Tietoa mainostajalle ›

7.10.2012

Elämänmuutos ei ole kesän mittainen

Kuntoiluprojektini keskeytyi pari viikkoa kestäneeseen räkätautiin. Kun aloittelin normaalia päiväjärjestystä, huomasin, että en jaksanut tehdä vatsalihassarjastani kuin puolet ja syke oli 160 pelkästä sohvalta nousemisesta. Ja vain kahden viikon löysäilyn jälkeen.

Muistin taas, että olen rehabissa enkä työväenopiston pajunpunontakurssilla. Siinä on vissi ero.

Ei.
Kun päätin viime toukokuussa jättää läskiselle vyölaukulleni hyvästit ja marssin personal trainerin puheille, sain kuulla, että pikafiksejä ei ole. Pitäisi tehdä iltapäivälehdistä tuttu elämänmuutos.

Kuvittelin ymmärtäneeni. Lähtötason mittaus oli pysäyttävä kokemus. Kropassani oli 40 voipakettia vaikka kuntoni olikin painooni nähden hämmentävän hyvä.

Tapojeni vastaisesti tein kerrankin niin kuin pyydettiin. Pienensin annoskokoa, kehitin lääkeitä sokeriaddiktioon, merkkasin heiaheiaan liikuntatavoitteeni ja aloin syynätä niitä pirun sykealueita. Kunto nousi. Elokuussa juoksin ensimmäisen yli tunnin lenkkini. Purnasin kuitenkin PT:lle, että en ollut laihtunut juuri lainkaan. PT totesi, että kroppa luopuu läskistä hyvin haluttomasti. Nyt on kuitenkin saatu laihtumisen edellytykset kasaan, kun kunto riittää läskinpolttosuorituksiin. Ensi keväänä ollaan sitten tavoitepainossa - riippuen tietysti omasta aktiivisuudestani.

Ensi keväänä????? Kohtuutonta! Tämähän on rasittavan hidasta ja abstraktia eikä yhtään motivoivaa. Haluan pikavoittoja ja näkyviä tuloksia heti! Tai edes selkeitä projekteja, joissa on alku ja loppu!

Hyvin oli mennyt perille elämänmuutoksen merkitys. Tavoitteeni ei ole Rion olympialaisissa, ensi kevään rantamaratonilla, eikä edes missään eksaktissa kilomäärässä. Tavoitteenani on elää yli seitsemänkymppiseksi, toisin kuin lähiomaiseni. Se lenkki oli yksi etappi ja laihtuminen on toinen. Metabolisen oireyhtymän välttäminen näillä geeneillä on kolmas. Miksi se tuntuu kohtuuttomalta?

Siksi, että elämänmuutos tehdään loppuelämäksi. Se on liian pitkä aika ymmärrettäväksi -- ellei kuoleman uhka ole akuutti. Onhan se epäreilua, että maali siirtyy koko ajan, vastustaja asuu samassa kropassa ja voitosta ei saa mitalia. Muutoksen ymmärtäminen ja siihen sopeutuminen vie aikansa.

Minä en halua olla koko loppuelämääni riippuvainen vaaleanpunaisesta pilleristä kuten Mikael Jungner. Pakko siis huhkia ne voipaketit vyötäröltä helvettiin. PT ei voi tehdä sitä puolestani vaikka maksaisin tuplaliksaa, minä olen vastuussa tästä ihan itse.

Kohtuutonta tietysti sekin.

32 kommenttia:

  1. Mäkin kuvittelin, että aikas hidasta tulee olemaan. Toisaalta olen katsellut saman valmentajatiimin muiden treenattavien lyhyen aikavälin tuloksia ja olin hämmästynyt. Voiko kroppa muuttua niin pian, esim. vain kuukaudessa. Tulin hämmästymään: kyllä voi. Kun olin treenannut kovaa noin kuukauden, kroppani oli ihan eri sfääreistä. Rasvaa oli palanut siten, että sen näki silmällä. Nyt treeniä takana kolme kuukautta ja olen niin onnellinen. Rasvaa on lähtenyt tässä ajassa sen verran paljon, että normitilanteessa eli ennen olisin ollut tähänkin jo tyytyväinen. Mulle kevyempi liikunta ei tehnyt kropalle mitään näkyvää muutosta eli siksi lähdinkin etsimään apua kovan treenaamisen ja valmennuksen kautta. Ryhmäliikunnat ja kevyet painot eivät minua auttaneet. Kunto toki ok, mutta halusin rasvasta eroon, olin sellainen hoikka läski.

