Tietoa mainostajalle ›

27.4.2013

Onko lapsi sinun?

Ystävä oli ollut ystävättärensä kanssa reissussa, molemmilla oli pieni lapsi mukana. Ystävätärtä oli paluumatkalla lähtöselvityksessä tentattu tiukasti siitä, miksi lapsi on eriniminen kuin äitinsä. Onko nainen varmasti lapsen äiti? Epäluuloiselle virkailijalle oli lopuksi riittänyt todisteeksi maahantulodokumentit, jotka osoittivat, että sama nainen oli myös saapunut maahan kyseisen ipanan kanssa.

Omituinen välikohtaus, joka oli sikäli absurdi, että kidnapatuille lapsille tai ihmiskaupan uhreille ymmärtääkseni tekaistaan uskottavat asiakirjat. Toisaalta kidnappaaja voi olla lapsen perheenjäsen ja samanniminen.

Tämä pisti kuitenkin miettimään: miten sukulaisuus todistetaan? Meidänkin perheessämme on yksi henkilö, jolla erilainen sukunimi. Mitä todisteita Koti-insinööri tarvitsee matkustaessaan lastensa kanssa? Ruskeasilmäinen, tummanpuhuva partajeesus ei muutenkaan herätä matkustusvirkailijoiden luottamusta, saati näytä kahden vihreäsilmäisen ja vaalean pikkulikan isältä.

En ihan heti keksi vastausta.

Eikö vanhemman passiin saa jotain merkintää jälkikasvustaan? Euroopan unionin virallisen sivuston mukaan "huoltajansa mukana matkustavilla lapsilla on joko oltava oma passi tai henkilökortti tai heidän on oltava merkittyinä huoltajan passiin. Suomalaiseen passiin tällaista merkintää ei kuitenkaan voi tehdä, ja 26.6.2012 alkaen se ei enää ole mahdollista muuallakaan EU:ssa (eikä vanhemman passiin jo tehty merkintä alaikäisestä lapsesta enää ole voimassa)."

Pitääkö tosiaan hankkia virkatodistus (ja kääntää se kymmenelle kielelle) sekä pakata käsimatkatavaroihin vielä pari geenitestiä ja valokuvia synnäriltä? Kertokaa jos tiedätte!

57 kommenttia:

  1. Tää on tosi hyvä kysymys!
    Juuri eilen - syystä tai toisesta - tulin ajatelleeksi, että aika huomattavalla enemmistöllä minun lapsiperhetutuista on tilanne, että lapsella on eri sukunimi kuin toisella vanhemmistaan, useimmiten äidillä. Niin meilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin vähän laskeskella, voi hyvin olla että toi on tosiaan jo enemmistötilanne..

      Poista
  2. No, meillä on asiasta ranskalainen dokumentti, "livret de famille", joka annetaan jokaiselle ranskalaiselle perheelle avioliiton tai lasten syntymän yhteydessä. Siinä on sitten paitsi vanhempien ja lasten nimet, myuös isovanhempien nimet, syntymäajat ja avioliitto kirjattuna.

    Paitsi että koska me ei olla naimisissa, eikä multa löydy ranskalaista syntymätodistusta (kas kun olen suomalainen), meidän kirjasessa on vain isän tiedot ja lasten kohdalla rivillä "mainintoja marginaalissa: suomalaisessa syntymätodistuksessa äidiksi kirjattu" ja sitten mun nimi. En tiedä kuiinka uskottavalta näyttää, mutta kyllä mä olen ottanut tän aina mukaani, kun olen matkustanut erinimisen lapseni kanssa, jolla vielä on Ranskan paperit (halvemmat hankkia kuin suomalaiset).

    Mutta tollainen kirjanen yleiseurooppalaisena versiona olisi kyllä tosi hyvä, siihen voisi liittää myös maininnan siitä, keillä on oikeus viedä lapsi maasta, mikä hankaloittaisi lapsikaappauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, tällaisia perhetodistuksia siis on olemassa! Mutta tosi outoa, että tällainen itsestäänselvyys ei oikeasti ole jo vakiintunut käytäntö.

      Poista
  3. Kaveri pohti naimisiinmennessään pitkään ottaako miehensä sukunimen vai ei. Tämä blogitekstin aihe oli yksi syy miksi otti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pakko tässä yhetydessä huomauttaa, että perheen yhteinen nimihän voi toki olla myös NAISEN sukunimi...

