Tietoa mainostajalle ›

27.1.2013

Geenejä, jotka haluaisin

Sokerilakkoni on mainio keskustelunherättäjä. Olen ollut viisi päivää ilman sokeria, ja vaikutan siltä kuin olisin aloittanut e-pillerit: itkettää, vituttaa ja päätä särkee. Osa ihmisistä ymmärtää tilani hyvin, osa ei ollenkaan. He eivät koskaan osta karkkia, koska ei tee mieli. He syövät makeaa vain, jos sitä erityisesti tarjotaan, kohteliasuudesta. Kadehdittava ominaisuus. Koska joku geenihän tässä täytyy olla kyseessä.

Siivet selkään!
Kasvejahan on muokattu jalostamalla sekä pellolla että laboratoriossa jo iät ja ajat, jolloin niille on saatu toivottuja ominaisuuksia. Ihmisen jalostamisesta on toki puhuttu, mutta 1930-luvun jälkeen asiasta on ollut tulenarkaa esittää minkäänlaisia avauksia. Ihmisen geenien muokkausta pitäisikin katsoa plastiikkakirurgian näkökulmasta.

Tein listan kaipaamistani geeneistä.

  • Aloitetaan hiuksista. Haluan kauniisti lainehtivat, paksut, pähkinänruskeat, pyörteettömät hiukset tämän talvella sähköisen ja kesällä päänahkaan liimaantuvan lasimaisen, säälittävän ohuen siiman tilalle.
  • Tiesittekö, että joka kolmas ihminen ei haise hielle. Heillä sattuu asustelemaan ihollaan sellainen bakteerikanta, että käryä ei synny. Olisipa hienoa olla tällainen ihminen! Koskaan ei tarvitsisi kesken työpäivän hävetä, yksikään paita ei ikinä menisi pilalle eikä tarvitsisi työntää kainaloon myrkkyjä.
  • Olisi mahtavaa olla vähäuninenjotkut pärjäävät mainiosti kuuden tunnin yöunilla. Jos vapaa-aika on kortilla, ei kannataisi tuhlata siitä minuuttiakaan pelkkään pötköttelyyn. Puoliltaöin nukkumaan ja kuudelta ylös - ja kaikki olisi mahdollista!
  • Yksi mies kasvattaa uutta nenää käsivarteensa. Oma klyyvarini on ihan fine, mutta -- piinallisen pitkän työmatkani innoittamana -- siivet voisin kyllä kasvattaa selkään. Ongelmaksi saattaisi toki muodostua pukeutuminen ja selällään nukkuminen. Ja sulkasato. Ja se lentäminen ehkä.
  • Lopuksi haluaisin, että himoitsisin tofua, selleriä ja hedelmiä pantteripussin sijaan. Tämä taipumus tarvittaisiin kyllä koko perheelle.

Vaikka persoonallisuuden muokkaus vie epäselville vesille, ei se hoivageenikään olisi pahitteeksi. Olisi kätevää, jos koneistoni toimisi mehiläiskuningattaren tavoin, jolloin olisin hyvässä mammamoodissa juuri oikeaan aikaan.

Nämä eivät välttämättä ole edes hulluja toiveita, jos mietitäään sitä, että kuolemattomuuskin on tulossa. Joidenkin arvioiden mukaan ikuisesti elävä ihminen on jo syntynyt. Kelatkaa. Toistaiseksi toivon geeneiltäni vain nopeaa lähtöä, kun se aika koittaa.

18 kommenttia:

  1. Mulle tuli lähes viikoksi pitkittynyt päänsärky + migreeni lopettaessani kuin seinään kaikki herkut, karkit, pullat sipsit, pepsimaxin ja eurooppalaistyyppisen viinin lipityksen viikonloppuisin. Migreenin täsmälääke, tuju särkylääke ja lihasrelaksantit auttoi vihdoin. Sen jälkeen tuli viikon vitutus.

    VastaaPoista
  2. Minä olin oikeasti ihminen, jonka hiki ei haissut. Kolmannen lapsen saatuani kaikki muuttui. Minusta tuli ihminen, joka testaa kaikki kalliit superdödöt, ettei haisisi. Haluan ne hajuttomuusgeenit takaisin! Olen valmis antamaan vaihdossa kaikki hiusteni pyörteet ja pakottavan tarpeen nukkua 9 tunnin yöunia.

    VastaaPoista
  3. Joo, päänsärky onneksi helpottaa ja sokeri alkaa maistua liioittelevalta suussa.

    VastaaPoista
  4. Mä toivoisin saavani tuon geenin, jolla hiki ei haise...ja vähillä unillakin olisi kiva pärjätä. Enkä kyllä pärjää ilman makeaa, varmasti saisin aivan hirveät vieroitusoireet. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Mä kuulun siihen kolmannekseen, jonka hiki ei haise, mutta käytän deodoranttia/ antiperspiranttia varmaan juuri tuon sosiaalisen hyväksynnän takia :D Normaalisti en käytä, mutta otan aina mukaan esim. tyttöjen saunailtoihin tms. ettei kukaan katso kieroon. En myöskään hikoile kainaloista, selkäni tai pääni saattaa olla litimärkä, mutta kainalot ovat täysin kuivat, siis ilman mitään aineita. Mulla ei myöskään kasva kainalokarvoja, siis ihan muutamia haivenia, jotka voi nyppiä pinseteillä. Tämä on suuri mysteeri.

