siihen, miten paljon asioita on jo tehnyt, vaan miettii vain sitä, kuinka paljon on vielä tekemättä. Täytyykin tehdä joku iltarituaali, että sänkyyn kömmittyään kiittää itseään siitä, kuinka paljon sai tänäänkin aikaan tai jos ei saanut, niin ihan siitä, kuinka upee tyyppi on. Melkoinen aikaansaannos sekin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno palaute, kiitos! Toki ikkunaongelma on ollut läsnä jo ennen lapsia, ksoka en silloinkaan ollut erityisen siivousvimmainen. :D

      On kerrassaan ihailtava taito priorisoida ja asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Lisäksi olet vähintäänkin aika empaattinen ja avarakatseinen tyyppi, koska olet ollut jo mukana näin pitkään, vaikka lapsiasiat eivät lähtökohtaisesti kiinnosta. :)

      Poista
  14. Ihana haaste ! Kehuttavaa on/olisi itse asiassa tosi paljon, kun muistais vaan aina sanoa ajatuksensa kaikille ääneen. Mä ainakin usein mielessäni ihailen eri asioita eri ihmisissä, mutta jotenkin sitä ei vaan tule sanottua ääneen asianosaiselle. Ehkä se on tämä suomalainen tapa, että kehuminen aiheuttaa joskus lähinnä vaivautunutta hämmennystä vaikka on ihan vilpittömästi asialla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama! Jos se toinen onkin ihan nolona niin siitähän tulee aika kiusallinen tilanne. :D

      Ihan ensimmäiseksi kehun nimimerkkisi lisäksi syksyn tavoitetteesi! Sinulta ei rohkeutta tulosten tavoittelemiseen puutu. Ihailtavan päämäärätietoista tekemistä!

      Poista
  15. Ihana lukea heti alkuun kehuja itäsuomalaisista :) Jännä, miten eri tavalla asia koetaan täällä Etelä-Karjalassa - me piilottelemme tai ainakin väheksymme omaa osaamista, kun taas lännessä olla reilusti ylpeitä omasta osaamisesta. Tässä sen taas näkee, kauneus on katsojan silmissä ja varmasti jokainen meistä on kehun väärti :)

    Kiitos hyvistä kirjoituksista!

    Minnis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se just on! Kiitos tästä kommentista, joka osoittaa sinun olevan tarkkaavainen ja lempeä ihminen. :)

      Poista
  16. Tämän aamuisen vakijäkätyksen jälkimainingeissa osui ja upposi. Hyvänä vaimona ulotin jäkätyksen aviomieheenikin puhelimen välityksellä. Ja mitäpä siitä jäi (taas) käteen? Ei yhtään sen sujuvampi aamu vaan kenties vain enemmän takkuamista lasten kanssa ja kaupan päälle kitkerä maku omaan suuhun. Ei näin. Huomenna uusi yritys pitäen mielessä varsinkin tuuan neuvolan ohjeen (10 hyvää yhtä negatiivista kohden). Veikkaan, että vähintäänkin aamu lähtee valoisammalla mielellä liikkeelle, jos ei sitä ainaista aamukiirettä ja hässäkkää täysin poistakaan.

    Muutoinkin otan haasteen vastaan! Itse tykkään lausua ääneen kohteliaisuuksia, jos esim. huomaan jollakulla uudet hiukset tai kivan paidan. Jotenkin minusta tuntuu helpommalta lausua kohteliaisuuksia toisen ulkonäöstä kuin vaikkapa työsuorituksista. Miksiköhän? Pitänee kiinnittää huomiota, että ei se pelkkä "ulkokultaisuus" ansaitse kehuja - vaikka naisena se erityisen hyvältä tuntuukin, jos joku itsessäni moisia kehuu. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. On jännä nähdä puolison reaktio kun käyttäytyykin itse odottamattomalla tavalla ja kehuu tilnateessa, jossa yleensä vain murisisi.

      Ja ai miten hyvä pointti tuo kohteliasuuden laatu! "Kivat kengät" on helppo sanoa, mutta "hienosti hoidit ton palaverin" paljon vaikeampi! Hienosti ajateltu!

      Poista
  17. Olipa osuva kirjoitus, ja hyviä kommentteja täällä! Tuon Anja Laurilan runon aion ottaa mukaani täältä - omassa kodissani ei kehuttu 'ettei ylpistyisi'. Ja valitettavasti se riittämättömyyden tunne on koko ajan päällimmäisenä (nytkin työtä hakiessa, mammaloman päälle).