      Poista
  4. minulle tämä pälkähti päähän vasta kun olin jo matkannut tummaihoisten ja erinimisten lasteni kanssa turkkiin. hieman jännitti laskevatko maasta valkoisen "maija virtasen" pois muutaman yönmustan alaikäisen ali-baban kanssa :D mitään ei kuitenkaan kyselty

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi mieli melkein lähettää Koti-insinööri kakaroiden kanssa maailmalle ja katsoa mitä tapahtuu! Varmaan tässäkin on sattumaa ja maakohtaista vaihtelua mukana.

      Poista
  5. Meille taas kävi toisinpäin aikanaan, kun lapsi vielä sai olla vanhemman passissa. Olimme matkustaneet lukuisia kertoja ennenkin mm. Marokkoon (mutta pakettimatkoilla) eikä mitään ongelmia luonnollisestikaan ollut. Mutta kun koitimme Ryaiairilla Frankfurtin kautta Marokkoon, pääsimme Tampereelta Saksaan ja sitten tuli stoppi. Lapsen kuvaa kun ei passissa - tietenkään - ollut. Hänellä olisi pitänyt olla oma passi jotta olisi päässyt jatkamaan Marokkoon.

    Jäimme pariksi päiväksi jumiin Saksaan ja hommasimme Suomesta virkatodistuksen. Ei siinäkään sen kummemmin kuvia ollut - tietenkään - mutta sen kanssa sitten jatkoimme eteenpäin. Mustaakseni uudet lennot olivat sitten Royal Air Moroccolta, ja heitä ei taas kiinnostanut pätkääkään meidän virkatodistuksemme.

    Tässä tapauksessa sukunimikin oli sama, mutta näin kävi. Joku yleispätevä asiakirja olisi kyllä tässä yhteydessä ihan kätevä. Asia kun kuitenkin on vakava ja ymmärrystäkin meiltä löytyi, vaikka vituttikin kyllä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että aika kafkamainen tunnelma tällaisesta tulee. Täytyy ehdottaa tätä jollekin mepille.

      Poista
  6. Oletko kysynyt asiaa poliisilaitokselta?

    Italiassa lapset ovat järjestään eri nimisiä kuin äitinsä, ja se virallinen vastaus kysymykseen on että virkatodistusta vastaavaa voidaan kysyä.

    Muutama vuosi sitten alaikäisen henkilöllisyystodistus muuttui siten, että sillä saa myös matkustaa. Aiemmin EU-maiden välillä matkustettaessa matka-asiakirjana oli poliisilaitoksen myöntämä kuvallinen syntymätodistus jossa erikseen mainittiin kenen kanssa lapsi saa poistua maasta. Hain sellaisen kun tytär lähti viisikesäisenä mummon kanssa Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kysynyt vielä virallista ohjetta, tapaus kun on aivan tuore. Mutta miksi Italiassa lapset ovat äitinsä kanssa eri nimellä?

      Poista
    2. Egyptissäkin on näin - siksi, että naiset pitävät avioliittoon mennessään AINA oman nimensä ja lapset saavat isänsä nimen. Itse en kauheasti ole lapsen kanssa matkustanut, ei ole mitään kysytty. Isän kanssa matkustaa paljon ja olen kyllä miettinyt useasti, että herättää varmasti huomiota tuo pari kun lapsi on niin vaalea :) Mutta ei mitään sen erityisemmin kyselty, kerran soiteltiin minulle lentokentältä että saako lapsen päästää menemään.

      Poista
    3. Kuten Egyptissä, eli nainen pitää aina oman sukunimensä. Lapsilla on äidin sukunimi käytännössä vain jos kukaan ei ole isäksi tunnustautunut.

      Poista
    4. Pakko tähän kertoa espanjalainen sukunimikäytäntö. Siellähän on kaksi sukunimeä; lapsen ensimmäiseksi sukunimeksi tulee isän ensimmäinen sukunimi ja toiseksi sukunimeksi äidin ensimmäinen sukunimi. (Espanjassa nimet ei myöskään muutu naimisiin mennessä.)

      Siitä en tiedä, mikä siellä käytäntö tuossa, että miten lapsi todistetaan omaksi, jos sitä joku kysyy. :D

      Poista
  7. Oon kerran nähnyt työssäni yhdellä mummolla oikeasti todella vanhan poliisin myöntämän henkilökortin, jossa oli kuva ja henkilötiedot, ja erillinen kohta, johon oli merkitty lapset ja niiden syntymäajat. Mut tää oli niin vanha, että ne merkinnät oli kaikki käsin kirjotettuja. Sitä tuoreemmista asiakirjoista en sitten tiedäkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Jännää, että jossain vaiheessa tätä ei sitten enää nähty tarpeelliseksi.

