Tietoa mainostajalle ›

22.5.2013

Tervetuloa Vanhempainiltaan!

Tänään oli syksyllä eskarin aloittavien vanhempainilta.

Muistelin, että omat vanhempani lähtivät koulun vanhempainiltaan tärkeinä ja kravatti kaulassa. Niin minäkin.

Sivistystoimen pakeille mennään varmaan usein vähän korvat luimussa, virallisen vanhemman rooli päällä, olettaen, että agendalla olisi kasvatusvelvollisuuksien alleviivausta, lausunto kurahaalareiden sopivasta pesuvälistä, leivontavuorojen jakaminen syksyn myyjäisiin ja joulujuhlan rooliasun ompelemisohjeet.

Kuvan verkosto ei liity tarinan vanhempainverkostoihin muuten kuin aasinsiltamaisesti.

No ei. Lasku oli pehmeä. Vaikka olin vartin myöhässä, läpimärkä ja unohdin ottaa kengät pois jalasta. Ei tullut läksyjä eikä karttakeppiä, vaan lempeää ohjeistusta esikoulun tavoitteista.

Päiväkodin johtaja nosti yllättäen esiin vanhempien tutustumisen tärkeyden: ala-asteen opettajien palautteen mukaan vanhempien eskarinaikaisesta tutustumisesta on hyötyä monella tapaa. Mitä paremmin aikuiset tuntevat toisensa, sitä sujuvammin koulu alkaa.

Kaikki nyökyttelivät, joten en kehdannut kysyä, miksi. Luulin, että lasten kaverisuhteet riittävät.

Vanhempien keskinäinen tutustuminen tietysti edesauttaa lasten kaverisuhteita. Lasten elämään tulee lisää vuorovaikutusta: kyläilyjä, yhteistyötä ja keskustelua. Lapselle muodostuu paitsi kaverien myös tuttujen aikuisten verkosto. Oletan, että molemminpuoleisesta tuntemisesta on hyötyä mm. riitatilanteiden ratkaisemisessa ja kiusaamisen ehkäisemisessä. Eikä siitä haittaakaan ole, jos naapurin Iidan isi voi joskus ottaa myös Skidin mukaansa, kun itse olen jumissa ruuhkassa.

Toisaalta lapsen näkökulmasta keskustelua voi olla myös liikaa. Muistan, että yhdessä vanhempainillassa Mutsini sai päähänsä tarkistaa kaverini mutsilta erään luvattoman karkkikauppavisiittini alibin. Kärähdin. Lisäksi Mutsi oli joutunut korjaamaan, että ei osaa tehdä Brunbergin suukkoja, toisin kuin olin kaikille väittänyt.

Saakeli. Ei ihme, että vanhempainillat jännittivät.

19 kommenttia:

  1. Minä olen lähtenyt siitä, että riittää, että tunnen lapseni kavereiden vanhemmat. Heistä onkin löytynyt muutama samanhenkinen ihminen, joita voi jo sanoa ystäviksi. Kaikkiin vanhempiin tutustumiseen en nyt näe oikein minkäänlaista syytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siitä minäkin olen lähtenyt, mutta ajattelin kyllä haastaa tämän konventioni, jos siitä vakuutetaan hyötyä olevan. Ajattelin myös, että pelkkä tutustuminen riittää, sydänystäviä ei tarvitse olla.

      Poista
  2. Onko nykyään kouluissa vielä avointen ovien päiviä, jolloin vanhemmat tulevat istuksimaan sinne luokkahuoneeseen? Ai että mä inhosin sitä, kun omat vanhemmat kökötti siellä seinustoilla. En mä kyllä nytkään haluaisi, että joku perheestäni tulisi katselemaan mun työpaikalle, että mites mä siellä palavereissa käyttäydyn. Kouluminä ja kotiminä ovat eri rooleja, ne on mun mielestä ihan hyvä pitää erillään. Samoin nykyään työminä ja kotiminä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietoa! Muistaakseni jotain nihkeää kököttämistä tapahtui vain koulujen ekana päivänä. Thank god.

      Poista
    2. Valitettavasti niitä on nykyäänkin :-) Tosin en ole pistänyt vahinkoa kiertämään ja olen suosiosta jättänyt menemättä, kun lapset eivät ole sinne halunneet. Tosin harva työssäkäyvä sitä keskellä arkipäivää ehtisikään mukaan niihin kinkereihin...

