15.11.2013

Lapsi harrastaa

Oletko sinäkin joskus syyllistynyt siitä, että lapsellasi ei ole harrastuksia? Ette viihdy palloiluhallissa sen enempää kuin vauvauinnissa, muskarissa, kitaratunnilla tai baby-pilateksessakaan?

Ei hätää. Sehän ei nimittäin tarkoita, että lapsilta puuttuisi harrastuksia. Meidän perheen kersat treenaavat seuraavia lajeja:

Eteisvatulointi
Tämä pukeutumisen yhteydessä suoritettava talvilaji on perheemme lasten suosikkiharrastus ja ilmeisen yleinen ainakin Pohjoismaissa. Vatulointi on hyvin edullista, sillä välineet löytyvät omasta naulakosta. Tätä monipuolista lajia voi harrastaa ryhmävatulointina (eskarin eteisessä), sisarusten parivatulointina (omassa eteisessä) tai ihan yksilövatulointina vaikka kylässä. Yhteen suoritukseen menee mestarivatuloijalta noin 20 minuuttia. Vatulointiin voi yhdistää myös uhmazumbaa, jolloin ulkopuolisen on mahdotonta laittaa vatuloijalle edes pipoa päähän.

Koko perheen harrastuksena on pullanmussutus.

Tuolijooga
Tässä ruokapöydän tuolilla suoritetussa tasapainolajissa hakeudutaan haastaviin asanoihin. Laji on erityisen suosittua kuusivuotiaiden ikäryhmässä, mutta lajissa on mahdollisuus kehittyä ihan teini-ikään saakka. Pienet putoamiset, ruokien jäähtymiset, voit hihassa ja maitolasien kaatumiset eivät lannista guru-tason harrastajaa. Olympiatason tuolijoogaa näkee mm. lasten syntymäpäivillä, jolloin edes kakkupalalla ei voi hillitä innokkaimpia joogeja.

Huutolankutus
Oletko huomannut kaksivuotiaiden heittäytyvän joskus karjuen mitä kummallisimpiin paikkoihin pitkäkseen? He ovat aloittanut lankutuksen! Tämä aikuisten lajina läpimurtonsa tehnyt planking on levinnyt huutoversiona alle kouluikäisten keskuuteen. Huutolankuttaa voi missä ja milloin vain: kaupassa, bussipysäkillä tai vaikka omassa olohuoneessa. Itsekin tekisi mieli lähteä mukaan tähän harrastukseen, mutta aikuisen kannattaa kuitenkin seurata treenihetkeä vähän sivummalta.

Nenäjojo
Tämän harrastuksen lapsi voi aloittaa jo taaperoikäisenä, mutta nuorempanakin voi treenata. Yleisin aloitusajankohta on päiväkodin ensimmäinen hoitoviikko. Nenäjojoilu on monipuolinen joukkue- ja sinnikkyyslaji: tavoitteena on saada vihreä jojo pidettyä nenän alla mahdollisimman monta viikkoa.

Toki silloin tällöin harrastamme myös sisägeokätköilyä (hikinen laji, jossa piilotetaan äidin käsilaukusta lompakko, avaimet, puhelin ja kulkukortti ja sitten etsitään niitä koko perheen voimin), ammepainia (alkaa sillä, että toinen nappaa toisen kädestä kylpyankan) ja näytelmäkerhoa, jossa lapsi tulkitsee vanhemmille jonkun hatarasti tositapahtumiin perustuvan, sydäntäsärkevän tarinan, jonka varjolla vingutaan suklaarusinoita.

Että kyllä tässä on ihan riittävästi aktiviteettia ilman mitään muskareitakin. Mukavaa harrastussyksyä kaikille!

63 kommenttia:

  1. Eikö teillä harrasteta värikylpyjä?? Meillä etenkin silloin kun äiti imettää... 2 ja 3 veet päästävät luovuutensa valloilleen, välineinä tussit/huulipuna/jogurtti tai mikä milloinkin, kanvaasina seinät/pelit/keittiö tai vaikkapa pikkuveli! Hyvin suosittu laji meilläpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värikylvyt ovat jääneet yhteen lamppuun. Mut ei kai kaikkea vaan ehdi. :)

      Poista
  2. Niiin totta ! Tämä sun blogi on kyllä mainio, olet loistava kirjoittaja ! Tänään ollu pientä vit... käyrän venytystä, 2 ja 5 vuotiaat lapsoset ovat hyvin avittaneet venytyksessä... mut ku luin juttusi en voinu muuta kun nauraa :D KIITOS !
    -saija-

    VastaaPoista
  3. Meillä isin ja 2,5vee taaperon yhteinen harrastus on äidin salaisten suklaajemmojen etsiminen, kun äiti ei ole kotona. Äidillähän on AINA suklaata jossain, ja salaisina jemmat täytyy pitää juuri siksi, että muuten isi syö ne...

