Tietoa mainostajalle ›

4.6.2012

Entinen kotletti, nykyinen atleetti

Olen alkanut urheilla. Tällä kertaa aktiivisesti ja säännöllisesti. Kimmokkeena toimi jumppakorttifiaskojen klassikko = viimeisenä voimassaolopäivänä kortissa kaikki 10 kertaa käyttämättä. Tajusin, ettei tällaisella satunnaisella rykimisellä saa tuloksia, ei kunnon eikä vyölaukun suhteen. Koti-insinööri seurasi pelihousujen repimissessiotani ja totesi, että olen juuri sellainen tyyppi, joka hyötyisi personal trainerista. Tarvitsen jonkun, joka pitää huolen siitä, että ilmestyn salille ja teen siellä järkeviä asioita.

Totta. Tarvitsin apua. Koska Koti-insinöörillä on joskus ihan hyviäkin ideoita ja hän oli varma, että valmennukseen pääsevät myös tavalliset ihmiset, näppäilin lähiurheilukeskuksen numeron. Tavoitteeni oli selkeä: haluan olla taas se hyväkuntoinen, vahva ja vyötäröllinen ihminen, joka olin kuusi vuotta sitten. Sain ajan mieshenkilölle, joka on kuulemma "ennenkin tehnyt töitä raskaana olleiden naisten kanssa". Ai, enkö olekaan ainoa löysäilijämutsi, joka joutuu turvautumaan ammattiapuun?


Nahjusäitien korjaamon pitäjä osoittautui mukavaksi, normaaliksi ihmiseksi, joka ei vetänyt aamujumpaksi triathlonia. Ekoilla treffeillä ei tuhlattu aikaa vaan käytiin heti käsiksi ongelmaan. Minuun. Tyyppi laittoi minut jännittämään, taivuttamaan, aktivoimaan, koukistamaan, ojentamaan ja venyttämään. Tuli hiki, tuli epätoivo. Syvät vatsalihakset olivat aladoobia. Fiilis oli kuin ponnistusvaiheen puolivälissä: Ei tämä ikinä onnistu, perkele.

Tyyppi ei ollut kuulevinaan valitustani, vaan teki to do -listan: nouda sali- ja kotitreeniohjelma huomenna vastaanotosta, lopeta lapsen toispuoleinen kantaminen, ota käyttöön jokin sähköinen raportointipalvelu ja varaa lastenhoitaja seuraavan viikon tapaamista varten. Tein tytötä käskettyä. Tokille treffeille saapuikin jo vähän vähemmän kulahtanut mamma. Viiden minuutin varastaminen vuorokaudesta vatsalihaksille ei ollut edes vaikeaa.

Nyt kolmessa viikossa eron huomaavat jo muutkin. Ryhti parantunut. Vatsa alkaa näyttää ja tuntua osalta keskivartaloa eikä jälkikäteen kehooni kiinnitetyltä nahkaessulta. Tenniksessä alkoi syöttö kulkea. Selkä ei ole enää kipeä. Ärsyttävää tässä on jälleen kerran se, miten pienistä asioista hyvinvointi on joskus kiinni.

Valmentajapalveluiden käyttäminen maksaa satoja euroja, mutta siinä on puolensa.

  • Pääset alkuun. Jos kunto on päässyt huonoksi ja edellisestä salikerrasta on 10 vuotta, alkaa tekosyykerroin nousta. Aikaiseksi saamisesta tulee suurin este. Motivaatio pysyy itsestään, kun tulokset alkavat näkyä.
  • Saat tehokasta opastusta. Moni kuvittelee tietävänsä oman kroppansa treenaustarpeen ja osaavansa treenata, niin minäkin. Olin luullut tehneeni vatsalihaksia, mutta totuus oli, että olin korkeintaan vähän heilutellut raskausarpia. Salilla olin vuosikaudet kitkuttanut samoja laitteita. Ei ihme, että oli tylsää.
  • Saamattomuus ei ole enää vaihtoehto. Ammattilaista ei voi huijata. Eikä tuntemattomalle ihmiselle kehtaa tehdä ohareitakaan. Olet nalkissa.
  • Saat tekemiseen suunnitelman. Kadonneen vyötärön metsästys on tavoite siinä missä maratonikin. Siitä voi jatkaa sille maratonille. Jos jostain syystä haluaisi. 
  • Valmentaja ottaa sinut tosissaan, joten sinunkin on pakko. Itseensä uskominen on helpompaa kun joku toinenkin uskoo.
  • Valmentajan palkkaaminen on merkki muille, että olet tosissasi. Perheenjäsenet osaavat ottaa huomioon treenisi - ainakin ekojen massiivisten "vittu mä myöhästyn" -kilarien jälkeen. 
Helvetti, että olen tyytyväinen. Sekä valmentajaani että itseeni. Syksyllä laitan tyypin toisen haasteen eteen: aion opetella lenkkeilemään.