    Kovaa työtä tämä toki on eli salilla on itku päästä kun mennään tappiin asti. Mutta toisaalta se on ihan älyttömän hauskaa ja koukuttavaa....ne endorfiinit varmaan :)

    Lihaksia on myös niin paljon tullut etten tajunnut senkään olevan mahdollista. Tosin alussahan kehittyy huimaakin vauhtia, se kehityksen hidastuminen on varmasti kohta edessä. Riippuu toki jatkotoimenpiteistä.

    Ja syömisistä: kovassa treenissä ei kehoteta vähentämään syömistä vaan ihan päinvastoin. Se vasta on ollut hauskaa, sillä kyllä syöminen ihan kivaa on, on myönnettävä. Nälkä ei juuri vaivaa ja hassuinta on, että voi kaksin käsin lapata (kunnon) ruokaa ja silti hoikistuu. Rasvanpoltto-osuus tulee toistoja lisäämällä eli ei tehdä ihan 8-12 toistomäärillä vaan lisätään. IHANAA!!!! Tää on niin mun juttu. Ei tavallaan harmita, mutta mietin että kiva kun olisi löytänyt tämän jutun aiemmin. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen sellainen tasapaksu semiläski, mä oon aina ollut lihaksikas, mutta nyt sitten 10 vuotta on tullut pelkkää rasvaa päälle. Mun kroppa on myös muuttunut iän myötä paaaaljon hitaammin reagoivemmaksi. Katotaan mitä lokakuussa tapahtuu kun mulla alkaa nyt kovempien harjoitusten kausi eli pohjakunnon pitäis nyt olla niin hyvä että voi alkaa nostaa sykettä.

      Mut ihan mahtavaa jos oot löytäny oman juttus!

      Poista
    2. Ei jösses! Oi Johki, valase meitä velttoja kotiäitejä - MITÄ SÄ OIKEIN TEET!? Miten tohon pystyy? Wau!

      Poista
  2. "Onhan se epäreilua, että maali siirtyy koko ajan, vastustaja asuu samassa kropassa ja voitosta ei saa mitalia." Erittäin hyvin sanottu. Toivotonta, mutta rehellistä. Taistelut jatkukoot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sellanen elinkautisvangin fiilis. Tää tosiaan ei lopu ikinä.

      Poista
  3. Kunnon rasvaimu, siinä vasta näppärä keino. Voipaketit lähtee hetkessä eikä tartte jaksaa liikkua kun sairaalan ovesta sisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mua vähän kuumottaa toi kirurgia varsinkin kun se rasva sit kuulemma tuppaa iskemään takas nimenomaan vatsaonteloon. Et mä kokeilen nyt tän tien loppuun asti. ;)

      Poista
  4. Onks sulla koskaan ollut liikunta- tai urheilulajia, josta diggaisit oikeesti? Ettei tarvis lähteä treenaamaan viikatemiehen pelossa, vaan siks että se on kivaa? Vyölaukkuvitutus tosin toimii kreisin hyvänä lisämotivaationa, ja tulokset motivoi entisestään. Mulla tää toimii raskauskiloihin ja rapakuntoon yhtä lailla, välillä tosin vaihdan lajia. TJEU: juoksin elokuussa maratonin.

    Bree

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei oikeastaan. Mulla ei ole hinkua ja intohimoa mihinkään lajiin, tätä tehdään nyt ihan terveys- ja ulkonäkösyistä. On tää liikkumaan toki ihan hauskaa, mutta lähinnä siksi, että siitä tulee niin hyvä fiilis jälkikäteen. Tosin, avannosta saa saman fiiliksen ihan kymmenessä sekunnissa. :D

      Poista
  5. Saanko kysyä kuinka paljon aikaa minuuteissa käytät päivässä vatsalihasharjoituksiin? Itse aloitin ne pari kuukautta sitten (mikä on täysin ällistyttävää minulta joka olen aina inhonnut liikuntaa) mutta en ole varma pitäisiko niihin käyttää aikaa enemmän kuin teen. On todellakin ilahduttavaa kun huomaa miten vähä vähältä niiden tekeminen sujuu helpommin. Entä ne lääkkeet sokeriaddiktioon (josta kärsin), vai ovatko ammattisalaisuuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ole nämä mitään salaisuuksia. Ekan kuun tein syviä vatsalihaksia kotisarjana viis minsaa kaks kolme kertaa päivässä, ja sitten kun kroppa alkoi olla hallinnassa siirryin 10 minsaan kerran päivässä jolloin teen myös pintalihaksia ja kylkiä. Se sarja on suunniteltu tehokkaaksi mutta nopeaksi ihan tarjoituksella. Sokeriaddiktiosta olen joskus kirjoitellutkin mutta ehkä noista lääkkeistä voisi tehdä omansa. :)