      Saija

      Poista
  3. Olin just eilen toiseksi vanhimman eli 5-luokkalaisen perheillassa ja nyt kun luokka on ollut yhdessä jo noin kauan, voin sanoa että väistämättä on tutustuttu myös vanhempien kesken. Tutustuminen on tapahtunut koulun illoissa (ei niinkään vanhempainilloissa vaan tällaisissa vapaamuotoisemmissa perheilloissa, joissa paistetaan makkaraa ja lapset touhuaa maastossa omiaan tai asuinalueen siivousilloissa joihin ollaan osallistuttu), koulun vaalikahvilan pidossa, lasten harrasteiden kautta, synttäreillä, kyytejä sopiessa, soitellessa jos on ollut lasten välillä vakavampaa kränää tai tavarat hukassa tai LAPSI hukassa... Mutta kyllähän tuttujen kesken tätä kaikkea on helpompi hoitaa ja etenkin vähemmän jännittävää ja enemmän kivaa. Kun tuntee sekä lapsen että vanhemmat, osaa suhtautua niin paljon paremmin jos tulee jotain ikävyyksiä. (Esim. oma poika jätti enemmän tai vähemmän vahingossa luokkakaverin käden oven väliin ja tuli lääkärireissu - kun tunsimme toisemme tämä ei ollut mikään kaamean kriisin paikka kummassakaan perheessä. On ollut myös jotain oman pojan kokemia ikävyyksiä jotka on osannut laittaa mittakaavaan kun tuntee tapaukset.) Jne jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi on varmasti totta, että juuri noissa ikävissä vahingoissa siihen "kaveriin" osaa suhtautua järkevämmin.

      Poista
    2. No joo... minä tunnen aika hyvin partion kautta alueen lapsia ja muutenkin osaan suhteuttaa tämmöiset jutut, koska olen koko aikuisen ikäni lasten ja nuorten kanssa touhunnut.

      Poista
  4. Me tunnetaan vain parhaiden kavereiden vanhemmat, tosin vasta eskari/päiväkoti asteelta sekä harrastuksista. Samat naamat kyllä pyörii molemmissa vanhempainilloissa jokseenkin hyvin edustettuna. Loput "harrastusvanhemmat" löytynevät sitten syksyllä myös koulumaailmasta. ;) Me tehdään jo nyt sitä, että viedään puolin ja toisin iso lössi lapsia harkkoihin ->kukin kuskaa vuorollaan. Helpottaa töissä oloa muilla. Lisäksi tutustun mielelläni kavereiden vanhempiin, koska haluan että poikien kaverit voivat sitten joskus tulla meille myös niin ettemme ole kotona. Eli tarkoitan sitä, kun koulupäivät ovat lyhyempiä kuin työpäivät. Toivon, että kun tiedämme lapset ja vanhemmat, niin talokin on vielä pystyssä illalla -sitten joskus. ;)

    On vanhempia joiden kanssa tiedän, että ole samalla aaltopituudella ja se jääkin sitten vain "hei" -asteelle. Sekä on yksi äiti jonka ainokainen lapsi valehtelee paljon mm. päivän sattumuksista ->äiti uskoo kaiken ja on ihan sama mitä eskari ilmoittaa päivällä tapahtuneeksi. Tämä äiti tulee linjoja pitkin -eihän pikku "Perttu-Kullervo" ikinä valehtele. Kaiken huipuksi tämä "PK" on lapseni yksi parhaimmista kavereista, omanikin on huomannut että "K" valehtelee ja kyselee syytä. Miten avata asia 6-vuotiaalle -ei aavistustakaan. En ymmärrä miksi tämä "PK" valehtelee ja miksi se sallitaan. Omille on teroitettu, että aina pitää puhua totta ja auta armias jos kärähtävät valehtelusta. *virn* Pleikkapeli kielto on aika karmea tuon ikäiselle. Nykyään äidille kerrotaan totuus -kuinka kauan saan tästä nauttia onkin sitten toinen juttu.
    Toisaalta on siis ihan sama miten hyvin muut vanhemmat tuntee.

    -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvin olla, mutta jos opettajat ovat sitä mieltä että siitä on hyötyä niin ajattelin kyllä nähdä hiukan vaivaa normaalin sosiopatian karistamiseksi. :) Pointti on se että viis niistä aaltopituuksista, ei tässä tarvitse sydänystäviä olla, pääasia että nyt on keskusteluyhteys.