62 kommenttia:

  1. Allright Mama, tää Täti niin ymmärtää sua! Ja mun PT myös. Tekosyiden ajat ovat ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullakin on PT! Kerro vielä miten tulit hankkineeksi sellaisen?

      Poista
    2. Polvi paskana vanhasta traumasta, hyvästä ruuasta ja huonosta itsekurista. Oli pakko kuntouttaa polvea turvallisesti pt:n avulla, sain lykättyä leikkausta, treenattua turvallisesti ja kasvatettua lihaskuntoa. Välillä treenailin yksin, nyt kun parhaillani kuntoudun isosta polvileikkauksesta otin jälleen "pikku sarjan" pt:n kanssa. Sattui vielä niin mukava tapaus ohjaajaksi, voi ihan sanoa sukulaissieluksi. Parasta tässä on se, että salille on mentävä, kun kerran tärskyt on sovittu.

      Täti

      Poista
  2. Mahtava juttu! Intoa eteenpäinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiti! Tää into tulee nyt ihan itsestään kun kehitys kehittyy!

      Poista
  3. Mä keksin ykskaks metrossa, et helvetti, olisin voinut osallistua siihen juokse meresi edestä juoksukouluun. Nyt ne ekat kerran jo meni, joten en halua mennä kesken kaiken, mutta aion kyllä ryhdistäytyä urheilun suhteen. En minä muuten, mutta kyllä sen huomaa ettei energia enää muuten riitä. T: nimim. kahdet päiväunet tänäänkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aika varma et sä voit mennä keskenkin mukaan! Aloittaminen on se vaikein rasti. :)

      Poista
  4. Ihanaa että joku edes saa itteensä niskasta kiinni.


    ValiVali... pitäs vaan vissiin tehdä jotain asialle, vai? :) MÄ OLEN VAAN NIIN LAISKA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO NIIN MÄKIN! :D Mut toi PT on kivasti saanut musta karsittua sekä valitusta että saamattomuutta.

      Poista
  5. Hieno juttu, onnittelut! =)

    Kunpa vain itsekin olisin noin reipas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mä en todellakaan ole reipas, joudun pakottamaan itseni siihen. Tai PT pakottaa. Suosittelen lämpimästi omaa reipastajaa. ;)

      Poista
  6. Hei, mahtavaa kuulla! Mä olen vähän samaa suunnitellut tammikuusta eteenpäin (pitää ensin toi kakkonen pykätä maailmaan). Ekan raskauden jälkeen on pitänyt vain tunnustaa, että ei se pelkkä koiran lenkkeilytys ja urheilutausta pelasta yhtään mitään. Tähän hommaan pitää selkeästi satsata myös taloudellisesti. Ja niin olen päättänyt tehdä.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Ja hei tsemppiä sullekin, tässä iässä ei oikein enää parempiakaan investointikohteita ole kuin oma terveys. :)

      Poista
  7. Mä olen sitä mieltä, että neuvolassa pitäisi laittaa ekalla vauvantsekkausvisiitillä pt-lista käteen ja pari symbolista urheiluseteliä ;) Itse otin PT:n ekan skidin jälkeen, ja vaikka mulla ei sinänsä kilo-ongelmia ollutkaan niin ai että se teki gutaa. Jo se, että on ulkopuolinen tapaaminen, tarkoittaa ettei urheilusta voi luistaa "kun lapsi." PT:n kanssa aikataulutetaan oma aika pilkulleen, ja toisaalta ei tarvitse myöskään olla itse organisaattorina niin vahvasti (kuten usein perheen sisällä oma rooli on).

    Nyt en ole raskinut ottaa PT:tä mutta kylläkin olen treeniryhmässä joka auttaa myös kalenterin osalta. Suosittelen muuten myös töihin pyöräilyä jos se on mahdollista (kun töihin taas menee).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon täysin samaa mieltä noista liikuntaseteleistä! Mut hei onko tää PT:n palkkaaminen vähän sama juttu ku siivouksen ostaminen viis vuotta sitten? Et jengi ei oikein kehtaa puhua asiasta?

      Poista
  8. Oi sentään, tuli vähän jopa kateus. Mä koen, että meidän erheen finanssitilanne ei nyt salli tuollaista, mutta jonkinlainen haave on kyllä siitä, että joskus vielä käyn personal trainerin juttusilla. Ehkä edes saamassa niitä uusia ideoita.

    Siihen asti mulle kelpaa työfyssari, joka korjasi työasennon niin, että olo parani kahdessa tunnissa ja piti psyykkauspuheen siitä, miten ajan varaaminen liikunnalle on tärkeää. Huippu.

