Tietoa mainostajalle ›

15.1.2014

Kylmän lihapullan ongelma

On ilmeisesti jotenkin muodikasta syyttää vanhempia uusavuttomiksi. Viimeksi näin kävi kun OAJ: puhiksen mielestä kunnon perheessä ei syödä kylmiä lihapullia. Hänen tarkoituksensa oli kaiketi sanoa, että joillain vanhemmilla on kasvatusongelmia, jotka näkyvät opettajille, mutta jostain syystä hän esitti ruokailutottumukset jonkinlaisena porttiteoriana kouluihäiriköintiin.

Noh. Yritin olla provosoitumatta, mutta ei onnistunut. Olen ihan älyttömän kyllästynyt erityisesti poliittisten vaikuttajien typeryyteen. Lisäksi olen syönyt kersana kylmiä nakkeja.*

Vanhemmuusongelmien kova ydin ei ole eineksissä, ei kylmissä eikä lämpimissä. Eikä edes perheen yhteisissä ruokahetkissä. Väitän lonkalta, että päihteiden väärinkäyttö on pahempi riski kuin einesmutsi.

Toiseksi. Avun pyytäminen vanhemmuuteen on ihan saatanan vaikeaa. Ei ole mitenkään helppo paikka tunnustaa, että homma ei ole hallinnassa. Tällaisten kommenttien jälkeen se on vielä vaikeampaa. Mikä muu avuntarve on tätä luonnotonta uusavuttomuutta? Ehkä synnytyksen jälkeinen masennus? Kotisiivous? Lastenhoitoapu? Ehkä uusavuttomuutta on koko ajattelutapa, että ei yritä tehdä kaikkea itse, kuten suomalaisen kuuluu? Näppärä tyyppihän tekee itse niin lihapullat kuin huonekalutkin.

On ihan totta, että opettajien pitäisi pystyä keskittymään opettamiseen ja perhetyölle pitäisi olla resursseja, mutta niin kauan kun vessan vetämättä jättäminen tai kylmien lihapullien syöminen paketista ei ole rikos, on turha viedä keskustelua sivuraiteelle omien standardiensa kautta. Sen sijaan olisin mielelläni kuullut jonkinlaisen ratkaisuehdotuksen, miten opettajat voisivat ohjata apua tarvitsevia perheitä eteenpäin.

Niin. Ja sekin vituttaa, että kukaan ei koskaan sano, että suurimmalla osalla vanhempia menee ihan hyvin, lihapullista riippumatta.

Tai ehkä juuri tällainen keskustelu on sen hyvinvoinnin vahvin merkki.

* ...koska ne olivat hyviä!

97 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No nyt on enemmän (kylmää) lihaa otsikon ympärillä. :D

      Poista
  2. Iiks! Meidän muksullamme oli koulussa eväänä kylmiä eineslihapullia, kun keittiö oli lakossa. Mitähän meistä nyt ajatellaan...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan aika monella muullakin oli. :)

      Poista
  3. Mulla on ollut kala-kasvissyöjänä aika neutraali asenne näihin nahka-luu-aivo-eineksiin, ennemmin siihen suuntaan että hyvä kun kaikki osat ruhosta käytetään, jos eläinparka on otettu hengiltä. Ajattelin että aika monessa perheessä isketään välillä kiireessä pakaste-lohkoperunat ja mikro-lihapullat uuniin ja siitä lautasille. Mutta kyllä jossain perheissä sentään tehdään itsekin, sillä jouduin kiperään tilanteeseen partioleirillä eräänä menneenä kesänä:

    Kokkaisn yksin lähes 70 hengelle lihapullawokkia. Voitte varmaan kuvitella, että nuudeli-, lihapulla- ja vihannespaketteja avasin, sekoitin ja lämmitin sekä maustoin aaaaaaika monta. Eräs lapsi tuli viereen taivastelemaan, että enkö tee lihapullia itse ja kai on edes paistijauhelihaa. Nyt vähän naurattaa, mutta silloin lähinnä teki mieli naulata kakara kiinni ruokailukatoksen tolppaan varoitukseksi muille.

    Ja mun mielestä kasvatusalan ammattijärjestöjen pj:t voisivat kommentoida jotain kriittisempiä perheiden ongelmia kuin eineksien syömistä... Kun niitä ihan näin opiskelu- ja työkokemuksieni perusteella todellakin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan käytetty leireillä usein sitä paljon paheksuttua valmiiksi paistettua jauhelihaa. Ihan jo kylmäketju/hygieniasyistäkin.

      Poista
    2. Olen samaa mieltä tuosta kommentoinnin sisällöstä. Olisi kiva kuulla mitä muita indikaattoreita näissä perheissä on kuin einespullat.

      Poista
  4. Ja vielä vähän vakavampi kommentti.

    Vanhan ajan kansankynttilä (esimerkiksi oma ensimmäinen luokanopettani) valisti lapsia siitä, mikä on oikea nukkumaanmenoaika, että hampaat pitää iltaisin pestä, jne. jne. Ymmärrän, että OAJ:n puheenjohtaja haluaa pitää meteliä siitä, mitä kaikkea opettajien työnkuvaan nykyään kuuluu, koska sillä perusteella voi vaatia parempaa palkkaa, mutta ei tässä sinällään mitään uutta ole.

    Lapset ottavat usein opettajan (tai harrastuksenohjaajan) sanomiset vakavammin kuin vanhempien puheet. Ihmettelin tässä taannoin, miksi poika yhtäkkiä oli kovin halukas imuroimaan omaa huonettaan. Eskariopettaja oli sanonut, että eskari-ikäisen kuuluu jo imuroida itse huoneensa. Harmi kyllä, meillä käy siivooja ja itse imuroidaan lähinnä eteistä ja keittiötä. Niiden imuroimisesta lapsi ei ollut yhtä innoissaan, koska ei eskariopettaja ollut niitä käskenyt imuroimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa! Täytyykin kysyä lasten opettajilta josko he voisivat sanoa tämän saman meidän kersoille. Meillä tuosta itse siivoamisesta/imuroinnista olisi nimittäin iloa...

      Poista
    2. Kaverin lapsen eskariopettaja oli sanonut että koululaisen pitää kuoria itse perunat, että sitä voisi kotona harjoitella. Pojan kotona ei valitettavasti syödä ruokia joihin kuuluisi kuoriperunat, ja poika olikin tosi masentunut asiasta kun ei nyt päässyt harjoittelemaan. Kaverini sitten alko kerran tekemään jotain keittoa johon tuli perunoita niin poika innoissaan halusi kuoria perunat keittoon :D Raakojen perunoiden kuorimisesta ei kai olisi ollut kyse mutta kävi se noinkin.

      Poista
    3. Me teetämme partiossa lapsilla kotiapukorttia. Sen avulla sain lapseni viikon ajan imuroimaan eteisen. Käskin siis sudenpentulauman johtajan ominaisuudessa lasta hoitamaan asian. Valitettavasti seuraavalla viikolla, kun olin taas vain pelkkä äiti, imurointi ei enää sujunut.

      Minusta on hyvin outoa, että tämä on kasvatusalana ammattilaisille jotenkin uusi asia.

      Poista
    4. No niiin, nyt sain ärtymykseltäni luettua jutun kokonaan. Siellähän se ammattiyhdistyspamppu sen sanoo: " Opettajan toimenkuvaa ei ole varaa laajentaa."

      Tällä ei ole vanhempien / kasvatuksen / uusavuttomuuden tai minkään muun kanssa mitään tekemistä. Tämä on ihan ammattiyhdistyspolitikointia. Yritetään saada opettajan työ vaikuttamaan kovin rankalta, jotta saadaan lisää resursseja.

      Poista
    5. Olen huojentunut siitä että lasten oppikirjassa on kerrottu vuorokauden tuntien jakautumisesta ja siitä minä tunteina kuuluu nukkua. On nääs korkeampaa auktoriteettia mihin vedota, muutenhan näitä voi luulla äisin omiksi päähänpistoiksi.

