Sain tästä esimakua taannoin päivällispöydässä. "Äiti, mikä on tomato?". Skidi oli lukenut oma-aloitteisesti Heinz-pullon kyljessä mollottavan tekstin. Epäilin vilppiä. Kalapuikot jäähtyivät, kun aloin etsiä pöydästä lisää luettavaa, jota ei olisi mahdollista arvata. Koti-insinööri totesi oppineensa lukemaan nelivuotiaana. En uskonut. Muistan, kuina Mutsi yritti toimia opettajana. Istuin 70-luvun lopulla mustan nahkasohvan mäntyisellä käsinojalla ja yritin vaikuttaa kiinnostuneelta siitä, että Anni antaa Aapolle omenan. Pidin Annia vähä-älyisenä ja konsonanttien toistelua turhana. Opin lukemaan ekalla luokalla, kun paras kaveri sai lukutaitoisena kirjastokortin. Minäkin halusin.
Toinen yllätys tuli, kun Skidi yritti laskea, kuinka monta vuotta kestää kunnes mummi täyttää sata. Vastaus oli humanistin tarkkuudella oikein, insinööri korjasi tulosta pari piirua alaspäin. Putosin itse matematiikkakärryiltä kolmannella luokalla, kun murtoluvut alkoivat. Joudun edelleen arvaamaan oikean vastaukseen tehtävään 8x7. Yläasteella kävin kovaäänisen riidan matematiikanopen kanssa, sillä se väitti, että luku potenssiin nolla on aina yksi. Vitut on. Jos ottaa nolla kertaa omenan, kädessä ei tasan ole yhtään omenaa! Lukiossa piti käsitellä sitä, että kaksi toisiinsa nähden vaakasuoraa viivaa kohtaavat jossain äärettömyydessä. Eh. Ja ope itse varmaankin on tarkistanut asian?
Kolmas välikohtaus oli suoranainen isku vyön alle. Minulla on ollut tapana viedä kersaa luontoretkille, jotta voin
Ehdin jo epäillä, että kyseinen besserwisser ei ole minun lapseni, kunnes järjestys palautui universumiin. Kersa hävitti rannalta löytämänsä kotilon ja itki lohduttomasti. Kun pohdin ääneen, mikä mahtaisi piristää, vastaus löytyi (vähän turhan) nopeasti: kuulemma suklaamuna.
On se sittenkin mun. Ja suklaamunia osaan annostella, jos muuten ollaankin vähän erilaisia.
Meillä jo parivuotias osaa sanoa: "anna suklaata kun se auttaa".
VastaaPoistaKoulumatematiikassa minua risoo se, että usein asiat opetetaan jonkinlaisina mielivaltaisina sääntöinä, jotka pitää vain muistaa, vaikka oikeasti sille on aina syynsä, miksi asiat määritellään niin kuin ne määritellään. Laskutoimitus x^0 = 1 on määritelty näin, jotta kaava x^(a+b) = x^a * x^b olisi voimassa myös silloin, kun a = 0 tai b = 0. Tämä on eri asia kuin x * 0 = 0, eli että otat omenan nolla kertaa. Mitään reaalimaailman tulkintaa nollannelle potenssille en tiedä tai ainakaan tähän hätään keksi.
- matemaatikko
Matemaatikonkin pitäisi tajuata että jos sen omenan ottaa käteensä kertaa *nolla* tai potenssiin *nolla* niin kädessä on nolla. Sori.
PoistaTäh? En ymmärrä tätä omenavertausta. Mitä kaksi potenssiin kolme on omenissa? Sehän ei ole kahden omenan ottamista käteen kolme kertaa (=6) vaan oikea vertaus on "kanivertaus" eli kaksi kania saa kaksi kania, jotka saa kaksi kania (2x2x2=8).
PoistaSiis ei niin että kanivertauskaan selittäisi sitä, miksi potenssiin nolla on aina yksi. Mutta sehän on Riittan pointtikin: joskus matematiikassa pitää sopia asiat tietyllä lailla jonkun muun kuin käytännön esimerkkien mukaiseksi, ja tällöin asialle on matemaattinen selitys mutta oppilaille tupataan vain sanoa "koska se vain on niin".
Ja tämähän ei niiin ollut sinun pointtisi tässä jutussa, joka oli siis tavalliseen tapaasi hauska ja osuva. Mutta ei voi mitään, joskus tulee tartuttua epäolennaisuuksiin.
Sen kun sovitte keskenänne mitä haluatte, mutta mulla on omenoita kädessä edelleen nolla. :)
PoistaEn tajunnu tosta Riitan kommentista mitään, mutta 8x7 on helppo.
VastaaPoista2x7= 14 ja 14+14=28 ja 28+28=56. Onneks oon melko nopea päässälaskija, niin tyhmyyteni ei paljastu...
Jos olet lukion käynyt, niin kyllä tuo Riitan kommentti pitäisi avautua. Mielestäni monet pelkäävät matemaattisia merkintöjä, vaikka se on varsin helposti opeteltava "kieli". Kun ne hallitsee, niin asiat on helppo ymmärtää.
PoistaMatematiikassa parasta on se, että se on ainoa eksakti tiede. (joo-o, mun mielestä fysiikka ja kemia eivät tarkalleen ottaen ole).