    Lenkkeily on kyllä hauskaa. Paitsi silloin, kun ei ole, mutta silloin tulee parempi olo siitä, ettei ole ainoa hullu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy ihmeessä! Ainakin tossa Esportissa myydään ihan yhtäkin käyntiä, joka ei ole pahan hintainen. Mä v-i-h-a-a-n lenkkeilyä. Tässä tulee olemaan aika iso duuni. Ehkä se ei viis kiloa laihempana ole niin vittumaista... Köh.

      Poista
    2. Tohon lenkkeilyyn vielä sen verran, että - ainakin mulla - harjoitus helpottuu jos pystyy harhauttamaan itsensä jotenkin pois homman kamaluudesta. Itse kuuntelen äänikirjoja. Myös erilaiset podcastit ja ladattavat radio-ohjelmat toimivat varmasti, jos ei jaksa nyperrellä soittolistoja.

      Ja kiitos vinkistä, ehkä tutkin sittenkin palvelumahdollisuudet. Kotijumppa kuulostaa yhtäkkiä hyvältä - saako vauvaa käyttää punttina? Entä jos se yrittää ryömiä tiehensä?

      Poista
    3. No juu, mulla ei ole minkäänlaista soittovälinettä. Ja syy on niin kummallinen, että mulla on niin pienet korvat, että järjestään kaikki peruskuulokkeet on järkyttävän epämukavia. Toisaalta toimii nekin harhauttajana, vähän ku aquarakkulat. Ehkä nykyään löytyy jo vähän monipuolisempia laitteita kuin 80-luvun korvalappustereot! :D

      Poista
  9. Oih, jospa minäkin saisin itseäni niskasta kiinni ja a) innostuisin taas urheilemaan SÄÄNNÖLLISESTI ja b) pääsisin eroon vyölaukusta. Jos ottaisin mieheni PT:ksi ja pyytäisin käskyttämään aluksi selkä- ja vatsalihasliikkeiden tekoon. Vanhemman tytön pyöräilyinnostuksen myötä lenkkeily tulisi kuin luonnostaan, paitsi että en osaa juosta, tai siis tekniikka (ja kunto) tökkii. Tästä on hyvä aloittaa, postauksesi toimikoon tsempparina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, juuri tätä toivoin että heräisi vähän kilpailuhenki! ;) Mies PT:nä on mun näkökulmasta tulenarka idea, mutta olen ihan varma että suostuu kyllä jos ja KUN pyydät.

      Poista
    2. Eilen pyysin! Meinasi miestä vähän naurattaa, mutta suostui kuitenkin. Saa nähdä muistaako patistaa minua :D

      Poista
  10. Hei onnittelut! Mä palkkasin myös PT:n kahden lapsen jälkeen, kun piti mahtua häämekkoon. Jäinkin niin koukkuun, että ollaan jatkettu saman ihanan sparraajan kanssa on/off jo 3 vuotta. Kolmas lapsi putkahti 7kk sitten ja taas on sama vatsalihasten haku käynnissä vuoden treenitauon jälkeen. Viimeksi tehtiin kehonkoostumusmittaus, joka oli imettäjälle aika raffia kuultavaa... Kehon rasvaprosentti oli nimittäin aikasen korkea, mutta elän toivossa, että vauveli imee vielä muutaman voipaketin itseensä ja PT pistää sitten loput extrat liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin näen ton saman koukkuuntumisen. Miksi hitossa näistä PT:kuvioista ei puhuta enemmän. Tai ehkä jossain fit-lehdessä puhutaankin, mun korvia ei vaan tavoita ne jutut.

      Poista
  11. Heilutellut raskausarpia - reps :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole edes kaukana todellisuudesta tuo mielikuva. :P

      Poista
  12. Wau, just hyvään saumaan tartutit lisää tsemppihenkeä. Eilen aloitin päivittäiset vatsalihassessiot kotona. Mulla ainakaan mikään laihdutus tai lenkkeily ei yksinään riitä pitään mahaa edes suht koht litteänä, vaan siihen tarvitaan vatsalihakset. Ja ne häviää noin viikossa jos ei tee mitään. Talven 1x viikossa jumppakaudella tajusin, että vähästäkin on hyötyä, ja nyt loman alettua ne vähät sit hävisi.

    Ipanoiden päikkäritauolla mulla on aina ollut esteenä, että vedän itseni ekaks päiväkahvilla ja jollain herkulla niin täyteen, että en taivu edes perusnostoon, mutta pakko pitää tavoite mielessä ja ottaa itseä niskasta kiinni. Ja vatsalihakset on siitä kannustava juttu, että tulos tosiaan näkyy melko nopsaan.

