Tietoa mainostajalle ›

18.11.2013

Iltavirkku jaksaa paasata

Pohdiskelin Hesarin kolumnissani viime viikolla parisuhdetta ja vuorokausirytmejä. Kuten tiedättekin, sisäinen kello määrää, mihin aikaan alkaa silmä luppaista. Ihmiset voidaan jakaa suunnilleen samankokoisiin ryhmiin: aamuvirkkuihin, iltavirkkuihin ja niihin, joille käy kaikki.



Idea juttuun lähti siitä, että kehitin taannoin teorian: iltavirkut tunnistaa siitä, että he puhuvat nukkumisesta. Tähän on tietenkin ihan luonnollinen syy. Iltavirkut ovat epäsynkassa virastojen aukioloaikojen, aamupalavereiden ja vauvauinnin kanssa. Se pännii. Lisäksi toisen iltavirkun kanssa on ihanaa jaaritella siitä, miten yötunnit hiljaisessa talossa ovat ihmisen parasta aikaa.

Tämä havaintoni kuitenkin johti toiseen havaintoon. Olin pitänyt koko perhettämme aamu-unisena, mutta tajusin, että en ole koskaan kuullut Koti-insinöörin valittavan aikaisista aamuista. Perhana. Hän voi ihan hyvin nousta kuudelta, käydä lenkillä ja lähteä töihin, myös marrashorroskuussa. Tyyppi menee totaalisen sekaisin vain, jos ei saa ruokaa kolmen tunnin välein.

Suhteemme ei kuitenkaan kärsi erilaisista rytmeistä (kaikesta muusta sitten voikin kinastella), koska hyväksymme molemmat toistemme fysiologiset reunaehdot. Minä tarvitsen uneni ja Koti-insinööri välipalansa. Tämä on ollut pakko hyväksyä, koska kodin ilmapiiri on näistä jutuista kiinni.

Vastaa suureen unitutkimukseen: jaatteko te neliöt samanlaisten vai erilaisten unityyppien kanssa? Oletteko saaneet käännettyä erilaisuuden hyödyksi? Missä vaiheessa perheen lapset ovat osoittaneet taipumuksia johonkin suuntaan?

Ps. Daily Mailissa (!) oli vastikään pitkä artikkeli unirytmityypeistä ja terveydestä. Se, mihin ryhmään kuulut, vaikuttaa muihinkin asioihin kuin aamupalan ajankohtaan.

46 kommenttia:

  1. Minä voisin nukkua joka aamu kahteentoista ja iltatunnit lasten mentyä nukkumaan ovat parasta työaikaa. Mies tulee nukkumaan, kun minä olen jo unessa ja hän herää (ja ehtii yleensä lähteä töihinkin) ennen kuin minä ja lapset heräämme. Hän nukkuu todennäköisesti töissä.

    Lapset ovat niin pieniä, etteivät he tiedä vielä mikä on yö ja mikä päivä, varsinkaan kun ulkona on koko ajan pimeää. Yksivuotias on sentään ymmärtänyt vihdoin nukkua kellon ympäri ja minulle on ihan sama milloin se tapahtuu, kunhan se tapahtuu!

    VastaaPoista
  2. Minä en ole varsinaisesti mikään vaihtoehdoista, mutta illantorkku olen. Aamulla olen kyllä virkumpi kuin illalla, mutta mitään kuuden herätyksiä en kestä. Mies on iltavirkku ja näin vauva-aikaan se on kätevää, kun vauvakin on tällä hetkellä iltavirkku. Minä voin jättää nuo valvomaan, kun suuntaan itse nukkumaan. Esikoisesta ei ota vielä selvää, kumpi hän on. Ehkä vähän aamuvirkun suuntaan.

    VastaaPoista
  3. Mulla iltojen kukkuminen tulee tosi luonnostaan kun taas miehelle varsinkin lapsen myötä on tullut ihan normaaliksi setiksi se, että se on jo kuudelta matkalla kohti toimistoa. Se on vielä saanut kaltaisensa työkaverit ja ne soittelevat huolestuneena toistensa perään jos toinen ole pelipaikoilla viimeistään puoli kasilta.

    VastaaPoista
  4. Minun unityyppini taitaa olla pelkkä torkku... Tarvitsen paljon unta, riittävän aikaisin aloitettuna. Siltikään en aamuisin herää ns. tikkana.
    Mies on taas kuuden unitunnin ihmisiä. Valvoo pidempään ja herää aamuisin aikaisemmin, ja herää silleen jousenomaisesti sängystä ponnahtaen.
    Lapsemme on perinyt isänsä aamumeiningin. Mistä syystä esim. tämän aamun 4:30 ylösnousemuksen sai hoitaa isäihminen - itepähän on ne aamuvirkkugeenit antanut.

