Tietoa mainostajalle ›

13.12.2013

Synttärit ilman vieraita

Norjassa tapahtunut lapsen synttärikatastrofi puhuttaa. Lapsen juhliin ei tullut kukaan. Äiti otti kuvia täysistä karkkikulhoista ja pisti facebookiin.

Tarjoan toisen mielipiteen. Minusta kyseinen äiti on vähän pihalla. Sydämettömänä julmurina en ole myöskään varma, onko tämä nyt ihan näin raskas aihe, etenkin kun kiusaamistarkoitus jäi epäselväksi.

1. Jos vieraat eivät tulleet, koska kaikki olivat kipeinä tai muuten estyneitä, se on paskaa tuuria. Joskus voi synttärisankarikin olla kipeänä, jolloin vieraat pettyvät. Hemmetin ikävää. Asia ratkeaa lähtemällä vaikka Hoploppiin ja siirtämällä synttärit seuraavaan viikonloppuun.

2.  Jos vierailta ei ole varmistettu, ovatko he saaneet kutsun ja pääsevätkö he paikalle, on kyseessä vanhempien typeryys. Meillä molempien kersojen synttärit ovat kesällä, joten on pakko valita päivä sen mukaan, että avainhenkilöt pääsevät paikalle. Tämä ongelma siis korjautuu paremmalla kommunikoinnilla ja järjestämällä synttärit uutena ajankohtana, joka kaikille sopii.

3. Jos vieraat vain jättivät tulematta, vaikka olivat ilmoittautuneet, he eivät taida olla kovin hyviä kavereita. Miksi tällaisia tyyppejä edes kutsutaan synttäreille? Eivät he rupea sankarin kanssa hengaamaan, vaikka kakku olisi kuinka hyvää. Asia ratkeaa kutsumalla vain ne parhaat kaverit, jotka käyvät muutenkin. Ellei kyse ole synttäreitä suuremmasta ongelmasta: onko lapsella ollenkaan niitä ystäviä, jotka käyvät muutenkin?

Kyllä, kaikkien käy sääliksi lasta, joka turhaan odottaa vieraita merirovohattu päässä. Kyllä, minuakin itkettää, jos bileet jäävät syystä tai toisesta väliin. Kyse on myös siitä, miten iso numero asiasta kannattaa tehdä.

Joskus käy niin, että kaikki menee päin persettä, mutta peruuntuneet synttärit ovat peruuntuneet synttärit -- asia on lapselle selitettävissä ja uusi aikakin varmasti löytyy. Jos vanhemmat tekevät asiasta mediasirkuksen, eikö ongelmassa ole mittakaavavirheen vaara?

Ensi kerralla parempi tuuri tai fiksummat järjestelyt.


91 kommenttia:

  1. Tosi hyvä näkökulma asiaan. Ei nämä asiat ole aina niin mustavalkoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ei. Ikävään lopputulokseen pääsee montaa reittiä.

      Poista
  2. Juuri näin.

    Kurjaa ja kaikkea lapsen puolesta, mutta ei se kyllä asiaa auta lapsen puolesta jos asiasta tehdään vielä suurempi. Että meidän pieni maailman napa ei saa joutua pettymään. Niinku enää ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ton mutsin reaktio kertoo ennemmin jostain muusta syyllisyydestä. Ehkä se on ennemmin sitä lapsen kaverittomuutta?

      Poista
  3. Meille on käynyt juuri noin, että kaikki kutsutut ovat kipeänä. Itse olen juhannuslapsi eikä minulla ole koskaan ollut kaverisynttäreitä, mikä on joskua lapsena harmittanut aika paljonkin. Nyt on sitten omat lapset (2kpl) toinen syntyi pääsiäisenä ja toinen toukokuun viimeisenä viikonloppuna eli juuri koulujen loppumisen kynnyksellä ja juhlat järjestetään silloin kun parhaille kavereille sopii. Olin salaa silloin kerran jopa helpottunut kun kukaan ei päässyt koska lasten synttärit is hard work!!! Olen joka vuosi ihan puhki sen muutaman tunnin krebauksen jälkeen. Ja lanseerasin tänä vuonna pikkutyyppien pikkujoulut joissa leivottiin pipareita ja toisaalta muksut sai juhlia ilman mitään kukatoikalleimanjasiisteimmänlahjan- ahdistusta. Mua ainakin lapsena ärsytti viedä kavereille lahjoja koska tiesin, ettei kukaan tuo mulle keskellä kesälomaa yhtäkään lahjaa. Joten tiivistelmänä sanoisin, että elämässä tulee joskus paha mieli, siitä joko pääsee yli tai sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi lahjattomat pikkujouluthan on hyvä idea! Synttäreiden painoarvo on mun mielestä aika aikuisten lanseeraama juttu. jos kukaan ei puhuisi niistä ja tekisi helvetillistä numeroa, lapset tuskin osaisivat niitä vaatia.

      Poista
  4. En voi olla ajattelematta, että tapauksessa olisi kyse kiusaamisesta. Mitä muuta syytä äidillä oikeastaan olisi asiaa nostaa julkisuuteen? Tulee mieleen, että luokan johtohahmot ovat päättäneet, että tuon synttäreille ei mennä, ja muut ovat seuranneet perässä. Tämä on siis pelkkää mielikuvaa, en tiedä asian todellista laitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun minun nähdäkseni kyse ei edes ollut siitä. Vaihdoin linkin juttua paremmin taustoittavaan HS:n artikkeliin, jossa lukee näin: "Äiti kertoo VG:n jutussa, että he olivat lähettäneet etukäteen 13 luokkakaverille kutsun koulun kautta. Juhlat pidettiin lauantai-iltapäivänä, joten ajankohtakaan ei ollut tavaton, äiti pohti."

      Tässä siis nähtävästi kohta 2 on toteutunut. Ei ole mitään tietoa, onko kutsu edes päässyt vanhemmille asti. Kouluikäisillä on paljon harrastuksia ja viikonloppuina perheilläkin voi olla yhteistä ohjelmaa, joten mä tsekkaan aina puhelimitse että jengi pääsee.

      Poista
    2. Oma kokemus kiusattuna tietysti vähän värittää tulkintaa, vaikka omilla synttäreillä aina vieraita olikin ja ne, jotka tulivat, tulivat ihan mielellään.

