22.3.2014

Vanha koira ja uudet temput

Selasin kirjakaupassa laihdutuskirjoja. Nimien perusteella painonhallinta on paitsi rentoa myös hyväntuulista.

Luojan kiitos helmikuu on ohi.

Juksausta. Olen integroinut kohta pari vuotta uusia juoma-, syömä- ja liikuntatapoja elämääni enkä ole kokenut muutosta erityisen rennoksi tai helpoksi. Totaalikieltäytyminen, säännöt, piiskaus ja pakottaminen tuntuvat monissa asioissa olevan ainoa toimiva metodi. Tarvitsen myös säännöllistä ulkopuolista sparrausta ja valvontaa, muuten kuukauden päästä on taas samat vanhat tavat päällä.

Tämänhetkinen status on seuraava:

Done:
  • En syö enää karkkia päivittäin - lähinnä siksi, että juurihoidon jälkeen lupasin, että en osta enää karkkia itse. Karkki on korvattu uudella addiktiolla, kahvilla - ilman sokeria sentään. Suklaapatukan sallin valtuustopäivinä, lähinnä sen hyvän mielen takia kun täytyy jaksaa duunipäivän jälkeen 6h palaveri.
  • Olen harjaantunut työmatkapyöräilemään niin, että jaksan tahkota viikossa 80 kilsaa (silloin kun pyörätiet eivät ole jäämuhkuroiden peitossa). Aikaisemmin ei puhti riittänyt.
  • Olen oppinut seisomaan työpöytäni ääressä - etenkin niinä päivinä, jolloin en ole pyöräillyt. Paitsi maanantaisin, kun ei pysty kykenemään.
  • Yksi annos safkaa riittää. Lounaalla syödään ensin salaatti, ikinä ei santsata.

In progress:
  • Sokerin vähentäminen noin muuten. Aloitettu aamun tuoremehumäärän puolittamisella siten, että ensin juodaan janoon lasi vettä. Aivan älyttömän vaikea muistaa.
  • Leivän mussuttaminen. En todellakaan tarvitse lounaalla leipää, enkä oikeastaan iltapalallakaan. Vaihto rahkaan tai jogurttiin tökkii. Ei sovi viinin kanssa.
  • Istun edelleen liikaa. Myös kotikirjoittaminen pitäisi siirtää seisoma-asentoon. 

Ja sitten kun nämä alkavat olla hallinnassa, uusia on jonossa. To do -listalla on odottamassa vielä:

  • Suola. Mitenköhän paljon sitä vedän?
  • Talvipyöräily. Pyöräily on ainoa liikuntamuoto, josta ihan rehellisesti pidän. Näyttää siltä, että jotkut pystyvät siihen myös talvella.
  • Välipalat. Ei tule luonnostaan, ei sitten millään.
  • Jos palaverissa eteeni isketään keksikulho niin syön epähuomiossa kymmenen. On täysin epäselvää, mitä pitäisi tehdä, että niin ei tapahtuisi.
Jään odottamaan kirjaa, jossa todetaan, että painonhallinta on tuskaista, syvältä ja täynnä inhimillisyyttä. Ja että ainoa hyväntuulinen osa on ponnisteluilleni naurava persläski.

36 kommenttia:

  1. Toihan on järkevää, laittaa yksi asia kerrallaan kuntoon, keksin heti että olen itse tehnyt sen virheen että kuvittelen voivani muuttua yhden yön aikan täydelliseksi terveysintoilijaksi herkkuperseestä.
    Ehkä otan ensimmäiseksi asiaksi leivän syönnin vähentämisen, tosin se voi olla liian iso ensimmäinen askel, mutta voihan sitä yrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varaa viitisen vuotta. :) On tietty ihan ihmisestä kiinni onko esim leivänsyönnissä kyse baby stepseistä vai jättiharppauksista, mutta tapojen muuttaminen on pirun hankalaa eikä sitä kannata helpoksi väittää. Tsemppiä!

      Poista
  2. Huoh. Minulle riittäisi karkinsyönnin vähentäminen (muut ravintoon ja liikuntaan liittyvät asiat ovat kutakuinkin reilassa). Mutta olen kai toivoton. Minulle nimenomaan totaalikieltäytyminen=absolutismi taitaa olla ainoa oikea vaihtoehto...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kertoa, että mä pääsin vuodessa tilaan, jossa karkkia tekee mieli aivan saatanasti vaan kerran kuussa. Toinen hyvä puoli on se, että karenssin jälkeen yleensä jo muutama karkki riittää - ei tarvitse ahmia koko pussia ja niistä muutamastakin saattaa tulla jopa vähän ällö olo. Hyvin hi-taas-ti on siis tämä muutos edennyt.