Ja Katja, matematiikassahan hienoa on se, että ne avaruudessa kohtaavat suorat voidaan osoittaa aukottomasti kohtaavan, vaikka sitä ei pääsekään omin silmin näkemään. :D
Anonyymi, mä olen niin surkea päässälaskuja että toikaan ei auta. Veikkaamalla voittoon on mun motto. :D
Poistapilami, olen käynyt lukion, Riitan kommentista en ymmärrä mitään. Ja mitä tulee tuohon "helposti opeteltavaan kieleen" niin noin sanoo matemaattisesti lahjakas. matematiikassa on parasta se, että sitä ei tarvitse mihinkään kun on nainut insinöörin. :D
Tarkoitin tässä yhteydessä "helposti opeteltavalla kiellellä" matemaattisia merkintöjä, en matematiikan kieltä yleensä. Olen havainnut, että jotkut kauhistuvat jo sitä miltä joku matemaattinen ongelma _näyttää_, kun siellä on niitä matemaattisia merkintöjä, joihin ei muussa elämässä törmää. Ei siinä mitään lahjakkuutta tarvita, että opettelee ne merkit. Sitten osaa jo katsoa sitä laskuakin vähän toisella silmällä ilman sitä ajatusta, että "enhän mä edes tajua tästä mitään".
PoistaToihan pätee myös kiinan kieleen: opettelet vaan merkit niin siinä se. Jos matematiikka olisi oikeasti "helppo kieli", se ei näyttäisi kauhistuttavalta. :)
PoistaEihän. En väittänyt, että osaamalla merkit osaisi matematiikkaa. Väitin vain, että ne merkit kyllä pystyy opettelemaan varsin helposti. Ollaanhan tässä kaikki opeteltu aakkosetkin (ja esim. 10-lukujärjestelmä, vrt. esim. binäärijärjestelmä). Nämähän ovat ihan opeteltavia asioita, jotka eivät vaadi mitään sen ihmeempiä _matemaattisia_ taitoja. Vertaisin muuten tuota matematiikan merkkien opettelua ennemminkin kyrillisiin aakkosiin kuin kiinaan. Kiinassa kai merkki kuitenkin on yleensä jo joku sana, mikä sinällään jo johtaa asian ymmärtämiseen. Venäjää ei osaa vaikka osaisi aakkoset, mutta kun ne aakkoset osaa, niin ei se kieli enää näytäkään yhtä vaikealta kuin aikaisemmin. Sama pätee matematiikassa.
PoistaSenkun väität, mutta olet väärässä. Ne merkit voivat olla helppoja *sinulle*. Tämä näyttää olevan matemaattisesti lahjakkaan aika vaikea ymmärtää, mikä taas on minulle helppoa. ;) Ja mitä kieliin tulee, pelkkä merkki ei todellakaan takaa asian ymmärtämistä missään kielessä - tarvitaan sanan lausuminen, konteksti, paikka lauseessa ja sama kulttuuri, jotta olisi toiveita asian ymmärtämiseksi suhteellisen samalla tavalla. :)
PoistaAh, mutta mielestäni matematiikan kieli on oikealle kielelle, jolla pitää pystyä monipuolisesti ilmaisemaan itseään niin arjessa kuin eri erikoistilanteissa, sama kuin sudokut ristikoille. Huomattavasti yksipuolisempi, mutta siksi myös selkeämpi.
PoistaTämä liittyy kaiken elämän ja persoonallisuuserot kattavaan teoriaani siitä, miten ihmiset jakautuvat ristikko- ja sudokufaneihin. :D
Kyrilliset aakkoset ovat aika hyvä vertailukohta. Sen jälkeen kun aloin lukea venäjää, venäjänkieliset kyltit yms. muuttuivat ymmärrettäviksi ja ovat sellaisina pysyneet, vaikka itse kielen olenkin jo unohtanut.
PoistaHyvä teoria! Mä olen ehdottomasti ristikkoihminen, mutta löytyykö (muka) joku, joka vääntää molempia? :)
PoistaSanotaan että matematiikka on eksakti tiede. Entä se, että matemaattisen ongelman ratkaisuksi tulee ääretön tai miinus ääretön? Mun mielestä se ei oo kauhean eksaktia ;)
PoistaKatja, onneksi on olemassa humanisteille suunnattu matikkakirja: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510376760
PoistaSaako vastustaa jakoa ristikko- ja sudokuihmisiin? Mää niin tykkään molemmista ;)
PoistaEka anonyymi, toden totta! :)
PoistaAnonyymi, kirjavinkki on lähes vastustamaton. Pohdin asiaa yön yli. ;)
Miia, saa, sitähän mä tuolla yllä kysyin! :D Kummasta tykkäät enemmän?
Mä oon tainnut tehdä ristikkoja suurin piirtein aina, mutta sudokuja ehkä enemmän sitten kun ne löysin (syksyllä 2005, onko vähän säälittävää muistaa tämmöistä?!?). Yleensä kätevämmän kokoisia kuin ristikot, täyttyy nopeammin (instant gratification is my middle name) ja ulkomailla asuessa nyt muutenkin oli suomenkielisiä ristikoita vähän huonosti saatuvilla. Englanninkielisiä en koskaan viitsinyt ruveta edes yrittämään kun eihän niihin pelkkä kielitaito riitä, pitäisi olla natiivin tasoiset tiedot paikallisesta kulttuurista ja historiasta. Vrt. vihje Ismail -> sana on Atik. Kuinka moni non-suomalainen tämän muka tietää?