    VastaaPoista
  5. Mä tarvitsen myös välipalani kolmen tunnin välein! :) Ja unta paljon. Luonnollisin unirytmi mulle muotoutui ennen lapsia pitkillä kesälomilla: nukkumaan vähän puolen yön jälkeen ja ylös ennen yhtätoista. Lasten myötä lamppu sammuu (päässäni) jo viimeistään kymmenen aikoihin. Mies pärjää vähemmällä unella ja on ihan hurja iltavirkku. Ennen lapsia nautiskeli yksinäisyydestä kahteen tai kolmeen. Nyt kömpii sänkyyn puolen yön kieppeillä.

    VastaaPoista
  6. Olen aamuvirkku. Haluan lomallakin herätä viimeistään klo 7, koska tällöin päivässä tuntuu olevan enemmän tunteja ja saa enemmän aikaiseksi. Nukkumaan menen viimeistään klo 22 illalla.

    Arkisin kello soittaa viideltä aamulla, töihin lähden 6.30 (haluan, että aamulla on vähintään 1,5 aikaa ennen töihin lähtöä, niin ehdin rauhassa käydä suihkussa, syödä aamupalan, meikata ja pukeutua), muu perhe heräilee yleensä vasta lähtöni jälkeen, koska mies hoitaa lasten päiväkotiin ja kouluun viemisen aamulla. Mulla on liukuva työaika, joten olen töissä klo 7.00, ja sitten voinkin lähteä kotiin 14.45 iltapäivällä, jolloin ehdin mukavan aikaisin hakea lapset :) Tällä rytmillä vältän myös aamu- ja iltapäiväruuhkan työmatkoilla.

    Olen siinä mielessä huono nukkuja, että säännöllinen unirtymi on tosi tärkeä ja mikä tahansa stressi vaikuttaa heti uneen (siis aiheuttaa unettomuutta). Siksi ihan oman hyvinvointini vuoksi yritän pitää säännöllisen unirytmin ja herätä aikaisin, koska se tuntuu sopivan itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tämä on tismalleen kellonaikoja myöten minun kirjoittamani! :D Tosin lomalla nukun niin pitkään kuin nukuttaa ja työaamuina kelloni soi "vasta" vartin yli viisi, mutta muutoin täsmää tismalleen. :)

      Itselläni on ensi vuonna suuri opettelu, koska joudun kääntämään oman rytmini pari-kolme tuntia myöhäisemmäksi. Haluamme pitää lasten hoitopäivät lyhyinä, ja koska minulla on joustava työaika mutta miehellä ei, minun vastuulleni tulee saada lapset tarhaan ysin kieppeillä ja Mies hakee heidät neljän tienoilla töistä päästyään. Yleensä olen töissäkin parhaimmillani hiljaisina aamutunteina, joten saa nähdä kuinka totun uuteen rytmiin. Tulee olemaan myös outoa olla töissä viiteen-kuuteen saakka, kun on jo useamman vuoden saanut nauttia pitkistä iltapäivistä kotona töiden jälkeen.

      Miehellä sen sijaan ei tunnu olevan väliä missä rytmissä menee. Se on muutoinkin varsin mukautuva pakkaus, päin vastoin kuin rutiineistaan tarkka uni- ja nälkä-ärhäkkä vaimonsa. ;)

      Poista
    2. Ensimmäisestä lauseesta puuttuu kriittinen "kuin" -sana keskeltä. Anonyymin kommentti ei siis ole minun kirjoittamani, vaikka samanlaisen olisin itsekin voinut rustata. :)

      Poista
  7. Itse olen aamuvirkku ja mieheni taas selkeästi illanvirkku. Kolmesta lapsestamme yksi on ilmetty isänsä ja kaksi nuorempaa tulevat äitiinsä. Lapsista sen on huomannut jo kouluiästä lähtien. Hyvin on pärjätty sen jälkeen kun opin, että voin mennä yksin nukkumaan ja toinen jää vielä touhuamaan kaikenlaista. Ensimmäisen yhteisen vuoden aikana asiasta kyllä kiisteltiin usein, sitten uskoin!

    VastaaPoista
  8. Minä olen aamuvirkku joka on vanhemmiten vähän myöhäistänyt rytmiään (ja tarvitsen vähintään 8h unta, mieluiten 9-10h), mies on iltavirkku (sama unitarve kuin minulla), tytär on yhtä aamuvirkku kuin minä lapsena (eli ihan kamala). Tytär haluaa herätä klo 6, minä klo 8 ja mies mieluiten klo 11. Tytär haluaa nukkumaan klo 20, minä klo 22 ja mies mieluiten puoliltaöin tai myöhemmin.