      Poista
    6. Toki tässä on muistettava kuka kommentoi ja asetettava viesti omiin poliittisiin raameihinsa. Olen itsekin sitä mieltä, että opettajan toimenkuvaa ei ole varaa laajentaa, mutta kyllähän siihen kuuluu muutakin kuin puhdas opettaminen. Varsinkin ala-asteella opettajan toimenkuva on aika laaja. Ymmärrän tämän Luukkosen aivopierun myös koulupsykologien ja -kuraattorien työpaikkojen puolustuspuheeksi.

      Poista
    7. Ei sitä oo varaa laajentaa, koska se jo pitää sisällään kaikkea
      mahdollista - siinä määrin että opetus kärsii. Jos ei olis tuota vaitiolovelvollisuutta niin tarkentaisin :P

      Poista
  5. Joo. Mun lapsesta tulee siis väistämättä opettaille v*ttuileva sosiopaatti koska se haluaa (ja myös saa - siis iik, annan tässä lapselle periksi vaikka niiltä pitäisi periaatesyistä ja kasvatusmielessä kieltää kaikki mitä ne haluaa sillä elämän nyt vaan kuuluu olla kehdosta hautaan pettymyksiä täynnä) SEKÄ lihapullia ETTÄ nakkeja kylmänä. Taskulämpimäksi puhalleltua itsekasvatettua luomua sen olla pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. paitsi että olkaahan nyt varovaisia sen taskulämpimäksi puhaltelun kanssa, ettei tule pöpö. nimim. hygieniapassipoliisi

      Poista
  6. Höh, kyllähän sitä nyt itsekin napsaisee pahimpaan hätänälkäänsä kylmän nakin, pari lihapullaa tai pätkän hookooblöötä... :) Mies vetäisee nakkeja kylmiltään sillä lailla, että puolittaa ja laittaa leivän päälle... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eihän tämä kylmien einesten popsiminen mikään lasten erioikeus ole. Sääli vaan että jutun pointti ei ollut se lihapulla.

      Poista
    2. Ihan totta, ei ollutkaan, mutta piti tietysti provosoitua... :D

      Poista
  7. Ja minkäs teet, kun tenava nyt vaan sattuu tykkäämään niistä ...keleen nakeista ja lihapullista ja jättää mureat filepihvit koskemattomana lautaselle kaikesta houkuttelusta/uhkailusta/kiristyksestä/lahjonnasta huolimatta? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meillä sama homma. Perherauhan vuoksi tasapainottelemme einesten ja kotiruoan välillä. :)

      Poista
    2. Lohdutuksen sanana, kyllä ne tenavat siitä kasvaa.

      Meillä toimi suht hyvin se että piti syödä pala sitä kaameanpahaayök-oikeaa ruokaa ennen kuin pääsi nakkeihin tai muuhun höttöön käsiksi. Vähitellen tottui vähemmänkin glutamaattisiin makuihin ja nyt kouluiässä einekset ovat hiipuneet satunnaisherkuttelun asemaan.

      En kyllä unohda niitä päiviä kun kotirauhan vuoksi oli vaan helpompi kaivaa einekset esiin. Antaa kummasti suhteellisuudentajua näihin keskusteluin siitä onko kaikki pilalla jos lapsi ei ole superpuhtaalla luomuruoalla...

      Poista
  8. Lämpimän lihapullan ja lämpimän nakin ravintoarvo on tismalleen sama kuin kylmän lihapullan tai kylmän nakin. Eikö nyt kuitenkin ole tärkeämpää, että lapsi (tai aikuinen) saa ruokaa vatsaansa, oli se sitten Oman Äidin tai Saarioisten Äitien tekemää.

    Mielestäni ei ole mitenkään synti hakea silloin tällöin mäkkäristä lounasta, myös lapsille. Tai syödä niitä kaupan lihapullia, jos ei jaksa/pysty/ehdi kokata. Ei se mielestäni ole mikään "hyvän perheen/hyvän vanhemman mittari", että tehdään joka päivä itse luomulihapullia itse kasvatetuilla yrteillä maustettuina. Uusavuttomuus on asia erikseen, mutta tässä uutisessa mielestäni vedetään avokämmenellä päin näköä niitä, jotka eivät jaksa syystä tai toisesta tehdä niin kuin "täydellisen vanhemman ohjekirja sanoo".

    -P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toiset tekee itse ruoan, toiset ei voisi kuvitellakaan palkkaavansa siivoojaa, joku pitää kunnia-asianaan leipoa kotona viikoittain, jonkun mielestä on kiva tehdä aina itse remontit, yksi haluaa tehdä lapselleen vaatteita.

      Kaikkia saa rahallakin, en nyt oikein keksi perusteita, miksi se ruoka olisi niin poikkeustapaus. Ei ne omatekoiset ruoatkaan aina ole ravintoarvoiltaan täydellisiä.

      Poista
    2. Mä olen palveluiden ja valmis/avaimetkäteen -konseptien suurkuluttaja - ja iloinen sellainen. :) Einesruoissa on pahinta mun mielestä maku, ei sisällysluettelo. Ravintoa se on siinä missä muukin ruoka.

      Poista
  9. Apua, luin jutun ja erehdyin vilkaisemaan myös sen alla olevia kommentteja. En osaa lyhyesti muuta sanoa kuin, että pelottavaa olla vanhempi ja nyt kyllä hävettää edustaa opettajakuntaa. Empatia. Se on mielestäni opettajan tärkein ominaisuus ja valitettavan usein elämäni aikana olen nähnyt sen puutetta. Oikeassa olemisen tarve on tässä ammattikunnassa kova. Puistattaa tuo juttu. Hienosti puit sanoiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että lastentarhanopettajilla on paljon luokanopettajia parempi asenne vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Kai se johtuu siitä, että he tapaavat vanhempia kerran päivässä, eivät vain palavereissa ja ongelmatilanteissa.

      Poista
    2. Kommentteja ei pidä ikinä lukea muista kuin hyvistä blogeista!

      Arvostan opettajia aivan älyttömästi ja odotan innolla millaista yhteistyötä peruskoulun kanssa tehdään. Toistaiseksi olen törmännyt vain rautaisiin ammattilaisiin.

      Poista
    3. Jos lapsen kanssa ei ole mitään isompia ongelmia, tapaat opettajan kaksi kertaa vuodessa: vanhempainillassa alkusyksystä ja vanhempainvartissa tammikuussa.

      Poista
    4. Ilmaisin ehkä turhan jyrkästi ensituohtumuksessani, en halua missään tapauksessa itsekään yleistää Luukkaisen kommenttia koskemaan koko opettajakuntaa, vaikka se opettajien edustajan suusta tulikin. Tuossa ensireaktion mukana tuli vaan mieleen muutamia esimerkkejä koulumaailmasta, joissa periaate on noussut ihmisen yli ja ohi, mutta satunnaisia nekin.

      Mielestäni nuo Luukkaisen kommentit kuulostivat ylenkatseiselta päivittelyltä ja mietin, että miten opettaja, joka näkee niin paljon ihan oikeita ongelmia kehtaa edes ottaa tuollaisen esimerkiksi. Einesruoka ei varmasti ole paras vaihtoehto, mutta me epätäydelliset ihmiset harvoin kyetään ihan kaikessa tai ihan aina siihen parhaaseen. Tuollaiset esimerkit lisäävät vanhemmuuden arvottamista ja sormella osoittelua (niin kuin jutun alla olevista kommenteista näkyi) eivätkä vie sitä oikeaa asiaa eteen päin (jos se oikea tarkoitus oli tuoda esiin huolta lapsista eikä vain kauhistella nykyvanhempien uusavuttomuutta)

      Olen työskennellyt sekä päiväkodin että koulun puolella ja on totta että pk:n puolella vanhempiin tutustuu ihan oikeasti päivittäisten tapaamisten myötä kun taas koulussa harvoin vanhempia edes tapaa (korostui etenkin tällaisella pätkäsijaisella joka ei välttämättä nähnyt vanhempia koko sijaisuuden aikana).

