27.2.2013

Äidit kartalle

Sinnittelin eilisen A2 teemaillan "Äidit töihin" keskustelun melkein kokonaan. Tiesin, että homeinen meno on varmasti taattu, mutta se oli yllätys, että toimittajat eivät haastaneet urpoimpia kommentteja yhtään. Lisäksi keskustelusta puuttui mm. naisvaltaisen alan työnantaja.

Illan aikana lauottiin vaikka mitä argumentteja muutosta vastaan. Tässä parhaimmistoa.

Isä ei voi imettää! Äitiys on naiselle luonnollista! 
Hihi. Ja lisäksi isä voi imettää, jos oikein yrittää.

Joskus isä ei vain voi jäädä kotiin! Yrittäjä ei voi jäädä kotiin! 
Justiinsa. Ja tästähän seuraa se, että
a) on ammatteja, johon ei voi ottaa naista, koska tämän tosiaan pitää voida jäädä kotiin,
b) on ammatteja, jonka menettää muutaman kuukauden sairasloman jälkeen ja
c) nainen ei voi olla yrittäjä.
Erään tuntemani isän mukaan yrittäjän työt ovat ihan samalla tavalla järjesteltävissä kuin muutkin duunit. Myös kolme tuntemaani yrittäjänaista on saanut lapsen. Näistä selviytymistarinoista pitäisi ehkä kirjoittaa enemmän.

Perheen tulot romahtavat! 
Tämä pitää varmasti paikkansa joissain perheissä, mutta kuinka moni on vaivautunut laskemaan, millaisista eroista nettotulojen suhteen puhutaan? Jos perheet elävät taloudellisesti suhteellisen tasa-arvoista elämää ennen lasta, miten ihmeessä tilanne lapsen syntymän jälkeen muuttuu radikaalisti, varsinkin progressiivisen verotuksen maassa? Ja kuinka moni mamma laskee, mitä se maksaa hänelle itselleen eläkkeineen päivineen?

Kiintiöt ovat pakottamista! Perheiden pitää saada itse valita! 
Perheiden valinnanvapaus ja kiintiöiminen ovat ihan eri juttuja. Kiintiöt lisäävät miesten valinnanvapautta, sillä äidillähän se jo on. 1800-luvun asenteilla varustettu työnantaja suhtautuu kiintiöityihin vapaisiin ihan eri tavalla kuin vapaaehtoiseen hoitovapaaseen, joka vaatii isältä keskikokoista suurempia palleja. Esimerkiksi joidenkin työmarkkinajärjestöjenkin kannattamassa 6+6+6 mallissa, jossa yksi pätkä on isälle ja yksi äidille ja yksi vapaasti jaettavaksi, isä saa myös halutessaan jättää sen vapaansa käyttämättä, mutta äidille jäisi silti se 12 kk. Perheet siis valitsevat ihan itse.

Toki siitä voi valittaa, että äiti haluaisi itse pitää koko 1,5 vuotta, mutta yhteiskunnan ei kannata sitä maksaa sikäli kun naisten epätasa-arvo työelämässä (nuoren naisen palkkaaminen, pätkätöiden tarjoaminen, työllistyminen vanhempainvapaiden jälkeen) nähdään ongelmina. Mikä se on.

Lapset ovat pieniä vain hetken! 
Aivan, läsnäolohan loppuu, koska työssäkäyvä vanhempi lähtee orjaksi toiseen galaxiin.

On isiä, jotka eivät pärjää lapsen kanssa!
Tämä on totta: narkkarit, psykoottiset, rapajuopot ja ihmissyöjät eivät varmaankaan osaa hoitaa lasta. Näiden miesten kanssa ei äidilläkään ole kovin kivaa ja olisi jopa fiksua olla tekemättä lapsia tällaisen isäkandidaatin kanssa. Kannattanee kiinnittää katse siihen valtaosaan isistä, jotka ovat ihan normaaleja kädellisiä.

Äidillä ei ole työtä mihin palata! 
Näin voi tosiaan olla, koska nuorten naisten asema työelämässä on vanhemmuuden epätasaisen jakautumisen takia huonompi. Itse sain kenkää hoitovapaalla, mutta ei tullut mieleenkään, että vaihtoehto olisi kotihoito forever. Tilanteeni tuskin olisi parempi kolmen vuoden päästä, kun ammattitaito on ruosteessa ja cv:ssä helvetin pitkä musta aukko.

Sen sijaan joustojen lisääminen osa-aikatyön kautta pitäisi ottaa ihan tosissaan työn alle - se houkuttelisi varmasti miehiäkin kotiin. Lisäksi kotiäideille pitää antaa mahdollisuus työllistyä perhepäivähoitajana: hoitopaikan tarjoaminen vähintään yhdelle muksulle kasvattaisi tulojakin.

Päivähoito on kuralla!
Tämä on varmasti monessa kunnassa faktaa. Mutta miten päivähoito paranee kotiäitiyden kautta? Kunnalla on lain mukaan velvollisuus järjestää päivähoitopalvelut ja kuntalainen vaikuttaa asioihin tiedätte kyllä miten.

Tämä ei ratkaise kaikkien (eli minun) ongelmiani! Nuoret syrjäytyvät, hevosta myydään nautana ja lattessani on kärpänen!
Näin on. En ole vielä koskaan nähnyt yksiselitteistä ratkaisua monimutkaiseen ongelmaan. Hyvinvointivaltion kustantaminen on juuri tällainen kysymys.

Paras tweetti koskikin ohjelman asenneilmastoa: ohjelmasta olisi pitänyt poistaa värit, jotta tunnelma olisi paremmin vastannut keskustelun moderniutta.

107 kommenttia:

  1. Tuo Erja Rusanen on kyllä ihan fakki-idiootti. Varmasti tietää paljon kehityspsykologiasta, mutta kun aletaan puhua perheiden kokonaishyvinvoinnista, hän on pihalla kuin lumiukko.

    Innostuin itse kirjoittamaan imetyksestä ja töihinpaluusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusanen oli kyllä paha. Piti vähän lallattaa päälle, ettei kuullut ihan kaikkea mitä se sanoi.

      Poista
    2. Meillä mies (koti-isä evp) pisti aina kuulokkeet korviin, kun Rusanen puhui.

      Mietittiin kyllä, että on siinä perää, että niissä perheissä on "jotain vikaa", joissa lapsi menee alle vuoden ikäisenä päivähoitoon. Meillä meni esikoinen yhdeksänkuisena ja tietynlaisia ongelmia tosiaan oli (en halua tarkentaa). Näihin ongelmiin ratkaisu oli nimenomaa äidin töihinpaluu ja laadukas päivähoito lapselle. Mikään kotiin tuotava "tuki" ei olisi ollut vaihtoehto (paitsi ehkä lastenhoitaja, joka päästää äidin töihin).

      Poista
    3. Minäkin hermostuin tuohon Erja Rusaseen. En kehtaisi mennä telkkariin laukomaan tuollaisia aivopieruja.

      Poista
    4. Minäkään en vaan voi sietää Rusasta. Olen istunut yhdellä hänen kurssillaan ja voin sanoa, että hänen mielipiteensä ja tutkimussuosikkinsa ovat hyvin pitkälti aikansa eläneitä. Enkä ole ainoa joka on tätä mieltä. Viittaan mm. tuohon Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan, jota Rusanenkin tuntuu tulkitsevan hyvin mustavalkoisesti. Siksi harmittaa, että tällaisiin keskusteluihin laitetaan aina yliopistolta tuo Rusanen. Vähän sama kuin jossain vaiheessa laitettiin kotiäitien edustajaksi se Nina Mikkonen.. Onneksi paikalla oli se joku erityisopettajamies, joka vähän yritti sanoa tämänsuuntaisesti takaisin...

      Poista
    5. Se on vähän niin kuin Päivi Räsänen edustamassa kaikkia kristittyjä...

