Tietoa mainostajalle ›

4.9.2013

Perheillä oli liian kivaa

Olen yrittänyt saada selkoa, mitä budjettiriihessä oikein päätettiin lapsiperheiden osalta - ja miksi. Vaikeaa on.

Säästöjähän päätöksillä toki haettiin. Mutta kun skenaarioita on monia, laskelmat ovat parhaimmillaankin vain arvioita: säästöjä ei välttämättä tule. Lapsilisien poisto hyvätuloisilta olisi ollut selkeä kohde.

Lisäksi muutkin perustelut olivat hataria.



Kotihoidontuen jakamista perusteltiin tasa-arvolla (itse olisin lähtenyt siihen 6+6+6 malliin), mutta subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajausta ei erityisemmin millään. Ehkä se tehtiin puhtaasta solidaarisuudesta. Ilmeisesti edelleen on vallalla harha, että näin laitetaan äitiyslomailevien lattemammojen shoppailulle piste. Vauvan kanssahan sitä oikein hakeutuu kauppakeskuksiin viihtymään, julki-imettämään ja pyllypesupistettä etsimään. Niin ja työttömänä olin muistaakseni kiireisempi kuin koskaan.

Erityisesti jännittää, mitä tämä rajaus tarkoittaa käytännössä. Elina Hirvonen näkee sen heikoimmassa asemassa olevien lasten lyömiseksi. Minuakin epäilyttää. Tarkoittaako osa-aikainen hoito kerhoja, avoimia päiväkoteja tai muuta kaupungin vapaaehtoisesti järjestämää toimintaa? Niitähän voi sitten lakkauttaa seuraavalla säästökierroksella.

Hyviä puolia on vaikea löytää. Tässä ratkaisussa näytettiin tasapuolisesti persettä sekä niille, jotka haluavat hoitaa lapsia itse kotona, että niille, jotka juuri ja juuri selviytyvät yhdestä lapsesta kerrallaan. Onnellisuushöpötys, jota vielä pari vuotta sitten oli ilmassa, on ilmeisesti näissä talouskantimissa kuopattu. Sen verran voin nimittäin ennustaa, että mitä vähemmän perheillä on valinnavaraa, sitä enemmän lisääntyy säätö.

Onhan sekin tietysti tasa-arvoa, että kaikkia vituttaa. Terveisiä vaan sieltä perheestä.

116 kommenttia:

  1. Mä vähän koen, että tämä 'tasa-arvouudistus' laittaa lapset epätasa-arvoiseen asemaan. Ja lähtee oletuksesta, että kaikissa perheissä on kaksi vanhempaa, eri sukupuolia ja että he ovat tasavertaisia vanhempina. Plus vielä taloudelliset asiat, mun palkalla ei ainakaan meidän perhettä elätetä jos mies jäisi kotiin sille omalle pakolliselle hoitovapaalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo kahden vanhemman oletus onkin tympeä! Mutta rahaperustelua en purematta niele: oletko laskenut kuinka paljon ero oikeasti olisi jos mies jäisi kotiin? Kun tilastojen mukaan suomalainen nainen tienaa lähes yhtä paljon kuin mies, mutta jostain syystä nettikommentit maalaa kuvaa siitä, että isä ansaitsee poikkeuksetta tuhansia euroja (työtöntä) äitiä enemmän ja perheen talous romahtaa. :D Meidän perheessä ei ollut progression jälkeen juuri mitään eroa. Olisihan sitä pihistelemällä pärjännyt, mutta loppuiimeksi molemmat halusivat töihin.

      Poista
    2. Jos on yksityisyrittäjä, kuten minä, ja tulot heittelevät rajusti, ei ole mitään mahdollisuutta miehellä jäädä kotiin lasta hoitamaan. Mun tuloilla ei vaan yksinkertaisesti makseta lainaa saatikka muita perheen kuluja.

      Poista
    3. Meillä palkassa on ihan todellinen ero, ja menot on mitoitettu niin ettei mun palkka riitä niihin :/

      Poista
    4. Ok, uskotaan. :) Aika monella perheellä tuntuu kuitenkin olevan harhaluuloja tulojen romahtamisesta. Progressio kun korjaa eroja aika tehokkaasti.

      Poista
  2. Nii-i, samaa on mietitty täällä. Myös saamelaislapsilta leikattiin ja aika kohtuusuoraan; http://yle.fi/uutiset/saamen_kielipesatoiminta_vahenee/6813351. Joku 150000 ei valtion budjetissa käsittääkseni ihan kamalasti paina, mutta nyt pistettiin monen työpaikka, yhden sukupolven tekemä valtava työ ja parin vähemmistökielen asema tosi, tosi lujille. Jippiaijeeeee.

    Enemmän itellä henk. koht. vituttaa tuo, kuin se, ettei meilläkään mies todellakaan millekään hoitovapaalle voisi jäädä. Meni tuo esikoinenkin päivähoitoon reilu 1-vuotiaana ja elossa se kai on. Mutta olishan se kiva ollut olla kotonakin ja tarkoitus olikin, mutta tuli liian hyvä työpaikka vastaan ja mies ei halunnut/voinut jäädä kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni tuo kht-uudistus on yksi askel sitä kohti, että lastenhoito nähtäisiin molempien vanhempien velvollisuutena, ei miesten kohdalla vapaaehtoisuuteen perustuvana haluamisena ja äidin kohdalla pakkona. Sinänsä 6+6+6-malli ja koko perhevapaajärjestelmän remontti olisi kyllä paras ratkaisu.

      Poista
    2. Kas, tuollaista kieliasiaa en edes huomannut! Kuulostaa todella turhalta leikkaukselta.

      Ääni koko perhevapaajärjestelmän remontille! Meillä piti isukki kiltisti hoitovapaansa, koska edellytin sitä painokkaasti ennen koko lisääntymisyritystä. :) Kätevää!

      Poista
  3. Tämä päätös surettaa. En ymmärrä miksi päivähoitomaksu ei voisi olla progressiivinen siten että varakkaammat maksaisivat hoidosta (edes hieman) nykyistä enemmän. On ihan tarpeetonta että valtio kustantaa hyvätuloisten perheiden maksusta 75% (muistaakseni oikea hinta laskussa on tonnin kieppeillä ja maksimissaan perhe maksaa siitä noin 260 Euroa) ja sitten hoitoa karsitaan niiltä lapsilta, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Juuri niille ei-niin-varakkaiden-ja menestyvien-perheiden lapsille saattaa olla ratkaisevan tärkeää päästä kodin ulkopuolelle hoitoon ja ikätovereiden seuraan ennen kouluikää. Suomalainen päivähoito järjestelmä on ollut täältä Amerikasta katsottuna laadukas ja naurettavan halpa. Tällä hetkellä maksamme täällä Kaliforniassa kolme-vuotiaan päivähoidosta 1250 Euroa kuussa. Tämä on keskihintainen yksityinen päiväkoti, julkisia hoitopaikkoja täällä ei siis olekaan. Suomalaiset lastenhoitajat ovat koulutetumpia kuin täällä ja ryhmäkoko on täällä suurempi kuin Suomessa. Lisäksi päiväkoteihin on todella pitkät jonotusajat; olen kuullut että monet ilmoittavat lapsen päiväkotiin paljon ennen lapsen syntymää. Itse jonotimme hoitopaikkaa vuoden. Varmaan osittain näistä syistä korkeasti koulutetut äidit siirtyvät tällä alueella usein pysyvästi kotiäideiksi. Suomalaisesta päivähoitojärjestelmästä kannattaa pitää kynsin hampain kiinni, koska se on järjettömän tehokas väline sekä luokkaerojen että työmarkkinoilla vallitsevan sukupuolten välisen eriarvoisuuden aisoissa pitämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistuttai, että hyvätuloiset maksavat veroja progressiivisesti ja sen kautta osallistuvat ENEMMÄN tuon 75%:n osuuteen kuin pienituloiset. Lisäksi on turha verrata Jenkkien ja Suomen päivähoitohintoja, koska eroa on merkittävästi myös palkka- ja verotustasossa.

      Mutta olen täysin samaa mieltä, että Suomen päivähoitojärjestelmä on hyvä ja hoito pääosin laadukasta, enkä siksi edes ymmärrä miksi täällä vastustetaan niin kovin alle 3-vuotiaiden päivähoitoa.

      Poista
    2. Päivähoitomaksu on kyllä progressiivinen, mutta voisihan tässä olla joku sellainenkin maksuajatus, että se sisaruksen päivähoitopaikka maksaa sitten vähän enemmän tai jotain jso vanhempi on kotona. Toisaalta työttömän tai vanhempainvapaalla olevan perheen tulot ovat muutenkin huonot, joten yksiselitteistä oikeudenmukaisuutta ei löydy.