      Poista
  10. Mun reaktio oli, että heh. Siis joo, ei yleistystä kiitos. Ja en usko, että einesruoka (kylmänä tai lämpimänä) korreloi suoraan koulumenestykseen. Itse loistin koulussa ja koulun jälkeen söin usein lämpimiä voileipiä (nakkia) tai Saarioisten pitsaa. Tosin mä lämmitin, sisko ei.

    Meillä isommat lapset tykkäävät pitsoista. Keskimmäinen ei suostu syömään kuin kylmänä, muuten on pahaa!
    Niin ja ne kylmät nakit. Itse aika usein nappaan jääkaapista, keskimmäinen toisinaan. Ja lapsena söin kylmiä valmislihapullia kera sinapin. Ai että olivat hyviä.

    Itse en viihdy keittiössä, kun ei ole ollut tarvetta. Mies hoitaa ruokapuolen. Kyllä mä osaan tehdä ruokaa, jos haluan.

    Mutta eiköhän tuossa jutussa joku pointti ollut, mutta se oikea asia olisi voitu tuoda paremmin esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä. Tossa Luukkosen esimerkissä on juuri se ikävä perusvire siellä taustalla, että jos vanhemmat vaivaisivat itse lihapullataikinat, kaikki olisi hyvin. Turha tahallaan johtaa omia ennakkoluulojaan yleisen keskustelun pohjaksi.

      Poista
  11. Minäkin provosoiduin OAJ:n puhiksen puheista. Itselläni tuli mieleen, että oikeasti tämä koko juttu kertoo vaikkapa vanhempien yksinäisyydestä, jos ja kun opettajalta kysellään kasvatusapua. Ei ehkä ole ketään muuta, jolta voisi pyytää apua ja neuvoja! Se kertoo myös, että opettajaan luotetaan kasvattajana ja ammattilaisena. Mielestäni se,että pyytää apua vaikkapa opettajalta ei ole karmeaa, vaan hyvä. Opettaja voi ohjata eteenpäin eri palveluiden piiriin, eikä vetää hernettä nenään siitä, että mahdollisesti täysin yksin kasvatuspulmien kanssa pinnistelevä vanhempi luottaa ja pyytää apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Lapsen etuhan on se, että vanhempia autetaan. Ja opettajat ovat näköalapaikalla seuraamassa perheiden tilaa - kuka muukaan sitä hoitoonohjausta tekisi?

      Poista
    2. Pieniä ovat taas Suomenmaan ongelmat. Hyvähän niitä on puida ja kaikki ennaltaehkäisy on hyvästä, mutta välillä tuntuu, että selontekoa perheiden psyykkiseen hyvinvointiin haetaan vääristä paikoista. Nm. Sekä lastenhoitaja, että luokanopettaja ja kahden kylmiä (ja joskus jopa lattialta löytyneiden) einesruokia syövien lasten äiti.

      Poista
  12. Sitä paitsi ne eineslihapullat ja -nakit ovat parempia kylminä kuin lämmitettyinä! :)

    VastaaPoista
  13. Ymmärränkö oikein, että teistä kaikista on ihan ok, jos lapsi syö ensisijaisesti eineksiä? Ymmärsin ton Luukkaisen kommentin niin, että jos perheen ruokahuolto on todella Saarioisen varassa, eikä kukaan ole edes lämmittämässä niitä lihapullia, niin onhan siinä vähän arjen hallinta hakusessa. On ihan eri juttu syödä silloin tällöin kiireessä nakkeja, kuin että vetäisi niitä päivästä toiseen, jos vanhemmat eivät ole kykeneviä tai halukkaita hankkimaan mitään muuta ruokaa. Luukkainen ei varmasti tarkoittanut sitä, että pari lihapullaa silloin tällöin tekisi kenestäkään epäonnistunutta lasta/aikuista. Hän puhuu niistä, joilla kylmät lihapullat ovat normaalia arkea. Mun mielestä ei ole mitenkään liikaa vaadittu, että vanhemmat olisivat kykeneviä normaaliin ruuanlaittoon, ja että ylipäätään olisivat laittamassa sitä lapsilleen. Ehkä kyse ei ole siitä "vanhemmuuden kovimmasta ytimestä" kuten Katja asian ilmaisi, mutta kyllä terveellinen arkiruoka silti kuuluu hyvinvoinnin top kymppiin.

    En muutenkaan tajua miksi näistä asioista ihmiset hermostuu niin herkästi. On FAKTA, että einesruoka ei ole laadullisesti yhtä hyvää ravintoa kuin se ns. kotiruoka, joka valmistetaan kunnon raaka-aineista. Musta tässä on klassinen "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa" -syndrooma. Ne, jotka ovat niiden einestensä kanssa ok, eivät jaksa tällaisista kommenteista hermostua. Teoriani on, että kovimmilla puolustajilla omatunto kolkuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä vastustan vain yhtäsuuruusmerkkejä väärissä paikoissa. Mielestäni tyyppi ei mitenkään eritellyt keistä hän puhui. Veikkaan, että niissä perheissä, joissa syödään joka päivä kylmää ruokaa, on niitä vanhemmuuden kovia ongelmia, psyykkisiä ja päihdeongelmia.

      Poista
    2. Ai on fakta että kotiruoka on laadullisesti parempaa ravintoa kuin einesruoka? Laitapa linkki.

      Poista
    3. Ole hyvä: http://www.kauppalehti.fi/etusivu/kuluttajavirasto+vertaili+lihapullia+surkeimmissa+lihaa+vain+nimeksi/20110365783

      Ja faktat voi tarkistaa myös esim. täältä: https://www.atria.fi/Tuotteet/Sivut/Tuote.aspx?tuoteid=5725

      Poista
    4. Miksi eläimen ruhosta pitäisi käyttää vain ne kaikkein kalleimmat osat? Kyllä meidänkin äidin lihapullissa lihaa jatketaan esimerkiksi korppujauhoilla.

      Poista
    5. Ja Katjalle vielä, että Luukkainenhan sanoi juuri tuossa linkittämässäsi jutussa, että kyseessä ei ole yleinen ilmiö. Eli hän ei tuominnut kaikkia einesten satunnaissyöjiä, vaan puhui juuri siitä, että kasvavalla joukolla vanhempia ei ole elämän perustaidot hallussa, ja siitä on esimerkkinä se, että ei osata laittaa ruokaa. Voihan siitä jo päätellä, että niitä ongelmia on todennäköisesti sitten muitakin, vaikka vanhemmat olisivatkin töissä, kuten LUukkainen myös mainitsi. Minä puutuin lähinnä tähän keskusteluun täällä, jossa kovasti puolustettiin kaikkia kylmiä lihapullia syöttäviä "tavallisia" aikuisia. Näistä kommenteista saa sen kuvan, että monien mielestä etupäässä einesvoittoinen ruokavalio on lapselle ok. Ilmaisin vain mielipiteeni, että minusta se ei ole.

      Poista
    6. Ymmärrän kyllä että Luukkosen linjoilla voi olla joku muukin. :) Itse olen edelleen sitä mieltä, että jos vanhemmat eivät osaa tehdä lihapullataikinaa, se ei vielä kerro mitään elämän perustaidoista. Ylipäätään ruokailulle annetaan aivan liikaa painoarvoa kun se henkinen puoli on paljon tärkeämpi. Katse siis pitäisi siirtää pois eineksistä aivan muihin vanhemmuustaitoihin.

      Poista
    7. Hyvä Anonyymi! Olen ihan samaa mieltä Sinun ja Luukkaisen kanssa. Puit sanoiksi juuri sen, mitä minäkin asiasta ajattelen.