      Poista
  2. Tässä päivässä ei paljon naurunaiheita ollut, joten lämmin kiitos tästä rivistä:

    "Aivan, läsnäolohan loppuu, koska työssäkäyvä vanhempi lähtee orjaksi toiseen galaxiin"

    VastaaPoista
  3. Miul melekeen maito happani, kummie nii kovast hermostuin siit ohjelmast. Sääliteltiin siinä miehen kanssa keskimmäistä, jonka kiintymyssuhde runnottiin 8-kuisena äidin palatessa töihin. Se on varmaan epävarmuuttaan sosiaalinen mukula.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mekin ihmeteltiin että kummasti on tuntunut molemmilla skideillä kiintymyssuhteita rakentuvan kolmeen neljään ihmiseen alle vuoden vanhana (eikä vain äitiin). Mutta ehkä olemme harhaisia.

      Poista
    2. Meillä oli esikoisella pitkä aivan sietämätön eroahdistuskausi. Vieraan aikuisen seurassa alkoi hätääntynyt paniikkihuuto ja huuto jatkui vielä pitkään senkin jälkeen, kun äiti tai isä oli palannut. Isänsä kanssa hän ei kuitenkaan koskaan saanut paniikkikohtausta, alkoi vain tavalliseen tapaan itkeskellä eikä rauhoittunut, jos kaipasi imetystä.

      Varmasti isoissa tutkimusaineistoissa näkyy paljon vauvoja, jotka vierastavat isäänsäkin. Kertooko se sitten nimenomaa vauvoista on toinen asia. Ihminen on siitä hankala tutkimuskohde, että ihmistä ei voi kohdella kuin koe-eläintä. Nämä havainnot voivat kertoa yhtä hyvin isistä kuin vauvoista.

      Poista
    3. Minun lapsi vierasti isäänsä alle puolivuotiaana ja äiti oli paras senkin jälkeen ja oli ihan kamala vierastus muihin päällä 8kk ikään asti. Menin töihin kun lapsi oli 7kk ja mies jäi kotiin. Niillä meni ihan älyttömän hyvin ekasta päivästä lähtien ja mun sydän meinasi pakahtua (onnesta) kun viikko töihinpaluuni jälkeen katsoin niitä kahta, joilla oli ihan omat jutut mihin ei äitiä tarvittu.

      Mut joo, mut eiköhän toi onnellinen tenava terapiassa tilitä sitä kun äiti hylkäsi ja meni töihin...

      Poista
  4. Iso peukku 6+6+6 -mallille ja osa-aikatöille. Muuten kyllä kysyn mikä helkkarin kiire on kiskoa niitä pienten lasten vanhempia sinne juoksuhautaan, luulisi maasta löytyvän nuorisotyöttömiä ja 50+ -liianvanhoja hyvinvointivaltiota kustantamaan.

    Ilta TV Kaistan äärellä on varattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä en mitään, mutta ounastelen, että ne perhevapailla olevat naiset ovat usein niitä ns. parhaiten työikäisiä. Eli on koulutus, työkokemusta ja ehkä se vakkariduunikin. Nuorisotyötön on, no, nuorisoa eli voi olla alempi koulutus (jos ollenkaan). Tarkoitan siis sitä, ettei isoa perhevapailla olevaa "naismassaa" esim. terveydenhoitoalalla noin vaan korvata nuorisotyöttömillä tai niillä 50+ -irtisanotuilla tms.

      Poista
    2. Jep, näitä ei oikein voi rinnastaa. Koulutettu nainen, jolla on duuninsa odottamassa, kannattaa hilata takas duuniin, jotta ammatillinen itsetunto säilyy ja työnantaja uskaltaa jatkossakin palkata naisia. Nuorisotyötön tai viisikymppinen ei kilpaile samasta duunista. Toki näidenkin ryhmien työttömyyttä pitää hoitaa mutta eri keinoin.

      Poista
    3. EK, joka on innokkaimmin naisia töihin vaatimassa, ei aja mitään yleistä etua, vaan nimenomaa omien jäsentensä etua. Haluaa mahdollisimman hyvää työvoimaa, mieluummin siis äitejä perhevapailta kuin sitä vähän epämääräistä sakkia kortistosta. Jos siinä sivussa muutama äiti siirtyy hoitovapaalta kortistoon j a lapsi päivähoitoon, se ei ole EK:n päänsärky, vaan laskun maksaa Joku Muu (aka veronmaksajat).

      Poista
    4. Kukaan siellä kotona vuosikymmeniä viru, ja jos viruu niin sekin on oma valinta. Naisia voisi esim. terveydenhoitoalalla ehkä houkutella töihin paremmalla liksalla.

      Ja vähän suhteellisuudentajua siihen kuinka pahasti se osaaminen ruostuu jos CV:ssä on parin vuoden "ruma reikä".

      Poista
    5. Voisin kuvitella, että nykypäivänä 50+-porukassa ja kortistossa ylipäätään on ihan pätevääkin porukkaa:) Itse asiasta kuitenkin samaa mieltä, että valinnan vapautta ja mm. osa-aikatyön mahdollisuutta parannettava.

      Poista
    6. Suurin ongelma 50+ porukan työllistymisessä on se, että aina kun työntekijä jää työkyvyttömyyseläkkeelle, lasku tulee viimeiselle työnantajalle. Ajatus on kaunis: kannustetaan työnantajia järjestämään työolot sellaisiksi, että työkyky säilyy. Ongelma tästä tulee siksi, että iäkkään, vaikka kuinka pätevän, työntekijän riski sairastua on aina suurempi kuin nuoremman.

      Poista
    7. Kyllä niitä päteviäkin 5- kymppisiä laitetaan kortistoon! Itsellä on kokemusta jo useammasta yt- kierroksesta ja paljon lähtee sieltä iäkkäämmästä päästä. 5- kymppinen on useimmiten erittäin työkykyinen ja -haluinen; pitkäaikaistyöttömät ovat asia erikseen.

      Poista
    8. ja 5kymppisillä on ne lapset todennäköisesti jo senikäisiä että esim lasten sairauspoissaoloja ei tule. Tai äitiyslomia. Hoitovapaita saattaa tulla mutta varmasti hyvin pieni marginaali sekin :)

      Poista
    9. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä tälläkin nähdään nuorisotyöttömät ja 50 + ikäiset työttömät erittäin stereotyyppisesti...

      Lähipiiristä löytyy 50+ ikäinen yli 25 vuoden erittäin hyvällä työkokemuksella oleva työtön, joka on aktiivisesti etsinyt 3,5 vuotta töitä. Ei vaan kelpaa mihinkään kokemustaan vastaavaan työhön eikä muuten kelpaa edes niihin hanttihommiin..

      Mitähän itse ajattelisitte vastaavassa tilanteessa ? Itse nostan hattua hänelle, että on vielä tervejärkinen ja jaksaa yrittää.

      Poista
    10. eihän tässä ole muutenkaan kyse yksilötasosta vaan suuresta joukosta.

      Poista
    11. Tässä unohtuu aina se yhteiskunnan näkökulma: jos joku haluaa toteuttaa itseään himassa vuosikymmenen, hän toki saa sen tehdä, mutta omalla kustannuksellaan. Ei yhteiskunnan kannata maksaa siitä, että nainen huonontaa asemiaan työmarkkinoilla.

      Poista
  5. Valtion virkanainen lähettää terkkuja toisesta galaksista! :D Tosin vika on mun, viihdyn niin p*leen hyvin töissäni ja vastuuntunto & työreissut repii -elin olin erittäin mielelläni niin kauan kotona kuin yhteiskunta antoi mahkuja.
    Nykyisin parina päivänä kurvaan kotiin, nappaan vanhemman muksun harkkoihin ja tuolloin teen vajaan päivän. Täyden tehdessä ehdin viedä lapset hoitoon/kouluun ja tulemaan kotiin iltatoimiin. Mulla palaa työmatkoihin reipas tunti per suunta päivässä. Asuminen perähikiällä on toki oma valinta, mutta perähikiä on meidän muksuille loistava kasvuympäristö. Vai pitäiskö sanoa perähikiä = galaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työmatkat voi olal helvettiä ihan täällä pk-seudullakin. Mutta mä kyllä yritän ne minimoida, ihan siksi että ehtisin myös harrastaa. :D

      Poista
  6. Katsoin nyt Areenalta tuon keskustelun, ja enemmän kuin äitien patistamisesta töihin siellä puhuttiin siitä miten isät saataisiin jäämään kotiin. Helvetin hyvä kysymys!

