Tietoa mainostajalle ›

8.3.2013

Äiti, mullon on tylsää

Yle kertoi, että lapsista on tullut viihdeteollisuuden suurkuluttajia. Jutussa myös analysoidaan sitä, miksi näin on käynyt: vanhemmat haluavat miellyttää sekä lapsiaan että itseään: kun pelikonsolit ja dvd:t jylläävät, kukaan ei roiku puntissa ja valita tylsyyttä. Jäin pureskelemaan miellyttämisen vaikutuksia suhteessa nuorten odotuksiin.

Kun itse kakarana valitin tekemisen puutetta, Mutsi kehotti minua lähes poikkeuksetta siivoamaan huoneeni. Huoh ja gnääh. Eihän se nyt olisi kivaa. Tästä purnauksesta seurasi toinen slogan: C'est la vie! Sellaista elämä on. Tylsää.

Koulussa on tylsää. Lukujärjestyksessä on muitakin pakkoaineita kuin ruotsi. On aineita, joita ei yksinkertaisesti voi nähdä mitenkään kiinnostavina eikä niihin löydy lahjojakaan. Ja vaikka löytyisikin, on epäpäteviä ja epäreiluja opettajia, homeisia kouluja, kiusaaja-urpoja ja epäonnistumisia. Siis äärimmäistä tylsyyttä.

Eikä tilanne muutu työelämässä. Nuoria otetaan ihan loogisesti töihin, joista selviää ilman mainittavaa työkokemusta ja ammatillista koulutusta, joten palkka on sen mukainen. Monet suorittavat työt ovat lisäksi huonosti johdettuja, jolloin työilmapiirikin on ankea. Tiedän. Olen itse ollut mm. hampurilaisia kokoamassa, halparytkyjä myymässä ja kerroslähettinä. Oma raha oli silloin riittävän hyvä motivaattori, itse työn kiinnostavuus oli nolla.

Lastensa miellyttämisessä ei ole mitään väärää, mutta vedän rajan siihen, että mikään hiton velvollisuus se ei ole. Tylsyys ei tapa eikä se ole kenenkään muun syytä. Tylsyys on vain epämukavuusalue, ja siellä visiteeraaminen on opettavaista, kaiken ikäisille.

Kun sitten kuulin viisivuotiaalta ensimmäisen kerran Äiti-mulla-on-tylsää kommentin, olin riemuissani. Kaivoin povarista huoneensiivouskortin lievästi vahingoniloisena, mutta ovela kersa kuvitteli, että kyseessä oli dialogi ja lähestyi vastaehdotuksella: okei, mutta siivotaanko yhdessä? Gnääh! En voinut sanoa ei.

Kerronko, mikä on todella tylsää? Se, että puhuu itsensä pussiin viisivuotiaan kanssa. Mutta sellaista elämä on.

25 kommenttia:

  1. Kersasi on niin ässä! Se tunki mulle jauhot suuhun jo kolmevuotiaana, kun tapasimme ensi kertaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pälättää jopa hampaita pestessä. En kestä jos näitä on joku päivä kaksi!

      Poista
    2. Mun lapsuudessa faija aina välillä ehdotti meille, että "kilpaillaanks kuka pystyy olemaan pisimpään hiljaa?" Ja sit me pennut ihan into piukassa istuttiin rivissä sohvalla ja kärvisteltiin ettei vaan sanottais mitään. Sai se sillä kai ostettua jotain kaks minsaa hiljaisuutta kerrallaan :D

      Poista
  2. Täytyy sanoa, että meillä tuo siivouskortti on ahkerassa käytössä... tosin sitä on vähentänyt se, että lapset ei enää valita tylsyyttä kun vastaus on johdonmukaisesti sama... voisit vaikka siivota huoneesi. =)

    Muuten siivouksesta tuli mieleeni tapaus, kun kerroin lapsille salaisuuden siitä miten ei tarvitse koskaan siivota? Jos laittaa tavarat aina omille paikoilleen käytön jälkeen ei siivousta (=raivaus) tarvitse koskaan tehdä. Eipä lapset oikein arvostaneet tätä viisautta. =)
    Itselläkään ei toki ole tämä hallussa läheskään täydellisesti.

    Muuten noin yleisesti... Elämä on.. ! (siis tylsää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivouskortti kunniaan! Mulla on kamat levällään pitkin kämppää, joten en ehkä kehtaa vedota tohon takas laittamiseen. :D

      Poista
  3. sulla on kyllä ihan huippu viisivuotias! :)
    -miuku

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä!! Kun oma ipanani ensimmäisen kerran valitti tylsyyttä osasin huudahtaa vain, että "Nyt ollaankin sitten asian ytimessä" ja jatkaa, että "sitten sun pitää vaan miettiä mitä kivaa voisi tehdä". Kyllähän se legojaan aina sitten palaa rakentelemaan, jos ei muuta keksi. Tuon siivouskortin otan ensi kerralla. Saa nähdä miten siihen reagoidaan. Olen kyllä kova pelaamaan lauta- ja korttipelejä, kun tykkään niistä itsekin, mutta esim. pyyntöön autoilla leikkimiseen olen vastannut ehdottoman ein, äiti ei leiki autoilla, ei vaikka äitiä yritettäisiin opettaa siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kestä! Ja sama täällä, leikin vain riehumisleikkejä, en pysty istumaan laattialla ilman alaraajahalvausta.

