Tietoa mainostajalle ›

3.7.2013

Nutturamummo

Esikoinen piirsi mummon. Kuvassa harmaanutturainen mummo istui keinutuolissa. Hahmo ei muistuttanut lapsen kumpaakaan isoäitiä, ei edes isomummia. Se ei kuulemma ollut kukaan henkilö, vain "mummo". Tiesin, että myöhästyisin sinä aamuna töistä, mutta tiedossa olisi keskustelu stereotypioista!



Olin innoissani, lempiaiheeni! Yritin rauhallisesti selittää, mitä tarkoittaa yleistys. Kuusivuotiaan aivot savusivat, kun hän tajusi, että ei oikeastaan tiedä yhtä ainutta mummoa, jolla olisi nuttura ja kiikkustuoli. Mistä ihmeestä hän oli saanut päähänsä piirtää tällaisen mummon? Paasasin, miksi mielikuvia syntyy ja mitä ne aiheuttavat. Kirjat, mainokset ja tv-ohjelmat vaikuttavat meihin, ja etenkin lapsiin, joskus jopa enemmän kuin todellisuus - piirrämme nutturamummoja, vaikka omalla mummilla on lyhyet, punaiset hiukset.

Skidi, ikävien kysymysten ja tarkennusten mestarina, halusikin tietää, kuka sitten nutturamummon oli ihan ensiksi piirtänyt? Jouduin toteamaan, että varmaankin joku aikuinen silloin ennenvanhaan oli tällaisen kuvan luonut ja sitten se oli otettu yleisesti käyttöön. Tästä päästiin siihen ikävään kysymykseen, että minkälaisen mummon minä sitten piirtäisin.

Öh. Maailman selittäminen vaatii paitsi kärsivällisyyttä, myös nöyryyttä. Minun modernilla, tiedostavalla ja ennakkoluulottomalla piirrosmummollani olisi harmaan nutturan ja keinutuolin lisäksi myös kudin.

Rakastan kuusivuotiaita. Alan antaa kaiken sen olkapäille oksentelun anteeksi.

22 kommenttia:

  1. Nykyäänhän lastenkirjoissa rupeaa jo näkymään ihan tavallisia mummoja - siis sellaisia jotka ajaa autoa ja vaikka joogaa (tämä päällään seisova mummo löytyi Perttu ja sammakko -kirjasta). Mutta jos mun pitäisi piirtää mummo niin... Jaa-a.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se on hieno juttu, että näihin aletaan kiinnittää huomiota! Ehkä Skidillä on toivoa, mutta mulla ei.

      Poista
    2. Eikö kirja-Mintunkin mummo ole ihan tavallinen? Lämmittää saunaa valmiiksi kun perhe tulee kaupungista mökille, antaa Mintulle naapurin koiran pennun, matkustelee ympäri maailmaa jne.?

      Poista
  2. Skidi ei kyseenalaistanut aikakäsitettä....
    Me nähtiin tänään liikenteessä wanha lava-auto kera maitotonkkien. Kerrottiin ennenvanhaan olleen ko.autoja. Lähes kuusivuotias tarkensi, oliko se sillon seiskytluvulla :)

    VastaaPoista
  3. Meilläpäin ennen vanhaa on onneksi vielä "silloin koiramäen aikaan".

    VastaaPoista
  4. Olen jostain kuullut tai lukenut joskus sellaisen teorian, että vanhemmat hössäävät aivan pienten lastensa kanssa niin paljon että yrittävät selittää jotain kvanttiteorioita ja puolivuotiaille nysille, ja sitten kun lapset oikeasti jo alkavat ymmärtää asioita aika paljon - olisiko se joskus tuossa kuuden vuoden tienoilla sitten? - vanhemmat ovatkin jo kyllästyneitä selostamiseen ja vastailevat “se nyt vain on niin” lasten älykkäisiin kysymyksiin. Tuossa on minusta jotain perää – aivan kuin sellainen luennoiminen tyydyttäisi jotain pätemisen tarvetta, ja sitten kun pitäisikin olla oikeassa vuorovaikutuksessa, se onkin sitten jo liian rasittavaa. En nyt mitenkáän viittaa sinuun tai tähän kirjoitukseesi (jossa omalta kohdaltasi jo vähän mitätöitkin tätä teoriaa kun kerroit jääneesi selostamaan stereotypioita myöhästymisenkin uhalla), se tuli vain mieleeni tuosta terävästä kuusivuotiaasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi varmaan noinkin käydä. Jotenkin musta on vaan niin siistiä että vihdoin tässä lapsiperhe-elämässä päästään asiaan sen pyllypesuperiodin jälkeen. :)

      Poista
    2. Jeps! Uskoisin, että pärjäät vanhempana vähintään yhtä hyvin kuin ne, joiden mielestä pienet vaippapeput ovat i-ha-ni-a. Sitä lapsuutta on aikas paljon jäljellä, kun pikkulapsiaika on ohi.

