30.6.2013

Laatikko on lastattu lapsilla

Minua lähestyi pari viikkoa sitten Tavarafillari.fi sivustoa ylläpitävä Hesarin liikennetoimittaja Teppo Moisio. Hän oli huomannut kiinnostukseni laatikkopyöriä kohtaan ja päätti lisätä bensaa liekkeihin tarjoamalla hetkeksi lainaan oman sähköavusteisen, kaksipyöräisen Bakfietsinsä!

Goddammit! Pääsisin kokeilemaan paitsi uudenlaista lastenkuljetusta myös sitä, miten pieni akku jeesaa ylämäissä! Koska tällaisesta tarjouksesta ei kieltäydytä, fillari saapui pihallemme viikko sitten.


Jo parin päivän päästä oli selvää, että Moisio on juoni tyyppi. Hän tiesi, että ihastuisin ikihyviksi. Ja kirjoittaisin jutun, jonka nyt kirjoitan.

1. Miten sillä ajetaan?


Ensitreffit jännittivät. Pyörän painopiste on edessä ja ajotuntuma perusfillariin tottuneelle ihan erilainen. Pitkä ja raskas pyörä piti ottaa vakavasti - mistä tahansa mutkasta ei puikkelehdita ja nopeudet on pidettävä rauhallisina, sillä pysähtymismatka on vähän pitempi. Toisaalta pyörä oli erittäin vakaa eikä säikähtänyt pieniä töyssyjä ja kanttareita. Aivot kalibroituivat nopeasti ja ketteryys löytyi harjoituksen myötä. Turha maltillisuuskin karisi, kun laatikosta käsin vaadittiin lisää vauhtia.

Sähköavusteisuus oli yllättävän tärkeä ominaisuus. Pidin sitä ennakkoon kalliina nöföilynä (yleensä yli 1000 euron lisävaruste), mutta täytyy myöntää, että säädettävä jeesi teki polkemisesta harvinaisen miellyttävää ja helppoa. Systeemi oli ulkonäöllisesti huomaamaton (akku on pakkarin alla) ja yhtä helppokäyttöinen kuin vaihteet: avustuksen tehoa voi säätää käsin ajon aikana.

Ja tulihan sitä sähköä käytettyä. Kun laatikkoon lastaa 35 kiloa lapsia ja kymmenen kiloa ruokaostoksia, ylämäet ovat vähän liikaa. Tämän allekirjoittivat myös kaikki pyörää testanneet miehet.

Uimarantaretkelle mahtuivat kaikki kamat mukaan.

2. Miten se toimii lastenkuljettamisessa?


Bakfiets asetti lastenroudauksessa riman ihan uudelle tasolle. Laatikossa on turvavyöt kolmelle ja pakkarille saa vielä kiinni perinteisen lastenistuimen. Lastaaminen on turvallista tukevan kaksijalkaisen seisontatuen ansiosta. Huonolla säällä laatikon päälle voi virittää viimankestävän kuomun.

Kakarat rakastivat pyörää ehkä minuakin enemmän - eikä vähiten siksi, että vastaantulijat ihailivat pyörää avoimesti ja hymyilivät kyydissä hihittävillä lapsille. Keulassa istuminen maisemia katsellen toi matkantekoon aivan uudenlaista viihdettä, kun laatikossa oli vähintään yhtä kivaa kuin määränpäässä.

Hyödynsin linnanmäkiefektiä myös Skidin kaverisynttäreillä perjantaina: pääohjelmanumerona oli tietokilpailu- & vaahtokarkkiajelutus laatikkopyörällä. Täysi menestys!

Pahoittelen kiljuntaa. Tai no, en oikeastaan.

3. Missä sitä säilytetään?


Tätä ihmettelin etukäteen eniten - turhaan. Näin isoa pyörää ei voi säilyttää ahtaassa fillarikellarissa, mutta ei sille autotalliakaan tarvita. Suunnittelussa on otettu huomioon, että pyörän pitää kestää ulkosäilytystä, myös Suomen oloissa. Pressulla saa peittoon puuosat joten laatikosta ei tule sateellakaan uima-allasta. Pyörä asui siis takapihalla koko viikon.