PoistaOon toi anonyymi 10.4. 2:06 pm ja myös minä olen ylioppilas ja tällä hetkellä kirjoilla ammattikorkeakoulussa. Enkä edelleenkään tajua tuota ekaa Riitan kommenttia. Vaikeitakin sudokuja osaan ratkaista, ristikoita en kokonaan, mutta piilosanoja kyllä osaan, niitä Suomen Kuvalehden vaikeitakin. Komppaan Katjaa siinä, että matemaattisesti lahjakkaan on helppo sanoa, että tuo "salatiede" on helposti ymmärrettävää. Itse olen verbaalisesti lahjakas ja alani on sosiaaliala. Kaverini on huippukoodaaja, joka sitten taas ei ymmärrä ihmisen toiminnasta ja ihmissuhteista yhtään mitään, ei käytännössä eikä teoriassa. Ihmiset ovat erilaisia, myös ne/me ylioppilaat. Onneksi.
PoistaIhailen tapaanne taistella omien näkökantojenne puolesta, olematta agressiivisia. :) Myös pientä verbaaliakropatiaa, me like!
PoistaMitä siihen 7x8:aan tulee niin mulle opetti opettaja joskus että se on vaikea eli "VI-KU-ri" lasku vastaus on siis VIiskytKUus ;)
Tällä mä oon pärjänny :)
diidah, kunnon vääntö on netissä Parasta! Kunhan jokainen osallistuja muistaa pitää asiat asioina (jotkut imetyskeskustelut menevät yleensä liian henkilökohtaiselle tasolle).
PoistaMinä olen sudokuihminen, ristikoiden kanssa iskee täydellinen turhautuminen eikä turhautumista vähennä yhtään se, että äitini ja isoisäni ovat pärjänneet ristikonratkonnan SM-kisoissa. Mistä päästäänkin siihen postauksen varsinaiseen aiheeseen: minä en ole äitini. Ei kun siis...
Mä olen itse aika matemaattisesti suuntautunut, mutta uskallan silti työntää lusikkani soppaan ja sanoa, että lukion lyhyt matikka oli ihan älytöntä ajanhukkaa. Mitä vierestä katselin kavereitani, niin siellä opetettiin vaan jotain muistisääntöjä, kun ihmiset ei pystyneet hahmottamaan sitä logiikkaa. Mutta jos ei hahmota sitä logiikkaa niin ei sitä pysty ikinä soveltamaan mihinkään, joten noista opeista ei varmaan ikinä ole kenellekään mitään iloa. Parempi olisi keskittyä siihen, että jokainen hallitsee sellaisen arkipäivän perusmatematiikan, eikä sotkea ajatuksia jollain äärettömyyksillä ja integraaleilla.
VastaaPoistaTässä on se ongelma, että humanistitkin joutuvat opiskelemaan tilastotieteen alkeita tehdäkseen ja ymmärtääkseen tilastollista tutkimusta. Esimerkiksi riskin käsite tuntuu monella olevan ihan hukassa.
PoistaAivan! Olisihan aika huolestuttavaa, jos vain alan ammattilaisilla olisi edes periaatteessa mahdollisuus ymmärtää mitään prosenttilaskuja monimutkaisempaa. Aika monen asiaan yhteiskunnassa ja taloudessa tarvitaan tilastojen, todennäköisyyksien jne osaamista. Jo nyt monenlaisia päätöksiä perustellaan erilaisilla laskelmilla ja tilastoilla, ja mitä useampi ymmärtää sen parempi.
Poista- virkanainen
id, olen aivan samaa mieltä! En ole tarvinnut työelämässä kuin alvien laskemista. En näe mitään pointtia ymmärtää mitään sen monimutkaisempaa koska en tee tiedolla mitään.
PoistaRiskin käsitteestä olen Riitan kanssa samaa mieltä, mutta en näe ratkaisuna sitä että kaikista tehtäisiin tutkijoita. :) Riskeistä uutisoidessa pitäisi antaa vertailukohta: mitä mikin todennäköisyys merkitsee käytännössä.
Voisin olettaa, että tee suurimmalla osalla koulu- ja opiskelu-urallasi opiskelemallasi tiedolla suoranaisesti yhtään mitään. Ei se silti huonoa tee yleissivistykselle ja asioiden ymmärtämiselle, että ne on tullut opiskeltua. Miksi matematiikka pitäisi jotenkin sulkea tämän ulkopuolelle?
PoistaKoska matematiikka on perseestä. :) Vakavissaan: suurin osa matematiikan opinnoista (funktiot, derivoinnit, paraabelit, vektorit sun muu skeida) on tavikselle aivan turhaa, id on aivan oikeassa siinä, että pitäisi keskittyä käytännön laskutaitoa sen sijaan että oletettaisiin että kaikista tulee tieteenharjoittajia. Toki muissakin aineissa on turhaa, mutta käytän esimerkiksi uskonnon, biologian ja maantiedon oppimäärää (samoin kuin sitä luku- ja kirjoitustaitoa) ihan joka päivä.