    Yleisöviesteistä päätellen isät tarvitsisivat porkkanan, ja miesvaltaisten alojen työnantajat keppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän kovemmalla linjalla. Isät tarvitsevat keppiä, koska tällä hetkellä lapsistaan huolehtimista pidetään jonkinlaisena valinnaisena asiana.

      Poista
    2. Meillä isä ei jää kotiin nyt kolmannen lapsen kohdalla, koska a.) hän ei halua (ollut nuorempien kanssa kyllä) b.) musta on oikein kivaa olla kotona c.) miehellä on noin kolme tonnia parempi palkka (mullakin se on ihan ok, perusakateemisen liksa) d.) miehen ura on hyvässä nosteessa ja hän haluaa nyt panostaa siihen, MUTTA hän on siitä huolimatta ihan paras isä ja aviomies meille ja huolehtii hyvin meistä kaikista (ei esimerkiksi vietä iltoja työssä vaan meidän kanssa). Ja tätähän ei sais sanoa ääneen (siksi kirjoitankin anonyyminä), mä diggaan sellaisesta vanhanajan meiningistä, jossa työnjako on aika traditionaalinen, lisäksi mulla on suuri tarve olla paljon lasten kanssa eli 9 tuntia erossa lapsista päivässä on mulle liikaa. Raha-asiatkaan ei ole ongelma, sillä olemme naimisissa, kaikki omaisuus on yhteistä ja tulot yhteisessä käytössä.

      Poista
    3. Kiva kuulla, mutta en ymmärrä miten uutta tämä tuo keskusteluun. Paitsi sen että miesvaltaisten alojen työnanatjat tosiaan pitäisi laittaa maksamaan kotihoidosta yhteiskunnan sijaan. Miehellehän ei tule edes lapsenhoidollisia sairaspäiviä.

      Poista
    4. Ei varmaan juurikaan uutta, mutta lähinnä halusin sanoa, ettei se että isä ei jää lapsen kanssa kotiin tee hänestä henkilöä, joka ei huolehtisi lapsistaan/perheestään. Kokonaisedun kannalta voi olla oikein järkevää että kotona on se motivoituneempi ja innostuneempi osapuoli, siksi en kannata mitään pakkoratkaisuja. Tota pointtia en nyt ymmärrä ollenkaan, että mitä kustannuksia pitäisi sälyttää miehen työnantajalle? Ja välillä ihmettyttää myös keskustelu yleisesti kotihoidon kustanuksista. Siis mitä kustannuksia tarkoitetaan? Raskausaikana minulla ei ole ollut yhtään poissaoloa ja perhevapaan kustannukset maksaa Kela. Kuulemma esim pienyrittäjälle suurimmat kustannukset raskaudesta tulee juuri raskausajan poissaolojen kautta sekä pientenlasten sairauspäivistä, niitä voisi toki tasata.

      Onhan myös yhteiskunnan kannalta parempi ratkaisu (enemmän verotuloja) se että suurempi tuloinen on töissä.

      Poista
    5. Ei tietenkään tee, en sitä väittänytkään. Tärkeintä tietysti on, että edes sen esikoisen kanssa jää kotiin, koska siitä alkaa se ymmärrys välikausihaalareista ja suppojen laitosta.

      Selvennän vielä: miehen työnanatajanhan on tästä 50-luvun asetelmasta se selkein hyötyjä: isällä ei ole mitään muita tärkeitä velvollisuuksia kuin työ ja lasten sairauspäivistä ei koidu poissaoloja. Toki minua tämä korjaus ei auta kun kuulun edelleen siihen epäilyttävään ryhmään, jota ei duunissa näy 3 + 3 vuoteen. Koti-insinööri totesi, että työnanatajan kannalta vaikeaa on menettää se hyvä työntekijä (+ rekrytoida uusi epämääräiseksi ajaksi), ei se, että se on raskaana.

      Poista
    6. Ei minunkaan työnantaja tästä minun kotonaolosta juurikaan kärsi, jos ei hyödykään. Itse asiassa tehtäväni on aika spesifi ja sijainen on helpompi löytää, kun tarjottu työpätkä on vähän pidempi. Sijaisellekin on kiva ettei tehtäviä joudu heti jättämään, kun alkaa jotain osata. Lasten sairaspoissaoloista "kärsii" kyllä ihan tasaisesti molempien työnantajat, sillä sen jälkeen kun palaan töihin ne jaetaan tasan.

      ed. anonyymi

      Poista
    7. Siitä kannattaa pitää kiinni. Jos isä nimittäin ei pidä hoitavapaita, kynnys jäädä himaan hoitamaan sairasta lasta saattaa olla korkeampi kuin lastenhoitoon tottuneella isällä.

      Copy-pastesin muuten tähän vielä, mitä vanhemmuuden aiheuttamilla kustannuksilla tarkoitetaan.

      Vaikka Kela maksaa osan vanhemmuuteen liittyvistä kustannuksista, työnantajalle voi koitua työntekijän vanhemmuudesta muun muassa seuraavanlaisia menoja:
      - päivärahan ja palkan välinen erotus, jos työehtosopimuksessa työntekijälle taataan tietyltä äitiysvapaan ajalta - usein kolmelta kuukaudelta - täysi palkka, sekä sijaisen palkka samalta ajalta.
      - mahdollisen raskaudenaikaisen sairausloman palkka seitsemältä päivältä.
      - palkka, joka useimmissa työehtosopimuksissa taataan enintään neljä päivää kestävän tilapäisen hoitovapaan ajalta lapsen sairastuessa.
      - työhön perehdyttämisen kustannukset, joita syntyy äitiys- ja vanhempainvapaan ajalle palkatun sijaisen tai pitkältä perhevapaalta työhön palaavan työntekijän kouluttamisesta; sijaistamisen kustannukset vaihtelevat suuresti riippuen muun muassa siitä, rekrytoidaanko ja perehdytetäänkö työhön uusi työntekijä, vai jaetaanko äitiyslomalle jääneen työt työpaikan sisällä.

      Poista
    8. Kiitos Katja tuosta listasta. Noin nopealla vilkaisulla siinä ei mielestäni ole yhtään sellaista kustannusta, joka vähenisi naisen työnantajalta sillä että isä jäisi hoitovapaalle kotiin (paitsi toi lastensairasajan palkka, jos oletetaan että se että isä on ollut koti-isänä vaikuttaa tähän). Tietysti varmaan haetaan sitä että kustannuksia tulisi äidin työnantajan lisäksi myös miehen työnantajalle. Kaipa se lisäisi tasa-arvoa.

      Pitää vielä kertoa, että jälkikiivastuin tuosta kommentistasi, jossa sanoit että viestini (jossa perustelin sitä miksi meillä isä ei jää kotiin) ei tuo mitään uutta keskusteluun. Minusta se tuo tasan saman verran uutta aiheeseen, kun esim sinun pointtisi siitä että päätitte jakaa vapaat tasan tai esim. Leo Straniuksen lausahdus, jossa hän kertoo että hänestä oli itsestään selvää, että hän haluaa jäädä hoitovapaalle. Kaikille siis oikeus osallistua keskusteluun ja perustella valintojaan - eiks jeh? Ei me lapsia kotona hoitavat äiditkään mitenkään tyhmiä olla, vaan ihan omaksi ja perheen parhaaksi päädytty tiettyihin ratkaisuihin.

      Terv. ed anonyymi Satu

      Poista
    9. Hyvä, että hermostuit, sitä se kipupisteiden painelu teettää. :)

      Mutta kerrataanpas vielä, sillä tässä on kaksi eri asiaa nyt käsittelyssä: naisten työllistyminen ja isien hoitovapaat. Nyt puhutaan siitä naisten työllistymsiestä: lapsen hoitaminen ei ole mikään automaatio kummallekaan sukupuolelle vaan se täytyy opetella. Jos toinen ei sitä opettele, nainen on aina se, joka jää sairaan lapsen kanssa kotiin. Tällöin naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät vielä lisää.