    Kuten arvata saattaa, tytär määrää tahdin. Nakero nukkuu klo 20-06, vanhemmat noin klo 22(-23)-06 *haukotus* (nukkumaan meno myöhästyy jos haluaa tehdä yhtään mitään kivaa). Tämä siis hyvänä yönä, huonoina ei ehkä nuku kukaan, tai äiti valvoo klo 02 asti. Mies osaa kompensoida univajetta nukkumalla päiväunet, itse en osaa, en millään (lapsi on 1,5v ja olen onnistunut "nuku silloin kuin lapsikin"-mantran toteuttamisessa ehkä 3 kertaa tänä aikana).

    VastaaPoista
  9. Meillä isäntä voi kukkua vaikka kuinka myöhään yöhön hereillä ja nukkuisi sitten aamulla pitkään. Itse taas pääsen ylös mihin aikaan vain, mutta en kestä kuin max 2 yötä vähillä unilla ja sitten kolmannen lyhyen yön (=alle 5h) jälkeen on takuuvarma migreeni. Selviän arjesta komeasti 5-6h yöunilla, koska otan takaisin viikonloppuna nukkumalla 7-9h unet. Viikonloppuisin ja lomilla meillä on yhteistä ilta-aikaa, muuten toimimme kumpikin oman sisäisen kellomme mukaan.
    Jos saan valita, niin nousen mieluiten aikaisin, koska siten päivässä on eniten tunteja tehdäkin jotain. Eli meillä isä hoitaa aamutoimet, koska minä olen usein jo viimeistään seiskalta töissä. Minä hoidan illat, koska menen ajoissa nukkumaan. Toimii meillä.
    Niin ja perilliset, ainakin vaikuttaisi että meillä on sekä äitinsä unirytmin perinyt, että isänsä unirytmin perinyt lapsukainen talossa.
    -Johanna

    VastaaPoista
  10. Minä olen selvä aamuvirkku, mutta mieheni taas iltakukkuja. Usein saan mankua miestä samaan aikaan nukkumaan kanssani. Ja nyt kun on pieni vauva, huomaan hermostuvani siitä, että mies nukkuu vähän. Hänhän ei herää öisin mihinkään, eli minä hoidanyöheräilyt. Minua ärsyttää aivan suunnattomasti se, ettei voi tulla nukkumaan, vaan täytyy kukkua hereillä, vaikka aamulla olisi aikainen herätys. Ärsyttää tuollainen tahallinen univelan tekeminen, kun voisi nukkua! Vaikka mies nyt tuntuu selviävän lyhyemmillä unilla kuin minä, mutta silti useina öinä kihisen yksin sängyssä, kun mies valvoo. Ehkä tällä univelalla on osuutta tuohon.. :D

    VastaaPoista
  11. Meillä on perheessä aamu- ja iltaihmisiä noin puolet ja puolet, hiertymiä tulee lähinnä viikonloppuisin. Iltaihmiset kun makaisivat siellä sängyssä puoleen päivään (kuittaamassa viikolla syntyneitä univelkoja...) ja aamuvirkut olisivat menossa ja touhuamassa heti kukonlaulun aikaan.

    Omat vanhempani ovat selvästi aamu- ja iltavirkku, itse huomaan olevani hyvin vahvasti iltaihminen itse. Ennen puolta päivää ei vaan saa mitään tehtyä ja uni ei tule silmään vaikka sinne sänkyyn menisikin ajoissa. "Kauhukseni" olen huomannu että miehestäni on vuosien varrella tulossa yhä selkeämmin aamuihminen, onneksi hän sentään ymmärtää ettei ole mitään mieltä koittaa saada minua hänen rytmiinsä.

    Olen kuitenkin todennut, että tämä erirytmisyys on hyvä asia ainakin sen kannalta että ei tule kukuttua arkisin ihan hillittömän myöhään. Jos olisin kimpassa toisen iltavirkun kanssa voisi olla että kompastelisin arkisin töihin vielä suurempien silmäpussien kanssa...

    VastaaPoista
  12. Olen itse iltavirkku, jonka pitäisi saada jättää kaikki keskittymiskykyä vaativa toiminta illan ja alkuyön tunteihin - mikä on pahasti epäsynkassa toimistoaikaan sijoittuvan työn kanssa. Mies kukkuu helposti ainakin yhtä myöhään kuin minäkin. Seurustelumme alkuaikoina hän kyllä väitti, että aikaiset aamut sopivat hänelle, mutta kummasti tuo käytännössä vetää useimpina aamuina unta pidemmälle kuin minä; ilmeisesti ei ollut edeltävinä vuosina ylipäätään nukkunut minkään vertaa, ja on nyt ainakin lähellä oikeaa rytmiään.

