Tietoa mainostajalle ›

22.8.2012

Lapsista, bisneksestä ja kilpailusta

Suomen Junior MasterChef -ohjelmasta on nähty yksi jakso. Luonnollisesti ohjelma on jo ehditty tuomita monestakin systä: telkussa tehdään rahaa itkevillä lapsilla! Osallistujista tulee koulukiusattuja! Putoajat eivät enää ikinä enää kokkaa!
Näytäpäs millaista jälkeä tulee?
On ihan hyvä, että lasten eduista keskustellaan, mutta välillä tämä kirkasotsaisuus tympii. Lapsilla tosiaan tehdään bisnestä - ihan niin kuin aikuisilla, vanhuksilla, vasikoilla ja minkeilläkin - ja lapset altistetaan arvostelulle muuallakin kuin telkkarissa.

Kymmenvuotias lapsi kilpailee päivittäin. Koulussa arvosanoista, futiksessa maaleista, kotona huomiosta ja pihalla siitä, kuka uskaltaa kiivetä korkeimmalle. Ei kilpailemisessa ole mitään pahaa tai luonnotonta. On tärkeää oppia häviämään, sillä tappioita tulee, vaikka ei olisikaan kovin kilpailuhenkinen. Miksi siis juuri tv-ohjelmassa kilpaileminen pitäisi kieltää? Tosi tv:llä on huono imago, vaikka ilmiö on ollut Suomessakin parikymmentä vuotta. Lapset eivät haastattelujen perusteella edes vaikuttaneet karsiutumisestaan kovin traumatisoituneilta. Häviämisen näyttäminen voi olla suomalaisugrilaiselle luonteenlaadulle ihan kasvattavaakin: hopee ei oo häpee, ensi kerralla uudestaan.

Arvostelua lapsi taas kuulee normaalissa arjessaan, ihan ilman kilpailua: sun syöminen edistyy nyt vähän turhan hitaasti. Laitatko ton takin henkariin kunnolla. Kävelepäs vähän reippaammin. 

Taitolajeissa - oli kyseessä sitten pianonsoitto, tanssi tai kokkaus - arvostelu on kiinteä osa itse tekemistä. Ja siellä missä on arvostelua, on pettymyksiä ja itkua, aikuisellakin. Jos arvostelu on rakentavaa, kannustavaa eikä kohdistu epäreilusti vaikka ulkonäköön, pettymyksestä ei kasva mitään mörköä. Sitäpaitsi meidän länsimaisten nössöjen länsimaisten nössölasten vastoinkäymiset ovat verrattain vaatimattomia. Kokkiohjelmasta karsiutuminen ei ole kovin vakavaa suhteutettuna vaikka sotilaaksi sieppaamiseen.

Jos nyt jostain pitää huolestua niin ehkä siitä, että tekemällä ohjelmaa lapsista myös katsojiksi tulee lapsia. Ja mainoskanavalla lapsi altistuu tuotemarkkinoinnille, vaikka lapsille kohdistetussa markkinoinnissa pitää olla erityisen varovainen. Aikuisen olisikin syytä olla selittämässä, miksi joku tuote kuvassa näkyy.

Skidi ainakin tuijotti ohjelmaa aivan haltioissaan. Niin minäkin. Ja olimme yhtä mieltä siitä, että se yksi mustikkapiirakka vaikutti kokeilemisen arvoiselta kunhan siihen ei roilahda liikaa kardemummaa.

15 kommenttia:

  1. ei tähän voi sanoa muuta kuin aamen! ihmeellistä vouhotusta, no sillähän noi iltapäivä lehdet rahansa saavat.

    VastaaPoista
  2. Täytyypä kattoa ohjelma.

    Minusta kilpailu ei ole hyvästä enkä ole semmoista telkkarin kilpailua vielä nähnyt, joka olisi ollut rakentava. Joku isoäiti Hesarissa juuri sitä valitti, että kun lapsilta jää soitto- ja liikuntaharrastus kun eivät halua suorittaa tutkintoa ja harjoitella lisää. Isoäidin lapsenlapset eivät ole kuitenkaan mitään vätyksiä vaan tunnollisia ja ahkeria harrastajia. Enempään pitäis vaan pystyä ja pyrkiä.

    Kuuntelin erään jalkapallokentän laidalla senpäiväistä älämölöä, joka tuli aikuisen/aikuisten suusta. Kohteena olivat jalkapalloilevat lapset. Että aamen vaan, jos rääkymisellä ja kiukulla ketään parempiin tuloksiin kannustetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hulluja vanhempia on tietenkin joka lähtöön, mutta se ei ole jalkapallon eikä kilpailemisen vika vaan niiden hullujen vanhempien. Kilpailukulttuurissamme on kehitettävää, kuten olympialaisten aikanakin tuli esille: rentous puuttuu, koska pelätään häviämisen aiheuttamaa häpeää. Entäs jos kilapilemaan tottuneista kersoista kasvaakin juuri niitä, joilla riittää jalkapallokentän laidalla malttia nähdä peli pelinä.