      En pidä kaikkia kotiäitejä tyhminä, mutta haastan kyllä sen käsityksen, että koko 96% kotiin jäävistä äideistä olisi tämän valinnan tehnyt järkiperustein. Se "perheen paraskin" voi olla oma harha (en kuitenkaan väitä, että sinun tapauksessasi näin olisi). Asenteet, sosiaalinen paine ja yhteiskunnan ohjaus ovat tärkeitä asioita päätöksenteossa.

      Poista
    10. Valinta on varmaan monella (ainakin minulla) paitsi järki- myös suurelta osin tunnepuolen juttu. Voin vaan paremmin, kun saan olla paljon lasteni kanssa. Toki ajatus "perheen parhaasta" saattaa olla harhaa, mutta mikäli tulkitsen tilannetta oikein, meillä on täällä kotona sakki onnellista porukkaa, joten hyvä homma harhaa tai ei. Uskon kuitenkin että viimeistään kahden vuoden päästä olen ihan valmista kauraa töihin (ainakin osa-aikaisesti). Mulla on kokemusta myös hyvin vaativasta kodin ulkopuolisesta hommasta (vedin 25 hengen yksikköä pankkisektorilla) ja täytyy sanoa että kyllä tää "velttoilu" sen homman hakkaa. Yhtään en kaipaa niihin loputtomiin palavereihin ja asiakastilaisuuksiin ja konetta naputtamaan.

      Poista
  7. Älä unohda teiniäidin argumenttia "Järjestelmässä ei ole mitään vikaa. Mun mies käy töissä ja mun äiti hoitaa vauvan, kun mä opiskelen."... Just. Hänen miehensähän voi elättää ja äitinsä hoitaa muidenkin vauvat. Problem solved!

    Hänenkin tilallaan olisi voinut olla erityislastentarhanopettajan tai monimuotoisten perheiden edustajan kaltainen keskustelija, joka osaa käsitellä aihetta muustakin kuin omasta näkökulmastaan.

    Nimimerkki Blogiin eksynyt, sillä lapsia saadaan, ei hankita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua pyydettiin nimenomaan kertomaan omia kokemuksia, ei ottamaan kantaa.

      Poista
    2. Anonyymi, siellä puhui ne asiantuntijatkin omasta näkökulmastaan, kuten äitiydessä usein käy. Painetta toimittajille, I say.

      Demi, kiva kun kommentoit! Järjestelmän arviointi joko hyväksi tai huonoksi on toki kannanotto, mutta ymmärrän kyllä että näkökulmasi oli tarkoitus olla pääasiassa henkilökohtainen.

      Poista
    3. Olihan siellä keskustelemassa myös erityislastentarhanopettaja (vastasi pari kertaa todella hyvin Rusaselle) ja sateenkaariperheiden edustaja.

      Poista
  8. Itse olen juuri tuollainen työelämään patistettava. 37, koulutettu, loistava työkokemus... Mutta viihdyn kotona lasten kanssa. Juuri nyt tunnen, että mun on hyvä näin. Juuri nyt en halua olla uratykki, vaan nautin päivärutiineista omien muksujeni kanssa. Laitan ruokaa, askartelen perhekerhossa, pesen ja pyyhin pyllyjä ja huushollia, pelaan ja leikin. Olen onnekas, kun mieheni ei halunnut jäädä hoitamaan lapsia, vaan sain koko setin itselleni. CV:ssäni on 6vuoden "ruma reikä", josta on älyttömän ylpeä: olen saanut terveitä lapsia!
    Puolen vuoden kuluttua palaan töihin, ja itken sitä jo valmiiksi. Pidän työstäni todella paljon, mutta joku muu saa olla minun lasteni kanssa. Minulle tuo 9h poissa tuntuu juuri toiselta galaksilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kouluttautunut 32v. täällä miettii omia valintojaan. Pian pitäisi tuo 1,5v laittaa hoitoon. Työhön meno tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, mut vieraalle hoitoon jättäminen vieraalta... Mies ei koe uransa puolesta "mahdolliselta" jäädä kotiin. Eipä se kotihoidontukikaan siihen kannusta.

      Poista
    2. No niin no. Ura ei tuhoudu pariin kuukauteen, mutta auttaa ihan valtavasti tajuamaan sitä lasta ja "mutsin" duunia, joka siis kuuluu molemmille vanhemmille. Miehiä syyllistetään tästä vastuunväistelystä aivan liian vähän. Mutta jos ei muu auta niin lohdutuksen sana, että me ollaan laitettu molemmat hoitoon abt 1,5 vuotiaina, koska oli tarjolla pieni ryhmä lähellä ja kakarat tuntuivat tykkäävän toisten lasten seurasta. Vieraalle hoitoonjättäminen tuntuu ekalla kerralla aika oudolta, luottamus kasvaa sitten sitä mukaa jos näkee että lapsi viihtyy.

      Poista
    3. Lisätään vielä, et miehen ylennys ja haasteellinen kausi firmassa ei tullut parhaaseen aikaan perhe-elämää ajatellen:) Se on kyllä niin totta, ettei sitä arkea tajua, ellei sitä itse elä. No katsotaan nyt vielä, kuinka meidän tilanne kehittyy... Onneksi tuo meidänkin muksu on sosiaalinen ja saattaa olla äidille kovempi pala se hoidon aloitus kuin lapselle:)

      Poista
  9. Mä itseasiassa odotin enemmänkin niitä kommentteja missä teki mieli hakata päätä seinään. Mun suosikki oli tämän kasvatustieteiden tohtorin esittämä, jokseenkin näin mennyt lausahdus "eivät kaikki isät edes koe halua ottaa vastuuta lapsesta kun se on ihan pieni". No jopas :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lasten isä on juuri tuollainen. Paitsi että se ei halua ottaa vastuuta, vaikka lapset on kasvaneet isommiksi jo.

      Poista
    2. Ja meidän iskä kanssa...paitsi ettei meillä oteta vastuuta mistään. Jaa no silloin jos jommankumman vanhemmat tai lähimmät ystävät on kylässä saan "prinsessa" kohtelua jolloin mies osallistuu ja tekee. Olen usein kuullut miten onnekas olenkaan kun mulla on niin ihana mies.
      Tuun sieltä galaksista ja mulla odottaa kaikki kotityöt ja lapset. Olen testannut: jos teen ruoan illaksi jääkaappiin odottamaan ei sitä ole lämmitetty lapsille. Pyykkit ja tiskit saa kertyä vaikka niin kauan ettei kaapeissa enää ole mitään puhdasta. Jos sanon asiasta, kukaan ei kuule. Jos piikittelen niin sitten saan kuulla olevani kauhea nipotin. Muuten meillä on loistava parisuhde ja perhe, mutta tää rassaa oikeasti allekirjoittanutta enkä tiedä millä sen korjaisin. Musta ei ole reilua että tuun kotiin jossa mies tuijottaa telkkaria/lukee kirjaa ja lapset pelaa pleikkarilla/tietokoneella vain odottaen että äiti tulee ja hoitaa kaiken. Mun lähestulkoon kaikki vapaa-aika menee kotitöihin ja HALUAISIN harrastaa.
      Mulla on kolme lasta, mies ja 2 oikeaa tenavaa. En vaan jaksais!!!
      -Hanna

      Poista
    3. Jep, sama juttu. Palasin töihin kun pienempi oli 9kk ja isompi lapsi 5v. Mies oli sopivasti työttömänä ja JOUTUI jäämään lasten kanssa kotiin. Minulla on vuorotyö, mutta isompaa muksua ei saanut viedä vuorohoitoon kun toinen vanhempi oli kotona, joten mies nukkui aamulla pitkään ja muksut leikki keskenään. Kun tulin töistä, mies ampaisi samalla oven avauksella pihalle ja tuli joskus iltamyöhällä takaisin. Lasten unirytmi ja ruokailut oli ihan perseellään, valvoin joskus yli puolenyön pienemmän kanssa ja heräsin 5.00 aamulla töihin. Päivällä en ehtinyt nukkua, koska se isompi lapsi vaati huomiota ja kävi 5min. välein makuuhuoneen ovella esittelemässä piirustuksia jne. Jaksoin tätä reilut puoli vuotta, sen jälkeen pestasin erään vanhemman sukulaistädin meille lastenhoitajaksi. Herätti aamulla miehenkin.
      Mies nautti ihailua kun oli uhrautunut jäämään kotiin, on se niin rankkaa.