    Makeanhimoni on taas ihan toista luokkaa. Olen karkkiaddikti. En syö pullaa tai keksiä, mutta karkkia syön. Olen ollut joskus lakossa ja tunnistan nuo kuvailemasi oireet. Olen kokeillut syödä kromia makeanhimoon, ottanut lusikallisen hunajaa jne., mutta ei siihen oikeasti auta kuin karkki. Tsemppiä lakkoon.

    VastaaPoista
  6. Ittekään en osaa deodoranttia käyttää, kun kainalot hikoaa harvakseltaan. Vaikka viime aikoina hikoilu on saattanut vähän lisääntyä joinain harvoina hetkinä, en ole dödöä oppinut vieläkään käyttämään, kun ei ole ennen ollut tarvetta.

    Tuota makea-geeniä miulla ei taida oikein olla. Ostin eilen piiitkästä aikaa itselleni karkkipussin kun mies kinusi kaupasta karkkia. Syön niitä oikeastaan vain parinlaisia ja harvoin: Vahvaa salmiakkia, kirpeitä imeskeltäviä ja suffeli puffeja. (Joka on ainoa suklaa, joka menee.) En vaan tykkää makeasta hirveästi. Enkä pullasta tai kekseistä. Popcornia voisin tosin syödä vaikka joka päivä. Suolaisuus on se miun juttu. Kaikkein parasta on rapsuttaa popcornipussin sisäreunoista sormiin sellainen suola-rasvakerros ja imeä se suuhun. :D

    Tuon unigeenin tosin omistan. Juuri äsken kampesin ylös 11h yöunilta ja vieläkin väsyttää. Ja kaikkein ärsyttävintä tässä piirteessä on oikeastaan sisäinen kelloni: Vaikka menisin nukkumaan kuinka aikaisin, ei ennen yhtätoista pysty nousemaan virkeänä, ja harvoin sen jälkeenkään.

    Itselleni voisin kyllä ottaa nämä geenit: Ei-mun-tarvii-polttaa-geeni, suihkuun-on-kiva-mennä-geeni, ei-enää-ikinä-ihottumaa-geeni, kaikkiruokainen-geeni. Noista ois hyvä lähteä liikkeelle. (Tuo suihkugeeni tuli joukkoon siksi, että yritän kovasti saada itseäni tällä hetkellä suihkuun...)

    VastaaPoista
  7. Olen lopettanut sokerin viime keväänä ja voi vitsi se oli elämäni paskinta aikaa. Tupakoinnin lopettaminen oli ihan piis of kakku verrattuna. Onneksi tiedän että sokerin syönnin lopettamisen jälkeen, sitten kun olet päässyt vierotusoireista yli, olosi ON maailman parhain. Joskus olen lukenut että sokerin lopettaminen on sama kuin lopettaisi heroiinin. Oon monesti miettinyt että pitäisi aloittaa heroiinin käyttö, koska osaisin lopettaa sen tosta noin vaan, sokerinlopettamiskokemuksella.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  8. Todella mielenkiintoista kuulla, että sokerilakko voi aiheuttaa ihan pahojakin vieroitusoiheita... mulle kun liika sokerin syöminen aiheuttaa huonon olon tosi nopeasti eli olen ilmeisesti vastakkainen tapaus. Karkkia syön silloin tällöin, mutta en juuri koskaan muutamaa karkkia enempää kerralla. Heikkouteni on pikemminkin suolaiset herkut, juustot ym.

    En nyt heti keksi minkä geenin haluaisin ja mistä haluaisin luopua, tylsä ihminen kun olen... =)

    VastaaPoista
  9. No en mä tiedä miten hirveän auvoista tää hien hajuttomuus on, kun sitä nestettä kuitenkin pukkaa ihan helkkaristi. Mut se ei vaan haise. Dödöä siis käytän lähinnä siks, että sitä hikeä tulis vähemmän.

    Jos voisin geenejä jotenkin valkata, niin keksin nopeammin ne, joista haluaisin luopua kuin ne, jotka haluaisin saada... Tosin haluaisin kyllä saada mun mutsin suvun pöyheät punertavat ja kiharat tukkageenit, joita olen syntymässäni jäänyt vaille :( Pois voisin antaa aika monta epäämääräistä perinnöllistä taipumusta sairauksiin.