      Poista
  8. Tästä samasta aiheesta oli jokin aika sitten Hesarissa kirjoitus, kun sukunimeltään eri nimiseltä äidiltä tentattiin lentokentällä, että kenen lapsen kanssa on reissussa. kysyin itse myös asiaa hakiessani passia itselleni ja tyttärelleni jolla eri sukunimi kuin mulla. ohjeistus poliisilta oli, että jos matkustaa kahdestaan kannattaa olla syntymätodistus lapsesta mukana. jep, enhän se ollut kuin minä joka punki 17 tuntia tuota mukulaa alapäästäni ulos, mutta kyllä isä saa sen kanssa matkustaa ilman dokumetteja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitto, olen missannut tuon kirjoituksen. Mut millainen paperi on syntymätodistus? Mistä sen saa?

      Poista
    2. Eihän Suomessa kai enää edes saa. Kysyin joskus laitoksella, näyttivät ihan siltä, että haluaako frouva myös huoneeseensa valaistuksen päreitä polttamalla.

      Poista
    3. Kun muutin miesystäväni luokse toiseen maahan, hän sanoi, että minulla pitäisi olla mukanani syntymätodistus tiettyine lisineen mukana, kun kohdemaassa ilmottaudun viranomaisille. Mutta kuten Liina sanoi, Suomessa sitä ei enää saa. Vastaavana paperina toimii virkatodistus, jonka itse hain maistraatista.

      Poista
  9. Luin tämän bloggauksesi jo eilen mutta jätin hautumaan tähän aamuun vastauksen. Ymmärrän oikein hyvin sen, että moinen tenttaaminen on jopa loukkaavaa kun kyseessä ovat omat lapset ja maailmanhan pitäisi olla "vapaa" liikkumiseen. Ja varsinkaan kun missäänhän ei varsinaisesti edes lue että jotain muuta dokumenttia tarvittaisiin passien lisäksi. Ja tavallaan tässä yhteydessä tulinkin miettineeksi, että onko tuo säädös siitä, ettei lapsi enää ole vanhempien passissa, karhunpalvelus lapsikaappaus-tapausten valossa. Toisaalta, valitettava tosiasia on se, että useat lapsikaappaus-tapaukset koskettavat nimenomaan toista vanhempaa... Tämähän on kinkkinen maailmanlaajuinen juttu etenkin kun kaksikulttuurisissa avioliitoissa tulee vaikkapa ero, ja toisella vanhemmalle tulee hinku viedä lapset omaan kotimaahansa - joka siis hetkessä muuttuu "kaappaukseksi" jos lasten kotipaikka on se toinen maa. Siksi Suomikin on joutunut palauttelemaan lapsia, jotka vaikkapa suomalainen äiti on tuollaisessa avioerotilanteessa tuonut Suomeen. Ja vastaavasti Suomi odottaa, että lapset palautetaan maailmalta kotiin. Ikuinen kädenvääntö on Venäjän kanssa, joka ei tietääkseni ole kyseistä kansainvälistä sopimusta hyväksynyt - aihe, josta on myös viime aikoina ollut paljon debattia julkisuudessa.. Nämä tapaukset siis oma lukunsa. MUTTA lapsikaappaukset ovat maailmalla ihan oikeasti aivan kamalan vakava ongelma, ja Suomi on näissä tapauksissa saanut jopa satikutia, kun Suomella on mennyt aikansa tunnistaa sitä, että myös Suomen läpi kulkee monenlaista. Lapsikaappauksiin liittyvä rikollisbisnes on jotakin järkyttävää. Aihe tullut suht lähelle täällä Meksikon etelärajalla asuessa kun tuosta rajan yli menee rikollisjengejä, jotka kaappaavat rajan takana olevista kylistä guatemalalaisia tyttöjä, jotka päätyvät prostituioiduiksi esim. Pohjois-Amerikkaan. Ja tämä esimerkki nyt vain on rikka meressä. Costa Ricassakin taannoin otettiin käyttöön järjestelmä, jossa lapsen matkustaessa rajojen yli, on molempien vanhempien toimitettava kirjallinen lupa X-toimistoon. Ilman sitä, lapsi ei pääse rajojen yli, ja syynä nimenomaan lapsikaappausten kontrollointi. Rasittavaa, kyllä, mutta sitten toisaalta, jos oma lapsi joutuisi joskus kaapatuksi, niin kyllä toivoisi, että tällaiseen pysäytykseen joutuisi. Ehkä EU:nkin sisällä on näitä kuvioita jouduttu miettimään uudestaan näissä yhteyksissä. Hyvä että aiheeseen liittyen kirjoitit: sen antaisi paljon aihetta syvempäänkin pohdintaan! Ja tuo heräsi mieleeni myös, että ehkä Suomessa, tai joissain maissa, on vielä uutta, että perheenjäsenillä voi olla eri sukunimet. H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja tässä. Mielestäni se, että vanhemmat joutuvat näkemään vähän vaivaa papereiden eteen, ei tosiaan ole isossa kuvassa iso ponnistus, tarkoitushan on nimenomaan vaikeuttaa ihmiskauppaa. En ole vapaan liikkumisen kritiikitön kannattaja. Mielestäni ei ole ollenkaan huono asia se, että rajoilla tsekataan naama ja paperit.