    VastaaPoista
  4. Isompien kanssa on yhä lisääntynyt harrastus erilaiset aivopähkinät, "joojookohta" ja "en muistanut" ja hyvin suosittu "saisko rahaa"-- näitten ympärille saa kehitettyä hyvin monipuolisia keskusteluja, väittelyjä ja haasteellisia tehtäviä pureskeltavaksi. Kuin shakkia. Jota en sitäkään ossaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, ymmärrän. Harrastusvalikoima kasvaa iän myötä!

      Poista
  5. Ha, tästä puuttuvat kaikki eläinperheen harrastukset! Voin ystävällisesti lisätä joukon jatkeeksi muutaman. :) Meillä suositaan muun muassa collieratsastusta, kissa-ajoa, karvapallohippaa sekä lihapullanheittoa. En malta odottaa tulevia vuosia, kun luovuus ottaa toden teolla siivet alleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Muistaakseni itse olen harrastanut jonkinaista koirapainia pienempänä. Ja mitä harrastuksia saisikaan akvaarikaloista, gerbiileistä ja sen sellaisista. En uskalla edes ajatella.

      Poista
  6. Tuohon eteisvatulointiin kuuluu meillä myös vaatteiden ja vaipan pois ottaminen ja piiloon meneminen kun pitäisi lähteä ulos...

    Kaveri lähetti tämän komediaklipin lasten kanssa ulos lähtemisestä: osui ja upposi kovaa
    http://www.youtube.com/watch?v=uFQfylQ2Jgg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, piiloituminen on jo ammattimaista vatulointia!

      Poista
  7. Meillä harrastetaan ihan oikeaa urheilua, eli pituushyppyä sohvalta! Lisähaasteena saada mahdollisimman monta hyppyä tehtyä siinä ajassa kun äiti huomaa touhun, kieltää ensimmäisen kerran ja lopulta tulee tylsästi poistamaan lapsen harrastuksensa parista. Sohvapituushyppelysessio voi vaihtoehtoisesti päättyä siihen, että hypättiin vahingossa pikkuauton päälle ja ruvettiin itkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kysyä (ihan ystävällisessä hengessä :) ), onko tuohon kieltämiseen jokin erityinen syy? Kuulostaa mun mielestä ihan tervehenkiseltä urheiluharrastukselta. Patja vaan alle, niin ei pikkuautotkaan tunnu.

      -Tytti

      Poista
    2. Meillä harrastetaan tätä myös! Yritämme rajoittaa sen lähinnä sadepäiviin, jotta harrastus jaksaisi kiinnostaa pitempään. Lähinnä tämä harrastus kai kielletään siksi, että sohvapöytää kakarat eivät tajua siirtää...

      Poista
    3. Meillä harrastetaan sohvajuoksua, sinänsä ihan ok laji, mutta jos sattuu että siinä sohvan lähellä on muita esineitä, niin niillehän voi yrittää hypätä, vaihtelevalla menestyksellä ! Ehkä tämä onkin sohvajuoksuhyppely -harrastus ;)

      Poista
    4. No meidän hyppijät ei tyydy ainoastaan siihen pituushyppyyn vaan kohta hypitään yhtä aikaa ja törmäillään tai sitten toinen menee maahan makaamaan ja toinen hyppää yli... Henkilövahinkojen välttämiseksi en anna niiden hyppiä kovin montaa kertaa :) Muuten kyllä pittushyppy on oikein hyvä laji.

      Poista
    5. Meilla on lajina sohvatyynyjen heittaminen!! Vahintaan sohvaa eteen lattialle! Mielummin kaemmaksikin! Kunhan ne vaan ei ole sohvalla on pääasia.

      Poista
  8. Itse lanseerasin aiemmin biokätköiilyn. Siinä piilotetaan eväitä takin taskuihin, laukkuihin, hanskalokerioon tms paikkaan löydettäväksi sitten kun viimeinen käyttöpäivä on reilusti ylitetty tai eväs on liiskana Suosittelen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini on harrastanut tätä ihan aikuisena. Eräälle syksyiselle risteilylle pakkasi mukaan olkalaukkuun pussillisen pihalta poimimiaan karviaisia. Unohti karviaiset laukkuun, kunnes vajaan puolen vuoden kuluttua kaivoi laukun uudelleen esiin uutta matkaa varten. Haju oli kuulemma mieleenpainuva.

