Tietoa mainostajalle ›

21.4.2012

Verkon ulkopuolella

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Sadun postaukseen YLE:n Pörssiklubia käsittelevästä artikkelista, joka herätti itsessäni suunnatonta vitutusta. Kun aloin silmänilokommentin kohdalla kirkua ääneen, Koti-Insinööri erehtyi toteamaan, että mitäs sitten. Kyllä herrakerhoja on aina ollut ja tulee aina olemaan - se ei ole kiellettyä.

Ei olekaan. Saa niitä silti vastustaa.

No miksi pitäisi?

Koska tämä Pörssiklubi ei ole mikä tahansa työttömien peräkammarinpoikien moponrassauskellari, jonne akat ei voi tulla, kert ne kieltää kaljoittelun.

Miten niin ei ole - harrastus se on rahankin kerääminen?

Koska nämä tyypit ovat keskimäärin viisikymppisiä, toistensa tuntemia, hyvätuloisia setiä, jotka satavarmasti rekrytoivat. Ja sitten ne kysyvät klubilla suosituksia hyvistä työntekijöistä, kun pomon pesti aukeaa. Jos yhtään naista ei ole näköpiirissä kuin kahvinkeittäjänä, tuleeko sitä ihan vahingossa ajatelleeksi vain miestä?

Ehkä aliarvioin miehiä. Voihan olla, että siellä naisten nimiäkin varmasti vilahtelee - tarvitaanhan firmoihinkin meitä niitä silmäniloja respaan.

Turhanpäiväistä itkua, perustakaa oma klubi? Joo, mahtava idea! Näitä vaikutusvaltaisia naisia onkin Suomessa jo ainakin... No, wait...

Saatana.

27 kommenttia:

  1. Joo, jaan tämän raivon. Edellisen kerran kiehuin kun kuulin Suomen Washingtonin suurlähetystön saunottamisinnovaatiosta, siellä oli käynyt muutamassa vuodessa "300 vaikuttajaa" - saletisti kaikki miehiä. Saatana vaan täältäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saunottamisinnovaatio??? En ehkä halua tietää enempää.

      Poista
  2. Jäsenlista julkiseksi ja firmat boikottiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. There's a start. Ja ainakin ne, jotka eivät kuulu kerhoon voisivat nostaa kätensä ylös (viis siitä eivätkö vain ole saaneet kutsua vai toimivatko jonkinlaisen solidaarisuuden hengessä).

      Poista
  3. Kiitos postauksesta ja linkistä! Mä olen aina ajatellut, että en ole minkään sortin feministi, mutta kieltämättä useampi vuosi miesvaltaisella rahoitusalalla ja parit äitiyslomat kyytipojaksi on saanut miettimään asioita vähän uudessa valossa.

    Tuolla salamatkustaja -blogin puolella joku hyvin kommentoi siitä, mistä itse olen jatkuvasti ärtyyntynyt: palkkaeroja selitellään sillä, että naisvaltaisilla aloilla on pienet palkat, mutta minkä helvetin takia ne palkat on pienet? Kukaan ei varmaan voi kiistää, etteikö esim. lastentarhanopettajat tai sairaanhoitajat tekis tärkeää ja arvokasta duunia. Näistä varsinkin ensin mainittu on ihan uskomattomassa palkkakuopassa!

    Tuntuu, että ala kuin ala kärsii inflaation siinä vaiheessa kun naiset pääsevät 'reviirille'. Joskus muinoinhan esim. kirjastonhoitajatkin olivat suuressa arvossa tiedon vartijoina (mites nykyään?). Samoin kirjanpitäjät on joskus muinoin olleet suuriakin numeropäitä, mutta mites arvostus ja palkkaus nykyään?

    Onko niin, että päästäkseen tarpeeksi korkealle hierarkiassa, naisen pitää olla melkoinen bitch, meneekö energia oman aseman säilyttämiseen, kasvaako naisille matkan varrella munat vai minkä helvetin takia naiset ei enemmän auta toisiaan? Vai onko vaikutusvaltaisia naisia vaan liian vähän, että sillä olisi suuremmin merkitystä?