      Poista
    2. Noi nimi- ja muut käytännöt todellakin on usein sellasia, että ei vaan ole jossain tullut mieleen, että voi olla toisinkin kuin itsellä on. Ei nyt ihan näin vakava asia kuin rajan ylittäminen, mut mä en kerran voinu ilmottautua nettilomakkeella kansainväliseen tapahtumaan, kun sen oli tehneet espanjalaiset, joille ei ollu välähtänyt että kaikilla ei ehkä oo kahta sukunimeä... Ja kaks sukunimikenttää olis ollu pakko täyttää, eikä tehny mieli olla mikään "Jaana Virtanen Akuankka", koska se nimi ois sieltä poimittu joka hiton matskuun siellä tapahtumassa. Onneks tajusivat sitten ajoissa muuttaa systeemiä, kun riittävän moni ulkkari valitti oman nimen väärentämiseen pakottamisesta :D

      Poista
  10. Minä taas asun maassa jossa yhtäkään alaikäistä ihmistä ei todellakaan saa vietyä maasta pois ilman erillistä virallisen notaarin tekemää paperia jossa lapsen huoltajat antavat tähän suostumuksensa, täysin huolimatta siitä kenen kanssa lapsi matkustaa. Sukunimillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Itse olen matkustanut monta kertaa lasteni kanssa Suomeen, ja tulliviranomaiset lukevat tämän paperin läpi aina hyvin tarkasti ja vertaavat jokaikisen nimen ja numeron lasten passien kanssa. Viime kesänä koko perhe matkusti naapurimaahan autolla, ja kun olimme matkustaneet monta sataa kilometriä rajalle ja olimme jo jonottamassa tullimuodollisuuksiin, hoksasin että tämä paperi oli jäänyt kotiin. Oli palattava hakemaan paperia... Voin kertoa että tunnelma rajalta palattaessa ei autossa ollut kovin auvoinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa. Saako udella missä maassa asut?

      Poista
  11. H:lle: paljon hyviä pointteja! Puutun kuitenkin ohimennen mainitsemaasi sivuseikkaan... minusta ei pitäisi loukkaantua, jos tentataan lapsen huoltajuudesta. Kysehän on kuitenkin siitä, että yritetään estää lapsikaappauksia ja vastaavia, eli lapsen ja vanhempien edusta. Eivät virkailijat voi mitenkään ulkonäöstä tietää, kuka on kenen lapsi.

    VastaaPoista
  12. Taalla tarvitaan myös notaarin todistus lapselle, joka matkustaa toisen vanhemman kanssa, viisumiakaan ei myönneta ilman sita. Ihan hyva juttu silla maailmassa tapahtuu kaikenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on hyvä juttu ehdottomasti. Ihmettelen kyllä tätä EU:n sekavaa käytäntöä.

      Poista
  13. Tapahtuipa kolmen lapsiperheen matkalla niin, että toisen perheen sylilapsi, täysin eri sukunimellä, kirjattiin lähtökentällä jostain syystä minun lipulleni. Reissumme vei useamman kentän kautta, eikä yhdelläkään niistä onnistuttu kirjaamaan ko. lasta omien vanhempiensa lipuille, vaikka tätä joka kerta ponnekkaasti pyysimme, ei kuulemma heidän mukaansa ollut väliä kenen lipulle sylilapsi on kirjattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öh, kai sen kirjauksen nyt pitäisi ihan potentiaalisista onnettomuussyistäkin olla oikein. O_o

      Poista
    2. Näinpä luulisi, mutta ei niin ei, ei edes Euroopan kentillä...

