13.11.2013

Tukka meni rikki

En meikannut tätäkään kuvaa varten.
Noin kauniisti sanottuna en ole mikään tyylikameleontti. Erityisen hyvin taipumukseni jämähtää näkyy tukkahistoriastani. Olen pitänyt ponnaria käytännössä koko elämäni.

Viimeisin muodonmuutos oli kahdeksannella luokalla, kun vaalennuksen päälle otettu permis käräytti surimman osan karvoista ja koko komeus piti saksia niskamittaan.

Sen jälkeen pidin 20 vuotta väriä ja etsiskelin joka aamu hiuslenksua.

Fledaani oli nimittäin mahdotonta pitää auki. Puolen tunnin päästä tukka näytti siltä, että se oli viimeistelty kyljyksellä ja sitten muotoiltu kireällä pipolla. Väri teki löysästä tukasta vähän karheamman, mutta sitten herkistyin väriaineille.

Lohduttauduin viime vuosina kuitenkin sillä, että vaikka yksi yksittäinen hius on ohut ja perunankuoren värinen, niitä on monta. Vuosi sitten jouduin kuitenkin korjaamaan lausuntoani. Huomasin valokuvista, että tukka oli ohentunut reilusti. Imetyksen lopettamisen jälkeinen sulkasato ei ollut korjaantunut reilussa vuodessa. Muutos on pysyvä. Päänahka paistaa ohimoilta ja poninhäntä on hyvin kapisen konin mallia.

Perkele. Tukka oli mennyt rikki.

Selkä seinää vasten päätin kuunnella kampaajaa. Katsoin kämmenet hioten, kun päähäni rullattiin vanha kunnon permis (tällä kertaa tukka ei sulanut pois) ja sen jälkeen saksittiin niska esiin. Eikä se nyt hullumpi ollut!

Siinä tuolissa istuessani muistelin nuorempana ihmetelleeni, miksi Mutsi jaksoi ottaa permanentteja. Että onko se vähän jumissa 80-luvulla tai jotain. Lisäksi hämmästelin kuolinpesää purkaessani, miksi kaapeissa oli purkkikaupalla erilaisia volume-alkuisia hiustököttejä. Nyt ymmärrän. Kiva havaita muuttuvansa äidikseen ihan joka saralla.

 Tällä sitten seuraavat 40 vuotta.

19 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin on! Eikä tuo permanentti näytä mun mielestä permanentilta, lainehtii vaan kivan ja luonnollisen näköisesti. On tainneet permanentitkin kehittyä vuosien saatossa.

      Poista
  2. HIeno!! Ja olit tosi rohkea, jämähtämisen voi siis pysäyttää :) Oih. Mä olen vielä denialissa (3 vuotta synnytyksestä) että ohennut tukka palautuis. Kampaaja on yrittänyt maanitella kaikenlaiseen mutta en ole uskaltanut. Ja kuulemma mulla edelleen irtoaa mm. pestessä tavallista enemmän hiuksia (wtf!!). Jospa mä tän lukemisen jälkeen ottaisin itseäni hiuksesta kiinni ja antaisin edes leikata lyhyemmäksi... :)

    VastaaPoista
  3. Hei mutta eikö se ole turvallinen olo, kun tietää mitä tuleman pitää?

    Itse istuin juuri toissapäivänä ensimmäisen kerran viiteen vuoteen kampaajatuoliin. Kokemus sekin ;)

    VastaaPoista
  4. Pari vuotta sitten havahduin siihen, että se mikä luulin, että oli ollut vain normaali kausittainen "ajoittain lähtee helvetisti tukkaa", olikin yhtäkkiä iskenyt pälvikalju. Mulla oli yhtäkkiä 15cm x 10cm aivan kalju läikkä vasemmalla korvan yläpuolella ja toinen vähän pienempi siinä vieressä (miksi huomasin vasta yhtäkkiä on pitkä tukka, jota olin pitänyt pääasiassa auki - kun kerran vetäisin tukan ponnarille aika ylös paljastui karmea totuus). Pälvikaljussa hiuksia/ripsiä yms. siis lähtee X määrä, X ajassa, voi lähteä kaikki tai olla lähtemättä, voi kasvaa takaisin tai olla kasvamatta, voi kasvaa takaisin ja lähteä uudestaan, you name it. Ei vaarallista, mutta ei myöskään mitään hoitoa olemassa (huom. Kela maksaa peruukin, jos koko roska lähtee). Itku tuli ja kaksikin - ja sitten lääkäri sanoi, että "älä stressaa hiusten lähdöstä, se voi pahentaa sitä niiden lähtemistä". Niinpä. AInoa huumori oli miettiä, että sitten hankitaan monta erilaista ja eriväristä peruukkia, onpahan miehellä vaihtelua, kun vaimoke vaihtuu blondista punatukkaiseksi ja takaisin. ;)