Suurin pelkoni taivasalla säilyttämisessä onkin, että joku nyysii kalliin menopelin! Onneksi tämä fillari ei ole laskukännisen baarikärpäsen ensimmäinen valinta.


Fillari toimi myös kiipeilytelineenä.

4. Pitäisikö tällainen ostaa omaksi?


Kas, siinä pulma. Aluksi olin sitä mieltä, että jumalattoman hieno peli, mutta emme me oikeasti sitä tarvitse. Näillä leveyksillä kaltaiseni kermaperseilijän fillarikausi on lyhyt: suurin osa vuodesta sataa jääpuikkoja ja pyörätiet on päällystetty aurauslumilla. Käytännön elämä hoituu muillakin konsteilla, sillä päiväkoti ja ruokakauppa ovat kävelymatkan päässä. Sitäpaitsi molemmilla on yli 10 km työmatka suuntaansa ja se taitetaan kilpailukykyisessä ajassa vain kevyellä pyörällä tai autolla.

Mutta mutta. Kun viikko kului, keksin päivä päivältä pyörälle enemmän käyttöä. Lause "Ai mutta mehän voidaan mennä laatikolla" yleistyi hälyttävästi. Synttäriostoksetkin hoidettiin nopeasti ja kätevästi kerralla kotiin.

Laina-aika huipentui viikonloppuun, jolloin olin autottomana lasten kanssa yksin kotona. En tiedä, mitä olisin tehnyt ilman pyörää! Tai tiedän: en juuri mitään. Nyt kävimme uimarannalla, luontopolulla ja ystävän luona kylässä. Jos fillarin olemassaolo muuttaa ajatustapaani jo viikossa, mitä tapahtuisi puolessa vuodessa?

Ihan ilmainen fillari ei ole, mutta tällaista menopeliä ei oikein kannata verrata muuhun kuin autoon. Ja siinä koko pointti onkin: jos tavarafillarin avulla voi luopua auton (sen ainoan tai toisen) omistamisesta, sijoitus ei ole edes kallis. Toisaalta voi ajatella, että kolmen tonnin pyörä, jolla voi tuoda kaupasta 50 kg multaa, ei oikeastaan ole enää laite- vaan elämäntapainvestointi. 




Jos lapset olisivat pienempiä tai niitä olisi kolme, en epäröisi. Nyt pohdin, kuinka monta vuotta pyörä olisi meillä aktiivikäytössä ja mitä sillä tehdään pikkulapsiajan jälkeen? (Mieleeni tulvahti kuva esiteinistä pöllimässä fillarini avaimia ja kyysäämässä sillä kotibileisiin kaikki kavereitaan.) Oletettavasti tästä pääsee eroon sopuhintaan.

Luopuminen ei ollut kivutonta. Kyllä harmitti, kun Moisio tuli tänään koputtelemaan ovelle. Hän lohdutti, että toistaiseksi yksikään pyörää lainannut ei ole pitänyt sitä turhakkeena.

Jään siis kaipaamaan. Etenkin sitä, että tavarafillarin satulassa tällainen keskivartalo-ongelmia poteva perheenäitikin on aika cool. Nähtäväksi jää, miten pahaksi tyhjän pihan syndrooma yltyy.

Ps. Jos olet alustavasti hurahtanut näihin vempeleisiin, lukaise Tavarafillari.fi:stä päivitetty osto-opas ja Lähiömutsin kokemuksista kolmipyöräisen Babboen kanssa.

29 kommenttia:

  1. Tavarafillarista nautitaan niin kauan kun sille on käyttöä ja sitten se myydään eteenpäin. Edelleen analogistesti auton kanssa.

    Ei mitään paineita hankintapäätöksen suhteen. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Mutta jotenkin olen aivopesty sellaiseen tilaan että (nopeasti arvoaan menettävä, kalliisti ylläpidettävä) auto on pakko olla mutta (hyvin arvonsa säilyttävä, vähän ylläpitoa tarvitseva) pyörä ei, vaikka asetelma voisi olla ihan päinvastainen.