      Poista
  5. Hih, samaa dialogia on käyty meillä. Kun vetäsin siivouskortin ekaa kertaa, niin tyttö myös pyysi mua mukaan :-/ Mä en ollut yhtä höveli kuin sä :D - sanoin, että en mä ole siellä sotkenut! Taisin kuitenkin lopuksi taipua ja siivota pikkuveljen puolesta jos tyttö siivoaa omat kamansa. Meidän 2-vuotias siivoaa kyllä mielellään, mutta jälki ei vielä ole ihan mun standardien mukaista ja saattaa kesken siivouksen keksiäkin, että heitelläänkin sieltä lelulaatikosta tavarat takaisin lattialle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihme meininki näillä nykyajan kakaroilla! Mulla ei ollut "mut emmä haluu siivota" -vastausta parempaakaan lainia valmiina, joten se näki mun naamasta että nyt osui. Ens kerralla on valmistauduttava paremmin. ;)

      Poista
  6. Mun äiti sanoi aina "Tytöt, tylsyydessä on luovuuden lähde". Ja muistan, kuinka lapsena vannoin, että jos mulla on ikinä omia lapsia, en koskaan sano noin. Sitten meni, give or take, 30 vuotta, ja kas, tarpeeksi tiukka tilanne, 3 omaa ruinaajaa, ja mitä pääseekään suustani.

    Tarinan opetus on, että lähimuistin lisäksi, äideillä näivettyy muisti noin ylipäätään. Ja tylsä on tylsää edelleen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää hetket kun tajuaa muuttuvansa hiljalleen mutta vääjäämättä omaksi mutsikseen on pysäyttäviä. :)

      Poista
    2. Juu, mutta totuushan on, että tylsistyminen on luovuuden lähde! Eikai mitään uutta synny, jos on koko ajan täysin tyytyväinen oloonsa...

      Poista
  7. Meillä ekaluokkalainen on turhankin tehokas siivouksessaan, siivouskortilla saa ostettua hyvällä tuurilla vajaan tunnin hiljennyksen siihen "ei oooo teekeeemistääää" marinaan ._.

    Eipä huoneessa kyllä montaa neliötä olekaan, mutta hämmentää syvästi mistä se on tuon siivousgeenin saanut koska en itse myönnä olevani läheskään yhtä johdonmukaisen siisti...

    VastaaPoista
  8. Minulle isä vastasi tuohon kommennttiin aina aikanaan että "istu vaikka hiljaa sohvalla ja ajattele". Olisko voinu tylsempää olla? Nyt olisin tosi onnellinen, jos joskus ehtisin toteuttaa tuota käskyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä käytetään tätä samaa. Aika vähiin on jääneet ajatteluhetket. ;-)

      Poista
  9. Mun mutsi tarjosi lääkkeeksi tylsyyteen joko tiskaamista tai nukkumaan menemistä. Enkä muista, että olisin kauheesti tylsyyttä koskaan valitellut, sattuneesta syystä... kyllä sen ajan sai sitten kulumaan vaikka ikkunasta tuijotellen tai pöydän alla lauleskellen. Tylsäily on oikeestaan ihan tervettä ja tarpeellista :)

    - Ninni

    VastaaPoista
  10. Mun vakiotarjous lapsille (teinejä jo) on "lue kirjaa". Niin minä itse teen, eikä koskaan ole tylsää :). Muistan 70-luvulta vanhempien kirjahyllystä klassikkoteoksen "Äiti mitä tekisin". Kirjasta on jäänyt mieleen ohje, kuinka kauraryyneistä saa kivasti loihdittua sisähiekkalaatikon keittiön lattialle....

    VastaaPoista
  11. Joskus viime vuosisadalla vuokrattiin mökki ja äippä antoi pakata mukaan vaan pari uimalelua ja lelufiguuria. Kaikki muu jäi kotio. Murjotettiin äidille koko pakkaamisen ajan, automatka ja vielä hetken aikaa mökillä. Loput kolme viikkoa pyydystettiin sisiliskoja (ja vapautettiin!), tehtiin niille koteja, uitiin, saunottiin ja vähän vielä uitiin, rakennettiin jätepuusta laivoja, ruokittiin sorsia, uitiin vähän vielä lisää ja ihmeteltiin ukkosia. Juuri nyt haluaisin vain sitä tylsää.

    VastaaPoista
  12. Meillä lapset kuluttavat viihdettä ja viihdytysvälineita varmaan ihan liian kanssa, mutta vastapainoksi koulussa on tylsää ja italialainen koululaitos panostaa läksyihin niin että sitä takapuolen kestävyyttä ja velvollisuuksien ikävyyttä saa vielä iltapäivälläkin harjoitella tuntikaupalla. Jos sen jälkeen padit ja wiit maistuvat, niin kuka minä olen kieltämään: kavereitakin voi tavata vain varaamalla ajan kalenterista.

    VastaaPoista
  13. Kolmivuotiaani meni sitten siivoamaan. "äiti en mä mahdu siivoamaan kun täällä on niin sotkuista!" käsken aloittaa keräämällä kirjat ensin hyllyyn. menee minuutti ja löytyy kiva kirja. "äiti voinks mä pitää jo tauon." ja istuu lukeen kirjaansa.

    VastaaPoista
  14. Miehen vakikommentti sen pakollisen siivoamisehdotuksen lisäksi: "mä en ole mikään ohjelmatoimisto"

    ... ja siivousehdotukseen varhaisnuoriso nokittaa nykyään: "äläkä sit ainakaan sano että siivoa tai mee ulos! En varmana!"

    Siihen ei voi vastata muuta kuin "sit sun täytyy vaan olla."

    Ja

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...