      Poista
  14. Ajankohtainen aihe - matkustin viime viikonloppuna kahden alle 4-v lapseni kanssa kolmestaan. Missattuamme jatkolennon Lontoossa olimme pakotettuja jaamaan sinne hotelliin yoksi. Englantilainen passintarkastaja ei meinnanut paastaa mua maahan, kun en voinut millaan todistaa, etta eriniiset lapset tosiaan ovat minun. Tyyppi ei myoskaan uskonut millaan, etta Suomessa ei syntymatodistuksia enaa tehda. Asian huvittava puoli oli se, etta esikoisen se uskoi mmun lapsekseni ihan vaan ulkonaon perusteella, mutta vauvaa ei sitten millaan vaan epaili lapsikaupasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jäin miettimään, että onkohan nyt menossa joku kampanja EU:n sisällä kun tällaisia ihan tuoreita tapauksia löytyy aika monta! On ehdottomasti hyvä että kiinnittävät asiaan huomiota, mutta olisi reilua ohjeistaa matkustajia varautumaan asianmukaisesti.

      Poista
  15. Olen pari kertaa matkustanut EU:n sisällä yksin yhden ja myöhemmin kahden lapsen kanssa. Lapsilla on eri sukunimi kuin minulla. Ongelmia ei ole ollut, Heathrowlla kysyttiin lähinnä muodon vuoksi, ovatko lapset omia.

    Mua ihmetyttää lapsen ja erit. vauvan oma passi ja passikuva. Vauvat muuttuvat hurjan nopeasti ensimmäisen vuoden aikana, puhumattakaan siitä, miten paljon yhteistä on 3 kk vanhana otetun passikuvan ja 3,5 vuotiaan lapsen kasvoissa. Niin että onko passilla ja kuvalla oikeasti väliä? Lisäksi olen pari kertaa mennyt passintarkastuksesta läpi niin, että vauva nukkuu Manducassa eikä naamaa näy ollenkaan. Sisään vain, tervetuloa. Sillä tavalla saattaisi saada kuljetettua kenet vaan toiseen maahan.

    Olen samaa mieltä muutaman edellisen kanssa siitä, että ei haittaisi olla joku blanketti, missä molemmat vanhemmat antavat luvan matkaan. Toki siinäkin voi olla hankaluutta, esim. jos ex ei hyväksy uuden perheen Teneriffan matkaa, ja jättää kuittaamatta ilkeyttään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on ihan totta: vauva voi olla kenen tahansa oli passi tai ei.

      Poista
    2. Mä mietin tätä myös just kun lähdettiin reissuun perheen kanssa. Nykyisen 3-vuotiaan passikuva on 4 kk ikäisenä otettu. No öh, ei ihan helppo nakki yhdistää lasta ja kuvaa. Joku biotunnistehan niissä passeissa kai lapsillakin on (?) vaikkei sormenjälkeä heiltä otetakaan. Onko se se joku silmän iris vai mikä. Joku viisaampi vois kertoa tai viitseliäämpi selvittää... Itse kyllä ajattelen, että ne virkailijat vain katsovat, että lapsia on sama määrä kuin lasten passeja ja että ovat saman nimisiä edes toisen aikuisen kanssa.

      Mutta täytyypä kertoa tässä yhteydessä, että aikanaan esikoiselle tuota passia hakiessani ei ollut käynyt mielessäkään, että siihen tarvitaan se isänkin suostumus. Ihan "kiva" ylläri parin tunnin jonotuksen jälkeen kun laitoksen sulkemisaikaan on enää 15 minuuttia. No, miehen työpaikka oli onneksi kohtalaisen lähellä - tuli sieltä vauhdilla fillarilla pistämään nimensä paperiin. :D

      Poista
    3. Ei alle 12-vuotiaiden passeissa ole biotunnisteita, eikä niihin edes saa esim sormenjälkiä. Minulle poliisilaitoksella sanottiin, että kuvasta on tunnistettava passin omistaja ja näin ollen meidän lapsille on hankittu uudet passit alkuun lähes vuoden välein. Jokainen matkustaa kuulemma omalla riskillä jos kuvasta ei tunnista. Voi käydä kohdemaassa niin, ettei pääsekään takaisin. Suomesta pääsee kuitenkin Suomen passilla helposti pois

      Poista
    4. Ok. Kiitos tiedosta. Mä jotenkin luulin, että se silmän iiriskin toimii Suomessa biotunnisteena, mutta eipä sitten vissiin toimikaan. Jotain keskustelua asiasta muistaakseni oli silloin kun noista biotunnisteista ruvettiin puhumaan.

      Heheh, mä oon aina ajatellut, että voimassaoleva passi riittää. Että minkäs tekee jos ulkonäkö on muuttunut... En silti ajatellut uusia lasten passeja.

      Poista
  16. Englanninkielinen virkatodistus/väestörekisteriote vaan mukaan maistraatin leimoilla. Omat lapseni ovat puoliksi algerialaisia ja heillä on myös Algerian passit, siellä päässä maasta ei pääse pois (jos passintarkastajaa ei huvita päästää)jos ei ole isä mukana matkustamassa tai kirjallinen virallinen lupa isältä. Siellä on myös perhekirja, johon merkitään vaimot ja lapset, jota kannattaa kantaa mukana.

