Tietoa mainostajalle ›

1.5.2013

Pippelikerhon vallankäyttö

Keskiviikkokerho oli minulle aivan uusi tuttavuus. HS:n kolumnisti Elina Grundström toi tietoisuuteeni perinteikkään verkoston, johon kuuluu huippupoliitikkoja, toimittajia, elinkeinoelämän edustajia ja suuryritysten johtajia. Heitä kaikkia yhdistää pippeli.

Klubin johtajana toimii Johannes Koroma. Koroman mukaan kerholla ei ole oikeaa valtaa, koska siellä ei varsinaisesti päätetä mitään. (Öh, se nyt vielä puuttuisi, että siellä päätettäisiin jotain!) Pojat vain käyvät "laveaa keskustelua ja pyrkivät luomaan ymmärrystä yhteiskunnallisista asioista." Keskustelu on kuulemma myös monipuolista. No, ainakin niin monipuolista kuin yhden sukupuolen, talousnäkemyksen ja sukupolven edustuksella vaan voi olla.

Valtaväitteestä olen erityisen eri mieltä. Tämä ei ole mikään futisjengi.

Ensinnäkin verkostot ovat valtaa. Sen tietää jokainen duunia hakenut. Jos kaipaa uusia uramahdollisuuksia, on asiasta helppo jutella vaikutusvaltaisten kontaktien kanssa. On arvokasta omistaa nimekkäitä suosittelijoita. Rekrytointi on vallankäyttöä mitä suurimmassa määrin.

Toiseksi, sananvalta on valtaa.  Jos kerhoon kuuluu mm. virkaatekevä pääministeri, mediatalojen edustajia ja toimittajia, on saman katon alle koottu aika paljon valtaa puheenaiheistaa tiettyjä teemoja. Se, mitä lehteen, nettiin ja telkkuun laitetaan, on vaikuttamista.

Kolmantena voidaan nostaa esiin henkinen vallankäyttö. On surullista ymmärtää olevansa sukupuolensa takia nimekkäiden suomalaismiesten näkökulmasta "yhteiskunnallisen keskustelun" ja "perinteikkyyden" ulkopuolella. Jos mielipiteilläni ei oikeasti ole väliä, voin kai sitten jäädä himaan lapsia hoitamaan. Maksakoon elinkeinoelämä.

Olisi tosi kiva, jos joku mies siellä pippelikerhossa kysyisi, onko tämä reilua, perinteikästä tai edes jonkun etu. Heitänkin pallon eteenpäin. Joukkoon on nimittäin viime aikoina kelpuutettu myös yksi kiintiövihreä, Osmo Soininvaara.

Osmo, ole herrasmies. Näytä, että sinulla on pippelin lisäksi moraali.

17 kommenttia:

  1. Osmo, Osmo, Osmo!
    Hyvä teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan sun kanssa aika samoilla linjoilla näistä. ;)

      Poista
  2. Aika lailla samanlaisia ajatuksia heräsi itselläkin. Varsinkin noista valtaväitteistä. Ei oikein jaksais tällaista enää 2010-luvulla :(

    Meillä oli taannoin duunipaikalla mielenkiintoinen kahvipöytäkeskustelu siitä, miten Suomessa kuvitellaan olevan niin tasa-arvoisia, ettei siitä oikeastaan (muka) tarvitsisi edes keskustella saati tehdä asioille jotakin, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta.

    Toivoisin, että lasikaton rikkoneet menestyneet naiset ottaisivat asiakseen tsempata kanssasisariaan. Valitettavasti liian usein näkee asian menevän juuri päinvastoin. Ilmeisesti pelätään, että suositaan liikaa naisia tai ehkä sinne huipulle pääsevät vain sen verran itsekkäät yksilöt, joita ei kiinnosta, kun oma häntä on jo nostettu.

    t. toinen keskivertomamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa ollaan mun mielestä loppupeleissä aika konservatiivisia. Vedän nyt ihan mutulla, mutta mun kokemus on, että tasa-arvoksi "riittää" monelle pieni epätasa-arvo. Että antaa olla, pääasia että on edes tämä.

      Poista
  3. Ja aina kun puhutaan naisten tai vähemmistöjen epätasa-arvoisesta asiasta, pomppaa jostain nurkan takaa kommentti "kyllä suomalainen heteromies on nykyään kaikkein syrjityin". Lähdetään siitä sitten keskustelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ylipäätään asenne, jonka mukaan asiasta X ei voi puhua, koska on korjaamatta tärkeämpi asia Y, on vähän jurva. Maailmaan mahtuu monta eri ongelmaa kerrallaan, ja vain tosi harvaan ongelmaan on vain yksi ja ainoa ratkaisu.

      Poista
  4. Minä olisin kaikista mieluiten "vain" kotona hoitamassa lapsia, mutta duunarimies pakotti töihin, kun ei hänen pieni palkkansa riitä perheen elättämiseen, niin kuin porvarismiehellä riittää.