    Nyt tilanne on sellainen, että en enää kirveelläkään luovu pitkistä hiuksista, kun niillä voi mahdolliset läikät peittää (ainakin jonkun aikaa, eri asia, jos läikkiä tulee johonkin otsalle tms.) - nyt tilanne on se, että kaksieuroisen kokoisia läikkiä on päässä yleensä 1-3, mutta huomaan sen pääosin siitä, että pitkän suoran tukan seasta kasvaa sieltä täältä ihan lyhkäisiä KIHARIA hiustupsuja.

    Mutta miksi aloin tätä kirjoittaa on se, että tuossa pälvikaljupaniikissa aloin sitten hätäpäissäini syödä Priorinia, vaikka olin aina ajatellut, että se on ihan humpuukia, että pakko olla - ja minusta se kuitenkin ihan oikeasti ja ihan selkeästi auttaa. Ei sitä tukkaa enemmän tule, kaljut kohdat oli yhä kaljuja ;), mutta se tukka mikä on päässä on helvetin hyvässä ja paksussa kunnossa. Sitä pitää syödä se 3kk ensin (muistaakseni) vähän isompi annos ja sitten aina ylläpitoannoksia - syön sitä nyt vähän niin ja näin, ensimmäisen vuoden söin aika orjallisesti, ja sitten aina kun huomaan, että tukkaa lähte enemmän niin sitten syön vähän tasaisemmin muutaman kk:n.

    Että jos yhtään haluaa jotain luontaistuotteita kokeilla, niin itse ainakin syön Priorinia niin kauan kun henki pihisee ja eurot antaa myöten. :)

    Huom: ja tässä pälvikaljuilun välissä tulin kyllä sitten raskaaksikin ja koin sekä raskauden ajan tukan kasvun, että imetysajan karvakadon, mutta sitä ennen ja sen jälkeen pälvikaljuepisoodit elää ihan omaa elämäänsä, eli se ei sinällään ole liittynyt raskauksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis voi perhana (sanoisin rumemminkin, mutta en kehtaa päästellä kunnolla toisen blogissa) mikä lääkäri! Ihan kuin tuollaisen kommentin jälkeen voisi vielä olla stressaamatta!

      Poista
  5. Yksi sana: Biotiini, se koirille tarkoitettu, saa ilman reseptiä apteekista. Loppui imetykšen jälkeinen tukanlähtö parissa viikossa ja nyt täällä tukassavousi pysyväisasua pari oravaa. Kokeile jos uskallat. ;)

    VastaaPoista
  6. Toinen hyvä hiusten ja kynsien kasvattaja on Opti-MSM jauhe, jota saa luontaistuotekaupoista! :)

    VastaaPoista
  7. Jännä juttu, miten imetys vaikuttaa eri tavalla eri ihmisissä. Omat hiukseni taas selkeästi vahvistuivat imettäessä ja niitä on nykyisin tosi paljon. Ne myös kihartuivat aina vain enemmän, joten permanenttia en ole ottanut kuin kerran esikoisen jälkeen. Ja nyt kun alkavat harmaantua, ne kihartuvat entisestään. Mukava huomata, että minusta tulee "harmaa kiharapää".

    VastaaPoista
  8. Hieman outo vinkki, mutta kokeilemisen arvoinen. Itsellä on samanlainen hiuslaatu.
    Luomumallin palashampoolla saa paljon karheutta. Mutta tunnetun hilseshampoomerkin repair malli on parassta! Eikä maksa paljon.
    Ja ei, minulla ei ole hilsettä.
    Hiukset on kuohkeat ja ihanat.

    VastaaPoista
  9. Hieno frisyyri!
    Lähetän mielelläni sinulle puolet omasta, luonnonkiharasta tukastani. Eikä sitten tule mitään enkelinkiharoita, vaan sellasta Kikka 80-luvulla - tyyppistä pöheikköä.