    Kolmea vuotta lähestyvää tenavaakin on aivan turha pistää sänkyyn ennen yhdeksää, hän ehtii vain hermostua, kun ei uni tule, jolloin nukahtaminen menee käytännössä vain tavallistakin myöhäisemmäksi. Ja minulle passaa: ei harmita yhtään, että edes viikonloppuaamuina saan itsekin nukkua useimmiten yli kahdeksaan (pitemmällekin toki menisi, mutta tenavalla ei mene). Kärsijän roolissa on hoitotäti, jolle lykkään maailman hitaimmin syövän lapsosen aamuisin noin kymmenen minuttia sen jälkeen, kun muu hoitoryhmä on käynyt aamiaiselle.

    VastaaPoista
  13. Mä en taida olla mikään ääripää, koska ennen perheellistymistä olin iltavirkku, ehdottomasti. Mutta eipä aamuheräily periaatteessa ole ongelma jos vain osaisi mennä riittävän aikaisin nukkumaan. Muttamutta, mä yksinkertaisesti tarvitsen ainakin tunnin enemmän unta yössä kuin mieheni. Mä olen kateellinen vähän unta tarvitseville, koska nehän saa niin paljon enemmän päivässä aikaiseksi, kun ei tartte nukkua tai jos ei nukukaan, niin ei mene väsymystilassa yhtä paljon tehoja ohitse kuin nyt mulla.

    Muuten on kyllä niin, että miehesi tavoin tarvitsen sapuskaa säännöllisesti. Tunnistan itsekin sen nälkäkiukkutunteen ja saatan tokaista miehelleni silloin, että "ei puhuta yhtään mitään ennenkuin olen saanut syötyä". Sitten olen taas oma ihana itseni. :P

    VastaaPoista
  14. Mulle käy kaikki. Mieluiten olisin nukkumatta, koska tuntuu, että aika menee nukkuessa hukkaan.
    Olen naimisissa miehen kanssa, joka ei ole varma, onko maailmassa mitään nukkumista parempaa.
    Jonkin verran on soviteltavaa ja aika ajoin on muistuteltava itselleen, että tarpeemme ovat erit ;)

    VastaaPoista
  15. Ottaa päähän, kun aina puhutaan näistä iltavirkuista ja aamuvirkuista ja voivotellaan jomman kumman vaikeuksia.

    Itse koen, että paljon vaikeampaa on, kun unen tarve on (tai siis olisi) ainakin 11 tuntia. Joka yö. Pari yötä kahdeksalla tunnilla tekee minusta pahoinvoivan zombien.

    Käytännössä elän pahassa univajeessa koko ajan, vaikka menen nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa. Ei ole aikaa parisuhteelle, ei ole aikaa leffoille, ei ole sitä kuuluisaa omaa aikaa.

    VastaaPoista
  16. Ekana seurusteluvuonna (aamuvirkuhko) mieheni äkisteli mulle, kun kehtasin olla väsynyt aamuisin, miten en muka voi noin vaan nousta kun kello soi? No siksi en, kun illalla en saa nukuttua ennen puoltayötä (koska olen iltaihminen) ja se työpäivän aamun kello soi enivei 7:30. Nykyään on suopeampi. JA olen aikaistanut rytmiä näin horroskuussa, yritän saada unesta kiinni jo 23. Ja aamulla väsyttää silti.

    VastaaPoista
  17. Mä olen ihan selkeä yökukkuja. Oma rytmi olisi kutakuinkin sellainen, että yhden tai kahden aikaan nukkumaan ja kymmenen tai yhdentoista aikaan ylös. Mutta ei auta. Mies on aamuvirkku. Ja pärjää muutenkin lyhyillä unilla. Ja sen ajan kun nukkuu ei herää mihinkään. Tämä on ollut ihan hyvä juttu meillä lasten kanssa. Minä olen vauva-aikana valvonut yöt ja mies sitten herännyt aamusta.

    VastaaPoista
  18. Etkö sinä joskus valitellut, että teidän lapsetkin herää tosi aikaisin? Muistan samaistuneeni johonkin tekstiisi, jossa sanoit muksujen huutelevan pinnasängystään jo ennen seitsemää. Vai oliko se vaan joku vauvavuoden Vaihe?

    Meillä minä ja mies ollaan varmaan aika joustavia molemmat. Itse valvon myöhään ja olen siksi väsynyt aamuisin, mutta olen kyllä aikoinaan tehnyt aamuvuoroakin siitä kärsimättä. Eli taidan olla niitä, joilla lähinnä oma toiminta vaikuttaa siihen, millainen rytmi on. Mies on samanlainen. Meidän pentu on kyllä niin aamuihminen kuin vaan voi olla. Nyt kaksivuotiaana se pomppaa ylös aina viimeistään kymmentä yli seitsemän. Yleensä sellainen heräilypyöriskely alkaa kuuden aikoihin, ja tyyppi olisi kyllä takuulla mukana aamulypsyllä, jos sellainen olisi. Vauvana pätkä heräsi aina viideltä. Aina.

