5.12.2012

Mitä itsenäisyys minulle merkitsee?

Ei oikeastaan mitään. Olen syntynyt demokraattiseen Suomen tasavaltaan. Itsenäisyys on itsestäänselvyys, koska en tiedä muusta. Toki Pappa kertoili sota-ajoista. Autonkuljettajalla oli ollut Petsamossa tiukat paikat. Käsi oli kranaatin silpoma.

Olen yrittänyt katsoa Tuntemattoman monta kertaa. Viimeistään puolen tunnin kohdalla on ollut pakko luovuttaa. Sehän on pitkäveteinen kuin mikä. Johtunee siitä, että en katso sotaleffoja muutenkaan. Jos haluan pelätä ja ahdistua, väijyn jonkun maailmantaloudesta kertovan dokumentin.

Yleä kritisoitiin tänään nössöksi, koska kyseisen mustavalkopätkän lähetysaika on isänmaan ystävien mielestä kolme tuntia liian myöhään ja kanavakin on väärä. Nössöä se onkin. Rohkeaa olisi ollut jättää koko pätkä näyttämättä ja pistää tilalle vaikka joku nykyaikainen itsenäisyytemme manifestiteos. Jep. En minäkään tiedä, mikä se mahtaisi olla. Siinäpä ihan uusi huolenaihe.



Koska olen epäisänmaallinen luuseri, jolle mikään ei ole pyhää, polkaisen käyntiin kilpailun! Kerro, mitä telkusta pitäisi itsenäisyyspäivänä tulla! Jaa toki myös toiveaika ja -kanava. Parhaan vastauksen sepittänyt saa nauttia jouluna Sveamamman piparia!

Minulle itsenäisyys merkitsee ennen kaikkea rauhaa, diplomatiaa ja ruotsalaishenkistä diskuteeraamista, kuoharilasin ja pukujen kyttäämisen äärellä tietty. Ja sen rauhan varmistamiseksi vaadin Areenasta Dinojunaa.

*** EDIT: Kiitän loistavista tv-ehdotuksista! VOITTAJAKSI selviytyi Lupiini toiveellaan "Täällä Pohjantähden alla". Tykästyin tähän, koska kyseessä on sama kirjailija ja sama ohjaaja, mutta pätkässä on paljon laajempi näkökulma itsenäistymisen alkuvaiheisiin. Ota yhteyttä mailitse niin laitan muotin tulemaan! ***

91 kommenttia:

  1. Vanhoja suomalaisia leffoja, siis niitä mustavalkoisia oikein tosi vanhoja, joissa näyttelee Tauno Palot ja Regina Linnanheimot sun muut. Niitä sais tulla vaikka ihan pitkin päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, miksipä ei muita vanhoja suomalaisleffoja! Mut eiks niitä tule aika usein juuri päivisin?

      Poista
  2. Töllöstä saisi tulla koko päivän päheitä sarjoja, joissa on komeita miehiä. :D Esmes Dexter, Six feet under ja tietenkin Ylpeys ja ennakkoluulo. Muttei missään nimessä sen kättelyohjelman päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, meillä on sama maku! Uppoaako Kaksnelosen Jack Bauer? Ei erityisen komea, mutta itsenäinen kyllä. ;)

      Poista
  3. Koulu-TV-ohjelmia 80-luvulta. Jäi trauma, kun meidän luokalla ei koskaan katsottu niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että Ylen elävästä arkistosta saattaisi löytyä jotain taltiointeja. ;)

      Poista
  4. Suomen marsalkka (K7) iltapäivällä ja sen jälkeen Renny Harlinin tuotantoa, esimerkiksi Kurkunleikkaajien saari (K16, mutta sitä voidaan laskea leikkaamalla, juoni ei kärsi) maikkarilta parhaaseen katseluaikaan. Siinä etenkin tykkitaistelukohtaus on sykähdyttävää katsottavaa.

    Yle voisi näyttää uljaan isänmaallista Vääpeli Körmyä, mielellään maratonina. Kellonaika voi olla mikä tahansa, koska sillä tuuballa ei ole ikärajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisten maailmalla menestyneiden ohjaajien arvostus oli uusi näkökulma! Tuuballa voisi olla kyllä joku raja. ;)

      Poista
  5. Ha!

    Kirjoitin juuri hiukan samanhenkisen postauksen tasan samoilla sanoilla otsikossa.
    http://henkkoht.blogs.fi/2012/12/05/paeivaen-ajatus-mitae-itsenaeisyys-merkitsee-minulle-15283723/ (linkki aukeaa keskiyöllä)
    Jotain sen on siis kuitenkin kai merkittävä, vaikkei merkitsisikään. ;-)

    Ainakin sitä, että saa kirjoitella tällaisia postauksia. (Norah Jones laulaa epäisänmaallisessa isänmaallisessa laulussaan: "I cherish you my dear country. -- I love the things that you've given me, / and most of all that I am free / to have this song that I can sing...")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vastaus: se, että saamme ilmaista mielipiteemme mistä asiasta tahansa on itsenäisyyttä paljon isommassa mittakaavassa kuin joku sotaleffa.

      Poista
  6. Reinikainen, Fakta homma, Sisko ja sen veli ja Tankki täyteen. Ja väliin aina niitä jänniä infopläjäyksiä 80-luvulta, missä kämmen syttyy palamaan... TV:n helmiä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavia ehdotuksia! Palava kämmen ryyditettynä mainoksilla 80-luvulta olis kyllä hitti.

      Poista
  7. Heikki ja Kaija, mä ha-lu-an nähdä Heikin ja Kaijan! Ja lisäks jos saisin vielä maratoonin verran Ihmebantua ja Studio Julmahuvia, saattaisin jopa luopua ihmeellisestä internetistä päiväksi. Ei vaan, eihän meillä telkkaria (internetistä nyt puhumattakaan, pthyi!) Itsenäisyyspäivänä katota, meillä kuunnellaan gramofonilla Jääkärinmarssia ja Kareliaa rinta rottingilla ja herkistellään kun niin somasti lepattaa kaksi liekkiä ikkunalla. Javisst, heja livet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, no nyt puhutaan klassikoista! Mut hei, pitääkö niitä kynttilöitä olla kaksi???

      Poista
    2. Kynttiläkommentti, perinteen mukaisesti pitäisi olla kaksi kynttilää ikkunalaudalla. Paha vain, että meillä ei ole niitä lautoja...

      Poista
    3. Miks just kaks? Noh, eipä siit mitään tulis. Olis kyllä laudat mutta 1,5 v kersa on liability.

      Poista
    4. Wikipediasta:

      Kynttilöiden poltto

      Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää. Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa. Yhden käsityksen mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin valtakunnan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Suomen suuriruhtinaskunnan aikana kynttilöitä poltettiin keisariperheen kunniaksi. Sortovuosina kynttilöitä alettiin polttaa J. L. Runebergin päivänä 5.2. vastalauseena venäläistämistä vastaan. Kahden rinnakkaisen kynttilän polttoa samalla ikkunalla on pidetty myös etappijääkäreiden tapana merkitä suojatalo, etappitalo, jossa Saksaan jääkäriksi aikova saattoi yöpyä turvallisesti. Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21. Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan usein klo 20.