      Poista
  14. Provosoiduin myös. Vaikka kyse olisi ihan oikeastakin osaamattomuudesta, en ymmärrä, miten siitä voidaa syyttää, ja sitten perään sanoa ettei kuitenkaan ole meidän asia opettaa.

    Koulu ei myöskään voi olla pelkkä oppia päähän kaatava laitos, jossa lapsen hyvinvointi "ei kuulu toimenkuvaan".

    Pikkuvauvojen äideille tolkutetaan, ettei imetys ole vanhemmuuden mitta. Mutta kyky käyttää mikroaaltouunia on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä. Tärkeä asia pilataan typerällä esimerkillä.

      Poista
  15. Tuo kommentti oli siinä mielessä harkitsematonkin, että se vei keskustelun heti sivuraiteille, tarkoitus ei varmaankaan ollut että ruoditaan mitä perheissä syödään. Varsinkin kun avatuissa esimerkeissä ongelmat ovat kuitenkin kertaluokkaa suuremmat kuin pelkät kylmät einespyörykät.

    Ammattijärjestönä toivoisin OAJ:lta kuitenkin ensisijaisesti ulostuloa, jossa he vaatisivat yhteiskunta tasolta muutoksia, jotka helpottaisivaat ruuhkavuosiperheiden arkea. Tosin taitaa OAJ:lla muutenkin olla fokus hukassa, koska mikä tahansa muu ammattijärjestö olisi varmaan tässä vaiheessa herännyt siihen tosiasiaan, että järjestönä he eivät ainakaan tuo ketjutettuja sijaisuuksia tekevien jäsentensä arkea. Itseasiassa he nykyisellä silmien ummistuksella varmistavat vaan sen, että yhä useamman opettajankin perheessä voidaan huonosti pätkätöiden kurimuksessa.

    VastaaPoista
  16. Ööh.. Kohtuus kaikessa ja sitä rataa mutta nimenomaan nakkien syöttäminen lapsille ei ole kyllä suositeltavaa kuin hyvin harvoin. Nitriittipitoisuuden takia, tästähän puhutaan mediassa tämän tästä.

    En kyllä minäkään ymmärrä miksi joku haluaisi säännöllisesti syöttää lapselleen (tai itselleen) eineslihapullia, maku on kamala ja puolet on jauhoja ja nahkaa.

    Se joka sanoi että lapsi syö mieluummin nakkeja kun fileetä. Kyllä meillä aikuiset päättää mitä syödään, jos ei maistu niin ei tilalle anneta nakkeja! Ja, kyllä meilläkin syödään karkkia, keksejä ja muuta joskus eli ei olla mikään luomutäyshyvähörhöperhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että ongelmaperheissä ei tiedetä nitriiteistä mitään.

      Poista
  17. Nykyvanhemmat sitä, nykyvanhemmat tätä.... Lasten kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä on ollut kaikkina aikoina. Nykyään sentään joku yrittää puuttua ja auttaa, on lastensuojelut ja muut tukitoimet. Olihan noilla jutussa viitatuilla lapsilla edes ne jäiset lihapullat, kun ennenvanhaan ehkä kuoltiin nälkään.

    Väitän, että nykyvanhemmat ovat keskimäärin lempeämpiä ja huolehtivampia kuin mikään aiempi sukupolvi. Aina toki mahtuu mätämunia joukkoon, mutta koko sukupolvea on turha leimata piittaamattomaksi ja avuttomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, munkin mielestä on hyvä että jääkaapissa on edes jotain! Ja kyllähän perheillä menee suurimmaksi osaksi ihan hyvin, vaikka päästäänkin arjessa helpommalla kuin 50 vuotta sitten.

      Poista
  18. Puolustaudun:

    valvontaluokassani on oppilaita, joiden kotona ei koskaan ole mitään lämmintä ruokaa tarjolla.

    Siis ei koskaan. Ei edes jouluna.

    Ruoka on nyt kärjistäväksi tarkoitettu esimerkki, ikään kuin yleistys siitä, millaisissa oloissa joskus lapsi voi joutua kasvamaan ja joskus ne olot eivät ole hääppöiset, vaikkakin riittävät just selviämiseen ja huostaanoton välttämiseen. Niin on ainakin sosiaalityöntekijä yhtä oppilaani perhettä tarkkaillessaan minulle sanonut.

    Minusta on mukava lukea näitä kommentteja, koska uskon, että teidän lapsillanne ovat asiat hyvin. Oppilaistanikin näkee, miten suurinta osaa heistä kasvattavat ihanat ja huolehtivat vanhemmat. Mutta kun ne lukumääräisesti ja prosentuaalisesti harvat, heikosta oloista tulevat lapset kuitenkin elävät sellaista esimerkiksi henkisesti, taloudellisesti tai sosiaalisesti niukkaa tai jopa kamalaa elämää... ja siksi on hyvä, että edes joku joskus julkisesti asiasta puhuu. Vaikka vain niistä tyhmistä lihapullista.

    Huolimatta keskusteluistani vanhempien, kuraattorin, terveydenhoitajan, oppilashuoltoryhmän, sosiaalityöntekijöiden ja kerran jopa poliisinkin kanssa luokkani muutamalla oppilaalle ei kotona lämmintä ruokaa/huolenpitoa/rakkautta/tukea/turvaa tarjota. Siksi kestän provokaation, koska toivon, että joku vanhempi katsoo lastansa aiempaa rakastavammin ja huolehtii perusasioista, siis lapsen kasvattamisesta, paremmin. Siksi myös yritän muistaa antaa mahdollisimman paljon tukea, myönteistä palautetta ja kannustusta oppilaitteni vanhemmille.

    On kuitenkin fakta, että Suomessa oli vuonna 2012 lastensuojelun avohuollon piirissä 87 000 lasta ja nuorta (http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tuke/lastensuojeluntilastoa/). Kaikilla lapsilla ei ole hyvä olla.

    t.ope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luuletko, että näiden lasten vanhemmat seuraisivat tämäntyyppistä julkista keskustelua? Saatika reagoisivat siihen toivomallasi tavalla? OAJ:n puheenjohtajan viesti on, että perheiden tukeminen ei kuulu tai sen ei hänen mielestään tulisi kuulua opettajien työnkuvaan. Näiden huono-osaisten lasten vuoksi toivon, että opettajat eivät jaa hänen näkemyksiään.

      Poista
    2. Ope, kiitos kommentista! Olen ihan samaa mieltä kanssasi, tämä on tosi tärkeä aihe ja kaikilla lapsilla ei ole hyvä olla. Mitä mieltä olet siitä, että opettajan rooli pitäisi olla vain puhdasta opettamista? Millaisen tahon opettaja tarvitsisi avukseen? Yritetään nyt paikata Luukkaisen ulostuloa. :)

      Poista
    3. Lehtijutun perusteella oli vaikea päätellä mikä oli avautumisen ydin: sekö että Suomessa on laiminlyötyjä lapsia, vaiko se että nimenomaan nykyajan vanhemmat ovat uusavuttomia surkimuksia.

      En hetkeäkään epäile etteikö laiminlyötyjä lapsia ole, mutta onko se erityisesti nykyajan ilmiö? Eikö luokista ole kautta aikojen löytynyt lapsia, joiden tarpeista ei kotona huolehdita? Vai onko tämä nykyinen vanhempien sukupolvi jotenkin erityisen epäkelpoa?

      Jos Luukkaisen tarkoituksena oli kurmottaa nimen omaan nykyvanhempien sukupolvea, niin mielestäni hän on väärässä. Eikö ole viimeaikoina ihan tutkittukin että suurin osa lapsista voi paremmin kuin koskaan? Jos taas tarkoituksena oli kääntää huomiota laiminlyötyihin lapsiin niin koko keskustelu lihapullineen ajautui heti startista aivan väärille urille.