      Poista
    3. Meillähän kävi niin, että kun mies oli kuopuksen kanssa hoitovapaalla, esikoisen hoitomaksu aleni siitä mitä se oli ollut, kun molemmat olimme töissä. Siinä oli kyllä jotain aika nurinkurista. Meillä olisi kyllä ollut varaa maksaa täyttä hintaa.

      Poista
    4. Päivähoitomaksun progressio koskee nähdäkseni vain todella alhaisia kuukausituloja. Olemme vakaasti keskituloinen perhe (itse työskentelen naisvaltaisella akateemisella matalapalkka-alalla) ja menemme heittämällä yli korkeimman tulorajan. Kun molemmat lapset olivat kokopäivähoidossa (nyt isompi on jo koululainen), minun työssäkäyntini oli rahallisesti vain niukin naukin kannattavaa verrattuna hoitovapaalla oloon. Tällä en tarkoita sitä että hoitomaksut olisivat minusta liian korkeat, mutta useamman lapsen vanhemmille ne tosiaan saattavat näyttäytyä sellaisina. Jos päivähoitoikäisiä olisi kolme, toisen vanhemmista kannattaisi oikeasti jäädä kotiin lasten kanssa(erityisesti jos huomioidaan myös työn ja perhe-elämän yhdistämisen aiheuttama stressi ja vaiva...)

      -Johanna

      Poista
    5. Ei se minun palkkani, johon tuo alennettu maksu miehen hoitovapaan aikana perustui, ihan mahdottoman huono ole.

      Kahden tulonsaajan perheessä raja tulee kyllä vastaan hyvin pian.

      Poista
    6. Ensimmäinen Anonyymi; kiitos hyvästä kommentista verotuksen ja palkkojen eroista jenkkien ja Suomen välillä. Ehkäpä selkeämpää on se, että Suomessa päivähoitokulut olivat 5 % nettotulosta ja täällä siihen kuluu 15%. Verotuksesta sen verran, että verotuksen erot eri osavaltioiden välillä ovat tosi suuria ja Kaliforniassa maksetaan paljon veroja. Itseasiassa tällä hetkellä maksamme täällä suurempaa tuloveroa kuin Suomessa. Suomalainen päivähoito on mielestäni erinomainen asia monella tapaa ja se on myös "tuote" josta olisin valmis maksamaan enemmän.

      Riitta, olipa hyvä kirjoitus!

      Poista
  4. Kotihoidontuen jakaminen ei saa kannatusta täälläkään. Itse olin 5v. kotona kahden lapsen kanssa enkä vaihtaisi niitä pois mistään hinnasta.
    Tuota subjektiivisen päivähoidon rajaamista kannatan kyllä. Ymmärtääkseni se tarkoittaa sitä, että lasta ei voi enää viedä päiväkotiin KOKO päiväksi vaan max. 7 tunniksi. Luulisi tämän ajan riittävän, jos toinen vanhemmista on kotona..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas en kuulu kht-kohderyhmään, mutta ymmärtääkseni tuo subjektiivisen hoidon rajaus tarkoittaa neljää tuntia. Onhan sekin jotain tietysti, mutta kun detaljit ovat täsmentymättä ei voi tietää mitä se pitää sisällään (jos hoito on aamulla 8-12 se olisi jäänyt meidän perheeltä käyttämättä).

      Poista
  5. Ainakin meidän pk:ssa Vantaalla uusille lapsille tehdään hoitoaikasoppari max klo 12. Tän uudistuksen myötä sellasille joilla toinen vanhemmista kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eli just aamuhoito joka hyödyttää vain aamuvirkkuja perheitä.

      Poista
  6. Osa-aikainen päivähoito tarkoittaa maksimissaan viittä tuntia päivässä kun taas kokoaikainen tarkoittaa maksimissaan kymmentä tuntia päivässä. Käytännössä tarkoittaisi sitä, että hoitoaika olisi sama, mikä nykyään eskarissa on maksuton aika. Poliitikoista ainakin Soininvaara on ollut jo pitkään osa-aikaisen hoidon kannalla: kuulemma koululaistenkin päivät ovat lyhyitä eikä se aiheuta perheille ongelmia. Joku voisi kertoa noille poliitikoille, että pikkulapset nukkuvat päiväunia.

    Tämä rajaus sai minut vuodattamaan omassa blogissani: Pitikö tehdä toinen lapsi, jos ei jaksa kahta hoitaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herraisä, kai Ode nyt tajuaa mikä ero on koululaisella ja kolmevuotiaalla... Oli muuten mainio teksti, joka alleviivaa sitä perheiden erilaisuutta.

      Poista
    2. Kiitos! ;)

      Aika moni tuntuu ajattelevan, että ne lapset ja perheet kyllä tietenkin saisivat kokopäiväisen hoitopaikan, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Minä tiedän kokemuksesta, ettei järjestelmä niin nopeasti toimi. Meidänkin tapauksessamme kuopus kerkesi itsekin päivähoitoon ennen kuin tuen tarve havaittiin. Veikkaan kyllä, että se lto, joka kehotti pitämään esikoisen päiväkodissa, kun vasta olin jäämässä äitiyslomalle, aavisteli jo jotain.

      Poista
  7. Mä taas kaipaisin enemmän porrastusta hoitomaksuihin, koska perheellä ei oikeesti tarvitse olla kovinkaan kummoiset tulot, kun kahdesta lapsesta joutuu jo maksamaan täyden hoitomaksun. Toki ymmärrän, ettei se kata kaikkia kuluja joita hoidosta syntyy. Mutta hieman tuntuu väärältä, että perhe jossa kk-tulot on neljän tonnin luokkaa maksaa saman hoitomaksun kuin se perhe jossa ne tulot on kymppitonnin luokkaa kuukaudessa.

    Ja niin... kotihoidon tukeen en kommentoi, koska itse en ole sitä käyttänyt kuin pari kuukautta esikoisen aikaa. Mutta subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista en katso hyvällä. Pidän tärkeänä sitä, että jokaiselle lapselle tarjotaan mahdollisuus päästä päivähoitoon tavittaessa. Ja se että ajatellaan niiden vanhempien olevan laiskoja tms. kun vievät isomman hoitoon kun ovat vauvan kanssa kotona, on ihan täyttä kuraa. Jotkut vain todella väsyvät helpommin kuin toiset ja kun itselläni on haastava esikoinen, niin en olisi kyllä sselvinnyt kuopuksen vauva-ajasta ilman tuota subjektiivista oikeutta, jota olisin käyttänyt vaikken olisikaan opiskellut äitiysloman aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi hoitomaksujen monipuolisempi porrastaminen olisi munkin mielestä tarpeeellista. Eiköhän niistä päästä täällä Espoossakin vielä keskustelemaan...

      Toi harha laiskoista vanhemmista elää tosiaan tiukassa. Elina Hirvosella oli muuten kolumnissaan kiinnostava väite: "Tutkimusten mukaan varhaiskasvatus hyödyttää lasta enemmän kuin mikään myöhempi koulutus. Eniten hyötyä siitä on lapsille, joiden vanhempien sosiaalinen asema on heikko. Varhaiskasvatus on tehokkain tapa varmistaa, että kaikki lapset saavat kehittää mahdollisuuksiaan täysipainoisesti. Siihen panostaminen tasoittaa eri taustoista tulevien lasten mahdollisuuksia ja tuo yhteiskunnalle taloudellista hyötyä. Hallituksen päätös tarkoittaa, että esimerkiksi sisaruksen syntymä vie lapselta oikeuden tähän kaikkeen."

      Poista
  8. Mä olenkin odotellut että sä sanot sanasen asiasta :) Mä en myöskään oikein ole osannut muodostaa kantaa tähän hommaan. Tasa-arvoistamisessa mäkin oisin ollut enempi 6+6+6 mallin kannalla vaikka toki perheille pitäisi jättää sitä valinnanvaraakin. Aika näyttää miten kaikki nyanssit (perheet joissa ei ole isää jne) saadaan runnottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitto kun odotin, että tajuaisin tästä jotain. :) Kiinnostavaa kyllä nähdä mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Espoolla on ihan skenaariot laskettuna että mitä tämä perheisiin ja päivähoitokustannuksiin vaikuttaa, voin julkaista ne jos saan luvan.