      Poista
    4. One word: ERO. Been there, done that. Vaihtamalla paranee.

      Poista
    5. Mua vähän ihmetyttää nämä tapaukset, joissa äidit kertovat, ettei isä osallistu lapsenhoitoon. Miten se tulee ihmisille yllätyksenä? Eikö lapsenhoidosta yms kannattaisi keskustella ENNEN kuin niitä lapsia hankkii, ettei sitten tule yllätyksiä? Ja jos keskustelun tulos on mitä on, niin ehkä kannattaisi miettiä, onko se toinen sitten kuitenkaan se kaikken sopivin vanhempiehdokas ja onko itse valmis tulevaan rumbaan.

      Nim. Plaa

      Poista
    6. Niin ja vielä lisäyksenä, että ehkä hieman kyseenalaistasin, että onko se parisuhde ja perhe sittenkään niin loistavia, jos mies ei osallistu mitenkään lasten- tai kodinhoitoon. Tai ehkä tässä taas näkee, että ihmisillä on erilaiset kriteerit loistavalle (:

      Poista
    7. huomaan että anonyymi ei ole koskaan ollut naimisissa tai hankkinut lapsia

      Poista
    8. Koska en varsinaisesti halunnut lapsia, puhuin kyllä tästä miehen kanssa etukäteen: edellytin, että molemmat hoitavat lapsia himassa oman pätkänsä. Ja lupaukset on pidetty.

      Niin kauan kun isälle osallistuminen on täysin vapaaehtoista, mä kehottaisin jokaista wanna be -äitiä keskustelemaan sen isäkandidaatin kanssa tarkkaan siitä, mitä perhe-elämältä odottavat. Eihän sitä tietenkään tiedä miten asiat menevät, mutta onpahan toiveet selvillä.

      Poista
    9. Se vinkuja Hanna (jonka teksti näkyy tossa yllä) tässä hei: Siis meillä on isäkin töissä ja mielestään yrittäjänä tekee sellaista päivää ettei hänen tarvitse tehdä kotitöitä. Hän kyllä hoitaa kaikki talon korjaukset ja autojen renkaidenvaihdot yms. Ehkä meillä on jokin kivikautinen misten ja naisten työt systeemi jota vastaan koitan taistella tuloksetta.
      Loistava: meillä ei tupakoida, juoda humalahakuisesti, ei ole väkivaltaa, on omaa tilaa ja vapautta, rakkautta ja keskinäistä kunnioitusta löytyy, uskollisuutta...
      Tuo kotitöiden ja lastenhoidon jako ei vain onnaa U see. Se on 99,99% edestä meillä äidillä. Pidin nyt pari vaivaista talvilomapäivää ja käytin ison osan kodin puunaukseen -ja keksin 100 & 1 parempaakin tapaa käyttää lomapäivät.

      Poista
    10. Mun nähdäkseni niitä kviikautisia roolimalleja vastaan pitää taistella ihan isoin asein, lipsahtaminen käy niin älyttömän helposti moderneiltakin naisilta. Meillä käy siivooja, koska kumpikin keksii parempia tapoja viettää vapaa-aikaa. Kokeilkaa vaikka alkuun sitä?

      Poista
    11. Kyllä mäkin tiedostan että tuollaisia isejä on mutta lähinnä meinasinkin kommentillani että mitenkä niillä iseillä on se vaihtoehto valita se että koska kantaa sitä vastuuta? Musta se oli vaan ihan käsittämätön kommentti kasvatustieteilijän suusta, ikäänkuin se nyt olisi vaihtoehtona ihan ok.

      Poista
  10. Meillä kysyi isoisä pitkästä aikaa aktiivista puolitoistavuotiasta kaksi tuntia vahdittuaan, että "miten te jaksatte juosta sen perässä kaikki päivät" - ja mies vastasi, että "pakko on hyvä motivaattori".

    Eli todellakin, ei tässä lapsiasiassa ole aina kiinni halusta, asiat vaan täytyy hoitaa. En minäkään aina 1v 3kk kotona ollessani palanut halusta herätä keskellä yötä huutavaa vauvaa ruokkimaan tai rauhoittelemaan tai koko päivän hyysätä muuten vain kiukuttelevaa pikkuista.

    Mies oli kotona 2kk yksin yksivuotiaan kanssa ja kyllä me molemmat sitä jännitettiin kovasti, kun vastuu siihen asti oli vain minulla, mutta hyvin se meni ja hän viihtyi hyvin - siihen asti kunnes kaikki sairastuivat ja tuli karmea pakkanen/loska/pimeys - eli hän kyllästyi siinä vaiheessa kun normikotiäitikin, eli sitten kun ei kotoa päässyt mihinkään.

    Mutta argh kaiken kaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri. Koti-insinööri oli muuten mua huomattavasti parempi tässä: ne olivat puistossa joka jumalan päivä, tuli taivaalta mitä paskaa tahansa.

      Poista
    2. Meillä kanssa mies tunkee lasten kanssa ulos satoi tai paistoi. Siis haluaa nimenomaan ulkoilla vaikka me molemmat tehdään siistiä sisätyötä. Ehkä se vaan haluaa päästä itse kiipeilemään ja kaivamaan hiekkaa...

      Poista
  11. "Perheen tulot romahtavat" - tienaan itse n.35% enemmän kuin mies ja kas kummaa, hyvin tulimme toimeen kun minä olin kotona 1v 3kk. Ja vielä jaoimme kulut niin, että molemmille jäi yhtä paljon rahaa käteen, jolla sitten hoitaa omat lainat + vaatehankinnat + harrastukset, muut kulut tasattiin koko 1,5v ajalta - etukäteen tehtiin budjetti ja säästettiin jo vanhempainrahakaudella hoitovapaata varten, jotta tulot ei sitten romahda. Paljon on myös suunnittelusta kiinni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli sama tasaussysteemi käytössä! Väitän, että tähän tarvittaisiin laskuri, johon voisi laittaa ne omat tulonsa ja vertailla käteen jäävää summaa. Aika harvalla riittää matikkapäätä tähän laskemiseen. Olen itse onnekas, että edes toinen meistä rakastaa erilaisten laskelmien tekemistä ja tulevaisuuden projektointia.

      Poista
    2. Usein ihmettelen, että miten loppujen lopuksi harvalla tuntuu olevan tällaista tasaussysteemiä? Ymmärrän sen, etät jos nainen haluaa olla tosi pitkään kotona ja mies haluaa laittaa lapsen aiemmin hoitoon, niin sitten ei voi nainenkaan vaatia ihan loputtomiin kompensaatiota omista valinnoistaan (ainakaan "täyttä" kompensaatiota, ainakaan minun mielestäni :), mutta jos yhteisesti ollaan sitä mieltä, että jompi kumpi on kotona esim. siihen asti, että lapsi on 1,5v tms, niin tasaussysteemi on vaan kerrassaan reilua. Mutta niin usein kuulee, että naiset valittaa, että kun on vaan hoitoraha ja kaikki säästöt menee elämiseen ja että pitää pyytää mieheltä huulipunarahaa... En pystyisi siihen itse kyllä.

      Poista
    3. Mutta laskuri todella olisi hyvä, ei muuta kuin Kelalle ehdottamaan... Vuoden mutsin auktoriteetilla. ;) - se tuntuu myös monelle tulevan yllärinä, että kas, hoitorahalla on todella vaikea tulla toimeen, kun taas vanhempainpäiväraha on usein ihan ok summa - siitä jopa jää tarvittaessa säästöön, mutta aika harva kait niin tekee - silloin kun lapsi on tosi pieni niin meillä ainakin menot tosi pienet, menot kasvaa sitten taas lapsen tullessa siihen ikään, että jaksaa ja voi tehdä asioita kodin ulkopuolella - ja sitten sitä tipahtaakin sille hoitorahalle jne.

