12.4.2013

Johdonmukaisesti

Olen monesti sanonut, että johdonmukainen kasvatus on tärkeää. Se ei ole ollenkaan vaikeaa: selittää vaan loogisesti, mistä kaikki säännöt johtuvat ja näyttää itse esimerkkiä.

Sänkyyn mennään nukkumaan! Paitsi jos äiti nyt kerran lattialle nukahtaa.

Ei saa ronkkia ruokaa, koska Afrikan lapset!
Onneksi nälänhätää kärsivät ymmärtävät kyllä ronkkimisen, jos ruoassa on jotain minun mielestäni epäilyttävää kuten rusinoita, selleriä, herkkukurkkuja, hillosipuleita ja/tai hedelmiä. Sitä paitsi ronkkimisella ja nätisti sivuun siirtämisellä on valtava ero.

Laitat nyt vaan sieltä vaatekaapista jotain päällesi! 
Paitsi ei tietenkään noita sukkiksia, kun ne on liian ohuet. Ja toi paita on sulle vähän liian pieni jo, että oikeestaan se yksi kukkakuviollinen paita olisi parempi ja sopisi kivasti tohon hameeseenkin. Muistithan aluspaidan?

Hopi hopi, laittakaas nyt vähän vauhtia siihen kävelemiseen ettette myöhästy!
Koska teillähän sinne päiväkotiin on saatanallinen kiire eikä suinkaan mulla duuniin. Tietysti teillä ei olisi näin kiire nyt, jos Hesarissa olisi ollut huonompi pääkirjoitus. Harmi, että meiltä taisi jäädä se voipakettikin laittamatta jääkaappiin siinä lähtöhässäkässä.

Ei nyt pelkkää makeaa syödä!
Kokouspulla ja pieni pantteripussi lounaaksi duunissa on ihan eri asia. Ymmärrätte kun kasvatte vähän vanhemmiksi (ja opettelette itse puhumaan omille kersoillenne suht selkeästi vaikka poskessa on kaksi palaa fazerinaa).

Siivotkaapas jälkenne!
Kämppä näyttää ihan räjähtäneeltä, koska leluja lojuu lattialla! Karseeta! Sen sijaan mun läppäri, latauspiuha, paperipinot, lehdet, urheiluliivit ja kuntopyörä on stailattu olohuoneen sisustukseen ihan tarkoituksella.

Ei saa kiukutella turhasta!
Ja "turha" on ihan helposti erotettavissa "ei-turhasta". Esimerkiksi mun ongelmat ei ole turhia. Puhelimen unohtamisesta himaan kannattaa kiukutella, koska silleen se lennähtää takas käsilaukkuun. Ja kolumnien deadlinen itkeminen kannattaa myös. Asiahan tulee ihan yllätyksenä ja on muutenkin kohtuutonta, että tällaisia aikarajoja ihmiselle asetetaan, varsinkin kun on perhe ja kaikki.

Että koittakaas nyt kakarat käyttäytyä. Tässä on ihan riittävästi haastetta muutenkin.

41 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Oli puhdistava kokemus kirjoittaa tämä postaus. ;)

      Poista
  2. Tässä on ehkä kaikki mitä tänä aamuna perheneuvolassa terapeuteille vuodatin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan tehdä tästä joku helposti printattava google-docs versio. ;)

      Poista
  3. Tohon puhelimen unohtamiseen olen keksinyt seuraavan keinon. Ennen kuin lähden ulko-ovasta tarkastan että laukussa on
    AVAIMET, RAHAPUSSI, MEIKIT, PUHELIN.
    Tällä on selvitty pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Puhelimen jättäminen on aina rutiinin (puhelin-avaimet-lompakko-bussilippu) rikkomisen tulos.

      Poista
  4. Afrikan lapset on ollut meidänkin ruokapöydässä esillä. Minä yritän pitää omissa kiukunpuuskissani mielessä sanat: anteeksi ja tämä ei ole sinun (lapsen) syysi. Tietysti silloin, kun syy ei ole lapsen. Joskushan se on, kun esim. kiellosta huolimatta vaikka lapaset upotetaan kauppareissulla siihen ensimmäiseen kuralätäkköön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä itseeni hyvin pettynyt kun otin Afrikan lapset esiin. Ajattelin, että osaisin hoitaa asian jollain tyylikkäämmällä, modernilla tavalla, mutta ei sitten lähtenyt improna. ;)

      Poista
  5. Meillä on siirrytty Afrikan lapsista kestävään kehitykseen eli vähentämään biojätettä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kaipaankin jo uusia vipuvarsia! ;)

      Poista
    2. Idea ei ole omani. Vihreä lippu -kouluissa ja päiväkodeissa on meneillään erilaisia hankkeita, joissa pyritään vähentmään jätettä, myös biojätettä. Sitä en tiedä, käytetäänkö näissä kouluissa tarjoiluastiohin jääneet tähteet johonkin, vai menevätkö ne yhtä lailla haaskiin kiertämättä oppilaiden lautasten kautta.

      Kirjoittelin tästä aiheesa menneellä viikolla oman merkinnän.