      Poista
  5. Kaverin koulussa vanhemmat sopi milloin ala-astelaiset saivat kännykät sun muuta. Eli ainakin tutuilta vanhemmilta voi tarkistaa "mutku kaikki muutkin" -väitteiden todenperäisyydet - ja ehkä jostain sopiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutkun kaikki muutkin" -argumenttiin paras vastaus on "entäs sitten". Meillä tehdään jo nykyisellään niin monia asioita eri tavalla kuin joissain muissakin perheissä, ettei ole oikein halua tai tarvetta hakea tukea omille ratkaisuille joidenkin luokkakaverien vanhemmilta.

      Poista
    2. Olen tässä Riitan kanssa samoilla linjoilla. Meillä on myös vähän erilaiset säännöt esim. tavaroiden hankkimisessa, joten paikkansapitävyys on toissijainen asia. Mutta näen meidän perheen omituisuuksien kommunikoimisen tärkeäksi juuri siksi, että asia on sitten tuttujen vanhempien tiedossa.

      Poista
    3. Toinen hyvä vastaus "kaikki muutkin"- argumenttiun on "no luettele ketkä kaikki?" Usein lapselta löytyykin vain kaksi nimeä tai jotain :)

      Poista
  6. Ai kamala, onko muihin vanhempiin tutustuminen pakollista? Taas näitä juttuja, joista nelivuotiaan ainokaisen äiti ei vielä tiennyt mitään :D Mutta kun mulla on jo niin kivat kaverit ennestään, että onko tää ihan pakollista?! Kun aika ei riitä riittävästi niidenkään näkemiseen. Mua lähinnä ahdistaa ajatus yhteisistä makkaranpaistoilloista koululla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pakollista mutta opettajien mielestä suositeltavaa. :) Mä ajattelin alkuun lähinnä nähdä sen vaivan, että a) tervehdin ja yritän päästä kärryille kuka kenenkin lapsi on ja missä asuvat. Sen enempää en ajatellut ketään tapailla, ellei ole isompaa syytä. :D

      Poista
  7. Kannattaa tutustua vanhempiin, siitä oikeasti on hyötyä. Ristiriitatilanteissa vaikka. Niitä ristiriitoja voi tulla myös muiden kuin parhaiden kavereiden kanssa.

    Ei kaikkien vanhempien kanssa tietenkään tarvitse ystävystyä, mutta tunnistaminen kuka on kenenkin vanhempi ja pieni rupattelu tavattaessa on suurta plussaa.

    VastaaPoista
  8. Kolmen lapsen reilun kymmenen vuoden koulu ja eskarikokemuksella ...

    Tunnen ulkonäöltä lasteni eskari ja ala-asteen luokkakaverien vanhemmat, tosin en aina jaksa muistaa kuka kenenkin äiti ja isä on. Muistan ehkä juuri ja juuri, että minkä lapsen luokan vanhemmasta on kysymys (ehkä). Sekasin menee väkisin, kun on useampi lapsi...

    Jotenkin tässä on käynyt niin, että ekan lapsen kanssa tunsi sekä luokkakaverit että vanhemmat paremmin, nyt nuorimmaisen kohdalla heikoimmin. Määrä on vaan kolmen lapsen kanssa niin suuri et jos laskee kaikkien vanhemmat yhteen pääsee meillä johonkin lukuun 100-150 ihmistä ! Ja tähän sitten vois vielä lisätä eskarista vanhemmat, joiden lapset on rinnakkaisluokalla koulussa.
    Ja nuorimmaisen kohdalla luokat yhdistettiin kolmannella luokalla kolmesta luokasta kahdeksi, joten viime syksynä sai opetella taas vanhemmat uudelleen. Mä en ainakaan pysty millään pitämään mielessä ihan tarkkaan, kuka kukin on tälläsestä joukosta.

    Lasten parempien kavereiden vanhempia tunnen vaihtelevasti, toiset tunnen hiukan paremmin ja toiset huonommin. Kenestäkään en voi sanoa, että olis oikeasti ystävä. Enemmän olen ystävystynyt ja tutustunut vanhempiin tuolla harrastusten puolella. Siellä kun tulee välillä odoteltua lapsia ja siinä sitten juteltua enemmän.

    Yläasteen vanhemmat meni vanhimman kohdalla aika ohi, muutaman tunnen ulkonäöltä, lukiossa vanhempia ei tapaa kuin ehkä kerran vuodessa ja kun ei lukiossa ole luokkia niin kaveritkin on millon mistäkin ryhmästä. Sosiaaliset piirit sen kuin levenee....

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...