PoistaIhmisestä ei tule matemaatikkoa, insinööriä, tms., ellei matematiikan opintoja aloita riittävän nuorena. Missä vaiheessa pitäisi tehdä karsinta, että näille opetetaan vain käytännnön laskutaitoja, näille enemmän. Eskarissa? Koulunaloituksessa? Yläkouluun siirryttäessä? Lukioon mentäessä (kuten nykyään)?
Poista"Riskeistä uutisoidessa pitäisi antaa vertailukohta: mitä mikin todennäköisyys merkitsee käytännössä."
PoistaTotta, mutta tämän tarkoittaa puolestaan sitä, että sillä toimittajalla pitää olla ymmärrys siitä, mitä riski tarkoittaa. Nykyisellään ei ole.
Näin juuri. Mutta ei toimittajan tarvitse olla asiantuntija. Hänen pitää vain tajuta kysyä haastattelemaltaa asiantuntijalta oikeat kysymykset. Siihen kun perään ottaa vielä haastiksen joltain tiedeyhteisön jäseneltä, joka ajattelee eri tavalla, juttu on jo aika kattava. :)
PoistaJa mitä tuohon karsintaan tulee niin who cares. Kunhan mun ei tarvitse enää sitä paskaa tankata niin kaikki on hyvin. :)
Varmasti ainakin sitä kiinnostaa, jonka tie matematiikan syvempää osaamista vaativiin opintoihin suljetaan tai ainakin tehdään vaikeaksi.
PoistaJoo siis todennäköisyyslaskennan ja tilastointitieteen perusteet kuuluvat mielestäni siihen arkipäivän perusmatematiikkaan, johon törmää elämässä joka puolella. Näiden opettamiseen lyhyen matematiikan lukijoille voisi käyttää enemmänkin aikaa, ja jättää ne derivoinnit ja muut kryptisemmät jutut pois. Ja se karsinta on varmaan ihan järkevä tehdä lukioikäisenä, kun muutenkin aletaan opinnoissa suuntautua johonkin päin. Sitä paitsi peruskoulumatikka on vielä sentään kohtalaisen käytännönläheistä.
PoistaMua ahdisti noissa lyhyen matikan opintojen vierestä seuraamisessa se, että siellä opetettiin melkein samoja asioita kuin pitkässäkin, niitä ei vaan edes yritetty ymmärtää, vaan se vaikutti pelkältä ulkoa opettelulta.
Onko muuten vielä olemassa kukkaisteekkareita? Minusta nimittäin tuntui aikoinaan siltä, että niitä derivointeja yms. haluttiin opettaa potentiaalisille kukkaisteekkareille eli niille, jotka lukioon tullessaan olivat vain valinneet "väärin".
PoistaMä kyllä nimenomaan toivoisin toimittajilta enemmän asiantuntemusta erityisesti luonnontieteisiin ja tekniikkaan liittyvissä jutuissa. Joskus suorastaan huvittaa, kun tajuaa jutusta jopa sen, että miksi se toimittaja on nyt ymmärtänyt tän koko kuvion vähän vinksalleen. Vaikka toimittaja kysyisi ne oikeat kysymykset, niin -hups keikkaa- itse jutussa onkin oiottu asioissa ja ymmärretty vähän vierestä ja siinä sitä sitten ollaan: taas tuli vähän keskinkertainen, ellei jopa huono juttu. Tapahtuu varmaan kaikilla aloilla samaa, mutta oman ammattialan teksteistä sen tietysti itse huomaa parhaiten.
PoistaMä en muuten ihan ymmärrä, että miksi sä olisit halunnut olla insinööri, jos matematiikka on sulle ilmeinen pakkopulla ja piikki lihassa. Tuskin olisit viihtynyt alalla tai ainakaan opinnoissa.
PoistaJeps, näin. Minua haastateltiin joskus vuosia sitten lehtijuttuun, jota toimittaja yritti elävöittää kirjoittamalla välillä lukujonoista, välillä lukusarjoista. Onneksi kyseessä oli fiksu toimittaja, joka ei alkanut vänkäämään, kun sanoin, että matematiikassa jono ja sarja ovat kaksi eri asiaa, eivät toistensa synonyymeja.
PoistaErikoisjulkaisuista löytyy kaipaamianne syvempiä juttuja, ja tiede-lehteä suosittelen myös kaikille ei-insinööreille. Kannattaa kuitenkin muistaa keille hesaria tehdään, silloin ei detaljitaso ole olennainen vaan iso kuva. Ihan kokemuksesta voin kertoa, että aika harva asiantuntija tajuaa kohderyhmäajattelua.
PoistaPilami, olet ymmärtänyt insinöörivimmani väärin: olen kiinnostunut tekniikasta mutta en matikasta - eikö olekin ärsyttävän epäinsinöörimäinen ajatus! :D Että joku jota ei kiinnosta paraabelit voisi olla kiinnostunut siitä, miten jätteenpolttolaitos toimii! Kaameaa! ;)
Oli kohderyhmä mikä hyvänsä, niin kyllä asiavirheet ovat aina asiavirheitä ja väärinkäsitys väärinkäsitys. Kun niitä kertyy paljon, on se "iso kuva" pahasti vinossa.
