Tietoa mainostajalle ›

23.11.2013

Kun tee ei jäänyt kesken

Eräänä iltana hammaspesulla mieleeni putkahti ajatus, että mitä jos nukkuisi meikit päällä. Siinähän säästäisi a) sekä meikinpoistoajan että b) uudelleenmeikkausajan. Eli ainakin viisi minuuttia.

Vuorokaudessa on 1440 minuuttia. Viisi minuuttia on tästä potista 0,3%. Ei mikään valtava säästö.


Kun nauroin ideaani työkaverille, hän totesi, että niin sinulla on vielä tuo vaihe. Hänen lapsensa ovat kouluikäiset. Hän ei ramppaa päiväkotiin, pue kurahaalaria ja pese pyllyä. Elämän leppoistaminen ei ole enää paska vitsi.

Ruuhkavuosien kiire on jonkinlainen tehdasasetus, jota ei saa pois päältä silloinkaan, kun ei ole kiire. Se on mielentila.

Pöntöllä tulee välittömästi toimeton olo. Siispä teen kalenterimuistiinpanoja ja vastaan päivällä saapuneisiin tekstiviesteihin. Olen myös tottunut huutelemaan neuvomaan ja ohjeistamaan muita perheenjäseniä oven läpi, elleivät ne ole jo löytäneet tietään vessaan.

Kävelen kuin Kononen. Suomen kävelymaajoukkue bongaa kykyni ihan minä päivänä tahansa. Vauhtini pysyy loistavana myös läppärilaukun, kahden päiväkotikassin ja kärryjen kanssa.

Olen optimoinnin mestari. Tiedän, mihin metrovaunuun kannattaa sijoittua, jotta poistuessa pääsee aivan rullaportaiden juurelle ja välttää jonossa seisomisen. Ja koska hanaveden vaihtuminen lämpimäksi kestää kymmenisen sekuntia - eli ikuisuuden - siinä ehtii hyvin pyyhkäistä lavuaarin.

Kylppärin kaapissa on käyttämätön kasvonaamio. Sen täytyy antaa vaikuttaa kymmenen minuuttia. Kuka nyt suihkussa niin kauan lutraa? (Ja juu, on siellä pari muutakin purkkia, joiden käyttöä ei ole hetkeen priorisoitu vaikka syytä olisi.)

Pikku Kakkonen määrittelee ruoanlaittoon käytettävän ajan. Kaikki ruokalajit, joiden valmistaminen vie yli sen, on jollain tavalla perusteltava.

Katkot. Asiat jäävät kesken. Lauseet, ajatukset, askareet. Kämppä on täynnä tavaroita, jotka ovat matkalla jonnekin.

Aistitkaan eivät lepää. Erotan helposti pyykkikoneen takaa äänen, mikä syntyy siitä kun korulipas napsahtaa auki yläkerrassa. Tai jalkalampun katkaisija kilinän, kun joku käyttää sitä tankotanssiin. Toisaalta kuulen myös sen, mitä ei kuulu: jos eteisessä olevasta esikoisesta ei lähde aktiivista vaatteiden pukemisen kahinaa, on ryhdytty vatuloimaan.

No, te ehkä tiedätte.

Kun tässä mielentilassa sitten yhtäkkiä löytää itsensä istumassa rauhassa nojatuolista, teekuppi kädessä, on hämmentynyt olo. Kukaan ei vaadi mitään: päivällinen on syöty, lapset leikkivät keskenään, kolumnilla ei ole deadline huomenna.

Se on tärkeä fiilis. Asiat ovat ehkä kesken, mutta juuri tämän teen saan juotua lämpimänä loppuun. Enkä kommentoi.