      Poista
    4. Juuri näin. Luulen, että jokaiselle opettajasukupolvelle vuorollaan tulee aikamoisena yllätyksenä, miten monenlaisia perheitä on ja millaisissa oloissa jotkut lapset kasvavat. Minä olen kasvanut opettajaperheessä ja olen nähnyt aika läheltä, mitä kaikkea murrosikäisten kanssa tulee vastaan. Toisaalta olen nähnyt senkin, että vaikka vanhemmat tekisivät kaiken "oikein" (olisivat läsnä ja paistaisivat pullaa) murrosikä voi olla hyvinkin raju. Sillon on hyvä, jos lapsen elämässä on muitakin aikuisia, kuten opettajia ja esimerkiksi harrastusten ohjaajia.

      Minä vastaan tällä hetkellä omassa partiolippukunnassani murrosikäisistä ja kyllä se aikuisen nälkä on siinä iässä kova. Vaikka sitä jo näytetään aikuisilta, ei sitä tosiaankaan olla aikuisia.

      Poista
    5. Omassa luokassani on 22 oppilasta. Se on onneksi aika vähän. Heille kaikille pitäisi turvata oikeus oppia ne asiat, jotka opetussuunnitelmassa on heille kuuluviksi ajateltu. Aikaa tähän on 45 minuuttia kerrallaan. Viisi minuuttia menee sisälle tulemiseen. Kymmenen, jos välitunnilla on nahisteltu ja joku itkee. Viisi minuuttia menee vilkkaan luokan rauhoittumiseen ja kirjojen esiin ottamiseen.

      Koko tunnista menee pätkissä noin viisitoista minuuttia uudelleen rauhoittumiseen, työrauhan saavuttamiseen, vaeltelijan saattamiseen takaisin paikalleen, kynän teroittamiseen, Ville-Petterin sormeen eksyneenä tikun huomioimiseen jne.

      Tunnista on nyt kulunut 25-30 minuuttia. Vartti aikaa opettaa uusi asia, tarkistaa läksyt, tehdä tehtävät... Sitten tulee "anteeksi tunnin keskeytys" -kuulutus, Maijan vihko on Matin käsissä, lapset huomaavat välituntiajan lähestyvän ja alkavat jo pakkailla.

      Kaiken aikaa etupulpetissa on huudellut se tyyppi, jota " ei vittu kiinnosta", jolle opettajan moitteet ovat "ihan sama" ja joka reippaasti täräyttää hiljenemispyyntöihin, että opettaja voisi itse " olla vittu joskus hiljaa". Tyypistä näkyy hoitamattomuus, pesemättömyys ja joskus nälkä. Kirjat ovat usein kotona, läksyt tekemättä, huoltaja ei vastaa viesteihin eikä puhelimeen. Tyyppi on joskus kahden kesken suloinen lapsi, mutta useimmiten kova, uhmakas, aggressiivinen ja hallitsematon. Kuviksen tunnilla hän kiipeää kaapin päälle ja musiikin tunnilla vinguttaa nokkahuilua ilman putkea muiden soiton päälle.

      Oppilas on oppilashuoltoryhmälle tuttu, asiasta on puhuttu vuosia. Mutta ei hän ole koulun suurin huolenaihe ollenkaan, näitähän on pahempiakin. Siispä lisäresursseja luokkaan ei tule eikä kotiinkaan koulun puolesta mene tukea tai apua. Opettajalle hymyillään empaattisesti opettajainhuoneessa. Eikä kukaan oikein tiedä, mitä voisi tehdä sille asialle, että luokan muut oppilaat jäävät aika niukalle huomiolle tai opetukselle.

      Eikä tässä toki mitään hätää olekaan, jos nimittäin lähdetään siitä teoriassa, jonka mukaan koululaitoksen tarkoituksena on vain säilöä lapsia kohtuullisen turvallisesti vanhempien (mahdollisen) työpäivän ajan. Mutta kieltämättä joskus tulee mieleen, että minut koulutettiin "vain opettamaan".

      T. Toinen ope

      Poista
  19. Juu ja kuka uskaltaa enää tukea hakeakaan,lasten viemisen pelossa. Pelko johtunee siitä, että ennen kuin voi saada apua, on tehtävä lastensuojeluilmoitus. Tämä on niin väärä tie, vaikka kuinka sanotaan, että kyse on vain paperiasiasta.

    Ps. minä syön kylmiä nakkeja edelleenkin, kolmekymppisenä, ihan samasta syystä - ne on sikahyviä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Ennakoivasta perhetyöstä on tosi hyviä kokemuksia kun se pidetään matalan kynnyksen palveluna.

      Poista
  20. Minä en osaa provosoitua tuosta Luukkaisen tekstistä - johtunee siitä, että oma lapseni on vielä pieni eikä nämä koulumaailman asiat ja ongelmat meitä kosketa... Lihapullia ja pizzaa sille ei saa vielä antaakaan.
    Minusta tuossa kuitenkin jää erittelemättä se, mikä perheissä tämän kamalan, paheksuttavan lihapullaruokailun aiheuttaa; sekö, että on niin kiire, ettei mitään muuta ehditä? Minusta ihan hyvä silloin että lapsi saa mahansa jotenkin täyteen. Toki jos päivittäin on NIIN kiire, voisi olla hyvä tarkastella tilannetta, josko jotain olisi tehtävissä. Jos syy on se, ettei osata tehdä mitään muuta? Silloinhan on vain hyvä, jos osataan pyytää apua, ja kaipa sitä pyydetään sieltä, mistä sitä kuvitellaan saatavan. Tässä tapauksessa ilmeisesti opettajilta. Pahin ongelmahan on niissä perheissä, joissa näitä lihapullia syödään siksi, ettei vanhempia kiinnosta, he eivät välitä, tai he ovat liiaksi ns. muissa maailmoissa huolehtiakseen. Näissä perheissä tuskin se, mitä syödään, on kuitenkaan suurin ongelma.
    Itse tunnistan tuota uusavuttomuutta tuttavapiirissäni paljonkin, rehellisesti sanoen. Tosin tiedän näiden perheiden vanhempien itsekin kasvaneen perheissä, joissa jo oltiin (joko) uusavuttomia (tai piittaamattomia). Mistä he olisivat silloin minkään muun mallin saaneet? Syyllistämisen sijaan näissäkin tapauksissa apu ja tuki olisi enemmän paikallaan, mutta kuka sen järjestää, en tiedä.
    Ja jos sitten lapsi syö kylmää einespizzaa siksi, että haluaa? Syököön, kunhan ei syö joka päivä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tunnista tuota uusavuttomuutta (paitsi siis sellaista DIY välttelyä, jota harrastan) yhtään - ja kai sekin vaikuttaa provosoitumiseeni. Kuplassani on kaikki hyvin enkä koskaan kohtaa sitä ongelmaperhettä. Siksi häiritsee kun puhutaan esimerkeistä, joista ei saa yhtään konkretiasta kiinni.

      Poista
    2. Katja tässä sanot itse aika hyvin: jos sun kuplassasi ei näy jotain asiaa, niin ei kai se tarkoita ettei sitä ole olemassa? Mun mielestäni opettajat on juuri se ryhmä jota kannattaisi kuunnella aika paljon näissä lapsiperheasioissa, heillä on tiivis kosketus nykyperheisiin ja -lapsiin. Itselläni on ystäväpiirissä useampi opettaja, mm. 30 vuotta opettajana työskennellyt joten on nähnyt hyvin paljon kaikenlaista ja nimenomaan tuo lisääntynyt uusavuttomuus on yksi asia jonka hän on pannut merkille viimeisen 10 vuoden aikana. Lisäksi lasten pahoinvointi on lisääntynyt, yhä useampi lapsi tarvitsee ammattiauttajan tai psyykelääkkeiden apua. Ja näitä tapauksia on niin huonotuloisissa kuin ns. hyväosaisissa perheissä. Voi olla ettei lapsi saa mitään lämmintä syödäkseen/puhdasta vaatetta päälleen koko viikonloppuna kun vanhemmat ryyppää tai sitten tekee töitä. Maanantaisin koulujen ruokaloissa ruoan menekki onkin sitten suurin muihin päiviin verrattuna.