PoistaVirheiden kuittaaminen sillä, että ei juttua olekaan tarkoitettu kenellekään, joka asiasta jotain ymmärtää, on lukijoiden aliarvioimista. Itse ainakin toivon, että kun luen yleistajuista juttua aiheesta, jota en ennestään tunne, että faktat ovat kohdillaan.
Minä en tarkoittanut erikoisjulkaisujen artikkeleita, vaan nimenomaan ihan peruslehtiä. Hesaria tehdään käsittääkseni myös minulle ja kuten Riittä kirjoittaa, minäkin toivon faktojen olevan kohdillaan myös silloin, kun en niistä itse heti näe ovatko ne oikein vai eivät.
PoistaNo en kyllä mitenkään ärsyyntynyt eikä se ole mitenkään epäinsinöörimäistäkään (ööh, määrittelepä nyt sitten "insinöörimäisyys"), ettet pidä matematiikasta. Tässä vain tulee sitten se haaste, että sen jätteenpolttolaitoksen toiminnan ymmärtäminen saattaa olla hieman hankalaa ilman matematiikan ja fysiikan osaamista. Ja niissä fysiikan laskennoissakin käytetään sitä matematiikkaa.
Olettaisin kuitenkin, että sinun kiinnostuksesi rajoittuu jätteenpolttolaitoksen toimintaan noin niinkuin yleisellä tasolla ja siihen nyt ei tietenkään mitään insinööritaustaa tarvita. Olen minäkin kiinnostunut taiteista ja kirjallisuudesta vaikke en olekaan humanisti. Onko tämä jotenkin epähumanistimainen ajatus?
Huoh. En puhunut ASIAVIRHEISTÄ vaan DETALJITASOSTA. Soisi matematikoidenkin olevan vähän tarkempia luetun ymmärtämisen kanssa. :)
PoistaJa pilami, juuri näin, olen kiinnostunut näistä asioista yleisellä tasolla. Miksi minä nyt jotain laske haluaisin...? Koville se näyttää ottavan että humanisti astuu insinöörien tontille. ;) Ja minä nimenomaan ymmärrän hyvin sen, että ihmiset ovat kiinnostuneita mistä tahansa asiasta ilman varsinaista opinnäytetyötä aiheesta. Ehkä se liittyy humanismiin. :)
Ole itse tarkempi! ;)
PoistaMe kirjoitimme ensiksi niistä asiavirheistä (pilami Apr 11, 2012 10:38 PM) ja (Riitta Apr 11, 2012 11:40 PM) ja sinä selitit siihen perään (Katja Apr 12, 2012 12:15 AM) ettei detaljitaso ole ollennainen. Tällainen matemaatikko arveli sinun tarkoittaneen, että asiavirheet yleistajuisissa jutuissa ovat hyväksyttäviä, koska faktat ovat vain detaljeja.
Myönnän että tänään on kolmen lapsen perhepäivähoitajana ollut pakko pitää kommentointi n 30 sekunnin pätkissä ja olen saattanut lukea vain viimeisimmän kommentin ;) MUTTA: asiantuntijoilla on taipumus pitää asiavirheinä nimenomaan tuota detaljitasosta tinkimistä, jota on pakko tehdä, jotta jutun näkökulma säilyy mallikollekin ymmärrettävänä. Oikea asiavirhe (=keltaista asiaa väitetään punaiseksi) on hyvän journalistisen tavan mukaan oikaistava.
PoistaMinä en muuten usko, että asiantuntijat eivät yleisestiottaen ymmärtäisi kohderyhmäajattelua. Päin vastoin, asiantuntijat joutuvat suuntaamaan tekstinsä milloin tiedeyhteisölle, milloin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille, milloin suurelle yleisölle. Toimittajan työssä voi tulla ongelmaksi se, että toimittajalla ja haastateltavalla on eri käsitys jutun kohdeyleisöstä.
PoistaSekään ei ole ihan selvää, että mikä on oikea asiavirhe, mikä taas värikästä kielenkäyttöä, milloin toimittaja keksii käytetyille termeille omia synonyymeja eikä huomaa muuttaneensa tekstin merkitystä päälaelleen (Matematiikan graduseminaarissa kerrottiin, miten kielentarkastaja oli gradussa muuttanut tekstin "on olemassa ei-triviaali ratkaisu" muotoon "ei ole olemassa triviaalia ratkaisua"). Itse pyysin muuttamaan jutun otsikon "Matemaatikko kuulee linnunlaulun lukujonona" (Öh tuota... kyllä minun aistini toimivat ihan normaalisti...) muotoon "Matemaatikko käsittelee linnunlaulua lukujonona".
Tämä siis mitenkään toimittajia vähättelemättä, olen monta kertaa harrastuksessani nähnyt, miten paljon paremmaksi tekstini muuttuu, kun työkseen kirjoittava pääsee sen viimeistelemään.
Kertoisitko vielä, että mistä päättelit, että minulle ottaa jotenkin "koville, että humanisti astuu insinöörien tontille"? Ihmettelin vain, että miksi olet ilmoittanut halunneesi olla insinööri, kun et kuitenkaan selkeästi ole kiinnostunut matematiikasta. Ja vastauksesi perusteella et mielestäni edelleenkään haluaisi olla insinööri: eihän sinua kiinnosta voimalaitostekniikka, laitoksen suunnittelu eivätkä mitkään mallinnukset ja laskennat jätteenpolttolaitoksen suunnittelun taustalla. Et siis edelleenkään ole mielestäni mitenkään osoittanut miten haluaisit olla insinööri. Ei se, että on kiinnostunut siitä miten voimalaitos toimii, vielä tee mielestäni kenestäkään wannabe-insinööriä.