    Passikäytännöt ovat kyllä mielenkiintoisia, Suomen päässä piti olla lapsi mukana ja molemmat vanhemmat tai valtuutus, toisessa päässä vain lapsesta leimattu rekisteriote, eikä äidin suostumuksia tms. kyselty.

    VastaaPoista
  17. Taalta jenkeistakin pitaa olla isan kirjallinen suostumus etta saisin alaikaisten lasten kanssa tulla suomeen, ja kaikkien lasten syntymatodistukset kannattaa olla ulkomailla matkustettaessa mukana. Myos lapsen passihakemukseen tarvitaan tosiaan molempien vanhempien allekirjoitus.

    Suomessa kannattaa varmaan kysya kunnan maistraatista englannin kielinen ja notarisoitu virkatodistus lapselle, siina nakyy molempien vanhempien nimet, ja sita kaytetaan myos syntymatodistuksena esim. viisumihakemuksissa.

    -Henkka

    VastaaPoista
  18. Mitenköhän tähän keskusteluun sopii se EU:n sisäinen vapaa liikkuvuus?

    Ei niin etteikö olisi hyvä, että lapsikaappauksia halutaan estää, mutta mietin vain (tai jos totta puhutaan, niin kun kerroin tästä keskustelusta miehelle, niin hän mietti, että mikä ihmeen virkaintoinen kreikkalainen on ollut tiskillä :).

    Ja kenellä on todistusvelvollisuus, viranomaisella vai vanhemmalla? Että jos sitä syntymätodistusta ei ole ja EU:ssa liikkuu ja passit on kunnossa, eri nimillä vain, että pitääkö päästä menemään? Homma varmaankin sitten taas eri meininki, kun mennään EU:n rajojen ulkopuolelle.

    Sinänsähän se, että on tullut saman lapsen kanssa maahan, ei varsinaisesti pitäisi olla mikään "vapauttava" lausunto, ts. jos jotain epäillään niin sitten epäillään ja jos ei epäillä niin ei epäillä - mitäs se maahantulo periaatteessa todistaa? Johan se mukula on voitu kaapata aiemmin.

    Meinaan, että kun aikuisiltakaan ei käsittääkseni saisi passia udella Schengen-alueella (ellei ole joku epäilys jostain?), niin yllättävää, että näitä tapauksia on sitten näinkin paljon.

    Voi olla, että tässä kirjoituksessa ei ole faktat ihan kohdillaan, mutta jos/kun joku tätä selvittää lisää, niin olisi ihan mielenkiintoista tietää sekä EU:n politiikka, että jos lähtee kauemmas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei varsinaisesti passia matkustusasiakirjana Schengen-alueella tarvitakaan, pitää mukana olla kansainvälisesti hyväksyttävä henkilöllisyystodistus eli passi tai henkilökortti.

      Vaikka Suomessa ajokortti käytännössä käy henkilöllisyystoistuksena, joissakin muissa EU-maissa kuten Saksassa ei käy. Saksassa asuessani jouduin mm. kiikuttamaan videovuokraamoon passin lisäksi sen EU-kansalaiselle annettavan oleskelulupaa vastaavan paperin ennen, kuin sain vuokrata leffoja...

      Meni nyt vähän tuon lapsiasian ohi, mutta henkilöllisyyden todistamiseen liittyy kuitenkin.

      Poista
    2. Passia ei schengen-alueella tarvitse olla, mutta henkilöllisyys on voitava pyydettäessä todistaa. Suomalaisen vaihtoehdot tähän ovat käytännössä poliisin myöntämä henkilökortti tai passi, sillä ajokortti tai muu kuvallinen, jonkin viranomaisen myöntämä kortti eivät monessa maassa kelpaa paikallisinakaan versioina henkilöllisyyden todistamiseen. Jos maatkustaa schengen-alueella, mutta ei pysty pyydettäessä esittämään henkilöllisyystodistusta, siitä voi saada sakkoja tms. (muistaakseni esim. Virossa max 400€ sakot).

      Passia tai henkkaria voidaan kyllä kysyä schengen-alueellakin rajaa ylitettäessä, mutta omasta kokemuksestani tuntuu, että se liittyy usein esimerkiksi ryhmänä matkustamiseen, jos yksi on varannut monen ihmisen matkat. Siis että jossain check inissä katotaan kaikkien henkkarit, että matkaan on menossa ne, joiden nimillä ne liput on ostettu. Aina ei kyllä katota tänkään vertaa.