      Poista
  8. Mie itse kuulun ehdtottomasti Tuntematon-uskollisten joukkoon, päivään kun ei yleensä kuulu muuta kuin kynttilöiden poltto, Tuntematon ja piiiiitkä kävely (joka huomenna korvautuu kylläkin poni/heppaa-agilitypäivällä). Mutta jos Tuntematonta ei saisi valita, niin miten olisivat sopivassa suhteessa dokumentit esim. sotaveteraanien tilasta sekä juurikin nuo vanhat suomalaiset elokuvat siltä ajalta kun ne olivat vielä aikamme parhaiden tähtien (Virta, Pakarinen, Ikonen, Palo jne.) hallussa! T. Vadelmavenepakoilaisen piirteillä ryyditetty suhteellisen isänmaallinen Epe :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa sen Tuntemattomankin valita! Toi sananvalinta "aikamme" on ihana. ;)

      Poista
  9. Täällä myös yksi joka ei ole koko leffaa ikänä katsonut.
    Itsenäisyys päivänä on vain yksi perinne.Jo edes menneen ukkini (Joka niin ikään "palveli" sodan aikana suomen puolesta)
    tekemään kynttilän jalkaan laitetaan kynttilät palamaan,Nämä kynttilän jalat "varastin" ennakko perinnöksi äidiltäni kun kotio lähtin.
    Tämähän on minulle aina ollut itsestään selvyys että ne sini-valkoiset kynttilät ostetaan ja laitetaan 6.12 palamaan.Ensimmäin itsenäisyys päivä mieheni kanssa olikin sitten kummalinen hänen mielestä näin jälkikäteen kuultuna,Ei voinutkaan kuvitella että minä parikymppinen naisen hupakko oikeasti teen tuollasta "vanhojen juttua"
    Mutta sen jälkeen on kyllä mies ne kynttilät ostanut ja hänellekkin jo tapa tullut siitä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olispas kiva, jos mullakin olis tallella jotain Papan puutöitä!

      Poista
  10. Mä haluaisin nähdä Kummelit....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummelit on muuten edelleen aika kova. Ihme että aika ei tee niille juurikaan hallaa.

      Poista
  11. Ehkä joku hyvä mustavalkoelokuva Tauno Palolla tottakai, sitte suomalaista nauruhermoja hivelevää komediaa (Kummelit ja muita tuolla aiemmissa kommenteissa mainittuja). Ennen linnanjuhlia sitte telkut kiinni ja pulkkamäkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pulkkailu on kyllä hyvää läskinpolttoajanvietettä!

      Poista
  12. Luulin pitkään, että oon ainut epäisänmaallinen puusilmä, kun en oo koskaan kyseistä leffaa katsonut. Sen talvisota jakson 8(ihan värit ja kaikki! ) oon kattonu jonkun kymmenen kertaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole! Mä en ees tiedä mistä talvisotajaksosta sä puhut. :)

      Poista
  13. Eikös synttäreiden pitäis olla iloinen juhla? Varsinkin Suomen tapauksessa, kun ei ole mitenkään itsestään selvää että koko kemuja vietetään.

    Ehdottaisin kevennyksenä Tuntemattoman tilalle Uuno armeijassa :)

    t. toinen keskivertomamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin pitäis. Tosin Speden tuotanto aiheuttaa ehkä enemmän itkua kuin sen Tuntemattoman ohjaajan. :D

      Poista
  14. Itsenäisyyspäivänä on kiva vähän fiilistellä tippa linssissä. Harmittaa, kun omat isovanhemmat ehtivät höpsähtää täysin, ennen kuin itse olin tarpeeksi vanha kyselemään heiltä sotatarinoita.

    Tuntemattoman voisi kyllä mun puolesta siirtää ihan reilusti sinne myöhäisempään iltaan, ettei kukaan vaan saa vahingossa sitä käsitystä, että sota oli raakaa puuhaa ja siinä kuoli ihmisiä. Sen sijaan voitaisiin katsella juurikin niitä mustavalkoisia Suomifilmejä koko päivä. Hlökohtainen suosikkini on Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Sekä Prinsessa Ruusunen!

    (Oikeasti haluaisin vain voittaa tuon mahtavan piparkakkumuotin. Olen henkeen ja vereen Ruotsifani. Lisäksi mulla on tähän mennessä vain yksi (1) piparimuotti, joka sattumoisin on Suomen kartan muotoinen. Toiset ne rakentelee piparkakkutaloja, mulla on tavoitteena kerätä pellilleni Pohjoismaat.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti? Sulla on Suomen muotoinen piparimuotti??? :D

      Poista
    2. Niitä saa Tapiolan Stockalta, vink vink :)

      t. toinen keskivertomamma

      Poista
    3. Mää sain sen mun Suomimuotin tuparilahjaksi pikkusiskolta, en sitten tiedä mistä hän oli sen bongannut.

      Nyt ollaan kämppiksen kanssa vietetty hyvin isänmaallista joulukuuta, kun sen ainoa piparimuotti esittää Aaltomaljakkoa.

      Poista
  15. En kyllä oikeastaan keksi mitä haluaisin nähdä, mutta en nyt ainakaan näitä muiden kommentoijien ehdottamia ikivanhoja, tsiljoonaan kertaan nähtyjä vanhojen ohjelmien uusintoja. Jotain uutta ja raikasta, kiitos. En mä käsitä miksi itsenäisyyspäivänä pitäisi luutua vanhaan ja pölyiseen. Sitä paitsi, mulle itsenäisyyspäivä on kokenut vähän inflaation persujen nousun ja kaiken suomileijonakrääsän johdosta. Jotenkin isänmaallisuudesta on tullut vähän vitsi.

    Muutenkin olen sitä mieltä, että jokaisen sukupolven pitäisi kehittää ja luoda omat tapansa juhlia asioita. Se, että joku on ollut olemassa "aina" (radiossa kertoivat, että Tuntematontakin on tosiaan alettu näyttää tv:ssä vasta 90-luvulta), ei mielestäni tarkoita sitä, että sen pitäisi olla niin jatkossakin. Pitää olla rohkeutta uudistua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Isänmaallisuus yhdistyy minunkin mielessäni nykyään tähän Suomi suomalaisille -mesoamiseen, jota nämä Tuntematonta itku silmässä ja leijonat kaulassa tuijottavat pahvit vain vahvistavat.

      Poista
  16. Musta Pohjantähti-elokuvan voisi esittää Tuntemattoman tilalla. Koska siinä ihan oikeesti jopa käsitellään itsenäistymisen aikaa. Muutenkin aina naurattaa hartaasti, kun itsenäisyyspäivä vääntyy sellaseks Talvisota-öyhötykseks, kun oikeasti itsenäisyyden alkuun sijoittuu lähinnä se verinen sisällissota ja kahtia jakautunut kansa. Mut Pohjantähti on aika hyvä leffa, se on uudempi, värifilmi, muistaakseni siinä on jopa seksikohtaus, saatan tosin muistaa väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Bonuksena siinä leffassa on myös *naisia*. En koskaan mene katsomaan leffoja, joissa on pelkkiä miehiä.