      Poista
  9. Kotihoidontuen jakaminen on suoraan - sanonko mistä! Ei se mitään tasa-arvoa ole, että ylhäältä päin määrätään miten perhevapaat tulee jakaa. Sen pitäisi olla jokaisen perheen itse ratkaistavissa oleva asia. Esim. itselläni ei olisi ollut työpaikkaa mihin palata, ja sitten kun sellainen aikanaan tuli, ei sillä palkalla olisi elättänyt perhettä. Että kiitos vaan hallitus tästäkin perheiden aseman huonontamisesta, ärh!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia ei kyllä ole ihan näin suoraviivainen. Vaikka tuntuu siltä, että jokainen perhe tekisi ne päätökset ihan itse niin kyllä siellä taustalla vaikuttavat yhteiskunnan rakenteet. Ja nykyiset rakenteet eivät kovin tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ole johtaneet, koska esim. a) naisen euro on se jotain 80 senttiä ja b) naiset käyttävät suurimman osan perhevapaista.
      Kyllä homman pitäisi mennä siihen suuntaan, että sillä naisenkin palkalla elättäisi sen perheen ja siihen tilanteeseenhan ei kyllä koskaan päästä, jos naisista on ihan fine olla vuosikausia kotona ja he vastustavat nykyisen tukijärjestelmän rakenteiden uudistamista.

      Poista
    2. Asia ei ole kyllä suoraviivainen tullakaan tavalla ajateltuna.

      Tasa-arvo ei ole sama asia kuin samanlaisuus. Miksi suurin osa äideistä jää hoitovapaalle? Osittain yhteiskunnan rakenteet voivat selittää jotain, mutta kun prosentti on jotain 95:n luokkaa niin väitän kyllä että suuri osa naisista HALUAA niin tehdä. Naiset myös keskimäärin hakeutuvat enemmän matalapalkka-aloille ja ehkä vähemmän vastuullisuus tehtäviin. En missään nimessä väitä että näin on kaikkien kohdalla tai että näin PITÄISI olla, mutta kyllä vaan jo biologia on määritellyt meidät hieman erilaisiksi (edelleen keskimäärin). Se, että naisista yritetään tehdä samanlaisia kuin miehistä, ei ole sama asia kuin tasa-arvo. Tietyt ominaisuudet, jotka naisiin liitetään (esim. suurempi hoivavietti) tekee naisista erilaisia, ei huonompia tai heikompia.

      Poista
    3. Gotta love autocorrect, sori! :D

      Poista
    4. Täytyy muistaa, että sosiaalinen paine siihen kotihoitoon on aika suuri, joten osa naisista ja miehistä saattaa siis tehdä valintansa niin koska niin on tapana / aina tehty. :) Suomalainen yhteiskunta ei ole arvoiltaan kovin moderni, vaikka niin täällä pk-seudun kuplassa kuvittelemme. Ilman ravistelua mikään ei muutu.

      Poista
    5. Minä taas uskon, että kyse ei voi olla aidon valinnanvapauden toteutumisesta, jos 95 prosenttia perheistä "valitsee" samalla tavoin.

      Poista
    6. Mä kuitenkin uskon, että naisissa ja miehissä on tietynlaiset sisäänrakennetut erot (keskimäärin siis edelleen, tietty!), jotka ovat ohjanneet yhteiskuntaa tiettyyn malliin. Vaikka nykyään me halutaan olla ihan koneita (siis me naiset), ei niiden tunnutaminen meistä huonoja tee. :)

      Maailman mittakaavalla Suomi on todella tasa-arvoinen maa. Lisäksi naisten asema on vuosikymmeniä parantunut ja parantunut kokoajan, jai muutosta tapahtuu edelleen. En näe, että hoitovapaiden pakollinen jakaminen tukee tasa-arvoa, tai ainakin se tekee sen lasten kustannuksella jos se heikentää perheiden mahdollisuuta kotihoitoon. Suuri osa lapsista voi mennä hoitoon pienempänä ja se on ihan fine, mutta osa ei voi ihan oikeasti (tai siis mitä vaan voi, mutta siis se on oikeasti haitallista lapsen psyykelle). Perheiden pitäisi pystyä valitsemaan, kuka lapsen kanssa kotiin jää kolmeen ikävuoteen asti, mun mielestä.

      Poista
    7. Mä en usko ihan noin vahvoihin eroihin kuin mitä tämä 95/5 jako näyttää. Vanhemmuus on myös oppimista, mun kohdalla ihan 100%:sti, sukupuolesta ei ollut apua. Rottakokeissakin urokset oppivat huolehtimaan poikasistaan jos emo ei ole paikalla - voisin veikata että ihmisellä se olisi ehkä vielä helpompaa. :)

      Poista
    8. Kyllä ihan ihmisilläkin tehdyt tutkimukset osoittavat, että naisilla ja miehillä on yhtäläinen kyky hoivaan. Sitä paitsi kaikki miehet ja kaikki naiset eivät ole keskenään samanlaisia.

      Poista
    9. Joka tapauksessa se, miten lapsia hoivataan nyky-Suomessa (yksin kotona yhden tai kahden lapsen kanssa, kerran päivässä puistoon ja joskus kirjastoon) ei ole ihan se, mihin ihminen on biologisena lajina kehittynyt. Vaikka sukupuolten välillä on biologisia eroja, en kyllä (biologina) millään usko, että ne näkyisivät tässä kohtaa. Ei naisille ole yhtään sen luonnollisempaa kököttää lasten kanssa yksin kotona kuin miehillekään.

      Poista
  10. Mutta eikös työttömät (äiditkin) saa työttömyyskorvausta? Eli vaikka ruhtinaallinen kodinhoidontuki loppuisi, niin eihän sen isän ole pakko jäädä kotiin jos äidillä ei ole töitä - ellei sitten ole varaa laittaa lapset hoitoon siitä huolimatta. Toki ymmärrän että hankaluuksia tulee siinä vaiheessa jos työpaikka osuu kohdalle ja lapset pitää saada nopeasti hoitoon.
    Minä en ihan ymmärtänyt, onko tarkoitus jakaa se kolme vuotta 50/50 vai vain kodinhoidontuella oltava kaksi vuotta. Olen kyllä sitä mieltä, että kiintiöt muuttaa asenteita, joten siksi kannatan niitä tässä tapauksessa. Voihan niistä sitten luopua, jos osoittautuvat toimiviksi - tai huonoiksi lasten kannalta. Aika monella perustelu kiintiöitä vastaan on se, että "minä äiti ainakin halusin olla kotona kolme vuotta". Eikä kyse ole perheiden lastenhoito-oikeuksien rajoittamisesta, vaan siitä että siihen annetaan rahaa kiintiöidysti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Aina kun puhutaan rahanjaosta pitää muistaa, että yhteiskunta haluaa ohjata kehitystä tiettyyn suuntaan. Naisten ei haluta olevan pitkään kotona halusivat he itse sitä tai eivät. Jos kotona haluaa olla, se on tämän jälkeen elämäntapavalinta, ja ne tekevät niin jotka haluavat mutta omalla kustannuksella.

      Poista
  11. Minua askarruttaa tässä uudistuksessa työttömien työllistymismahdollisuuksien kapeneminen. Meillä on kotona sellainen tilanne, että toinen on toivottavasti tilapäisesti työttömänä ja lapsi on päivähoidossa 4 päivää viikossa. Oletus olisi, että työtön saisi töitä piakkoin. Mitä tapahtuisi jos lapselta menisi oikeus päivähoitoon? Ensinnäkin Helsingissä päivähoitoa pitää anoa vähintään 4 kuukautta etukäteen, ja silloinkin paikka lohkeaa jonkinlaisen bingoloton tuloksena jostain päin kaupunkia. Mikäli työtön onnistuisi hankkimaan töitä, ei varmaan monikaan työnantaja palkkaisi henkilöä, joka kykenisi aloittamaan työt 4 kuukauden päästä. Mikäli päivähoitojärjestelmä olisi nopeasti tarpeisiin reagoiva voisin ymmärtääkin tilapäisesti kokoaikahoidon menettämisen, mutta on asialla sekin puoli, että myös perhepäivähoitaja menettää silloin ansioita. Tällainen tilapäispuoliaikainen lapsi ei varmaan ole kovin toivottu ainakaan perhepäivähoitajille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivähoito-oikeutta ei olla viemässä työttömien lapsilta. Vain niiden lasten hoitopäiviä ollaan muuttamassa lyhyemmiksi (korkeintaan viisituntisiksi), joilla on sisarus kotihoidossa ja vanhempi perhevapaalla. Siitä ei ainakaan ole vielä päätöstä, voiko lyhyemmän päivän sijasta valita osaviikkoisen hoidon. Ja jos voi, saako ne päivät valita vapaasti, minä lapsen tuo hoitoon.

