Mutta kun me tunsimme toisemme.
Hän oli Prinsessa Paskavarvas - kadehdin mahtavaa nimimerkkiä, josta sai kuulemma kiittää hänen veljiään. Hän oli iloinen kommentoija, jonka kanssa meillä oli paljon yhteistä. Hän ilmoittautui uni-ihmiseksi ja tykkäsi luomuompuista ja puunhalaamisesta. Hän oli neulontafriikki ja jäniksenomistaja. Hän ehti ensimmäisenä ilmoittautua vapaaehtoiseksi, kun tarjouduin lahjoittamaan huonoina pitämäni kestovaipat pois. Blogihaaste jäi viimeiseksi kontaktiksimme.
Internetistä puhuttaessa muistetaan aina mainita ilkeät anonyymit, vaikka mukavat kanssabloggaajat ovat niitä, joista jää muistijälki. Minä jään kaipaamaan tätä tuttua ja tuntematonta ihmistä, joka minua kosketti monta kertaa.
En tiedä uskonnostasi, Prinsessa, mutta lepää silti rauhassa.
Voi ei miten surullista. :(
VastaaPoistaVoimia hänen perheelleen ja pikkuiselle! <3
Voi kuinka surullista. Ihan sanattomaksi pistää kun miettii perheen surua. Tosi kamalaa, ei perheellisille ihmisille saisi käydä näin.
VastaaPoistaEi voi olla totta! Olen Prinsessaisen blogia käynyt lukemassa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tuoreimman postauksen kommentit olivat jääneet huomaamatta.
VastaaPoistaOlen järkytyksestä ja surusta mykkä. Osanottoni läheisille! Prinsessan puolisolle ja kauanodotetulle poikavauvalle... voi luoja. Voi luoja.
Tuo on aika hurjaa, ja mietimmekin että miten noin voi nykypäivänä käydä. Mutta tiedän mitä tapahtui ja kaikelle ei vain voi mitään :(
VastaaPoistaVoi hyvä luoja. Itku tuli. Niin kamalaa etteivät sanat riitä. Toivon vain voimia kaikille omaisille ♥
VastaaPoistaEpäsuorasti järkyttynyt epäsäännöllinen lukija :'(
VastaaPoistaAi kamalaa :'( Satunnainen lukija järkyttyi täälläkin. Mitähän mahtoi tapahtua, synnytyskomplikaatioitako? :( Voi omaisia, toivon heille hirmuisesti voimia ♥
VastaaPoistaVoi luoja! Minä olen lukenut Prinsessa paskavarpaan blogia alusta alkaen. Itse sain tietää asiasta täällä. Kamalaa. Hirveesti voimia hänen perheelleen!
VastaaPoistaKamalaa ja niin epäreilua!!! Voimia läheisille! Olen aamupäivän lueskellut hänen blogiaan surullisen haikeana, sinne ei ilmestykään osuvaa kuvausta synnytyksestä ja nasevia huomioita vauvaperheen arjesta. Se tuntuu niin väärältä. Suru myös pienen pojan puolesta joka ei päässyt tutustumaan hienoon äitiinsä.
VastaaPoistaVoi, miten surulliseksi tulin, ennen kaikkea Prinsessan puolesta. Toivon kovasti, että hän ehti nähdä pienen poikansa. Valtavasti voimia myös kaipaamaan jääneille.
VastaaPoistaNyt tuli itku. Prinsessa oli vakituinen blogini kommentaattori, jonka kanssa olin myös meiliyhteydessä odotusaikana ja iloitsin hänen toivotusta raskaudestaan. Meidän piti tavata viime vuoden luonnonkosmetiikkamessuilla, mutta tiemme menivät ristiin. Omituista, että juuri eilen mietin olisiko tänä vuonna samat messut, että voisimme tavata. Uskomatonta ja surullista.
VastaaPoistaHirvittävän surullinen uutinen. Me juuri muutama viikko sitten väittelimme vispipuuron ja mämmin olemuksesta... Ei näin voi käydä. Ei ainakaan näin aikaisin. Surullista.
VastaaPoistaSurujen suru, epätodellisen epätodellinen tilanne. Miten todellakaan syntymä ja kuolema voivat kulkea näin yhdessä. Se on käsittämätön vääryys.
