27.2.2012

Hyvä päivä


Herään aamuyöllä jokellukseen: jjaa-jjaaa-jaa. Olen synnyttänyt Leena Hefner-Herppeenluoman. Tajuan sumussa, että esikoinen ei ole yskinyt koko yönä. Jes! Jokeltaja nukahtaa. Minäkin vajoan takaisin uneen. Olen Rivieralla ja kaverillani on uusi, sikarikas mies.

Herään uudestaan pinnasängystä kuuluvaan ähkintään ja rymyämiseen. Kaksi pientä nyrkkiä pitää kiinni reunoista, päätä ei näy. Aika laskea sängyn pohjaa. On valoisaa, mutta sisäinen rolexini tuomitsee ajankohdan liian aikaiseksi. 7:50. Ei nyt pliis vielä, anna armoa. Ei tipu. Otan unipussiin pakatun pötkön viereen ja yritän esittää nukkuvaa.

Havahdun puoli tuntia myöhemmin siihen, että silmämunastani otetaan pinsettiote. Luovutan. Vien vauvan esikoisen sänkyyn. Kjäh. Herätään sit kaikki. Esikoinen alkaa lässyttää pikkusiskolle ilahtuneena. Antibiootit alkavat näköjään purra. Missä vaiheessa ihminen lakkaa olemasta aamuihminen?

Pukeudun. Katson arvioivasti punaista imetyshupparia, jonka otin narulta muistaakseni eilen. Raaputan pois maissunaksut ja puurot, kelpaa. Samoin housut (okei: verkkarit), joissa on kuivunutta räkää. Ei mun. Olenko todella joskus valittanut siitä, että silitin kauluspaitaan vekin?

Aamupalaksi on amorionia, ventolinea ja eloveenaa. Antibiootti maistuu kuulemma parhaimmalle. Tuotan pettymyksen kertomalla, että kuuria on enää kolme päivää jäljellä. Kuopus syö kunnolla ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. Lääkäri onnitteli, että se kuuluu siihen 10%:iin, joka ei saa korvatulehdusta RS-viruksen jälkitautina.

Omaakin päätä särkee. Johtuu niistämisestä eikä portviinistä. Otin eilen kunnon moukun kymmenen uutisten kanssa, vaikka periaatteessa ei pitäisi tissutella sunnuntaisin. Jos perheessä on sairastettu kohta kolme viikkoa, ihan kaikkia sääntöjä ei tarvitse noudattaa.

Otan Hesarista A-osan ja yritän keskittyä pääkirjoitukseen.
"Äiti, on olemassa kolme päätä."
Terkut Absurdistanista.
"Jaha?"
"On olemassa tien pää, ihmisen pää ja sitten päällä. Niin kuin että pöydän päällä."
Pitää paikkansa.
"Ja sulla on lääkitys päällä. Mut älä kailota tota marketissa, jooko."

Esikoinen siirtyy rakentamaan sairaspäivälahjaksi saaduilla legoilla majakkaa. Näen, että esikoisen tuolin pehmusteen alla on minigrip-pussi. Kun yritän ottaa sen pois, syntyy huuto. Siellä on kuulemma postia myyrälle. Mitä vittua nyt taas. Minigrip-pusseissa tuleva posti on parkkisakot. En jaksa selittää, mitkä ne on.

Remppamies morjenstaa oven suusta ja kyselee sopivaa ajankohtaa sirkkelöinnille. Onko sellaista? Puolen tunnin päästä. Anoppi tulee ja vie esikoisen päiväleirille mummilaan. Jään nukuttamaan kuopusta. Pynttään sen toppahaalariin ja imetän uneen. Saan yskäkohtauksen. Ei luojan kiitos herännyt.