      Poista
  6. Tuli mieleen vatsalihasharjoituksista. Monihan koittaa tehdä vatsoja, joskus pelkkiä niitä 100 kertaa päivässä kun haluaa mahaläskit veks. Ja sehän ei auta mitään, kuten moni on sitten huomannutkin. Tän myös opin ja luin vastikään lehdestäkin, että jos haluaa kaventaa vyötäröä, on treenattava jalkalihaksia. Sepä se varmasti munkin kaventumisen syy on, jalkatreeni on ihan helvetin rankkaa ja kun sitä tekee viel pari kertaa viikossa niin tuntuu et koivet on koko ajan kipeet. Jalkalihakset ovat niin isot että kun lihakset on kondiksessa niin ne kuluttaa paljon energiaa levossa ja näin koko kropalle on siitä hyötyä. Käsipäivä kun on salilla niin huomaa miten paljon kevyempää se on treeninä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! En jaksais tehdä niitä vatsoja kuin ihan minimit, mutta jalkoja on ihan hauska tehdä! Voisko olla niin, että siinä joutuu myös pitämään keskivartalon jännittyneenä, ja siten sais vatsakin treeniä?

      Niina

      Poista
    2. Niin, en tiedä hoetaanko naistenlehdissä edelleen sitä, että litteän vatsan saa vatsalihaksia tekemällä. :D

      Niina, allekirjoitan, että jalkojen treenaaminen on tosi tehokasta, koska varsinkin vapaiden painojen kanssa joutuu käyttämään koko kroppaa. Mut silloin on tosi tärkeää että syvät vatsalihakset (eli se vartalonhallinta) ja tekniikka on kunnossa, muuten paukkuu selkä ja polvet. Eli ne täytyy treenata ensin. Rankkuuden tietää siitä että alkaa hengästyttää. Loitontaja- ja lähentäjälaitteissa istuminen ei paljoa hikoiluta. :)

      Mä siirryin nyt myös saliharjoittelussa selkeästi raskaampaan patteristoon: jalat, vartalonhallinta, kädet ja keskikroppa. Jokaisessa patterissa on neljä liikettä, jotka toistetaan kahdesti, lyhyt juomatauko välissä. Ai saakeli! :)

      Poista
  7. Mä olen muistaakseni jostain lukenut, että biologit ja koululääketiede eivät tunnusta sokeriaddiktiota addiktioksi. Eli se ei saa aikaiseksi samanlaisia mielihyväreaktioita aivoissa kuin ns. oikeat addiktiot (alkoholi, huumeet, uhkapelit).

    Joka tapauksessa, paras ja ainoa lääke minkä olen itse keksinyt tähän epäaddiktioon on totaalikieltäytyminen. Pystyn syömään nimittäin järkyttäviä irtokarkkimääriä (200-300 gr). Karkkipäiväajatus ei toiminut. Palkinto siitä tai tästä ei toiminut. Nyt olen ollut vuoden alusta syömättä yhtään karkkia ja kahden ekan kuukauden jälkeen himokin hävisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 200-300 g irtokarkkia - onks tää joku vitsi? Ei se kyllä mun mittareilla ole todellakaan mikään järkyttävä määrä, ehkä sellainen -noh- normaali määrä, mutta aika paljon kuitenkin. Mä luokittelen vasta yli puolen kilon määrät järkyttäviksi määriksi.

      Poista
  8. Mä aloitin säännöllisen juoksemisen muutama vuosi sitten. Pää tarvitsi happea ja omaa aikaa, töissä oli kovat vaatimukset ja tahti, kotona pienet lapset jotka roikkuivat lahkeessa. Samanikäinen tuttava (alle 40v) kuoli rintasyöpään. Totesin, että nyt on pakko terästäytyä - jossei muutoin niin ainakin mulla olisi voimia taistella jos tauti iskee. Monta syytä siis, paino ja ulkonäkö eivät olleet top-5 listalla ollenkaan.

    Juoksu oli aika syvältä ekat kuukaudet, mutta jotenkin jäin koukkuun siihen omaan aikaan raittiissa ilmassa ja jaksoin raahautua lenkille 2-3 krt viikossa. Paino ei liikahtanutkaan. Kunnes sitten 6 kuukauden lenkkeilyn jälkeen joulukuussa (siis kaiken sen mässäämisen keskellä) katosi 8 kiloa yks, kaks! Ja pysyi poissa niin kauan kun juoksin säännöllisesti :-)

    Joo, vähän lipsunut viime aikoina. En kirmaa kuin hirvi vaan löntystelen kuin merileijona. Mutta nyt olen saanut lapset kirittäjiksi, potkulaudalla tai fillarilla pysyy hyvin äidin vauhdissa (lue: edellä).