    Tsemppiä kollega projektille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, loistavaa - you go girl! Patrik Borg puhui fiksuja radiossa yks päivä kun sanoi että vuorokausirytmi pitää saada kuntoon jos haluaa laihtua. Niin totta. Mulla ei oo nukkumisen kanssa ongelmia mutta ruokailu on kategoriaa "mitä sattuu, milloin sattuu". Yritän keksiä tähän jonkun rutiinin. Postaan sitten kun keksin. :)

      Poista
  13. Vähän sivukommenttina, että olen myös huomannut, että kunnon urheilutamineisiin kannattaa satsata, jos mitenkään on mahdollista ja vähänkään enemmän urheilee/haluaisi urheilla... Olin ennen ihan superpihi ja käytin tyyliin samoja kenkiä jumpassa, juoksulenkillä, sauvailemassa, vaeltamassa, pyöräilemässä - satoi tai paistoi ja tämä myös muissa vaatteissa. Yllättävän paljon kivempaa painella esim. pitkiä kävelylenkkejä loskassa tai sateen yllättäessä kun on kunnon gore-tex kengät jalassa ja kunnon hengittävät, mutta vettäpitävät kamppeet päällä ja paljon pidempään jaksaa pyöräillä kun ei liian leveät lahkeet uhkaa mennä pinnojen väliin jne jne - asianmukaisiin ja hyviin kamoihin todella kannattaa satsata. Ei ehkä toimi kaikilla, mutta mulla on toiminut kyllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olen aivan samaa mieltä. Urheiluliivit on DD-kupille aika must, samoin vedenpitävyys näillä leveyksillä (voi kun vain goretexista väännettäisiin joku vähän ympäristöystävällisempi versio). Mä en ole pihi mutta en vaan käy koskaan kaupoissa - siksipä jumppaan 15 vuotta vanhoissa tamineissa. Öh. Näyttää varmaan hyvältä kun olin silloin 10 kiloa laihempi.

      Poista
  14. Ou jee, ihanan kannustavaa kuultavaa. Onko sulla tai jollakin kanssaeläjällä antaa ohjeita/linkkiä ohjeisiin, joka neuvoisi siihen oikeasti hyödylliseen, tehokkaaseen vatsalihasjumppaan, sillä niin vain minäkin olen vyölaukun itselleni kerännyt enkä saa sitä kotikonstein heiluttelemalla pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä että syvistä kannattaa aloittaa! Täältä löytyi jotain ohjeita. Mä teen siis kolmea vatsa- ja yhtä kylkiliikettä kaksi kertaa päivässä.

      Poista
    2. Mulla on bookmarkattuna tällanen sivu:
      http://www.health.com/health/gallery/0,,20385798,00.html

      10 Flat-belly tricks

      En kyllä ole vielä pistänyt käytäntöön :D

      Poista
  15. Hienoa! Tuo on ihan totta, että PT:n ottamisessa on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin monen ongelma tuntuu olevan se, että tosiaan puurtaa salilla/jumpissa ja säätää ruokavalion kanssa ja silti tulokset ovat monesti laihoja tai vaikka errrrrittäin hitaita. Tässä personal trainerista on apua. Lisäksi kuntosalilla niitä vempaimia voi käyttää väärin ja yllättävän moni ilmeisesti tekee niin eli ei siitä sitten oikein hyötyä ole.

    Itse kävin tutustumassa lihasmassan kasvatuksen saloihin ja tuli tosiaan ilmi, miten untuvikkoja voi tehdä aika monta asiaa väärin. En tosin ajatellutkaan tehdä omin päin eli apuja on, mutta tuo oli vain sellainen tutustuminen itsekseen.

    Eli samat puuhat täällä, valmentajat on valjastettu töihin, tosin itse suuntaudun sinne mainitsemaani lihasmassan kasvatukseen eli toivottavasti X ajan kuluttua pullistelee hauis ja yks sun toinenkin lihas :) Rankkaa jutskaa luvassa mutta hassua kyllä sekin on nautinnollista, tämä itsensä "kiduttaminen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä! Tästä masokismista tulee kummallisen hyvä fiilis! :D Mä en ole vielä päässyt asiaan nimeltä ruokavalio. Tiedän, että en saa riittävästi proteiineja ja juon aivan liian vähän...

      Poista
    2. Syyllistyin itse muutama vuosi takaperin vähäiseen veden juomiseen, johon sitten keksin hyvin yksinkertaisen keinon: aloin pitää pientä (miksei isoakin?) vesipulloa käden ulottuvilla siellä, missä eniten satuin viettämään aikaani (omalla kohdallani tämä tarkoitti olohuonetta tietokoneen ääressä).