      Poista
    2. Onhan siinä Nina. Valitettavasti lotta Raili Kotilainen oli pikkuisen liikaa 50-luvun Suomessa... suosittelen lukemaan kirjan: kumpikaan elokuva ei oikein tee sille täysin oikeutta.

      Poista
    3. Okei, lupaan että luen ensi itsenäisyyspäivään mennessä kirjan, jos siinä on kerta naisiakin. :)

      Poista
    4. Tuo Laineen elokuva on oikeasti melkoinen silmänkääntötemppu. Sodanvastaisesta, pönöttävää isänmaallisuutta herjaavasta kirjasta tehtiin paatoksellisen isänmaallinen elokuva. Ja Rokasta pelle.

      Poista
  17. Jos lukisit Ilkka Remeksen Pääkallokehrääjän, joka on kirjoitettu siltä pohjalta, että oletetaan sodan päättyneen toisin vuonna 1944, niin saattaisit nähdä itsenäisyydessä muutakin kuin pukujuhlat. Meillä olisi aika erilainen historia, mikäli meistä olisi tehty samanlainen NL:n/Venäjän orja kuin esim. Virosta. Siellä on päästy nousemaan omille jaloilleen vasta ihan lähihistoriassa, eikä vieläkään voi sanoa, että taso olisi lähelläkään Suomea. En voisi olla kiitollisempi sille sukupolvelle, joka meidät on itsenäiseksi taistellut oman etunsa uhraten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiina, eihän tässä nyt mistään kiitollisuudesta ole kysymys vaan menneisyyteen jämähtäneestä hurskastelusta, jota tämä Tuntemattoman sotilaan vinkuminen on. Näen itsenäisyydessä nimenomaan enemmän aihetta juhlaan kuin nyyhkimiseen. Niin, ja dekkareiden perusteella en muuten muodosta maailmankuvaani - vaikka se Pääkallokehrääjä tuolla hyllyssä onkin.

      Poista
    2. Et kai siinä tapauksessa voi sanoa, ettei itsenäisyys merkitsisi sinulle mitään???

      Poista
    3. Mikä sinua siinä niin kovasti hiertää? Itsenäisyys on minulle aina olemassa ollut tapa elää. Sillä ei ole minulle muita merkityksiä kuin normiolotila. Tunnen edelleen vieraaksi sen tavan, jolla itsenäisyyteen pitäisi suhtuatua jonkinlaisena sodan muistojuhlana.

      Poista
    4. Onnistuit provosoimaan. En edelleenkään ymmärrä, että väität ettei itsenäisyys MERKITSE mitään, sillä muista kirjoittamistasi lauseista sen voi todeta että merkitsee, samaa kuin minullekin, mutta olkoon. ;)

      Pääkallokehrääjä toki on fiktiota, mutta se VOISI olla lähellä totuutta, kuten aikaisemmin mainitsin. Sotahehkutus on turhaa minunkin mielestäni, mutta toisaalta: sotaa ei saa koskaan unohtaa, myöhemmätkään sukupolvet, jotta muistaisimme, mitä ei enää koskaan saa tapahtua, mikäli siihen voimme vaikuttaa. Vapaus kai merkitsee sinullekin? Ja mielestäni se on lähes synonyymi sanalle "itsenäisyys".

      Poista
    5. Tässä tulikin mielestäni se tärkein pointti miksi historian tunteminen on tärkeää (ja tässä keskustelussa mainitsemani klassikoiden lukeminen tätä tuntemusta edistää). Me emme saa pitää itsenäisyyttä ja rauhaa "normiolotilana" itsestäänselvyytenä, vaan minusta meidän tulee muistaa, että hyvinkin vähän aikaa sitten tilanne on ollut täysin toinen. Tässä mielessä "sodan muistojuhla" voi olla lähellä totuutta. Ihminen luonnostaan pyrkii pois "vanhasta" ja haluaa irrottautua menneestä ja tehdä asiat toisin kuin edeltävä sukupolvi - tämä ei kuitenkaan onnistu tietämättä sitä, mistä on pyrkimässä pois. Oikeastaan on pelottava ajatus, että ihminen ei tuntisi omaa historiaansa, sillä se saattaisi tarkoittaa sitä, että samoja virheitä toistettaisiin vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen.

      Poista
    6. Tiina, olen yllättynyt että useampi ei provosoitunut. :) Totta kai itsenäisyys, vapaus ja demokratia ovat minulle tärkeitä ja vaalimisen arvoisia asioita ihan globaalistikin, mutta tämä tunnepitoinen meuhkaaminen yhden sotaleffan esittämisajasta tuntuu täysin vieraalta. Eihän sotaa kukaan voi unohtaa kun se uutisissa on joka päivä läsnä.

      Susanna, ajattelin itse asiassa heittää kirjablogeihin haasteen klassikoiden merkityksestä - alkaen siitä miten klassikko määritellään ja miten ne vaikuttavat yleissivistykseen. Klassikoiden lukeminen ei itsessään riitä mihinkään, varsinkaan jos lukee vain suomalaisia klassikoita.

      Mutta siitä olen kanssasi hamaan tappiin eri mieltä, että kyllä me suomalaiset saamme pitää rauhaa, vapautta ja demokratiaa normiolotilana ilman jatkuvaa sotavatvomista ja keskittyä puolustamaan näitä arvoja kansainvälisillä areenoilla. Kaipaisin myös lähdettä tuohon väiteeseen, että ihminen luonnostaan haluaa muutosta vanhaan? Historian tuntemisella (jota luonnollisesti kannatan), vaikka samoja virheitä se ei tietenkään estä toistamasta, ja siinä vellomisella on vissi ero. Ja suomalaiseilla isänmaanystävillä on lipsahtanut pahasti vellomisen puolelle.

      Poista
    7. Mitään suoraa lähdettä en tähän hätään löytänyt, joten vastaan ihan mutu-pohjalta (eli en siis ole mikään historioitsija tms) ja yritän selventää mitä tarkoitin.

      Jos nyt otetaan esimerkiksi vaikka tuo puheena ollut sotahistoria. Ensinnäkin voi ihan loogisesti ajatella, että koska esimerkiksi Suomen lähihistoriaan kuuluu erilaisia sotia ja vastaavia kriisejä, voidaan olettaa, että kukaan meistä ei halua takaisin siihen tilanteeseen. Pitää siis välttää aiemmin tehdyt virheet ja toimia muutenkin niin, ettei samaan tilanteeseen päädytä. Halutaan siis toimia toisin kuin ennen (edellyttäen, että tunnistamme, mitkä seikat aikoinaan ajoivat ko. tilanteisiin).

      Ylipäänsä ihmiset (ainakin puheen ja blogikirjoitusten tasolla) haluavat maailmasta "paremman paikan elää". Tämä tahto pitää sisällään siis oletuksen, että tämänhetkinen maailma ei ole paras mahdollinen, ei ehkä edes kyllin hyvä, jolloin pyritään muuttamaan vallitsevia käytäntöjä - niitä asioita ja ajattelutapoja, mihin edelliset sukupolvet ovat päätyneet.