      Poista
    4. Mun mielestä on ihan vain naisten tyhmyyttä olla tasaamatta tuloja miehen kanssa, kun perheeseen syntyy lapsia ja naisen tulot tippuvat joka tapauksessa. (Meillä ne tulot on tasattu jo muutenkin, tienataan kyllä suunnilleen saman verran miehen kanssa, joten ei ole hirveätä keskustelua tarvinnut aiheesta käydä). Nehän ovat yhteisiä lapsia ja yleensä yhdessä päätetty niiden hankkimisesta. Ei se nyt niin voi olla, että nainen, joka ei voi sitä kotiinjäämistään edes valita, menettää tulojaan kun taas miehellä on entiseen malliin rahaa käytössään. Pahimpia tarinoita ovat mielestäni nämä, joissa perheen kiinteä omaisuus (yleensä se asunto) on miehen nimissä ja mies sitten maksaa omista tuloistaan sitä asuntolainaa pois. Sitten nainen ostelee lastenvaatteita ja ruokia omista rahoistaan. Ja tämä on jotenkin niiden naisten mielestä ihan pätevä kuvio.

      Kyllä meille oli miehen kanssa ihan itsestään selvää, että tilit tasataan siten, että molemmilla on saman verran "omaa" käyttörahaa, olivat tulot mitkä hyvänsä. Meillä tosin mies oli lopulta minua pidempään hoitovapaalla, joten mähän taisin lopulta joutua enemmän maksunaiseksi. ;)

      Poista
    5. Joo, varsinkin kun mun panos on jo aika konkreettinen eläkettä myöten, miksi hitossa pitäisi vielä rahatkin mennä. On oikeastaan tosi kummallista että tästä ei saa mitään tasa-arvoneuvontaa.

      Poista
    6. pilami: Pahimmillaan ne naiset vielä käyttävät omia säästöjään hoitovapaiden kattamiseksi. Samaan aikaan kun mies porskuttaa elämäänsä eteenpäin ihan samalla tavalla kuin ennenkin, kartuttaa säästöjään, sijoittelee, ostaa uuden auton...

      Poista
  12. Meillä perheen tulot menevät myös niin, että minä tienaan vähintäänkin tuplasti mieheen verrattuna. Rahat menevät samalle tilille ja yhteisesti hoidetaan kaikki menot. Ehkä ne eivät olekaan ne suuret tulot vaan pienemmät menot, jotka ratkaisevat... Toki meillä miehen oli sitten ehkä henkisesti helpompi jäädä kotiin useammaksi kuukaudeksi minun palatessa työelämään lapsen ollessa reilu puolivuotias. Mutta kuten yllä oleva anonyymi sanoi, pienellä suunnittelulla ja säästämisellä pääsee pitkälle ilman, että kaikesta tarvitsee luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on mun nähdäkseni ihan totta, muutaman kuukauden kiristys ei ole mahdotonta, jos kiinteät kulut on järkevällä tasolla.

      Poista
  13. No tuota. Minä toivon, että perheet voivat jatkossakin valita itselleen parhaiten sopivan systeemin. Mieheni on yrittäjä eikä hänen kotiin jäämisensä kyllä onnistu, jos halutaan, että yritys pyörii jatkossakin. Hyvä, jos toiset yrittäjät pystyvät mutta olisi hyvä muistaa kaikessa että ihmiset ja perheet ovat erilaisia. Mä itse menisin mielelläni tekemään omaa työtäni osa-aikaisena. Mutta se ei ole mahdollista. Siksi valitsen, että olen lapsen kanssa kotona, ihan jopa sen 3 vuotta. Kyllä, ikävöin työyhteisöäni mutta minulle tärkeämpi valinta on kasvattaa lastani rauhassa kotona. En pelkää mitään rumaa reikää CV:ssä. Minusta teen nytkin tärkeää työtä. Niitä "oikeita" töitä ehdin tehdä vielä n. 30 vuotta. Ja kyllä, minusta äitiys on myös aika luonnollinen osa naiseutta. Olen myös siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on vakkarityö odottamassa. Niin, ja olen vielä korkeasti koulutettu. Mun on vaikeaa ymmärtää tätä syyllistämistä tässäkin asiassa. Olenhan nytkin yhteiskunnalle hyödyksi; ei minun verorahani riittäisi lapsen todellisia päivähoitokuluja korvaamaan. Ja siitä päiväkodin laadusta ei keskustelussa valitettavasti päästy puhumaan alkua pidemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kukaan jatkossakaan sitä isää kotiin pakota. Eihän nytkään isän ole pakko pitää isyyslomaa tai isäkuukautta. Ne jäävät vain käyttämättä.

      Sama juttu se on naisillakin: synnytyksen jälkeen kaksi viikkoa on rauhoitettu (ei saa palata töihin), mutta sen jälkeen kukaan ei kiellä työntekoa, jos vain lapsen hoito järjestyy. Äitiyslomaa ei voi siirtää isälle kuin poikkeustapauksissa (ädin kuolema synnytyksessä, tms), mutta se on oikeus, ei velvollisuus.

      Poista
    2. Niin, ei kukaan tosiaan ole sitä valintaa mihinkään poistamassa. Toki on yrittäjiä, joitka eivät pysty järjestämään minkäänlaista vapaata, mutta sitten taitaa kesälomakin tehdä tiukkaa.

      Poista
    3. Toisaalta, ei siitä ole pitkäkään aika, kun pientilojen (siis sellaisten joilla ei ollut palvelusväkeä) emännät synnyttivät lypsyjen välissä.

      Poista
    4. Mutta kun mun mielestä lapsen hoito kotona nimenomaan ei ole työtä. Se on elämää.

      Poista
    5. Satu! Älyttömän hyvin sanottu! Saatan siteerata sinua joskus.

      Lisään vielä, että olen miettinyt, kun sanotaan, ettei äitiysloma ole lomaa. En ymmärrä. Olen nyt äitiyslomalla, eli lomalla töistä ja hoidan vauvaa. Kun palaan töihin ja jään myöhemmin kesälomalle, olen taas kotona lapseni kanssa. Mikä ero näillä on? Äitiysloma ei siis ole lomaa vaan työtä, mutta kun käyn välillä palkkatöissä, kesäloma onkin oikeaa lomaa? Vai eikö mikään ole lomaa, ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen? Jaiks! ;)

      -Liltie

      Poista
    6. Niin. Mä taidan olla siitäkin onnekkaassa asemassa, että se "oikea" työ, mistä olen hoitovapaalla, on minulle mielekästä ja olen siinä hyvä. Se "oikeakin" työ on siis mielestäni ihan elämääni.

      Jos edes toinen äiti ei voi ymmärtää, että toinen äiti haluaa kasvattaa lapsensa mahdollisimman pitkään kotona, asennemuutos muuallakaan ei varmasti ole mahdollinen.

      Se, mikä sopii toiselle, ei ole automaattisesti absoluuttinen totuus asiasta.

      Poista
    7. Nimenomaan, mikään ei ole lomaa, ennenkuin lapsi muuttaa pois kotoa! ;D Nimim. Tämä tuli miehelle yllätyksenä, kun hän jäi kesälomalle minun ollessani äitiyslomalla - meni herne nenään, kun lomalla piti huolehtia samoista arkisista jutuista kuin muutenkin - ei ollut tajunnut, että hänen lomansa töistä oli myös minun lomani "äitiyslomasta", eli 50% kevyempää molemmille, mutta ei mitään täyttä vapaata "nukun myöhään, syön vain jäätelöä ja hengaan terassilla". No, pääsi siitä kriisistä yli kyllä parissa päivässä, mutta niinhän se on, eihän ne perjantaitkaan ole enää samanlaisia perheelliselle, kuin lapsettomalle. ;) Noin niinkuin bileiden ja "jee, koko viikonloppu vapaata" kannalta.

      Poista
    8. Eikös täällä ihan hyvin ole tuotu esille, että se ymmärretään, että joku haluaa kasvattaa lapsensa itse kotonaan mahdollisimman pitkään. Kysehän on siitä, että pitääkö sitten yhteiskunnan tätä valintaa jotenkin erityisen paljon tukea.

      Omiin silmiini on muuten osunut kohtalaisen paljon juttuja, joissa korostetaan miten tärkeätä lapselle on luoda vahva side muihinkin aikuisiin kuin äitiinsä. No, ihan jo tässä valossa, lapsen parasta ajatellen olisi tärkeätä saada ne isät jäämään kotiin lastensa kanssa.