      Ottihan se aluksi pienen aikansa, että muisti käydä täyttämässä sen pullon uudestaan, mutta aika pienen ajan sisällä sitä tottui asiaan. Minulle on ainakin ollut suuri apu. Ei voi ainakaan sanoa, että juon liian vähän kun niin usein ramppaan vessassa. :D

      Poista
  16. Ihan sikahienoa, tsemppiä! Itsellä on myös to do -listalla tuo reipastumisen aloittaminen, ja voi olla, että myös tarviin ammattiapua siihen. Nyt pitäis vaan keksiä että kuka maksaa koko lystin, kun kotihoidontukea ei selvästi ole mitoitettu kenenkään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä laitettiin osittain ihan koko perheen tililtä, koska vaan mun läskitiä oli kartutettu näiden kersojen kanssa. ;)

      Poista
  17. saiskos sen hyvän vatsalihasliikevinkin tännekin jakoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on mulla paperisena ohjelmana, mutta tuonne ylemmäs laitoin linkin. Googlaamalla vaikka "syvät vatsalihakset harjoitukset" löytyy lisää.

      Poista
  18. Miten ihanaa että joku onnistuu! Siskoni on käynyt 8kk ajan 3 kertaa viikossa team fitness ryhmässä, voittanut kausihaasteen ja kohottanut kuntoaan, mutta EI ole laihtunut kiloakaan! Itse nollataustalla aloitin lenkkeilyn kaksi viikkoa sitten, samoin ruokavalion tarkkailun(tekisi mieleni kirjoittaa tähän ihan vaan että LAIHDUTTAMISEN, mutta koska en ole laihtunut niin se siitä). Eniten korpeaa se, että vaikken ole ikinä ennen hölkännyt yhtään, ja nyt tunnin kävelylenkillä hölkkään 15min naama punaisena ja hirveästi puuskuttaen, niin ei tunnu missään! Ei lihaskipuja, ei laihtumista. Teen varmaan jotain pahasti väärin, mutta ei voi mitään, rahaa ei ole joten PT:n virkaa hoitaa oma psyyke.

    (:Lapanen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole asiantuntija, mutta käsittääkseni liikunta noin yleisesti ottaen ei ole toimiva laihdutuskeino: 1) harjoituksen jälkeen tulee helposti syötyä "palauttava" välipala, eli kulutetut kalorit + 20%, ja 2) aika helvetisti saa liikkua, että kalorivaje olisi muutenkaan millään muotoa merkittävä.

      Liikunta tukee laihdutusta, mutta ruokavalio on olennaisin, jos oikeasti haluaa kiloista eroon.

      Se, pitääkö niistä haluta eroon, on sitten eri keskustelu. Jos on omassa kropassaan tyytis, mun mielestä ei tarvii.

      Poista
    2. Liina on asian ytimessä - tästä juuri puhuin eilen PT:n kanssa. Syömistä pitää tarkkailla ja lisähaastetta tuo se, että jos et tunne sykealueitasi, et laihdu. Se rasvanpolttotaso (peruskestävyys) on ihan älyttömän alhainen ja treenin pitää olla tunnin mittainen, sillä elimistö on niin daiju ettei ota rasvavarastoja käyttöön jos hiilareilla pärjää. Mä kaivan nyt kertaalleen jo hautaamani sykemittarin esiin ja pistän kuntotestissä määritety rajat tarkkailuun. Esim. mun normaali lenkkisyke on jo vauhtikestävyystasoa, joka ei laihduta.

      Poista
    3. Hienoa Katja ja tsemppiä treeneihin!

      Mä olen kans harkinnut PT:a, mutta elän toistaiseksi siinä harhaluulossa, että pääsisin omin voimin tästä vyölaukusta eroon. Rakastan lenkkeilyä niin vaunujen kanssa kuin juostenkin. Oma ongelma on siinä, että syön joka helvetin päivä karkkia ja/tai jäätelöä ja/tai sipsejä :( Pitänee keskittyä edes siihen, että söis noita herkkuja vähemmän, jos haluaa minkään valtakunnan tuloksia. Toistaiseksi elän kauhun tasapainossa: paino ei nouse vaikka mässään mitä, mutta eipä laskekaan. Kunto sentään kohoaa kohisten joka tapauksessa ;)

      Eikös tuo rasvanpolttosykejuttu ole kumottu jo aikapäiviä sitten? Tai itse olen ymmärtänyt asian jotakuinkin näin: ns. rasvanpolttosykealueella rasvaa palaa suhteessa ehkä vähän enemmän, mutta korkeammilla sykealueilla treenatessa absoluuttisesti enemmän ja lisäks metabolia on pidempään ylikierroksilla rankemman treenin jälkeen, joten tuplahyöty sitä kautta? Kyllähän tunnin reippaalla juoksulenkillä ihan varmasti kuluttaa enemmän kaloreita _ja_ polttaa sitä rasvaakin em. syistä kuin tunnin kävelyllä?