      Poista
    3. Tämä voi aivan yhtä hyvin kertoa, että kynnys hakea apua on madaltunut. Esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriötä osataan nykyään hoitaa, kun taas aikaisemmin heitettiin häirikkö ulos luokasta ja tarpeeksi monen luokallejäännin jälkeen hän sai potkut oppikoulusta. Opettajien ammattitaito, (varsinkan niiden pitkään työelämässä ollleiden) ei kuitenkaan ole päivittynyt samaan tahtiin kuin vanhempien tietämys ongelmista ja miten niitä hoidetaan.

      Eräässä blogissa esimerkiksi vanhempien järjettömistä vaatimuksista kerrottiin vaatimus kääriä raivoava lapsi mattoon. Tämä on se neuvo, jonka vanhemmat saattavat saada, jos lapsen ongelmat johtuvat aistiyli- tai aliherkkyydestä. Jos se on kotona toiminut, niin tottakai toimiva konsti kerrotaan myös opettajalle, joka tuskailee lapsen raivoamista.

      Poista
  21. Opettajalla ei ole koulutusta tehdä perhetyötä. Sitä varten on ihan muut ammattilaiset.
    Opettajana voin ohjata vanhemmat tuen pariin, mutta ei *****kirosanakirosanakirosana**** ole minun tehtävä tukea vielä sitä vanhempaakin omassa elämässään.

    Jotenkin on ihan käsittämätöntä, miten opettajat leimataan heti rahanahneiksi p..siksi, jos uskallettaan nostaa jokin epäkohta esille. Jengi kiinnittää huomionsa johonkin kylmään lihapullaan/eineksiin, kun pohjimmiltaan yritetään nostaa esille ongelmat vanhemmuudessa. Ehkä noi esimerkit oli vähän huonoja, mutta missä on ihmisten kyky nähdä metsä puilta? Onko sisälukutaito oikeasti niin huono, ettei löydetä asian ydintä jos sitä ei valmiiksi pureskella?

    Lain mukaan on aika monta tehtävää, joista kodin/vanhempien/huoltajan tulee huolehtia. Valitettavasti on vanhempia, jotka eivät noita tehtäviään hoida. Joko omien ongelmiensa tai jonkin muun syyn vuoksi. Mutta, ei ole opettajan tehtävä ottaa tuota kodin vastuuta. Miksi olisi? Tottakai koulussa puhutaan ravinnosta, unen tarpeesta, ulkoilusta, hygieniasta, rahan käytöstä jne jne, mutta ei voi jäädä opettajan vastuulle huolehtia siitä, että nuo todella toteutuvat kotona.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme ihan samalla puolella, oli Luukoselta todella tyhmää alkaa puhua lihapullista kun varmasti oikeitakin ongelmia on. Yritin tuossa edellisessä kommentissa avata sitä, miksi haluaisin vähän parempaa tietoa, mikä vanhemmuudessa on pielessä: kuka paineita opettajille luo ja millaisen tahon opettaja tarvitsisi tähän vanhemmuusopastukseen?

      Poista
    2. Minä muuten luulen, että tässä on monella kohtaa kommunikaatiokatkos. Eli, kun kotona on ongelmia ja vanhemmat pyytävät, että opettaja juttelisi niistä lapsen kanssa, se ei tarkoita sitä, että vanhemmat olisivat sysäämässä vastuuta opettajalle. Se tarkoittaa vain, että opettajan sanomana viesti voi mennä paremmin perille, vaikka opettaja sanoisi ihan sen saman asian, mitä vanhemmat ovat jo jankuttaneet.

      Poista
  22. Oma kokemukseni opettajatyöstä on se, että liian vähän aikaa lapsilleen antavat uraihmiset ovat tällä hetkellä häirikön todennäköisempi vanhempi kuin alkoholi- tai muista sosiaalisista ongelmista kärsivä vanhempi. Toinen työrauhaa hankaloittava asia on lastensa puolelle jokaisessa asiassa asettuvat vanhemmat ja opettajia kurinpidosta valittavat vanhemmat. Silloin lapsista tulee suoraan kouluoven edessä tupakoivia teinejä, kun "et sä kuitenkaan mulle mitään voi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä kysymyksissä ollaankin sitten niiden oikeiden ongelmien äärellä. Pidän itse henkistä läsnäoloa lihapullia merkittävämpänä tekijänä.

      Poista
  23. Itsekin potkin seinää luettuani OAJ-herran omahyväisen tekstin. Mutta, kouluun ja opettajiin kohdistuu kyllä nykyään ihan käsittämättömiä odotuksia - lapsille pitäisi siellä opettaa kaikki käytöstavoista uimataitoon asti. Olisin itse lähtenyt ehkä vähän eri asioista hakemaan taustaa jutulle.

    VastaaPoista
  24. Jäin lukemaan tuon IS:n jutun alta kommentteja ja silloin vasta alkoikin ärsyttää.Voi sitä sympatian määrää mitä Luukkaisen lausunto siellä sai ja puolestaan halveksunnan määrää jota ryhmälle "nykyvanhemmat" oli tarjolla. Jäin kyllä miettimään (ihan varsinaisen ja todellisen ongelman sivusta) että jos alkuoeräisessä lausunnossa olikin haluttu nostaa esiin ongelmat, joita pienessä mutta kasvavassa määrässä perheitä on, niin viittasivatko nämä satamäärin joukolla nykyvanhempia haukkuvat kommentoijat myös tähän ryhmään vai löytyikö jutun ääreltä tuo määrä ihmisiä joilla on tuollainen yleistävä käsitys meistä nykyvanhemmista?

    Kyllä minusta on surullista jos perheessä ei koskaan istuta yhdessä aterialle, on se sitten itse tehty tai ostettu. Ja toisaalta on välinpitämättömyyttä jos lapsi saa vain einesruokaa - ei siksi että ruoan pitäisi olla lähtökohtaisesti itse tehtyä vaan ihan terveellisyysnäkökulmasta. Kyllä ruoka-asiat voi olla aika hyvä indikaattori muusta hyvinvoinnista.

    Kuten Katjakin sanoit, taidan minäkin elää kuplassa kun en tunne yhtään lapsiperhettä jossa yhteinen ateria ei olisi tärkeä osa arjen rutiineita ja jossa ne ateriat eivät suurelta osin olisi ihan itse valmistettua ruokaa. Perheissä myös annetaan lapsille henkistä läsnäoloa, rajoja ja rakkautta (vaikka äiditkin tekevät töitä ja jopa uraa - itsekeskeiset äidit kun kansan syvien rivien taholta tietysti nostettiin syypäiksi). Mutten epäile että on olemassa muutakin. Surullista että tämä viesti sai nyt lähinnä ne vastuuntuntoiset vanhemmat barrikadeille puolustamaan oikeuttaan helpottaa arkeaan silloin tällöin eineksillä.

    VastaaPoista
  25. Opettaja on kuitenkin se ammattilainen, joka viettää eniten aikaa lasten kanssa päivittäin. Toki kouluissa pyörii muitakin ammattiryhmien edustajia (terveydenhoitaja, erityisopettaja, psykologi jne.) mutta kukaan em. ammattiryhmistä ei tapaa lasta kuin satunnaisesti, eikä siis pysty samalla tavalla havaitsemaan mahdollisia ongelmia.

    Opettaja on ihan avainasemassa, jos huomaa ettei jollain lapsella ole asiat kunnossa! Ei sitä vastuuta voi vierittää kenenkään muun niskoille ja sulkea silmiään. En tarkoita, että opettajan pitäisi itse alkaa hoitaa tilannetta, mutta kouluissa on oppilashuoltoryhmät, joihin asioita voi viedä... Vaikeimmissa tapauksissa opettaja voi myös tehdä lastensuojeluilmoituksen.