    Ehkä moni just äitiyden myötä luovuttaa? Toisaalta äitiysloman/lomien aikana on samaan aikaan valmistuneilla sälleillä hyvin aikaa tehdä se ratkaiseva pesäero urakehityksen kannalta. Äitiyslomat kun tuppaa tulemaan väkisin siinä vaiheessa, kun olisi tärkeää olla siellä työpaikallakin näyttämässä kyntensä.

    Jos ei vielä tullut selväksi, niin täälläkin tämä aihe vituttaa aika rankasti ;)

    t. toinen keskivertomamma

    ps. onneks nykyinen Washingtonin suurlähettiläs on nainen, joten saunan lauteille varmaan kutsutaan päteviä mimmejäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laadukas kommentti, kiitos! :D Olen itse kilpailuhenkiseksi luonnehdittuna (ihan persoonallisuustestin kautta) ihmisenä miettinyt paljon tuota äitiyden myötä luovuttamista. Onhan siinä itsetunto kovilla kun palaa duuniin - kaikki muuthan ovat painaneet niska limassa ja kouluttautuneet sillä välin kun itse sekoitat muussattua perunaa korvikkeeseen. Ehkä naiset kaipaisivat pientä sytytystä, pisteistä pelaamista, ja sitä kautta sen oppimista, että joskus häviää ja joskus voittaa, häpeää siitä ei tarvitse tuntea.

      Ai niin, jos joku ei ole vielä lukenut kirjaa a Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan niin kannattaa ottaa lukulistalle.

      Poista
    2. Toi äitiyden myötä luovuttaminen on asia, josta pitäisi voida myös keskustella, ei pelkästään poissaolojen aiheuttamista ongelmista tai osaamisvajeesta.

      Olen itse alalla, jossa on miehillä ihan ok olla isyysvapailla pitkäänkin eikä heidän keskuudessa ole samanlaista anteeksi pyytelevää tai jo luovuttanutta asennetta töihiin palattaessa.

      Naisen ei tarvi olla bitch pärjätäkseen, en usko siihen hetkeäkään, mutta kyllä itseluottamusta moni tarvisi roppakaupalla jostain lisää. Ei ne jätkätkään pyytele anteeksi, että sori olin vuoden pois. Tulevat vaan takaisin ja laittavat itsensä likoon.

      Poista
    3. Musta tuntuu että mä oon tyrkyttänyt tätä kirjaa aikaisemminkin, mutta tyrkytetäänpä taas: Gaby Hinsliff: Half a Wife - The working family's guide to Getting a Life Back. Kirjan nimi ei musta anna oikeutta teokselle! Sisältää yhteiskunnallista, käytännöllistä, feminististä kelailua aiheesta. Saa mm. Amazonista.
      http://www.curtisbrown.co.uk/gaby-hinsliff/half-a-wife/

      Poista
  4. Aivonsa muussattua perunaa korvikkeeseeen sekoittaessaan surkastaneille lohdun sanaksi se, että ainakin minun mielestäni pieniä lapsia hoitaneilla on "yksi vaihde enemmän": työkokemusta, intuitiota, ei-sanallisen kommunikaation tulkitsemista, silmät selässä, salamannopeat refleksit, moniajo. Ottaisin sen täysin subjektiivisesti omiin kokemuksiini perustuen huomioon rekrytoinnissa aivan samalla lailla kuin jonkun vanhan jäärän mielestä RUK on hakijalle lisää uskottavuutta tuova arvokas kokemus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se taas riippuu ihmisestä. Ei kaikkia vanhemmuus niin kamalasti jalosta tai että lapsiperheen arjenpyörittämisen taitoa osaisi jotenkin automaattisesti siirtää työelämään.

