Tietoa mainostajalle ›

27.6.2012

Jos olisin yksivuotias

Olisi siistiä olla yksi. Ei mitään elämänkokemusta mutta helvetin hyvä itsetunto ja mielikuvitus ja paljon energiaa näiden kahden yhdistämiseen täydeksi toiminnaksi.

Katsokaas, jos olisin yksivuotias
... antaisin itselleni aplodit vähän väliä. Etenkin muutamasta horjuvasta askeleesta tai hyvin pinnistetystä kakasta.

... joku dorka nostaisi hymyillen tahallaan lattialle tiputtamani juomapullon. Useita kertoja putkeen.

... masun pullisteluani ihailtaisiin suureen ääneen.

... harrastaisin kiipeilyä (astianpesukoneeseen) ja gastronomiaa (imeskelen siellä likaisia haarukoita).

... voisin huoletta saada paskahalvauksen ihan mistä tahansa pikkuasiasta (esimerkiksi siitä, kun ulko-ovi suljetaan nenän edestä) eikä jengi ollenkaan paheksuisi vaan ainoastaan rauhoittelisi.

... kotityöt kuuluisivat muille. Vaikka olisinkin itse päristellyt mustikkapuurot pitkin syöttistä.

... itkuni olisi kuitattu maissinaksulla, rusinalla tai hassulla ilmeellä.

... päiväunieni onnistuminen olisi jonkun muun vastuulla ja koko perheen prioriteetti.

... perseelleen kaatuminen olisi suht kivutonta.

... voisin purra jengiä varpaaseen ilman seuraamuksia.

Toisaalta paskoisin myös housuuni, suustani kaivettaisiin sinne työntämäni asiat pois, imisin Nania rieslingin sijaan ja söisin melkein aina mikruokaa.

Ei helvetti, ei sittenkään. Olen mieluummin kolmekasi ja palkallisella kesälomalla.



20 kommenttia:

  1. Aivan loistava kirjoitus :D Saako tätä lainata poikani 1v. synttäripuheeseen?

    VastaaPoista
  2. Ihan loistava! :D

    Meidän kolmosella tuli 1-vuotta täyteen pari viikkoa sitten ja mä niin allekirjoitan kaiken, taitavat olla samasta muotista? Kahdesta edellisestä en tosin enää muista oliko näin.

    VastaaPoista
  3. Voi miten tuttua. Terv.nimim. parin viikon päästä siististi yksivee.

    VastaaPoista
  4. Iällä on aina puolensa. Alku kuulosti tosi houkuttelevalta, mutta loppujen lopuksi kokosit hienosti yhteen sen, miksi onkin suht. mukavaa olla aikuinen....

    VastaaPoista
  5. Heh :) jotenkin niin tutun kuuloista tekstiä, täällä myös voisi lisätä EI sanan aktiivisen käytön joka tuntuu välillä hyvin hyödyttömältä ilkikurisen naurun ja kielletyn toiminnan jatkamisen jälkeen ;) täällä siis myös ahertaa juurikin 1vee Hermanni :)

    VastaaPoista
  6. Puolensa ja puolensa, joka iän kohdalla. ;)

    VastaaPoista
  7. :D

    Onnea yksivuotiaalle ja tietysti myös vanhemmille! Vanhemmat saavat ihan itse valita mistä asiasta heitä saa onnitella :)

    VastaaPoista
  8. Mahtava! Itsetuntoa ja kivutonta perseelleen kaatumista kadehdin, mutta muuten kolmannellakymmenellä on kivempaa. - Meilläkin vedetään hirveä palkokasvi nenään, jos ovi menee nenän edestä kiinni tai esim. wc:n ovi on oikeasti kiinni eikä sitä saa auki tahmanäpeillä, jos joku aikuinen on asioillaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis NELJÄNNELLÄkymmenellä, jos ekat kymmenen vuottakin lasketaan :D

      Poista
  9. Niin totta... nämä jutut on tullu tutuksi kun olen ollut "iltatähden" kanssa kotona n. 8kk.
    Mutta kaikin puolin antoisaa aikaa, päivääkään en vaihtaisi oravanpyörän kanssa.

    T: 1,5 vuotiaan tyttären isä

    VastaaPoista
  10. Hei, tein blogiini postauksen lempiblogeistani ja sinun blogi oli yksi postaukseen päässeistä. Otin print screenin blogisi etusivusta ja bannerista, toivottavasti ei haittaa :)

    liljankukkia.blogspot.fi

    VastaaPoista
  11. On tullut kieltämättä useamman kerran mieleen lapsia syöttäessä että olispa aika hienoa jos itsekään ei tykkää jostain ruoasta niin voisi vaan tyynesti viskata sen lattialle yhden haukun jälkeen ja joku muu siivoaa vielä jäljet.

    VastaaPoista
  12. Kiitos nauruista :) Kerran mietittiin kaverin kanssa, että olis "hauskaa" jos aikuisella olis 1-vuotiaan pinna, esim. auton katsastuksessa katsastusmies tulis sanomaan, että "sori nyt rouva, mutta ei mee läpi". Tämän seurauksena ensin rupeis alahuuli väpättämään ja sitten vaan lattialle pitkäkseen kunnon huutoitku päästämään. Vähän ajan päästä hämmästyksestä toivuttuaan se katsastusmies alkais lohdutella, että "No niin, kato meni läpi, setä laittaa tähän leiman, noin, ei tarvii itkee, eihän vaikka nii..." Sitten muutaman sydäntä raastavan nyyhkäyksen ja silmien pyyhinnän jälkeen väläyttäis aurinkoisen hymyn ja sanois kiitos ja näkemiin!

    VastaaPoista
  13. Oi kuinka mä niiiiiin tiedän noi hetket! :) Terkuin 11kk pojanpaholaisen äiti

    VastaaPoista
  14. Vnkeä teksti, kiitos päivänpiristyksestä!

    VastaaPoista
  15. olenkin jo autuaasti unohtanut millaista oli olla äiti, minun lapseni ovat kaikki jo aikuisia, sen vain muistan, kun kaikilla 7 llä lapsella oli samaan aikaan oksennustauti, ja yöllä menin heitä hoitamaan. kun sain jonkun alle vadin, jo toinen oksensi yläsängystä minun niskaani. joten se oli kamalin muisto, mitä on jäänyt. Sellaisia ei pienten perheiden äidit koekkaan.. vain seitsemän tai enemmän porukan äidit. mutta en päivääkään antaisi pois, enkä lastakaan vähempää haluaisi.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...