Tietoa mainostajalle ›

12.1.2013

Lumikuningatar - bravo!

Olen käyttänyt oopperataloa elämässäni kaksi kertaa. Molemmista kerroista on vierähtänyt useampi vuosi. Muistaakseni esitykset olivat Carmen ja Joutsenlampi, jotka olivat... noh, ihan ok. En tajua baletista mitään ja korkealta laulaminen niin ettei sanoista saa mitään selvää taas ei ole minun teekuppini.



Kun Kansallisoopperan Lumikuningattaren liput tulivat myyntiin mielenkiintoni heräsi. Voiko korkeakulttuuria tehdä sadusta? Onko esitys aikuisille vai lapsille? Olisiko 2,5 tuntinen esitys Skidille liikaa? Jahkaillessani liput myytiin loppuun. Kun esityksestä päätettiin tehdä lisänäytöksiä, päätin antaa Kansallisoopperalle mahdollisuuden sykähdyttää.

Ja sykähdinkin.

Esitys oli yksinkertaisesti upea. Se oli lapsille ja aikuisille, ilman taiteellisia kompromisseja. Se oli vakavaa balettia, modernia tanssia ja iloista humppaa - ja jopa interaktiivisuutta sisältäen. Mutta ennen kaikkea se oli maaginen, puoliksi tanssittu ja puoliksi kerrottu tarina ystävyydestä, joka vei meidät molemmat mukanaan. Väliajalla tanssijat tekivät kierroksen pullaa mussuttavan yleisön keskuudessa, jolloin heidät vielä näki ihan läheltä.

Kun poistuimme kirpeään pakkasyöhön, kädet kihelmöivät. Sain vastata miljoonaan kysymykseen. Miten kukaan voi saada jalan niin ylös kaatumatta? Kuka on ehtinyt ommella kaikki puvut? Miksi tanssijat eivät koskaan törmää? Missä valtavat jääpuikot ovat sillä aikaa, jos täällä esitetään jotain muuta? Miten lumisadetta tehdään? Onko tanssijoilla kylmä?


Kiinnostavin kommentti tuli juuri ennen nukkumaanmenoa, joka oli venynyt aivan liian myöhään. "Hyvä, että ei ollut mainoksia vaan esitys alkoi heti." En tullut ajatelleeksi, että lapsikin on oppinut sietämään mainoksia ja osaa erottaa sisällöt toisistaan.

Niin, oopperassa ei tarvita mainosrahaa, vielä. Toivottavasti loppuunmyydyt esitykset ovat oopperalle signaali katsoa Töölönlahtea edemmäs. Minäkin olen valmis tukemaan verovaroin taidetta silloin, kun sillä yritetään tavoittaa nenää kaivava eskarilainen siinä missä plié-sertifioitu turkistäti. Livetaide maksaa halvimmillaan pari kymppiä. Se on aika halpa hinta siitä, että voi vaihteeksi tuntea ylpeyttä ihmisyydestään.

23 kommenttia:

  1. Ihastuksen kyyneleet silmissä istuin minäkin oopperatalon katsomossa joulun alla, aivan upea näytös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli. Kerrankin oltiin yhtä riemuissaan molemmat! :)

      Poista
  2. Mä kävin katsomassa jokunen vuosi sitten Mariinski Teatterin tanssijoiden esittämän Joutsenlammen Mikkelissä Konserttitalo Mikaelissa. Olen nähnyt samaisen esityksen Kansallisoopperassa ja voin sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä: kyllä venäläinen baletti on kertakaikkisesti aivan upeaa, vaikka en minäkään normisti kauheasti baletista perusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa. Tanssi on mulle vähän vaikea taidemuoto kun olen tulosurheiluihminen joka ei tajua taiteellisesta vaikutelmasta mitään. Tuskin siis osaisin arvostaa venäläisen baletin finesseä.

      Poista
  3. Kato, kun se itse asia jäi sanomatta... Siis tosiaan, tuo Lumikuningatar kuulostaa kuitenkin upealta, harmi, että täältä Kehä kolmosen ulkopuolelta niin harvoin tulee raahauduttua sinne suuntaan!

    VastaaPoista
  4. Joutsenlampi on usein joulun alla loppuunmyyty, joulun alla esitetään siis Joutsenlampea aika usein. Eikä tyhjille penkeille ole esitetty muutakaan balettia edes viikolla, jolloin itse usein käyn baletissa (2-6 x vuodessa).

    Pietarin baletti on isompi kuin Helsingin baletti ja heillä voi olla sama numero ohjelmistossa vuosia. Helsingissä esitetään vuoden aikana ehkä 4-5 balettia lähes samojen tanssijoiden toimesta. Suomessa koulutus on erilaista, kun lapset ja nuoret käyvät myös koulua eikä baletti ole ns. ensisijalla. Suomalaisia voi aliarvioida, mutta vertailussa venäläisiin kannattaa ottaa huomioon myös lähtökohdat.

    En ole tanssija, mutta seuraan tanssia ja siksi ärsyttää tietämättömien kohtuuton kritiikkia Suomen balettia kohtaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain anonyymi kommentista, mutta omassakin kommentissasikin on lieviä puutteita: ensinnäkään ei ole olemassa erillistä Pietarin balettia (kuten ei myöskään Helsingin balettia), vaan Pietarissa on useita balettikouluja ja balettia esittäviä teattereita, joista toki Mariinsky on ehkä tunnetuin.