      Toki rauhaa ja sodattomuutta voidaan täällä pitää normiolotinana sinänsä, sillä se tietysti on vallitseva tila eikä sodan uhkaa ole. On kuitenkin mielestäni eri asia pitää tätä normiolotilaa itsestäänselvyytenä kuin "tämänhetkisenä faktana".

      Blogihaastetta odotellessa (hyvä idea!) pakko vielä kysyä tarkennusta: "Klassikoiden lukeminen ei itsessään riitä mihinkään, varsinkaan jos lukee vain suomalaisia klassikoita." Miksi mielestäsi pelkkien suomalaisten klassikoiden lukeminen ei riitä mihinkään?

      Poista
    8. Vastaus löytyy täältä. Kyse on näkökulman laajuudesta. Klassikossa on yhden kirjailijan fiktiiviseen muotoon laittama näkökulma. Se ei riitä.

      Poista
    9. "Eihän sotaa kukaan voi unohtaa kun se uutisissa on joka päivä läsnä."

      Onhan se, mutta osaammeko kuitenkaan ajatella, että se voisi koskettaa joskus meidänkin maatamme eikä vain noita meile vieraampia kansoja? Uutisissa näkyvä sota on helppo sulkea mielestään muualle kuuluvaksi, vaikka mikään ei voi todistaa, etteikö sota olisi meillekin joskus mahdollinen. Kaikin keinoin siltä kyllä soisi välttyvänsä. Fakta kuitenkin on, että itään päin ollaan jatkuvasti varuillaan, vaikka syvää rauhan aikaa nyt eletäänkin. Puolustusvoimat ei kuitenkaan tässä asiassa ole uinunut itsestäänselvyyksiin, sillä sellaisia ei maanpuolustukselle ole olemassakaan.

      Poista
    10. Mitä tarkoitat, mihin klassikoiden lukeminen ei riitä? Tietenkään klassikoilla ei voi korvata historiankirjoja ja -opetusta. Ne voivat olla siinä rinnalla hyvänä lisänä ja kehittävät kirjallisuudentuntemusta (oppiaineen nimikin on äidinkieli ja kirjallisuus). Kouluopetuksessa tuleekin muistuttaa (ja tietääkseni nykyään muistutetaankin), että fiktiivinen teos on fiktiota, vaikka se perustuisikin tositapahtumille. Linnan Tuntematon perustunee Linnan sen aikaiseen näkemykseen historian tapahtumista. Historian (ja äidinkielenkin) opetuksen tehtävänä on opettaa, että historian tapahtumista tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja. Hyvänä esimerkkinä se, miten vuoden 1918 tapahtumista on alettu vasta viime vuosina kunnolla puhua ja tutkia.

      Kirjoitit, että "klassikoiden lukeminen ei itsessään riitä mihinkään, varsinkaan jos lukee vain suomalaisia klassikoita."
      Klassikoiden lukeminen ei tietenkään siis korvaa historianopetusta eikä niitä pidä lukea historiallisina dokumentteina sinänsä, mutta ne antavat näkökulmaa etenkin kirjoitusajankohdastaan. Jäin lähinnä miettimään tuota jälkimmäistä lausetta, "varsinkaan jos lukee vain suomalaisia klassikoita". Mitä sillä tarkoitit? Mihin tarkoitukseen ajattelet, että klassikoita luetaan? Mihin niiden lukeminen ei riitä?

      Poista
  18. No tietty Kotikatu alusta loppuun, kun se kerta loppuu tänään ;)

    Jotain iloista aamusta iltaan mieluiten... yhteislauluja Skansenilta. Oho, väärä maa. Siis vaikka pulkkamäkikisat Seurasaaressa tai letkajenkkaa livenä Rovaniemen torilta tai sitten himmelintekokisat hauskasti spiikattuna Pylkömäeltä.

    Ihanata vapaudenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack :)

      Mulla kolahti nyt tuo vapaus omassa aivolohkossa... miksei tämän päivän nimi olen Vapaudenpäivä? Voi vitsi, saan vapaasti valita puolisoni, vaatteeni, ammattini, kotipaikkani, avioeroni ajankohdan, ruisleipämerkin, sukupuolisen suuntaukseni, kameramerkin, kotisivunosoitteen... wou! Missä muualla on näin?

      Poista
    2. Hyvä pointti. Lienee kuitenkin kiellettyä puhua tästä tänään, koska näihin vapauksiin ei liity sota vaan sivistysvaltioksi kasvaminen demokratian keinoin. :)

      Poista
  19. Voi kamala mitä kirjoituksia suurin osa :( On kai nyt ihan sama ensinnäkin miksi tätä päivää nimitetään. Osalla suomalaisista vaan on tapana olla juhlimatta tätä hienoa päivää ilolla (ennenkuin Kossu astuu kuvaan), mutta kukin tavallaan. Juu, olen lukenut tätä blogia aiemminkin, mutta nyt suututti ekan kerran. Kyllä tekin sitten "puusilmäisinä pahveina" - ehkä jo nuorina, ehkä vasta vanhoina - teette muiden mielestä jotain sellaista, mistä teille tulee muistoja ja muille naurut/ihmetykset. Kanavia on jumankekka sen tuhannen, katsokaa Kotikadut tai huopikkaanheittokisat muualta. Tai vuokratkaa leffoja. Tai älkää kerrankin avatko koko telkkaria. Kyllä mun mielestä on hienoa, että on kunnioitusta ja perinteitä - asioita, joita nykypolvi ei tunnu arvostavan tai ainakin aukoo päätään siitä hyvin typerästi. Ja hei, mäkin olen vasta 4kymppinen. Laitan tähän vuodatukseni loppuun perinteisen päivityksen Fesestä:

    "Tämä ei ole itsestäänselvyyspäivä. Muistelen isääni (s.1920 - k. 2002) - rauhan ja rakkauden miestä - joka puolusti maatamme pommikoneen kapteenina sydän murheellisena, mutta teki sen mikä pitikin tehdä.

    Joka 6.12 hän telkkarista tulevan Tuntemattoman yksin katsoessaan söi kylmää hernekeittoa suoraan purkista, otti taskulämpimän kossusnapsin ja muisteli sodissa kaatuneita ja taisteluista selvinneitä tovereitaan ihan hiljaa, välillä itkien."

    Hyvää tätä päivää kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Juuri tämän suomalaiskansallisen paatoksen takia tämän kirjoitin - välillä punaviinilasia nostellen ja hiljaa itsekseni hihitellen. Parasta mahdollista päivää sulle!