      En missään nimessä dissaa kävelyä! Se on loistava tapa liikkua. En vaan pysty allekirjoittamaan sitä, että esim. juoksusta olisi jotenkin vähemmän hyötyä laihduttamisen kannalta?

      t. toinen keskivertomamma

      Poista
    4. Nää on niin henkimaailman asioita nää kuntoilu ja laihdutus. Mutta ehkä voin leuhkia että mulla on paino täydellisesti hallinnassa, kun paino pysyy samoissa lukemissa yritin sitten liikkua ja laihduttaa tai en:D Olen tosiaan alkanut myös katsomaan mitä suuhuni laitan, ja merkkaan syömiseni kiloklubin ilmaiseen ruokapäiväkirjaan. En siis "korvaa" liikunnalla menetettyjä kaloreita +20% vaan syön jopa terveellisemmin kuin ennen.

      Jos vaan matalalla sykkeellä tulee poltettua rasvaa, niin mun ja systerin laihtumattomuus on kyllä selitettävissä sillä. Se mitä EN ymmärrä, on että miksei mun paikat tule kipeiksi? Ennen muistan olleeni kokolailla rampa yhtään enempää liikuttuani, ja nyt ainut mikä kivistää on lenkkareista tulleet vesikellot jaloissa. Kaipaan sellaista dagen efter jäykkyyttä ja pientä kolotusta, joka liikkumalla pitäisi tulla. Joka muistuttaisi että olen edes yrittänyt tehdä jotain. Sellaisen toisenlaisen dagen efterin saan kyllä valitettavan helposti aikaan ihan vaikka vain liian suurella lasillisella punaviiniä. Se tuntuukin sitten enemmän päässä kuin jaloissa.

      Kivaa kuitenkin kun Katja treenaat ja selkeästi valat intoa meihin muihinkin. Keep up the good job!

      (:Lapanen

      Ps. Ja syy miksi niin innokkaasti haluaisin hitusen hoikistua:
      Tilasin morsiuspuvun maaliskuussa kun painoin ainakin kolme kiloa vähemmän kuin nyt, ja olisi kiva mahtua siihen kun ensi kuussa menemme naimisiin...
      (sitäpaitsi kesä olis varmasti kivempi jos olis enää yhdet humppakahvat)

      Poista
    5. Oi ja voi, vyötärön metsästys ja ylipäätään rasvanpoltto, erikoisalaani johon olen ikävä kyllä joutunut raskauden jälkeen + iän karttumisen myötä tutustumaan. Voisin jaaritella paljonkin, mutta no, netistä löytyy. Poika tosiaan syntyi neljä vuotta sitten, mutta ylimääräinen rasva ei tahdo lähteä eli olen hieman sellainen hoikka läski. Ruokavalioni on periaatteessa lähellä täydellistä, liikun 5x vko tunnin, puolitoista kerrallaan. Ei vaan lähde. Toki olen jonkun verran saanut, mutta todella pitkällä aikavälillä. Ja huom - painosta: vyötäröstä on nyt lähtenyt "alku"mittauksesta (ennemminkin välimittaus josta on ehkä n.vuosi?) 5 cm mutta KILOJA EI ole lähtenyt kuin ehkä 500 GRAMMAA. Eli se kuka laihduttaa, ota mittanauha messiin, älä TUIJOTA vaakaa. Itse teen enemmän lihaskuntoa, joten toivoakseni on käynyt niin että lihas painaa enemmän :)

      Minulle taas on asiantuntija sanonut, että rasva kyllä palaa heti ekasta minuutista jos liikunta on oikeanlaista eli mikä tahansa auttaa rasvanpolttoon. Mutta ainakin itse huomaan, että ruoka on melkeinpä 105% tärkeää. Nyt kun ennen kunnon reenien alkuja yritän polttaa rasvaa ja olen saanut vinkkejä tähän niin johan läks tapahtumaan erittäin nopealla tahdilla!!! Toki osa on nestettä, mutta ei mulla koskaan ole nesteetkään tätä vauhtia poistuneet.

      Eli jos on ongelmia suosittelen tosiaan kääntymään asiantuntijan puoleen. Pelkkä ruokavalion koostaminen ammattilaisella ei ole niin kallista kuin pitkäaikainen treeniohjelma ja tsemppaus.

      Olen myös lukenut Kaisa Jaakkolan kirjaa Hormonidieetti ja tunnistan itseni: kuulun sarjaan ne, jotka tekevät kaikkensa polttaakseen rasvaa mutta silti sitä tuntuu JOPA oikeasti tulevan lisää. Lisää kirjassa... Itselleni on suuresti ollut apua ammattilaisista, kunpa vain olisi tajunnut aiemmin.