VastaaPoistaSurullinen uutinen! Mä olen kanssa joskus miettinyt tätä nettiaikaa ja sitä, miten toisilleen täysin anonyymit ihmiset voi joskus tuntua jopa läheisemmiltä kuin jotkut kaverit. Tai mistäs sitä tietää vaikka joku nettituttu oliskin oikeassa elämässäkin tuttu, mutta sitä vaan ei tiedä. Niin tai näin, on aina tosi surullista kuulla nuoren ihmisen kuolemasta :( Jostain syystä varsinkin nuoren äidin. Kiinnostaisi tietää, mitä on tapahtunut, mutta ymmärrän kyllä, että sitä ei välttämättä haluta netissä kertoa.
VastaaPoistat. toinen keskivertomamma
Tää on näitä hetkiä... Kun koko elämä tuntuu huonolta vitsiltä. Kuinka huoli lapsettomasta tulevaisuudesta muuttuukin rajattomaksi onneksi vain päättyäkseen siihen että lapsi on täällä mutta äiti ei. Ja silti, juuri tämä pieni poika on se valonsäde pimeydessä, se syy miksi täällä ollaan. Muistan että Prinsessa kirjoitti lapsestaan jotenkin tyyliin "sitten minusta jää jotain tänne". Niin jäi.
VastaaPoistaHalauksia läheisille ja meille kauempaakin sureville.
"Elohim, Elohim, Elohim
Lu ach berachta lo chayim"
Se on kyllä jännä, miten ventovieraan ihmisen kuolema koskettaa. Itse en ole hänen blogiaan seurannut, kuin vasta tämän postauksen linkin kautta ja kävin lukemassa vanhempia tekstejä ja lisäksi jotain uudempia. Asia on pyörinyt nyt eilisestä mielessä ja itkettää, vaikka en ole millään lailla yhteydessä ollut ko. henkilöön. Tuntuu vaan koko tapahtuma niin epäreilulta! Kun vihdoin sai jotain mitä pitkään ja hartaasti toivoi ja sitten täytyi kaiken päättyä niin, että äiti ei ehtinyt poikaansa oppia tuntemaan. niin surullista :( Itkun kanssa olen lukenut kommentteja prinsessan viimeisestä blogikirjoituksesta ja toivon vain kovasti voimia prinssin isälle, että jaksaisi elää arkea uuden tulokkaan kanssa surusta huolimatta.
VastaaPoistaSamaa mietin minäkin, täysin tuntemattoman ihmisen kuolemaa minäkin täällä itken! Maman postauksen kautta löysin blogin eilen illalla - toista tuntia taisin vanhoja postauksia lukea ja vollottaa! Lapsettomuus kosketti, miten hyvin hän osasikaan siitä kirjoittaa, sitten suurin mahdollinen onni, joka kuitenkin maksoi kalleimman mahdollisen hinnan! Voi kun tämä elämä ei vaan tunnu sisältävän tippaakaan oikeudenmukaisuutta!! En oikein osaa kuvata ajatuksiani, hän tuntui osaavan sen taidon, kaikki sanat vaan tuntuvat niin turhilta ja prinsessan liian lyhyt elämäntarina mykistävältä! Kuitenkin jälkeensä hän jätti uuden pienen elämän, mikä olisikaan voinut olla hänelle sen suurempaa ja arvokkaampaa? Toivon minäkin sydämeni kyllyydestä tuon pienen ihmisen isälle ja muille läheisille voimia selvitä suuren surun läpi!
VastaaPoista-Miitu
Kamalaa, liian kamalaa ymmärrettäväksi. Vaikka en Prinsessan blogia säännällisesti seurannutkaan, niin järkyttynyt olen. Ei tuollaiseen vääryyteen osaa sanoa muuta kuin voimia läheisille.
VastaaPoistatänään laskettiin prinsessa haudan lepoon <3
VastaaPoistaOtan osaa suruunne.
PoistaIhan järkyttävää.. :(
VastaaPoistaKohtalo(ko?) yhdisti Prinsessan ja punatukkaisen prinssin 14.6.2012? Eivätkö kestäneet äiti ja poika erossaoloaan, oliko heidät tarkoitettu elämään yhdessä - pilvenreunalla?
VastaaPoistaTodella, todella surullista ja järkyttävää...miten voi olla että pieni terve poikalapsikin kuolee vain 4 kuukauden ikäisenä?
VastaaPoistaMiten sattuikin, että tulin klikanneeksi tätä linkkiä... Poikakin siis kuoli? Herran tähden, miten prinsessan mies kestää tämän kaiken?
PoistaTaitaa olla blogi suljettu. Harmi, nyt tämä koskettava tarina jää vain mielikuvaksi. RIP, en ole hänen blogiaan lukenut.
VastaaPoista