      Poista
  20. Tuntematon on ihan hyvä kirja, elokuvaa en oo nähnyt. Ehkä tästä Tuntemattomasta on jokseenkin ehtinyt tulla tietynlainen tunne joillekin tässä parinkymmenen vuoden aikana, että Tuntematon kuuluu itsenäisyyspäivään. Vähän niinkuin jouluun kuuluu Lumiukko :) en kyllä osaa nimetä mitä itse katsoisin, ehkä jotain suomalaisia koko perheen elokuvia, kuten Niko lentäjänpoika, Joulutarina tms. Veteraaneista sen verran, että he kyllä ansaitsevat sen arvostuksen, ovathan he taistelleet aikoinaan sen puolesta, että maata ei liitetty osaksi Venäjää ja samalla sen puolesta että täällä olisi hyvä elää. En kuitenkaan usko, että veteraanit, jotka itse ovat sodan kokeneet, vastustaisivat sitä, että Suomeen tulee turvaan ihmisiä muista sodan runtelemista maista, koska he tuskin toivovat että kukaan joutuu sodasta ja sen seurauksista kärsimään. Tätä näkökantaa ei useinkaan kuule yltiöisänmaallisten ajattelevan. Mutta itselleni voisin ostaa KIITOS 1939-1944 tuotteita ihan siksi, että niistä tuotot menevät sotaveteranien hyväksi, joihin 91-vuotias ukkinikin kuuluu. Hän on sodasta joskus kertoillut ja sanonut, että hän vain toivoo ettei sellaista enää koskaan jouduta kokemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ei saa rienata, jouluun tosiaan *kuuluu* Lumiukko - ihan eri asia. :D

      Poista
    2. niin kuuluu munkin mielestä :D mutta ehkä voidaan hyväksyä sekin, että joku haluaa viettää itsenäisyyspäivää katsoen Tuntematonta. Tosin ei siitä niin hirveetä haloota ois tarvinnu pitää, esitetään noi sotaohjelmat vaan suosiolla siihen aikaan että jos vanhemmat sen haluaa katsoa, niin niiden ei tarvi sulkea lapsia kaappiin siksi aikaa ;)

      Poista
    3. Joo tottakai sen hyväksyn, tätä haloota nimenomaan kritisoin. Jos sen leffan esittämisestä saa sakot niin uhmaaminen ei ole rohkeaa vaan tyhmää.

      Poista
    4. Tämä koko perinne on niin uusi, että noussut mekkala on kohtuuton. Jos sen elokuvan oikeasti haluaa nähdä keskellä päivää, niin käy kaupasta ostamassa. Bonuksena saa (tai ainakin sai) dokumentteja sodan ajalta.

      Poista
  21. Kuten Hanski kommentoi, monelle Tuntematon itsenäisyyspäivänä on tosiaan sama kuin toisille (minulle) Lumiukko jouluaattona. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että perinnettä jatketaan ja Tuntematon esitetään tänään. Kellonajalla ei minulle ole merkitystä enkä oikeastaan ole koko elokuvaa varmaankaan koskaan katsonut kokonaan - kirjan olen toki lukenut. On se nyt kuitenkin mielenkiintoisempaa katsottavaa kuin maraton-kättely...

    Mutta miksei voisi tosiaan esittää vaikka niitä vanhoja mustavalkoisia Suomi-filmejä tai muita vastaavia, ihan pitkin päivää. Hyvä idea voisi olla myös näyttää Kansatieteellisen Filmi Oy:n Isien työt -dokkaripätkät televisiosta (http://www.kansatieteellisetfilmit.fi/isientyot.htm), vaikka ne tosin näkeekin netistä ja saa halutessaan tilattua dvd:llekin.

    Haluaisin myös nähdä jonkun asiallisen dokumentin nimenomaan noista itsenäistymisen vuosista, talvi- ja jatkosotaa tunnutaan jostain syystä käsittelevän aina itsenäisyyspäivänä. Joku ehdottikin, että näytettäisiin Pohjantähti-elokuvat, mitä minäkin kannatan. Voisihan joku Teema esimerkiksi näyttää kaikkia näitä itsenäisyyspäivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla ehkä meni ohi toi keskustelupalstojen meno siitä lähetysajan muutoksesta? :) Se hurskasteleva nillitys oli suorastaan koomista. Kaipaan todella monella tasolla raikkaampaa menoa tähän päivään ja maahan.

      Poista
    2. Joo huomasin, että moni oli raivoissaan siitä lähetysajan muuttamisesta (siksi kirjoitinkin, että minulle sillä ei ole merkitystä - ts. en lukeudu noihin fanaatikkoihin). Mutta onko "raikkaampi meno" sitten sitä, että itsenäisyyspäivänä tarkoituksellisesti näytetään tv:stä jotain sketsiohjelmia, piirrettyjä ja muuta kevyempää, klassikkoelokuvan sijaan?

      Olen kyllä sitä mieltä, että nykyään menee vähän yli se kaikki "kiitos 1939-1944" -tuotteistus ja yltiöisänmaallinen paatos, mutta aika kaukana se on kuitenkin jostain Tuntemattoman sotilaan esittämisestä. Ottaen huomioon senkin, että Tuntematon on nimenomaan sodanvastainen teos. Ehkä jotain näkökulmaa saisi, jos esitettäisiin elokuvan yhteydessä joku tämän päivän näkemys asiasta ja vaikka joku näitä vertaileva dokumentti tms.

      Poista
    3. Miksipä ei. En ole kyseistä leffaa koskaan katsonut loppuun, joten en tiedä sen sanomasta. Mutta kaipaisin siis kokonaan muuta aihetta kuin sotaa. Ihan muuta.

      Poista
    4. Mun mielestä toi KIITOS 1939-1944 tuotteistus ei oo pelkästään sitä yltiöisänmaallisuutta, koska sillä kerätään niitä varoja veteraanien hyväksi. Ne ihmiset on kokenu jotain semmosta, mitä meistä yksikään ei voi edes painajaisissaan kuvitella, on saaneet sekä henkisiä että fyysisiä vammoja joita ei oo pystytty täysin tai ollenkaan korjaamaan. Ehkä tääkin kuullostaa paatokselliselta jonkun korvaan, mutta ne ihmiset mun mielestä ansaitsee sen kiitoksen ihan siitä mitä ovat kokeneet ja mistä selvinneet. Itsenäisyydellä ei ole ehkä enää sama merkitystä kuin aikoinaan, koska uhkaa sen menetyksestä ei ole ollut, mutta eihän me tiedetä millaista elämä olisi jos itsenäisyyttä ei olisi saatu säilytettyä.

      Poista
    5. Totta, ne keräystuotteet ovat ihan hyviä, minkä tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Noita 1939-1944-tekstillä varustettuja paitoja esimerkiksi löytyy kuitenkin vaikka minkälaisia muitakin, minkä tuotto ei mene minnekään. Ja melko yleisiä tuntuvat olevan samaan sarjaan menevät tatuoinnitkin...

      Tietenkin sotaveteraanit ansaitsevat kaiken kiitoksen ja tuen siitä, että he tekivät (pakon edessä) sen, mitä pitikin, oman henkensä ja terveytensä uhalla.

      Poista
    6. Mä en noista tuotteista perusta juuri tämän yli-isänmaallisuuden takia, mutta onneksi rahaa voi lahjoittaa myös ilman ostopakkoa. Ja hyvin lahjoitetaankin. Ymmärtääkseni veteraaneista pidetään varsin hyvää huolta.