      Poista
    2. Ahhahhahaaa! Loistava lisä harrastusportfolioon! Mun pikkubroidi teki tota. :D

      Poista
  9. Tuohon viimeiseen eli sisägeokätköilyyn aika väsyneenä - 1,5-v tyyppi rakastaa piilottaa äitinsä avaimia, hankin vihellyksestä piippaamisen aloittavan avaimenperän. Pakko on kokeilla kaikkea. :D

    P.S. Tuo tunnisusjuttu käski kirjoittaa kenttään 22 arseest

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tarttisin aika moneen tavaraan tuon piippaavan perän.

      Ps. Sain itse kerran tunnistussanaksi porrby. Pornokylä. Tää on ihan alatyylinen koko tunnistus.

      Poista
  10. Kiitos! Selvis mullekkin miks joskus aniharvoin kun hiipii mieleen mennä 4,5v ja 2,5v:n kanssa johonkin kerhoon, se ajatus häviää kuin pieru tuullee samantien. Viimeistään siinä vaiheessa kun pienenmpi aloittaa vessaan meno vatuloinnin ja vanhempi alkaa douwn shiftauksen, kun pitäisi siirtyä pukemaan, jo ulos lähtöä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, toi downshiftaus on muuten erinomainen harrastus mm ruokapöydässä. Kohti hitaampaa elämää!

      Poista
  11. Aivan loistava kirjoitus! Nyt jo vähän varttuneempien lasten äitinä ja opettajana tunnistan nuo harrastukset sekä kotoa (ennenvanhaan) että koulusta (nykyään). Nimittäin edistyneimpien harrastajien harrastuspohjaa ei voi olla huomaamatta myös koulun käytävillä, ruokalassa tai luokassa. Etenkin tuolijooga on tuttua myös työn puolesta. Naulakoiden läheisyydessä esiintyy eteisvatuloinnin edistyneempää muotoa crossvatulointia, johon yhdistyy itämaisten taistelulajien liikkeitä. Koulussa nämä tosin ovat vain viidentoista minuutin eriä ja niistä saattaa seurata jäähyjä, jos tuomari sattuu paikalle pahaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että opettajalla on ihan näköalapaikka moneen lapsiperheen harrastukseen! :D

      Poista
  12. Sori mutta eteisvatuloinnin (mikä sana!) mestareilta menee 2 TUNTIA. 20 minuuttia on amatööreille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tässä on kaksi lajia: valvottu ja vapaa tyyli. Valvottu tyyli esim. arkiaamuina voi kestää maksimissaan sen 20 min, koska sen jälkeen pakkaan kersan rinkkaan ja vien päiväkodille puolipukeisena. :)

      Poista
  13. Oi mikä ihana kirjoitus! Kiitos näistä nauruista! Lapset kurkisteli olkkarin pöydän takaa et äiti mikä sun tuli :-D :-D

    VastaaPoista
  14. Olin kirjoittamassa, mutta anonyymi ehti ensin. 20 minuuttia eteisvatulointia on ihan amatööritason suoritus. Mies kerran katsoi kellosta, kuinka pitkään vei saada kaksi lasta autoon päiväkodin eri osastoilta: puolitoista tuntia. Kotoa lähdettäessä ei kaksi tuntia ollut aika eikä mikään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tässä on selvästi kaksi sukulaislajia. Tajusin muuten juuri, että me haemme kakarat niin myöhään, että ovat molemmat pukeissa ulkona -> silkkaa vatulointisäästöä!

      Poista
    2. Yhden kerran tekivät päiväkodilla sen virheen, että meidän mestarivatuloija (esikoinen) vielä viittä vaille viisi sisällä tekemässä palapeliä. Joskus puoli kuuden maissa työntekijä tuli lopulta avuksi ja saimme hänet yhteisvoimin ulkovaatteisiin. En tiedä, maksettiinko ko. työntekijälle ylitöistä.

      Poista
  15. Mä voisin lisätä tähän vielä sisäparkourin ja siitä kehitetyn parkourvatuloinnin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Myös ihmisparkour eli kenen tahansa kyykistyneen ihmisen kimppuun hyökkääminen on suosittu ajanviete.