      Poista
    2. Veden juominen saattaa auttaa karkkihimoon. Voi olla että siitä on pula muulloinkin kuin aamulla. Itse en muista juoda muuten kuin pitämällä vesipulloa työpisteellä.

      Tämä kuulostaa vähän new age-huuhaalta, mutta itse jätin karkinsyönnin lukion jälkeen kun päätin vihdoin päästä siitä eroon. Siinä toimi eräänlainen itsesuggestio: päivittäin, muistelen että yleensä nukkumaan mennessä, keskityin vähän aikaa kuvittelemaan etten halua karkkia. Siis toki jotenkin positiiviseen päin, niin että kuvittelin kuinka syön pääasiassa terveellisesti ja ettei karkki yhtään himota.
      Todennäköistä on, että isompi rooli oli elämänmuutoksella, kun opinnot heittivät eteen kiinnostavampia asioita kuin tarpeettoman mussutuksen, mutta uskoisin tällä olleen myös vaikutusta. Karkkikoukku on osin ihan psykologinen, ja itseään voi uudelleenkouluttaa. Vaikea toki sanoa kuinka vaikeaa se on kun itsellä ei ole ollut vastaavaa ongelmaa (olin lukiossakin se outo hyypiö joka ei koskaan ostanut yli 80 g karkkia). Tsemppiä, elämänmuutos kuulostaa fiksulta ja hallitulta :)

      Poista
  3. Tjoo, nämä on tosiaan niin asia- ja yksilökohtaisia juttuja, että vinkkienkin antaminen on vaikeaa. Mutta tosi kiva, että kirjoitat tästä asiasta täällä!

    Itse opettelin juomaan vettä ihan vain raa'asti pakottamalla. En oikein tiedä, miten se muuten olisi onnistunut, koska minulla ei ole koskaan jano (paitsi urheilun jälkeen), enkä pidä veden juomisesta saati sen tunnusta mahassa (ei ole jotenkin.. tarpeeksi kiinteää :D). Eli mentiin sen kautta, että nyt on pakko, eikä yhtään päivää saa lipsua. Aamuun järjestin tarpeeksi aikaa, että sai puoli litraa vettä kitusiinsa ja mitään ei syöty ennen sitä, ettei vedenjuonti olisi päässyt lipsahtamaan mielestä. Päivät ovat erilaisia, joten vastaavia aikataulutettuja pakotteita en ole aamun jälkeen asettanut, mutta kuitenkin pitänyt vedenjuonnin mielessä. Ennen tätä en _ikinä_ pitänyt mukanani juomapulloa. Nyt juon vettä päivästä riippuen kolmisen litraa päivässä, vaikka ei se juominen vieläkään erityisen miellyttäväksi ole muuttunut.

    Tällä linjalla on nyt menty öö muutama vuosi? Vaikea laskea näin jälkikäteen, mutta ehkä nelisen vuotta. Ja jos joku olisi kertonut minulle, miten HUIMASTI elämänlaatu paranee kaikkien terveysvaikutusten myötä, niin olisin toteuttanut tämän aikoja sitten! (Krhm niin kyllähän mulle kerrottiin, en vain piitannut asiasta. :P)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ongelma veden kanssa on ihan sama: ei ole jano, paitsi silloin aamuisin, jolloin päädyn vetämään tuoremehua. :D Ja se tarkoittaa että en muista koko asiaa. Enkä oikeastaan usko veden terveysvaikutuksiin - kerro jos sulla on tiedossa jotain tieteellistä näyttöä niin voin yrittää psyykata itseäni sillä.

      Poista
    2. Sori, mutta oon tällä hetkellä Laosissa ja aikomus ois olla vielä kuukauden verran, enkä millään pysty paikallisella "kärsivällisen ihmisen" netillä googlailemaan niitä tutkimuksia, mitä joskus luin. :D Omat kokemukset voin toki listata, ne olivat niin selkeitä, ettei tällainen vesivihaajakaan voinut ignoorata niiden olemassaoloa. Mutta uskon kyllä lisäksi veden tehostavan ravinteiden kuljetusta jne. ja onhan se kiva pitää munuaiset tyytyväisenä.