    VastaaPoista
  10. Miiiiiksi mainitsit pantterit?? :D
    Mä en oo juuri koskaan tykänny salmiakista mut nyt (rv 13) oon seonnu kaikkee salmiakkii :p
    Ja just nythän sitä ei paljoo sais nauttii..
    Uus intohimon kohde on siis keksitty, pantterit!
    Oon niin alottelija etten sellasia muistanukaa, eh.
    -tipiliii-

    VastaaPoista
  11. Tsädäm, nyt on pakko kehaista että täällä on yksi sellainen hikoilematon geenimuunnos. ;) Sama miten kuuma, mutta en hikoile, tai jos kainalot hiukan kastuukin, hiki ei haise. En ole ikänäni käyttänyt dödöjä, en varmaan muistaisi edes käyttää jos yhtäkkiä pitäisi. :D

    Hiusgeeni ja sokerittomuusgeeni puuttuvat kyllä, ja maistuispa pantterit nyt täälläkin!!!

    VastaaPoista
  12. Ruoho on aina vihreämpää.. Luin kylläkin (joskus jostakin) että ihmiset jotka eivät ole luontaisesti makean perään olisivat keskimääräisesti lihavampia kuin sokerista tykkäävät. Mikä tähän voi olla syynä? Silloin tällöin sokerilla herkuttelevat ovatkin hoikempia.

    Ja kannattaa myös miettiä, eikö oma hiki haise vai eikö sitä vain haista.. Siinä on iso ero kanssaihmisiä ajatellen.

    Mutta siis; kohtuus kaikessa! Jos annat itsellesi luvan syödä vaikka muutaman karkin illalla, se ei muuta painoasi suuntaan tai toiseen, muttei tule ehkä niin suurta vitutusta. Tai sitten sulla voi toimia juurikin tuo totaalikieltäytyminen, mene ja tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ja kannattaa myös miettiä, eikö oma hiki haise vai eikö sitä vain haista.. Siinä on iso ero kanssaihmisiä ajatellen."

      Jos tuo oli mulle, niin voin kertoa, että olen itse hajuherkkä, en siis kestä mitään hajusteita, joten haistaisin ehkä kainalohienkin. ;D Lisäksi en edes tajunnut tässä hikoilemattomuudessa olevan mitään outoa ennen kuin mieheni ihmetteli, miksi en koskaan hikoile.

      Poista
    2. Voin myös vahvistaa, että joillain ei vaan hiki haise, nimittäin äitini on sellainen. Vituttaa kun en ole häneltä tätä geeniä perinyt. Mutsi ei ole koskaan käyttänyt dödöjä minkäänlaisia ja olisin kyllä huomauttanut, jos minkäänlaista hajuhaittaa olisi. Toinen asia, jota mutsilta kadehdin on se, että sillä ei kasva kainalokarvat (!!!).

      Poista
    3. Ei ollut kenellekään täällä henkilökohtaisesti ;) Ymmärrän että on varmaan ihmisiä jotka eivät hikoile (tai tätä on vähän vaikea ymmärtää, eikö se ole elinehto että hikoilee?) ja ihmisiä joiden hiki ei haise.
      Mutta on myös ihmisiä jotka haisevat aina pahalle! Esim. työpaikalla. Itse olen myös ns. hajuherkkä ja on kammottavaa olla lähellä tosi haisevaa ihmistä päivästä toiseen! Ajattelin että ehkä nämä ihmiset eivät itse haista omaa hajuaan ja ajattelevat olevansa hajuttomia..

      Poista
  13. Täällä on myös yksi sokerihiiri, joka on (jälleen kerran) katkaissut addiktion. Aloitin jo ennen joulua ja pahimmat vieroitusoireet on jo menneet ohi.

    Mua on alkanut suoranaisesti ketuttamaan, kun ystävistäni suurin osa sekä mieheni ovat juurikin niitä, jotka eivät ymmärrä makeanhimoa. Kaikki selittävät jotenkin ylpeinä, että kyllä mieluummin napostelen jotain suolaista kuin niitä jälkiruokia tai karkkia. Ihan kuin sipsien mättäminen kaksin käsin ja dipin lapioiminen olisi jotenkin vähemmän paheellista ja aikuisempaa kuin karkkien syönti. Vai kertooko se jostain lapsen tasolle jämähtämisestä, kun irtokarkkien valitseminen menee kevyesti voileipäkakun edelle?

    VastaaPoista
  14. Itse lopetin karkit ja muut makeat ja mässyt seinään uutena vuotena. Kauhea päänsärky, vitutus ja lyhyt pinna. Ei hyviä puolia silloin 4,5 kk ikäisen pojan äitinä. No, sitten kun alkoki päänsäryt hellittää ja fiilis palata normaaliksi, olen antanut itselleni luvan yhteen "syö-mitä-haluat"-päivään viikossa. On toiminut hyvin:)En edes mässäile, vaan voin syödä esimerkiksi pienen Fazerin suklaapatukan (55g) ja olla tyytyväinen:)

    VastaaPoista
  15. Niiden paksujen hiusten kääntöpuoli on se (vaikka sinällään niistä iloinen olenkin), että muutkin ihokarvat ovat kovin vahvoja ja elinvoimaisia. Ei ole aina hirveän naisellinen olo, kun niitä karvoja on myös kasvoissa ja niitä saa koko ajan olla nyppimässä. Enkä ole edes kolmeakymmentä, eli mistään vaihdevuosi-ilmiöstä ei ole kysymys.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...