49 kommenttia:

  1. Tällä viikolla mies oli useamman päivän työmatkalla. Löysin itseni tekemästä aamiaisvoileipiä valmiiksi jääkaappiin illalla. Kun aamulla pitää viedä aikataulun kanssa kaksi alle 3-vuotiasta päiväkotiin, ei leipien voiteluun ole aikaa. Ja niin. Enhän minä niitä leipiä tietenkään kotona ehdi syödä, vaan puolen tunnin automatkalla töihin. Työkaverit tietävät jo keittää minua varten kahvia, jotta ehdin juoda kupillisen ennen töiden alkua. Ostan niille suklaata jouluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelen ihanista työkavereista! <3

      Poista
  2. Mahtavaa miten taas puit sanoiksi tämän. Kaiken. Ja toi viimeinen kohta varsinkin.. ah, välillä musta tuntuu, että olen joku supersankariäiti aisteineni, miten sen voikin kuulla kun se napsahtaa.. väärä ovi narahtaa.. liian hiljaista.. tuo oli liimapurkin korkki.. miksi pesukone on hiljaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi aistihomma on melkoinen, sehän pätee tietty myös hajuihin ja tuntoon. Sitä jatkuvasti saa signaaleja asioista jotka eivät ole kohdallaan. Mitä helvettiä lattialla oli? Miksi kersan takki painaa näin plajon? Onko jossain tussi auki? :D

      Poista
  3. Kiire on todellakin mielentila. Olo tuntuu syntiseltä ja tehottomalta heti, jos tekee vain yhtä asiaa kerrallaan. Kaksi päällekkäistä hommaa menettelee, kolme tuntuu parhaalta. Yritin tänään istua alas juoda kupin kahvia nauttien sisään paistavasta auringosta. En pystynyt istumaan aloillani. Ensin piti mennä laittamaan pyykkikone päälle luomaan tehokasta äänimaisemaa. Samalla keräsin kylppäristä kasan sukkia lajiteltavaksi kahvinjuonnin ohessa. Neuletyönkin otin viereen, kun ei sitäkään ehdi koskaan edistää. Lopputulos oli, että kun pääsin kahvin maistamiseen saakka, oli se jo haalennutta ja aurinkokin oli siirtynyt sen verran, ettei se enää paistanut sisään. Että carpe fucking diem vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kommenttia lukiessa odotin koska tulee se kohta missä kahvi on jäähtynyt. Täysi kopio omasta kahvihetkestä.

      Poista
    2. Heh! Musta huvittavinta on se, ettei tämä kiire ole mitään *suorittamista* vaan tohina johtuu ihan arkisista perushommista. Jos et tee tänään, joudut tekemään huomenna. Meillä ei todellakaan silitetä yhtään mitään tai vaihdeta uusi verhoja per vuodenaika.

      Poista
  4. Minullakin on turkasen kallis 13 minuutin kasvonaamio kylpyhuoneen kaapissa, enkä ole avannut tuubia edes pakkauksestaan. Nyt minä nousen, tältä istumalta, ja levitän tököttiä kasvoilleni. Kiitos, Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidilläni oli tapana heilua kotona ympäriinsä savinaamio kasvoilla se 10 minuuttia - oli siis sen verran paksu koostumus, ettei valunut. Muistan naureskelleeni sille lapsena, mutta tehokasta toimintaahan se oli.

      Poista
    2. Pitäisi oikeasti tehdä joku vähän nopeampi aine sanon minä. Mutta ehkä se luksusvaikutus johtuukin juuri siitä kymmenestä minuutista.

      Poista
    3. Sama täällä, kun mies ja lapsi kerää leluja nukkumaanmenoa varten, minä pöräytän tahmanaamion kasvoille, sitten muksun nukkumaanmenokuviot, äiti naama ruskeana (juuri eilen ihmettelin miehelle, että kas kun mukula ei ihmettele koskaan - on vissiin tottunut ajoittain naama ruskeana käpistelevään äitiin) - sitten kun lapsen makkarin ovi menee kiinni niin tökötti pois naamasta ja muihin toimiiin. Välillä aina mietin, että "TÄNÄÄN otan rennosti sen 10min, kun se tökötti on naamalla" - no, ei ole tähän mennessä tapahtunut, samalla voi niin hyvin ripustaa pyykit, tyhjentää astiksen, laittaa muksun nukkumaan ja kertakaikkisesti hienosti SÄÄSTÄÄ aikaa johonkin muuhun... ;)

      Poista
  5. Olisin saanut juoda kahvini rauhassa, mutta koska en ole tottunut siihen, niin lähdin käymään netissä. Siellä se kahvi nyt jäähtyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netti on aikasyöppö! Mä pidän facebookittomia päiviä ihan siksi, että siitä ei tulisi kolmas lapsi.