      Poista
    2. No sittenhän meillä ei ole mitään hätää, ennen kuin hankitaan toinen lapsi, jolloin ykkönen kiskotaan pitämästään päivähoidosta kotiin murjottamaan äidin/isän ja rääpäleen kanssa. Ei kuulosta kovin järkevältä kenenkään kannalta

      Poista
    3. Säästöähän tulisi nimenomaan siitä, että kaksi osa-aikaista lasta olisivat eri aikoina päiväkodissa. Tuskin kuitenkaan voidaan velvoittaa perheitä sopimaan tällaisista asioista keskenään. Siksi nämä osa-aikaiset kai ovatkin niitä päiväkotipäin helpottajia - ettei aina olisi sitä jättisuurta ryhmää.

      Poista
    4. Luulen, että niitä säästöjä syntyy niin, että myös osan päiväkotien työntekijöistä työsopimukset muutetaan osa-aikaisiksi. Ts. osa työntekijöistä lähtee kotiin, kun viimeinen osa-aikaisista lapsistakin kotiin lähtee. Joskus vähän puolen päivän jälkeen. Toinen vaihtoehto olisi, että siirrytään takavuosien systeemiin, jossa osa lapsista oli päiväkodissa kello 8-12 ja osa kello 12-16. Päiväuniahan tämä iltapäiväryhmä ei tarvitse, koska he ovat saaneet nukkua kotona pitkään.

      Poista
    5. Tuo kyllä kuulostaa mun korviin kerholta. Mutta päiväunista. Kotihoidossa ollut lapsemme lopetti päiväunet alle 3-vuotiaana, joten jos ajatellaan teoreettisesti tilannetta, että jäisin työttömäksi, niin minulle sopisi ihan tosi hyvin, että lapseni olisi hoidossa ton 12-16 välisen ajan. Toki tiedän, että suurin osa lapsista niitä päiväunia vetelee vissiin vielä neljävuotiaanakin.

      Poista
    6. Hyvästä syystä (esim kun vanhempi saa työpaikan/opiskelupaikan) päivähoitopaikka pitää järjestää kahdessa viikossa.

      Poista
    7. Komppaan viimeistä anonyymiä, päivähoitopaikan pitää järjestyä kahdessa viikossa, mutta mistä se nyt sitten esim. Tapiolassa järjestyy kun kaikki paikat ovat täynnä? Noh, tungetaan kersa johonkin ryhmään ylimääräiseksi. Jee.

      Poista
    8. Kahden kuukauden varoitusajalla otaniemestä, juuri tänään selvisi. Muutetaan tapiolaan viikon päästä :)

      Poista
  12. Hei!
    Ymmärrän subjektiivisen päivähoidon eväämistä niin, että jos jompikumpi vanhempi on kotona syystä tai toisesta, niin pitäisi se oma kersa siinä samalla hoitaa. Siitä tulee säästöä, ja paikkoja vapautuu niitä tarvitseville.

    Kodinhoidontuen tasapuolistamista ja lyhentämistä en säästöjen kannalta ymmärrä yhtään. 1. Miehet useimmin ovat parempituloisia, jolloin kodinhoidontuelle mahdollisesti jäädessään verotulot pienevät heti. 2. työllisyystilanne ei ole muutenkaan hirveän hyvä, joten jos äiti ei saa työtä, niin työttömyyskorvaus on joka tapauksessa enemmän kuin kodinhoidon tuki. => valtion menot kasvaa heti. Vaikka äiti saisikin töitä, joku muu on työtön.... 3. päivähoito maksaa kunnalle/valtiolle. Kun ollaan töissä, niin lapsi on sitten päivähoidossa. => menot kasvaa. 4. Kun ollaan töissä, myös eläkekertymä kasvaa. Olen ymmärtänyt, että kodinhoidontuelle oleminen ei juuri eläkettä kerrytä. => valtion menot kasvavat kymmenien vuosien päästä.
    Tunnustan tietämättömyyteni siitä, kumpi maksaa valtio vai kunta minkäkin julkisen menon, mutta eikö se samaa kirstua loppujen lopuksi ole. Itse tämän perustella esittäisin, että hoitovapaalla saisi olla, jos haluaa, kunnes lapsi menee kouluun. Sen jälkeen säästöä tulee, kun se hoitopaikka ei e nää maksa. Koulu on kulu myös, mutta se on jokaiselle huolimatta siitä onko jompikumpi vanhempi kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet ovat useimmin parempituloisia juuri siksi, että he eivät ole olleet kotona. Joten pidemmällä tähtäimellä tämä uudistus nimenomaan ajaa tasa-arvoa, myös palkkatasa-arvoa, jota ainakin itse arvostaisin kovasti. Samasta duunista sama palkka, kiitos!

      Ja kohta 3: päivähoito maksaa, mutta kun mennään töihin, niin syntyy verotettavaa tuloa.

      Poista
    2. Saahan sitä olla lasten kanssa kotona koululaisiksi asti, tai vaikka siihen asti kunnes he muuttavat pois kotoa. Mutta yhteiskunnan kannalta ei ole tavoiteltavaa, että toinen vanhemmista on pois työelämästä. Sen vuoksi sitä ei haluta tukeakaan. Eikä kyllä mielestäni pidäkään.

      Ja kyllä, nyt on vaikea työllisyystilanne eikä kaikille halukkaille löydy töitä. Mutta tilanne tuskin pysyy ikuisesti samankaltaisena ja siksi näitä työvoimanäkökulmia ei voi katsella ihan kovin lyhyellä perspektiivillä. Kun yleisesti ajatellaan kuitenkin niin, että Suomesta loppuu ennemmin tekijät kuin työ.

      Poista
    3. Joo olen samaa mieltä siitä, että kotiäitiys elämäntapana vaatii sitten sen rikkaan miehen, ei yhteiskunnan tukea. Kuten jo mainitsinkin, mielestäni se 6+6+6 ja siihen vielä puolen vuoden kotihoidontuki olisi voinut olla hyvä ratkaisu.

      Poista
  13. Minua nyppii näissä keskusteluissa ikuinen argumentti "mut kun miehen tulot on niin paljon paremmat, ei se voi jäädä kotiin". No miksi miehellä on niin paljon paremmat tulot? Siksi, että naisten palkkakehitykseen vaikuttavat negatiivisesti nämä pitkät äitiys- ja hoitovapaat. Ja tästä on tutkittua tietoa. Tämä on ensimmäinen konkreettinen ehdotus piiiitkästä aikaa, jolla tätä epäkohtaa yritetään korjata. Nyt ehkä harmittaa, kun osuu omalle kohdalle, mutta meidän tyttäret kiittävät tästä päätöksestä tulevaisuudessa. Suomi on valitettavasti vajonnut kotiäitiyhteiskunnaksi, toisin kuin esim. Ruotsi, jossa miehet osallistuvat tasa-arvoisina vanhempina lasten kotihoitoon ihan eri lailla kuin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin!!!

      t. Edelliseen kommentoinut Anonyymi

      Poista
    2. Musta tää äitikeskeinen ajattelutapa on monella muullakin tavalla kamala: kaikki paineet neuvolakäynneistä vaatehankintoihin kasataan toiselle vanhemmalle, koska isä pääse mukaan lapsen hoitajuuteen kuin viikonloppuisin. Jos silloinkaan, kun "äiti osaa homman niin plajon sutjakammin."

      Poista
    3. "Miksi miehellä on niin paljon paremmat tulot?"
      Koska mies on yksityisellä sektorilla asiantuntija ja äiti HUSilla sairaanhoitaja. Ja sairaanhoitajan palkka ei kasva vaikka kuinka olisi tasa-arvoinen työelämä.

      Poista
  14. Mä olen ymmärtänyt niin, että lapsi saa olla siellä päiväkodissa edelleen, mutta ei sitä yhdeksää tuntia päivässä. Eli eihän käytännössä tarvita mitään kerhoja tai muuta "vapaaehtoista" sen enempää. Näkisin, että lapsi saa varhaiskasvatuksen hyödyt myös tuollaisesta lyhyemmästä päiväkotipäivästä.

    Mielestäni on ihan aiheellista myös keskustella miten paljon yhteiskunnan pitää kustantaa sitä, yleensä äitien, valintaa, että ovat lapsen kanssa kotona 3-vuotiaaksi asti. Etkös sinäkin, Katja, aiheesta joskus aiemmin kirjoittanut enemmänkin tästä näkökulmasta, että voitaisiin pohtia pitääkö yhteiskunnan tätä naisten tuloloukkua erityisesti kovin paljon tukea. Oma mielipiteeni on, että kotihoidontuen jakaminen äidin ja isän kesken on ihan oikeansuuntainen toimenpide. Jotain on pitänyt tehdä jo pitkään, että lastenhoito ei jakautuisi niin selkeästi pelkästään äideille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen ihan samaa mieltä - ei mulla ole tuosta kotihoidontuesta mitään vahvaa mielipidettä kun en kuulu kohderyhmään. Olisin ennemmin kaivannut sitä 6+6+6 -mallia, jossa isä pääsee jo paljon varhaisemmin mukaan lastenhoitoon.