      En siis sanoisi, että pienten lasteni kanssa kotona oleminen on parantanut esim. minun johtamistaitoja tai valmentaisi esimiestehtäviin. Sen sijaan vapaa-ajalla lasten harrastusryhmän vetämisen voisin mainitakin vaikka työtä hakiessa, koska siinä on jo enemmän yhtymäkohtia johtajan/esimiehen tehtävien kanssa.

      Poista
  5. Tuolla YLEn sivuilla oli maininta siitä, että vanhemmat jäsenet naisten mukaantulon jo sallisi, mutta nuorempi osa jäsenistöä sitä vastustaa. Tulipahan mieleen, että johtuukohan tämä osittain myös siitä, että nuorempi naisväestö alkaa olla sen verran itsevarmaa, osaavaa ja äänekästä, että nämä nuoret herrat pelkäävät jäävänsä jalkoihin. Ehkä mä ainakin salaa toivon, että se siellä olisi vähän jotain tämmöistä taustalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä huomasin saman kuriositeetin. Voisiko olla niin että Pörssiklubin kaltainen kerho houkuttaa vain niitä, jotka kokevat tarvitsevansa miehisyydelleen pönkitystä ns "itseään paremmasta" seurasta? Tämä on tietysti vähän sama asia kuin tuossa kuvasit: taustalla on tässäkin huono itsetunto. Toisaalta omia mahdollisuuksiaan ei kannata väkisin huonontaa sallimalla kilpailu.

      Poista
  6. Ei sillä että se ongelmaa tosiaan kokonaan ratkaisisi, mutta kyllä meidän naistenkin kannattaa perustaa ne omat klubimme ja kerhomme, ja tietenkin verkostoitua niiden miesten kanssa, jotka eivät ole näin pahasti keskiajalta mielipiteineen. Siis sitä päivää odotellessa, kun niitä vaikutusvaltaisia naisia on enemmän, eikös?

    Esimerkiksi Tina Aspialan Hyväsisko.net on mielestäni sympaattinen yritys siihen suuntaan.

    Itse koen, että osaan hallita kaaosta aikaisempaa paremmin parin äitiysloman jälkeen. Niin että olen siinä mielessä pätevämpi esimies kuin ennen perheellistymistäni. Mutta joku toinen tietysti on organisointitaidoiltaan jo alussa minua parempi, niin että en usko, että ihmisen perheellisyys tai perheettömyys lopulta niin paljoa vaikuttaa.

    VastaaPoista
  7. Mun mielestä naisten asiaa ei aja mitenkään kitistä jostain setien kerhosta. Niitä verkostoja ja verkostoitumispaikkoja on myös naisille, ja jos tuntuu ettei oo mieluista, ni ei muuta kuin omaa pykäämään pystyyn.

    Vaikea uskoa, että miehet jaksaisivat itkeä, etteivät pääse jäseneksi esim. Havis Amandan Nuorkauppakamariin. Nyyh, siellä ne naisyrittäjät verkostoituvat keskenään, tekevät bisnestä, ja varmaan rekrytoivat vaan naisia, että kyllä nyt on syrjintää tässä. Esim. just JCI on naisille(kin) hyvä verkostoitumispaikka, kun vaan lakkaa itkemästä. Elämä on every (wo)man for her/himself.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän juuri tuon viimeisen kappaleen pointti oli: JOS miehillä ei olisi niin ylivoimaista etumatkaa tässä verkostoitumisessa, kitinää ei tosiaan tarvittaisi. Kun hallituspaikat ja toimitusjohtajavakanssit ovat Suomessa jakautuneet kuten ovat, miehillä ei tosiaan ole hinkua naisten klubeihin. :) Toivottavasti asetelma olisi jossain vaiheessa toinen.

      Poista
    2. Nuorkauppakamareista sen verran, että Havis Amanda on perustettu vuonna 2003 vastavetona Tampereen Nuorkauppakamarille (perustettu 1956 muistaakseni, johon ei vastaavasti pääse kuin miehiä. Kaikki muut Suomen nuorkauppakamarit ottavat jäsenikseen molempia sukupuolia ja nykyisin suurin osa hallitusviroista on naisilla...