      Poista
    6. tkvm, (eikö oo mahtava lyhenne?!) no tätä mäkin tiedustelin, mutta kuulemma se jälkikäteispalaminen on huonompaa, koska siinä aina tulee syötyä eli aletaan taas käyttää niitä hiilareita. Ja suurin osa ei pysty treenaamaan tuolla vauhtikestävyys- tai maksimikestävyystasolla kovin pitkään eli rasvanpoltto ei vaan koskaan ala. Mä en esim en jaksa juosta kuin puoli tuntia, mutta toki juoksu on tehokkaampaa jos vaan jaksaa painaa. :)

      Lapanen, kas, onnea! Olen ollut samassa tilanteessa muutamia vuosia sitten. Mä onnistuin karistamaan ylimääräisen pöhön korvaamalla iltapalan runsashiilihappoisella ykkösoluella (toki kolmonenkin käy, joka mulla täyttää vatsan pitkäksi aikaa. Bonuksena ei vituta juuri lainkaan. ;) Ja tuosta kipeytymisestä: vaihda lenkkireittiä maastoon, jossa on ylämäkiä, kiviä ja kantoja. Mä erehdyin juoksemaan kerran metsäreitin landella ja mooseksen munat että en meinanut päästä sängystä ylös aamulla. :D

      Poista
    7. Ja siis vaikkapa tuosta palautusjuomasta. Jos lihaskuntoa treenaa niin en kyllä tuosta karsisi! Kyllä itselläni päivän ruokavaliot on mitoitettu niin, että tämä tärkeä osanen mahtuu mukaan. Ja monelta taholta kuulee/lukee, että itse asiassa hirmuisilla miinuskaloreilla menevät ei laihdu (mm. itse koitin tätä 2kk, ei tapahtunut mitään, ei lähtenyt edes 0,5 cm mistään, sanoinkin että seuraavaksi lähdetään pakolaisleirille koska seuraava etappi on lähes syömättömyys. Koitin siis Nutrilett-aterioita eli ihan mistään täysin holtittomasta kokeilusta ei ollut kysymys kun tuosta ainakin vitamiinit pitäisi saada) vaan laihtuminen mystisesti alkaa kun tiettyjä ruoka-aineita lisätään JA vaikka kalorit menevätkin rutkasti ohi. Minulle vauhti reipastui kun aloin kiinnittämään huomiota huonolla tolalla oleviin proteiineihin tosissaan ja nythän onkin pilkuntarkka ruokavalio että rasva palaa. Ja huomaan, että varsinaista rakettitiedettä tämä on ollutkin!

      Suosittelen ainakin lukemaan tuota Hormonidieetti-kirjaa ja jos juuri tuo ei innosta niin onhan noita muitakin opuksia, ihan tieteellisempääkin tekstiä kuka sellaista jaksaa lukea. Minun kroppani jo tietää että kalori EI ole kalori. Hiton ydinfysiikkaa tämä on kun ei ole kuitenkaan urheilun tai ravinnon ammattilainen.

      Ikä on myös yksi tekijä, sitä tuntuvat kaikki ikäiseni valittavan, helposti kertyy mutta ei meinaa millään lähteä.

      Poista
    8. Hah, ykkösoluesta tuli mieleen, että luin jostain (ei muista mistä mutta oli mielestäni luotettava lähde) että illalla syödyt hiilarit varastoituvat yön aikana rasvaksi kehoon. Ilmankos mulla suurin hiilari ruokavaliossani on aamupalalla (jota ennen pitäisi liikkua, paras teho rasvanpoltossa).

      VINKKI, joka täyttää myös vatsaa: treenaan työn jälkeen eli suht myöhään ja iltapala on about seuraava; joko pelkkää heraproteiinia tai palautusjuomajauhetta (maustamattomia!), 100g marjoja, (vanilja)steviaa ja sitten se ydin eli hieman rasvatonta maitoa ja nämä kaikki tehosekoittimeen ja tulee tosi paksua rahkamaista herkkua. Ja vatsa tulee niin täyteen että voi ähky. Suosittelen kympillä. Jos on kiireinen päivä niin tällä heraproteiinin kera voi korvata aterian ja täyttää pitkäksi aikaa.

      Poista
    9. Johki, ihanaa vertaistukea alkuvaikeuksista! Mulla on kyllä motivaatio nyt sen verran korkealla, että teen mitä vaan päästäkseni edes parista kilosta eroon. Kyllä mä onnistun. Kiloklubin avulla olen onnistunut ennenkin, vaikkei se mitenkään virheetön ohjelma olekaan. Toi sun vinkkaama kirja pitää kyllä lainata kirjastosta!

      Katja, olet ehkä ainut ihminen jolta olen kuullut oluen _poistavan_ ylimääräisen pöhön:D Mutta uskon kyllä. Tuleehan siitä mukavasti täyteen. Itse olen joskus oluella nostanut hemoglobiinin takaisin katu-uskottavalle tasolle. Maastojuoksuvinkki oli myös hyvä muistutus. Suunnistamassa olen tosiaan pariin kertaan tullut yllättävän raihnaiseksi, eli ei kun metsään!