      Poista
  19. Hyvä pointti. Mä otin mieheni sukunimen lisänimeksi (väliviivalla) sen johdosta, että jos sitä jälkikasvua tulisi, olisi meidän perheellä yhtenäinen nimi. Ja nyt sellainen jälkikasvu on 2-vuotias, jonka kanssa olen reissannut yksin muutamaan otteeseen. Ilman ongelmia.

    Naisen sukunimestä perheen yhteisenä sukunimenä mietittiin meilläkin, mutta mieheni kieltäytyi, koska ei saanut tarpeeksi hyvää tarjousta nimenvaihdosta appiukoltaan. Minä en kuulemma riittänyt korvaukseksi..

    VastaaPoista
  20. Varmaan tätä kannattaa miettiä ainakin, jos matkustaa Schengen alueen ulkopuolelle. EU alueella ei multa ole koskaan kyselty mitään kun eri sukunimisten lapsieni kanssa olen matkustanut.

    Olin juuri huhtikuun alussa Saksassa neljän lapsen huoltajana luisteluleirillä ja kukaan ei missään kysellyt passeja tai siis kun matkalaukut laitettiin baggage droppiin kysyttiin passi, missään muualla ei.
    Mulle ei kyllä tullut mieleenkään, että olis pitänyt noiden kolmen "vieraan" lapsen ja oman eri sukunimisen osalta olla joku matkustuslupa. Täytyypä laittaa tämä asia muistiin seuraavien ulkomaille suuntautuvien harjoitus- ja kilpailumatkojen varalta. Lapset kun näillä matkoilla välillä matkustavat myös valmentajiensa kanssa ilman muuta huoltajaa.

    VastaaPoista
  21. Tuttu juttu. Mulla oli lasten syntymätodistuksista kopsut käsilaukussa aina alkuaikoina. Ei mitään virallisia mutta voishan niihin hommata parilla eurolla jonkun sinetin. Nyt jälkikasvu osaa puhua itse omasta puolestaan. Tenttiin jouduin kerran ja kysymykseen erinimisyydestä vastasin pitäneeni tyttönimeni. Ok. Mutta tyttönimen pitäminen näytti virkailijaa askarruttavan aika lailla, hyväksyi kyllä senkin kun tokaisin että ei kai minun hänelle niitä syitä tässä tarvitse ruveta selittämään.

    VastaaPoista
  22. Tästä pitäisi ehdottomasti kirjoittaa enemmän. Oltiin Jenkeissä 2-vuotiaan kanssa ja kun olimme lähdössä takaisin päin lentokenttävirkailijat alkoivat tenttaamaan että, onko tämä sinun lapsesi ja kyselemään syntymätodistusta. Pojalla on isän sukunimi, minulla kaksois-sukunimi. Eipä ollut tullut mieleenkään matkalle lähtiessä, että tällaista voisi tarvita, mutta onneksi pääsimme lopulta selittelyillä lähtemään. Kovin oli kuumottava tilanne! Seuraavalla kerraqlla tuo virkatodistus ehdottomasti mukaan!

    VastaaPoista
  23. Meillä kävi kerran Ruotsiin mennessä niin, että satamassa kysyivät lapsen Kela-korttia. Olihan sekin mukana, mutta vähän ihmetytti, että mikäs todiste se on, siinähän ei ole edes valokuvaa.

    VastaaPoista
  24. rajaviranomaisten tehtävä on kuumottaa ihmisiä enemmän ja vähemmän kysymyksillä, ei niitä pidä ottaa henkilökohtaisesti, kuvittelisin että tekniikka on vartavasten heille opetettu jyvien ja akanoiden erottelemikseksi, rajalla kun varmasti näkee kaikenlaista hiipparia

    VastaaPoista
  25. Tästä syystä meillä mies menee tarkistuksiin pojan kanssa koska he ovat samalla nimellä ja minä vähemmistöosakkaana tulen yksin. Tosin mulla on mennyt jo kauan aikaa luotto osaan passivirkailijoista kun tappelin kertaalleen Riikassa siitä on veljenpoikani poika vai tyttö. Lyhythiuksinen nuorukainen kun ei meinannut päästä läpi passilla jossa kuvassa olivat pitkät hiukset. Mitä siitä, että passiin oli kyllä merkitty sukupuoli oikein.

    VastaaPoista
  26. Mulla on englanninkielinen virkatodistus (maistraatista 5 euroa), jossa kerrotaan mun olevan mun erinimisen lapseni aiti. Se on mulla passin valissa aina mukana.

