Tietoa mainostajalle ›

3.11.2013

Neljä tuulihattua

Kun kävelin tänään Fredalla, huomasin auki olevan konditorian. Menin sisään. Ostin neljä mansikkatuulihattua. Vaikka emme ehtisi syödä niitä tänään ja lapset eivät missään tapauksessa edes jaksa kokonaista. Niitä olisi siis myös liikaa.

On huvittavaa saada itsensä kiinni oman äitinsä tavoista. Mutsilla oli nimittäin tapana tehdä samanlaisia random-herkkuostoksia, vailla mitään suunnitelmaa, kuka paakkelssit söisi ja milloin. Hänellä olis myös tapana syyllistää kaikkia muita, jos ne eivät menneet kaupaksi.

Olisi Mutsille ollut vielä asiaakin. Olisin halunnut kysyä, mitä mieltä hän on 24/7 auki olevasta yhteiskunnasta, kun tuulihattuja saa keskellä vainajien muistopäivää.

Ikävä on ollut jo kolme ja puoli vuotta.

12 kommenttia:

  1. I feel you. Ikävä jo kaksi vuotta (tosin faijaa) ja perhanan paljon asiaa ja näytettävää. /t

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodet tuntuvat vierivän vauhdilla. Mä olen vasta mutsin kuoleman jälkeen tajunnut miten paljon mulla oli asioita, joista puhuin vain sen kanssa.

      Poista
    2. Olen pahoillani puolestasi. Itse havahduin juuri samaan ajatukseen, että kenelle muulle mä oikein soittaisin tiukan paikan tullen kuin äidille. Voi kun itsekin osaisi olla yhtä hyvä ja kärsivällinen äiti omille lapsilleen.

      Poista
  2. Mä meinasin ruveta kiljumaan silkasta kiukusta ja epäreiluudesta, kun vietiin eilen kynttilöitä ja sit piti sanoa lapselle että "nyt sytytetään mummolle kynttilä". Aamupäivällä oma äiti oli vittuillu tapansa mukaan minkä kerkesi ja pari päivää aiemmin vetänyt säkillisen hernemaissipaprikaa nenään, kun kerroin ettei haluta viettää joulua heiän kanssa (syy: viina). Ja sit me sytytetään anopille kynttilä. Sille joka olis vittuilun sijaan kannustanu tämän päivän ekaa sarjapeliä varten, tullu kattomaanki varmasti. Ja joka olis viettäny meiän kanssa täysin tipattoman joulun. Eikä se olis ikinä paikannu omaa etäisyyttään ja huonoa omaatuntoaan lahjaröykkiöillä, vaan se olis ollu LÄSNÄ meiän arjessa ja oikeasti auttanu silloin kun olis ollu tarve, sen sijaan että laittais omat menot ja olot ja tulot ja siiderinsä meiän ja oman lapsenlapsensa edelle. Se on niin VÄÄRIN! Niin tun väärin!

    Anteeksi purkaus. Vajaa kolme ja puoli vuotta täälläkin ja edelleen saan hysteerisiä itkukohtauksia säännöllisesti. Halaus sinulle.

    (Loppukevennys: katoin eilen Areenasta naisten mestaruusliigan lentopallo-ottelua OrPo - HPK. OrPon libero näytti niin paljon sinulta, että mun piti tulla tarkistamaan mikä sun sukunimi oli. :D Mutta ei ollut Lehtinen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppukevennysmoka! Sen liberon sukunimi olikin Hietala. http://orpo.vaiste.com/sites/orpo.vaiste.com/files/8_Heidi%20Hietala%2013-14.jpg

      No ei se nyt niiiiiin paljon näyttänytkään kun oli parempi kuva nopean pelin sijaan. :D

      Poista
    2. Voi ei, jotkut menetykset ovat isompia kuin toiset. Ottaa varmasti todella kipeästi se, että oman äitinsä kanssa ei pysty jakamaan omasta vanehmmuudestaan yhtäkään osaa. :(

      Mutta on kyllä hienoa, jos joku oikeasti pitä mahdollisena, että voisin pelata mestaruusliigassa lentistä.

      Poista
  3. Olin niin kovin pieni,9vee,kun menetin oman äitini.Ikävä on tavallaan kestänyt koko elämäni läpi;on ollut niin paljon tilanteita,jolloin olisin äitiä kaivannut.Elämän iloihin,elämän suruihin.Nyt huomaan,että kaipaan äitinä niin kipeästi omaa tytärtäni.Hän oli minulle jotain niin ainutlaatuista..kuten myös isoveljilleen.Surumatkaa teemme edelleen ja kipeää tekee.Ei ole oikein ja kohtuullista,että lapsi joutuu lähtemään ennen vanhempiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän perheen kohtalo on niin kohtuuton, että en tiedä mitään vastaavaa. Äidin ja tyttären suhde on aika ainutlaatuinen, monella tapaa.

      Poista
  4. Mutsisi oli kyllä mahtava tyyppi. Tunsin, onneksi :). Ja mielipide olisi varmasti löytynyt 24/7 yhteiskunnasta ;). Voimia sulle Katja ja kiitos blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä veikkaan että se olisi vastustanut sitä, että kaiken pitää olla aina auki. :)

      Poista
  5. Ikävä taitaa olla ikuista. Tähän mennessä se on kestänyt jo yli kymmenen vuotta,

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...