      Kyllä kevät/alkukesä on hienoa aikaa, kun hillitön kuntoiluvimma valtaa ihmiset ja vertaistukea on netti puolillaan. Mä NIIN toivon että te kaikki olette loppukesästä hyväkuntoisia ja timmejä, ja itsekin olisin sutjakampi kuin nyt. Jee jee.

      (:Lapanen

      Poista
  19. Hyvä, Katja!! Personal trainer on minunkin unelma, kun patalaiskana velttoperseenä en omin nokin tahdo saada tossua toisen eteen sitten millään. Raudan systemaattisesta kesyttämisestä nyt puhumattakaan. Tosin, hivenen olen alkanut antaa itselleni anteeksi saamattomuutta varsin mallikkaasti jo pian vuoden ylläpidetyn balettiharrastuksen takia. On hiton hieno tunne, kun yhtäkkiä tajuaa noudattaneensa kuria ja rutiineja huomaamatta jo monta kuukautta. Mun maha ei kyl oo pienentynyt mihinkään, mutta tilalle on tullut muuta kivaa, esim. aika timangit sääret. Hyväksyn, jos kerta kaikkea ei saa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut toihan on ihan saavutus! Ja sääret varsinkin! Onneks tässä alkaa vissiin pikkuhiljaa pystyä olemaan ulkona ilman pitkiä kalsareita... :O

      Poista
  20. Hyvä, hienoa! Liikunta auttaa kyllä niin moneen asiaan, että se on ainakin itselle ihan elinehto.

    Itse olen ilmeisesti jo siellä maraton-vaiheessa(tai ainakin kuvittelen olevani), koska ilmottauduin puolimaratonille ja raskauskilot tuli karistettua parisen vuotta sitten..

    Mukavia hikoiluhetkiä PT:n kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, sinne vaan sitten! :) Olen paljon jälkikäteen miettinyt että yksi iso kriisi tässä äitiyselämänmuutoksessa taisikin olla liikunnan loppuminen, mutta en vaan univelkaisena sitä tajunnut. Hitto kun olisi älynnyt analysoida asioita järjellisesti *silloin*.

      Poista
  21. Tsemppiä Katja!
    Elämäni paras ratkaisu oli personal trainerin palkkaaminen. Vaikka se on kallista, se on todellakin sen väärti. Aloin käymään oman PT:ni käsittelyssä noin puolitoista vuotta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen (viime syksynä) ja sain ihan hillittömiä tuloksia heti. Asun Kaliforniassa ja pelkäsin vähän, että hän ei uskalla laittaa mua kunnolla töihin kun täällä on paljon sellaisia meikkipellejä salilla, jotka ei oikeasti tee mitään. Joten kerroin hänelle heti alkuun, että maksan tästä maltaita ja haluan tuloksia, että laita tämä muija kunnolla töihin. Ja niin hän laittoi! Lähdin joka kerta salilta jalat vetelinä ja tuskin pystyin ajamaan kotiin. Super mahtava fiilis!
    Ruokavalio on vähintäänkin puolet kokonaistuloksesta ja suosittelen MyFitnessPal sovellusta iPhoneen, jonka kanssa syötyjen ruokien träkkääminen ei voisi olla helpompaa. Ohjelma kertoo mikä on tarvittava päivittäinen kalorimäärä ja sitä pystyy helposti ja nopeasti päivittämään.
    Laihduin ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana 10 kiloa ja olin täynnä energiaa :) Sitte tuli seinä vastaan ja olin koko ajan nälkäinen. Pari viikkoa ihmeteltiin ja vastaus siihen tulikin raskaustestin myötä. Eli pamahdin uudelleen raskaaksi ja suurta onnea himmensi hiukan se, etten ihan ehtinyt tavoitteeseeni. Mutta jatkoin PT:n kanssa urheilua raskauden edetessä ja muokkailimme urheilua olon ja mahan koon mukaan. Vaikka kiloja tulikin, rasvaprosentti ja mitatut ympärysmitat eivät kasvaneet. Vasta viime viikolla (rv 35) jouduin sanomaan, että nyt pitää lopettaa ja nähdään synnytyksen jälkeen uudelleen. Olen edelleen erittäin motivoitunut enkä malta odottaa, että pääsen taas kunnolla treenaamaan ja takaisin alkuperäisiin mittoihini. Olen vannonnut olevani joulukuussa bikinikunnossa ja mies on luvannut viedä minut jonnekin missä niitä voi pitää :)

    VastaaPoista
  22. Onnittelut elämänmuutoksesta! Saako kysyä, mitä se kalliiksi mainostettu PT oikein tarkalleen ottaen maksaa?

    VastaaPoista
  23. Mun PT maksaa 65-100 dollaria kerta, vähän riippuen kuinka monta ostaa kerralla. Mitä enemmän ostaa, sen halvemmaksi tulee kerta. Tuo on kai jotain 50-80 euroa. Minkä hintaisia ne ovat Suomessa?

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...