      Poista
    3. Joo, maineesi ja imagosi keskinkertaisena mutsina on sitä suuremmassa vaarassa murentua täysin, mitä isommaksi lapset kasvavat! :-)

      Poista
  5. Hanhiemon iloinen lipas -kirja tarjoaa aivan mahtavat stereotypiakuvat mummosta, pölhö-Pekasta, lankakerällä leikkivästä kissanpennusta jne jne... Näiden kuvien perusteella oma ihana kolmevuotiaani nimittelee Prismassa kaikkia vähänkin harmaatukkaisia ihmisiä mummoksi. Nutturapäistä puhumattakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Osaan jo katsoa sukupuolistereotypioiden perään kirjoissa, mutta onhan niitä muitakin, kissoja myöten!

      Poista
  6. Mut mun mummo kyllä nimenomaan oli nutturapäinen esiliinamummo. Sellainen oikein kunnon stereotypia. Asui vieläpä maallakin, jossa luonnollisesti kaikki kunnon mummot asuvat. Keinutuolia ei kyllä ollut. Siksipä olikin aikanaan hauskaa tutustua mieheni mummoon: menevä kaupunkimummo. Ei muuten vastannut mun mielikuvaani mummosta. :D

    Mut mennäänhän muuten nykyään jo "metrolla mummolaan". Että ei se lasten tarinamaailma ihan sotien jälkeiseltä ajalta enää kokonaan ole. (Tai no, eletäänhän me tietty nytkin sotien jälkeistä aikaa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mummo oli aika lähellä stereotyyppimummoa, joka kutoi ja leipoi, mutta Skidin mummot tosiaan ovat ovat/olivat riuskoja naisia, joilla pysyy kädessä kaikki työkalut. Minkähänlainen mummon stereotypia on sitten kun minä olen mummo? Eläkeläisyys kun lienee ainakin bygones. ;)

      Poista
  7. Mun mummolla ei ollut nutturaa, mutta keinutuodi, kudin ja kissa kylläkin. Niin ja esiliina. Valokuvista päätellen isomummolla sitten oli se nutturakin. Että kait sillä keinutuolimummolla joku esikuva todellisuudessa on, sei vaan enää taida se todellisuus olla, miltä mummot näyttävät ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei. :) Ja siinä se huvittavuus onkin: minä sentään tunnistan stereotypian esikuvan kyllä mutta skidi vain omaksuu sen jostain.

      Poista
  8. Mut... stereotypiat on turvallisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joskus on! On! Täytyy vaan tietää että mummo on stereotypiana aikansa tuote. Sukupuolistereotypioista lievästi siipeeni saaneena en pidä niitä kyllä yhtään turvallisina. :/

      Poista
  9. Justiinsa tämän takia kirjastonhoitajana yritän saada vanhempia lainaamaan 70-luvun jälkeen julkaistuja kirjoja. Usein vain vanhemmat oikein kysyvät lapsuutensa tammen kultaisia, joissa stereotypiat suoraan 50-luvulta. Kiitos Vuoden mutsi- kirjasta. Luen sitä parhaillaan ja odotan kolmatta lasta. Edellisestä raskaudesta yli 10 vuotta ja olin autuaasti unohtanut kaikki raskauden lieveilmiöt. Tai sitten olen vanha tähän hommaan. Täytyy varmaan ostaa kirja omaksi, että voin lohduttaa sillä itseäni eri vaiheissa. . .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset - olen ollut superiloinen uusista lastenkirjoista, joissa on muitakin kuin se 50-luvun ydinperhe.

      Toivottavasti kirja maistuu! :) Tilauksen voi tehdä tuolta Vuoden mutsi -blogin puolelta.

      Poista
    2. Kaverilla törmäsin noihin Tammen kultaisiin ja voi päivää niiden maailmankuvaa. Mä en kyllä lue niitä mun lapselleni. Joku raja sentään. Yhdessäkin ollaan autokaupoilla ja perheen äiti vain passiivisena istuu nättinä tuolilla kun mies hoitaa kaupanteon. Niissä kirjoissa eniten nyppiikin se naisen rooli kodin pullantuoksuisena hengettärenä. Tosihommat hoituvat sitten miesten toimesta.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...