Tietoa mainostajalle ›

9.5.2012

Visiitillä pöllölaaksossa

Kävimme Satun kanssa höpisemässä Vuoden Mutsista toimittaja Sanna Kiisken kanssa Huomenta Suomessa - Katsomosta löytyy jos meni ohi. Sanna osoittautui itsekin mutsiksi ja diggaili kirjaa, jee!


Aamuisissa tv-esiintymisissä on parasta se, että joku meikkaa (vahvasti) ja laittaa hiukset (ei ponnarille). Kersatkin vierastaa äidiksi itseään väittävää henkilöä sen verran, että saa olla hetken ihan rauhassa.

26 kommenttia:

  1. Hienoa mutsit :) Pitää käydä kurkkaamassa Katsomon puolella!

    VastaaPoista
  2. Joo mä oon vieläkin ihan pähkinöinä tosta suoristusrautakäsittelystä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä myin omani huutiksessa, mutta älä sä tee samoin. ;)

      Poista
  3. Hyvä pätkä oli, toivottavasti tavoitti laajan katsojakunnan :)

    Erityisesti tykkäsin Satun onneen liittyvästä puheenvuorosta. Siitähän oli joskus Salamatkustajassa enemmänkin keskustelua, mutta hyvin mielestäni tiivistit(te).

    Kirja on edelleen ostamatta, mutta pitää joko sunnuntain merkkipäivän tai lähestyvän vuosipäivän kunniaksi käydä hankkimassa se. Kohta on eka vuosi mutsina takana, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä se oli myös hyvä pointti tuoda esille. On liian helppoa pistää onnen puuttuminen muiden piikkiin.

      Poista
    2. Komppaan! Kun vielä olin lapseton pidin juuri tätä asiaa tärkeimpänä perusteena sille, että myös lapseton pariskunta voi olla onnellinen. (Noniin, siinä taas tuli se arvolataus aiheeseen, "myös" "voi olla". Lapsettomathan ovat tutkitusti onnellisimpia!) En edelleenkään hyväksy sitä, että lapseni tehtävä on tehdä minut onnelliseksi ja tuoda elämääni sisältöä - mikä hirveä taakka pienelle ihmiselle. Toki nyt ymmärrän selkeämmin sen, miksi niin moni kuitenkin alkaa elää lastensa kautta ja luisuu siihen ajatukseen, että ilman lapsia ei olisi onnellinen. No ei varmaan olisikaan, jos tietoisesti lakkaa kehittämästä omaa elämäänsä ja keskittyy vain lapsiinsa.

      Poista
  4. Vähän joutui jänskättämään, salliiko Katsomo näyttää tämän pätkän kun olen täällä Hollannin kamaralla, mutta kyllä se nautti!

    Minusta olitte kerrassaan ihania! Tuollaisia äitejä tarvittaisiin enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja hienoa että näkyi myös siellä päin maailmaa. En henk koht voi käsittää näitä georajauksia ihan tavallisissa haastatteluissa.

      Poista
    2. Turkissa toimi myös, niin teknisesti kuin sisällöllisestikin :) Onnea kirjan saamasta laajasta ja ansaitusta huomiosta! Ostin omani viimeksi Suomessa käydessäni ja täällä se nyt leviää menestyksellä turkinsuomalaisten äitien (ja vähän isienkin)keskuudessa.

      Lotta

      Poista
  5. Ihana <3 Te olette niin kauniita <3

    Mä oon sitä mieltä että se eka 6kk on elämän rankinta aikaa. Ei parasta aikaa.

    Esikoista odottaessa muistan yhden vieraan (vanhan) naisen sanat että "muista se ensimmäinen päivä, sen voimalla jaksat koko vauva-ajan". Paskat. Mä mietin ensimmäiset kaksi viikkoa että mikä mussa on vikana kun en kokenut mitään tunneryöppyä, ihanuutta tai rakastumista vauvaan... Sitten se iski kun 2 viikkoa oli takana. Vollotin vaan vauvan ihanuutta.

    Mun puhelin muuten korjasi joka "vauva"-sanan "vaiva"- sanalla. Viisas iPhone. On se selkeästi älypuhelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhahah, selkeä älyfööni! Ja kiitos, pakkelia oli toki laitettu ihan telalla, noi valot vaan syö kaiken värin naamasta.

      Poista
  6. Musta se haastattelu oli tökerö, typerä ja kärjistetty. Jotenkin sain ihan idiootin kuvan haastateltavista ja lapsen nimittely hmmm... raivokääpiöksi(?) tai mikä ikinä nyt olikaan, oli jotenkin ankeaa. Ei uponnut mun huumoriin lainkaan, vaikka olen näitä blogeja aina aika-join seurannut ja näistä tykännyt.

    Mulla ei henk.koht. ollut lapsen ekaan puoleen vuoteen mitään ongelmia. Superleppoisaa aikaa. En ymmärrä, miksi siitä pitää ottaa kamalaa stressiä tai ylipäänsä niin kauheasti jauhaa. Lapsen kanssa elämä nyt vaan on vähän erilaista kuin ilman lasta. Toki välillä menee hermo, mutta niin menee aika moneen muuhunkin asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haloo, ei raivokääpiö ole mitään huumoria vaan ihan tieteellinen nimitys alle puolivuotiaalle. :D Iloitse hyvä ihminen siitä että SULLA ei ole ollut ongelmia ja anna meidän vaahdota ihan siitä mistä haluamme, eiks jeh?