    VastaaPoista
  19. Luojan kiitos lapsi on aamuvirkku ja illantorkku kuten minäkin. Nukahtaan kasilta illalla, minä kympiltä ja viikolla herätän vähän ennen seiskaa, mutta viikonloppuna lapsi saattaa herättää jo kuudelta. No ei haittaa, kun tuon tietää ja menee itse myös viikonloppuisin ajoissa nukkumaan. Menen ihan sekaisin, jos joskus nukutaankin kasiin. Pari tuntia hyvää "peliaikaa" on mennyt ihan hukkaan. Puuhastelen mieluiten aamuisin ja illalla, tai hröhm ip puolella, sitten vaan oleskelen

    VastaaPoista
  20. Meiltä löytyy yksi iltavirkku ja kaksi "kaikki käy"-tyyppiä sekä yksi "kaikki käy"-koira ja kaksi semi-yöeläinkissaa.

    Näiden nukkumistottumusten ohitse ja yli olen viime aikoina pohtinut introvertti-ekstroverttijakoa perheessämme, joka sekin on mielestäni ihan tarkastelun arvoinen ja jännä näkökulma.

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/11/15/elamaa-introvertin-kanssa/

    VastaaPoista
  21. Jos perheen mies ja nainen tekevät keskenään erilaista vuorotyötä, on lopputulos aikamoista sekamelskaa eikä arjen rutiineista ole tietoakaan. Itse teen sairaalassa kolmea vuoroa, mies puolestaan pelastustehtävissä 24h kerrallaan, 4 päivän välein. Vauvamme on nyt 2kk vanha ja TÄLLÄ HETKELLÄ kukkuu illat ja nukkuu aamut/aamupäivät. Olen yrittänyt kuunnella ystäviä, jotka neuvovat nukkumaan vauvan kanssa samaan tahtiin. Silti tunnen "huonoa omatuntoa" kun aamuyhdeksältä vilkaisen ulos (samalla kun käyn wc:ssä mennäkseni takaisin petiin...) ja näen siellä naapurin vaunuarmeijan posket raittiista ulkoilmasta punaisena. Ei, iltavirkkuna en toivo että lapsemme tulevaisuudessakaan nousisi viiden-kuuden aikoihin, mutta toisaalta kaipaisin jo vähän "normaalimpaa" rytmiä elämäämme. Huoh. En edes uskalla ajatella sitä aikaa kun palaan töihin; miten hoidamme nukkumiset ja heräämiset järkevästi siten, että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä? Ei lasta voi nukuttaa sen mukaan, mikä työvuoro äiskällä sattuu olemaan.

    -Anu-

    VastaaPoista
  22. Minä olen lasten kanssa aamuvirkku, miehelle tuntuu sopivan vähän kaikki. Eipä hän tosin tunnu valittavan mistään muustakaan. Olemme silti jakaneet rytmimme kahteen eri vuoroon, jotta lasten ei tarvitsisi olla päiväkodissa niin pitkää päivää. Eli kaksi viikkoa putkeen toinen tekee töitä 07-15 ja toinen 9-17, jonka jälkeen vaihdetaan päikseen. Toimii!

    VastaaPoista
  23. Kaikilla tuntuu olevan eroja, mutta me mennään kyllä miehen kanssa liikuttavan samaan aikaan nukkumaan klo 23 ja herätään töihin klo 6-7, viikonloppuna sen mukaan miten lapset herää. Ja lapset (1v ja 3v) nukkuu keskenään samaan aikaan n. klo 20-07. Nukuttaisiin viikonloppuisin kyllä mielellään pidempään kuin seiskaan, mutta ei toisaalta olla aamuäreitä siihenkään aikaan.

    VastaaPoista
  24. Minä olen koko elämäni ollut iltavirkku ja voin olla sitä vieläkin. Huomasin olevani kameleontti :) Eli kun aloitin kuntosaleilun niin voin hyvinkin nousta 04.30 ja hipsiä reippaana salille. Toki silmät avatessa voi väsyttää, mutta kun nousee niin se olotila on äkkiä poissa. Järisyttävän aamuväsymyksen itse asiassa selätin jo vuosia sitten kun vaan tajusin, että oma aamukoomani (ja kooma jatkui pitkälle aamupäivään) johtuu ruoasta. Iso määrä hiilareita (varsinkaan illalla) ei sovi mulle, ne väsyttävät tolkuttomasti. Jopa joskus kauan sitten niin, että olin ihan hätää kärsimässä töissä kun niin nukutti. Sitten tähän tuli juotua kahvia kahvia kahvia, ja jälkeen päin huomasin, että ylenmääräinen kahvi nukuttaa minua myös! Nykyään juon pääsääntöisesti kahvia vain aamulla. Moni muukin on kahvista raportoinut samaa. Virkeimmilläni ikinä olen ollut täysin kahvittomana aikana, mutta en siihen enää siirry. Pidän kahvin mausta ja se vieroitus kahvista oli kamalaa kun yli viikkoon siihen päänsärkyyn ei tietysti auttanut Buranakaan.