      En myöskään varsinaisesti omasta mielestäni kritisoinut suomalaista balettia, vaan totesin sen vain olevan aivan eri tasolla venäläiseen verrattuna, joka on oman arvioni mukaan jopa maailman parasta. Syyt ovat toki mainitsemiasi, mutta niinhän se on, että jos omistaudut jo lapsesta asti jollekin asialle, niin osaamistaso ja rutiini ovat aivan erilaisia.

      Anteeksi Katja nillitys, joskus en vain pysty hillitsemään itseäni!

      Poista
    2. En tiedä oliko tämä poikkeus, mutta ainakin Lumikuningattaren tanssijoissa ei ollut kauhean montaa suomalaista nimeä. Ymmärtääkseni tanssijat olivat Kansallisbaletin tanssijoita, mut voin tietysti olla väärässäkin.

      Ja nillityskommenttiin vielä lisäys, että Lumikuningatar oli munkin mielestä aivan mahtava, vaikken korkeakulttuuria kovin ymmärrä! Melkein tippa linssissä istuin katsomassa, niin kaunista se oli. (Vai johtuikohan se raskaushormoneista...?!)

      Poista
    3. Tietämättä suomalaisen ja venäläisen baletin eroista yhtään mitään, tanssi on urheilua. Jos joku maa on jossain urheilulajissa parempi, siihen on tieysti syynsä: perinteet, rahanjako, harjoittelu jne. Voihan sen silti sanoa ääneen.

      Mutta mieelstäni tärkeintä tässä oli se, että minutkin saatiin katsomaan *balettia*, josta en ole lähtökohtaisesti kiinnostunut, ja vielä pitämään näkemästäni. Silloin näytös on onnistunut, oli esittäjinä suomalaisia tai venäläisiä.

      Poista
  5. Wow, hieno juttu! Nyt mäkin haluan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks tätä nyt esitetään lisää!

      Poista
  6. Ihanaa että käyt Skidin kanssa tällasissa tapahtumissa! Oman lapsuuteni ykkösmuistojen joukossa on 5-vuotiaana nähty Pähkinänsärkijä äidin kanssa samaisessa oopperatalossa, en ikinä unohda sitä lumottua fiilistä, joka mut valtasi ensitahdissa ja joka piti otteessaan loppuun saakka! Nää on Elämyksiä isolla Eellä! :)
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, nyt tuli käytyä kun tuli kerrankin kiinnostava esitys. :) Rajattoman lastenlevyn julkkarikeikalla käytiin myös syksyllä, sekin oli mahtava.

      Poista
  7. Hiukan hymähdytti yksi juttu: montako perinteistä balettia ja oopperaa tulee mieleen, joka _ei_ perustuisi keksittyyn tarinaan tai satuun (satu as lasten tarina)? Itse rakastan oopperaa ja tykkään myös baletista. Olisi ihanaa, jos sellaisetkin ihmiset uskaltaisivat käydä (ja todellakin veisivät myös lapsensa!) oopperaan tai balettiin, joiden omassa lapsuudenkodissa ei kulttuuria ole harrastettu. Niin moni negatiivinen ennakkokäsitys muuttuisi ihan varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisten ja lasten tarinoilla on eroa. Ei kaikki *keksitty* ole lapsille sopivaa tai lasten mielestä kiinnostavaa, siksi tämä Lumikuningattaren tarina oli kiinnostavan erilainen valinta. Oopperasta mua ei varmaan saa pitämään mikään esitys, mutta tällaisella popularisoidulle korkeakulttuurille annan ison peukun.

      Poista
  8. Niin, kun käytiin Skidin kanssa katsomassa elokuvaa Metsän tarina, siinäkin oli aluksi ihan turhia alkukuvia. Ne vain pidensivät esitysaikaa, olivat kovaäänisiä ja näin koko juttu oli melkein, onneksi vaan melkein liian pitkä. Muuten täydellisen ihana.

    t. Skidin mummi

    VastaaPoista
  9. Olen nykyisin käynyt ihan liian vähän oopperassa ja baletissa. Koululaisena 70-luvulla tuli käytyä todella säännöllisesti molemmissa (vielä siellä vanhassa ihanassa oopperatalossa), liput maksoi silloin koululaislle muutaman markan eli lippujen hinnat oli todella halvat. Muistan, että koulun ilmoitustaululle tuli lista, johon sai laittaa nimensä ja liput maksettiin noudettaessa opettajalle.Sama systeemi oli teatterilipuille.
    Tuli todella koluttua kaikki kappaleet joita vaan tarjottiin koululaisille.

    Omien lasten kanssa olen käynyt silloin tällöin, mutta esim. balettiin on välillä aika vaikea saada lippuja niihin kappaleisiin, jotka on lapsille sopivia. Ja onhan tuo aika arvokastakin, jos me 5 hengen perhe lähdetään kaikki kerralla. Vuoropelillä on jotenkin onnistunut.

    VastaaPoista
  10. Kannattaa välillä tsekata oopperan tarjontaa lapsille, siellä meni muutama vuosi sitten lyhyt lapsille suunnattu esitys Puhuva Rumpu, joka oli ihan loistava! Noihin lastenesityksiin ei liput huimia maksa ja on taatusti heille suunnattuja ja suurella ammattitaidolla tehtyjä! :)

    VastaaPoista
  11. Olin viimeksi katsomassa vuosia sitten Kaunotar ja Hirviö teatterissa ja voi ah! Oli ehkäpä parempi kuin Disney piirretty ( ja se on hyvä se, koska orkkis D.versio on mun all-time-favorite <3 ). Suosittelen lämpimästä sinne menoa jos tulee vielä joskus suomeen.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...