      En tiedä, miten paljon lasten synttärien käytännön järjestelyt ovat muuttuneet 90-luvusta, jolloin itse niitä vietin. Omat vanhempani eivät paljoa kutsumiseen osallistuneet, lähinnä antoivat rajat sille paljonko saa kutsua. Kutsukortit annettiin koulussa tai vietiin kavereiden postiluukkuun ehkä viikkoa tai paria aiemmin. Itse minä ja siskoni kysyimme jo alle 10-vuotiaina, olivatko kutsutut tulossa ja kerroimme äidille, jotta hän osasi ostaa tarvittavat määrät tarjottavia. Jonkinlaista vastuuta voi ihan hyvin olla lapsilla itselläänkin, lapsen iästä ja luonteesta tietysti riippuen. Kyllä lapsilla jo silloin oli harrastuksia, ja siinä piti vaan valita, jos synttärit sattuivat päällekkäin.

      Poista
    3. Ja vielä piti kirjoittaa, ettei aikataulua voi kaikille sopivaksi saada mitenkään, jos kutsuttuja on yli kymmenen. Aika todennäköistä on, että kaikki eivät pääse kuitenkaan. En kiellä, etteikö tässä tapauksessa pojan äiti olisi ollut tilanteesta ulkona, ja olisi voinut joko itse soittaa pojan kaverien vanhemmille tai laittaa poikaa varmistamaan koulussa paria päivää aikaisemmin, ketkä ovat tulossa.

      Poista
    4. Omaa tulkintaahan nää aina on. Mulla ei ikinä ollut mitään synttäreitä koska asuttiin hevon Kirkkonummen kuusessa, joten voi olla että en siksi jaksa liekehtiä tästä asiasta. :)

      Poista
  5. No musta toi on todella kammottava tilanne synttärisankarille, oli vieraiden selitys mikä hyvänsä. Jos kutsu tulee ja ei voida osallistua, niin sitten siitä ilmoitetaan kohteliaasti ja mahdollisimman pikaisesti kutsujalle.

    Meillä on joskus priorisoitu lasten kavereiden synttäreitä jopa omien menojen edelle, ollaanko outoja? Jos esim. lapsen hyvä kaveri pitää synttärinsä samaan aikaan kuin olisi jotkut jalkapallotreenit, niin varmasti sanoisin lapselleni, että mene niille synttäreille... Toki kaikki eivät ajattele näin, ollaan vaan "minäminä" ja "meidänjutut" ja kaikenlainen perseily ja välinpitämättömyys on maan tapa. Täytyy sanoa, että en tunne mitään arvostusta noiden tulematta jättäneiden lasten vanhempia kohtaan, mikäli ovat olleet tietoisia kutsusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pointti oli, että tässä ei ole vieraat yksiselitteiset syylliset. Minäminä -ajattelua voi olla myös se, että ei selvitä, sopiiko jengille tulla vai ei. Mä järkkään synttärit niin että eivät ole päällekkäin parhaan kaverin jalkapallotreenien kanssa. Se onnistuu yhdellä puhelinsoitolla.

      Poista
    2. Minä taas siirsin lapsen pianotuntia, että tämä pääsee kaverinsa synttäreille. Kouluikäisillä lapsilla alkaa jo olla niin paljon harrastuksia, ettei kaikille sopivaa ajankohtaa ole.

      Poista
    3. No kylläpä oletkin viksu ja vilmaattinen. Kukahan tässä nyt minä-minä -ajattelee?Näennäisen huumorin takaa on jo pidemmän aikaa henkinyt melkoinen besserwisser.

      Poista
    4. Kuulostaa vähän siltä, että sulla on tässä joku henkilökohtainen trauma tai muuten vaan huono päivä. Besserwisseröintiä tämä blogi on ollut ihan alusta asti.

      Poista
    5. Sama juttu, kun olemme saanet synttärikutsun, niin sinne mennään, jos ei ole ylitsepääsemätöntä estettä (sairaus, matka tms.). Sen olen huomannut, että monet eivät tajua ilmoittaa mitään tulostaan tai siitä, että ei pääse juhliin, vaikka kutsussa selkeästi niin pyydettäisiin. Tätähän esiintyy kai kaikenikäisten ja kaikenlaisten kutsujen yhteydessä, ihmiset eivät ymmärrä, että kutsujen järjestäjän olisi mukava tietää, kuinka monelle tarjoiluja varataan. Siinä sitä minä-minää kerrakseen.

      Ja tuo lehtijutun tapaus, että kukaan ei tullut synttäreille, on kyllä kamala.

      Poista
    6. Se on totta, mutta ehkä sitä kannattaa myös painottaa - jutustä ei käynyt ilmi olivatko vieraat ilmoittautuneet ja tehneet oharit. Minusta se, että ei vastaa mitään tarkoittaa eitä.

      Meillä kävi juuri näin vähän aikaa sitten: tuttu tyttö, jonka synttäreille olisimme voineet hyvin mennä, laittoin kutsun korttina postilaatikkoon. Haemme postit noin kerran kahteen viikkoon, koska sitä ei juurikaan tule, joten kutsu jäi huomaamatta. Onneksi äiti tiedusteli! (Emme päässeet, koska meillä oli hautajaiset.)

      Poista
    7. Kutsuun vastaamatta jättäminen ei kaikkien mielestä tarkoita, että jättäisivät tulematta. Nähty on. Onneksi varasin riittävästi tarjoiluja. Ehkä sitten pitää nöyrtyä ja vielä soitella (!) kutsutut läpi, että oletteko tulossa vai ettekö.

      Poista
    8. Siis kehtaako joku tulla bileisiin, joihin on pyydetty ilmoittautumaan, mutta ei niin tehnyt? Hitto, olisin käännyttänyt portilta! :D Ehkä toi soittaminen ei ole mulle niin iso ongelma, koska tunnen Skidin kavereiden (6 kpl) vanhemmat hyvin. Jos listalla on koko futisjengi saattaa olla vähän vaikeaa.

      Poista
    9. No todellakin kehtaa! Eikä ainakaan ilmoiteta annetun aikaikkunan puitteisa. Jaksaa hämmästyttää joka kerran. Muuten ihan muka ia ja fiksuja ihmisiä kuitenkin. Häihimme on myös ilmoittautunut henkilöitä, joita emme olleet kutsuneet. Se oli hyvin, hyvin häkellyttävää. Eivät lopulta kuitenkaan "päässeet" tulemaan. ;)

      Poista
    10. touche! :-) Fiksu ihminen vastaa ajoissa ja menee paikalle, kun kerran kutsukin tullut ajoissa. Kutsukorttiin on aina hyvä kuitenkin laittaa VP ja päivämäärä sille.