    VastaaPoista
  25. Meidän (lapseton) perhe on onneksi molemmin puolin kaikki käy tyyppiä. Mies tekee 24 h päivystyksiä ja välillä normaalia työaikaa. Itse taas teen 2,5 vuorotyötä (välillä menen kuuteen aamulla, välillä pääsen kello 2 yöllä). Mies kyllä kukkuu aina iltaisin, vaikka olisikin aikainen aamu. Minä taas nukun aina :) Meillä onneksi molemmat ymmärtää toisen nukkumisia ja nukkumattajättämisiä. Tosin miestä ketuttaa välillä suunnattomasti se, että nukahdan lähes aina ennen kuin saan pää tyynyyn oli aika tai paikka mikä tahansa. Ja minua taas ihmetyttää miten toinen voi vetää viikko tolkulla kuuden tunnin yöunilla, itse kun olen kahden lyhyen yön jälkeen aivan kuutamolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mies tekee välillä normaalia TOIMISTOtyöaikaa 8-16. Mitenköhän se häviski tuo normaalia selittävä sana...

      Poista
  26. Voiko olla aamuvirkku vaan silloin jos ei tarvi tehdä mitään tai lähteä mihinkään? Vois hyvin herätä aamu kuudelta jos saan jäädä kotiin :) Toisaalta oon joskus kesälomalla laittanut herätyskellon soittaa aamulla kasilta etten nuku kokopäivää.. ja kesällä sitä herää mielummin aikasin aamulla toisinku talvella. Tulipas sekava kommentti mutta iltavirkku olen koska tykkään touhuta omia juttuja kun muut nukkuu :)
    Elmeriina

    VastaaPoista
  27. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta vähän kauhulla odotan sitä aikaa.. Mies on nimittäin iltavirkku ja aivan kertakaikkisen aamutorkku. Ajatus alkaa juosta ehkä klo 10-11 ja kaiken lisäksi unentarve on suuri. Nukkuminen on myös niin syvää, että pommi tarvitaan herättämiseen… Ite oon enemmän iltavirkku kuin aamuvirkku, mutta kykenen sopeutumaan kyllä herätyksiin aikaisinkin. Tää tulee siis todennäköisesti menemään niin, että mä herään öisin ja hoidan aamut ja yritän kääntää rytmini niin, et meen aikaisemmin nukkumaan ja siten saan tarpeeksi unta..

    VastaaPoista
  28. Yllättävästi tuntuu monilla kommenteissa löytyvän 50/50 pariskunnan rytmitykset; eli toinen illanvirkku, ja toinen aamuvirkku. Eli ehkä se, että olemme mieheni kanssa molemmat iltavirkkuja ei olekaan pitkän yhteisen taipaleen (30v kohta) seurausta vaan ihan kumpienkin geeniperimää... Ja aamulla sitten uni maistuisi. Pakkohan se on herätä kun klo soi kuudelta töihin, ja ylös ponkaisen aika reippaasti vaikka aina tolkuttomasti väsyttää... Poika on jos pienenä osoittanut omaansa saman taipumuksen, vaikka kyllä nukahtaa illalla ajoissa kun vaan laittaa nukkumaan, mutta oli se iltanukahtaminen miten aikaisin vaan, niin takuuvarmasti nyt kuudesluokkalainen on herätettävä aamulla, ja aina, koko ala-asteen ajan. Vaikka nukahti tänäänkin klo 21, aamulla klo 8 herätetään...ei herää itse. Ollaan ns "hyviä" nukkujia, ja siitä olen saanut kuulla että pitäisi olla kiitollinen, kaikilta ei nukkuminen luonnistu niin hyvin, ja mikä pahinta että joillain on ihan rankkoja univaikeuksia...

    VastaaPoista
  29. 5 henkinen perhe.. mies ja esikoinen keittävät kahvit ja puuhailevat omiaan kun äiti, keskimmäinen ja juniori nukkuvat. Lapset ovat ihan puolenvuoden ikäisinä alkaneet olla joko tai. Äitinä menen ihan univajeisena koko ajan.. ja ei herättele lapset vaan alan elämään kun muut menevät nukkumaan :D Paitsi se keskimmäinen joka saattaa klo 12 yöllä tulla kysymään jotakin syötävää!