Vartin päästä hiljaisuuden rikkoo vedenkeittimen ääni. Jos kylmä tee kaunistaisi, olisin Miss Universum. A-osa loppuun vai koneelle? Koneelle. Oikea valinta! Postilaatikosta löytyy Kirja, taitettuna ja kuvitettuna - ja se on ihan törkeän hieno. Hihkun ääneen. Kuvittaja on ollut aivan liekeissä. Luen pdf:n yhdeltä istumalta läpi. Nauran omille jutuilleni, löydän lyöntivirheitä, edelleen, kirjoitan fiksilistaa.

Niin. Siitä tuli hemmetin hyvä, sekavasta alusta huolimatta.

Ihan kuin tästä äitiydestäkin.

40 kommenttia:

  1. Oi, tää teksti oli päivän pelastus! Sinulla tosiaan on sana hallussa :)
    Kaipaan muuten noita päiviä lasten kanssa kotona, jopa sitä kaurapuuroa hupparissa ja räkää verkkareissa... En olisi vain koskaan uskonut, että niin käy jotta ikävä siihenkin iskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Mä odotan sitä hetkeä, että yksikään perheenjäsen ei räkisi. ;)

      Poista
  2. Ihana teksti! Niin ja onnea kirjallisesta lapsesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos. Kirjallisenkin lapsen kanssa saa muuten valvoa - painokoneet eivät odota! ;)

      Poista
  3. On kyllä hyvin odotuksianostattava avausteksti! Kyllä tuo täytyy lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivon että mahdollisimman monet ajattelevat samoin! ;)

      Poista
  4. Kirjanne on ostoslistalla raskaana olevalle kaverilleni, toivon totisesti että heillä pysyy (maalais)järki mukana touhussa vaikkei alku mennytkään niinkuin strömssöössä. Olisinpa itse löytänyt sinut ja juttusi reilu vuosi sitten kun oma jälkikasvu teki tuloaan (eilen tuli 1v täyteen). Kaverit on kyllä sanonu että oon pysyny suht normaalina ja omana itsenäni. Näihin sanoihin uskallan kyllä luottaakin sillä olen toistaiseksi ainoa lapsellinen piireissäni.

    -Tsuip-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei onnea, olet selvinnyt vauvavuodesta! :D On aika raskasta olla se eka synnyttäjä kaveripiirissä, vertaistuki puuttuu ja on vähän ulkopuolinen olo. Yllättävää kyllä maalaisjärki tuntuu pakenevan varmimmin, jos mitään kriisejä tai vastoinkäymisiä ei ole, mutta onnea kavereille, toivottavasti kirja jeesaa. ;)

      Poista
  5. Hell yeah! Tämä oli hyvä päivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin siistiä että graafikkokin tykkäs kirjasta! Se näkyy tossa kuvituksessakin.

      Poista
  6. Loistavaa, onnittelut kirjasta! Koska sitä voi alkaa kuikuilla kaupassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Hyvä kysymys. Noviisi ei tiedä! Painokoneet alkaa laulaa tällä viikolla ja julkkarit on viikolla 11, joten eiköhän ne silloin pidä olla hyllylläkin. Luulen.

      Poista
  7. Elämää parhaimmillaan! Onnittelut kirjasta!

    VastaaPoista
  8. Respect! Minä en olisi kyllä kummallakaan äitiyslomalla pystynyt moiseen älylliseen toimintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älyllistä toiminta ei varsinaisesti ollut mutta menee se näinkin. Meidän pitää ehkä julkaista joskus Sadun kanssa käymämme yöfacebook-ketju sellaisena making of -dokumenttina. ;)

      Poista
  9. Tahtoisitko vielä olla hirrrweeen hirrrweeen hirrrweeen humalassa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täytyy myöntää että joskus tahtoisin, mutta tässä iässä seurauksena on niin hirrween hirrween kamala darra että juhlissakin alkoholiannosten määrä jää neljään, mikä takaa vielä yöunet. Ehdinhän mä juhlia koko 90-luvun. ;)

      Poista
  10. Pelastit päiväni :) t. joku joka on edelleen yöpuvussa jossa puuroa, räkää ja hammastahnaa.