      Poista
  15. Olen samaa mieltä Pilami yhteiskunnan roolista tässä tuloloukusta! Mielestäni jokaisella äidillä on oikeus päättää onko töissä vai hoitaako lapset kotona, mutta ei kai yhteiskunnan tarvitse maksaa kotonaolosta vuosikausia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteiskunta maksaa myös päivähoidosta vuosikausia. Sekä yhteiskunnan tukema päivähoito että yhteiskunnan tukema kotihoito perustuvat yhteiskunnan arvoihin.

      Poista
    2. Siinä on se, ero, että päiväkodissa olevien lasten vanhemmat ovat töissä, hakevat aktiivisesti työtä tai opiskelevat. Kaikissa tapauksissa se vanhempi joko tienaa heti veroeuroja tai tekee töitä sen eteen, että myöhemmin pystyy maksamaan päivähoidon hinnan veroina takaisin yhteiskunnalle.

      Poista
    3. Kyllä! Silti on tärkeää muistaa, että molemmat vaihtoehdot ovat yhteiskunnan tukemia. Molempia voidaan myös muuttaa ja kehittää.

      Poista
    4. Itse asiassa, pitkähkö hoitovapaa on yksi niistä tekijöistä, joka estää naisia putoamasta pois työelämästä. Niissä maissa, joissa äidin on irtisanouduttava työstään voidakseen jäädä kotiin hoitaakseen lapsia, on naisten asema työelämässä huomattavasti huonompi.

      Poista
    5. Hyva pointti! Itse asun Jenkeissa ja jouduin lopettaan kaksi hyvaa duunia jotta voisin olla lasten kanssa kotona edes sen vuoden verran. Taalla useimmat aidit joutuu viemaan kolmekuukautiset vauvat hoitoon kun mitaan valtion aitiyslomia tai hoitovapaata ei ole. Meilla oli sellainen onni etta pystyttiin saastaan rahaa sillon kun oltiin molemmat toissa sita varten etta jaan kotiin. Olis ollut helmea jos olis molempien lasten syntyman jalkeen ollut tyopaikka mihin palata!

      Kannatan kylla Suomeen hoitovapaiden jakamista, mutta lahinna sita Ruotsin 6+6+6 mallia. Mun mielesta vain silloin mies olisi tyonantajille samanlanen "riski" lastensaannin kannalta kuin nainen.

      -Henkka

      Poista
    6. Se on kyllä surkea tilanne, että on pakko irtisanoutua jos haluaa lapsen. Olisi jäänyt minulta lapset tekemättä.

      Poista
    7. Ostin taannoin, kun esikoinen oli puolitoistavuotias, Amerikanreissulla pari perhelehteä. Oli todella virkistävää lukea sellaista lehteä, jossa ei pähkäilty minkä ikäisenä lapsen veisi hoitoon, vaan sitä millainen hoitopaikka on hyvä. Ts. vauvan vieminen hoitoon oli normi. Toinen mieleenjäänyt juttu oli, ettei tarvitse olla perfektionisti ja pumpata maitoa vauvalle kesken työpäivän, kun korvikkeet on keksitty.

      Poista
    8. Tuo on ihan totta, että kattavan perhevapaajärjestelmän ansiosta Suomessa (kuten myös muissa pohjoismaissa) naisten työmarkkina-asema on kansainvälisesti vertaillen ihan hyvä ja työllisyysasteet suht. korkeita. Kuitenkin pitkät kotihoidontukikaudet ovat Suomessa yhteydessä nimenomaan heikkoon työmarkkina-asemaan ja alhaiseen koulutukseen.

      Sitten vielä sellainen pilkunviilaus, että Ruotsissa ei ole käytössä 6+6+6-mallia, vaan siellä vanhempien vapaasti jaettavissa osuus vanhempainvapaasta on suurempi kuin isälle ja äidille kiintiöidyt osuudet. Joka tapauksessa kaikissa maissa, joissa kiintiöt on otettu käyttöön, isien käyttämien perhevapaiden osuus on noussut selvästi eli niillä on todellisia vaikutuksia.

      Poista
    9. Riitta, mulla on kyllä Amerikkalaisesta äitiydestä hieman erilainen kuva! Todella iso osa äideistä jää pysyvästi kotiäideiksi ja osa vie lapsen hoitoon jo 3 kk vanhana. Työn ja vanhemmuuden yhdistäminen on vaikeaa, koska työpäivät ovat pitkiä ja lomia ei oikeastaan ole. Vaikka jäisikin kotiäidiksi, on tärkeää saada lapsi hyvään prechooliin 2-3 vuotiaana. Tämän preschoolin valinnasta vouhotetaan täällä ihan mahdottomasti ja niitä löytyy joka lähtöön. Preschool ei siis ole vain hoitopaikka vaan siellä opetetaan jo lukemista ja kirjoittamista (mikä tuntuu minusta ihan hullulta) ja vanhemmat odottovat tältä paljon. Kiintymysvanhemmuus tuntuu olevan kovassa huudossa näillä seuduilla ja äidit tuntuvat perehtyvän tosi antaumuksella erilaisiin kasvatusteorioihin. Amerikkalainen vanhemmuus vaikuttaa minusta suoraan sanottuna todella stressaavalta! Tästä hyvän kuvan antaa Pamela Druckermanin kirja bringing up bébé.

      Poista
    10. En nyt yrittänyt väittää, että perhelehtien antama kuva vastaisi mitenkään todellisuutta (sen enempää Suomessa kuin misssään muussakaan maassa). Mutta se pisti silmään, että lasten viemistä hoitoon ja vauva-ikäisinä ei pidetty mitenkään poikkeuksellisena tai kovin pahana asiana.

      Ostin myös toisen organic-parenting lehden ja siinä oli sitten kestovaipoista, taaperoimetyksestä ja muusta vastaavasta.

      Poista
  16. Valaiskaa minulle tuota tuloloukkua, please. Ei kai kaikki ole valtiolla hommissa? Mun tulot ei ole juuri nousseet, muuta kuin vaihtamalla duunia ja pyytämällä kunnon korvaus, että työpaikan vaihtaminen kannattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aika monimutkainen juttu. Taloussanomissa oli pitkä juttu aiheesta. Viittauksia Tuomas Kososen tutkimukseen.

      Poista
    2. Taloussanomien jutussa ei (taaskaan) ollut mitenkään konkreettisesti selvitetty miten se hoitovappa vaikuttaa palkkaan. En vieläkään ymmärrä miten noin 300 eukan kuukausi tulo on kannustinloukku? Sehän on vain julkinen tunnustus, että hoitovapaalla olo on hyväksyttävää. Ei kukaan oikeiasti voi olla kotona vain tuon rahan turvin. Taidot vanhenee, mutta muuten eikai paljoa haittaa.
      Sehän vasta kalliikksi työnantajalle tulee, kun äidit ovat poissa sairaanlapsen takia päivän silloin toisen tällöin.

      Poista
    3. Pitkä hoitovapaa aiheuttaa mm sen että ihmiset kuvittelevat että isä ei voi hoitaa sairasta lasta... Se ajattelumalli tulee kalliiksi ensin työnantajille ja sitten naisille, joita ei ole kiva palkata.

      Poista
    4. No joo, kyllä meillä ainakin jaetaan suunilleen puoliksi ne päivät, jolloin sairaan lapsen kanssa jomman kumman on oltava kotona. Tosin meillä tehtiin näin esikoisen kanssa jo silloin kun mä opiskelin amkissa, jos mulla oli luentoja, niin silloin lasten isä oli pois töistä. Mutta kyllä tää meillä on ollut ihan itsestään selvyys, että tässä kohtaa se hoitovastuu menee puoliksi, juuri sen vuoksi että se olisi epistä jos vain toinen joutuisi jatkuvasti soittamaan pomolle, että "joo meidän villematilla on nyt sitten flunssa, kun sai tartunnan nyt armimaijalta". Varsinkin näin kun itsellä ei ole vielä sitä vakkarisopparia, niin on jokseenkin helpompi olla pois töistä, kun tietää että ens kerralla (tai huomenna) mies ottaa vetovastuun.