      Poista
    2. Joo, saattaa olla just kuten sanot. En tätä asiaa osannut itse nähdä näin vaan juuri semmoisen nöyryyttämisen ja ilkeilyn kautta.

      Poista
  3. Eihän tätä ohjelmaa ja ohjelman tuomareita oikein voi verrata noihin lastensa kautta eläviin ja painostaviin vanhempiin. Totuus kuitenkin on, että kilpailuja on joka lähtöön.

    Katsoin itse ekan jakson ja vaikutti todella hyvältä, kaikki lapset saivat hyvää palautetta annoksistaan ja olivat ylpeitä niistä. Eli kiitos Katja, asiatekstiä taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei voi ei. Munkin mielestä palaute oli kivasti annettu eikä ketään lytätty.

      Poista
  4. Minusta tää sarja itsessään ei ollut alkuperäisversionakaan mitenkään paha, hirveän kiltisti suhtaudutaan lapsiin eikä lannisteta eikä haukuta tai eroteta ketään, saattaahan sitä itku päästä kun jokin ei onnistu tai jos putoaa kilpailusta, mutta se itkuhan saattaa päästä pienestäkin harmistuksesta kotosallakin. Sitä voi miettiä kuinka väkinäistä se siellä kotona on ollut kun yhdeksänvuotiaita on patisteltu opettelemaan hienoja ruokia joita ei joka ravintolastakaan löydy.

    Se mut sai surulliseksi, että ohjelmassa osaa lapset tehdä tuommoisia erikoisia ruokia ja sitten löytyy aikuisia ihmisiä joilta ei luonnistu edes perusruuat.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista. Rupesin pohtimaan asiaa vähän eri näkökulmasta, kiitos siitä. Oma reaktio oli ohjelman mainoksen nähdessäni, että en ymmärrä kuka vanhempi laittaa lapsensa tosi tv-ohjelmaan. En kyllä silti ymmärrä oikein vieläkään. Itse en laittaisi vaikka olisi kuinka lempeä ja kiva ohjelma. Olen tosin sitä mieltä, että Idolsinkin ikäraja saisi olla 18-v.

    En tosin ole katsonut ko. ohjelmaa ja tuskin katsonkaan. Ei vaikuta mielenkiintoiselta. ;)

    VastaaPoista
  6. Kaikenmaailman lasten "tosi-tv"ohjelmia on ollut iät ja ajat. On ollut tenavatähteä, jossa kakarat vinkuu aikuisten itkuvirsiä, on ollut seikkailusaarta, jossa lapset opettelee partiotaitoja jne. Aina niissäkin joku voittaa ja häviää...

    Musta lapsille suunnatuissa (telkkari)kilpailuissa ei ole mitään pahaa, mutta ne pitää todellakin suunnitella niin, että lapsi ei saa mitään traumoja osallistumisestaan, vaan kannustusta tulevaan. Siksi musta tällaiset taitojutut on ihan jees, mutta siinä vaiheessa, jos lapsille ruvetaan järkkäämään "Huippumalli haussa" -ohjelmaa, niin saatan vaikka nostaa metelin...

    VastaaPoista
  7. On vanhempia, jotka ovat olleet äidinkielen väittelytunneilla paikalla. Heillä on kyky keksiä kaikesta puolesta ja vastaan argumentit ja tuoda ne esille isoon ääneen "lasten etua" ajatellen. "Oma" mielipide muokkautuu tietenkin hieman yleistä mielipidettä vastaan, just silleen et saa ajattelevan vanhemman sädekehän otsaansa kun muut vanhemmat reagoivat sitten ylistäen, ooh olen samaa mieltä, tämä on kamalaa.

    Yleensä lapsilla on vanhemmat ja tukiverkko eikä kukaan vain mene ohjelmaan kenenkään tietämättä. Luotan siihen, että vanhemmat osaavat tukea lastaan myös häviön hetkellä, tosin jo ohjelmaan pääsy on varmaan monen lapsen mielestä siisteintä ikinä.

    VastaaPoista
  8. Mustikkapiirakasta: Googleta "mustikkapiirakka" ja "Sikke", löydät herkullisen ja helpon reseptin, johon tulee kardemummaa. Jätskiä vaan päälle ja se on siinä. Kesävieraat rakastivat!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...