PoistaKyllä minäkin ymmärrän, että ihmiset ovat kiinnostuneita monista asioista. Se on varsin kannatettavaa. Mutta minä esim. en käytäkään itsestäni kuvausta "insinööri, joka halusi olla humanisti". Siinä se ero. Tosin, olen myös insinööri, jota ei laitossuunnittelu kiinnosta - meitä insinöörejäkin kun on varsin moneen lähtöön. Ei kannata kaikkia laittaa samaan lokeroon. ;)
Senhän näkee jo tästä väännön määrästä! :D Etkä hiffaa pointtiani edelleenkään: olisihan minusta hienoa olla insinööri: suunnitella tai rakentaa voimalaitoksia - mutta kun olen matemaattimaisesti rajoittunut tyydyn vain hengailemaan oikeiden insinöörien kanssa. SINÄ saat määritellä itsesi ihan miksikä haluat, mutta minä en tarvitse lupaasi itseni lokerointiin. :)
PoistaMua ihan oikeasti naurattaa, kun sä kuvittelet mun jotenkin ärsyyntyneeni tässä viestiketjussa. Saahan sitä vääntää. Enkä väittänytkään, että tarvitsisit luvan itsesi lokerointiin, kyseenalaistin vain sen kuvauksesi itsestäsi. Et muuten kyllä missään aikaisemmassa viestissäsi kertonut, että haluaisit suunnitella tai rakentaa voimalaitoksia, kerroit vain olevasi kiinnostunut niistä yleisellä tasolla etkä haluaisi laskea yhtään mitään. Nyt tuli selväksi, haluaisit sittenkin laskea, jos vain osaisit. Kiitos. :D
PoistaNaura, hyvä ihminen, naura! Niin en lähtenyt tarkemmin kuvausta erittelemään kun en katsonut, että olisin sinulle selityksen velkaa, mutta kylläpä olen iloinen että meni jakeluun. Tottakai laskisin jos osaisin, ihmiset kun tuppaavat tekemään asioita joita osaavat. Ei kauaa kestänykään. :D
Poistapojasta polvi, tytöstä... kaikki. mun esikoinen peri kummitätinsä kirjalliset taidot ja oppi kirjoittamaan 4-vuotiaana. sisältö oli sitten äidiltä: toka sana oli PASKA. (eka oli "geinotherium", oikeesti :D väärin kuultu muinaiseläinohjelman deinotherium)
VastaaPoistaAi kun kiva. :D Ihastele siinä sitten kirjoitustaitoja.
PoistaMahtavaa :D Meilläkin 2,5 vuotias tietää että "jäätelö parantaa". Toki kyllä unikin parantaa ja moni muu asia, onneksi, toistaiseksi.
VastaaPoistaLasten suusta tulee totuus. :)
PoistaEi voi mitään. Sun jutut vaan tempaa mukaansa. Eikä mulla edes ole omia lapsia :D Silti luen jotain tällaista mammablogia :D Tsemiä sulle ja jatka ihanan pistävällä tyylilläsi!
VastaaPoistaHaha! Älä koskaan luovu taistelusta mammablogin kutsua vastaan! ;)
PoistaKuullostaa tutulta, vaikka oma 4-vuotias ei vielä luekkaan. Ja olen joutunut toteamaan jo useasti, että äitinsä poika :) Muistelen, että vauva-aikana ihmettelin paljon, miten lapsi voi olla noin hitaasti lämpenevä, kunnes nyt itse nelikymppisenä olen tajunnut keneen se on siinä tullut, minuun. Äitiys on ollut yksi asia, johon olen todellakin lämmennyt hitaasti. Nykyisin se tuntuu jo huisin ihanalta olotilalta. Tai sitten se vauva-vaihe ei vaan ollut mun juttu.
VastaaPoistaTämä toinen ipana todisti, että en pidä vauvavaiheesta yhtään enempää tälläkään kertaa, olen vain oppinut sitämään sitä! Ne muuten on ne omat piirteet mitkä siinä kersassa eniten ärsyttää: nenäkkyys, yksioikoisuus, mustavalkoisuus. Hitto että välillä ottaakin pannuun kun se on niin minä.
PoistaHah, odotan siis innolla sitä, kun tyttöseni kasvaa tuohon ikään. Ikää vasta vajaa 3kk ja välillä höristelee korvia "ei se voinut vielä sanoa iskä". Enkä ole edes tässä perheessä ainoa, joka on kuullut ipanan puhuvan sängyssä yksinään selvää suomea.