      Poista
    5. Perhevapaiden vaikutusta naisten palkkaan on selvitetty ainakin näissä artikkeleissa: http://www.labour.fi/tutkimusjulkaisut/tyopaperit/sel236.pdf http://www.etla.fi/wp-content/uploads/2012/09/dp1107.pdf.

      Vaikutusta pitkällä kotonaololla on (verrattuna lapsettomiin naisiin), mutta erot tasoittuvat ajan myötä.

      Poista
  17. Olen kotiäiti, joka on hyödyntänyt kotihoidon tukea. Olen myös sitä mieltä, että se on naiselle pirullinen loukku ja jonkinlaista kehittämistä systeemi kaipaisi. Silti tuntuu lähinnä kornilta, että tukikuukaudet jaetaan vanhempien kesken puoliksi tasa-arvon nimissä.

    Miksi vauvan syntymä on edelleen äidin työnantajalle niin paljon kalliimpaa kuin isän työnantajalle? Miksi vanhemmuudesta ylipäänsä aiheutuu niin paljon kuluja työnantajille? Jos tasa-arvoa todella halutaan parantaa, pitäisi ensin puuttua näihin epäkohtiin. Tukikuukausien korvamerkintä molemmille vanhemmille on vain poliittisesti paljon helpompaa kuin vanhemmuuden kulujen tasaaminen työnantajien kesken. Vielä parempi olisi, että vanhemmuuden kulut siirrettäisiin työnantajilta yhteiskunnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän tällä saralla olisi paljon tekemistä. Koti-insinööri itse asiassa sanoi, että kustannukset ovat sivuseikka. Tärkeämpää on se, että asiantuntijoita - olivat he miehiä tai naisia - on vaikea ellei mahdoton korvata.

      Poista
    2. Vanhemmuuden kuluthan on jo pääosin siirretty työnantajilta yhteiskunnalle. Kela maksaa kaikki äitiys- vanhempain- ja kodinhoidontuet, ei työnantaja (ellei halua tukea ekoja kuukausia maksamalla tuen ja palkan erotusta). Suurin työnantajalle tuleva kustannus on varmaankin juuri se että työntekijä jää pois ja uusi pitää rekrytoida ja perehdyttää tilalle. Toinen kustannus tulee siitä että äiti saattaa olla sairauslomalla raskauden takia (ei vaan voi mitään) tai että äiti jää kotiin hoitamaan sairaita lapsia. Siis ÄITI. Jos ylipäätään lastenhoitoa saadaan kiintiöillä jaettua tasaisemmin molemmille vanhemmille, voisi ehkä useammin myös ISÄ jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin. Meillä jää molemmat sen mukaan kumman päivää poissaolo ei kaada - tai joskus puoliksi.

      Poista
  18. Mua surettaa tässä uudistuksessa eniten se, että ainakin meillä mahdollisiksi kärsijöiksi joutuvat muksut.

    Dear Husband ei _varmasti_ pidä hoitovapaata, koska on yrittäjä...eikä oikeasti halua. Kumpikaan meidän muksuista ei myös olisi oikein pärjännyt päiväkodissa vielä vajaa parivuotiaana ihan jo allergioiden takia, se on yksi syy siihen että olen pitänyt ne himassa pidempään.

    Mun palkalla pärjättäisiin kyllä, ja menisin duuniin mielelläni aikaisemmin. Olen yrittänyt tehdä päätökset sen perusteella, mikä olisi muksuille parasta. En taitaisi tosin uskaltaa irtisanoutua duunista kotiin jäädäkseni, joten sormet ristiin että kolmas baby on valmis päiväkotiin pienenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ikävä tilanne, jos on joku erikoistilanne päällä. Mut kerro sille ukolles että yrittäjyys ei kelpaa perusteluksi: Koti-insinöörikin on yrittäjä ja piti muutaman kuukauden hoitovapaata. :)

      Poista
    2. Mua ihan oikeasti häiritsee se, että miehet vain toteavat, että "en mä kyllä halua jäädä kotiin enkä mitenkään voikaan, kun muuten bisnekset menee ihan kuralle". Nykyisessä tukijärjestelmässä on just se ongelma, että se jotenkin mielletään naiselle kuuluvaksi. Vanhempainvapaajaksosta puhutaan ihan yleisesti äitiyslomana, vaikka äidille korvamerkittyä on vain se kolmisen kuukautta siinä lapsen syntymän ympärillä. Uskon, että lukuisat ovat ne perheet, joissa ei edes tule mieleen, että "tosiaan, kotihoidontukea voisi nostaa isäkin". Ja juuri tätä kuviota pitää mielestäni rikkoa. Että ne isätkin tajuaisivat, että hekin voivat hoitaa lapsiaan kotona.

      Ja kyllä, munkin mielestä 6+6+6 -malli olisi erinomaisen loistava. Toivottavasti vielä joskus päästään siihen.

      Poista
    3. Niin, käsittääkseni aika monelta yrittäjä-äidiltä kuitenkin jotenkin luonnistuu se kotihoidontuelle jääminen...

      Poista
    4. Naiset myös tuntuvat hyväksyvän tämän vastauksen ilman mukinoita. Ja olen ilmeisesti ainut, joka otti lapsenhoidon tasa-arvoisen jakamisen neuvottelupöytään jo ihan lasten tekemisen ehtona...

      Poista
    5. Joo, uskoisin että aika harvassa perheessä lastenhoitokuviot neuvotellaan selviksi jo ennen koko hommaan ryhtymistä. ;) Meillä(kin) mies on ollut puoli vuotta kotona hoitovapaalla ensin esikoisen kanssa ja nyt molempien kanssa. Tämä on kyllä ollut meille aika selviö eikä asiasta ole hirveästi pitänyt neuvotella. Meillä tämä oli tasa-arvokysymys siinä mielessä, että miehelläkin pitää olla mahdollisuus jäädä kotiin. Näemme molemmat, että kotona olo on kuitenkin leppoisampaa kuin työssäkäyvän rooli. Eikä kyllä tosiaan tehnyt huonoa parisuhteelle nähdä molemmat se kuvio kummastakin näkökulmasta.

      Sellaista olen myös miettinyt, että eikö niitä miehiä ota koskaan päähän, että elättävät sitä kotona olevaa vaimoa vuosikaudet? Kun ihan rehellisesti sanottuna mua kyllä rupeaisi jossain kohtaa korpeamaan, jos mies vaan ilmoittaisi olevansa kotona lasten kanssa kunnes kuopus on kolme. Kun en mä haluaisi olla perheen ainoa tulonlähde.

      Poista
    6. Voihan se olla myös miehen tahto, että lapsia hoidetaan kotona, vaikkei itse olisikaan se hoitaja. Ja jos sitä pitää tärkeänä, on valmis myös elättämään.

      Poista
    7. Uskon että mies voi aika paljonkin tykätä siitä, että äiti on lapsen kans kotona, ainakin jos toinen vaihtoehto on raahata sitä päiväkotiin ja takaisin ja sitten illalla kotiin tulee väsynyt äiti.. Näin siis meillä tällä hetkellä. Olisihan se itsellekin mukavaa jos mies olisi kotona nyt, ei jäis niin paljon kotihommia illaksi, varsinkin kun kotihoidontuki olisi isompi kuin miehen saama opintotuki :D Mutta siis mieheni on ollut jo lapsen kanssa enemmän kotona kuin minä, meilläkin hoitovapaiden jakamisesta puhuttiin jo ennen raskautta ja kaikki meni kyllä hyvin, olen todella iloinen siitä että vapaat on jaettu suunnilleen tasan ja vastuu lapsesta on todellakin yhteinen kaikin puolin.. Kotihoidontuen jakaminen on mielestäni erittäin hyvä päätös, koska se saa miehet edes pohtimaan kotiin jäämistä. Lisäksi se toivottavasti poistaa äitien ajatusta kotihoidontuesta/vanhempainvapaasta vain äitien oikeutena... Karuimmillaan olen kuullut, että äiti ei halunnut antaa isän jäädä isäkuukaudelle, koska molemman vanhemman kotonaoloon ei ollut varaa ja äiti ei halunnut lähteä kotoa minnekään...

      Poista
  19. Ärsyttää ihan sikana nämä perseilysuunnitelmat.
    Miksi säästöjä ei haeta esim. maahanmuuton kustannuksista (jotka ovat paljon enemmän kuin lapsiperheiden tuet, arvelen..)
    T: JonnaJ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sosteri ja sivistystoimi ovat Espoossa ne suurimmat menoerät, ihan yksiselitteisetsi. Maahanmuuton kustannuksiakin on selvitelty, tässä rapparia.