    Tosielämässä nuo tapaukset ovat tosi vaikeita ja opettajan rooli on haastava. Ehkä kouluissa tarvittaisiin opettajien lisäksi jotain sosiaaliohjaajia, jotka ottaisivat oikeasti hoitaakseen tätä sosiaalista puolta, niin opettajat voisivat keskittyä opettamiseen.

    VastaaPoista
  26. Tämä ei nyt ihan suoraan liity tekstiisi, mutta haluan silti avautua. Minua ärsyttää se, että OAJ:n puheenjohtajaa haastatellaan niin usein asiantuntijana, kun kyse on mistä tahansa opetukseen liittyvästä asiasta tai vaikkapa Pisa-tutkimusten tuloksista. Toki hänellä on asiantuntemusta, mutta hän on nimenomaan ammattiyhdistyksen puheenjohtaja. Kun Luukkainen avaa suunsa julkisuudessa, hän tekee sen edustamansa ammattiryhmän edunvalvojana. Luukkainen edustaa opettajia, ei suomalaista peruskoulua tai oppilaita!

    VastaaPoista
  27. Tervetuloa tutustumaan koulumaailmaan ja opettajien arkeen. Tässä Luukkaisen kommentissa on nyt jämähdetty eineslihapulllien ympärille kun kuitenkin pääasia on se, että yhä enemmän koulussa (JA päiväkodeissa) törmätään vanhempiin, joilla arjen hallinta on täysin kateissa. Ennen opettaja sai keskittyä opettamiseen mutta nykyään pitää olla mm. sosiaalityöntekijä, kuraattori, terveydenhoitaja ja poliisi. Onneksi on vielä vanhempia ja koteja, joissa lapsista pidetään huolta ja asiat huolehditaan kunnolla. Tosiasia kuitenkin on, että yhä enemmän on niitä isiä ja äitejä, jotka ovat täysin hukassa oman vanhemmuutensa kanssa. Jos et työskentele päivittäin lasten kanssa, et tiedä oikeasti kuinka suuresta ongelmasta tässä on kysymys. Ulkopuolisen on helppo heitellä kommentteja ja närkästyä kun jokin asia nostetaan mediaan.
    Opettaja haluaa aina lapsen parasta. Kun repeäisikin joka paikkaa, mutta opettaja(kaan) ei ole ihmeiden tekijä. Me teemme minkä pystymme, mutta emme voi mennä sinne kotiin asti ketään "hoitamaan". Eineslihapullilla saa vatsansa täyteen, mutta ne eivät tue, lohduta, auta ja rakasta. Siitä tässä on kyse!

    Ope

    VastaaPoista
  28. Olisiko ollut parempi lukea vain tuo Luukkaisen alkuperäinen teksti ja jäädä pohtimaan sen sanomaa? Ilta-Sanomien juttu lienee hieman väritetty, niin kuin keltaisen lehdistön jutut yleensä ovat. Tai ainakin siinä lienee painotettu sivulauseita, ei Luukkaisen todellista sanomaa.

    Olen vasta opettajaurani alussa, joten kovin kokonaisvaltaista kuvaa minulla ei "nykyvanhemmista" vielä ole. Mutta onnekseni voin todeta, että minulla on maailman ihanimmat lapset oppilaina ja heillä mukavat ja yhteistyökykyiset vanhemmat. Eli vaikka uskon siihen, että vanhemmuus on monilla nykyisin hukassa, on piristäviäkin poikkeuksia, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko oikeasti opettajana sitä mieltä, että on poikkeuksellista, jos lapsella on mukavat yhteistyökykyiset vanhemmat ja että suurin osa vanhemmista olisi vanhemmuutensa kanssa hukassa?

      Poista
    2. Nyt meni tekstini pointti hieman ohitse. Tämä on juuri tätä sivulauseisiin puuttumista.

      Tarkoitin, että nykyään, hyvin usein, joka luokkaan mahtuu sellaisia oppilaita, joiden vanhemmilta vanhemmuus on enemmän tai yleensä vähemmän hukassa. Oma luokkani on poikkeus siinä mielessä, että _kaikki_ vanhemmat ovat yhteistyökykyisiä ja mukavia ja heiltä vanhemmuus ei ole tippaakaan hukassa.

      Poista
    3. Ovatko tuollaiset luokat poikkeuksellisia? Kuinka monta muuta luokkaa olet ennen tätä luokkaa opettanut? Millaisia ongelmia on tullut vastaan?

      Poista
    4. Kuten viestissäni kirjoitin, olen vasta opettajaurani alussa. Sijaisuuksia olen toki tehnyt kymmenissä eri luokissa opiskeluaikoina. Minulla ei ole tarvetta eritellä ongelmia sen tarkemmin, koska olen vaitiolovelvollinen.

      Jos linkit sallitaan, niin tässä olisi muutama mielenkiintoinen kokemus:

      http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=5150922&postcount=1255

      http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=5150822&postcount=1253

      Eli kyllä niitä uusavuttomia vanhempia oikeasti on. Mutta totta kai jos elää (jonkun kommentoijan omin sanoin) kuplassa eikä tunne ongelmaperheitä, voi Luukkaisen väitteet tuntua kovilta. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ottaa hirveästi pulttia Luukkaisen tekstistä, jos omassa kodissa kaikki on hyvin.

      Ensimmäisen viestini pointti oli siinä, että Luukkainen ei tekstissään maininnut mitään mistään lihapullista, joista nyt on kohkattu naurettavan paljon. Luukkaisen viesti tekstissään oli jotakin aivan muuta.

      Poista
    5. Opettajien avautumiset jollain keskustelupalstoilla eivät kerro ilmiön yleisyydestä yhtään mitään.

      En ole missään väittänyt, että elo meillä olisi ongelmatonta. Kun asioita on lähdetty selvittelemään, monien ammattilaisten "sä et vain osaa" -ennakkoasenne ja "Parenting for dummies" -tasoiset kasvatusneuvot eivät ole asiaa auttaneet. Muutaman ihmisen kanssa tilanne on mennyt ihan lukkoon, koska tökerösti tai ylimielisesti käyttäytyvälle ammattilaiselle ei tosiaankaan tee mieli uskoutua. Onneksi olen kohdannut myös ihania asiansa osaavia ammattilaisia. Olen jälkeenpäin ajatellut, että nämä muutamat tökerösti käyttäytyvät ammattilaiset asenteellaan vaikeuttavat ennen kaikkea omaa työtään.

      Poista
    6. Miksi sitten pyysit minulta esimerkkejä ongelmista?

      Poista
    7. Halusin tietää, onko sinulla tästä omakohtaista kokemusta.

      Poista
  29. Opena voisin lisätä keskusteluun sen, että mielestäni tässä yritettiin epäonnistuneella tavalla muistuttaa tavallisia vanhempia lasten kasvattamisen tärkeydestä. Se on selvä, että suurimmat häiriköt tulevat perheistä, joissa kylmätkin lihapullat on luksusta. Ongelmana on sen sijaan se, että ns.normaaliperheiden lasten ongelmat kouluissa lisääntyvät: numerot (ja osaaminen) heikentyvät ja käytösongelmat lisääntyvät. Johtuu varmasti monesta tekijästä, mutta rajojen puute ja se, ettei kotona vaadita mitään, aiheuttavat osaltaan näitä. Tärkeä asia jäi varjoon huonojen esimerkkien vuoksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kovia väitteitä. Nyt kaipaisin kyllä tähän jonkinlaisia lähdeviitteitä. Tästä oli viime talvena pitkänpuoleinen juttu Aamulehden sunnuntailiitteessä. Sen mukaan, toisin kuin usein väitetään, nykyvanhemmat hoitavat oman osuutensa paremmin kuin aiemmat sukupolvet: lapset ja nuoret voivat paremmin kuin koskaan.