      Poista
    3. Ainakin tuntemassani vihreän lipun päiväkodissa panostetaan siihen, että biojätettä ei tule - päiväkodin keittäjä tietää mitkä ovat lasten suosikkiruokia ja mitä menee vähemmän - ja selvittää joka aamu mahdollisten poissaolijoiden määrän. Ruokaa jokainen ottaa sen verran kun aikoo syödä (mieluummin ensin vähän jos ei ole varma tykkääkö ja jos on hyvää niin voi hakea lisää). Tämä ei tietysti välttämättä onnistu, jos ruoka tulee suuresta keskuskeittiöstä...

      Poista
  6. Paha paikka on sitten kun lapset vähän kasvavat, ja jos niitä on yhtään varustettu ajattelukyvyllä (ja viiltävällä sarkasmilla kuten meidän) noi saa niin päin näköä! Nykyään saa varoa sanojaan joka välissä :-)

    Loistava kirjoitus taas, kiitos!
    Sessan

    VastaaPoista
  7. Aamen, sisar, todistit juuri väkevästi! =)

    VastaaPoista
  8. Olen kypsä koeputkeen laitettavaksi ja tikulla tökittäväksi, koska elämäni on tämänlaista, vaikka lapsia ei ole ensinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen elämä. Paljon arvoja ja hienoja tavoitteita, mutta vain vähän kykyjä toteuttaa niitä. ;)

      Poista
    2. Näisseo. Huokaus.

      Poista
  9. Hyvin kirjoitettu! Mä olen mestari vaatimaan lapsilta toimimista "NYT HETI!". Itse sen sijaan sanon ainakin kymmenen kertaa päivässä, että mä tulen IHAN KOHTA, kunhan olen ensin lukenut tän lehden tai siivonut keittiön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kyllä. Sitten ihmettelen että mikä on kun saa sata kertaa sanoa samasta asiasta. Onneksi tosiaan itse olen aina skarppina palvelemassa.

      Poista
  10. Tää on niin ihana ja niin inhimillinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogini taitaa olla täynnä tätä inhimillisyyttä. ;)

      Poista
  11. En tiennytkään, että käyt solariumissa :)

    VastaaPoista
  12. oijoijoi, niin hyvä!! :)) paitsi että olen päättänyt, että afrikan lapsilla en kiusaa. voin sitten kertoa, koska tästä(kin) päätöksestä tulee lipsuttua. -miuku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! :) Mä päätin että omaksi äidikseni en muutu. Enää en oikeastaan keksi mikä meitä erottaisi.

      Poista
  13. Osasin niin samaistua :D Ihana postaus!

    VastaaPoista
  14. Näinhän se on :) Me ihmiset ei vaan olla niin rationaalisia kaikessa.

    Mulle on kyllä haastavaa olla johdonmukainen parisuhteessakin.

    1. Voitko korjata lattialla ja keittiön tuolilla elokuvat sukat ym. vaatteet pois.
    - muutama päivä myöhemmin omia vaatteita lojuu kasoissa tuoleilla. Mutta nehän ovat vaan matkalla jonnekin ja olin just laittamassa niitä.niinniin.

    2. Onko pakko ostaa ja täyttää meidän koti kaikenlaisella tavaralla (esim. suksienvoiteluteline) jota tuskin koskaan käytetään.
    -voin kuitenkin itse kantaa kauppareissulta parit kengät, farkut, muutaman paidan. Mutta heiiii mähän käytän näitä...ja ehkä vielä joskus niitä vanhojakin. mut täyttää nekin meidän kodin ja koska kaapissa on entisiäkin niin pärjäsin varmasti ilmankin.

    3. Mitä mielenkiintoista siellä netissä on kun puhelinta on jatkuvasti räplättävä.
    -Ahhahhaa. Ja niinhän sitä itsekin selaan puhelinta varmasti aivan yhtä paljon. Kumppani vaan sattuu joskus tekemään niin mun mielestäni väärään aikaan.

    Lisää löytyisi. Omaa toimintaa on niin helppo katsoa sormien läpi.

    VastaaPoista
  15. Auts, kolahti. Juurikin tänä päivänä olen käyttäytynyt varmasti huonommin kuin lapseni. Esikoinen vaan katsoo mua halveksivalla naamalla, kun riitelen pienempien kanssa ja tiuskin tietty sillekin. Huoh, varsinainen Vuoden Mutsi.
    -Elina

    VastaaPoista
  16. Sattuipa tämä postaus sopivasti. Koin meinaan aamulla pysäyttävän hetken, kun äyskin esikoiselle, että mulle ei saa äyskiä... Samalla päässä naksahti ja havahduin siihen, että muahan se vaan matkii, kun kiukuttelee. Siis muutenkin kuin tämä äyskimisepisodi. Voi apua. Iski kyllä taas niin vuoden mutsi olo. Huojentavaa, että tätä näköjään käy muillekin.

    t. toinen keskivertomamma

    VastaaPoista
  17. Ja mähän olin kans vakaasti päättänyt, et Afrikan lapset korttia en pelaa, mut sekin on tainnut mennä jo, kun joskus kiukuspäissäni en jaksanut parempaakaan keksiä.

    VastaaPoista
  18. Hih, mahtava kirjoitus taas kerran!

    Ps. kurkkaa vika kommentti Villervallan vaatejutusta, olin "vähän" myöhässä ;)

    VastaaPoista
  19. Voi nolous. Oon muun muassa huutanut vauvalle että älä nyt aina huuda... Pelottaa mitä sitten vähän isompana käy.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...