      Niin ja se Tampereen Nuorkauppakamari: eliittipellejen mesta, joka toki tekee paljon, mutta kamarin jäsenmaksu on moninkertainen muihin kamareihin verrattuna, eli on kait sitä pätäkkääkin, millä ostaa homma toimimaan...

      Poista
  8. Joo, kyllä naisten nyt ainakin ensihätään pitäs ite verkostoitua.

    Mutta eihän se loputtomiin auta, turha sanoa, etteikö tiettyjen alan mieskerhot olisi syrjiviä - jos on jo valmiiksi vähemmistössä jollain alalla, niin kyllä se nyt sitä etenemistä hiukkasen haittaa, jos ei pääse ees mukaan tilaisuuksiin, joissa verkostoidutaan. Jos on 1000 miestä ja 20 naista, niin ihan sama, paljonko ne naiset keskenään verkostoituu, ei se vaan loputtomiin auta. Yks isoimmista ongelmista on just se, että kun huomauttaa epäkohdista, se on sitten aina vaan naisten kitinää ja feministien ylireagoimista.

    Ja miehet vanhempainvapaalle, ei kuukaudeksi tai kahdeksi, vaan puolet ja puolet (noin keskimäärin), se olis kyllä ehkä tärkein juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että toi vanhempainvapaiden jako etenee noin saatanan kankeasti, kertoo jo jotain suomalaisesta tasa-arvoajattelusta. Anu Silfverberg kirjoitti juuri ihan loistavan kolumnin, jossa käsiteltiin hoitovastuun jakautumista.

      Poista
    2. Samaa mieltä Jennin kanssa. Yksi isoimmista epäkohdista juuri tuon Pörssiklubin kanssa on minusta se, että siellä on nimenomaan vaikutusvaltaista porukkaa, jotka rekrytoivat joko suoraan tai toimivat ainakin hyvinä suosittelijoina.

      Siitä omasta 1500 hengen jäsenporukasta löytyy takuuvarmasti lähes hommaan kuin hommaan joku jonkun henkilökohtaisesti tuntema 'hyvä tyyppi', eikä sitten tule edes mieleen harkita jotain muita vaihtoehtoja. Näin kategorisesti naiset tulee helposti rajautuneeksi koko rekrytointiprosessin ulkopuolelle vain sukupuolensa perusteella.

      Vaikka kannatan naisten verkostoitumista, niin vielä enemmän kannattaisin 'sekatoimintaa', koska siitä kaikki varmasti aidosti eniten hyötyisivät. Muutenkin tuntuu tosi pöntöltä, että vielä 2010-luvun Suomessa ylipäätään keskustellaan ihmisten pätevyydestä/sopivuudesta/motivaatiosta sen perusteella, mitä housuista sattuu löytymään...

      Yksi hyvä keino parantaa nimenomaan nuorten naisten ja äitien asemaa työmarkkinoilla olisi minusta kans se, että miehetkin velvotettaisiin olemaan kotona sen verran pitkä aika, että se vaikuttaisi heidänkin työelämään, uraan ja jo rekrytointiin konkreettisesti. 6+6+6 -mallia odotellessa.

      t. toinen keskivertomamma

      Poista
  9. Iso LIKE noille tunnisteille! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tunnisteet on kuulemma sekavat mutta itse löydän niistä aina tilanteeseen sopivan. :)

      Poista
  10. Mielenkiintoinen aihe, tästä riittäisi keskusteltavaa! Puolestani miehet saavat pitää sauna- yms. kerhonsa, eivät hekään ole kiinnostuneita naisten marttakerhoista. Keskitytään siis omaan suoritukseen!