      Poista
  20. Siis ihanko totta teistä on niin kamalaa, että rajataan oikeutta viedä isompi muksu koko päiväksi hoitoon, kun itse on vauvan kanssa kotona? Jotkut vie siksi, koska pääsevät helpommalla, koska se on mahdollista. Ei ymmärretä, että samalla viedään hoitopaikka työssäkäyviltä ja tehdään hallaa sille isommalle muksulle, jos hän itsekin on pieni. Meidän pk:ssa on useampia, jotka vievät isomman muksun hoitoon ja vauva on kainalossa. Kaikilla vaikea masennus ja koliikkivauva? Ei ole. Lähtökohtaisesti on mielestäni myös käsittämätöntä suunnitella uutta vauvaa, jos tietää jo valmiiksi, ettei jaksa hoitaa isompaa 2-3v sisarusta samalla. Jos henkinen kantti on niin heikko, niin voin kertoa, että useamman lapsen kanssa jaksaminen voi olla koetuksella muissakin ikävaiheissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, ihmettelinkin jo että eikö tänne nyt yksikään nillittäjä löydä. :D Mä tiesin kyllä etukäteen että isosisko jatkaa hoidossa kun pikkusisko syntyy. Nelivuotias olisi repinyt kurahaalarinsa jos olisin ekrtonut sille, että nyt ollaankin sitten kotona. ;)

      Poista
  21. Tähän saakka alle kolmivuotiaiden kotihoitoa tuetaan niin, ettei työ matalapalkka-aloilla edes houkuttele. Nyt tuohon kannustinloukkuun on tartuttu ja alettu purkaa. Naiset pitää saada nopeammin takaisin työelämään takaisin, tämä on kaikkien, mutta eriyisesti naisten, etu! Näin naiset voivat itse tehdä sitä työuraa kerätä esim. sen eläkepottinsa itse ja kantaa nykystä suuremman vastuun perheen taloudesta yleensä. Ruotsissa lähes kaikki lapset menee viimeistään kaksi vuotiaina päiväkotiin ja ihan hyvin siellä menee. Suomen päiväkodit ei ole mitään keskitysleirejä, vaan niissä on hyvät koulutetut hoitajat. Omat lapset on menneet 1,5-vuotiana hoitoon ja viihtyneet hyvin. Isä oli molemmissa tapauksissa kotona puoli vuotta. Tasa-arvoa on se, että isäkin tutustuu lapseensa olemalla kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidän isän hoitojaksoa myös parisuhdetta parantavana tekijänä kun molemminpuoleinen arvostus lisääntyy eikä tarvitse enää selitellä "miksi täällä näyttää tänään tältä".

      Poista
  22. Eli jos on eri mielipide kuin sinulla, on nillittäjä? 4v on jo eri asia kuin 2-3-vuotias. Siltikään tarvetta kokopäiväiselle hoidolle ei ole, ellei äidillä ole henkisen tai fyysisen terveyden suhteen ongelmaa.

    Muutama ystävä joutuu viemään lastaan toiselle puolelle kaupunkia päiväkotiin, koska lähempänä ovat täynnä. Sinä et voi ymmärtää, että heitä aika paljon ottaa päähän, kun jotkut vievät lähipäiväkoteihin lapsiaan "virikkeitä saamaan", vaikka ovat itse kotona?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Ei tällä tavalla paikkoja vapaudu työssäkäyvien lapsille. Päivähoito resurssoidaan aina mahdollisimman niukasti ja jokainen päiväkoti on aina "täynnä". Muutama päivähoidossa nyt työskentelevä määräaikainen työntekijä joutuu etsimään uuden työpaikan ja lapsilleen hoitopaikkaa hakevalle tarjotaan niukkuutta.

      Olen jo vuosia ajatellut, että päiväkotien johtajien on käsketty valittaa, kuinka vaikea hoitopaikkaa on löytää, jotta mahdollisimman moni säikähtäisi ja hakisi lapselleen yksityisen hoitopaikan. Ne ovat vissiin kunnille edullisempia.

      Poista
    2. Nope, täällä on monta jotka ovat olleet eri mieltä, mutta joilla on *perustelut* - oma kommenttisi oli pelkkää vauhkoamista. Pointti on siinä, että sen enempää sinä kuin minäkään et ole pätevä kertomaan, miten se "vain virikkeitä saavan" (joka on ilmeisesti jotenkin huono asia) lapsen päiväkotipaikka oikeutetaan. Pelkkä oma katkeruus ei riitä perusteluksi. Se, että alueella ei ole riittävästi päiväkoteja, on vain ja ainoastaan kunnan vika.

      Poista
  23. Huonopalkkaisena yrittäjänä voin todellakin todeta, että kotihoidontuki on viheliäinen kannustinloukku! Kunnissa, joissa maksetaan kuntalisää, summa on jo merkittävä. Sen menetys + korkein päivähoitomaksu + yrittäjyyden kulut eläkemaksuineen - en mitenkään tule tienaamaan niin paljon, että pääsisin plussan puolelle, koska en voi pitää mun vauvaa hoidossa täyttä hoitoviikkoa ja -päivää.
    Mutta töihin on mentävä, tai hoitovapaan jälkeen ei ole enää yritystä johon palata. Asiakkaat ei ihan 3 vuotta malta mua odotella, ja kiinteät kulut yrityksestä juoksee olin perhevapaalla tai en.
    Voisin kuvitella että tilanne on sama matalapalkka-aloilla. Mitään osa-aikaista työtä ei ainakaan kannata tehdä, jos kotihoitoa tuetaan nykyisellä tyylillä. Tervehdin siis ilolla näitä uudistuksia, vaikkeivat mallit täydellisiä olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tähän vielä lisäisin sen, että meillä ajatus isän kotiin jäämisestä kuulostaa huonolta vitsiltä. Vois tulla lapsille nälkä!

      Poista
    2. Mä en näe miten yrittäjä-äidin asema näillä uudistuksilla paranee? Tulisikin joku työ- ja perhe-elämän kustannuksia vanhempien välillä jakava ja soa-aikatyöhön kannustava malli - tai edes ehdotus sellaisesta.

      Poista
  24. Hassua, minä nimittäin olen täysin molempien muutosten takana. Toki olisi kiva saada kaikki mahdollinen taivaan ja maan väliltä, mutta kaikkeen ei ole varaa. Mielestäni ihmisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta itsestään.
    Jos olet kotona, ehdit sen lapsesi hoitaa sielläkin. Kun päivähoito ei kuormittuisi näillä ylimääräisillä lapsilla, niin ehkä ehdittäisiin keskittyä enemmän niihin apua tarvitseviin yksilöihin.

    Kotihoidontuen puolesta, on taas aivan järjetöntä, että työnantaja pitää työtä vuosia varattuna äitiä varten. Jos joku haluaa kotiäidiksi, niin siitä vaan, kunhan hoitaa elätyksensä ihan itse ja vapauttaa työnsä muille.

    Itse olisin siis leikannut jopa enemmän. Ja niin, olen myös raskaana, joten kyseiset asiat ovat hyvin lähellä sydäntä. En vaan koe, että valtion pitäisi vastata jokaiseen tarpeeseeni, vaikka viekin ison siivun palkasta. Vastaan ihan itse omasta ja tulevan lapsen toimeentulosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin ajattelin ennen kuin lapsi syntyi. :)

      Poista
    2. Eihän sitä työpaikkaa tarvitse pitää äidille varattuna. Hoitovapaalta palatessahan ei käsittääkseni voi vaatia palaavansa entiseen työhönsä. Toisin kuin vanhempainvapaan jälkeen. Jotain duunia pitää tarjota mutta ei tosiaan sitä mistä aikanaan pois jäi. Ikäänkuin monissa hommissa sitä hommaa ylipäätään sellaisenaan enää jäljellä edes olisi...

      Poista
    3. Katja, aivan! Varsinkin tuo "ehkä ehdittäisiin paremmin keskittyä niihin apua tarvitseviin yksilöihin". Joo ja lehmätkin lentää!

      Mistähän tuo Pilamin toistama harhakäsitys, ettei hoitovapaan jälkeen tarvitsisi antaa samaa työtä takaisin, jos se työ on edelleen olemassa, on oikein peräisin?

      Työsopimuslain luvun 4 pykälä 9 kuuluu:


      4 luku
      Perhevapaat

      ...

      9 §
      Työhönpaluu

      Tässä luvussa tarkoitettujen perhevapaiden päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä.

      Poista
    4. Joskus jossain blogikeskustelussa tuo tieto kerrottiin. En lähtenyt tarkistamaan. Mutta eipä tuo työsopimuslakikaan siihen velvoita.

      Poista
    5. Blogeissa nyt lukee kaikenlaista, ei kaikkea pidä uskoa.