      Poista
  14. En uskaltanut katsoa tuota ohjelmaa, ajattelin että vittuunnun siitä homepersemeiningistä moneksi vuodeksi. Tais olla ihan hyvä että jätin väliin. Katja kiitos näistä kommenteista, pelasti päivän vaikka sainkin pitkiä katseita julkisella paikalla yksin nauramisesta. Mä olen tähän asti ollut ihan "vapaaehtoisesti" himassa vaikka se suoraan sanottuna ottaakin ihan vitun koville. Elämme mielenkiintoisia aikoja sitten, kun palaan duuniin ja meen palvelulakkoon. Mies joutunee valitsemaan vuoropäivät tai vuoroviikot lasten hoitamisessa. Vuoroviikkohan on kätevä systeemi olla käytössä valmiiksi, jos koko lysti päättyy avioeroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jee, milloin aloitat duunit? Kahden työssäkäyvän vanhemman arkeen joutuu kyllä buukkaamaan sopeutumisaikaa, tsemppiä teille!

      Poista
    2. Viimeistään 3,5 vuoden päästä - meille syntyy kolmas lapsi. Arki on hankalaa nyt jo, en osaa kuvitella mitä se tulee olemaan sitten kun vihdoin palaan duuniin.

      Poista
    3. Aaaa, okei, ei sit ehkä ihan ajankohtaista tää murehdinta. :)

      Poista
  15. Mitä 6+6+6-mallin jälkeen tapahtuisi? Eli kun lapsi on vuoden tai puolitoista vuotta? Säilyisikö kotihoidontuki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tottakai. Ja jos isä (tai äiti) ei itselleen korvamerkittyä osuutta halua käyttää, niin kotihoidontuki alkaisi aikaisemmin. Ihan niin kuin nytkin: jos isä jättää isäkuukauden pitämättä, niin äiti voi olla kotihoidontuella.

      Poista
    2. Tjaah, en ole ollenkaan varma mitä tälle kävisi. Tämä 6+6+6 olisi joka tapauksessa kohtuullisen iso kustannus yhteiskunnalle, ja jostain sekin pitäisi tietysti maksaa. Ok, päivähoidon kustannusten väheneminen kyllä olisi osa, mutta en tiedä onko tarpeeksi.

      Poista
    3. No tätä juuri pelkäänkin. Eli kaikki lapset hoitoon 1veenä tai 1,5veenä? Vaikea nähdä, että tästä tulisi päivähoitokustannuksiin säästöjä.

      Poista
    4. Riippuu laskentavasta, nämä kun eivät ole ihan yksinkertaista matikkaa (päivähoitokulut-kotihoidontuet + vanhempien verotulot / naisten paremmat palkat työmarkkinoilla jne). Alle vuoden ikäiset lapset ovat päivähoidolle kova kustannus, kun kävelykyvytön vaatii niin paljon yhden hoitajan aikaa. Jos päivähoito olisi tarkoitettu 1,5 vuodesta eteenpäin, se olisi helpompi järjestää. Ja onhan sitä erilaisia kannustimia sitten kotihoidonkin suuntaan: ota yksi hoitolapsi omien lisäksi niin saat vaikka korotettua tukea sen palkan lisäksi.

      Poista
    5. Toistan: 6+6+6 -mallissa ja sen varianteissa on kysymys äitiys/vanhempain/isyysvapaista. Hoitovapaa ja kotihoidontuki on tarkoitus säilyttää:

      Ks. esim tästä sivulta 186: Siksi, omien ja muiden tutkimustulosten pohjalta, olemme syksyllä 2006 tehneet
      ehdotuksen vanhempainvapaan uudistamiseksi, ns. 6+6+6 -mallin (ks. www.stakes.
      fi/perhevapaat). Sen pääsisältönä on, että nykyiset äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa yhdistettäisiin uudeksi vanhempainvapaaksi, jonka kesto on 18 kuukautta. Hoitovapaa ja kotihoidon tuki säilyisivät edelleen.

      Poista
  16. Täytyy sanoa, että itse olen koulutettu persoona ja hain töitä hoitovapaarupeaman välissä, kun kiinnosti vaihtaa paikkaa. Eräässä isossa firmassa eräs valtakunnallinen konsulttufirma joka tekee näitä haastatteluja (ympäri Suomen ainakin) oli edustettuna. Ison firman johtajan kanssa meillä meni haastattelu ihan ok, mutta tää konsulttifirman henkilö sanoi mulle sen osion lopussa että "eiköhän sinun XX ole nyt hyvä vain hoitaa kotona lapsia kun olet sen tien valinnut." Herra johtaja meni vaikean näköiseksi ja minä en keksinyt mitään sanottavaa. Taivaan kiitos oli vakkaripaikka hoitovapaiden aikana, täällä syrjässä se reikä ON ruma CVssa. Enkä todellakaan kertoisi enää työhaastattelussa olleeni perhevapaalla. Tiedän olevani hyvä siinä mitä teen, asiasta on jopa mustaa valkoisella, mutta se että on äiti ja ollut kotona tuntuu olevan suoranainen rikos taloushallinnossa.
    -Hanna II

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näin se rekrytoijan silmissä menee. Onko muuten taloushallinto kovin muutosherkkä ala? Mun alalla tapahtuu nimittäin vuodessa niin paljon, että kolme vuotta poissa olisi täydellinen ammatillinen itsemurha.

      Poista
    2. Riippuu mitä tekee se onko 3v murha vaiko ei.
      Tilinpäätöstaitoisella kirjanpitäjällä käsittääkseni on töitä aina, vaikka olisi sen 3v poissa -tosin edellytyksellä että omaa rautaisen kokemuksen ENNEN vanhempainvapaata.
      Muuten en suosittele tällä alalla olemaan kolmea vuotta pois.
      MUTTA tää on MUN näkökulma asiaan.
      Työpaikat on niin kovin kilpailtuja -on KTM:a jotka tekee ihan perus taloussihteerin töitä, tradenomeja jotka istuu kaupan kassalla ja merkonomeja jotka siivoaa (tiedän jokaisia mainitulla koulutuksella ja mainituissa töissä), tiedän myös oman alansa edustajia (koulutus=työpaikka) jotka sitten pitää työstään kiinni kynsin hampain ja paahtaa ylipitkää päivää vaikka palkatta. Tienaa kyllä hyvin, mutta lapset hoitaa pääasiassa joku muu. Kotitöistäkin osa on ulkoistettu.
      Eli jos ei käy flaksi kesätöiden ja opiskelujen jälkeisen 1. työpaikan suhteen, niin aika hataralla pohjalla on a) oman alan ja b) nousujohteisen uran rakentaminen. Mulla oli tuo b kunnes olin vanhempainvapaalla. Olin sen 3v kotona enkä mennyt töihin vaikka pomo pyysi kun lapsi oli 1v. Palattuani oli vastassa lasikatto, lupailtu hallintojohtajan paikka oli sivu suun. Assari 4 ever?
      Hanna II

      Poista
    3. Katja, minkälaisia muutoksia sun alalla tapahtuu, kun kolme vuotta aiheuttaa totaalisen kelkasta tippumisen? Mä olen IT-alalla ja vauhti on käsittääkseni suht nopea. Uusia teknologioita otetaan käyttöön muutama vuodessa ja se mitä oli Q1:llä, ei enää ole voimassa vuoden lopulla.

      Mutta käänteisesti se tarkoittaa myös, että aina voi aloittaa alusta. Vanhoihin juttuihin ei enää palata ja toisaalta, jos jokin vanha teknologia luo pohjan uudelle, pääsee kärryille suht kivuttomasti pienen perehtymisen avulla. Olin itse reilun vuoden pois. Sinä aikana kaikki projektit olivat vaihtuneet ja luotsaamaani teknologiaa ei enää juurikaan käytetä. Hyppäsin liikkuvan junan alle ja teen duunia niin kuin ennenkin, mutta käytössä on uusi organisaatio, uusdet menetelmät, uudet toimintamallit, uudet asiakkaat, uudet teknologiat ja uudet vastuualueet. Olisin siis voinut yhtä hyvin olla pois 5 vuotta, ja aloittaisin samasta pisteestä.