      Poista
  22. Mulle on ihan sama tuleeko Tuntematon telkkarista ja jos tulee niin mihin aikaan, en sitä katso kuitenkaan, kun ei se kuitenkaan vedä vertoja alkuperäisteokselle, eli Linnan kirjalle (mulla on siitä versio vuodelta 1956). Musta Linnan juhlat on tuhat kertaa mielenkiintoisempi, erityisesti kun pelataan samalla kaverin kanssa etikettimokabingoa... :)

    Kaikista eniten mua ärsyttää Facebookissa tämä itsensä jalustalle nostaminen kaikkina juhlapäivinä: meuhataan itsenäisyydestä, jaetaan typeriä iskulauseita tai Suomen lipun kuvia imelillä tai pateettisilla teksteillä (juurikin vaikka tuo KIITOS 1939-1944). Äitienpäivänä mesotaan äitien ihanuudesta ja isäinpäivänä isien ihanuudesta. Jostain syystä mikään uskonnollinen juhla ei saa tällaisia merkintöjä aikaiseksi: ainoastaan kiihkouskovaiset saattaa mainita jouluaattona, että jee, huomenna on Jeesuksen syntymäpäivä. Kaikki muut vaan toivottelee hyvää joulua, mutta ei meuhkaa joulun merkityksestä pätkääkään! Mä saan näppylöitä!

    Mutta: telkkarista voisi tulla Linnanjuhlien lisäksi niitä dokkareita erityisesti sieltä sisällissodan (tai kansalaissota, ihan miten vaan) ajoilta ja Suomen itsenäisyyden alkuajoilta, siitä kun puhutaan edelleen liian vähän. Taitaa olla arka aihe edelleen,joten puhutaan mieluummin 2. maailmansodasta, vaikka ei sekään nyt Suomen osalta ihan putkeen mennyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen historiaa voisi kyllä käsitellä laajemminkin. Sota-ajat tietysti kiehtovat vanhoja sukupolvia mutta kyllä kaikki Kekkosen metkutkin olisi kiva saada paketoitua dokkariksi!

      Poista
    2. Kekkosen metkut, ehdottomasti!

      Poista
  23. Edvinin Tuntemattoman Sotilaan katsominen oli sellainen pieni perinne, kun vielä Suomessa asuin. Olen kyllä toisaalta miettinyt, että onko Itsenäisyyspäivänä millään kanavalta ikinä näytetty Rauni Mollbergin versiota samaisesta elokuvasta? Elokuva tehtiin 80-luvulla, ja se antaa ihan toisenlaisen, melkeinpä karun kuvan noista samoista tapahtumista.

    Jos pitäisi valita Tuntemattoman ohella jotain aivan muuta katsottavaa, niin valitsisin Velipuolikuun. :D "Muistatko viel', puistikkotien...." Ah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tänään tulee telkusta molemmat, sekä Laineen että Mollbergin versiot

      Poista
    2. Velipuolikuu oli hyvä lisäys!

      Poista
  24. Tykkään älyttömästi tästä blogista, vaikka olen vanha (63) nainen, mutta nyt näkyy sukupolviero. ”Itsenäisyys ei merkitse minulle mitään” tai ”Tuntematon sotilas on niin pitkäveteinen” – tällaisia ei vain VOI sanoa ääneen. Varsinkaan kun papalla on se kranaatin silpoma käsi.

    Tulee mieleen kevätpörriäisen juttu vuosien takaa: Lapsilta kysyttiin, kumpi on tärkeämpi, kuu vai aurinko. ”No kuu tietysti, koska se valaisee yöllä. Aurinkohan valaisee päivällä, jolloin on muutenkin valoisaa.”

    Mutta sukupolviero on kai tavassa puhua, ei arvoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ero ei välttämättä ole aina sukupolvessakaan, vaan ennemminkin ehkä ajattelutavoissa ja siinä, millä tavalla ajattelee historiaa (onko se vain jotain mennyttä, "menneeseen jämähtämistä", jonka ajattelusta pitää päästä eroon vai näkeekö historian tapahtumat omassa kontekstissaan ja oleellisena osana myös tulevaisuuteen katsomisessa).

      Toisaalta on ihan positiivista, että nykyään kaikkea voi ja pitääkin kritisoida, kun vain osaa perustella mielipiteensä. Esimerkiksi minusta Tuntematonta voi kyllä kritisoida pitkäveteiseksi, koska kyseessä joka tapauksessa on kaunokirjallinen teos tai elokuva - kritiikki ei tällöin kohdistu sotaan tai muuhun "oikeaan", yhtä lailla kuin mitä tahansa kirjaa tai elokuvaa voi arvostella.

      Poista
    2. Mielestäni sukupolvierot sekä arvoissa että puhetavassa ovat luonnollisia ja väistämättömiä: en usko, että omat kersat enää kyseistä leffaa eds tuntevat. Olisi hauska tietää mikä minun mielestäni silloin kuuskolmosena on on pyhä asia. Tässä ajassa on varmasti tabuja, joista en vain ymmärrä puhua, ja näkökulmia, joita en näe.

      Tietysti tämän blogin brändiin kuuluu suorapuheisuus ja provosointi. Ja minusta ihan oikeasti itsenäisyydessä on paljon paljon muutakin kuin sota, vaikka siitä kuuluisikin olla traumatisoitunut. En ole, enkä sellaista suostu esittämään. Olen pahoillani, että Pappani ja Mummoni ja kaikki sen sukupolven ihmiset joutuivat elämään siinä kauhistuttavassa ajassa, mutta sitä ei jälkikäteen nyyhkiminen muuta miksikään. Pääasia että pidämme heistä nyt mahdollisimman hyvää huolta.

      Poista
    3. "en usko, että omat kersat enää kyseistä leffaa eds tuntevat."

      Oletko siis sitä mieltä, että heidän ei tarvitsekaan tuntea? Että ei ole olemassa mitään klassikkoteoksia (kirjoja tai elokuvia) tai vastaavia, mitkä kulkisivat sukupolvelta toiselle? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun kuitenkin esimerkiksi kouluissa nuoria velvoitetaan esim. lukemaan Seitsemän veljestä ja/tai Tuntematon sotilas (vaihtelee varmaan opettajittain, meidän ainakin piti silloin 2000-luvun alussa lukea molemmat).

      (Ja anteeksi että puutun tässä ketjussa näin moneen kommenttiin! :D )

      Poista
    4. Hyvä kysymys! Mä en oikein tiedä mitä noiden klassikoiden lukeminen hyödyttää. Siinä vaiheessa kun niitä pitää lukea, harvalla on sellaista elämänkokemusta että kirjojen tyylin ja näkökulman osaisi laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Historia pitää tietty tuntea, mutta dokumentit (lotista on muuten juuri tullut uusi dokkari) ja oppikirjat lienevät ihan riittäviä siihen tarkoitukseen.

      Ja anteeks nyt jo etukäteen, mutta se Seitsemän veljestä on myös kirjana tosi huono! :D Mä tykkään enemmän nykykirjailijoista. Mutta joo, itse en aio kakruja suomalaisten klassikoiden ääreen ohjata ellei asia erityisesti kiinnosta. Onneksi voin jättää linjanvedon koululaitoksen harteille. :)

      Blogeissa on tarkoituskin kommentoida, joten kiitos panoksestasi! :)

      Poista
    5. Äitini on ollut koko ikänsä sitä mieltä, että Seitsemän Veljestä on tosi tylsä ja huono kirja. Sitten hän kypsässä, yli 60 vuoden iässä ensin näki siitä erinomaisen onnistuneen sovituksen näyttämöllä ja lainasi minulta siihen perään kirjan.