    VastaaPoista
  30. mulle käy kaikki. kukun yleensä myöhään iltaan ja heräilen aamulla. lähinnä käytännön syistä (vanhimman koulu ja omat aamuvuorot) mutta tykkään nousta muutenkin aikaasin niin on enemmän tunteja puuhailuun. yleensä viimestään 8 pintaan nousen aina. herään myös suht nopeasti, joten kaikki aamutouhut on mun vastuulla, koska mies ei saa mitään järkevää tehtyä ennenkuin on ollu hereillä noin 2 tuntia. se ei myöskään herää yöllä, mikä aiheuttaa mussa hysteerisen naurukohtauksen kun joku ehdottaa että mies osallistuisi yöheräilyihin vauva-aikana (tai muutenkaan). mies siis tarvitsee enemmän unta, minä selviän ihan hyvin 5-7 tunnin yöunilla. huomasin jopa olevani väsyneempi 8 tunnin unien jälkeen. lapset on aamupainotteisia.

    VastaaPoista
  31. Tässä lähempänä yöyhtä kommentoin, että rupee olemaan nukkumaanmenoaika. Miehellä se vaihtelee työaikojen mukaan. Kun tapasimme, hän meni kolmelta yöllä nukkumaan opiskelija, nyt työssäkäyvänä livahti sänkyyn jo ennen mua. Mä olen aina mennyt nukkumaan noin puolilatöin, myös lapsena. Ja lapsena se vasta hankalaa olikin elää väärässä ajassa. Minä olen kuitenkin meillä silti joustavampi unien suhteen. Koti-insinöörin ruokailutottumukset kuulostivat tutuilta...

    VastaaPoista
  32. Meillä asuu kolme aamuvirkkua. Toivottavasti tulossa oleva neljäs perheenjäsen kuuluu myös tähän kastiin, koska meillä on yleensä hiljaista jo klo 21 jälkeen. Itse kuulun vielä siihen kastiin, joka tarvitsee mieluusti 9 tuntia unta vuorokaudessa, että tunnen itseni levänneeksi.

    Nyt vaan alkaa painaa väsy tässä horroskuussa, kun esikoinen (1v8kk) ei vieläkään nuku öitään läpi. Onneksi ei sentään yleensä valvo yöaikaan, lähinnä vaan kiljaisee ja jatkaa uniaan.

    VastaaPoista
  33. Meillä menee näin:

    Minä herään aamulla, mutta vain vaimoni mielestä kukonlaulun aikaan. Illalla menen mielelläni nukkumaan sen verran aikaisin, että ehdin saada täyden yön ennen aamua.

    Vaimoni nukkuu mielellään aamuisin, mutta illat vaihtelevat. Välillä nukahtaa telkkarin ääreen, välillä taas valvoo pitkään. Kyse on iltaisin enemmän tekemisestä kuin kellonajasta.

    Tyttäremme vielä hakee unirytmiään, mutta sekä päiväunien että yöunien kohdalla on usein niin, että nukkumaan ei haluaisi ruveta. Viittaa siis tulevaan iltavirkkuun.

    VastaaPoista
  34. Kaksi aamuvirkkua aikuista. Päivän työtehot on käytetty 12 mennessä. Kolmesta lapsesta vanhin 9v osoittaa merkkejä iltavirkkuudesta, mutta vasta nyt. Nuoremmat elävät vanhempien sanelemassa rytmissä, oli päiväunet sitten mitä vain.
    Itse olen vielä tuo välipalatyyppikin, kone tarvitsee ruokaa säännöllisesti.

    VastaaPoista
  35. Mies ja esikoinen (4v) iltavirkkuja, minä ja kuopus (3v) aamuvirkkuja. Kuopus herännyt 1v lähtien 6.30 riippumatta siitä monelta menee nukkumaan. Itseäni nukuttaisi kyllä pitempään, vaikka ns aamuvirkku olenkin. Esikoinen ei ikinä herää spontaanisti ennen klo8. Mies hoitaa lasten yöheräilyt koska saa nopeasti unenpäästä kiinni, itsellä saattaa asiat alkaa pyörimään eikä uni tule kuin parin tunnin päästä.

    VastaaPoista
  36. Esittelen pakkaa sekoittaakseni uuden kategorian: kausivirkku. Kausivirkulla kai kaudet voisivat mennä vuodenaikojen mukaan, mutta itse olen kausivirkku jonka kausivaihtelussa ei ole minkään sortin logiikkaa.

    Toisinaan en saa unta iltaisin enkä pääse hereille aamuisin. Toisinaan nukahdan illalla kahdeksalta, viimeistään yhdeksältä, ja istun suihkussa käyneenä aamukahvilla kello viisi ja toivon että työpaikka aukeaisi.