    VastaaPoista
  11. Hankintaan menee. Kaveripiirin baby shover- lahjoja ei tartte tästä ees päin miettiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Mut ehkä jossain vaiheessa sua ei enää kutsuta bileisiin jos jengi kyllästyy siihen kirjaan. ;)

      Poista
  12. Onneksi olkoon!
    Ja ihana aamu teillä ollut :) Meilläkin terkut Absurdistanista on päivittäisiä. Viimeksi kun 4v kuunteli lempilauluaan radiosta, niin kysymys kuului "Miksi se kipukorvaystävä tykkää haavoista. Äiti, voisko mun nimi olla kipukorvaystävä? Äiti, oliko mulla pienenä kipua korvassa?"
    Kyseessä siis Chisun piisi jonka kertosäe kuuluu "Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää" - piisi kertoo nuoresta, joka viiltelee itseään... Innolla odotan koska tytär kiinnostuu aiheesta niin paljon että pitää keksiä sille joku lapselle sopiva selitys aiheeseen (onko sellaista??)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Hei korvakipuystävä = Oxymoron! Toivo vaan että lisäkysymyksiä ei tule. Jos tulee niin improvisoiden vaan. ;)

      Poista
  13. Oi! Onneksi olkoon! Taittovedokset kun saa käteensä, niin tulee aina fiilis että "ooh, tästähän tulee ihan oikeas kirja".

    Niin ja ihan superkoukuttava kirjan alku! Koskas tämä nyt sitten tulee ulos? Joskus 6 viikon päästä? Tilaan tämän heti vähän vanhemman ensiodottajan tueksi ja turvaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Jotenkin se taitto toi siihen vielä niin paljon lisää (oikeaa) asennetta että olen ihan rakastunut siihen graafikkoon.

      Julkkarit on 14.3. joten siihen mennessä olis syytä olla uunituoretta tavaraa tarjolla. ;)

      Poista
  14. Mullakin meni hankintalistalle... ihan itseä varten. Ja mainittakoon ettei meillä ole lapsia. Ainakaan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä! Tuu kertomaan mitä pidit noin niinkun lapsettoman näkökulmasta!

      Poista
    2. Consider it done! Tuun kertomaan kun opus on kahlattu läpi!

      Poista
  15. Sulla on niiiin paras blogi, kiitoksia!! :-)

    Sisukko

    VastaaPoista
  16. Kiitos, kun sain samaistua - on se hieno tunne :). Ja suuret onnittelut kirjasta, menee hankintaan!

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Toivottavasti kirjastakin löytyy muutama samaistumiselämys. ;)

      Poista
  17. Tahdon kirjan omistuskirjoituksella! Mutta milloin on 11. viikko? Viikkojen numeroiminen, kun kuukausilla on nimet ja päivillä numerot, on joku hemmetin pohjoismainen kotkotus. Eikä mun iCalissa ole viikkojen numeroita, joten aina täytyy KVG.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä rrrrakastan viikkonumeroita! En tajua miks Apple ei ymmärrä niitä. Eniveis, saat tiettykin omistuskirjoituksen!

      Poista
  18. Aiheen vierestä, maaliskuun Kaksplussan kolumni osui ja upposi. Meilläkin käy näet siivooja (tai siis kodinhoitaja). Kahvinkeitin on kyllä kaivettu esiin kuopuksen kaksivuotispäivän tienoilla. Silloin alkoi kahvia arvioida muunkin kuin sen sisältämän kofeiinin määrän perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skidi on nyt innostunut tuosta siivoamisesta enemmänkin, oli mummillakin vaatinut imuroida. Nyt pitäisi enää päättää miten tätä motivaatiota hyödynnetään koko perheen eduksi. ;)

      Poista
  19. Absurdistan! Kolme päätä! Haha, mahtavat naurut, kiitos! :D T. Minna

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...