Tietoa mainostajalle ›

27.12.2013

Hyvä loma

Olipa hyvä joulu. Vaikka vettä tuli taivaan täydeltä, jouluvalmistelut jäivät todella ohuiksi ja sain itse kaikkien aikojen nuhan, loma tuntui lomalta. Ehkä siksi, että emme varsinaisesti tehneet yhtään mitään. Lepuutimme Maslow'n tarvehierarkian alimmalla portaalla: nukuimme, söimme ja olimme keskenämme - ja suureksi osaksi viihdyimme.


Lomalla tajuaa, kuinka paljon huomiota normaalien arkirutiinien pyörittäminen vaatii. Keskittyminen on erilaisissa siirtymissä ja pelkkä logistiikka nielaisee yhdessäoloaikaa. Lomalla yhteistä luppoaikaa on 12 h päivässä. Ohjelmanumerot kuten ruokailut, ulkoilu, lautapelit, leffat ja puuhat tehdään ilman aikatauluja.

Lomalla pääsee myös kartalle siitä, keitä himassa oikein asuu. Pikkulapsiperheessä puoli vuotta voi tuoda suuria muutoksia.

Snadi, 2,5, on kehittänyt jossain välissä hyvin erikoisen huumorintajun, innostuksen roolileikkeihin ja alustavan itsehillinnän. Kuivaksi opetteleminen, josta kesällä ei tullut yhtään mitään, on nyt hyvässä vauhdissa. Lisäksi pitkään mykkänä ollut tyyppi haastaa vahvasti isosiskoa Perheen Pahimman Pälättäjän tittelissä.

Skidi, 6.5, taas on kunnostautunut liikunnan saralla. Uskallusta, itsevarmuutta ja kestävyyttä on tullut lisää. Parin tunnin vauhdikas kävelylenkki on lastenleikkiä (no pun intended). Minulle tuli hiki.

Loma ja arki erottuvat koko ajan paremmin toisistaan. Kun lapset kasvavat, palvelun tarve ja rutiinien merkitys vähenee. Lomalle ja arjelle tulee kontrastia. Me saimme aattona syödä ihan rauhassa, kun ketään ei enää tarvinnut imettää, syöttää, viihdyttää tai nukuttaa.

Jouluruokia ei sentään kumpikaan ipana suostunut maistamaan, mutta viis siitä. Jätetään jotain ensi jouluun.

10 kommenttia:

  1. Moikka Katja!

    Olen lapseton - ja niin vanha, että tulen olemaankin lapseton - ja luen silti blogiasi.

    En ole myöskään ihmeemmin kiinnostunut politiikasta (veltto vätys, siis), mutta olen pannut merkille, että olet kirjoittanut aika vähän valtuustoasioista.

    Pitääkö siitä tehdä se johtopäätös, että koet valtuustotyön hiukan turhauttavaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikea johtopäätös, paitsi että sanan "hiukan" voi vaihtaaa sanaan "sairaan". Mulla on tulossa sellainen isompi avautuminen tästä ensimmäisestä vuodesta, mutta ilkeästi voi sanoa, että jos valtuusto lopetettaisiin, kukaan ei huomaisi mitään.

      Poista
  2. Ei haittaa - tiedetäänhän mitä politiikka on...

    Olen myös 50v vela - työskentelen kyllä lasten ja perheiden parissa (sairaalassa).
    Arvostan Sinua ja blogiasi - rehellistä tilitystä lapsiperheen ja äidin elämästä.
    KIITOS TÄSTÄ - jatka samaan malliin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kestä kiittää, kiva että olet siellä! :) On mahtavaa, että blogin lukijat ovat niin eri ikäisiä, mitä enemmän näkökulmia keskusteluun saa, sen parempi!

      Poista
  3. Ai että odotan tuota aikaa... Nm. juuri imettämisen lopettanut korvatulehduspotilaan äiti. Esikoinen on myös vaativa oman tahtonsa selkeästi ilmaiseva tyyppi. Ja sitten kun huomaan istuvani joku tuleva joulu rauhassa koko ruokailun ajan, luultavasti pohdin jo seuraavia murheita ja niiden ratkaisemisia... Tulisi siis aina tosiaan osata poimia tämän hetken helmet ja nauttia niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh, toivottavasti korvatulehdus jää yksittäiseksi! Kyllä se rauhallinen joulu vielä koittaa, ja olen aivan varma että huomaat sen! :D Mä huomaan olevani koko ajan tyytyväisempi elämääni, eniten siksi että pitääkseen hauskaa ei lapsia tarvitse roudata mummilaan!

      Poista
  4. Heh, kiva kuva. Meillä on ollut tapana tehdä piparilaavu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvan romahtanut talo oli kälyni tuotos (tulemme hyvin toimeen), täytyykin ehdottaa hänelle tuota laavua! Mainio idea!

      Poista
  5. Minusta on mukava, että kirjoitat realistisesti kuitenkaan valittamatta. Usein tulen hyvälle tuulelle ja saan tarvitsemaani tulea lapsiperheen sumussa täällä vieraillessani. Hyvää uutta vuotta sinulle.

    VastaaPoista
  6. Sama täällä kuin ensimmäinen anonyymi. Lapsia ei ole, mutta tykkään lukea. Tuli tuossa joulun pyhinä mieleen kaikenlaista kommenttia, kun eräs täysin 2-vuotiaan tyttärensä pauloissa oleva nainen kommentoi naamakirjassa, että kyllä ne on lapset, jotka joulun tekevät. Pitäisiköhän itse päivittää vaikka tänään, että kyllä se on vapaus ja kiinteä vatsanahka, jotka uuden vuoden tekevät ;P En uskalla, siksi tulinkin tänne kommentoimaan.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...