    Sanoisin että naiset opiskelkaa insinööreiksi ja muille miehisille aloille, tutustukaa ja sijoittakaa pörssiosakkeisiin, käyttäkää vähemmän aikaa ja rahaa tuottamattomaan touhuun (meikkaaminen, vaatteiden kanssa pähkäileminen jne), älkää lukeko naistenlehtiä vaan talous-, politiikka- ja tekniikkalehtiä, pitäkää omat rahat ja puolitatte miehen kanssa äitiys- yms.vapaiden ansionmenetykset. Ja sitten ostatte tyttärillenne tekniikkalegoja!

    Lukuvinkkejä esim.: Kiltti tyttö ei rikastu, Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteesssa samaa mieltä tuosta omasta suorituksesta, mutta pointtihan tässä nimen omaan on, että siihen omaan suoritukseen keskittyminen kun ei läheskään aina riitä, kun miespuoliset täysin tasavertaiset kollegat menee ohituskaistalta ohi vaikka miten teet oman duunin ihan helvetin hyvin. Ja oma kokemus siis nimenomaan tuollaiselta miehiseltä alalta.

      Itse asiassa välillä hämmentääkin, että missä vaiheessa niistä samoja keissejä vääntäneistä jannuista tulee muka niin paljon parempia? Toiset vaan saa asioita helpommin kuin toiset, eikä siinä auta tuottavuuteen keskittyminen, ja tämän asian epäreiluus just välillä nimenomaan pännii.

      Pakko vielä kommentoida, että ei se pukeutumisen miettiminen ja huoliteltu olemus ole mitenkään huono juttu tuolla duunimaailmassa. Ja öö miksei naistenlehtiä kannattaisi lukea kaiken muun ohessa? En itse ainakaan varsinaisesti kaipaa yhdeksi äijäksi muiden joukkoon vaan olis kiva kelvata ihan omana itsenä. Mutta joo, ymmärrän kyllä mitä haet takaa :)

      Omat rahat tottakai, mutta tuo ansionmenetysten puolitus on kieltämättä hyvä idea ;) Ja tuo kirjavinkki on hyvä, jos raha-asiat ei muuten ole tuttuja.

      t. toinen keskivertomamma

      Poista
    2. Just joo! "naiset, ruvetkaa miehiksi" - ei ruveta. Ihan typerä kommentti. Inhoan tässä yhteiskunnassa sitä, että naisellisia ominaisuuksia vähätellään. Kunniaan hoivavietti, kikatus ja kimitys. Hyvällä johtajalla voinee olla myös nämä ominaisuudet?

      Poista
    3. Eikö naisten yritysmaailmaan tuoma arvonlisä ole juuri sitä ei-miehistä ajattelua? Mutta vaikka sukupuolilla on molemmilla opittavaa toisiltaan, kimitystä en usko kenenkään kaipaavan. :D

      Poista
  11. Valitettavasti rupeamalla mieheksi eli käyttäytymällä itsevarmasti, ei anteeksi pyytelemällä ja mm. seuraamalla noita talous/tekniikkalehtiä ja tunkemalla itsensä joka konferenssiin, jotka ovat miehiä pullollaan on se tie jolla tosiaan pääsee miesten kanssa samaan pöytään ja jopa kuunnellaan (mikä on jo saavutettu status, että ei ole enää sitä silmänruokaa, ikäkin tietty alkaa korjata tätätä asiaa).

    Mutta olen samoilla linjoilla, että on käsittämätöntä mielen köyhyyttä, että samalla menetetään ne feminiiiset voimavarat ja johtamistaidot: empatia, tasapuolisuus, diplomatia, johtaminen merkityksen löytämisen ja oivaltamisen kautta pikemminkin kuin perinteisen palkitsemisen kautta.

    Välillä tuntuu, että olen kadottamassa itsenikin tähän miesmaailmaan. Kahdestaan sitten voi miestenkin kanssa jutella niistä herkemmistä asioista, mutta miesporukassa ei koskaan.

    Minä myös tungen niihin saunailtoihin ainoana naisena ja ilmoita sitten hyvissä ajoin, että tulen sinne ja mulla on sitten uimapuku päällä.

    VastaaPoista
  12. http://www.zonta.fi/

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...