      Poista
  6. Kyllä Katja nyt meni pahasti sekä syteen että saveen. Sehän se koko homman pointti oli että vieraat vain jättävät tulematta - ilmoittamatta. Kyllä tosiaan oli sinulta sydämetön ja typerä näkökulma, kun kyse ei alunperinkään ollut siitä kuinka hyvin synttärisankari vanhempineen oli arvon vieraiden tuloa varmistellut. Kyse näyttää todellakin olevan kiusaamisesta, eli tämä lapsi on arvottu niin alhaiseksi että kaikki sopivat keskenään että sinne ei sitten mennä. Ja kiusaajia eivät ole välttämättä lapset, vaan voivat hyvin olla myös aikuiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öh, missä tässä näkyy kiusaaminen? Jos kutsuja ei ole lähetetty henkilökohtaisesti (vaan koulun kautta) ja pyydetty ilmoittautumaan (missään kohtaa ei puhuttu että kukaan olisi luvannut tulla), ongelma on kohdassa kolme.

      Poista
  7. Kutsujen tavoittamattomuus on ongelma ja erityisesti se on ongelmallista jos vastauspyyntönä on että ilmoita JOS ET PÄÄSE. Jos kutsu ei mene perille, niin ei silloin voi saapua taikka ilmoittaa ettei pääse tulemaan ja tällöinhän järjestäjät olettavat että vieras saapuu (vaikkei tietäisikään kutsuista). Itse pyydän kutsuissa ilmoittamaan, että pääseekö vai ei pääse ja tämä on toiminut hyvin. Ja se, että kutsu menee lapselle, niin siinäkin on aina riski, että kutsu ei kulkeudu vanhemmille asti. Sitten lapsi saattaa sanoa samana päivänä, että tänään on muuten sen ja sen synttärit eikä kutsua ole enää tallella ja sitten ei voi enää mitään. Tosin tää nyt ei ole voinut tapahtua jokaisen kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Mua ihmetytti toi koulun kautta kutsuminen - mitä se edes tarkoittaa?

      Poista
    2. Nimenomaan näin! En edes muista, miten usein meillä on käynyt niin, että kutsu löytyy lapsen repun pohjalta ruttuisena monta päivää juhlien jälkeen. Aina niissä lukee "ilmoita, jos et pääse" ja aina mä häpeän silmät päästäni, koska ei tosiaankaan olla ilmoitettu.

      Tämä ongelma hoituisi ensinnäkin sillä, että mä jaksaisin pauhata lapsilleni enemmän siitä, että kutsut pitää tuoda mulle asap (välillä hankalaa, koska lapset ovat vuoroviikot isällään ja kommunikointi on olematonta) ja sillä, että kutsuja pyytäisi ilmoittamaan sekä osallistumisesta että esteestä - ja soittaisi perään, jos mitään ei kuulu!

      Poista
    3. Koulun kautta kutsuminen tarkoittaa ihan samaa kuin tarhan kautta kutsuminen - aikuiset jakavat vanhemmille kutsut käteen jotta ne eivät häviä esim. lokeroista.

      Poista
  8. USAssahan tuota ongelmaa ei ole, kun synttärit järjestetään 80:lle "lähimmälle" ystävälle... varmasti joku pääsee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tuossa vierasmäärässä on sitten jo ihan eri ongelmat.

      Poista
  9. Sinä et vissiin ole koskaan ollut koulukiusattu? Eikä sinun lapsesikaan? Ainakaan vielä. Toivottavasti ei koskaan. Mutta jos joskus ovat, niin silloin sinäkin ymmärrät asian mittasuhteet. Aikuiselle vastaavat tunteet voisivat aiheutua yhden henkilon yt:stä, joiden kohteena huomaisit olevasi, ilman varsinaista syytä. Onneksi vanhemmat älähtivät! Lapsi kokee, että edes joku välittää. Tuo "voi voi, sellaista se elämä on, että pettymyksiä tulee vastaan" -asenne on viimeinen naula arkussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kokenut yhden ihmisen yt:t ilman varsinaista syytä. :) Mua häiritsee se, että tässä on päästetty ääneen vain yksi osapuoli.

      Poista
  10. Mullekin tuli jutusta sellainen fiilis, että kyseesä oli kiusaamisesta. Ja tosi pahalta kyllä tuntuu tuntemattoman pikkuihmisen puolesta. Vähän ajattelematon bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en nähnyt tässä selkeää kiusaamista. Mun mielestä kutsujen perillemenoa ei varmistettu millään tavalla.

      Poista
  11. Onks tää taas näitä sun puhdistusbloggauksia? ;-)

    T: Pirkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mutta olen ihan oikeasti sitä mieltä, että jos halutaan puhua kiusaamisesta, sitä ei tehdä näin.

      Poista
  12. En ymmärrä miksi vanhempien on järjestettävä pakolla kaverisynttäreitä jos kavereita ei ole. Jos tässä tapauksessa kyse oli kiusaamisesta, ei tuo pikku-ihminen varmasti olisi halunnut kyseisiä luokkakavereita kutsuilleen. Kuvitelkaa miten nihkeetä, mutta kun äiti halusi kaverisynttärit.
    Vanhempien kuuluu sen verran olla kärryillä lapsen kaveripiiristä, että tietää parhaat kaverit tai onko niitä.
    Ei kannata järjestää kaverisynttäreitä siksi että muutkin järjestää.
    Uskon itse tietäväni omien lasteni tilanteen ja tarjoaisin vaihtoehtotoimintaa kaverisynttäreiden tilalle, jos aavistelisin ettei kaikki ole ookoo. Jotain spesiaalia perheen kesken tms. Seuraavana vuonna tilanne voi olla ihan toisin. Mielestäni näistä kyseisistä synttäreistä tehtiin liian iso numero, eikä se sankarin oloa helpota. Saattaa olla tosi noloa lapselle päätyä mediaan kaverittomana. Sairastumiset on eri asia, ne on niitä pettymyksiä mitkä kuuluu elämään.

    T:Laura, joka on myös viettänyt yhdet pettymys-synttärit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti! Juuri tähän viittasin tuolla kolmoskohdalla. Eikö kukaan kutsutuista käy heillä kotona muuten?

      Mua ärsyttää tässä jutussa myös median lietsonta - vanhemmuusotsikoilla pyritään nostattamaan kiihkeitä tunteita. Tarinassa on isoja aukkoja ja vain yhtä osapuolta on kuultu. Silti kutsutut kaverit on leimattu kiusaajiksi ja vanhemmat välinpitämättömiksi luusereiksi. En itse hoitaisi asiaa näin.