      Poista
  2. Niin, mites jos siinä olis neljä pyörää, olis umpinainen, ohjattais ratista, ja toimis sähköllä..? Sitten ei enää vissiin sulle kelpais. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis täh? Tykkään enemmän pyöräilystä kuin autoilusta. Mikäs tässä nyt on niin raastavaa?

      Poista
    2. No se että jos tykkäät tästä menopelistä, niin eikö se sähköauto olis vielä parempi? Jos ei olis tuota periaatteellista vihaa kaikkea kohtaan mitä autoksi sanotaan.

      Poista
    3. Edelleen: tykkään enemmän pyöräilystä kuin autoilusta - ei sillä voimantuottotavalla ole merkitystä tässä asiassa.

      Poista
    4. Sähköpyörän ja sähköauton välillä on eroja. Pyörällä voi valita nastemmat reitit, ei tarvi ruuhkassa kökkiä ja pysäköinti on helpompaa. Puhumattakaan sähkökulutuksen naurettavuudesta; eurolla 400km sekä investointien hintaerosta. Mutta on toki sähköautossakin etunsa. Autovihaajia on ja ei ole mutta auto ei todellakaan ole paras kulkupeli kaikkeen niinkuin ei pyöräkään.

      Poista
  3. Apua, tämä ei laatikkopyöräkuumetta helpota...

    VastaaPoista
  4. Reklamaatio; Jutusta on jätetty pois kohta, jossa ensitapaamisella roudataan yli 80-kiloista pyöränlainaajaa lootassa. Eikun hetki, sittenhän pitäisi sanoa, että pyöränlainaaja on yli 80-kiloinen. Ei hyvä. Parempi näin.

    Tässä lainassa oli sekin hyvä puoli, että sai uskonvahvistusta. Itse on ihan pähkinöinä omasta pyörästä, mutta takaraivossa pelko, että on hakoteillä jossain kummallisessa oman pään sisäisessä kuplassa. Mutta jos muutkin sekoaa noin, niin tietää, että on oikeassa.

    Laatikon hankinta ei kyllä ole kaduttanut hetkeäkään. Vaikka kaikki rahat meni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen fillariasi kerran puoleen tuntiin. Saatana.

      Poista
  5. Itsellä lapset on jo kasvaneet tavarafillarikuljetuksesta ulos mutta silti pyörä korvaa auton käytön monessa.

    Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan varmasti. Pyörän käyttömahdollisuuksiin kestää hetki adaptoitua, mutta kun se tapahtuu, niin yhtäkkiä sitä on satulassa joka asialla. :)

      Poista
  6. Ei olis pitänyt lukea tuota. Mulla on kaksi alle kouluikäistä lasta, mutta ei ajokorttia - need I say more? Sitä paitsi voin, mäkin, keksiä tuolle monia muitakin kuljetettavia kuin lapset - kukkamulta, purjeet, mökkieväät....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi. Mut mieti mikä säästö kun ei tarvii ajaa korttia ja investoida autoon. ;)

      Poista
  7. Hankin viime syksynä laatikkopyörän (Triobike) eikä ole kaduttanut! En omista autoa, ja pyörällä kulkevat lapsi, kauppaostokset, marjapensaat, mitä vain. Loskakelit ja hyvin pitkät matkat ovat kyllä haasteellisia, koska sähköä pyörässä ei ole. Kaupanpäällisiksi olen saanut muhkeat reisilihakset, uimarengas vatsan kohdalta on lähes kokonaan kadonnut ja ihmiset tulevat usein juttelemaan ja kehumaan pyörää :)
    Hyvin sanottu, että tällainen pyörä on elämäntapainvestointi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähköapu jeesaa matkanteossa, mutta kääntöpuolena saattaa kyllä haitata painonhallintaa. Se tekee fillarista enemmän liikennettä ja vähemmän liikuntaa, minkä voi nähdä hyvänä tai huonona juttuna :)

      Meillä pyörä tuli paljon aktiivisempaan käyttöön, kun saatiin sähkömoottori. Ennen sillä käytiin lähinnä lähikaupassa ja retkillä, nyt tehdään käytännössä kaikki alle 10 kilometrin kaupunkimatkat. Ja monet pidemmätkin.