      Mulla on ihan hirvittävän huono verenpaine etenkin aamuisin ja vedenjuonti selvästi tasoittaa sitä, eli vaikka paineet tulee varmaan aina olemaan vähintään semihuonot, niin heilahtelut ovat tasoittuneet huomattavasti. (Näin kuulemma käy myös korkeasta verenpaineesta kärsivillä, mutta siitä en osaa enempää sanoa.) Ja tälleen korrektisti ilmaisuna masu toimii sata kertaa paremmin kuin ennen vedenjuonnin aloittamista, enkä myöskään turpoa tai kerää kaasua. Lisäksi mulla on kuiva ja ohut iho, joka kuitenkin alkoi pärjätä paremmin vedenjuonnin myötä, vaikka käytin samoja rasvoja kuin ennenkin. Kilpirauhasarvot ovat myös parantuneet, mutta siinä on varmaan kokonaisruokavaliosta, ei vain vedestä. Vaikutukset ihan tavalliseen arkeen ovat anyway tosi huomattavia ja tuntuu kokonaisvaltaisesti paljon paremmalta. Toki oon spekuloinut muitakin vaikutuksia, mutta nämä on sellaisia, joista oon ihan satavarma.

      En ole vuosiin laihduttanut, mutta laihdutin kyllä silloin vedenjuonnin aloittamisen aikoihin ja krhm se oli itse asiassa yksi kipinä, jolla sain koko homman aloitettua, kun joka tuutista huudettiin vedenjuonnin tukevan laihdutusta. Ja tottahan se oli, että ainakin maha muuttui pienemmäksi, vissiin paremman toiminnan ja turvotuksen poistumisen myötä? Masun koosta näkee itse asiassa edelleen, onko muistanut juoda. Mutta toi nyt on hifistelyä, ei se pelkkä turvotuksen poistuminen varmaan vähänkään isomman projektin laihduttajaa kuuhun vie, mutta mun koossani se riitti tekemään selkeän eron.

      Poista
    3. Ok, lomaile rauhassa. :D Mä olen toki myös kuullut samaa huhua, mutta ainakin tässä HS:n haastiksessa sitä ei vahvisteta.

      Poista
    4. Kiitos linkistä, Hesarin linkit jopa saa helposti auki. ;) Enpä ollut muuten älynnytkään ajatella tuota vedenjuonnin ja töissä väsähtämisen yhteyttä! Hyvä, että tuli uutta infoa. Tosin itselläni on se ongelma, että nykyisissä töissä (tai siis kesätöissä, koska oon vielä opiskelija) ollaan mahdollisimman steriileissä tiloissa suojavaatteet ja maski naamalla koko ajan, joten juominen ei onnistu. Ylitöissä ollessa siis saattaa kulua kuusi tuntia juomatta (ja työ on usein fyysistä), kun ei viitsi välillä ravata ulos kaikkine aikaavievine vaatteidenvaihtoineen, ja senkös tuntee verenpaineessa. :/

      Btw, sokerista vielä: Itse olin aiemmin melkoinen ahmatti, joka himosi milloin mitäkin epäterveellistä ihan jatkuvalla syötöllä. Paremman ruokavalion myötä tämä alkoi taittua, mutta viimeinen naula oli se, kun olin sokerittomalla ruokavaliolla (mua kiinnostaa ravitsemus hirveesti, joten kokeilen välillä kaikenlaista) ja aivot kai jotenkin nyrjähtivät siitä. :D Silleen hyvällä tavalla. Paljon matkustavana ihmisenä meni nopeasti hermot, joten en noudattanut ruokavaliota sellaisenaan kuukauttakaan, mutta sen jälkeen monet ylimakeat tai ällöllä tavalla överirasvaiset yms. tuotteet vain maistuivat, noh, pahoilta. Tärkeintä kuitenkin oli, että se oli viimeinen päätepiste kaikille hallitsemattomille haluille. Kyllä minä edelleen irtokarkkeja joskus syön (salmiakkia verenpainelääkkeeksi! ;D), mutta se ei ole enää sellaista "juoksen kauppaan ja revin pussin auki heti kassalta päästyäni ja alle 500g on teeskentelyä" -meininkiä. Kroppa myös protestoi liian suuria mättömääriä ja tulee paljon nopeammin paha ja raskas olo. Nykyäänkin olen kyllä ahmatti, mutta lähinnä ruoka-ahmatti. ;) Eli näin tämä toimi mulla, ihan vahingossa vieläpä.