      Poista
    2. Tosta Lauran kommentista tuli mieleen juttu, jossa lukijat saivat jakaa omia vastaavia lapsuusajan pettymyksiään tästä uutisesta intoutuneina. Joku kertoi että on entinen koulukiusattu ja oli joutunut lapsena ihan samanlaiseen tilanteeseen. Kiusatun lapsen vanhemmat olivat päättäneet "varmuuden vuoksi" ja "luokkahengenkin ylläpitämiseksi" kutsua KOKO LUOKAN lapsensa synttäreille, jonne kukaan ei sitten siis tullut. Lasten keskinäinen ryhmäpaine on niin hillittömän kova, etten yhtään ihmettele.

      Poista
    3. Näistä tulee aina silloin tällöin luettua erityislasten vanhempien vertaistukiryhmissä. Itselläni on niitä lukiessa olo, että perheessä ei pelkästään lapsella ole sosiaalisissa taidoissa haasteita. Kurjia juttuja ne silti ovat.

      Poista
    4. Olisikin kiinnostavaa tietää, miten tällaiseen henkiseen kiusaamiseen, joka siis ei ole sitä perus pipo vesilätäkköön -osastoa, pitäisi puuttua. Tässähän nyt ei edes ollut siitä kysymys, mutta jos olisi.

      Poista
    5. Mä en ymmärrä sellaisia vanhempia, jotka kutsuu synttäreille lapsia joiden _tietää_ kiusaavan heidän omaa lastaan vaikka koulussa. Kenelle se on kivaa? Saadaan paikalle ryhmä ihmisiä, joista tiedetään jo valmiiksi että ei ne toisistaan tykkää.

      Poista
  13. Mieheni perheessä on anekdoottina yhdet hänen lapsuusaikansa syntymäpäivät joille ei tullut ketään. Anoppini oli ostanut ja laittanut sata tuhatta erilaista sörsseliä ja kaakkua tarjottavaksi. Oli ollut kai jotenkin erityisen kaamea ilma tai jotain. Mies ei ole saanut traumaa, kertoo tarinaa huvittuneena niin kuin anoppinikin. Ei ole muuten koskaan tullut mieleenikään että kyseessä olisi saattanut olla jotain kiusaamisjuttua takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset jättää Suomessa myös äänestämättä tuosta syystä - ankeaa toki silti! Olisi kiinnostavaa tietää, johtuiko kiusaamisen poissulkeminen siitä, että kutsutut olivat ihan aitoja ja oikeita pitkäaikaisia kavereita, joiden kanssa miehesi muutenkin vietti aikaa?

      Poista
    2. En ole varma asiasta, kutsutut olivat käsittääkseni luokkakavereita joiden kanssa miehelläni ei kai ollut mitään ongelmia, siis "ihan tavallisia" kavereita. Varmaankin synttäreiden jälkeen jatkunut normaalielämä vakuutti mieheni siitä että tapauksessa ei ollut mitään tarkoitusperäisyyttä. Niihin aikoihin puhelintakin ehkä kunnioitettiin vähän enemmän (puhumattakaan siitä että olisi voinut käyttää jotain muuta nopsaa sos mediaa) eikä tuosta vain pirautettu pikkusyistä, esim. siis ilmoitettu että emme me taidakaan tulla - ehkä vähän olisi voinut jopa nolottaa poissaolon selittäminen huonolla säällä!

      Poista
  14. Taisin olla lapsena aika noheva tilanteiden korjaaja, sillä koin 3.-5. luokalla jonkin verran koulukiusaamista, mutta synttäreillä riitti aina porukkaa ja kutsuin sinne myös niitä tyyppejä, jotka olivat suosittuja ja komppasivat helposti kiusaamisen johtohahmoja, jos nikseen tuli. Juhlia piti puffata etukäteen näille ei niin hyville kavereille ja sen jälkeen he eivät enää lähteneet urpoimpien mukaan kiusaamiseen ja koko homma lopahti muutaman kampanjoinnin jälkeen. Äiti kysyi jossain kohtaa, että nämä 7/10 kaveria meillä käy, mutta ketä noi 3/10 oli, kun en ole aiemmin nähnyt. Sanoin kuulemma että "kiintiövieraita, äiti". (?!)
    Terkkuja vaan neljäsluokkalaiselle itselleni.

    Epäilen että taustalla on ollut huono tuuri tai se, etteivät vanhemmat oli kartalla lapsen sosiaalisista kuvioista tai niiden puutteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiintiövieras! :D Toihan on muutenkin ollut aika rohkeaa toimintaa ja Äitisi ollut hyvin kartalla kavereistasi.

      Poista
  15. No oli se niin tai näin, niin kamala tilanne pienelle / nuorelle ihmiselle. Se, ettei kouluiässä vieraita tule on jo kolaus itsetunnolle plus siihen päälle, että äiti vetää asiasta julkisen haloon! Kaksiteräinen miekka. Hyvä nosto keskusteluun ja tuomaan esiin lasten ja nuorten maailmaa, mutta olisiko avaus voitu tehdä toisin? Mitenköhän kyseisen nuoren elämä kaveripiirissä / koulussa on jatkunut tämän hässäkän jälkeen?
    Sallittakoon äidille huoli kiusaamisesta, hän on äiti oli pihalla tai ei. Mutta onko asiasta keskusteltu lapsen kanssa? Hän on kuitenkin jo kouluiässä ja käsittelee asiaa ehkä siitä kolmannesta näkövinkkelistä, jota "aikuisten keskusteluissa" ei olla huomioitu?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota elämän jatkumista mäkin mietin. Onko hänestä tehty kiusattu, vaikka tarkoitus ei ollut kiusata? Toki äiti saa olla huolissaan kiusaamisesta, mutta onko tämä tosiaan se fiksuin tapa puhua asiasta? Täytyypä ehkä blogauttaa kiusaamisesta jonkun asiatuntijan haastattelun kera.

      Poista
  16. Mun piti käydä lukemassa vanhempien haastattelu, kun jäin mietimään, että mikä oli syy. Tällaista löytyi:

    "Jeg vet ikke om det er julestria, tidsklemma eller om det er mobbing som er årsaken. Selskapet skulle være på en lørdag formiddag, og det er kanskje et vanskelig tidspunkt. Vi fikk tilbakemelding på at noen ikke kunne komme fordi de var for travle, mens andre ikke har gitt lyd i det hele tatt, sier Smedholen."
    Eli ei tiedä onko joulukiireet, kiusaaminen vai aikapula syynä, jotkut oli ilmoittaneet, että eivät pääse.

    "I ettertid har flere beklaget seg. Noen dager senere ble guttene invitert på kino og McDonalds av to foreldrepar, og andre har tatt kontakt og sagt at de er veldig lei seg."
    Jälkikäteen moni on pahoitellut.