      Poista
    4. Joo hyvä pointti tuo, että joskus kaiken joutuu muutenkin aloittamaan alusta - mutta toisaalta sekin tarkoittaa työnantajalle lisää duunia, muuthan ovat jo valmiita. Netin puolella pitää tuntea se kehityskaarikin (millaisia liiketoimintamalleja ja tekniikoita on jo kokeiltu, tulokset ja opetukset, käyttäjätrendit etc) eli tekniikoita ei ihan yhtä kliinisesti vaihdeta uuteen.

      Olisipa muuten kiva kuulla tästä työnantajien näkemys. Miltä alalta ei voi olla pois? Miltä alalta voi? Olisipa kiinnostava juttuaihe!

      Poista
    5. Omalta kohdaltani voin sanoa, että mafyke-opettajan hommista saatoin ihan hyvin olla 3 vuotta poissa töistä. Kuten ammatinvalinnastakin huomaa, en ole mikään uraohjus, joten valinta oli minulle helppo. Pidän työstäni, mutta vielä enemmän tykkäsin olla kotona. Jos CV:ssäni on ruma 3 vuoden aukko jonkun rehtorin mielestä, niin tiedän, että aina löytyy joku rehtori, joka palkkaa minut. Virkaa minulla ei ole, mutta aina on töitä löytynyt. Näin siis peruskoulun aineopettajalla.

      Poista
  17. <3

    En mä nyt muuhunkaan kykene. Terkkuja täältä toisesta galaksista, vinkeetä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että galaksien välillä on kuiteski nettiyhteys. ;)

      Poista
    2. Toisessa galaxissa on välillä aika iiiihanaa :)

      Poista
  18. Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun tuo argumentti kotihoidontuesta ja sen yhteydestä naisten työmarkkina-aseman huononemiseen on täälläkin niin ahkerassa käytössä. Onko tämän väitteen tueksi olemassa esim. tutkimustietoa / muuta faktatietoa, jossa olisi tarkasteltu, millä tavoin muutaman vuoden kotihoito (poissaolo työelämästä) vaikuttaa naisten työllistymiseen pitkällä aikavälillä? Ymmärtääkseni esim. Kataisen työryhmä parhaillaan vasta selvittää, millä tavoin tuet vaikuttavat naisten työllistymiseen ja työmarkkina-asemaan. Ja vielä olennaisempaa, jos tämä yhteys on todettu, millä toimialoilla, koulutustaustoilla, työhistorialla ja ikäryhmien äideillä yhteys on selkeästi havaittavissa? Jäin tätä miettimään sen takia, koska kokemuksia muutaman vuoden kotihoidosta ja sen vaikutuksesta omaan työllistymiseen on niin laidasta laitaan. Monesti keskusteluissa myös rinnastetaan muutaman vuoden kotihoito kymmenen vuoden poissaoloon työelämästä, vaikka oikeasti nämä ovat täysin eri asioita.... Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna suomalaiset naiset kuitenkin toimivat paljon aktiivisemmin (kokoaikaisesti) työelämässä kuin eurooppalaiset, vaikka jälkimmäisissä nimenomaan suositaan osa-aikatyötä ja lyhyttä kotihoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo linkkaamani Vartiaisen kolumni on kohtuullisen hyvin taustoitettu tutkimuksilla, viitteet lopussa.

      Poista
  19. Koulutettuna, työhöni intohimoisesti suhtautuvana PERHEPÄIVÄHOITAJANA osaan erityisesti arvostaa kommenttiasi kotiäidit vaan perhepäivähoitajiksi.

    Ensinnäkin tähän työhön jos mihin tarvitaan se Kutsumus ja tänä päivänä 99, 9 % perhepäivähoitajista on alalle koulutettuja. Tämä ei ole kotiäitien jämähommaa.


    Ja vielä jälkihuomautuksena voi pojat jos tietäisitte millaisia lapsia nykyään tulee hoitoon! Mikä teitä nykyajan äitejä ja isiä oikein vaivaa?!? Täytyy sanoa että alalla 25 v olleena, ei koskaan ole tullut järjestään niin häiriintynyttä pikkuväkeä kuin nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juuri siihen kutsumukseen viittasin: jos katsoo, että lasten on hyvä kasvaa kodinomaisissa olosuhteussa ja pitää lasten hoitamisesta, niin asenne lienee ihan oikea? En puhunut mistään jämähommasta vaan osallistumsiesta kutsumuksensa mukaisen maailman rakentamiseen jolloin työllä todellakin on tarkoitus. Minun työtäni pystyy tekemään aivan ilman koulutusta, ei se ole mikään työn itseisarvon mittari.

      Poista
    2. On kyllä aika iso ero siinä, hoitaako omia lapsia, vai hoitolapsia, joiden vanhempien kasvatusperiaatteita ja aivoituksia ei jaa, mutta joihin täytyy silti suhtautua kunnioittavasti.

      Poista
  20. Mun mies on töissä maanrakennusalalla.Monta vuotta sitten se oli töissä firmassa jonka pomo ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt isyysloman tarkoitusta,eli toisin sanoen hyväksynyt.Kun aloin odottaa 3. lasta,päätimme yhdessä että reissuhommat saa jäädä kun synnyttämisen aika lähestyy ja mieheni sitte pyysikin pomoltaan hyvissä ajoin että saisi olla lähempänä töissä kun vaimo joutuu keisarileikkaukseen eikä pysty yksin huolehtimaan perheestä kipeän vatsan kanssa..ymmärrystä ei tullut ja lopulta tilanne kärjistyi siihen että työilmapiiri oli niin huono (työporukka ajatteli että mun mies on laiska kun ei halua reissuhommiin)että mies otti loparit ja meni töihin firmaan jolla oli tarjolla töitä kotiseudulla.Sen koommin ei oo tarvinnu meriselitystä tehdä jos mies on kysynyt vaikkapa vapaata lapsen lääkärikäyntiin.Omasta mielestäni(HUOM!)kuuskymppiset miehenjurrikat on pahimpia jästipäitä jotka aiheuttaa omalla toiminnalla pitkäkantoisia seurauksia.Psyykkisesti tapaus oli niin raskas että mies laihtui 15kg ja lähes masentui kunnes sanoin että nyt lähdet koko puljusta.Yrityspomot sais mun mielestä laittaa eläkkeelle heti 60 vuotiaina niin puhaltais uudet tuulet ;D

    VastaaPoista
  21. "Jos perheet elävät taloudellisesti suhteellisen tasa-arvoista elämää ennen lasta, miten ihmeessä tilanne lapsen syntymän jälkeen muuttuu radikaalisti, varsinkin progressiivisen verotuksen maassa?"

    Taloudellinen tasa-arvo särähtää vähän korvaan, mutta ilmeisesti sillä tarkoitat, että molemmilla on suurin piirtein sama palkka? Silloinhan on ihan sama kuka kotona on. Jos tilanne on kuin meillä, että minä tienaan tuplat vaimooni verrattuna, niin sillä on merkitystä kumpi jää kotiin. Oikea tasa-arvo meillä kuitenkin toteutuu mielestäni ihan hyvin, sillä meillä on vain yksi tili johon tulee molempien palkat ja josta maksetaan lainat ja kaikki muutkin menot. Ei siis ole mun rahoja ja sun rahoja ja epämääräisiä laskeskeluja että onko molemmat nyt maksaneet riittävästi omalta osuudeltaan tai jääkö toiselle nyt liikaa omaa rahaa. Meillä on meidän rahat. Sitä on tai ei ja se on molemmille sama tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä yhteydessä tuo "taloudellisesti tasa-arvoista elämää" tarkoittaa, että lapsettomissa talouksissa naiset reilut 40 prosenttia perheen nettotuloista, miehet siis vajaat 60 prosenttia. Siis nimenomaa keskimäärin. Lapsiperheissä naisten keskimääräinen osuus perheiden nettotuloista on huomattavasti pienempi.

      Se on sitten toinen asia, miten perheen sisällä rahat jaetaan - jos sitä nyt laskujen jälkeen on jaettavaksi asti.

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...