      Veljeni kanssa sitten naureskeltiin (ihan hyväntahtoisesti), kuinka hän intoili uutena juttuna kirjasta, joka oli meille tuttu jo kouluajoilta. Ehkä sinunkin lapsesi löytävät klassikot ennen sinua.

      Täytyy ottaa tähän Vuoden mutsi -henkinen sitaatti:


      Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää.--Katso: ensimmäisenä jättää hän aamulla vuoteen, sotkee taikinansa, rakentaa miehellensä suurusta pöytään, evästää heidän metsään ja siitä kiirehtii hän kiulu kourassa tarhaan, lypsämään kirjavan karjansa. Nyt hän leipoo, hyörii ja pyörii; nyt on hän pöydän ääressä, nyt keikahtaa hän tuolla peräpenkin päässä leipä kämmenillä, ja
      nyt hän pyrynä kohentelee uunia, joka ammentaa hohtavasta kidastansa tulta ja savua. Nyt hän, leipäin noustessa, viimein itsekin, lapsi rinnoilla, einehtii, syö kimpaleen leipää, paistetun silakan ja ryyppää haarikosta piimää päälle. Mutta eipä unohda hän halliakaan, talon uskollista vartijaa portaalla, eikä kissaa, joka unisena uuninpäältä killistellen katsahtelee.--Ja nyt hän taasen hyörii ja pyörii, kääntyy
      ja keikkuu, sotkee vielä toisen taikinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo sen leiväksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki hänen otsaltansa. Mutta katso: päivän laskiessa on hänellä leivät katossa, varras ladottuna vartaasen, joista raitis elämä liehahtaa alas. Ja silloinpa, miesten tullessa metsästä, vartoo heitä höyryävä illallinen pestyllä pöydällä.
      Mutta missä on emäntä itse? Tuolla hän pihalla taasen lypsää
      vääräsarvisia nautojansa, ja kiulussa helluu rieskan sohiseva, vahtoinen harja.--Niin hän hyörii ja pyörii, niin hän kääntyy ja keikkuu; ja vasta, koska toiset jyräävät jo sikeimmässä unessa, kallistuu hän siunaten vuoteellensa. Mutta eihän vieläkään ole työnsä ja toimensa kaikki. Tuskittelematta hän yön kuluessa nousee sijaltansa hetkettäisin, tunnittaisin, nousee viihdyttämään pienoista lastaan, joka tuossa itkee
      hyyryttelee kehdossansa.--Tämä, veljet, on oivallinen emäntä.


      Arvannet, miten poikien kävi, kun he tällaisin odotuksin lähtivät Venlaa kosimaan.

      Poista
    6. "Onneksi voin jättää linjanvedon koululaitoksen harteille. :)"

      :-D Katja.

      Poista
    7. No niin, nyt vastaa sitten henkilö, jonka ehkä suosikkikirja on Seitsemän veljestä ja jonka luin vapaaehtoisesti muistaakseni kahdeksannella luokalla ensimmäisen kerran. :D Millä tavalla kirja on sinun mielestäsi huono?

      "Historia pitää tietty tuntea, mutta dokumentit (lotista on muuten juuri tullut uusi dokkari) ja oppikirjat lienevät ihan riittäviä siihen tarkoitukseen."
      Kaunokirjallisista teoksista voi kuitenkin tavallaan kokea syvällisemmin ko. historian tapahtumat ja sen aikaisten ihmisten ajattelu- ja elämäntavat. Minä ainakin koululaisena luin paljon mieluummin elävää kieltä kuin luin "tylsiä oppikirjoja", joissa historian tapahtumat esitettiin ns. kuivina faktoina. Lisäksi Seitsemän veljestä esimerkiksi käsittelee ihan samoja teemoja mitä tämänkin päivän kirjallisuus - mikä osoittaa sen, miten samanlaisia ihmiset loppujen lopuksi edelleen ovat (minkä voi havaita nimenomaan lukemalla näitä kirjoja). Kiven teksti on myös omanlaistaan ja osoitus siitä, miten kaunista ja monipuolista suomen kieli voi parhaimmillaan olla.

      Lisäksi luonnollisesti klassikkojen edes pintapuolinen tunteminen kuuluu yleissivistykseen ja esimerkiksi lukiolla on nimenomaan yleissivistävä tehtävä - uskoakseni ainakin tästä syystä siellä käsitellään klassikkojakin. (Ja myös uudemmat teokset voivat tulla klassikoiksi, ks. http://kirjamieli.blogspot.fi/2011/01/mika-on-klassikko.html )

      Ja mitä siihen Tuntemattomaan sotilaaseen ja sen sodanvastaisuuteen tulee (mihin aiemmin viittasin), niin sitä ennenhän sodasta puhuttiin ihannoivaan ja ylistävään sävyyn, mistä osoituksena vaikkapa Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Linna puolestaan esitti sotaan osallistuneet miehet realistisemmin, välillä uhkarohkeina, välillä pelkäävinä, välillä ryyppäävinä miehinä, mistä Linnaa toki myös kritisoitiin (kuten muuten samasta asiasta Kiveäkin Veljesten ilmestyttyä!).

      Poista
    8. Klassikoista puheen ollen. Minun on tosi vaikea lukea Vänrikkejä, koska olen lukenut Tuntemattoman ensin ja Linnan näkemys Runebergista, tai paremminkin, siitä, miten Runebergia vielä 50-luvullakin luettiin, puskee väkisin läpi.

      Se ei tee Runebergille oikeutta.

      Poista
  25. Oltiin tuossa miehen vanhemmilla syömässä ja sielä 7 lasta ikähaarukka 3kk-13v menoa oli ja hermot meni.meitä oli sielä 4äitiä ja kolme on lukenut vuoden mutsi kirjan.otin sitten tämän kirjotuksen aiheeksi,Ja Samalla välähti kun omat muksut huusi kilpaa... Ehdottomasti haluasin nähdä vuoden mutsi leffan itsenäisyys päivänä :)
    Näissä tilanteissa kun ollaan porukalla syömässä tuolla niin miehen veljen vaimon kanssa monesti sanotaan toisillemme että ajattele vuoden mutsi kirjaa...Kummasti se oma hermoromahdus ei tunnukkaan olevan niin lähellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! No siinäpä olisi kieltämättä vähän erilainen itsenäistymistarina. :D

      Poista
  26. Jospa minäkin ennättäisin vielä sanaisen arkkuni avata tänne tälle vuorokautta. Pitkin päivää olen kyllä käynyt kurkimmassa kommentteja, joista osa on kirjoitettu kieliposkella ja osa tinakypärän remmi turhan kireällä.

    Voi huoh, kun NIIIN tekisi mieli avautua ja kirjoittaa kans jokin kärkevä ja keskustelua ja tunteita herättävä teksti aiheesta. (Mutta koska sen olen tehnyt jo aiempina vuosina, niin tänä vuonna yllä pidän rauhaa sen suhteen.)