    Eli ei ehkä kiusaamista kuitenkaan?

    Täältä luin: http://www.vg.no/nyheter/innenriks/artikkel.php?artid=10133683

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suomennoksesta! Tämä tosiaan alkaa vaikuttaa myös median ylireagoinnilta, mikä on aika kuvottavaa: kiusaaminen tai edes epäily siitä myy.

      Poista
    2. Olin itsekin käsityksessä, että kyse on puhtaasti hienovaraisesta kiusaamisesta formaattina "ulkopuolelle jättäminen". Ehkä tuon jutun perusteella voisi ajatella, että kyse ei ollut kiusaamisesta, mutta välinpitämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta kuitenkin. Jos kyseessä olisi hyvin suosittu lapsi, hänen synttärinsä nousisivat kyllä prioriteettilistan kärkeen. Nyt kuulostaa siltä, että kaverit (ja/tai vanhemmat) ovat ottaneet asenteen, että mennään jos ehditään/jaksetaan/ei ole muuta tekemistä. Ja sitten kun jokainen ajattelee noin, niin lopputulos on se ettei kukaan tule.

      Eikä tämmöinen ajattelu ole mitenkään tavatonta aikuistenkaan maailmassa. Aikuinen, hieman introvertti perheenjäseneni kyllä selvästi pahoitti mielensä, kun hänen kaveripiiristään vain pari osallistui kolmikymppisille. Kaikilla oli liian kiire kuulemma. Veikkaan, että kaverit tiesivät että kyseessä on vähän "laimeat" juhlat kun juhlakalukin on ujo, joten priorisoivat muuta. Ujoille tai epävarmoille ihmisille - lapsille ja aikuisille - nämä ovat varmasti isompia asiota kuin puheliaille ja sosiaalisille.

      Poista
    3. Tätähän meidät haluttiin tietysti saada uskomaan ja minäkin haksahdin ajattelemaan alkuun noin. On ihan totta, että olisi ollut kohteliasta ilmoittaa jos ei pääse, mutta käytössäännöissä ollaan ihan erilaisen asian äärellä kuin kiusaamisessa.

      Tuo persoonakysymys on mielenkiintoinen. Ei introvertti lapsi nauti isoista juhlista, vaikka ne vanhempien mielestä "kuuluvat asiaan". Aikuisten maailmassa nyt sentään voi itse valita, pitääkö synttärit vai ei.

      Synttäreiden merkitystä pitäisi ylipäätään mielestäni radikaalisti vähentää, nykyään homma on lipsahtanut "vähän kenen perhe järjestää hienoimman spektaakkelin" -kisaksi.

      Poista
  17. Juuri lähti meiltä ekaluokkalaisen synttärivieraat, oli vilkkaat kaksi tuntia. :) Kutsuttiin yhdeksän, tuli kolme. Sattui aikatauluissa päällekkäisyyksiä, mutta tosi kiva että osa kuitenkin pääsi tulemaan! Lapsen mieli on takuulla paha, jos juhlat jäävät vaille vieraita.

    Mutta mielestäni tuossa ei nyt oikein vanhempia voi syyttää mediämylläkästä, hehän ainoastaan jakoivat kuvat faceen, ja juttu levisi sitä kautta. Ei niinkään vanhempien levittämisellä, tietääkseni.

    Tiedän paikkakunnan, täällä kotimaassa, jossa synttärijärjestelyt on kielletty kokonaan koulupäivien yhteydessä (esim. kutsujen jakaminen). On nimittäin käynyt niin, että on kutstuttu koko luokka, lukuunottamatta yhtä. Ajattele, kuinka ahdistava tilanne se on sille, joka jätetään ulkopuolelle. Joku ammattipelle on hakenut koko synttäriporukan koulusta juhliin, ja se yksi, jota ei kutsuttu, jäi yksin koulun pihalle muiden lähtiessä juhlaan. Voitko kuvitella sen pienen lapsen tunteita sillä hetkellä! Tuollainen tuntuu minusta vähän siltä, että siinä on epäkypsien vanhempien keskinäisiä sotkuja, ja niitä kostetaan sitten viattoman lapsen kautta.

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin tuon koulun erottamisen synttäreitä. Nää ylikorostuneet synttäripaineet saa mut muutenkin näkemään punaista.

      Mutta mitä vanhempiin tulee, tokihan he julkisuutta tälle halusivat. Voihan ne haastattelut jättää antamatta.

      Poista
    2. Meidän lasten koulussa koulun kautta kutsuminen sallitaan vain jos kaikki luokkakaverit kutsutaan.

      Poista
  18. Muistan miten oma äitini välillä yritti sanoa, että täytyykö kaverin kaikki sisaruksetkin kutsua. Itse olin ainoa lapsi ja kesällä oleville synttäreille kutsuttiin yleensä samassa talossa asuvia lapsia. Kerran paikalle änkesi myöskin eräät kauempana asuvat ilkeähköt kaksoset, jotka toivat lahjaksi pikkurillinpään kokoisen lasikoiran ja söivät kuin hevoset ja rikkoivat puhuvan nalleni. Siihen aikaan laitettiin kutsu postiluukusta koristepaperille ja pitkä tyhjä viiva tai rasti ruutuun vastausvaihtoehto ja kutsut palautettiin täytettynä lähettähän postiluukusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O_o Aika monella on jonkinlainen synttäritrauma jaettavaan!

      Poista
  19. Silloin kun lapseni oli alimmilla luokilla, niin sain kutsun käteeni useamman kerran vasta samana tai edellisenä päivänä kuin synttärit olivat.
    Jonkun kerran kiireessä käytiin lahja ostamassa, mutta joskus sitä ei stten taas ehtinyt missään välissä, ja lapsi jäi menemättä koko synttäreille. Tosi usein kutsu jaettiinkin kutsutuille vain muutamaa päivää aiemmin, ja se oli sitten jo myöhäistä lahjan ja menojen takia. Että menemättä jäi monet syntsät, ja vähän oli syytä kyllä siellä juhlapäässä.

    Mutta sitten on ikävä kyllä tällaista kiusaamista ja eristämistä, että ei kukaan mene toisen syntsille :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnettomaan lopputulokseen on monta tietä, kuten tuolla ylempänä jo totesinkin. Nämä lastenjuhlat ovat saaneet ihan ylikorostuneen aseman: puoliväkisin pitää järkätä juhlia isolle porukalle, jolloin kisa käydään vanhempien varallisuudella.

