Tietoa mainostajalle ›

22.5.2012

Vaihe, jossa selkä on kipeä


Vauvavuoden alussa on kipeänä hanuri. Sitten tissit ja hartiat. Seuravaaksi paukkuvat polvet. Lopuksi katkeaa selkä. Voisiko joku ergonomia-asiantuntija kertoa, mikä olisi ihmistaaperokärryn työhön oikeaoppinen asento vai vedetäänkö tämä vaihe läpi punaviinillä ja buranalla? Tuki- ja liikuntaelimistöni ei missään nimessä kestäisi enää kolmatta lasta.

23 kommenttia:

  1. no sitä lasta ei kävelytetä, onpas helppoa ;) ei olla juuri ketään näistä kolmesta kävelytetty, ja äkkiä on maistunut jonkin työntökärryn tai auton työntely ja kävely. joo, ollaan tylsiä vanhempia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Not an option! Pätkä konttaa puntin juureen, ottaa käsistä kiinni ja alkaa *roikkua*. Kärryä en uskalla vielä antaa.

      Poista
    2. Aika pitkä pätkä, jos ylettyy äiteen käsiin lattiatasolta ;) Mä olen kuullut huhua, ettei tuolla kävelyttämisellä edes olisi mitään yhteyttä kävelyn oppimiseen, eikä se välttis ole kovin ergonomista edes lapselle. Itse en myöskään halunnut kulkea selkä kyyryssä. Lapsi sai edetä kontaten tai tukia pitkin, jossain vaiheessa lastattiin taaperokärry täyteen tietokirjoja ja katseltiin sydän syrjällään sitä meininkiä.

      Poista
  2. Juu, en minäkään kävelyttäisi, mutta selkä napsahti, kun tyhmänä yritin luistimet jalassa pitää pystyssä aikoinaan 3-vuotiasta luistimilla. Jälkeenpäin hoin vaan, että "järki hoi, älä jätä" ja seuraavalla ja monen monta kertaa sen jälkeen olen jättänyt ne omat luistimet kotiin. Selkäkipuihin auttaa liikunta, liikunta ja liikunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. .. ja se ettei kököttäis tässä koneella. ;)

      Poista
  3. Just noin eli ei todellakaan kävelytetä. Nimim. Toinen laiska äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä laiskottelen jo niin paljon etten tässä asiassa enää kehtaa kun toinen niin älyttömästi haluaa.

      Poista
    2. Sama juttu...

      Mutta mitä tulee ergonomisuuteen, niin oikeaoppinen tapa tukea kuulemma olisi ollut tukea lasta lantiosta eikä roikottaa käsistä. Sepä se vasta olisikin tehnyt äidin selälle hyvää.

      Poista
  4. Joogaa ja vihreää teetä varmasti suositeltaisiin, itse jo kolme aikuiseksi saanut, nauttii vaivoihinsa lasin kaksi Punkkua, rauhoittaa kaikki vaivat.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punkulla mennään toistaiseksi. Toivottavasti tää vaihe menee nopeasti ohi.

      Poista
  5. No meillä luotetaan tuon pienimmän omatoimisuuteen ja kiinnipitämiseen. Tyyppi ottaa lahkeista kiinni ja sitten äiti vaan muistaa kävellä riittävän hitaasti :D

    VastaaPoista
  6. Laiskuus pelastaa selän... Ekaa jaksettiin vielä kävelyttää, mutta toinen puhumattakaan kolmannesta sai opiskella homman ihan omatoimisesti ;D

    VastaaPoista
  7. Kyllä meilläkin kävelytetään, vaatii sitä hyvin äänekkäästi. Kärryäkin käyttää, mutta sitä sitten pitää käydä kokoajan kääntämässä kun törmää seinään. Molempi pahempi.

    VastaaPoista
  8. Ihan tavallinen tuoli toimii parhaiten "työntökärrynä". Se menee niin hitaasti eteenpäin, ettei lapsi kaadu sen kanssa niin helposti. Jos laittaa huopapalat tuolin jalkoihin, niin ei tule lattiaan naarmuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meillä meni hammas tuolla tyylillä. Sai tuolin vedettyä päällensä ja pikkunen hammas melkein irti... sitäkään ei voi suositella. Kävelyttämällä mentiin meillä.

      Poista
  9. Muista en tiedä, mutta ainakin Brion ja Plaston kärryissä on takapyörien kohdalla ruuvit, joiden kireyttä säätämällä saa säädettyä sitä miten lujaa se kärry kulkee. Ne saa siis jopa niin tiukalle, ettei se kärry kulje mihinkään.

    Meillä siis lapsi kyllä paahtaa Taaperokärryn kanssa. Kunhan vaan jaksaa käydä kääntämässä kärryn ja lapsen kun seinä/sohva/keinutuoli/muu tulee vastaan.

    VastaaPoista
  10. En mäkään kävelyttäisi ainakaan molemmista käsistä. On kuulema huono ergonomisesti myös lapselle. Onnistuisko vain toisesta kädestä pitämällä? Meilläkin on ollut kaikenlaiset kärryt erittäin kovassa käytössä tuossa vaiheessa.

    VastaaPoista
  11. Meilläkin hoidettiin kävelytykset Brion kärryllä, ei tullut juuri haavereita vaikka niitä lykittiin jo ennen kuin osattiin seistä ilman tukea. Eikä sitten myöskään ollut tarvetta roikkua minun lahkeessani. Kannattaa tosiaan laittaa painoa kyytiin ja säätää jarrut päälle niin kovi pienikin pystyy kärryjen kanssa taapertamaan. Kärryjen kääntämiseen toki tarvitaan aikuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jaksoin ensimmäisen kanssa säätää kärryjä, kerätä sopivia painoja, vääntää ruuveja, käydä auttamassa aina kun jäi kärryineen jumiin.

      Toisen kanssa en enää viitsinyt moista säätöä, vaan kävelytin suosista.

      Poista
    2. Niin ja enemmän tuo isompi minussa nykään roikkuu kuin nuorempi, vaikka nuorempaa tuli aikoinaan enemmän kävelytettyä.

      Poista
  12. Onneksi ohimenevää! Meillä vuorossa neljännen pyöräilemään opettelu ja se kahva on tietty edelleen hankkimatta. Selkä huutaa hoosiannaa täälläkin! Eli vaihetta vaiheen perään ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tältä vaiheelta muuten välttyy kokonaan kun antaa lapselle polkupyörän vasta kun se osaa jo valmiiksi pysyä sillä pystyssä. Meillä on menty ensin potkupyörällä ja ketään ei ole tarvinnut tukea pyörän kanssa.

      Poista
  13. No just se, että ei kävelytä ei. Tässä kohtaa se laiskuus on jopa lapsen parhaaksi, kävelyttäminen altistaa (siis altistaa, ei välttämättä aiheuta) erinnäisille ongelmille, jotka on perin helposti vältettävissä sillä, että ei vaan kävelytä.

    Miina

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...