    Nyt varmaan täytynee ensin aloittaa tunnustuksella: Olen tänään ollut niinkin epäisänmaallinen että en ole Tuntematonta sotilasta katsonut, enkä yhtään Finlandia votkaa juonut. En myöskään ole yhtään fb-statusta päivittänyt jossa lukisi kiitos 1939-1944 (kun kukaan siihen aikaan elänyt saati sodassa taistellut ei ole sattumoisi fb-kaverinani). Ja mikä karmeinta: edes linnanjuhlia en ole seurannut saati sitten tuota komeaa pressaparia kehunut. (Mieluummin olisin siellä toki Haaviston kumppaninsa kanssa nähnyt. Ja voi elämä kun jollekin näyttää pressan ja itsenäisyyden arvostus olevan tänä päivänäkin yhtä kuin "näyttävä" heteropresidenttipari. Kiesus.) Enkä ole muuten yhtäkään kyntillääkään ikkunalaudelle sytyttäny. (Ei meillä tosin ole ikkunalautoja - eikä liioin kynttilöitä.)

    Nyyh. Olen siis syntini nyt julkisesti tunnustanut.

    Mikä minut tässä päivässä saa kiehumaan, kun kyseessä pitäisi olla juhla? Juhla itsenäisyydestä, vapaudesta valita ja elää.

    Minut saa kiehumaan, se että itseänsä isänmaallisiksi tituleeraavat henkilöt kertovat suureen ääneen upeista ja massiivisista itsenäisyyspäivän juhlista ja juhlallisuuksista, joissa ovat olleet, kuinka hienoa ruokaa ovat syöneet ja alkoholia nauttineet. Ja perään kirjoittavat suurin kirjaimin (capslokissa vikaa?) KIITOS 1939-1944, mutta eivät viitsi noiden herkkujen sijaan tukea veteraanityötä eivätkä viitsi sitä kiitostaan mennnä kertomaan heille henkilökohtaisesti.

    Minut saa kiehumaan se, että närkästytään jostain elokuvan esittämiajasta. "Perinteet sitä ja tätä eikä niihin saa koskea, olen verisesti loukattu." Perinne joka juontuu 90-luvulta ja senkin jälkeen sitä on esitetty käsittääkseni hiukan eri aikoihin. Kaiken lisäksi kyse kaunoteollisuudesta, ei puhtaasta dokkarista. Ja elokuva tosiaan kertoo talvosodasta, ei itsenäisyyspäivän julistukseen liittyvästä ajasta.

    Minut saa kiehumaan se, että isänmaallisuus tai isäinpäivä ylipäätään nähdään perinteenä, mutta sen itsenäisyyden tai sen eteen tehdyn työn eteen ei olla valmiita tekemään mitään.

    Tämän jälkeen päästäänkin lieventäviin asianhaaroihin.

    Olen käynyt intin, ollut vuoden, tehnyt vapaaehtoistyötä veteraanien parissa, keskustellut, kuunnellut, tehnyt vapaaehtoistyötä ja hoitanut yhteiskunnallisia asioita, jotta sillä saavutetulla itsenäisyydellä olisi jotain merkitystä.

    Merkitys ei ole elokuvissa, merkitys ei ole tässä päivässä, ei kynttilöissä, ei kauniissa puheissa. Se on meissä jokaisessa ja siinä minkälaisia valintoja teemme päivittäin. Valitsemmeko kotimaisia tuotteita? Autammeko lähimmäistä? Osallistummeko vapaaehtoistoimintaan? Annammeko oman panoksemme yhteiskunnalle työllä ja suomeen jäävällä verotuksella? Ja niin pois päin.

    Sekava teksti, mutta tulipahan kirjoitettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minut saa kiehumaan se, että isänmaallisuus tai isäinpäivä ylipäätään nähdään perinteenä"

      Hups.. piti siis lukea itsenäisyyspäivä, ei isäinpäivä. Mutta samapa kai tuo. :D

      Poista
  27. Ja jos nyt kisaankin osallistuisin, niin.. mainoskanavat näyttäkööt mitä haluavat.

    Yle:n kanavilta sen sijaan soisin näytettävän joitain oikeasti sivistävää. Toki mukaan mahtuisi vanhoja leffojakin, mutta myös dokumentti siitä miten se itsenäisyyspäivä oikeasti meille tuli ja mitä siihen liittyi ja mitä sen jälkeen on tapahtunut.

    Sen jälkeen yleistä kerrontaa perinteistä, missä vaiheessa jokin asia muuttuu perinteeksi, jonka jälkeen sitä ei saa enää muuttaa. Asiaa veteraaneista, lotista, maan jälleen rakentajista, siitä mitä heidän eteensä voisi tehdä - ja mitä mieltä he ovat linnajuhlista.

    Lopuksi vielä ehkä jokin katsaus presidentin tehtäviin sota-aikana, sen jälkeen ja nykyisin. Että oliko se nyt vain nykyisin sitten missipari, joka järjestää kerran vuodessa hienot, isot ja kalliit juhlat vai jotain muuta?

    VastaaPoista
  28. mistä tommosia ruotsi-piparimuotteja saa? pakko saada semmonen, ehtisköhän vielä täksi jouluksi? voisin ilahduttaa ruotsalaisia koulukavereita ruotsipipareilla!

    mä juhlin itsenäisyyspäivää 45 vuotta sitten suomesta muuttaneiden mummojen ja pappojen kanssa. kovasti oli suomi heille vieläkin tärkeä, vaikka suomessa on käyty ehkä kerran kolmeen vuoteen eikä kielikään enää hirveen hyvin suju. melkoinen kontrasti omaan ulkosuomalaisuuteen.

    jos tänään olis ollut vapaata, olisin kattonut mieluiten solsidania. tai downton abbey maratonin. tai hiihtokilpailuja. :)

    VastaaPoista
  29. Mä oon miettinyt usein tätä kysymystä ja mitä vastaisin jos joku toimittaja sen mulle Linnan juhlissa esittäisi ;)
    Mä oon Katja sun kanssa ihan samaa mieltä tosta itsestäänselvyydestä, enkä yhtään tällä halua vähätellä sitä, että aivan mahtavaa elää tällaisessa maassa, jossa on esim. sananvapaus.
    Kuitenkin, vaikka ehdottomasti sotiemme veteraaneja arvostan (ja ketä tahansa, joka pistää itsensä likoon hyvän asian puolesta), oon sitä mieltä, että tuollaisessa tilanteessa kuka tahansa nykypäivän räkänokka-pleikkarin pelaaja-poikakin yltäisi sankaritekoihin. Se on tuollaisessa tilanteessa pakko. Moni sotaveteraani (ihan minkä tahansa sodan) kammoaa sankaristatusta, ja sanoo, että teki sen mitä siinä tilanteessa piti. Sen takia mä kammoan sellaista yltiömäistä pönötystä asian ympärillä. Oma isoisäni ei halunnut yhtään puhua sodasta ja varsinkaan glorifioida omaa tai kenenkään muunkaan osuutta asiaan, vaikka hienoja tarinoita varmasti olisi ollut tarjolla. Ehkä senkin takia mun asenne on mikä on - että se oli vain asia, joka piti tehdä, ja sitten jatkaa elämää.
    Tuosta ajasta juuri ennen itsenäisyyttä olisin itsekin kiinnostunut enemmän kuin talvisodasta. Se on mulle yhä vähän hämärän peitossa, ja hyvä dokumentti olisi paikallaan :)

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...