    Kun erikoismaksuluokka poistettiin sairaaloista (maksu oli nimellinen, mutta sai valita itse hoitavan lääkärin), niin nyt on mentävä yksityiseen leikkaukseen jos haluaa valita leikkaavan lääkärin. Kaikissa muissa tapauksissa tämä onkin mahdollista, paitsi sektioissa. Niitä kun ei tehdä yksityisesti.

    Ihmettelen että tästä ei käydä enempää taistelua. En keksi mitään intiimimpää kuin lapsen saaminen ja on käsittämätöntä että edelleen oman kehonsa joutuu uhraamaan tieteen näyttämölle, kenen tahansa leikeltäväksi.

    Suomessa sektion saamiseksi on itkettävä itsensä kuiviin arvovaltaisen kätilön luona, jotta oikeus sektioon heltiää. Ja kuka sitten leikkaa, onko aloitteleva lääkäri opiskelijaryhmän kera vai kuka, sitä ei etukäteen saa tietää. Sen sijaan nukutuksessa tehtäviä rintaproteesi-leikkauksia tehdään terverintaisille naisille yksityissairaaloissa kun vaan haluaa.

    Tämä on niin naurettavaa kaksinaismoralismia ettei voi käsittää.

    VastaaPoista
  5. Kysymys kuuluukin, miksi vaikutusvaltaiset naiset eivät itse halua perustaa aidosti vaikutusvaltaista salaseuraa. Onhan noita naisverkostoja olemassa, mutta oma käsitykseni niistä on, että vaikuttaminen niissä jää yleisesti säälittävälle tasolle. Pitäisi vaan lähteä rinta rottingilla tekemään ihan sitä samaa mitä miehetkin omissa hyvävelikerhoissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta kirjoitettuani tuon muistin, että ongelmahan siinä vaan on se, että me naiset ei osata toimia keskenämme ilman tukkanuottasia. Me tollot!

      Poista
    2. Ei ne kaikki miehetkään aina kavereita ole ;) Miehillä vaan on kymmenien vuosien etumatka tässä asiassa. Ei noita oikeasti vaikutusvaltaisia kerhoja ja klubeja ole tällä vuosituhannella perustettu.

      Itse tykkään, että paras tapa, miten naiset voi edistää asiaansa on, että kannustetaan kollegoita, ei vedetä herneitä sieraimeen ja jauheta selän takana p-skaa, jos joku naiskollega saa esim. ylennyksen ja pidetään itsekin mielessä myös pätevät naiskollegat, jos joku kysyy sopivaa kandidaattia johonkin tehtävään.

      Liian usein törmää tuohon naiset-vaan-tappelee-keskenään -asenteeseen. Siihenhän ei voi vaikuttaa muut, kun me jokainen ihan itse.

      t. toinen keskivertomamma

      Poista
    3. Jep, aika onneton olisi suomalaisten vaikutusvaltaisten naisten kerho. :) Mä en ole ikinä törmännyt tuohon naisten tappelee -menoon, päinvastoin, pidän sitä myyttinä. Olen ollut elämässäni viidessä työpaikassa (20 - 2000 ihmistä) ja pahimmat juonittelijat, narsisitit ja työpaikkakiusaajat ovat järjestään olleet miehiä.

      Poista
  6. Olen tätä samaista pohtinut itse monesti naisena, johtajan asemasta. Onhan meissä varmaan niitäkin, jotka itsekkäästi ajavat omaa etuaan ja näkevät kaikki kanssasiskot potentiaalisina kilpailijoina... Samaiset naiset kyllä näkevät varmaan miehetkin yhtälailla kilpailijoina.

    Itse näen asian kuitenkin niin, että kun vaikka olen jakamassa palkankorotuksia, rekrytoimassa uusia ihmisiä tai antamassa suosituksia, ei oma moraali tai etiikka anna periksi, suosia jotakuta vain siksi, että on myös nainen! Palkankorotukset jaetaan tasapuolisesti, suosituksia annan ihan henkilön osaamisen mukaan ja rekryän mielestäni parhaan kandin. Auttaa ja tukea pitää toisia, mutta uskoisin monen muunkin naisjohtajan etiikan olevan tässä suhteessa korkeammalla kuin hyvä-veliverkostojen miesten, että päätöksiä tehdään busineksen etua ajatellen!

    Kuten eräs hyvä ystäväni sanoi: "Helvetissä on oma paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan".

    saija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Onneksi tunnen itse niin briljantteja naisia, että takataskusta löytyy aina kourallinen nimiä, jos joku on hyvää tyyppiä vailla.

      Poista
  7. No, ei tuollaisella herrakerholla todelisuudessa ole mitään valtaa, kunhan häntä joutessaan jorisevat.
    Ei pidä dramatisoida asiaa, kuten tämä mama tekee.
    Don't worry, be happy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaha, itse Johannesko se siellä kirjoittelee! ;)

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...