      Poista
  4. Mitä tarkoitit välipaloilla? Jos et syö niitä, niin minun (ja esim. ranskalaisten mukaan homma on kunnossa). Kolme kunnon ateriaa, ei välipaloja. Itse olen oppinut tähän systeemiin pitkien Keski-Euroopan työreissujen aikana eikä ole mitään aikomusta ruveta syömään jatkuvasti.
    Seisomapöytä on tosi hyvä, selkäkin voi paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ateriaväliksi suositellaan sitä 3-4- tuntia, joka nähdäkseni tarkoittaa välipaloja. :) "Lihomista voi aiheuttaa osittain syöminen epäsäännönmukaisessa rytmissä, eikä ainoastaan liiallinen energiansaanti. Tähän viittaa uusi hiirillä tehty tutkimus. (Satchidananda Panda, of the Salk Institute for Biological Studies in La Jolla, Calif. 17.5.2012)"

      En vaan ole välipalaihminen. En tarvitsisi ruokaa noin usein vaan söisin mieluiten kaksi kertaa päivässä ison annoksen.

      Poista
    2. Mä en kyllä halua noudattaa suosituksia, jotka empiirisesti testattuna ei tunnu itselle luontaisilta. Jos syön 3-4 tunnin välein, mulla on koko ajan nälkä ja bonuksena ajattelen ruokaa ihan koko ajan.

      Tiedän itsekin, mitä tutkimustieto, neuvolat ja joka helvetin taho asiasta toitottavat, mutta nojaudun tässä siihen, että koska olen ihmisyksilö enkä väestö, voin rauhassa kokea kroppani voivan paremmin jos en ole 3 tunnin välein pää jääkaapissa.

      Poista
    3. Mun mielestä tutkimustietoa on niin joka suuntaan että ateriavälin ei vaan voi väittää olevan kovin merkittävä tekijä. Olennaista on, että on ateriaväli. Ja okei, aamupala ja 2x lämmin ruoka. Sen jälkeen tutkimukset alkaa mennä ristiriitaisiksi, ja epäilen että syy on lähinnä siinä että verrataan keissiä "on ruoka-aika" keissiin "ei ole". Ja säännöllisyys on se tärkein asia, jolloin kroppa tottuu ja tietää mikä on oikea määrä aterialla.

      Toki joillekin sopii jokin ateriaväli paremmin kuin toisille. Mutta jos useampi kansakunta on pysynyt terveenä ja hyväkuntoisena 3 aterian kanssa niin ei se kovin väärin voi olla.

      Poista
    4. Mä olen valmis kyseenalaistamaan mun luontaisen tyylin, jos siitä seuraa jotain hyvää esim laihtumista. Veikkaan että toi "usein pieniä annoksia" toimii niille, joiden ongelma on jatkuva napostelu -> tulee ne säännölliset ruoka-ajat. Mun ongelma on laiska aineenvaihdunta.

      Olen muuten pohtinut 5-2:n kokeilemista, saattais toimiakin. Varsinkin kirjoittaessa en huomaa ajan kulumista ollenkaan, joten perjantai olis luontainen paastopäivä. :)

      Poista
  5. Sinäpä sanoit sen ihan itse, seuraavan kirjasi aiheen :D
    (Kuvittelen, että laihduttaminen ja kieltäytyminen, terveellisesti ruokaileminen olisi ihan helppoa, kun ensin löytäisi ja oppisi käyttämään juttua nimeltä itsekuri.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, en taida uskaltaa, pelkään ravitsemuspiirejä vielä enemmän kuin kantoreppupiirejä! ;)

      Poista
    2. "Kantoreppupiirejä" -!!! :D :D :D

      Poista
  6. Ei minusta välipaloja tarvitse syödä, jos tuntuu, ettei ne omaan elämään sovi. Itse syön 2-3 kertaa päivässä. Ja leipää melkein aina iltapalalla pari palaa. En näe tässä(kään) mitään ongelmaa.