      Poista
    2. Niin siis tarkoitin tässä, että lapsukaiseni ei muistanut antaa kutsua minulle ajoissa. Kun antoi sen juuri edellisenä iltana, tai sinä päivänä kuin syntsät olisivat olleet. Sen takia ei sitten päässyt juhliin. KOSKA, jos olisi mennyt ilaman lahjaa jota emme olisi ehtineet ostaa, niin olisi itse kärsinyt seurauksista. Itsekästä?
      Mutta sitten oli näitä vanhempia, jotka ajattelivat, että pari päivää aiemmin kun antaa kutsun, nii se on hyvä. No kun ei ole kaikissa perheissä... on kiireitä ja omia menoja, ja helevetin vähän aikaa ilmoittaa, ettei ole tulosssa. No, sen ehti ilmoittaa näissä tapauksissa....

      Poista
  20. Tulin lukemaan blogiasi ihan ensimmäistä kertaa. Henkeni salpautui. Tämä ei taidakkaan jäädä lukulistalle.

    Ihme ylimielistä suhtautumista. Oli syy tässä lapsen yksin jäämisessä mikä tahansa! Toivottavasti oma lapsesi ei jää muiden jalkoihin koulussa. Vaikka voisi kyllä tehdä asenteellesi ihan hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä tosiaan ihan kaikille sovi. :) Ylimielistä on tehdä johtopäätöksiä yksipuolisen uutisoinnin perusteella. Selkeästä kiusaamisesta ei ollut kyse.

      Poista
  21. Katja, ajattelin tästä uutisesta täsmälleen kuten sinä, ja ilahduin huomatessani tän bloggauksen.
    Kiusaaminen on tietty paha asia, mut paha juttu on myös massojen sokea tunnekuohu ilman että asiaa on yhtään mietitty laajemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^ Täyttä asiaa!
      Porukka piehtaroi omissa traumoissaan minkä tahansa tekosyyn varjolla.

      Miksi muuten aikuiset hurskastelevat lasten sosiaalisten kontaktien suhteen (kaikkien synttäreille pitää mennä), mutta eivät itse noudata samoja periaatteita? Vai moniko viettää vapaa-aikaansa sen työpaikan ärsyttävimmän töksäyttelijän kanssa? Sillehän voi muuten vaikka tulla paha mieli?

      Poista
    2. Olisikohan siksi, että lapsena opetellaan sosiaalisia taitoja (kuten toisten huomioon ottamista ja erilaisuuden hyväksymistä tai edes sietämistä). Ja kuten tässä nähdään, joidenkin kohdalla nämä taidot ovat jääneet vähän puolitiehen.

      Poista
    3. Vanhemmuudella saadaan otsikoita. Kiusaaminen on niin arka aihe, että sitä on vaikea nähdä objektiivisesti, jolloin siitä on vaikea virittää kiihkotonta keskustelua. Tässä keississä olisi ollut parempiakin näkökulmia. Itsetunto rakentuu monesta muustakin komponentista (eikä ole aikuisenakaan mikään lopullinen tila jota ei voi tuhota tai toisaalta myös rakentaa) kuin yksistä synttäreistä. Toinen näkökulma on sitten pohtia käytöstapojen rapautumista - miksi enää ei päse samat säännöt kuin ennen? Ja onko ennenkään ollut mitään sääntöjä?

      Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi synttäreille pitäisi kutsua valtavasti porukkaa kun niitä parhaita ystäviä on kuitenkin vain muutama. Usean ihmisen yhtäaikainen huomioiminen on aikuisellekin vaikeaa.

      Poista
    4. Ellei asiat ole omista kouluvuosista muuttuneet (parantuneet) merkittävästi, tietyssä iässä on kaikkein tärkeintä olla vähintään yhtä suosittu kuin kaikki muutkin. Paineet voi olla aika kovat, ja synttärit on tähän yksi määrämuotoinen ja lahjomaton mittari.

      Poista
    5. Onkohan tässä sukupuolieroja? En ole nimittäin itse ole näin kokenut, koska ei ollut tapana pitää mitään isoja synttäreitä ja hengasin lähinnä parhaan kaverini kanssa. Ns. Suosittujen ihmisten piireihin en kokenut mitään tarvetta pyrkiä - hehän olivat idiootteja.

      Poista
    6. Kenen kanssa Katja hengasit välitunneilla? Helppoa sanoa, että "et kokenut tarvetta pyrkiä suosittujen ihmisten piiriin" - olitpa sinä fiksu jo pienenä, hienoa. Oliko paras kaverisi ehkä samassa koulussa, samalla luokalla kuin sinä? Tai ei ehkä ollut ja kaikki meni silti kuin vettä vaan koulussa tai ehkä sinua ei vaan haitannut, vaikka olit yksin, ymmärsit jo pienenä olevasi arvokas ja ties mitä? Vaikka ymmärrän pointtisi tuosta, että kyse ei välttämättä ollut kiusaamisesta vaan monesta muustakin asiasta, niin kyllä tämä aika ylimielinen kirjoitus on, kun monelle, joka on kiusaamista kokenut, niin VÄLITTÖMÄSTI TULEE MIELEEN, että sitä on tässä takana. Voin vaan voin kertoa, että jos on joutunut ala-asteella vuosikausia olemaan välitunnit yksin, opettaja on joutunut pakottamaan ryhmä- ja paritöissä sinut jonkun ryhmään tai jonkun muun ylijäämäisen kaveriksi (tyttöjä sattui olemaan pariton määrä, sain tasan parin vain jos joku muu oli sairas), selän takana ja naaman edessäkin ovat nauraneet luokkatoverit pojat ja tytöt, syystä jos toisesta, haukuttu on vaikka vääränlaisista tai liian halvoista vaatteista ja illat on mennyt vatsa kippuralla ja aamut oksentaessa kun kammotti lähteä kouluun. Synttäreille ei todellakaan noita ihmisiä kutsuttu vaan perhetuttujen lapsia ja kavereita pihapiiristä, mutta ehkä voit kuitenkin kuvitella, että vatsa oli kauhusta kippurassa silloinkin, että tuleeko kukaan. Aina onneksi tuli, kiitos luojan ja vieläkin minusta synttärit on kiva juttu.

      Poista
    7. Tämän takia juuri onkin vastuutonta tehdä kiusaamisesta otsikoita - asia on herkkä. Aihe kaipaa ihan tosiasioihin perustuvaa käsittelyä eikä syyttömien leimaamista kiusaajiksi.

      En muuten oikein ymmärrä, miksi olet katkera minulle, koska minulle oli paras ystävä. Eikös tuollainen anonyymi vittuilu ole kiusaamista sekin?