      Poista
  6. Itse en juo kahvia, joten joudun käyttämään aikaa siihen että "odotan" teen hautumista. Odottaminen tarkoittaa siis sitä, että kykenen siivoamaan keittiön sillä välin kun tee hautuu. (Vaikkakin yleensä se menee niin että tee hautuu pikimustaksi ja kylmäksi, kunnes lentää lavuaarista alas..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syy, miksi en enää tee haudutettua teetä! :D Tosin sen teen saa kahviksi myös unohtamalla teepussin vartiksi kuppiin.

      Poista
  7. Meillä oli jo kaksi koululaista. Oh why oh why aloitimme alusta ;D Tyhjät hetket, missä olette.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou nou. :) Miksi puhutaan niin vähän siitä että kouluikä (alkaen eskarista) tuo pelastuksen?

      Poista
  8. Pahimmassa vaiheessa pistimme kerran aamukahvin termariin ja joimme sen päiväkodin vasu-keskustelussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on useinkin kahvit mukana ;) ja tosiaan tuo ohimennen siivoaminen.... Sita teen jopa vieraisilla, reaktionomaisesti. Havettaa....

      Poista
    2. Kahvin tippuessa on oikein hyvä aika tyhjentää ja täyttää tiskikone. Pyyhkiä pöydät. Pestä paistinpannu. Ja huomata, että kaveri, jonka asunnossa olet, katsoo siuta kummeksuvasti. Hyvä, etten mie ole ainoa jolle näin käy.

      Ps. Kaveri kutsuu nykyään kahville viikoittain.

      Poista
    3. Haha! Ihan loistavia nämä siivoan-koko-ajan -maneerit. :D Termarikahviin en ole vielä lähtenyt, mutta hyvä idea kyllä.

      Poista
    4. :D Ihan mahtavaa, sama täällä, kun olen kaverilla kylässä, jolla on kaksi lasta, itsellä vain se yksi, niin JOS/kun joskus lapset leikkii hetken keskenään lastenhuoneessa, eikä kukaan huuda ja tappele (4v ja kaksi 2 vuotiasta...) ja kaveri tekee keittiössä vaikka meille ruokaa, niin enhän minä voi toimetonna olla vaan alan sitten vaikka täyttää astista!

      Poista
  9. Olin pari viikkoa sitten kaksi päivää saikulla todella pahan flunssan takia. Noiden kahden päivän aikana kävin läpi kaikki pojan kahden vuoden aikana pieneksi käyneet vaatteet ja lajittelin ne säilytyslaatikoihin, jotka myös nimesin, lajittelin ison kasan papereita (laskuja, kuitteja, palkkalappuja yms.) säilytettäviin ja pois joutaviin ja arkistoin huolellisesti, suunnittelin loppuviikon työt, pesin 5 koneellista pyykkiä, niin ja kävin töissä kouluttautumassa, sairaslomalla. Ja koska olin saikulla, tietty piti myös tehdä sitä mitä tein saikulla ennen lasta, katsoa elokuvia. Elokuvat pyöri taustalla, kun järjestelin ja arkistoin. Ennen osasin sairaana vain olla ja kärvistellä ja kerätä sympatiaa. Äitiys vei minulta taidon sairastaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairastamista en muista harrastaneeni kuin vapaa-ajalla eli iltayhdeksän jälkeen. :D