      Poista
  16. Meillä on tavattu myös aamupalavatulointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus rakas harrastus seuraa ihan kaikille elämän osa-alueille. Ruokapöytävatulointi yhdistyy myös yleensä kivasti tuolijoogaan.

      Poista
  17. Meillä myös harrastetaan sohvaparkouria.

    VastaaPoista
  18. Meillä: Ruokavatulointi yhdistettynä tuolijoogaan. Huonekaluparkour. Meillä myös harjoitellaan jo tulevia ammatteja varten: Maalari, kokki ja yleinen syyttäjä. Maalausta on harjoitteltu mm. huonekaluihin, seiniin ja pikkusiskoon. Maalausvälineet vaihtelevat tussista liituihin ja kuulakärkikyniin. Oikeastaan mikä tahansa suurta haittaa aiheuttava väline kelpaa. Kokkausta on harjoiteltu kiipeämällä tuolijoogasta hankituilla taidoilla keittiönkaapeille ja keräämällä sieltä kaikki pussit, mitkä pölisevät, keittiön matolle. Pölinää aiheuttavat mm. Kaakao, jauhot, ryynit ja jos niihin ei yletä, makaronit ja riisit kelpaavat myös. Suosikkeina sokeri ja suola. Yleinen syyttäjä taas puolestaan tulee esiin kolmevuotiaan ammatinharjoittajan jäädessä kiinni tekemisistään. Useimmiten syyttävällä sormella korostettu lause: "Se oli sisko" on yleisin syytös. Myös "Äiti on itse tuhma!" on reilussa käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisä-, sohva- ja huonekaluparkour ovat selvästi supersuosittuja lajeja. Tämä ehkä kaipaisi jo lajiyhdistystä!

      Kaakaomaalaus on kyllä harrastuksista vaikein ja kysyy vanhemmalta sitoutumista.

      Poista
  19. Kiitos! Nauratti. Yritän muistaa tän ens viikolla ennen kuin lauon legendaarisen: "Nyt äidiltä menee vähän hermot". Meillä siis yhdistettiin tällä viikolla eteisvatulointi huutolankkuun sekä nenäjojoon kahdesti päivässä(paitsi perjantaina, kun vanhemmat unohtivat, että pk on kiinni). Valmentajalla meinas kädet (ja hermot!) loppua, kun urheilijan suoritus oli niin intensiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Joskus treeneissä on intensiivisiä kausia, jolloin tuntuu että harrastaminen vie jo vähän liikaakin aikaa.

      Poista
  20. Kiitos hyvistä nauruista! Kaikenlaista vatulointia pitkin päivää on meilläkin, tällä hetkellä ärsyttävintä on pottavatulointi, kun hypitään niinkun aropupu pidellen pippeliä kunnes on aivan tajuton hätä ja jotain lirahtaa housuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi! Kuulostaa vähän pesäpallomaiselta lajilta, varmasti kivaa harrastaa, mutta katsominen ei palkitse.

      Poista
  21. Kiitos! Vatulointi onkin minulle aivan uusi sana, mutta jo ensimmäisestä lauseesta valkeni.. Meillä vatuloidaan, voi kyllä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Vatulointi on vitkastelua ammattimaisempaa jo siihen liittyy myös vahva henkinen lataus.

      Poista
  22. Meidän kaksivuotias harrastaa kokeellisia gourmet-safkoja: esim. miltä maistuu mukillinen maitoa spagetin ja jauhelihakastikkeen seassa, tai lasi tuoremehua jugurtissa jne. Aivan kaiken voi kaataa aivan kaiken sekaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, cross-kitcheniä! Liittyykö ennakkoluulottomaan kokkaukseen myös kaikenlainen sonnan syöminen leikkipuistosta? Tämä on kuopuksemme rakas harrastus.

      Poista
    2. Ihme kyllä ei liity. Ennakkoluulottomuus liittyy ylipäätään vain noihin omiin sekoituksiin, kaikkea muuta suuhun pantavaa kohtaan kaksivuotiaani on syvästi ennakkoluuloinen. Paitsi kaikkea pientä lelutilpehööriä toki voi laittaa suuhun ja testata kuinka nopeasti äiti pimahtaa ja tulee väkivalloin kaivamaan ne suusta - harrastus, joka yleensä kai ilmenee vähän nuoremmilla...