VastaaPoistaViitaten tuohon edelliseen kommenttiin niin vauvabuumi ei ole kyllä iskenyt muhunkaan. Raskausaika oli yhtä helvettiä ja vaikka ipana onkin ollut helppo tapaus tähän mennessä, niin odotan kovasti, että hän kasvaisi isommaksi ja voitaisiin kommunikoida ihan suomeksi eikä tarvi aina arpoa, että mistä tällä kertaa tuulee. :)
Se kolmannen asteen yhteys -kokemus on kyllä siisti. Kun kersa ekaa kertaa selkeästi tajuaa jotain. Vaikka se olisikin karjaisu EI SUUHUN. ;)
PoistaVaikeampi juttu on se, että lapsen persoonallisuus voi jossain suhteessa olla niin erilainen kuin oma. Sekä minä että puoliso ollaan sosiaalisia eläimiä ja viihdytty muitten seurassa lapsesta asti, mutta lapsella on ikäistensä seurassa ollut aina vaikeuksia. Voihan sosiaalisia taitoja tietenkin opetella mutta helpommalla tässä maailmassa pääsisi kun tulisi toimeen ihmisten kanssa ja tykkäisi siitä.
VastaaPoistaJa onhan niitä periytyneitäkin hyveitä kuten rauhallisuus;)
Totta tämä. Meillä on käynyt tuuri kun molemmat tuntuisivat olevan aika helposti integroitavissa ryhmiin. Mut veikkaan että rauhallisuus on harvinainen hyve josta on loppuviimeksi paljon enemmän iloa kuin sosiaalisuudesta. :)
Poista"integroitavissa ryhmiin" XDXDXD
PoistaHearhear- se ei ole minä eikä siitä tule sellaista kuin minä haluan.
VastaaPoistaMinun suuria murheitani on se, että lapseni eivät ole kovin kiinnostuneita lukemisesta, vaikka minä ja mies ei juuri muuta tehdäkään. Ja iltasatujakin luettiin lapsille ahkerasti varmaan 6-7-vuotiaaksi.
Toisaalta ne on molemmat paljon urheilullisempia ja notkeampia kuin kumpikaan vanhempansa. Mies kun joskus ihmetteli, mistäköhän se johtuu niin vastasin että "alakerran Ramista" :).
Alakerran Rami on loistovastaus - alan käyttää tota. :D
PoistaKyllä ne on kieroja jo pienenä. Ettii kotilon voidakseen hävittää sen, että saa suklaamunan! Miula oli pentuna vähä samanlainen harrastus :D
VastaaPoistaHiito, onko mua viilattu linssiin näin hartaasti?
PoistaKiva kirjoitus!
VastaaPoistaKiva kommentti! :)
PoistaMuistan itsekin oppineeni (just viis täytettyäni) lukemaan tolleen yhtäkkiä. Jotenkin kirjaimet vaan napsahti kohdalleen päässä ja aloitin luku-urani juurikin äitin ihmetykseksi kyselemällä keittiössä näitä 'lukeeks tossa sitä ja tätä' -juttuja :) Onhan se varmaan vanhemmille outoa, kun yhtäkkiä lapsi osaakin lukea satuja myös itse. Iltasadusta tosin en muista luopuneeni kuin vasta paljon myöhemmin ;)
VastaaPoistaMusta jotenkin jännintä noitten lasten kanssa on se, että kolme-neljävuotiaat alkaa jo oikeesti muistaa juttuja. Siis niin, että niitä muistaa ihan aikuisenakin. Se on jotenkin vähän pelottavaakin, kun ei haluais jollain puolihuolimattomalla möläytyksellä liikaa sekottaa pieniä päitä :) Muutenkin alkaa hirvittää kasvatusvastuu jotenkin eri lailla, kun vanhemmilla on loppujen lopuks aika suuri yliote siihen, miten lapsille esim. erinäisiä asioita selitetään.
t. toinen keskivertomamma
No totta! Jännittää mm hieman se että milloin on ensimmäisen luetun lööpin selittäminen edessä: "tissi-Saija hirmumyrskyssä - katso kuvat!"
PoistaOpin lukemaan nelivuotiaana..äiti muistelee erästä kiperää perjantai-iltapäivän ruuhkassa tehtyä kauppareissua kun minä kirkkaalla lapsen äänellä kajautan ääneen isosta lööpistä kysymyksen: Äiti, mitä tarkoittaa kun tuossa lukee, että meillä on vaikeuksia seksielämässä? Viereiset jonot räjähtävät nauramaan ja äiti keksii: no, siinä perheessä äidillä ja isällä on välillä vähän ongelmia. :D
PoistaNo niin, tämä juuri on se skenaario, jossa näen itseni lähiaikoina. :D
Poista5678 eli 7x8=56 :) Muistisäännöt on ainut tapa miten oon ikinä mitenkään selvinny matikasta läpi... onneks ei tarvinnu kirjottaa sitä ylppäreissä . Riemusta kiljuen skriivasin ruotsin :D
VastaaPoistaTää oli oikeasti hyvä! Mut miten muistan tän kun seuraavan kerran kun päädyn taas arpomaan tota tuloa?!
PoistaKatja, mun täytyy kiittää sua tästä blogista! Niin monet naurut ja raivokkaat päännyökytykset tää on saanut tällä puolen ruutua aikaan. Esikoisen vauva-aikaan luin ahdistuneena joitain äitiblogeja, jotka sittemmin jätin lukematta. Nyt toisen vauvan kanssa löysin jotain kautta tänne ja luin pitkään yöhön vanhoja tekstejä. Tuntui, että kivi vierähti sydämeltä ja pyyhin hikeä otsalta: en olekaan epänormaali. Kiitos naurusta ja äitimyytin ravistelusta!