    Veden juomiseen pitää kai totutella. Minulla menee helposti se 2-3 litraa ja tuntuu, että kasvojen iho tykkää siitä myös eli iho näyttää ja tuntuu paremmalta. Tai sitten vain kuvittelen, kun jossakin on näin kirjoitettu. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä saan hirveellä yrittämisellä juotua vettä vajaan litran. Toki kahvia ja teetä menee. :) Totutteluasioitahan nää on kaikki. Piintyneitä tapoja vaan on sikavaikea muuttaa - onneksi nyt sentään välillä tulee jotain työvoittoja ettei ihan itsetunto romahda.

      Poista
    2. Onks vesi eri asia kuin vissy? Ja jos on, miksi? Vissy uppoo, muu ei niinkään, ilman kahviuutetta tai alkoholia ainakaan...

      Poista
    3. En oo koskaan tajunnut miksei esim teetä "lasketa", suolistostahan se teenkin vesi kuitenkin imeytyy vetenä.. miksi muka pitää ryystää litratolkulla H2O:ta sellaisenaan. Runsaasta vedenjuonnista alkaa muutenkin vaan kuvottaa ja tulee kramppi jalkaan :D Tosin paksuna ollessa ei mikään määrä vettä ollut liikaa (paitsi aamulla, jolloin vesi yököttää tilanteessa kuin tilanteessa todella ankarasti ellei ensin juo tuoremehua). Laihduttaminen ei kyllä tosiaan ole mukavaa eikä leppoisaa, toivottoman läpinäkyvää käänteispsykologiaa.

      Poista
    4. Kahvia ja teetä ei lasketa siksi, että kahvin kofeiini ja teen vastaava aine ovat diureetteja, eli saavat yksinkertaistetusti aikaan sen, että virtsaan siirtyy munuaisissa enemmän vettä. Nestettä siis poistuu kehosta enemmän kuin sen kahvi- tai teekupillisen mukana tulee. Kahvin tai teen juomisen yhteydessä pitäisikin juoda aina lisäksi vettä. Alkoholi vaikuttaa samalla tavalla.

      Poista
    5. Tuossa ylle linkkaamassani HS:n artikkelissa sanotaan myös että: "Vaikka kahvi on diureetti eli nopeuttaa veden poistumista kehosta, silti esimerkiksi viidestä kahvidesistä suurin osa on vettä. Kun on juonut kahvia, ei tarvitse juoda niin paljon pelkkää vettä."

      Poista
  7. Mun mielestä voit vaan vetää ne keksit, koska sitä ei joka tapauksessa tapahdu joka päivä, ja jos pyöräilet viikossa 80 kilsaa ja istuskelet enemmän vain himassa… Siinä istumisessahan on btw käsittääkseni pahinta se staattinen kököttäminen, eli just se mitä duunipöydän ääressä tapahtuu kaikilla maailman työpaikoilla. Se pehmeällä sohvalla läppärin kanssa mukavasti röhnöttäminen ja asennon vaihteleminen ei siis ole niin paha, vaikka sitä huonomman tuottavuutensa takia paheksuttavampana pidetäänkin.

    Tiedän että eri ihmisillä toimii eri jutut, mutta uskon että totaaliraippa täyskieltoineen toimii useimmilla huonommin kuin se, ettei luovu kaikesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, olen hiton hyvä istumaan sohvallakin niin ettei eväkään liikahda. Pitää varmaan pistää cv:hen tämä taito.

      Ne keksit haluaisin eliminoida sen takia, koska ne on kategoriassa turhista turhimmat. Jää enemmän liikkumavaraa siihen iltavoikkariin. ;)

      Poista
    2. Juurikin tästä syystä itse skippaan kaikki muut välipalat paitsi suklaisimmat - voisinhan mä syödä jotain kiisseliä kermavaahdolla tai mansikkakakkkua ts. linjat antaisi periksi, mutta kun se on sit pois suklaakiintiöstä niin valintoja on pakko tehdä - molempia linjat ei kestä! Eli ymmärrän täysin tuon "keksit pois, herkkuvoikkarit viinillä illalla"!