      Poista
  10. Tämä kaikki kuulostaa tosi tutulta. Ei se mitään kun itse tehosuorittaa, mutta vaikeaa on antaa lapsen rauhassa napitella tai käyttää sitä aikaa haahuiluun. Kun tämä ajansäästöpuoli pitäisi pitää ihan omana ongelmana, eikä hiillostaa naperoa nopeampaan toimintaan... Täytyy ihan keskittyä siihen - ja olla odottamatta multitaskingia mieheltä, se menee ihan sekaisin siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Yritän itse myös olla sortumatta hoputtamiseen - kiire ei tosiaan ole ollenkaan kakaroiden ongelma. :)

      Poista
  11. Mä niin allekirjoitan myös, varsinkin kohdat "pöntöllö tulee toimeton olo" (siksi olen nyt vasta, alkanut lukemaan vessassa!) ja "katkot". Kaikki on katkolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan! Vessassa lukemalla saa mm. oikoluettua oman kirjansa! ;D

      Poista
  12. Kampaajani katsoi vähän nenä rytyssä kuivaa lettiäni ja ehdotti, että antaisin kerran viikossa hoitoaineen vaikuttaa vähintään KAKSI TUNTIA pyyhkeeseen käärittynä. Tarkoittaa suihkussa käyntiä kahdesti saman päivän aikana. Pyytäessäni selvennystä se kertoi, että omat muksut käyvät jo yläastetta. Että näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että pyysit selitystä. :D Sithän pitäis vielä pestä se pyyhe 60 asteessa ja etsiä siihen koneelliseen jotain muutakin pestävää, joten pitäis vaihtaa vähintäänkin lakanat ja sit muistaa ripustaakin ne vielä ennen nukkumaanmenoa. O_o

      Poista
    2. Kaksi tuntia pyyhkeen sisällä kuulostaa kyllä liioittelulta. Hiuksiin suihkutettavat hoitoaineet, joita ei huuhdella pois, ovat minusta parempi ratkaisu.

      Poista
  13. Kolmen lapsen kanssa kotona oleminen oli ajamassa minut siihen, etten halunnut lähteä ulos lainkaan. En ole erityisen turhamainen, mutta jos näytän kammottavalta, en halua lähteä pihaa kauemmas. Ratkaisuna kävin ottamassa ripsien pidennykset. Sehän on nyt ennen muuta turhamaista ja rahan tuhlausta, mutta ette voi uskoa, kuinka paljon olen nauttinut siitä, että herätessä katson peiliin ja väsyneen, ryytynen ihmisraunion sijaan näytän poikkeuksetta hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut, että tämä on monen äidin pelastus. Vaikka omaa naamaani ei pelasteta enää millään karvoilla.

      Poista
    2. Myös minä vannon ripsipidennysten nimeen! Mikä ajansäästö, eikä karise ripsarit alaluomille päivän mittaan. En ymmärrä, mitä ihmettä liukastevoide tekee äitiyspakkauksessa. Todellinen ilo syntyisi ripsienpidennys-lahjakortista sen sijasta!

      Poista
  14. Ryhdypä vielä yksinhuoltajaksi ja muuta jatkuvaa remonttia vaativaan taloon. :-) eikun :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän välttää yksinhuoltajaksi joutumista! Jatkuvasta remontista kyllä tiedän jotain, tosin en ole onneksi itse joutunut tekemään...

      Poista
  15. Ton kuuloaistin herkentymisen kyl niin allekirjoitan. Ja täytyy kyl sanoa ettei se välttämättä vielä helpota kun lapset menee kouluun, siinä yleensä etsitään aamulla ties mitä, kouluvihosta lenkkareihin ja sitten vielä kuljetetaan lapsia 3 eri kouluun.... jotenkin sitä vielä työn parkiksella katsoo takapenkille että onko se varmasti tyhjä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! Muistaakseni olin itse aika aktiivinen repun unohtaja. Mutta en valehtele vähääkään jos sanon, että kämppä on valittu sen mukaan, että kaikkiin kouluihin pääsee kävellenkin alle vartissa.