VastaaPoistaKiitokset ilahduttavat aina :) Keskinkertaisen äidin vertaistukiblogihan tämä on ja olen erittäin iloinen jos höpinäni uppoavat.
PoistaMuuten, ei ne asiantuntijatkaan aina osaa. Tuli tosta skillasta mieleen (tunnistan sen, koska naapurini opetti), että sukulaiseni on puutarhuri toisessa polvessa, mutta ei tiedä siitä alasta yhtään mitään. Vuosikymmeniä toimi puutarhurina, mutta jos häneltä kysyy jostain kasvista jotain, hän ei koskaan tiedä eikä tunnista mitään. Paras oli se, kun hän neuvoi minulle, miten joulutähteä kannattaa hoitaa kesän yli. Joulutähti oli joulun jäljiltä muhkeassa kunnossa, olin siitä todella ylpeä, mutta surkastui kuoliaaksi heti, kun aloin sukulaisen ohjeilla hoitaa. Olen tästä edelleen katkera.
VastaaPoista:D Biologiystäväni usein hermostuvat täysin kun kysyn heiltä ihan mitä tahansa perunanviljelyyn liittyviä kysymyksiä, vaikka tyypit ovat erikoistuneet sammakkoeläimiin ja trooppisiin kasveihin. :D
PoistaAi kamala tosiaan, sittenhän sitä vasta joutuukin selittämään juttuja kun lapsi oppii lukemaan! Järkytys. Tällä hetkellä joudun selittämään vain esim. radiosta kuultuja juttuja autossa. "Äiti, mitä on hiivanhoitaadiflukan?"
VastaaPoistaMutta siis, ihan penska sulla. :)
Mainossaasta on hyvin lähellä lööppisaastaa! Selitä sitten miksi meillä ei syödä activiaa vaikka äidin maha on noin pullea. O_o
PoistaMeillä mukelo (nyt 6v) oppi lukemaan 4-vuotiaana. Olen itsekin kauhulla odottanut, että milloin alkaa lööppien kommentointi, mutta jostain kumman syystä lapsi ei tunnu olevan niistä kiinnostunut ja noloilta tilanteilta kassajonossa on toistaiseksi vältytty (kopkop). Ehkä ne karkkipussit siinä yläpuolella kiinnostaa enemmän. Sen sijaan aamupalapöydässä ipana on napannut Hesarista erinäisiä sanoja, joiden merkitystä on pitänyt selittää. Esimerkiksi taantuma ja vainojen uhrien muistopäivä on olleet aika haastavia selittää 6-vuotiaalle.
PoistaMä tajusin sen, että lapset ottaa ihan kritiikittömästi vastaan kaiken mitä mainoksissa sanotaan vasta sillä hetkellä lun mukelo kysyi kaupassa "miksei me osteta Arielia, kun Ariel poistaa kaikki tahrat..."
Päivän naurut taas saatu! :D :D Aivan mahtavaa, kiitos Katja! :)
VastaaPoistaVuoden mutsikin ostettu ja luettu ihan hetkessä. Ihan helmi opus! Jatka samaan malliin. Mukavaa viikonloppua! :)
Huomentapäivää,
VastaaPoistaJoo, se on aika makeeta huomata millaisia herranterttuja sitä on saanut aikaan, kakarat yllattävät omalla viksuudellaan. Esikoinen vetelee lukion pitkän matikan kursseista ysejä, itse itkin verta lyhyen kanssa. Samainen esikoinen (jos hänellä joskus käy sellainen ihmeellisyys että olisi vapaa-aikaa) kutoa näpertää tuubihuivin parissa tunnissa. Puhumattakaan siitä että on oman urheilulajinsa paras siniristilippumme alla tällä hetkellä. Kuopus on ihme velho kielissä, suorastaan rakastaa niitä. Matikka on "ihan löllöö". Hakeutuu itsenaisesti luokkaparlamenttiin ehdokkaaksi ja käy Versokoulutuksessa (vertaissovittelu). Kokkailee iskän kanssa milloin mitäkin, katsoo silmät kiiluen kokkiohjelmia. Niimpä, kasvatamme tulevaisuuden huippu-urheilijoita ja nobelisteja harjakattomme alla. Ja kyllä, olen oikeesti pirun ylpeä niistä. Ole säkin Mama.
Täti
Mä olen myös niin ylpeä lapsistani,kumpikin vanhemmista likoista osaa sekä matikkaa että kieliä,ja kuvataiteessaki tosi hyviä.Mä oon itte AIVAN SURKEA matikassa(mutta tykkään/osaan tehä ristikoita ja sudokuja!! XD),pärjään jotenkuten kielissä ja vähän taiteellinenki ehkä joten kaipa ne ominaisuudet on periytyny lapsille,könsikäs taas pärjää matikassa joten meistä kumpikin voi edes jollain tavalla joskus neuvoa läksyissä..Nuorimmainen vaikuttaa keskinkertaiselta mutta niiiin sisukkaalta typyltä että varmasti tulee pärjäämään sen avulla.Ai niin ja kukaan lapsistamme ei osannu kirjoittaa eikä lukea kun aloittivat koulun.Lainatakseni erityisopettajan lausetta:mitäs siellä koulussa muuten tehtäisiin jos kaikki lapset osaisi jo kaiken! =)
VastaaPoista