      Poista
    8. Kyllä sä bloggaaja oikeasti alat tolla ylimielisyydelläsi kuvottamaan monia. Mäkään en tuossa aloituksessa kirjoittannut mistään kiusaamisesta, vaan siitä että olipa syy mikä hyvänsä, niin pienelle lapselle yksinjääminen on aina ihan kamalaa. Mutta bloggaaja, nyt minä ainakin tämän jälkeen tiedän, että keiden lapsia ne koulukiusaajat mahdollisesti on.

      Poista
    9. En edelleenkään ymmärrä, mitä on ylimielistä siinä, että osoittaa tunneperäisen kuohun olevan täysin median aiheuttamaa eikä liittyvän kiusaamiseen millään tavalla. Ja tuo viimeinen syytös on täysin asiaton.

      Poista
    10. Minä en syyttänyt ketään. Luin jostain, että lapset omaksuvat paljon vanhempiensa asenteita ja tapoja kohdata ja kohdella muita. Mutkat suoriksi voisi sanoa, että lapsi on äitinsä kaltainen suhteessa muihin ihmisiin. Mietin, että tänäkin päivänä yksi yksinäinen vanhus tekee itsemurhan, miksi jo lapsesta lähtien pitäisi jättää ihmisiä yksin. Ehkä olen itse liian pehmeillä pelisäännöillä liian kovassa maailmassa. Ja nyt eksyin vielä ihan väärään blogiin. Mutta tämä tästä, ehkä menen katselemaan jotain sisustus-ja käsityöhömppä kotiäitiblogeja. Ne soveltuvat varmaan paremmin minulle.

      Poista
    11. Toivon todella että lapsestani tulee mediakriittinen ihminen, joka osaa olla vetämättä liian hätäisiä johtopäätöksiä ja syyttelemättä ihmisiä koulukiusaajiksi ilman totuuspohjaa.

      Poista
    12. No, koulukiusaajia kuitenkin on, ja aina heillä on vanhemmat. Ja yllättävän moni täällä pitää noita noita synttärikemuja pikku asiana ja vanhempien järjestelymokana. Minua tämä kosketti paljon, koska olin itse rankasti koulukiusattu ja jäin paljon yksin. Nykypäivänä nämä (tai oliko tämä sitä?) kiusaamistapaukset vetää kyyneleet silmiin, niinkuin tämäkin norjalaistapaus. En sosi sitä yksinjäämistä kenellekkään. Kokemuksena se on sanoinkuvaamattoman surullista.

      Poista
    13. En mä ketään syytellyt, mutta totesin, että kaikilla koulukiusaajillakin on vanhemmat. Ehkä niitä on täällä, ehkä ei. Jossain he kuitenkin ovat. En osaa selittää sen kummemmin. Tarkoitan sitä, että jos vanhemmat osoittaa tavan käyttäytyä tietyllä tavalla, niin lapsi omaksuu ne. Otan nämä kiusaamisasiat vaan herkästi oman kokemukseni myötä, ja se vaikuttaa varmaan lopun elämää, että nämä otsikot tekevät tosi kipeää. Ja ennekaikkea se, etteivät ihmiset ymmärrä, kuinka kamalaa tuollainen voi olla. Ehkä ilmaisin asiani turhan tökerösti. Tämä oli norjalaisuutinen, enkä tiedä siitä muutakuin mitä lehdissä luki, ja ymmräsin sen kiusaamiseksi. Mutta ehkä olet oikeassa, pitää alkaa enemmän kriittisemmäksi, oli omat haavat auki tai ei.

      Poista
    14. Hei, lisään tähän nyt vielä ihan lopuksi anteeksipyynnön. Mua jäi vaivaamaan, kun näin kohtuuttomasti täällä kiihdyin. Meni vähän yli, kun aloin puhumaan tuohon uutiseen liittyen siihen kriittisesti suhtautuvista vanhemmista vähän outoon sävyyn. Itse olen aina ollut niin kriittisen ajattelun puolesta, ettei asioita otettaisi niinkuin ne aamun lehdessä lukee. Mulla taisi tänään olla harmillisen huono päivä. Ja huonot jutut. Anteeksi.

      Poista
    15. Nämä anonyymit nettiavautujat ovat ihan suora vastine koulukiusaajille. Mitään muuta tarkoitusta kuin tuottaa pahaa mieltä muille. Minä en bloggaajan kommenteista kaivanut mitään ylimielisyyttä, ainoastaan anonyymin kommenteista sitä löytyi.

      Poista
    16. Ihan yhtä anonyymi olet sinäkin vaikka oletkin nimennyt itsesi Merviksi. Täällä ei näytä kukaan kirjoittaneen mitä epäasiallista, eikä bloggaaja itsekään taida olla siitä herkkänahkaisimmasta päästä.

      Poista
    17. En (toivoakseni) ole katkera sinulle siitä, että sinulla oli paras ystävä (en ole katkera kiusaajillenikaan, ymmärrän heitä nyt aikuisena paremmin - yksi heistä on jopa toisen lapseni kummi, mutta asiat vaan niin sattuvat vielä tai taas, varmaankin juuri siksi, että omat lapset ovat pieniä...), korostin sitä siksi, että mietin, että oliko tämä lapsuudessa koettu ihana turvallisuus se syy siihen, miksi kirjoituksistasi huokuu (ei ehkä ole oikea ymmärrys, mutta siltä tuntuu), että et todella ymmärrä - tai ehkä edes yritä ymmärtää? - , kuinka karmeaa, julmaa ja pitkälle jäljet jättävää lapsena koettu kiusaus on, kuinka tietyssä iässä tapahtunut yksin jääminen voi oikeasti jopa pilata loppuelämän ihmissuhteet, kun luottamus puuttuu ja sitä on vaan niin vaikeaa saada takaisin, kun on peruskoulun 9 vuotta tullut petetyksi ja pettyneeksi uudestaan ja uudestaan. Ja kuinka se ei ole lapsen vika, kun siinä iässä ystävyyssuhteet ja ketä kiusataan on oikeasti kuitenkin aika randomia ja lapsi ei sitä ymmärrä vaan luulee, että hänessä on kaikki vika. Sen takia tuo sinun "miksi pitäisi olla kaikkien kaveri, minulle riitti paras kaveri" tuntui varsin julmalta ja vähättelevältä kommentilta, ei tässä ole kyse siitä, että kavereita ja synttärivieraita pitäisi olla kasapäin, monelle riittäisi, että edes joku juttelisi välitunnilla. Ei lapsiakaan tietenkään voi pakottaa olemaan jonkun toisen kanssa esim. paras kaveri tai jatkuvasti leikkimään jonkun kanssa, jos joku on "tylsä" niinkuin ei aikuisiakaan voi pakottaa tykkäämään kaikista, mutta paljon voivat omat vanhemmat tehdä, ohjeistaa ja jopa määrätä (!), jotta kukaan ei jää totaalisesti yksin esim. välitunneilla tms ja että kaikki lapset saavat edes ajoittain hyväksymisen kokemuksia.