    Sessan

    VastaaPoista
  9. Olen todennut, että ainoa tapa saada aikaan pysyviä muutoksia elämäänsä on löytää ne Jutut joista oikeasti tykkää ja nauttii. Muuten sitä ei vain tule lähdettyä, vaikka kuinka tietäisi, kuinka hyvää se tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä saan piiskattua itseni liikkeelle vaikka en lenkkeilystä erityisemmin nauti. Mua ei motivoi se itse suoritus vaan ne vaikutukset.

      Poista
  10. Kamalaa sanoa, mut mulla on tilanne toisinpäin, ja sekin tuntuu paskalta. Pitää napata proteiinipatukkaa, jotta paino ei laskisi liikaa. Tykkään kyllä ruoasta ja herkuista, mutta paha olo tulee tosi nopsaan, jos syö paljon ja syöminen ei sitten kuitenkaan ole prioriteettilistan kärkipäässä. Kahvakuulaa minä kuitenkin suosittelen lämpimästi, lihakset kasvaa hurjaa vauhtia ja eikös siinä samalla sitten pala rasvakin. Naisella alkaa tuo estrogeeni vähenemään keski-iän kynnyksellä jo aikamoista vauhtia ja lihasmassa korvautua rasvalla, se on ihan fysiologinen fakta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin. Erilaisia olemme kaikki. :D Ps. Tässä keski-iän kynnyksellä on helvetisti muutakin mistä ei puhuta.

      Poista
  11. Mäkin maksaisin mun PT:lle ja paljon, jos tää kaikki nopeutus ja se vois tehdä mun puolesta tän rääkin, mutta EI auta, itse hankittuja harmeja niin itse ne on poiskin saatava! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Onneks PT jaksaa kytätä. <3

      Poista
  12. Käyn elämäntaparemonttia itsekin läpi, tosin ilman pt-palveluita (ei ole varaa) ja mulle tuli tätä postausta ja kommentteja lukiessa kaamea huoli, että ponnisteluni on jotenkin tehotonta, suorastaan toivotonta, kun "kaikilla muilla " tuntuu olevan pt tai ainakin jotakin ammattimaista tietoa taustalla, peruskuntokautta ja tehostettua harjoittelua ja .... kääk. Kirves lensi kaivoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tästä ei olis tullut mitään ilman ulkopuolista apua, mutta se ei tarkoita etteikö sulla tulis. Olen niin tapojeni orja ja fikautunut tiettyihin juttuihin että tarvitsin jonkun tuomaan järkeä tähän hommaan ja piiskaamaan musta irti vähän enemmän kuin mitä olisi itse kuvitellut jaksavani.

      Mun mielestä ammattimaisten PT-palveluiden pitäis olla yhteiskunnan tukemia hyvinvointipalveluita, koska tää on terveyden ylläpitoa eikä sairauksien korjaamista. Ai mutta onneks olen ehdolla. ;)

      Poista
    2. Kukannuppu, kyllä se varmasti voi monella onnistua ilmankin. Omalta kohdalta, sen verran tunnen itseäni ja kun raskaan raudan takominen salilla oli vierasta, päätin ottaa PT:n. Tiesin, että tekniikat on tärkeitä - ihan siksi että A) edistyy B) ei riko paikkojaan. Paras päätös - tekniikat kun menee perseelleen niin eihän sitä edistystä oikein tule. Kun sain tehtyä alusta asti kaiken (suht) oikein, niin ei tarvitse kärvistellä ja mahdollisesti ihmetellä kun mitään ei tapahdu ja oppia kantapään kautta. Siltikin, 2 kk jälkeen oli tekniikoissa korjattavaa, vaikka ne oli käyty läpi!

      PT:n kanssa keskusteltu myös miten moni juuri vemputtaa niin ja näin salilla kun voisi tehdä tehokkaamminkin ja OIKEIN. Ok, kaikki eivät halua samaa kuin minä eli nousujohteista edistymistä ja hyvin näkyviä tuloksia mutta uskon silti ettei kovin moni kait (???) siellä käy ihan huvikseenkaan istumassa.