    Ajattelin muutama päivä sitten, että täytyisi useammin kehua muita ihmisiä. Vaikka se oikeastaan on vahvuuteni, on viime kuukausina kehuminen täysin jäänyt, miestäkin enemmin mielessäni mollaan, vaikka hän tekee kotona mahtavia asioita. Muiden kehumisesta tulee itsellekin hyvä mieli! Lähden siis haasteeseen mukaan!

    Kiitos tämän päivän postauksesta, se pisti (taas) ajatukset liikkeelle - teen parannuksen positiivisessa asenteessani, kehun itseäni sekä muita, keskityn siihen mikä on hyvää elämässäni!

    Ja sitten vielä yksi kehu Katjalle: Tämän blogin kautta olen oppinut lisää itsestäni! Olen oppinut relaamaan, ja ennen kaikkea huomannut etten ole ainoa epätäydellinen äiti, ja silti olen hyvä äiti. Olen käynyt kaikenlaisia kriisejä läpi lasten syntymän jälkeen (kaksoset 15kk), ja vasta täällä blogissa (ja muutamassa muussa) huomannut että se on ihan ok ja normaalia, ja että elämä kuitenkin voittaa ja asiat järjestyy! Kiitos siis siitä että kirjoitat rehellisesti ja avoimesti myös vaikeista asioista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten hieno palaute, kiitos että olet mukana! Tällaisten takia kirjoittamismotivaatio pysyy

      Kehun sinua siitä, että olet osannut ottaa juttuni vertaistukena ja soveltanut kokemuksiani omaan elämääsi. Kriisipäissään on välillä vaikea huomata sitä tunnelin päässä kajastavaa valoa, mutta sinä olet siihen kyennyt. Ihan varmasti saat töitä!

      Poista
  18. Täälläkin yksi kaksosten äiti joka ei riitä mihinkään. On pikkutuplat, pari leikki-ikäistä, huusholli kuin pommin jäljiltä, jääkaappi täynnä eineksiä ja raskauskilot lelluu vyötäröllä. Pienet kehut ei olis pahitteeksi :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä tulee! Sinulla on meneillään aikamoinen elämänvaihe, mutta näytät osaavan ottaa sen huumorilla. Olet läheisillesi jotain aivan muuta kuin vyötärömakkarat ja einekset. :)

      Poista
  19. Niin hyvä ja juuri tähän päivään sopiva postaus, että taidan aloittaa sinusta. Kiitos, että kirjoitat juuri tätä blogia! Olisin huomattavasti tylsempi äiti ilman tätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Vastavuoroisesti en ollenkaan usko, että olisit tylsä äiti! Ei mammabloggaajat ikinä ole.

      Poista
  20. Mua pidetään varmaan ihan kajahtaneena, kun kehun aina ihan ventovieraidenkin vaatetusta tai iloista palvelua. Ylipäätään, että juttelee tuntemattomille on joillekin aivan shokeeraavaa. ;D Joten kertakaikkiaan mahtava haaste, kannatan!

    T: vuosien varrelta täältä paljon positiivista asennetta saanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Vaikuttaa sitlä että positiivisuus ja avoimuus ovat sinuun sisäänrakennettuja ominaisuuksia. :) Kiva että olet mukana!

      Poista
  21. Sain tänään kehun. "Kiitos, oot super!" Tuli sun postaus mieleen enkä käynyt tinkasille.

    Hehe.

    VastaaPoista
  22. Kehumisen taitoa tarvittaisiin myös lisää työelämään; kaikkien esimiesasemaan pyrkiville olis syytä olla olemassa passi aiheesta "näin kehun ja kannustan alaisiani", jonka suorittaminen olisi edellytys ko. asemaan pääsyyn. Vaan minkäs sille voi ettei kaikki vaan tajua että työntekijästä voisi saada melko vähällä niin paljon enemmän irti.

    Itse annoin miehelleni julkisen kiitoksen männä viikolla fb:ssa siitä, miten ihanan osallistuva mies ja lasten isä hän on. Tämän seikan palautti mieleen yksin sukuloimaan lähtö sankarien 6v 9kk ja 3v 7kk kanssa. Kun reissu sisältää kilometrejä 600 kodin ja määränpään välillä, ei liene tarpeen sanoa että hermot oli vähän tiukalla. Tänään palattu kotiin ja ah ♥ ihan parasta.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...