    Miehen unirytmi toimii kuin kello. Se nukahtaa asennosta ja sijainnista riippumatta kello 21 ja herää viideltä.

    VastaaPoista
  37. En oikein tiedä, miten tuo itselläni menee. Periaatteessa saan enemmän asioita aikaiseksi aamupäivällä ja se on varmaa, että iltavirkku en ole, mutta en kyllä vapaaehtoisesti herää ennen yhdeksää.

    Isäntä taas on selkeästi iltavirkku, mutta työnsä takia hän (ja minä siinä sivussa!!) herää 6-7 välillä. Valittaa kyllä, mutta mene töihin. Itse en_pysty_tekemään_töitä tuohon aikaan, vaikka sinänsä aivot toimii heti silmät avattuani.

    Ehkä olen aamupäivävirkku tai sitten ihan kokopäivätorkku :)

    Saa nähdä miten tämä mahassa asuva tyyppi suhtautuu tulevaisuudessa kellonaikoihin ja nukkumiseen. Nyt mahassa ollessa ainakin tuntuu olevan enemmän iltavirkkua tyyppiä.

    VastaaPoista
  38. Meidän kahden hengen perheessä aamut on välillä vähintään hektisiä, kiukkuisia ja huonoja, kun kaksi mielellään 8-9h nukkuvaa iltavirkkua yrittää selviytyä liikkeelle ns. ihmisten aikaan, eli reilusti ennen klo 8. Jännityksellä odotan, mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun päätetään lisääntyä, toivottavasti mahasta ei ryömi aamuvirkku ristoreipas, joka pistää porukoiden elämän ihan täysin sekaisin. :D

    VastaaPoista
  39. Minä aamuvirkku ja mies iltavirkku. nykyään tästä on jo hyötyä kun minä hoidan viikonloppuisin lasten aamuharkkoihin viennin ja mies sitten taas kuljettaa vanhinta tytärtä bileistä kotiin. Meillä on jo tyttären kanssa vakiovitsi, että kysyn aamulla häneltä, milloin tulit kotiin. En vaan pysy hereillä....

    Lapsista vanhin ja nuorin selkeästi iltavirkkuja ja keskimmäinen aamuvirkku. Nykyään kyllä minä menen ekana nukkumaan.

    VastaaPoista
  40. Meillä kolme iltavirkkua ja kaksi aamuvirkkua...

    VastaaPoista
  41. Iltavirkku vuorotyötä tekevä mies ja erittäin aamuvirkku vauva! Mä oon varmaan jotain siltä väliltä... Mieluiten menisin nukkumaan siinä 11-12 välillä ja heräisin 8-9 maissa. Vauva heräisi mieluusti 4-5 maissa, mutta sen rytmiä on siirretty lähemmäksi seitsemää.

    VastaaPoista
  42. Täällä ilmoittautuu yksi aamu-uninen iltavirkku. Tarvitsen aina vähintään sen 8 tuntia yöunta pysyäkseni edes jotenkin järjissäni, mutta voin nukkua helposti 12 tuntiakin putkeen. Mies taas herää hyvin aamulla ja tarvitsee vähemmän unta eli nyt minun lusmuillessani äitiyslomalla voimme hyvin mennä illalla suht myöhään (klo. 23-00) nukkumaan miehen unensaannin tästä pahemmin kärsimättä. Esikoinen on vasta tuloillaan, että saas nähdä sitten miten meidän päivärytmit sitten sopii yhteen. Ainakin näin raskauden aikana olen huomannut toukan olevan selvästi virkeimmillään illalla, mikä sopii ainakin minulle paremmin kuin hyvin!

    VastaaPoista
  43. uniaika, kello on kohta yksi,
    mies sopeutuu mihin vaan, ja nukkuu miten vaan ja missä, en voi k-äs-i-t-t-ä-ä sitä taitoa.
    esikoinen nukkuu 20-07 aina, ilman kelloja ja nukuttamisia (on nyt 7v), keskimmäinen 22-08:30 ilman kelloja, ei nuku edes uhkailemalla aiemmin ja kolmonen nukkuu kellon ympäri. ajalla ei väliä, vaikka 19:30-7:30 tai 23-11 niinkun viikonloppuna..
    minä valvon meistä eniten, ihan normaalia. tykkään niistä hetkistä kun muu perhe nukkuu, isompien ollessa päiväkoti-ikäisiä molemmat niin mies vei heidät yläkertaan nukkumaan samalla kun meni itse ja totuin varmaan liian hyvälle oman ajan kanssa.
    nyt pari sairauttaa verottaa lääkkeineen voimia, mutta noin 8h unet riittää ja liian harvoin toteutuu, usein herätyskello sanoo 5h43min herätykseen.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...