      Poista
  8. Suosittelen kirjaa Teemu Ollikainen: Syö mitä mielesi tekee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Juuri nyt mieleni tekee pizzaa ja hoepatoffeeta. ;)

      Poista
  9. Mä olen kans aloittanut sokerimäärän pienentämisen, ja ei se kyllä helppoa ole. Mutta pienen askelin edetään. Seuraavaksi pitäis sitten miettiä tota leivänsyöntiä. Eli haasteita riittää syömisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä! Sokerin vähentämisessä on monta kompastuskiveä. Ensin pitää tulla tietoiseksi, missä kaikessa on sokeria eli syynätä pakettien sisällysluetteloita. Sitten pitää oppia keiltäytymään ilmaisesta sokerista - ja sitä on joka puolella. Kolmanneksi pitää sitten päättää, mikä omaan psyykeen tepsii: rajoitukset, totaalikiellot vai lappu jääkaapin ovessa. :)

      Poista
  10. Itse voin suositella Hyvän Painon Ystävien ohjelmaa painonpudotukseen. Itsellä takana vajaa kaksi vuotta einiinorjallista ohjelman noudattamista ja kiloja 17 vähemmän kuin aloittaessa. Itsellä ainakin se vertaistuki on se juttu, joka vie hommaa eteenpäin.

    Itsellä suurin ongelma on laiskuus; salaatin tekeminen on olevinaan niiiiiiiiin vaivalloista. Veden juonti onnistuu ja vähintään kolme litraa menee melkein päivittäin. Vatsa toimii ja napostelun halua ei esiinny yleensä kun muistan juoda tarpeeksi.

    Mutta se mikä mielestäni on juuri tärkeintä tässä hommassa on se kärsivällisyys; nopeat muutokset harvemmin on pysyviä. Lisäksi mun korvaan aina räsähtää kun joku puhuu dietistä. Dietit mun mielestä alkaa ja loppuu. Näin aina painon kanssa kamppailleena tiedän, että jos haluan pitää pudotetut kilot poissa, paluuta entiseen ei ole. Elämäntaparemonttia tässä tehdään, joka kestää melko lailla loppuelämän. Mutta elämästä pitää kuitenkin nauttiakin, eikä olla liian orjallinen minkään suhteen. Näin välttää sen ettei ala tuntua pakkopullalta koko homma :)

    Kiitos ja anteeksi tästä romaanista :D

    VastaaPoista
  11. Pitää korvata paheet toisilla. Vähän kuin Sinkkuelämien Miranda suklaakakkuongelmassaan. Tosin en tarkoita kuitenkaan välttämättä seksiä. Itsellä toimii vaatehörhöilyistä nauttiminen ja painavat korut (korut, keveätkin, käsissä tuntuvat vähentävän aika paljon haluja alkaa sotkea mitään, kun käsienpesu meinaa mennä hankalaksi).

    Vettä on muuten todella mukava juoda, kun siihen laittaa 1/5 tms. lorauksen maustettua (sokeritonta!) kivennäisvettä. Ongelma tässä on tosin se, että maustamaton vesi ei maistu kovin samoin paitsi kunnolla jo janoisena.

    VastaaPoista
  12. Janne Jääskeläisen "Läski syö miestä" on nimensä puolesta tarkoitettu ehkä enemmän miehille, mutta ei ole ollenkaan haitaksi naistenkaan kyseistä kirjaa lukea, jos kirjoitustyyli ei haittaa: kyseisessä opuksessa mitään ei kaunistella, ei siis yhtään mitään. "Olet läski ja se on itse aiheuttamasi tila."

    Suosittelen! Pidin itse opuksesta todella paljon, kun satun itse olemaan sellaista sorttia, jota pitää potkia persuuksille että tulisi tuloksia.

    VastaaPoista
  13. 46 kg vuodessa tiputtanut on sitä mieltä, että se oli helppoa ja hauskaa! Siihen vaan tarvittiin se aivojen totaalikääntö eri vaihteelle, sekä elämäntilanne, jossa ei mikään stressaa. EI YHTIKÄS MIKÄÄN. Plus että sai olla itsekäs omaan napaan tuijottaja, ei enää tarvinnut ajatella muita.

    HannaHoo

    VastaaPoista
  14. Heip, kirjoitukseni ei mitenkään liity tähän postaukseen. Halusin vaan kommentoida, että olet tällä hetkellä mun unettomien öiden ilo! Raskausviikot 40+ menossa. Raskaus numero kaksi vuorossa. Edellinen syntyi 41+6. Voin todeta, että tää on paskaa. Epätoivo on liian lepsu ilmaus tällä hetkellä. Yöt valvon supistusten takia. Sun vanhat postaukset ko. ajalta on melkein ainoa asia, mistä saan revittyä huumoria. Kiitos blogista! Laura

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...