      Poista
  16. Huh, noiden vuosien muistikuvat palaavat vielä yllättävän tehokkaasti mieleen kun tekstiäsi luin. Onneksi ne vuodet päättyvät ja elämässä alkaa tämä uusi rauhallinen vaihe. Ja onneksi myös ruuhkavuosissa on välillä pieniä lepotaukoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen ymmärtänyt. Juttelin juuri naapurin eläkeikäisen rouvan kanssa, joka sanoi, että hänen kalenterinsa kuulostaa vähän samalta kuin mun: lapsenlapsia on niin plajon. Vähän nauratti. :)

      Poista
  17. Silloinhan on just aikaa kirjoittaa blogiin :)

    Nauti ansaitusta teetauosta - mistä sen tietää milloin seuraavan kerran saa taas istua rauhassa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Blogia tehdään klo 21:00 jälkeen, kun yritän olla illalla edes kolme tuntia ilman ruutua...

      Poista
  18. Mulla ei tule pöntöllä toimeeton olo, sillä kolmevuotias kipuaa syliini istumaan sinnekkin ja kysyy, tuliko äiti kakka :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Muistan elävästi kun esikoinen samassa iässä tempaisi vessan oven auki ja kysyi, että tuleeko se pissa. Tajusin miltä kuulostan siinä potan vieressä. :D

      Poista
    2. 2v oli huoltoaseman vessassa isänsä kanssa, tarkkaili keskittyneenä vierestä ja kun isi oli toimittanut pissansa, niin poika huusi lujalla ja kaikuvalla äänellä "HYVÄ ISI!". Ainakin on kehuttu...

      Poista
  19. Meillä on kaikki kolme ala-asteella, ja meikit jäävät säännöllisesti pesemättä. Ei kannata odottaa, että meno hidastuisi, melkein päinvastoin. Varainkeruun luokille ja urheilujoukkueille, harkkakuljetukset, varusteiden hankinta ja huolto, Nimenhuudon ja kalentereiden päivitykset, kokeisiin lukemiset (siis muiden) ja puutarhanhoito, töitäkin jossain välissä.

    VastaaPoista
  20. kolmen lapsen äitinä:
    -kasvonaamiot ostan niin paksuna tököttinä, että teen jotain muuta samalla kun se on kasvoilla (3krt vuodessa...)
    -muutettiin juuri maalta 2km päähän keskustasta, jossa iso harrastepaikka ja koulut 1-9 luokkaan saakka on 5-10min kävelymatkan päässä ja autottoman MINUN ja lasten elämä helpompaa (mies tarvitsee työmatkan ja aikataulun vuoksi pakosti auton). niin toivon että eskaripaikka heltyäisi kohta lähempää koska mulla menee tunti aamuisin ja päivällä eskarilaisen kuskaamiseen..
    -vessassa opin laittamaan oven lukkoon, ja huutamaan että vessarauha. välillä veri lentää ja huuto kuuluu naapuriin saakka, mutta nykyään käyn yksin vessassa, en huoli edes kissaa seuraksi

    tipahdin kuopus sylissä rappusia reilu viikko sitten, ja sain kepit. no tota, oon tosi hyvin ehtinyt sairastaa 2, 6&7v kanssa tässä. varsinkin kahdessa tasossa asuminen on jo sinällään haaste, samoin kaikki kuljetukset (paitsi eskarilainen oli saikkuviikolla mun kanssa koska en kyennyt edes bussipysäkille saakka) ja se 5h päästä alkava arki.
    saas nähdä mitä jalka tykkää menosta ilman keppejä, kai se huomenna on musta, turvonnut ja iltapalaksi saan nauttia paketin särkylääkettä.

    VastaaPoista
  21. Jaa, ja mä luulin, että on jotenkin erikoista, kun lappaan pyykit koneeseen tai koneesta pois samalla kun istun pöntöllä.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...