    VastaaPoista
  10. Siis apua, onko tämä imetyssulkasato pysyvää! OMG, tukkakriisi iski taas! En ole ottanut permanenttia sitten 90-luvun, ehkä se on edessä. PS. Tukkasi näyttää hyvältä! Haluatko suositella kampaajaa?

    VastaaPoista
  11. Mua niin huvitti tuo omaksi äidiksi muuttuminen. Minunkin äitini otti permanenttia toisensa perään kun olin pieni/nuori, lopetti kyllä sitten jossain vaiheessa. Oma tukkani on muuttunut tylsäksi ja latistuneeksi raskauksien, imetyksien ja kilpirauhassairauden myötä. Luoja kiitos se pysyyy sentään päässä, mutta ei kasva ei niin millään. Olenkin päätynyt pitämään sen aivan lyhyenä, koska jasvatusprosessi edes jotakuinkin polkkamittaan tarkoittaisi vähintään kahta vuotta epämääräisen mittaista kasvatuskampausta, mikä ei todellakaan kiinnosta. En siis ole muuttumassa äidikseni, mikä on hänelle valtava pettymys, koska totta kai olisin kauniimpi ja naisellisempi jos kuuntelisin hänen ulkonäkövinkkejään ;)

    VastaaPoista
  12. Ennen tekstin lukemista luulin, että sulla vaan tukka luonnostaan vähän lainehtii, kun mittaa on otettu pois. Itellä kans tukka on mallia öljyllä valeltu pitkin päätä, ja piiitkään pidin ponnariluukkia. Vaihtelua hain erilaisilla otsiksilla (jotka oli kivoja jopa 2vko parturissa käynnin jälkeen) ja väreillä (tumma vai tummempi jne.). Sitten leikkasin lyhyen, ekan kerran sitten yläasteen. Nyt tätä sentään saa laitettua ja tarpeeks kun laittaa mömmöjä, käristää (=muotoilee) suoristusraudalla ja tupeeraa, se jopa viihtyy muuallakin kuin päätä myöten. Joskus on ponnaria ikävä, mutta...

    -L-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli samaa tukanlatistumisongelmaa, kunnes nyt pitkästä aikaa lyhyttukkaistuttuani muutin tapojani: föönään hiukset muotoonsa pesun jälkeen (illalla), ja aamulla sirottelen hiuspuuteria tyveen (auttaa myös tilanteissa joissa osa hiuksista on aamulla päätä myöten ja osa sojottaa kohti taivasta), pöyhin ja suin, ja sitten ei tarvitakaan enää muuta kuin vähän lakkaa! Ei tukka latistu eikä myöskään rasvoitu niin nopeasti :)

      Poista
    2. Joo siis jos tätä liuhulettiä ei föönais muotoiluaineen kanssa pesun jälkeen, niin mikään määrä aineita ei riittäis muotoiluun seuraavana päivänä :D hiuspuuteri tuo tähän laatuun vaan lisää öljymäistä vaikutusta, en ymmärrä miksi, mutta sitten taas kuivashampoo toimii tosi hyvin muotoilussakin! Se on välillä tarkkaa...

      -L-

      Poista
  13. Vinkkaisin luomusoijajauhon avuksi hiustenlähtöön ja vahvistukseen! 4 viikon tehokuuri 2rkl päivässä, minkä ikinä mukana, itse nautin kaakaona, sitten 1 rkl jatkossa.
    Itsellä lähti pepun päälle ulottuvat hiukset kaljuuntumaan imetyksen alettua, mutta vajaassa 3 kuukaudessa tuon kuurin jälkeen, uusi hius alkoi kasvaa huimaa vauhtia. Kuuden vuoden jälkeenkin olen pitänyt luomusoijan ruokavaliossa, varsinkin näinä talven katokuukausina. -m.

    VastaaPoista
  14. Mulla taasen raskaudet tuuhensivat tukan ja vain ensimmäisen jälkeen tuli sulkasato. Toisesta lähti vähäsen ja kolmannesta tuskin ollenkaan. Onpahan mitä pitää ponnarilla... aukipitäminen vähän haastavaa kun raskaudet myös kiharsivat ennen piikkisuorat hiukset. Harmi vain, että kiharalla on noin kolmasosa hiuksista tuolla takaosassa. Varsin jännittävän näköinen, sanoisin.

    VastaaPoista
  15. Pliis kerro kampaajan yhteystiedot! Olen epätoivoinen. Mulla on ihan sama tilanne ja en uskalla mennä permikseen ihmisille jotka ei välttis tajuu tilanteen kamaluutta.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...