      Poista
  13. JOO! PT-palvelut Kela-korvattaviksi, heti! Vaadin! Muutan sutena Espooseen, että saan äänestää sua, jos tää on vaalilupaus :)

    Itsehän väitän, että istumatyö lihotti mua viidessä vuodessa 15 kiloa. Syödyillä keksimäärillä ei oo luonnollisesti mitään yhteyttä asiaan. Oon aivan hiessä tilanteen kanssa, koska vaatteet eivät mahdu päälle ja muutenkin pelkästään vituttaa. Olen molempien vanhempien kautta taipuvainen omenaläskiyteen, mikä tietysti tuo ties minkälaista raamatun vitsausta uhkakuviksi arkipäivään. Sisuuntuneena päätin, että muffan on vajuttava, hankin salikortin ja sen pt:n ja ilmoitin jokaiselle vastaantulijalle (=Facebookissa), mitä nyt tapahtuu. No, neljä viikkoa meni henkselit paukkuen ja lähti kilo viikkoon, kaikki naamasta ja vyötäröltä. Olin aika tyytyväinen, mutta sitten kuitenkin, huolimatta kaikista mahdollisista varokeinoista, tsup, katkes kuin kananlento. Nyt on mennyt taas pitkään ilman salia, vituttaa ajatuskin siitä lämmittelyvaiheesta ja räpiköimisestä laitteissa. Jos jollakin ihme vimpaimella saisi järjestettyä aivokemiansa siten, että kestäisi umpitylsiä rutiineja, ei himoaisi makeaa taikka sitten vaan niin, ettei yksinkertaisesti välittäisi siitä, että lihoaa ja kuolee rasvapöhöön, voisin ehkä saavuttaa onnellisuuden :)

    Oikeesti tilanne vituttaa mua siinä määrin, etten kestä yhtään sitä posmotusta, kuinka "jokaisen pitää saada olla vähän läski ja laihat on vaan reppanoita". Joku muu saa ajatella toki niin, mutta mun päässä se asemoituu itsepetokseksi, mihin sortuminen saa mut aivan kiehumispisteeseen. Suuttumushan tulee sitten tasan siitä, etten kestä itseäni. Hitto! Miks aina ei vois vaan olla pinkeä parikymppinen, tä?? Duunitta ilmainen lounas. "Tässä keski-iän kynnyksellä on helvetisti muutakin mistä ei puhuta." Aamen.

    VastaaPoista
  14. Mä harrasti vielä viime vuonna intohimoisesti maantiepyöräilyä, nyt on tämä vuosi mennyt sairastellessa ja olin aivan varma että lihoan kun en liiku. Vatsa lopetti yhteistyön vehnän ja rukiin kanssa eli en voi syödä mitään missä noita kahta esiintyy. Olen laihtunut aivan sairaasti ja alan oikeasti näyttämään siltä että muutakin on tullut tehtyä kuin vedettyä pullaa. Tosin nykyään ruuan laittaminen on painajaista ja saan sokeria ainoastaan suklaasta ja colasta. Eli ravinnon käyhdytys on toiminut. Palkintona sain hoikkuuden, mutta kahvilassa on aika ontto fiilis. Melkein kaikessa on vehnää se on oikeasti äärettömän energia pitoista. kannattaa vilkuilla sitä mitä syön koska voin kertoa että paljon liikuntaa (omalla kohdalla 15-20 tuntia pyöräilyä viikossa) ja vehnä painotteinen ravinto takasin sen että olin läski trikoissa. Jos tiputtaa pari tuotetta missä on vehnää ja sokeria ja korvaa ne jollakin muulla toi pitkällä tähtäimellä nopeuttaa laihduttamista. En nyt suosittele ketään aloittamaan ns. glutteenitonta ruokavaliota vaan panostamaan siihen ruual laatuun. T. vika hampurilainen kesäkuussa.

    VastaaPoista
  15. Onko PT:si ihan kuntokeskuksen oma vai oletko palkannut ulkopuolisen, jos näin saanko udella kenet?

    VastaaPoista
  16. Mä sain toissa äitienpäivänä lahjaksi pyörän (jota oikeasti olin toivonutkin)mutta melkein vuoden vaan uhosin tuttaville että ny PITÄIS vaan ruveta kulkemaan töis pyörällä.Työmatkan pituus on 9 km/sivu joten uhoaminen meinas jäädä päälle,kunnes tänä syksynä päätin et ny mennään eikä meinata..kilometrejä on tullut tähän mennessä yli 400 ja helvetin hyvä olo,pää nollaantuu eikä tuu väsyneenä tiuskittua perheelle.Ja lisäksi se ei oo ilta-ajasta pois.Ainut huono puoli on se että osa reitistä on hiekkatietä jota on 6km,nyt se on sateiten myötä muuttunu mutavelliksi joten oon luovuttanu suosiolla kun tuntuu että se muta imaisee koko pyörän. Ens kesää odotellessa...:D

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...