      Kyllä se ihan yksikäsitteisesti velvoittaa: Tässä luvussa tarkoitettujen perhevapaiden päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä.

      Poikkeuksen muodostavat lähinnä ne tilanteet, jolloin ko. työtä ei ole enää ollenkaan olemassa, mutta esimerkiksi nyt äitiyslomalla olevista nokialaisista osa palaa töihin samaan vanhaan työtehtävään, mutta Microsoftille (jos siis kauppa toteutuu).

      Poista
    6. Mäkään en tiennyt että kaikki perhevapailta palaajat ovat nykyään samassa asemassa lain mukaan.

      Poista
    7. Mielenkiintoista tuo vähättelevä kommentti, kun joku on eri mieltä. Sanoinko odottavani esikoista? En nimittäin odota. Lapseni ovat oikein iloisia ja onnellisia, vaikka menivät hoitoon ennen kahta ikävuotta. Jokainen tehköön miten perheelle parhaaksi sopii, mutta omalla kustannuksellaan.

      Ja mielestäni on edelleen väärin, että työnantaja joutuu antamaan mitään työtä 3 vuotta kotona olleelle.

      Mielestäni on muutenkin mielenkiintoista, miten jokaista leikkausta aina arvostellaan. Taivaastako raha tippuu? Oletteko koskaan miettineet mitä kaikkea saatte valtiolta/kunnalta ilmaiseksi? Jonkun selkänahasta sekin veroina revitään, joten 100% verotusta ei voida nostaa. Jos valittaa leikkauksista, pitäisi myös kertoa, mistä itse rahat ottaisi. Arkku ei ole pohjaton.

      Poista
    8. Ei ollut tarkoitus vähätellä. Yleensä ymmärrys perhe-elämän valintoja kohtaan syntyy oman kokemuksen myötä (=esikoisen jälkeen), ja ymmärrys vielä syvenee toisen lapsen myötä kun huomaa, että ne eivät olekaan kaikki samasta muotista.

      Mielestäni olen tässä keskusteluketjussa tuonut esiin parikin vaihtoehtoa. Lapsilisien poistaminen hyvätuloisilta, päivähoitomaksujen voimakkaampi porrastaminen ja 6+6+6 (jossa mahdollisesti kotihoidontukea vielä kahten ikävuoteen asti) olisivat tutkimisen arvoisia vaihtoehtoja. Ei yhteiskunnalta rahaa puutu, mutta sitä syydetään täysin kannattamattomiin aukkoihin - lapsiin panostamista pidän tärkeänä. Hallinnossa on akrsimisen varaa ja firmat voisivat tulla toimeen omillaan.

      Poista
    9. Oikeus palata ensisijaisesti samaan työhön tarkoittaa nimenomaan sitä. Käytännössähän sitä paikkaa ei ole mitenkään siellä pidetty auki ja korvamerkittynä hoitovapaalla olevalle, vaan hommaan on valittu joku muu, joka tekee työn. Perhevapaalta palaava palaa sitten sellaiseen paikkaan, joka siellä yrityksessä sillä hetkellä sattuu olemaan auki. Näin esim aiemmin mainitussa Nokiassa tehdään.

      Toki on työpaikkoja, joihin palkataan määräaikaisia äitiyslomasijaisia, ja silloin perhevapaalla oleva palaa "omaan, entiseen" duuninsa.

      Poista
    10. Jaa, kyllä minä olen molemmilla kerroilla saanut ihan oman työni takaisin ja niin ovat saaneet muutkin. Luonnollisesti työnkuva ei ole ollut aivan sama kuin lähtiessä, muttei se ole sen enempää muuttunut, mitä se nyt muutenkin olisi muuttunut. Jos käy niin huonosti, että jossain organisaatiomuutoksessa äitiysloman aikana tiimi menee alta, aletaan hakea vastaavanlaista työtä. Jos on pitkään poissa, riski on tietenkin suurempi kuin jos on vain vuoden poissa. Yksien YT:den aikaan olin äitiyslomalla ja työpaikalta tuli viestiä, ettei tarvitse huolehtia, uudessa organisaatiossa on paikka odottamassa.

      Poista
  25. Ihana uudistus niille, jotka ovat ymmärtäneet tehdä lapsensa sellaisen miehen kanssa jota myös kiinnostaa viettää aikaa jälkikasvunsa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa avioitua pienipallisen miehen kanssa siis, jos uusimpiin tutkimuksiin on uskominen.

      Poista
  26. Varhaiskasvattajana näen subjektiivisen päivähoidon rajoittamisen ainoastaan positiivisena asiana. Asiana, joka nostaa päivähoidon laatua. Nimenomaan rajoittamisen, en poistamisen.
    Jos kotona olevien pitää hakea lapsensa pois hoidosta kahdeltatoista tai yhdeltä helpottaa se päivähoidon iltapäivää. Mitään työntekijöiden osa-aikaisuuksia ei tarvita. Aamutyöntekijä on aloittanut päivänsä kuuden ja puoli seitsemän välillä ja hänen työpäivänsä päättyy melkein samaan aikaan kuin puolipäivähoidossa olevien lasten päivä. Iltapäiväksi jää inhimillinen määrä lapsia kahden aikuisen hoidettavaksi.
    Nimenomaan päivähoitoa tarvitsevat lapset voittavat uudistuksessa.
    Jos kotiolot ovat niin huonot, että päiväkoti katsotaan kotia paremmaksi hoitopaikaksi on syytä tehdä asialle jotain muuta kuin pidentää lasten päiväkotipäivää. Ihan oikeasti.
    Loma-aikoina kotona olevien vanhempien lapset olisivat automaattisesti pois hoidosta. Kunta säästää, koska ei tarvitse palkata sijaisia henkilökunnan kesälomia varten.
    Subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen on hyvältä kuulostava päätös.

    Kotihoidontuen uudistuksia jään odottamaan mielenkiinnolla. Kunnille ne voivat tuoda melkoisen lisälaskun, koska kenties tarvitaan kalliita, alle 3-vuotiaille varattuja päivähoitopaikkoja yhä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hallitus päivähoito-oikeutta rajoittanut, jotta päiväkodissa olisi vähemmän lapsia, mutta nykyinen määrä työntekijöitä. Henkilöstösäästöjä tällä haetaan. Jos et nyt usko, niin odotahan vain, kun päätös tulee voimaan. Oikeastaan ainoa hyvä puoli tässä rajoituksessa on se, että päivähoito-oikeuden rajoittamista toivoneiden työntekijöiden työ muuttuu raskaammaksi. Olisin vain toivonut, että päivähoito-oikeutta olisi rajoitettu vasta, kun meidän kuopuskin on koulussa. Vaikka meillä molemmilla vanhemmilla on vakituiset työpaikat, niin kyllä se päiväkodin ilmapiirin kiristyminen häneenkin vaikuttaa.

      Poista
    2. Ihastuttavan ystävällinen asenne varhaiskasvattajia kohtaan. Henkilöstösäästöt tulevat siitä, ettei ole tarpeen palkata sijaisia loma-ajoiksi.
      Mukavaa, että sinunkin kuopuksesi pääsee nauttimaan päiväkodin rauhallisemmista iltapäivistä vähentyneen lapsimäärän takia.

      Päätöksen voimaantulemista odotellen, varhaiskasvattaja

      Poista
  27. Luultavasti hallitus ei edes halua, että miehet jäis lasten kans kotiin. Uskoakseni ajatuksen takana on, että saadaan myös naiset tienaamaan verotuloja valtiolle ja lapset hoitoon kodin ulkopuolelle. Tämä kaikki on vain verhoiltu kauniisti tasa-arvoisuuden taakse.

    VastaaPoista
  28. Äääh, ahdistavaa miten paljon kaikki *tietää* täällä asioita. Tuntuu kovin ahdasmieliseltä keskustelulta.

    Sunnuntain Hesarissa oli musta oikein hyvä mielipideosaston kirjoitus joltain psykologilta. Joskus on virkistävää kuulla mielipiteitä sellasilta ammatti-ihmisiltä, jotka ihan oikeesti ymmärtää myös lapsen hyvinvoinnin päälle. Kum sen kuitenkin mun mielestä pitäis olla etusijalla. Sinällään tärkeät tasa-arvojutut, aikuisten "uhraukset" ja "harmitukset" vaan valitettavasti jää siinä kakkossijalle. Kun nyt vaan tiedetään, et ekat 2-3 vuotta aika lailla määrittää loppuelämän suunnan, niin eikö nyt niihin kannattas pyhästi panostaa? En ymmärrä tätä kuvioo.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...