      Poista
  23. Hahhaa. En tiedä menikös tääkin siihen näytelmäkerhokategoriaan, mut eilen oli seitsemänvuotias pukenut hienot taikurin vermeet niskaan ja pyysi mut kaatamaan maitoa itselleen olohuoneen pöydällä olevaan kertiskuppiin (meillä on kyökkiremppa, joten kertikset tällä hetkellä käytössä), no suuri maagikko oli varsin tyytyväinen, kun maito valui pitkin pöytää. Olkkarin pöytä on valkoinen ja kaverin oli näppäränä poikana leikannut kupista pohjan pois. olin liian väsynyt ja vittuuntunut nauraakseni ja neuvoin taikurin taikomaan itsensä näkymättömiin. 2 -vuotiaas siinä sivussa oli kiukunnut, että hänkin haluaisi itselleen naamiaisasun. Sitten hän saikin idean ja tuli kulmantakaa onnellisesti hymyillen vastaan...Hän oli riisunut itsensä alasti ja työntänyt pyllynsä mikrokupuun. "kato äiti, mä oon kilpikonna!". Tälle jaksoin jo vähän nauraakin.

    -Sylvia-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhia, täytyy myöntää että erinomaisen näppärä temppu tuo! Ja kilpikonna oli todella omaperäinen ratkaisu. Teillä varmasti harrastetaan tulevaisuudessa kaikenlaista muutakin jännää!

      Poista
  24. Hihhii :D Hauskoja juttuja! Meillä oli männä viikolla ilmakorisharjoitukset. Heitellään oletettuun koriin leluja, mieluiten väähän vaaran tuntua antavia. Meillä oli muovinen kirves joka alastullessaan kalahti epäonnisen pelaajan takaraivoon, tehden siihen vertavuotavan kolon.
    Huoltaja siinä sitten joutui paikkailuhommiin mutta säikähdyksellä tällä kertaa selvittiin ;)

    t. Meeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koris on sisällä ankarasti kiellettyä sen jälkeen kun olohuoneen lamppu sammui jostain pehmoeläimen kosektuksesta ja piti kutsua sähkömies korjaamaan asia.

      Mutta muovinen kirves? Käyn leluostastolla selkeästi aivan liian harvoin!

      Poista
  25. Huomasitko, että Jyrki Lehtola kommentoi Aamulehdessä viimeistä Hesarin kolumnia. Eräänlainen tunnustus tämäkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En huomannut! Toisaalta Jyrki Lehtolan tyylin tuntien en ehkä välitäkään huomata. :D

      Poista
    2. Lehtola on selvästikin aamuihminen. ;)

      Poista
    3. Se ei yllättäisi. Ne on aina aika äreitä. ;)

      Poista
  26. Meillä 8ja 5 v tytöt harrastaa myös oopperan alkeita. Huudetaan niin että nielurisat vilkkuu. (tosin 5vltä ne on poistettu, huutaa silti :D )
    Myöskin jatkuvaa härnäämistä puolin ja toisin, mitähän vatulointia se on? Sisarusvatulointia :D ?
    T.Sanniska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hyvä vinkki, kiitos! Kuulunee ehkä sitten tulevaisuuden harrastusportfolioon. Yön kunigattaren aariaa odotellessa.

      Poista
  27. Tuttuja harrastuksia, joiden parissa meilläkin kovasti treenataan :D Lisäksi mm. painia ja nyrkkeilyä, joihin äitikin (valitettavasti) pääsee osalliseksi. Viimeksi tänään kuopus kuopus tinttasi (vahingossa) nenääni, niin että tähtitaivas vilkkui hetken silmissäni...

    VastaaPoista
  28. Mun muksu on vasta 2-vuotias ja silti on osa harrastuksista jo tuttuja. Innolla odotan noita tulevia....
    Hei sulta puuttuu "jaa google plussassa" -nappi postauksista. Vai oonko mä sokea?

    VastaaPoista
  29. Meillä kanssa vajaa 3v poika ja osaa sujuvasti mainitsemasi lajit, plus muiden mainitsemia sisägeokätköilyä, sohvaparkouria ja muuttui tuossa syksyn saatossa "mission impossible"-version, kun oli ranne murtunu ja tuli kipsi.

    VastaaPoista
  30. Mukavia harrastuksia ovat cross-kitchen eli lihapullat Viiliksessä. Toinen kivalaji on liiskatut suklaakeksit patjan alla ja tyhjät limupullot patjan välissä. Pahin laji kai ollut sohvalle syöksyminen, kun lasipöytä räsähti rikki. Oisko sitte sohvaparkour va benji-hyppy?

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...