      Piia

      Poista
  22. En ole lukenut koko ketjua läpi, joten en tiedä onko joku ope jo kommentoinut mielessäni olevaa asiaa.
    Itse opena huomaan, että pikkuoppilaat eli 1-2lk:t laittavat koulussa saadun synttärikutsun joskus pulpettiin tai kutsu unohtuu reppuun, eikä se koskaan kulkeudu kotiin saakka. Näin ei tietenkään käy kaikkien kohdalla, mutta osa lapsista unohtaa viedä tärkeätkin viestit, kuten kutsut vanhempien nähtäviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Osa aikuisistakin unohtaa tärkeät viestit...

      Poista
  23. En ole lukenut kaikkia kommentteja, mutta en ole kanssasi ihan samaa mieltä. Asun Norjassa, ja täällä on tavallista lähettää synttärikutsut koulun kautta. On myös tavallista, että koulun sääntöjen mukaan synttäreille on kutsuttava joko luokan kaikki lapset, tai luokan kaikki tytöt/pojat, sen vuoksi ettei kukaan jäisi ulkopuolelle. Minusta on ymmärrettävää, ettei etukäteen voi selvittää, mikä ajankohta sopii kutsuttaville parhaiten. Ja varsinkin JOS on niin ettei kutsujalla ehkä ole olemassa parasta/hyvää kaveria. On luonnollista, että joiltakin kutsu saattaa unohtua, ja jotkut ei pääse tulemaan, mutta että kukaan (muistaakseni) 13 kutsutusta ei saapunut paikalle, on minusta todella kurjaa, ja herättää kysymykset mahdollisesta kiusaamisesta. Voi tietysti pohtia, onko mediajulkisuus ko. lapselle hyväksi vai ei, mutta minusta tästäkin on hyvä puhua yleisellä tasolla. Norjassa kiinnitetään kiusaamiseen paljon huomiota, ja täällä lapset viihtyvät koulussa paremmin kuin suomalaiset oppilaat, ainakin edellisen PISA-tutkimuksen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tässä oli tuon yllä linkatun norjankielisen jutun mukaan onnettomaan lopputulokseen johti monta eri syytä ja osa oli ilmoittanut etukäteen että eivät pääse, järjestelmällistä kiusaamista tämä ei siis ollut. Minua ärsyttää mediahaloon tahallinen nostattaminen kiusaamisella, joka on tärkeä aihe silloin kun se on todella kyseessä. Nyt tässä leimattiin luokan oppilaat ja heidän vanhempansa kiusaajiksi - ei kovin reilua sekään? Käytössäännöistä tämä keskustelu olisi pitänyt käydä.

      Poista
  24. Luin kommentit aika kursiivisesti, osan paremmin, osan huonommin, mutta mielenkiintoista olisi tähän väliin kuulla blogaajan mielipide koulukiusaamiseen ja ehkä jopa hänen kantansa siihen, että miten siihen voisi / pitäisi puuttua tai olla puuttumatta? Tämän postauksen alkuperäinen aihe se ei ollut, mutta heitän haasteen.

    VastaaPoista
  25. En lukenut koko ketjua, mutta haluaisin todeta, että on myös mahdollista, että siinä synttärisankarissakin voi olla vikaa. Jotkut lapset vain ovat todella ilkeitä, eikä heillä ole kavereita. Kiusaajat ja ilkimyksetkin kuitenkin pitävät synttärijuhlia, mutta lapset eivät haluakaan osallistua niille. Varmasti tämä on harvinaisin syy sille, että synttäreille ei ilmesty yhtään juhlijaa, mutta miksi aina kaikki on jonkun muun syy?

    VastaaPoista
  26. Täällä on paljon sellaisia jotka eivät ole lukeneet kommentteja ja asetun samalle viivalle. Minulle tuli suoraan sanottuna todella paha olo jutusta. Syynä lapsuuden omat kokemukset jotka antavat minun kohdallani tekstille ihan oman vireensä. Luultavasti bloggaaja on siis enemmän oikeassa kuin minä, mutta tuli kurja olo siitä sellaisesta asenteesta että aina ei onnistu ja pettymyksiä tulee. Ihan hyvä asenne ja kannatan sitä monessa paikassa, mutta nyt se napsahti liian arkaan kohtaan.

    Olen itse yhden kerran elämässäni yrittänyt järjestää kaverisynttäreitä (lapsena). Paikalle kutsuttiin kaikki luokan tytöt. Yritin koulussa tiedustella ketkä ovat tulossa. Muistelisin muutaman sanoneen että ei tule, mutta suurin osa vain hymisi jotakin enkä ikinä saanut vastausta. Lopulta juhliin tuli vain paras kaverini.
    Ei uskoisi että tuollaisesta jää niin syvät jäljet. Sehän oli vain yksi tapaus, mutta nyt kun oma lapsi on tulossa niin en haluaisi tulevaisuudessa edes yrittää järjestää hänelle mitään ettei hän pettyisi samalla tavoin. Pienempi pettymys se että ei äiti ikinä järjestä mitään kuin se että yrittää järjestää eikä kukaan tule. Luultavasti hänen juhlansa menisivät paljon paremmin, mutta en pääse eroon tunteesta joka minulla oli kun tajusin että tuli vain yksi. Äiti näki vaivaa ja laittoi ruokaa ja järjesti minun takiani ja vain yksi tuli.

    Onneksi nykyään on olemassa HopLop. Vieköön isi lasta HopLop synttäreille niin kivaa riittää tuli kavereita tai ei :)

    VastaaPoista
  27. Hei yllä oleva Anonyymi, sun on pakko päästä tuosta traumastasi yli ja järjestää lapsellesi synttärit. Et edes tajua kuinka paljon vahingoitat lastasi sillä ettet edes yritä, tuo on suurimman luokan itsekkyyttä. Sinun lapsesi ei ole sama asia kuin sinä itse, sekoitat kaksi ihmistä keskenään. Hänellä on oma erillinen elämä, hän tulee kokemaan upeita asioita siksi että hänellä on ystäviä, ellei äiti niitä kokemuksia yritä nimenomaan sabotoida.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...