      OAJ:n näkökulma on siinä mielessä rajoittunut, että ammatiyhdistykseen otetaan yhteyttä silloin, kun työnteko ei syystä tai toisesta suju. Se opettajien enemmistö, jolla menee ihan hyvin, joka pärjää oppilaiden ja näiden vanhempien kanssa, ei OAJ:lle valita.

      Poista
    2. Omasta kokemuksesta puhuin. Samaa olen kuullut myös muista kouluista. Perustan väitteeni mm. koetuloksiin. Samankaltaisella opetuksella ja kokeilla tuli aiemmin parempia tuloksia. Kysymyksiä joutuu useammin tunneilla yksinkertaistamaan, kun joukko oppilaita ei ymmärrä edes kysymystä, saati että osaisi siihen vastata. Kyllä oppilaiden kanssa edelleen pärjää ja suurimmalla osalla menee hienosti, mutta heikkoa tulosta tekevien joukko kasvaa. Kuten sanoin, syitä on varmasti muitakin kuin pelkät kotiolot..

      Poista
    3. Sehän kertoo nimenomaa opetuksesta alemmilla luokka-asteilla, jos ylemmillä luokka-asteilla opetusta joutuu yksinkertaistamaan.

      Niin pitkään kuin muistan, on yliopistoissa huolehdittu matematiikan osaamisen heikkenemisestä: nykyään yliopppilaille pitää opettaa sellaisia asioita, jotka aimmin opetettiin jo lukiossa tai jopa keskikoulussa (oppikoulun alemmat luokat). Tämä kuitenkin kertoo enemmän kouluista kuin kodeista: ennen oppilasaines oli valikoituneempaa ja matematiikan tuntimäärä suurempi.

      Poista
  30. Oiskohan niillä einespullilla mitään tekemistä sen kanssa, että Suomessa ruoka on ihan helvetin kallista. Mitä terveellisempää, tuoreempaa ja vähemmän prosessoitua, niin sitä kalliimpaa. Kun rahat on vähissä, niin kyllä vaan einespullat houkuttaa enemmän kuin kesäkurpitsa, niin se vaan on.

    Suomi ei myöskään ole mikään ns. ruoka-maa, jossa ruoka ja ruokailu olisivat kovin nautittavia asioita, edes ravintolassa. Täällä jos raflassa pyydät lisää majoneesia, niin se tuodaan tulitikkurasian kokoisessa astiassa ja veloitetaaan ylimääräiset 2 €. Jos ruoka raflassa on huonoa, niin sen sijaan että siitä saisi loukkaantua asiakas, niin loukkaantuminen onkin kokin yksinoikeus. Hävytön asiakas, että kehtaakin haukkua useampaan otteeseen pakastettua ja sulatettua Black Angus -pihviä.. ööh, pakastetuksi ja sulatetuksi.

    Suomessa 3 ruokalajin illallinen vie parhaimmillaankin 2 tuntia, kun se ns. ruoka-maissa vie koko illan, n. 5-6 h. Jos Baskimaassa tilaat pelkän alkoholi-juoman, saat kuluitta jamon-sämpylän kylkeen, sillä siellä juominen ja syöminen on nautinto. Suomessa juodaan promillien vuoksi ja syödään tankatakseen, ei nauttiakseen.

    Ehkäpä suomalaisille seurustelu syömisen yhteydessä sujuu luontevammin vaikkapa kotisohvalla, niitä pierupullia syöden, kuin pöydän ääressä kaikessa hiljaisuudessa hunajamarinoitua kanaa närpien. Eikä muuten ole kauan aikaa siitä kun tiskiltä ei löytynyt yhtään mitään muuta vaihtoehtoa kuin jauheliha ja hunajamarinoitu kana.

    Ja mitään tuorettahan täältä ei saa kuin kesällä, jolloin kotimaiset marjat maksaa maltaita, joten niihin ei köyhillä, eikä edes keskituloisilla lapsiperheillä ole varaa. Ei ole järkeä ostaa desiä marjoja, kun samalla hinnalla saat prosessoitua lihaa, jolla ruokkia koko perhe. Yli puoli vuotta mennään pakasteilla ja kaukaa tuoduilla raaoilla, säilyvyysaineilla kyllästetyillä hedelmillä.

    Jos niin huolettaa kylmät pullat, niin LASKEKAA RUOAN HINNAT INHIMILLISELLE TASOLLE. Kiitos.

    VastaaPoista
  31. Eikös toi lihapullajuttu ollut vaan esimerkki. Kyllä sitä uusavuttomuutta nykyään on lisääntyvässä määrin, ja siihen liittyy kiinteästi myös se ettei vanhemmat osaa tai uskalla olla lapsilleen auktoriteetteja. Tietenkään YLEISTÄMÄTTÄ. Jos esim vanhempi soittaa opelle aamuisin kouluun että mitäs vaatteita meidän Jani-Petterille pitää laittaa tänään kouluun kun on noin kylmä, niin se on uusavuttomuutta. Ja tämä esimerkki oli ihan elävästä elämästä, usealta aamulta.

    Kaikki on varmaan samaa mieltä siitä että lihapullat kylmänä suoraan paketista on ihan ok, jos se ei ole perheen jokapäiväinen ruokailutapa. Kyllä tässä on provosoiduttu ja rajusti. Ja haluttu lukea noista lausunnoista juuri ne asiat joista voi vetää herneen nenään.

    Mutta siinä olen kanssasi ihan samaa mieltä että joskus voisi uutisoida myös siitä isosta (/isommasta?) osasta vanhempia jotka on ihan järkeviä ja osaa sen vanhemmuuden. Sama juttu koskee "nykynuorison" haukkumista. Pieni osa porukkaa pilaa kaikkien maineen.

    VastaaPoista
  32. Maalaisjärkeä, tai ehkäpä paremminkin kaupunkilaisjärkeä, kaivataan myös lastentarhan työntekijöille. Siellä vasta uusavutonta työntekijää löytyy. Tytär kantoi lähes joka päivä kotiin mielettömät määrät piirustuksia, joista ehkä kolmasosa oli hänen, ja loput kavereiden tekemiä. Ohjeistin tyttöä, että kun kaverit jatkossa tyrkyttävät piirustuksiaan, niin hänen tulee sanoa "Ei kiitos". Sanoin, että sen vuoksi, että meillä ei ole mahdollisuuksia säilyttää niitä, ja roskis täyttyy hiukka liian nopeasti. Noh, seuraavana päivänä tuli taas läjä kavereiden piirustuksia kotiin. Tyttö kertoi että opettaja S oli sanonut, että oli epäkohteliasta olla ottamatta niitä vastaan, vaikka tyttö oli sanonut ei kiitos. Kerroinpa sitten tälle S-opettajalle, että minä olen kehottanut tytärtä kieltäytymään kaverien piirustuksista, ymmärräthän ettemme voi ottaa niitä kotiin ja että mielestäni "Ei kiitos" on varsin kohteliaasti sanottu. Posket punaisina S nyökytteli ja ynähteli. Vähän kuten Ymmi Hinaaja. Terveisiä vaan P:n päiväkotiin S:lle.

    VastaaPoista
  33. Provosouduin määkin :) http://mamarkiaa.wordpress.com/2014/01/26/laiskaa-vai-hyvaa-vanhemmuutta/

    VastaaPoista
  34. "Sen sijaan olisin mielelläni kuullut jonkinlaisen ratkaisuehdotuksen, miten opettajat voisivat ohjata apua tarvitsevia perheitä eteenpäin. "

    THL:llä on Lapset puheeksi -puheeksiottomenetelmä, jota koulututetaan ympäri Suomea ja jota uusimmassa (2013) valtakunnallisessa selvityksessä suositeltiin otettavaksi käyttöön valtakunnallisesti aikuisten erityispalveluihin ja kasvatustyöhön (http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511574&name=DLFE-26809.pdf , s. 48).

    Lisää menetelmästä:

    http://www.oulunkaari.com/sivu/fi/sosiaali_terveys/ajankohtaista/?action=show_one&id=771

    t. eräs tantta

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...