    Jos ma matkustan yksin lapsen (joka on kahden maan kansalainen) kanssa, han matkustaa aina suomalaisella passillaan. En nimittain ole jaksanut koittaa mita tapahtuu jos yritan ylittaa rajoja erinimisen ja eri kansallisuuden omaavan skidin kanssa :)

    Tuli mieleeni: Satu, miten muuten islantilaisia aitinsa kanssa matkustavia lapsia kohdellaan (varsinkin jos lapsilla on eri isat niin on Hrannarssonia ja Sigurdardottiria yms lapsikatraassa)?

    VastaaPoista
  27. No tää liittyy jo aiheeeseen enää hyvin löyhästi, mutta alaikäisen henkilöllisyyden todistamiseen kuitenkin; viistoistavuotiaana lähdin yksin Ruotsiin sukuloimaan. Vanhemmilta sain rahat matkustamiseen ja henkkarina oli mukana passi. Isä vei autolla Viking Linen terminaaliin Turkuun, ja lähti ajamaan kotiin Keski-Suomeen. Check-innissä virkailija kysyi henkkareita ja ikäni nähtyään totesi, että alle 16-vuotiaalla pitää olla yksin matkustamiseen huoltajan allekirjoittama kirjallinen lupa.

    Tämähän siis tapahtui 90-luvun alussa, eli ennen kännyköitä. Isää ei siis ollut mitään mahdollisuutta saada kiinni puhelimella moneen tuntiin, ja äiti oli jossain reissussa. Melkein siinä itkua väänsin, että mun on pakko päästä laivaan, ei mulloo turussakaan mitään paikkaa mihin mennä... niin virkailija hetken pohdittuaan sanoi, että no katoppa tuolla on tommonen joku urheilujoukkue suunnilleen sinun ikäisiä tyttöjä. Jos meet niitten peesissä eikä kukaan sua pysäytä ennen laivaa, niin pääset Ruotsiin.

    Muina miehinä sitten liimauduin koripalloilijoiden peesiin, kävelin kusi sukassa terminaalista putkeen ja putkesta laivaan, eikä kukaan kysynyt mitään. Paluumatkalle sukulaiset väärensivät huoltajan kirjallisen luvan. Vaan eipä tullut etukäteen mieleen tarkistaa tuommoistakaan. o_O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mahtavaa. Mäenkestä :) Että: "en voi sua nyt tässä päästää mutta koitappa salaa mennä noiden mukana". Hahaha. Mua jotenkin naurattaa koko surkuhupaisa tilanne ihan kauheesti. Oli varmaan ankeeta silloin. Haha. Kusi sukassa. Hahahaha

      Poista
  28. On tullut mullakin välillä mieleen miten totaali-yh todistaan, ettei tarvita lapsen isän lupaa, kun ei ole yhteishuoltajuutta. Passin sain siis haettua yksin, yksinhuoltajuus näkyi Poliisin tiedoissa jossain. Mutta jos nyt olisi vaikka Afrikassa tai Etelä-Amerikassa rajalla, miten se siellä näkyisi? Ja oletettavasti lapsen virkatodistuksessa kuitenkin näkyy isän nimi? Mistä saa todistuksen YKSIN(ei yhteis-)huoltajuudesta?

    VastaaPoista
  29. On tullut mullakin välillä mieleen miten totaali-yh todistaan, ettei tarvita lapsen isän lupaa, kun ei ole yhteishuoltajuutta. Passin sain siis haettua yksin, yksinhuoltajuus näkyi Poliisin tiedoissa jossain. Mutta jos nyt olisi vaikka Afrikassa tai Etelä-Amerikassa rajalla, miten se siellä näkyisi? Ja oletettavasti lapsen virkatodistuksessa kuitenkin näkyy isän nimi? Mistä saa todistuksen YKSIN(ei yhteis-)huoltajuudesta?

    VastaaPoista
  30. Olen matkustanut varmaan kymmeneen eri maahan lapseni, jolla on eri sukunimi kuin minulla, kanssa kaksin. Koskaan ei ole kysytty mitään (ollaan kyllä kuin "kaksi marjaa" :D). Mutta olen tuota asiaa joskus pohtinut. Viimeksi lapselle passia hakiessa virkailija naputteli koneelle lapseni henkilötunnuksen ja sinne sitten tuli heti tieto huoltajasta (minusta, yksin). Olettaisin, että mikäli ulkomailla tulisi epäilys lapsen ja vanhemman sukulaisuussuhteesta, asia tarkistettaisiin Suomen poliisilta. Voisin myös kuvitella, että nykyisen sirupassin aikana se tieto löytyisi sirua lukemalla? Tämä oli kyllä puhdas arvaus...

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...