      Poista
    2. No tän anonyymin ei selkeästi kannata täällä sitten roikkua, kun me Project Maman kohderyhmä-äidit olemme pääosin tällaisia luusereita. Tosi ihanaa kun ei puoleen vuoteen ollut mitään ongelmia, ja kyllä varmaan sullekin löytyy kivoja blogeja luettavaksi joissa voitte vertailla onneanne ja stressittömyyttänne.

      T. anonyymi myös kun kommenttini on niin ilkeä etten kehtaa panna nimeä alle (tämähän on nettikäytäntö?)

      Poista
  7. Olittepa nätteinä! :)
    Vaikka mullakin oli vauvavaihe kummankin kohdalla helppo ja melkein elämän parasta aikaa ;) niin tunnistan kuitenkin tarpeen tälle Vuoden Mutsi-kirjallekin ja äitiyden kliseiden ja "kahleiden" ravistamiselle. Eihän kaikki voi ikinä kuulua kohderyhmään, mutta kirjan hyvästä vastaanotosta päätellen moni on tuntenut tarvetta tällaiselle samaistumiskohteelle. Todella hyvä että sellainen on nyt tarjolla niin ei tartte yksinään kärvistellä siellä pinnasängyn äärellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kävin myös paniikissa kampaajalla. ;) No juu, tässäkin kohtaa tarvitsee vain hyväksyä että oma kokemus ei ole se ainoa oikea. :)

      Poista
  8. Tuli vielä mieleen, että johtuisikohan teidän blogien & kirjan joissain ihmisissä herättämä ärsytys siitä, että kirjoituksien perusteella on helppo ajatella niiden sisällön edustavan koko teidän ajattelu- ja kokemusmaailmaa?

    Noin yleisemminkin olen huomannut, että bloggaajan persoonasta ja elämästä tehdään aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä blogitekstien perusteella. Jos joku pitää "hömppäblogia", jossa jutustellaan vaatteista, matkoista, julkkiksista tmv, on kirjoittaja tyhjäpäinen bimbo, joka käyttää kaikki rahansa vaatteisiin ja hukuttaa lapsensa materiaan.

    Teillä tulee taas välillä täyslaidallinen sitä vähemmän auvoisaa arkea. Tokihan blogin perusteella saa täten kattavan kuvan kirjoittajan elämästä, joten johtopäätösenä on, että ette millään tavoin sopeudu lapsiperhearkeen ja elämä on yhtä ankeutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samanlaiseen ajatteluun sorrun minäkin - unohdan että bloggaaja esittelee yhden puolen elämästään ja toimittajataustainen tyyppi vielä jollain näkökulmalla höystettynä, koko elämä ei siis ole esillä. :)

      Poista
  9. Haastattelu oli oikein mukava ja "teidän tyylinen"! Olisipa vaan ollu pitempi haastattelu.

    Tosta vauva-arjesta. Mun mielestä ekat puoli vuotta oli ihan hirmu stressaavia. Mut se johtui ihan vaan siitä, että mä en tajunnut nauttia siitä kun se vauva nukkui ja söi, nukkui ja söi. Nyt kun sillä on uhmaikä kaipaan kovasti tuota ekan puolen vuoden "helppoutta". Ja mikä veemäisintä sen stressin sai aikaan kaikki ne lehtien ym. jutut jossa hehkutettiin "täydellistä äitiä" joka kerkee tehdä kaiken, näyttää helkkarin hyvältä ja pystyy olemaan vielä viehkeä puolisolleen. Jep jep. Jos joskus saan toisen lapsen tiedän just mitä kannattaa "stressata" ja mitä ei. Kaikki kunnia äideille (ja isille) muistettaispa vaan, et on niin monta tapaa olla äiti (ja isi) kun on lastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme kiitollisia joka minuutista! ;) On muuten tosi kumma kuinka puhutaan täydellisestä äidistä kun ei ole olemassa edes täydellistä ihmistä.

      Poista
  10. Haastattelussa viitattiin taasen keskustelupalstoihin.

    Miksi vauvalehtien keskustelupalstat ovat Käsite, mutta esim. hesarin keskustelupalsta ei? Ei sielläkään mitenkään ystävällismielistä keskustelun sävy ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mun mielestä kaikki anonyymeille kommentoijille avoimet keskustelupalstat käsitteitä, äitiydestä tietty väännetään vauvapalstoilla, siksi siis viittasimme niihin. Missään muuten en ole niin luokatonta kommentointia nähnyt kuin olisiko ollut Taloussanomissa! O_o

      Poista
    2. "Äiti on äidille susi, koska kaksplussan keskustelupalstalla meno on kuin nettihesarin lukijakommenteissa konsanaan."

      Poista
  11. Peukutan täältä Baijerista! Ihanaa että joku puhuu asioista suoraan. Minun ensimmäiset kuukaudet äitinä kotona meni shokissa. Olin ihan vakuuttunut siitä että elämä oli siinä. Ei se ollut. :) Mutta olisin paljon mieluummin lukenut silloin tätä blogia kuin vauvalehtien ihanneäiti- ja täydellinenlapsijuttuja. Kirjan hankin heti kunhan keksin miten, ehkäpä se on hyvä ja pätevä syy pikaiselle Suomi-visiitille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistuen hakuohjeet neuvolaan pakolliseksi sessioksi, sanon minä. ;) Eikö verkkokaupat toimita ulkomaille?

      Poista
    2. Meille asti eivät toimita, valitettavasti (mutta me asummekin tosi kaukana). Asia tuli selväksi kun yritin saada lapsilleni suomen kielen oppikirjoja - ei onnistunut. Täytyy tosiaankin odottaa seuraavaa Suomen-matkaa.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...