      Poista
  8. Tavrafillari ei ole turhake meillä. Mä käyn tavarafillarilla (Nihola bikes) kaupassa ja lasten kanssa asioilla. Pyöräilen joka päivä, mutta monesti vain tavallisella mummofillarilla. Laatikkopyörä on kuitenkin aika raskas menopeli.

    VastaaPoista
  9. ah, ihana pyora! kaveri on toissa amsterdamissa bakfietsilla eli rakentaa ja huoltaa naita komistuksia. kun kaydaan siella niin paastaan laatikkopyoran kyydissa turistiajelulle :)

    VastaaPoista
  10. Puoliso osti pari viikkoa sitten Christianian ja on polkenut siinä alle parivuotiasta pikkutyyppiä sekä minua, rv 32 + jotain. Melkein 100kg lasti, mutta ihanasti kulkee! Ja miten se avarsikaan omaa maailmaani: tällä ruholla kun en jaksa juuri lähikorttelia kauemmas lampsia. :)

    VastaaPoista
  11. Eikös pyörällä saa tieliikennelain mukaan kuljettaa korkeintaan kahta alle 10-vuotiasta? En nyt pääse puhelimella tarkistamaan lain sisältöä, mutta ei kai kolmea lasta saa kuskata noin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieliikennelaki on aika vanhentunut tässä asiassa, se ei ota huomioon tällaisia nimenomaan lastenkuljetukseen suunniteltuja pyöriä, joissa on hyvät paikat useammaankin lapsen turvalliseen kuljettamiseen. Nythän millä tahansa perusjopolla saa kuljettaa sen samat kaksi lasta kuin isoimmalla laatikkopyörällä.

      Poista
    2. Nämä eivät ole laissa vaan asetuksessa, ja tarkalleen kaksipyöräisellä saa kuljettaa enintään kahta alle 6-vuotiasta tai yhtä alle 10-vuotiasta. Kolmipyörällä puolestaan "ei saa kuljettaa useampaa kuin mille pyörä on tehty". Asianmukaisella riksalla saa siis kuljettaa kahta aikuista ja hollantilaisilla/tanskalaisilla päiväkotikäyttöön tarkoitetuilla "pyöräbusseilla" sen kahdeksan tenavaa. Sen sijaan tällä kolmelle kouluikäiselle lapselle sopivalla kaksipyörällä saa kuskata vain kahta enintään esikouluikäistä.

      Olen Liikenneturvankin kanssa asiasta jutellut, pitävät harmillisena että lastenkuljetuspyöristä ei ole ajantasaista säädäntöä. Epävirallinen kanta on, että laatikkopyörä on peräkärryä turvallisempi, mutta koska säädöksiä ei ole, virallista kantaa ei ole.

      Nykysäännöt koottuna yhteen postaukseen täällä http://tavarafillari.fi/blog/2010/06/18/mita-polkupyoralla-saa-kuljettaa/

      Poista
    3. Kiitokset fiksumille täydennyksistä! Mut miten tavallisella kaksipyöräisellä edes *voi* kuskata kahta esikouluikäistä? Peräkärryllä? Pakkarilla? :D

      Poista
  12. Minäkin kuljen kaikki matkat laatikolla, kun se on niin helppoa ja mukavaa. Paljon kivempaa kuin bussimatkat ja lapset ovat samaa mieltä. Sähköavustuksen kera pääsee nopeasti ja kevyesti. Voin sanoa hurahtaneeni laatikkopyöräilyyn heti. :)

    VastaaPoista
  13. Vaan mihin jäi äidin kypärä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä tulin minäkin kysymään.

      Poista
    2. Äidin kypärä on ensimmäisenä istuvan pojan päässä. :)

      Poista
  14. Jäin pohtimaan, jäikö ensihuuman jälkeen edelleen se fiilis, että omaksi olisi ihana? :) Itselle etsin ja löysin pienemmän, mutta rahasumma tuntuu aika huikealta, joten etsin uskonvahvistusta.. ;)

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...